Viime aikoina on tullut aivan hirveä tarve löytää joku vierelle. Vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ympärillä sitä tarvitsisi jonkun turvaa. En ole kuitenkaan impulsiivinen baari-iltojen kannattaja, joka etsii sieltä seuraa. Vasta nyt tajuan, ettei näin yksin oleminen olekaan aina helppoa. Tarvitsen rakkautta, huomiota, turvaa, oikeaa ystävää...poikaystävää.
Mutta kyllä, olen iskenyt silmäni erääseen. Tosin en tiedä hänestä mitään, en edes hänen nimeään. Olemme aivan tuntemattomia toisillemme. Se tunne on uskomaton! Se on kuin jotain sähköä...ja ihan kuin toinenkin tuntisi samoin. Tunne ponnahtaa esiin aina kun näen hänet – siitä ei voi saada tarpeeksi! Raastavinta on, etten näe häntä kovin usein, ja seuraavan näkemisen odottaminen on rankkaa. Välillä tulee onneton olo...Eri asiahan olisi, jos näkisi hänet joka päivä, vaikka olisimme tuntemattomia toisillemme. Se sähkö vain antaa voimaa!
Olen jopa mielessäni "sitoutunut" tähän juttuun niin hullunkurisesti, että vaikka muita ehdokkaita kävelisi kadulla, en niitä jää juuri katselemaan. Yksi ainoa on vaan mielessä. Ja toisaalta on myös pelko siitä, että valittuni löytää tai on jo löytänyt jonkun.
Mutta miten me kaksi voisimme kohdata? Tai no tavallaan kohtaamme kyllä harrastuksen parissa, mutta mutta...En ole seurustellut olen ujo. En pysty antamaan kaikkea itsestäni saati näyttämään tunteitani. Monesti olen miettinytkin, että mitä elämästäni tulee, jos en uskalla avautua enemmän.
Ehkä me ujot pakkaamme sisäämme liikaa tätä kaipausta - ja haaveilemme. Mutta ei tästä noin vaan muututa, persoonallisuuden osa se on kuin mikä tahansa muukin. Toisaalta ujous voi olla joskus viehättäväkin asia. Tämä asia kuitenkin vaivaa minua suunnattomasti. En uskalla lähestyä ja toisaalta tuskin minuakaan on ihan helppo lähestyä.
Ottaahan se myös vähän sydämestä ja vetää totiseksi, kun lähipiirissä puhutaan, että poikaystävä sitä tai tyttöystävä tätä. Toki olen heidän puolestaan iloinen, mutta milloin on minun vuoroni?
En tarvitsisi mitään ihmeellistä. Olisi vain kiva, kun olisi joku jonka kanssa mennä vaikka elokuviin tai kävelylle - joku jonka kädestä pitää kiinni. Hempeät laulut ja romanttiset sarjat/elokuvat ovat asioita, joita imen nyt itseeni.
En nyt tiedä, voiko kukaan sen paremmin tässä asiassa auttaa. Oli kuitenkin pakko saada kirjoittaa, ja toki kommentoida, myötäelää ja auttaa saa.
-------
Ensi kerran kun kasvos näin,
sydän taisi kääntyä väärin päin.
Tunne tää nyt lakkaa ei,
sydän kipinöitä sai.
Sähköä välillämme on,
sydäntemme kaiku loppumaton.
En tahdo päästää irti, tää tunne mua kannattaa.
Voisiko joku vihdoin mua rakastaa?
Mut miten sulle sen kertoisin,
että ainoasi olla tahtoisin.
-------
Valtava rakkauden kaipuu
6
2726
Vastaukset
- breakable22
On kuin minun pääni sisältä suoraan tuo kirjoituksesi. Samassa jamassa siis ollaan. Toiset päivät ovat raskaampia, toisista selviää melkein hymyssäsuin.
Toivottavasti onni sattuu jonain päivänä meidän kummankin kohdalle! läheisempään suhteeseen. Tuo etärakkaus, tai oikeammin ihastuminen, suojelee sinua muilta tutustumismahdollisuuksilta. Jokaisen on käytävä läpi tuokin kehitysvaihe. Ehkä sinä voisit vähitellen rohkaistua ja siirtyä eteenpäin. Kulje avoimin silmin ja avoimin mielin, niin voit yhtäkkiä huomata elämääsi tulevan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Joku heistä voi olla tuleva rakastettusikin - ihan oikeasti.
