Avioliiton talouselämää

Ei menoja voi jakaa 50/50.Kyllä se pitäisi jakautua tulojen mukaan eli elinolojen mukaan,käykö molemmat työssä,onko hoitovapaalla,onko työtön.Mutta selitäpä se tietyntyyppisille miehille

olet osittain oikeassakin. Mutta kas niin monelle meistä miehistä on tuttua että kun lastentekoon aletaan nainen ilmoittaa ihan itse että meinaa olla muksun kanssa seuraavat kaksi-kolmevuotta kotona. Senhän tietää että sitten joskus 5-10 vuoden päästä on tietysti ollut (ja kaikkien "marttajärjestöjen") äijän vika että ura jäi. Varsinkin kun yleensä tulee vielä se toinen mukula ja siinä meneekin sitten 4-5 vuotta kotona lapsia hoitaessa.

Mutta tottakai me äijän käppänät usein maksetaan sitten lähes koko eläminen ja saadaan siihen päälle vielä huudot sillon tällöin et kunnet oo muksun kanssa tarpeeks jne.

Kaikki kiva jää ostamatta ja harrastamatta jo pelkästään senkin takia ettei ole varaa. No lapsen parhaaksi se toki taitaa sitten olla ja siksi moni näin tekeekin, mutta kyllä ottaa välillä pattiin kuunnella näitä "ura jäi" valituksia joihin nämät siskoseurat alkavat sitten jossain vaiheessa "äiteetä" hurauttamaan.

Eli syntinsä meillä on kummallakin. En tiedä "puolueettomasti" teidän tilannetta, onhan se selvä että jos toinen hoitaa lapsia niin toinen tekee duunia. Meille miehille se on monasti kyllä ihan sopiva järjestely.

Mutta syytä on muistaa että aina se oma osa on yleensä niin raskas ja toisen osa niin pirun helppo.

Laskepas yhteen kaikki avioliiton aikana tekemäsi ilmainen kodinhoitoduuni ihan markkinahintojen mukaan: siivoustunnit, pyykinpesu, ruuanlaitto, lastenhoito jne. Katsotaan sitten onko exäsi kuitenkin loppupeleistä sinulle velkaa.

Eräskin brittivaimo oli saanut viiden vuoden kotitöille hinnaksi 235 000 puntaa, tässä linkki juttuun:

http://www.mirror.co.uk/sexandhealth/sexandrelationships/tm_objectid=16304473&method=full&siteid=94762&headline=you-owe-me--265-000-name_page.html

Avopari, ei lapsia. Ei tuossa ole mitään epäselvyyttä, kummankin rahat ovat kummankin käytössä.

Onnittelen, kun pääsit moisesta lurjuksesta eroon! Ärsyttää tuollaiset "miehet", jotka RUIKUTTAVAT sitä että on perhe elätettävänä... olkoot sitten ilman. Sellaisten mielestä naisen kuuluisi olla 24h/vrk kotiapulainen, rakastaja, lasten hoitaja - ja vieläpä tienata rahaa siinä sivussa, ettei herra joudu OMISTAAN maksamaan...! Ei tainnut olla mitään kunnioitusta sinua kohtaan vaimona ja perheen äitinä!!!

Toisaalta olen sitä mieltä, että jokainen tekee omat valintansa - jos esim. haluaa kasvattaa itse omat lapsensa uran kustannuksella, niin se on oma valinta - turha selitellä valintojaan lasten syyksi.

on myös rahat eli yhteinen tili, jota molemmat voivat käyttää... Näin ainakin meillä ja hyvin on toiminut 10 vuotta. Kumpikin luottaa toisen rahan käyttöön.

"Oikeita" vastauksia ei olekaan ja mielipiteitä on niin monta kuin on henkilöitäkin, mutta on helpottavaa huomata, että ehkä minä en ollutkaan se meidän perheen 'pipipää' :)
(No, huomasin sen jo aiemmin ja häivyin.)

puolisot vastaavat yhdessä ja kykyjensä mukaan perheen taloudesta. Siis fifty-fifty -laskeminen ei ole oikeudenmukainen tapa jakaa kuluja. Sinä olet vastannut kodista ja lapsista; se on jo sinänsä varsin arvokas panos.

