Odotan hiukan kauhun sekaisin tuntein ensimmäistä jouluani anoppilassa. Jotenkin olen tähän asti pystynyt sen välttämään, mutta nyt meidän olisi tarkoitus mieheni kanssa sinne mennä. Asiaa ei tietysti auta paljoakaan se että olemme siellä viikon koska välimatkat ovat sen verran pitkiä.
Pidän perhejouluista, mutta hiukan silti oudoksuttaa. Ensinnäkin mieheni perhe on hyvin uskonnollinen ja joulu vietetään hyvin hartaissa merkeissä. Minkäänlaiset hellyydenosoitukset eivät ole sallittuja kun olemme perheen kanssa, sillä emme ole vielä naimisissa. Haluaisin taas kovasti halailla ja suukotella mieheni kanssa, varsinkin jouluna. Nooh, uskon kuitenkin että voin pitää itseni kurissa, mutta ongelma on myös se että heidän perheessään naiset tekevät kaiken. Viimeisten vierailuiden aikaan en hädin tuskin nähnyt miestäni koko aikana. Autoin anoppia keittiössä 24/7, kävin hänen siskonsa kanssa kaupassa ja leivoin toisen siskon kanssa ties mitä leivonnaisia. Poikaystäväni oli isänsä ja siskonsa miehen kanssa melkein jatkuvasti. Iltaisin saimme hiukan yhteistä aikaa. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta, mutta minulla on sellainen olo että perhe haluaa pitää meidät erossa kun olemme vierailulla. Heti jos olemme hetkenkin yhdessä suljetun oven takana, kuuluu koputus tai pyyntö josko menisin avuksi keittiöön. Joulun haluaisin viettää mieheni rinnalla joten ajatus piikana hyörimisestä ei innosta. En nyt sano sitä etten tekisi mitään, vaan autan mielelläni keittiössä..Joskus vaan kyllästyttää kun usein olemme anopin kanssa kahdestaan keittiössä ja siskot menevät menojaan.
Lisäksi perheen uskonnollisuus hiukan oudoksuttaa. Oma perheeni ei ole kovin uskonnollinen ja oma uskoni on hiukan erilaista kuin heidän. Pelkään että joudun tahtomattani keskustelemaan uskostani.
Saa nyt nähdä miten joulu menee, hiukan olen skeptinen juhlan suhteen.
1. joulu anoppilassa
27
5010
Vastaukset
- MEININKIÄ
Aika kamala joulu tulossa.... Anteeksi vaan :) En minä alistuisi moiseen, en, en.... On toki mukava auttaa jouluvalmisteluissa, mutta tuo kuulostaa hieman hysteeriseltä, ettei hetken rauhaa ole... Huh huh ja hyvät joulut :)
- otan osaa..
Oma joulu paras joulu.....
- miksi viikko
Olkoon nyt välimatka kuinka pitkä tahansa, jos sentään Suomessa pysytään, niin eikö kolme-neljä päivää riitä?
Silloin kun tuollaiseen pakkorakoon joutuu, kannattaa ottaa iloinen mieli siitä mitä tarjolla on. Voihan tuo uskonnollisuus olla tietynlainen kokemus sinulle, itse en kuulu kirkkoon, mutta ottaisin uteliaisuuteni mukaan ja oppisin jotain.
Miehelläsi on varmaan hyvä joulu, kun pitkästä aikaa saa puhua miesten kesken. Sinäkin voit sitten pusutella kotona pitkän aikaa ja suhde pysyy kunnossa. - että viettelet
pojan, etkä osaa olla ihmisiksi ilman "esiliinaa". Olet kunnolla niin eiköhän se siitä.
- anoppiraastin
Voi, mistä näin kilttejä miniöitä saa?
Aika sopeutuva tyttö olet, joten appiväkesi saa olla onnellinen sinusta.
Miten poikaystäväsi suhtautuu vanhempiensa uskonnollisuuteen? - Teppe
Lähtekää joulun päivinä aina yhdessä ulos lenkille. Siihe ei voi apilla mitään sanomista olla, ja pääsette olemaan pari tuntia rauhassa keskenänne. Kun teet hyvän vaikutuksen nyt, ei tarvitse sitten myöhemmin säätää vihaavien ja ilkeiden appivanhempien kanssa.