Luultavasti löydät sen oikean poikaystävän jostain jo tutusta ympäristöstä. Tai riittäisikö sinulle aluksi ystävyys jonkun mukavan pojan kanssa. Voisiko sellaisesta ystävyydestä kehittyä vähitellen jotain muutakin.
Liiku, harrasta, tapaa ystäviä, niin ennenpitkää elämä johdattaa sinunkin kohdallesi poikaystävän. Ehkä useampiakin, ennenkuin kohtaat juuri sen oikean. Anna itsellesi ja elämälle aikaa. Älä kuitenkaan jää ihan passiivisena yksin kotiin odottelemaan prinssiäsi. Ehkä voit pienen harjoituksen ja odottamisen jälkeen kokeilla laittaa ilmoituksen jonnekin, ellei se oikea muuten tule vastaasi. Muista vaan pitää terveesti huolta itsestäsi, koska ihan kaikki miehet eivät ole rehellisiä.
Onnea etsinnällesi, joku löytää aarteen sinut kohdatessaan.- emäntä?
mulla on lähes sama tilanne kun sparkle20:llä. Sillä erotuksella että oon oikeestaan ihastunu kahteen tyyppiin. Yo:lla on yks aivan tajuttoman komee mies ja menen aina ihan solmuun kun näen hänet, en tunne häntä ja vasta äsken sain (salapolisina :) ) selvitettyä hänen nimen.. Sitten toinen on mulle jonkin verran tuttu typpi. Hän taas on luonteeltaan aivan mahtava ja tulen hänen kans hyvin juttuun.Lisäks tunne ei ole ainoastaan yksipuoleinen (sain tietää eräältä yhteiseltä tutulta) . En kuitenkaan tiedä hänen ikää, mutta joka tapauksessa hän on mua vanhempi (oma arvio yli 10v, ite oon kans 20v). Koska olen ujo ni en ole kehdannu kysyä. Emmekä ole puhuneet mitään meidän välisistä asioista. Olen siis tuntenu tämän ennen kuin näin ensiks mainitsemani typin. Varsinainen kysymys kuuluukin että yritänkö jotenkin suojautua tältä minua vanhemmmalta mieheltä?
emäntä? kirjoitti:
mulla on lähes sama tilanne kun sparkle20:llä. Sillä erotuksella että oon oikeestaan ihastunu kahteen tyyppiin. Yo:lla on yks aivan tajuttoman komee mies ja menen aina ihan solmuun kun näen hänet, en tunne häntä ja vasta äsken sain (salapolisina :) ) selvitettyä hänen nimen.. Sitten toinen on mulle jonkin verran tuttu typpi. Hän taas on luonteeltaan aivan mahtava ja tulen hänen kans hyvin juttuun.Lisäks tunne ei ole ainoastaan yksipuoleinen (sain tietää eräältä yhteiseltä tutulta) . En kuitenkaan tiedä hänen ikää, mutta joka tapauksessa hän on mua vanhempi (oma arvio yli 10v, ite oon kans 20v). Koska olen ujo ni en ole kehdannu kysyä. Emmekä ole puhuneet mitään meidän välisistä asioista. Olen siis tuntenu tämän ennen kuin näin ensiks mainitsemani typin. Varsinainen kysymys kuuluukin että yritänkö jotenkin suojautua tältä minua vanhemmmalta mieheltä?
arvelevani, että aloittajan etäinen ihastuminen yhteen täysiin vieraaseen ihmiseen suojelee häntä kaikilta muilta mahdollisilta ihastuksilta. - Hän sanoi, etteivät muut tunnu kiinnostavan ensinkään, kun hän ajattelee vaan sitä yhtä ihanaa miestä.
Oikeastaan minun, eikä kenenkään muunkaan, ei pitäisi alkaa leikkiä asiantuntijaa ja tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden lyhyen kirjoituksen perusteella.
Ihastuminen on ihana asia, nauti siitä. Minusta ei ole pelkästään positiivinen asia, että nykyiset tasa-arvokäsitykset ja monet suorastaan agressiivisen aktiiviset "iskijänaiset" aiheuttavat ujommille kanssasisarilleen joskus hurjia paineita. Jotkut miehet arvostavat edelleenkin omaa uroksen rooliaan, toivovat löytävänsä ujon kiltin nuoren naisen ja haluavat itse olla aloitteen tekijänä.