Et taatusti ole jäänyt miehellesi mitään velkaa.

Jos tilannetta tarkistellaan toisesta näkökulmasta: kuinka paljon sinulle jäi rahaa omaan henkilökohtaiseen käyttöön? Entä miehellesi?

Oletko muuten keskustellut juristin kanssa asiasta? - Kannattaisiko, ellei se jo ole liian myöhäistä.

Olemme asuneet sekä avoparina että avioparina noin 20 vuotta. Kaksi murkkuikäistä lasta.
Eka asunto oli miehen omistuksessa, joten hän maksoi siihen liittyvät jutut. Kaksi seuraavaa on ollut omistusasuntoja. Kumpikin on ostettu ja myyty kummankin nimiin ja lainat maksettu suurin piirtein puoleksi. Minun maksamani määrä vhän pienempi, koska olin kummankin lapsen kanssa kotona noin puolitoistavuotiaaksi asti.
Muutoin on 20 vuoden ajan maksettu yhteiset kulut noin puoliksi. Palkka on kokolailla sama. Kirjanpitoakin on pidetty sinikantiseen ruutuvihkoon (ei nyt sentään sentin tarkkuudella). Nyt on jo mielenkiintoista lukea antisaikojen merkintöjä. Jos jotain on jäänyt jäljelle on kumpikin käyttänyt tulojaan mielensä mukaan. Pahemmin ei ole rahasta riidelty tänä aikana. Mutta muutenkin meidän avioliitto taitaa olla nykymittapuun mukaan tylsän tasaista.

Teen töitä vain muutamana päivänä viikossa. Muuten olen kotona. En ole ilmoittautunut työttömäksikään. Elän avoliitossa, mies maksaa kaikki kulut ja antaa minullekin rahaa!

Epätavallista, mutta totta kuitenkin.

Kun jäin kotiin hoitamaan lapsia (4,5 vuotta putkeen), maksoin edelleen kaikki 50-50 PLUS kaikki lasten menot. Käytin siis säästöni tähän. Minulla on puolet parempi palkka kuin miehelläni, ja rahaa on muutenkin ihan mukavasti, joten en nurissut. Meillä on yhteinen tili, jonne laitetaan samat summat ja loput ovat omilla tileillä. Omista rahoistani ostan ruuat ja lasten vaatteet. Välillä ottaa pattiin se, että vaikka maksan huomattavasti enemmän meidän elämisestä, niin silti saan raataa kotona siivoojana & ruuanlaittajana & lasten asioiden hoitajana ihan niinkuin muutkin äidit. Eikös miesten veruke ole yleensä se, että "minä hoidan rahat taloon, sinä huushollin". Ero on kyllä harkinnassa... tosin muitakin syitä kun tämä talouspuoli löytyy.

Ei jaeta menoja eikä tuloja. Ihan yhteisiä rahoja ovat. Toistaiseksi vielä eri tileillä, mutta se maksaa jonka lompakko on paremmin käden ulottuvilla. Eikä jälkeenpäin mitään "takaisinperintöjä". Parempituloinen maksaa vuokrat sun muut, mutta ei omista vaan yhteisistä rahoista. Muita kun ei ole.

Avopari olemme.

Meillä ei ole lapsia ja olemme avoliitossa toistaiseksi. Miehellä isommat tulot, mutta molemmilla vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot. Maksamme kaikki yhteiset menot suurinpiirtein puoliksi. Meille se on sopinut oikein hyvin.

Olemme suunnitelleet perheenlisäystä. Sen ajan kun olen kotona (ehkä n. vuoden) mies maksaa enemmän yhteisiä menoja. Jos työssäkäyvällä on jotain valittamista niin hänhän voi aina jäädä kotiin hoitamaan lasta ja toinen mennä töihin... Ja usein kotona oleva tekee enemmän kotitöitä hoitaa lasta joten vastineeksi työssäkäyvä mielestäni maksaa enemmän yhteisiä menoja.