- Mielikki
Hei!Olen kokenut aivan saman ja suhteemme ei kestänytkään...Minä ainakaan en halua elää sellaisen miehen kanssa joka elää vanhemmilleen ja kulkee kuin opetuslapsi perässä aikuinen mies aina kun vanhemmat vain pyytävät...hieman omituista, mutta tosin ihailtavaa jottei joka paikassa puolleta näitä nykyajan irtosuhteita vaan mennään vanhan kunnon perinteen mukaan eli ei yhteiseen petiin ennen papin aamenta...Upea periaate, mutta ei minua varten. Toivotan sinulle hyvää joulua ja jatkoa miehesi kanssa!Joulun ja suhteenne onnistuminen on kiinni teistä kummastakin!
- 42 joulua takana
ottaisit sen armaan miehes sinne keittiöön myös, ainakin välillä?
Muuten suosittelen etäännyttämistä. S.o. katselet perheen touhuja kuin tutkija hyönteisten elämää, etkä yritä kuvitella olevasi osa tätä kaikkea. Tämmöinen tietynlainen zen-asenne tekee mahdolliseksi sen ettei toisten omituisuus herätä niin kauheasti tunnekuohuja, ainoastaan kiinnostusta. opit tietysti samalla miehestäsi paljon - kysymys on hänen taustoistaan.- keittiöön
ilman miestä!!
Kokemuksesta tiedän miesten taantuvan kotonaan - anoppini tekee kaiken, miesväki ei mitään, ei edes hoida lapsiamme jotta minä voisin auttaa, sitten kun yritän huomauttaa miehelleni anoppi huomauttaa komentelusta... Kotona mieheni on jo oppinut huolehtimaan omasta osuudestaan, kun minä en jaksa muuten. Sittemmin olen relannut ja todellakin annan anopin hoitaa kaiken.
ilmoittaisin ystävällisesti poikaystävälleni, etten ole lähdössä anoppilaan joulua viettämään. Syyksi ilmoittaisin, että haluan viettää joulun oman perheeni kanssa. Jos mies siitä hiiltyy ja haukkuu sinut pataluhaksi, et ole hänen arvoisensa. Paremmankin löytäisit.
Oletteko olleet vasta vuoden yhdessä? Oma mielipiteeni on, että ellei ole useampia vuosia takanapäin poikaystäväni kanssa, yhteinen joulu ei tule kysymykseenkään appivanhempien ja heidän muun suvun kanssa. Millaisenkohan kuvan siitäkin sais, että poika tuo joka joulu eri tytön vanhempiensa luokse... Ulkopuolelta katsottuna se vaikuttaisi aika lailla hölmöläisen hommalta. Ainakin minusta.
Mutta pointtini on joka tapauksessa se (pitkien kirjoitusten jälkeen), että älä alistu kaikkeen. Jos et halua mennä, ilmoitat poikaystävällesi, ettet halua lähteä, oikeata syytä ei tarvitse kertoa, jos siltä ei tunnu. Valkoinen valhe kehiin vaikka ;) Luulisi, että poikaystäväsi ymmärtäisi sinuakin eikä juoksentele äitinsä pillin mukaan.
Voimia sinulle pohdintojesi parissa :)- Anoppilan kummat tavat
Pysykää kotona :)
Viikko joulunviettoa anoppilassa - voi taivas! Sanon vaan, että enpä ainakaan itse suostuisi moiseen. Miehesi, anoppisi ja appesiko Sinua määräävät?
Anoppilan touhu tyyliin "naiset tekevät kaiken" kuulostaa muutenkin aika sovinistiselta. Tekeekö miehesi Teillä mitään kotitöitä, kun on saanut jo lapsuudenkodistaan näin vääristyneen mallin kotitöiden jakamiseen?
Iloista joulunodotusta :) - Miniäläinen
Olipas tullut vastauksia!! Ja hyviä ehdotuksia..Ensinnäkin ollaan seurusteltu nyt 6 vuotta, joten on tavallaan tullut aika mennä anoppilaan viettämään joulua. Jotenkin olen luikerrellut aikaisempina jouluina asiasta eroon, mutta nyt anoppi sekä appiukko erikseen meitä pyysivät sinne ja tiedän etten yksinkertaisesti voi asiasta kieltäytyä (en halua eripuraa välillemme..).
Miehelläni on hyvin erilaiset arvot kuin perheellään eikä hän ole mitenkään uskonnollinen. Asumme myös yhdessä.