Toivotaan, että jompi kumpi ihastuksesi kohteista keksii itse ryhtyä aktiiviseksi sinun suhteesi. Ongelmasi voisi ratketa ihan itsestään. ;)
Ei varmaan paljon lohduta, kun kerron kuitenkin havainneeni, että meidän varttuneemman sukupolven edustajat ovat edelleenkin lähes yhtä epävarmoja omissa ihmissuhdekuvioissaan.- Sparkle20
Koko ajan yritän olla aktiivisempi ja osallistua juttuihin, mutta ei se käy niin helposti. Avoimin mielinhän minä yritän kulkea. Varsinaisia sydänystäviä ei ole, koulussa toki tulee pyörittyä tiettyjen ihmisten kanssa. Toki haluaisin elää ja mennä, mutta yksin, ujona se on vaikeaa. Ja kun en ole sellainen spontaani bilehirmu eivätkä taida olla ne tietyt koulukaverinikaan...
Juuri tämän ihastukseni tapasin uudessa harrastuksessani. Uskalsin lähteä harrastuksen pariin, ja nythän siinä on vielä lisäksi jotain enemmän spesiaalia, kun siellä on se joku. Tosin itse harrastuksesta saan myös paljon voimaa - en siis ole harrastamassa vain jonkun takia.
Ystävyys poikien kanssa ei ole tuttu asia, vaikken näe siinä olevan mitään pahaakaan.
Miksi pitäisi ensin ystävystyä pojan kanssa ja sitten toivoa jotain enemmän hänen kanssaan? Eihän sitä edes välttämättä halua ruveta seurustelemaan sen "ystäväpojan" kanssa. Eihän se oikeassa elämässäkään aina mene niin.
Miksei tämä juuri kohtaamani voisi olla se oikea? Tällaisia tunteita ei kyllä jokaisen kohdalla saa.
Suhtaudun vihjaamiisi deitti-ilmoituksiin hieman negatiivisesti. Se on ikään kuin liian järjestettyä. Vähän nuorempana keskustelin useaan otteeseen yhden pojan kanssa netissä. Vaihdoimme sitten myös sähköpostiosoitteita, mutta hetimmiten sain kuitenkin järkeiltyä ettei sellaiseen kannata ryhtyä. Elävässä elämässä tapaaminen (sattumalta) on enemmänkin mun juttuni.
Tällaista tällä kertaa... - Sparkle20
optimisti-orvokki kirjoitti:
arvelevani, että aloittajan etäinen ihastuminen yhteen täysiin vieraaseen ihmiseen suojelee häntä kaikilta muilta mahdollisilta ihastuksilta. - Hän sanoi, etteivät muut tunnu kiinnostavan ensinkään, kun hän ajattelee vaan sitä yhtä ihanaa miestä.
Oikeastaan minun, eikä kenenkään muunkaan, ei pitäisi alkaa leikkiä asiantuntijaa ja tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden lyhyen kirjoituksen perusteella.
Ihastuminen on ihana asia, nauti siitä. Minusta ei ole pelkästään positiivinen asia, että nykyiset tasa-arvokäsitykset ja monet suorastaan agressiivisen aktiiviset "iskijänaiset" aiheuttavat ujommille kanssasisarilleen joskus hurjia paineita. Jotkut miehet arvostavat edelleenkin omaa uroksen rooliaan, toivovat löytävänsä ujon kiltin nuoren naisen ja haluavat itse olla aloitteen tekijänä.
Toivotaan, että jompi kumpi ihastuksesi kohteista keksii itse ryhtyä aktiiviseksi sinun suhteesi. Ongelmasi voisi ratketa ihan itsestään. ;)
Ei varmaan paljon lohduta, kun kerron kuitenkin havainneeni, että meidän varttuneemman sukupolven edustajat ovat edelleenkin lähes yhtä epävarmoja omissa ihmissuhdekuvioissaan."arvelevani, että aloittajan etäinen ihastuminen yhteen täysiin vieraaseen ihmiseen suojelee häntä kaikilta muilta mahdollisilta ihastuksilta."
Tätä ajatustasi en oikein myöskään tajua. Miksi haluaisin suojella itseäni juuri siltä, mitä haluaisin? Eikä se nyt ihan niin etäinen ihminen ole, saman harrastuksen parissa näemme ja samaa koulua käymme, mutta siellä en ole juurikaan nähnyt häntä. Ihminen on nähty läheltä siis useammin kuin esim. joku kerran kadulla.
Niin, sekin juuri tuo paineita, kun nykyään pitäisi olla niin avoin, spontaani ja ulospäinsuuntautunut...ujolla on mm. se haasteena, että ei antaisi välinpitämätöntä kuvaa, vaikkei puhuisi paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1711111
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132857- 84793
- 51738
Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55539Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä295533Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37531Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t215489- 49477
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45472