Ex-miehesi olisi pitänyt osata asettautua sinun asemaasi.

Varmasti kelpaat. Kaikki ei ole yhtä itsekkäitä ja ajattelemattomia. Ja arvostavat muutakin kuin lompakon paksuutta.

Avioliitossahan molemmilla on velvollisuus osallistua kykyjensä mukaan yhteisiin menoihin ja puolison elatukseen. Tietääkseni tarvittaessa toisen on maksettava jopa elatusapua lain mukaan.

Ja jos ei ole avioehtosopimusta omaisuus jaetaan erotessa (avio-oikeus toisen omaisuuteen). Joten et sinä mielestäni ole kyllä mitään velkaa!

Kyllä minä ainakin haluaisin avustaa toista taloudellisesti, jos minulla on isommat tulot. Enkä laskisi joka euroa vaikka meillä ei olisi lapsia ja molemmat kävisi töissä. Eri asia, jos toinen käyttää hyväkseen ja on joku lusmu joka makoilee vaan sohvalla pehva homeessa ja ei edes aio hakea töitä, ei tee kotitöitä, ei hoida lapsia. Kuka vaan voi esim. jäädä työttömäksi. Joskus voi käydä niin, että itse tarvitsee rahallista tukea.

Ja jos ei rahaa ole niin milläs maksat puolet vaikka halua olisi. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Avomieheni omistaa asunnon, jossa asumme, hän maksaa lainanlyhennykset ja autoonsa yms. moottoriharrasteisiinsa liittyvät kulut. Hän maksaa myös puhelinlaskunsa yms. henk.koht kulut itse. Minä maksan kaikki muut asumiseen ja olemiseen liittyvät yhteiset kulut. Lisäksi maksan tietysti henk.koht laskuni ja autooni liittyvät kulut. Ruokaostokset pyrimme maksamaan yhdessä. Kaiketi aika tasapuolinen järjestely, vai miten muilla?? Lapsia meillä ei ole vielä, kotitöitä teemme molemmat.

Ollaan nyt oltu kaksi vuotta naimisissa ja saman verran siis eletty yhdessä. Rahankäytössä periaatteena on sama talous, sama elämä, samat rahat.

Meillä rahanjako menee seuraavalla tavalla:
-kolme tiliä
-yksi yhteinen
-kummallakin yksi oma

Yhteiselle tilille ohjataan sitten kaikki mikä tulee ja sieltä maksetaan kaikki käyttökulut ja elämiseen liittyvät kulut. Se mikä jää kuun lopussa yli, laitetaan puoliksi ja kumpikin saa oman osuutensa. Omalla osuudella saa sitten ostaa vaikka sata kiloa karkkia eikä toisella ole siihen nokankoputtamista.

On huomattu systeemi erittäin toimivaksi. Säästämishommat menee sitten yhteisistä tietysti.

yhteinen yritys,joten yhteiset rahat ja menot.Ei tule kiistaa siitä,kuka maksaa mitäkin.Suurista ostoksista neuvotellaan,henkilökohtaisille tileille siirretään hieman "käyttörahaa"(joka minulla kyllä valitettavasti menee aina ruokakauppaan,eikä ns.omiin menoihin,mihin se olisi tarkoitettu)
Näin silloinkin,kun olin äitiyslomalla/hoitovapaalla.Se siitä olisi puuttunut,että olisin joutunut minimipäivärahasta osuuteni maksamaan...

Mutta eikö ollut oma päätöksesi olla kotona se 10(?) vuotta? Syytät siis miestäsi ilkeäksi, jos hän ei halua täyselättää aikuista, työkykyistä ihmistä.

Mikä kumma siinä on, että nainen on mielestään oikeutettu loisimaan kotona vaikka vuosia, mutta jos miestä kohtaa vaikka parin viikon työttömyys, uhataan avioerolla?

Mielestäni olet miehellesi velkaa, jos hän on sinua vuosia joutunut elättämään.