Joku ehdotti että voisimme lähteä vaikka lenkille yhdessä ja saisimme olla kahden..Tätäkin on yritetty, mutta joku siskoista lähtee aina mukaan..TIEDÄN, uskomatonta! Olemme siis olleet vierailuilla anoppilassa ennenkin, mutta ei koskaan jouluna.
Anoppila on 14 h ajomatkan päässä joten mieheni ei käy kotonaan kovinkaan usein (3 krt vuodessa) niinpä kun sinne mennään siellä sitten ollaan. Minusta olisi kohtuutonta sanoa miehelleni että vietämme hänen kotonaan vain kaksi päivää kun hän perhettään niin harvoin pääsee näkemään.
Yksi kirjoittajista oli aivan oikeassa, eli mieheni perhe toimii juuri siten että naiset hoitavat kaiken keittiössä ja miehiä ei rasiteta millään. Mieheni tekee todella hyvin kotitöitä ollessamme omassa kotonamme, mutta jotenkin taantuu kun menemme anoppilaan. Olimme anoppilassa viimeksi apen 60 vuotis päivillä ja jouduin keittiöön ahkeroimaan juhlien ajaksi. Minua ei esitelty yhdellekään vieraalle. Poikaystäväni ei jotenkin vaan tunnu huomaavan näitä asioita. Olen sanonut hänelle tästä mutta hän ei pysty kovinkaan hyvin ottamaan kritiikkiä vastaan vanhemmistaan ja perheestään.
Tosin hän myönsi että joudun olemaan syntymäpäivillä ihan piian asemassa..
Minut esitellään myös edelleen kaikille sukulaisille ja kylänmiehille "ystävänä". Ei tyttöystävänä vaan ystävänä. Kuulostan varmaan vainoharhaiselta, mutta minusta se kuulostaa hiukan vähättelevältä--> ystävän ja tyttäystävän välillä on eroa.."Niin, tässä on meidän Mikan ystävä" tai "Niin, tässä on meidän Mikan tyttöystävä".
Uskonnollisuus ei minua sinänsä haittaa, mutta kun vanhemmat tuovat välillä mutkan kautta sen mukaan keskusteluun ja joudun usein todistelemaan omaa uskoani (tai heidän mielestä sen puutetta) pelkään että joulun aikaan uskontokysymykset nousevat jatkuvasti pöydälle.
Olen myös miettinyt miten pääsisin keittiöstä pois..Tiedän etten poikaystävääni sinne saa, sillä hän on aina isänsä kanssa jossain kun pitäisi ruokaa laittaa. Lisäksi edellisellä kerralla kun hän tuli auttamaan sanoi anoppi poikaystävälleni "nauraen" että ei sinun tarvitse täällä hyöriä kyllä me Katsun kanssa saadaan nämä valmiiksi.
Olen siis aivan ihme tilanteessa. Pidän appivanhemmista noin yleisesti ja he ovat erittäin ihania ihmisiä. Lisäksi rakastan poikaystävääni ja tämä on vain noin kerran vuodessa kestettävä juttu, mutta kuitenkin..Haluaisin joulun olevan onnellista aikaa, en turhaa pingottamista. En myöskään halua riitoihin appivanhempieni kanssa. Mielestäni heidän vierainaan minun on kunnioitettava heidän sääntöjään. Lisäneuvot otetaan ilolla vastaan!!!- 42 joulua takana
Sulla on ihan kiva asenne ja uskon että selviät vallan hyvin jouluviikosta. Pakottamisella ja rähjäämisellä tuskin saat hyviä asioita aikaiseksi, kuten itsekin tunnut hyvin ymmärtävän. On hyvä, että olet kuitenkin puhunut poikaystäväsi kanssa tilanteesta ja tunteistasi.
Raskastahan se toisten nurkissa ja toisten säännöillä eläminen yleensä on. "Autat" varmaan keittiössä ja muissa asioissa sen minkä jaksat, ja lopun ajan yrität sietää ja ottaa huumorin kannalta.
Aiemmassa kirjoituksessa jo toivotinkin sinulle ns zen-asennetta. Muuten toteaisin, että vaikka toki pyrit sopuisaan eloon ja oloon, niin muuta ei voi tehdä kuin parhaansa, ja jos se ei riitä niin ei sitten. Tällä haluan korostaa sitä että älä liikaa pelkää sitä mitä sinusta tai teistä siellä ajatellaan. Ihmistenvälistä suhdetta ei kukaan rakenna yksin, vaan miehen perheellä on ihan oma vastuunsa myös sinun viihtymisestäsi, kun kerran heillä vieraana olet. Toivottavasti teillä on osoitettuna sieltä joku lepopaikka. Vetäydy, päivälevoille, lue vaikka kirjaa itseksesi. Keksi itsellesi tentti ja ota kirja jonka sisään piilotat kivamman kirjan :-) tai nuku pienet unet. Ilmoittaudu ainakin yhdeksi päiväksi sairaaksi ja migreeniseksi tai mieluiten ehkä vatsatautiseksi niin et ainakaan voi sinä päivänä edes mennä keittiöön... äläkä tunne mitään tunnustuspakkoja tästä sillä omaa mielenterveyttä on kyllä viisasta varjella aina välillä, se on asuinkumppanienkin etu. - Kaikennähnyt
42 joulua takana kirjoitti:
Sulla on ihan kiva asenne ja uskon että selviät vallan hyvin jouluviikosta. Pakottamisella ja rähjäämisellä tuskin saat hyviä asioita aikaiseksi, kuten itsekin tunnut hyvin ymmärtävän. On hyvä, että olet kuitenkin puhunut poikaystäväsi kanssa tilanteesta ja tunteistasi.
Raskastahan se toisten nurkissa ja toisten säännöillä eläminen yleensä on. "Autat" varmaan keittiössä ja muissa asioissa sen minkä jaksat, ja lopun ajan yrität sietää ja ottaa huumorin kannalta.
Aiemmassa kirjoituksessa jo toivotinkin sinulle ns zen-asennetta. Muuten toteaisin, että vaikka toki pyrit sopuisaan eloon ja oloon, niin muuta ei voi tehdä kuin parhaansa, ja jos se ei riitä niin ei sitten. Tällä haluan korostaa sitä että älä liikaa pelkää sitä mitä sinusta tai teistä siellä ajatellaan. Ihmistenvälistä suhdetta ei kukaan rakenna yksin, vaan miehen perheellä on ihan oma vastuunsa myös sinun viihtymisestäsi, kun kerran heillä vieraana olet. Toivottavasti teillä on osoitettuna sieltä joku lepopaikka. Vetäydy, päivälevoille, lue vaikka kirjaa itseksesi. Keksi itsellesi tentti ja ota kirja jonka sisään piilotat kivamman kirjan :-) tai nuku pienet unet. Ilmoittaudu ainakin yhdeksi päiväksi sairaaksi ja migreeniseksi tai mieluiten ehkä vatsatautiseksi niin et ainakaan voi sinä päivänä edes mennä keittiöön... äläkä tunne mitään tunnustuspakkoja tästä sillä omaa mielenterveyttä on kyllä viisasta varjella aina välillä, se on asuinkumppanienkin etu.Tuli ihan lämmin olo noin ymmärtävästä kirjoituksesta. Oma anoppi-suhteeni on jo vuosia sitten mennyt poikki, enkä usko sen enää paranevan (ei taida ehtiä, kun hän on jo yli 80).
Mutta sydämeeni tuli parempi olo kuitenkin. Joten iso kiitos sinulle! - 42 joulua takana
Kaikennähnyt kirjoitti:
Tuli ihan lämmin olo noin ymmärtävästä kirjoituksesta. Oma anoppi-suhteeni on jo vuosia sitten mennyt poikki, enkä usko sen enää paranevan (ei taida ehtiä, kun hän on jo yli 80).
Mutta sydämeeni tuli parempi olo kuitenkin. Joten iso kiitos sinulle!Kiitän kiittämästäs! Joulun odotuksia sullekin.
- koska silloin
laitat sivuun omat uskomuksesi ja elämän asenteen. Jos he asuvat noin kaukana ja sinulla ja miehelläsi on noinkin pitkä ja oletettavasti toimiva suhde, miksi sinun pitäisi huolehtia siitä suuttuvatko he sinulle vai eivät?
Sinulla on täysi oikeus viettää joulu rauhassa ja oman perheesi parissa. Ja miehesikin tulee kunnioittaa tätä !!!
Tuntuu todella oudolta, että miehesi muuttuu täysin eri ihmiseksi kotonaan. Minunkin mieheni aluksi "taantui" kotonaan, ei keittänyt kahveja, korjannut lautasiaan pois jne... Muutaman kerran sanoin asiasta hänelle, kysyin mistä kaksinaismoralistinen käytös johtui... En todellakaan ollut yhteisessä kodissamme pakottanut häntä kyseisiä asioita tekemään, vaan ihan hän omasta tahdostaan. Muutaman kerran anoppi yritti ruikuttaa, ettei pojat ole kotona ennenkään noita asioita tehnyt, mutta hiljeni kun huomasi, että pojat ovat jo aikuisia ja osaavat kyllä kahvin keittää ja astiat koneeseen nostaa. Toivottavasti en itse ikinä kasvata mahdollista poikaani tuollaiseksi nynneröksi, meillä naisilla on se "perimä" olemassa.
Mutta siis takaisin asiaan, sinun ei todellakaan ole mikään pakko mennä jouluna anoppilaan. Joulu on perhejuhla ja vietetään sen oman perheen kanssa. Jos miehesi haluaa mennä, vaadi lyhyempää vierailuaikaa, jotta ehditte olla yhdessäkin ja siis pääsethän kuitenkin "vähemmällä ja mukavammalla" vaikka miehesi ei olisikaan joulua kanssasi. Tiedän, että ajatus olla ilman omaa miestä jouluna on kauhea, yksinäinen ja onneton, mutta tuntuu kirjoituksesi perusteella, että sinä olisit vielä onnettomampi jos menisit ja kokisit taas "nöyryytykset".
- ///
Mika mahtava tilaisuus kuunnella ystavasi vanhempia! Tuossa sinulle tarjoutuu tuokioita kuunnella aidin taustaa, hanen tekemisiaan vuosikymmenten takaa , hanen kasitystaan maailman menosta. Sinun ei tietenkaan tarvitse tyhjentaa jokaista ajatusmolekyyliasi hanelle, varsinkaan kun tiedat jo etta ajattelette kovin eri tavoin monesta asiasta. Oliskin moukkamaista yrittaa sanoa vastaan hanen maailmankuvaansa, siita kumpikaan ei hyotyisi.
Kaikista helpoimmalla paaset kun vain kuuntelet ja heitat aina kysymyksen silloin talloin. Oman maailmankuvan testaamiskysymyksiin AINA on paras antaa pyoreita vastauksia. " Olen viela etsimasa lisaa vastauksia naihin peruskysymyksiin" (mika onkin taysin totta jokaisen kohdalla, tiedemiehet saavat siita jopa palkkaa), "mutta miten sina koet taman asian..."
Mita taas tulee vierailun pituuteen, mitenkas olisi jos tarjoutuisitte "viemaan" heidat paivaksi pois talosta. Suunitelkaa edeltapain vaikka vierailu lahikaupunkiin,(nayteikkuna)ostoksille, sitten vaikka lounaalle ja lopuksi elokuviin.
Tai tarkissta netista mita siella tapahtuu.
Eihan teidan koko viikkoa tarvitse olla neljan seinan sisalla! - sukulainen vaan
Kukin huushollaa tavallaan. Anoppilassa ei ole miehiä keittiöön päästetty. Miksi he alkaisivat opettaa miesväkeä keittiön saloihin juuri jouluna, jolloin on muutenkin paljon tekemistä ja vieläpä tekijöitäkin tarpeeksi.
Miltä näyttäisi, jos anoppi ja appi halaisilisi ja suukottelisi sohvalla sen sijaan, että olisivat muun perheen seurassa. Muuta saattaisivat pitää sitä melko tahdittomana.
Sinä kuitenkinhaluaisit niin toimia? Mitä eroa siinä olisi, paitsi 30 vuotta iässä?
Anna pojan mennä kotiinsa jouluviikoksi ja mene itse perässä niin että olet perillä aattona. Pääset varmaan julkisilla kulkuneuvoilla. Yhdessä pois heti pyhien jälkeen. - mietippä vähän
Lukematta ketjua tämän pidemmälle (siis vain ap viesti) kehottaisin sinua nyt vakavasti miettimään, että onko ihan pakko mennä joulua viettämään paikkaan, jota kuvailet.
Vähän tuntuu, että miehellesi tuo tuleva viikko sopii, mutta sinulle ei. Et kai sinä nyt yritä selittää itsellesi, että haluat mennä, koska haluat viettää joulua miehesi kanssa? Nimittäin juuri kerroit, että et miestäsi jouluna juuri näe.
Voihan sen joulun noinkin viettää... tai sitten joululoman voisi lailla kieltää. Hei siinäpä ratkaisu. Ilmoittaudu johonkin joulupäivystykseen. Saat raataa sielläkin joulun läpeensä, et näe miestäsi, kukaan ei välitä sinusta henkilökohtaisesti, sinua harmittaa jo etukäteen - mutta tiedätkö, sinun ei tarvitse joka joulu tai edes joka toinen joulu palata siihen paikkaan takaisin. Onhan sekin jotain.- pelottaa ja jännittää
Olen siis menossa poikaystäväni perheeseen viettämään joulua. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja olemme seurustelleetkin vasta puolisen vuotta. Tiedän, että onhan se outoa mennä näin lyhyen seurustelun jälkeen viettämään yhteistä joulua.. =/ Kuitenkin haluan mennä, koska muutenki näen niin harvoin poikaystävääni. Me kun ollaan kaukosuhteessa.. En kuitenkaan olisi tässä tilanteessa, ellen olis niin varma, että tää on jotain kestävää. Mulla on niin vahva tunne, että poikaystäväni voisi olla joskus aviomieheni. =)
Mutta poikaystäväni äiti kyllä pitää minusta, mutta hän ei edes tiedä, että seurustelen hänen poikansa kanssa! Hänelle olen vain hänen poikansa hyvä ystävä.. Samoin en ole kertonut asiasta omille vanhemmille.. Tulen olemaan poikaystäväni perheessä jotain kolme viikkoa, koska välimatkat ovat todella pitkät. Poikaystäväni kertoi, että hänen äitinsä haluaa panostaa tähän jouluun, koska minäkin olen siellä. Niinpä menemme tapaamaan sukulaisia tai sukulaiset tulevat heille.
Itse haluaisin tulevaa anoppia auttaa, mutta en edes osaa jutella hänen kanssaan, koska meillä ei ole yhteistä kieltä.. Kuitenkin olen suunnitellut, että voisin siivota heidän kodissaan ja auttaa muuten.
No, tässäpä tää mun tarina oli. Halusin vain kertoa millainen minun joulu on. - Huuhaatako
pelottaa ja jännittää kirjoitti:
Olen siis menossa poikaystäväni perheeseen viettämään joulua. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja olemme seurustelleetkin vasta puolisen vuotta. Tiedän, että onhan se outoa mennä näin lyhyen seurustelun jälkeen viettämään yhteistä joulua.. =/ Kuitenkin haluan mennä, koska muutenki näen niin harvoin poikaystävääni. Me kun ollaan kaukosuhteessa.. En kuitenkaan olisi tässä tilanteessa, ellen olis niin varma, että tää on jotain kestävää. Mulla on niin vahva tunne, että poikaystäväni voisi olla joskus aviomieheni. =)
Mutta poikaystäväni äiti kyllä pitää minusta, mutta hän ei edes tiedä, että seurustelen hänen poikansa kanssa! Hänelle olen vain hänen poikansa hyvä ystävä.. Samoin en ole kertonut asiasta omille vanhemmille.. Tulen olemaan poikaystäväni perheessä jotain kolme viikkoa, koska välimatkat ovat todella pitkät. Poikaystäväni kertoi, että hänen äitinsä haluaa panostaa tähän jouluun, koska minäkin olen siellä. Niinpä menemme tapaamaan sukulaisia tai sukulaiset tulevat heille.
Itse haluaisin tulevaa anoppia auttaa, mutta en edes osaa jutella hänen kanssaan, koska meillä ei ole yhteistä kieltä.. Kuitenkin olen suunnitellut, että voisin siivota heidän kodissaan ja auttaa muuten.
No, tässäpä tää mun tarina oli. Halusin vain kertoa millainen minun joulu on.Kukaan ei mene kolmeksi viikoksi toisen kotiin, jollei ole iso kartano, jossa jokaiselle riittää oma huone.
Kesällä voi olla toista, kun saa mennä ulos ja pysyä siellä vaikka 6 tuntia, mutta vanha sanontakin sanoo, että kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä.
Poika menee kotiinsa, mutta sinä et. Tuleepa sulle joulu, jonka muistat! - pelottaa ja jännittää
Huuhaatako kirjoitti:
Kukaan ei mene kolmeksi viikoksi toisen kotiin, jollei ole iso kartano, jossa jokaiselle riittää oma huone.
Kesällä voi olla toista, kun saa mennä ulos ja pysyä siellä vaikka 6 tuntia, mutta vanha sanontakin sanoo, että kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä.
Poika menee kotiinsa, mutta sinä et. Tuleepa sulle joulu, jonka muistat!Ei toi mun juttu ollu "huuhaata", vaan totisinta totta ja mun elämää. Ei poikaystäväni perheen koti ole mikään iso kartano, vaan tavallinen kerrostaloasunto. Myönnän, että tuntuu tosi oudolta, kun en halua tungetella..
Mutta olen sinne tervetullu ja poikaystäväni haluaa minut sinne. Poikaystäväni äitiki on sanonu, että olen sinne aina tervetullu. =) Minä ja poikaystäväni kyllä nukumme eri huoneissaki. Mut tosiaan, en olis kaukosuhteessa, jos en uskos tähän juttuun. On niin lupaava mies.. Ymmärtää mua uskomattoman hyvin! Ja on kaikin puolin aivan ihana.
Ja onhan seki lupaavaa, jos tuleva anoppi pitää musta ja haluaa tehdä joulusta minun takia tärkeämmän juhlan ja esitellä sukulaisille. Olen jo tavannu poikaystäväni tädinki.. Mut kukaan ei tiedä, että ollaan yhdessä eikä vain ystäviä.
Myönnän, että kaikki tulee niin nopeesti varsinki toi sukulaisiin tutustuminen... Mutta ainaki tiedän poikaystävän olevan enemmän kuin tosissaan minun kanssa ja ollaan puhuttu jotain naimisiinmenosta. Mut sitä naimisiinmenoa odotetaan varmasti pitkään ja keskitytään tutustumaan toisiimme. Mulla on kyllä tunne, että tässä se mun tuleva mies on! =) - Toivotan hyvää joulua
pelottaa ja jännittää kirjoitti:
Ei toi mun juttu ollu "huuhaata", vaan totisinta totta ja mun elämää. Ei poikaystäväni perheen koti ole mikään iso kartano, vaan tavallinen kerrostaloasunto. Myönnän, että tuntuu tosi oudolta, kun en halua tungetella..
Mutta olen sinne tervetullu ja poikaystäväni haluaa minut sinne. Poikaystäväni äitiki on sanonu, että olen sinne aina tervetullu. =) Minä ja poikaystäväni kyllä nukumme eri huoneissaki. Mut tosiaan, en olis kaukosuhteessa, jos en uskos tähän juttuun. On niin lupaava mies.. Ymmärtää mua uskomattoman hyvin! Ja on kaikin puolin aivan ihana.
Ja onhan seki lupaavaa, jos tuleva anoppi pitää musta ja haluaa tehdä joulusta minun takia tärkeämmän juhlan ja esitellä sukulaisille. Olen jo tavannu poikaystäväni tädinki.. Mut kukaan ei tiedä, että ollaan yhdessä eikä vain ystäviä.
Myönnän, että kaikki tulee niin nopeesti varsinki toi sukulaisiin tutustuminen... Mutta ainaki tiedän poikaystävän olevan enemmän kuin tosissaan minun kanssa ja ollaan puhuttu jotain naimisiinmenosta. Mut sitä naimisiinmenoa odotetaan varmasti pitkään ja keskitytään tutustumaan toisiimme. Mulla on kyllä tunne, että tässä se mun tuleva mies on! =)....ja peruutan huuhaa-epäilyni. Ajattelin vain, että kolme viikkoa aika vieraitten ihmisten kanssa saattaa olla sinulle koettelmus, mutta voihan olla, että kun oikein itse tsemppaat, niin kaikki menee hyvin. Hekin kaikki ehkä haluavat vierailun onnistuvan.
Muistat vain olla positiivisella mielellä, vaikka kaikki ei sujuisikaan niin kuin toivot. - pelottaa ja jännittää
Toivotan hyvää joulua kirjoitti:
....ja peruutan huuhaa-epäilyni. Ajattelin vain, että kolme viikkoa aika vieraitten ihmisten kanssa saattaa olla sinulle koettelmus, mutta voihan olla, että kun oikein itse tsemppaat, niin kaikki menee hyvin. Hekin kaikki ehkä haluavat vierailun onnistuvan.
Muistat vain olla positiivisella mielellä, vaikka kaikki ei sujuisikaan niin kuin toivot.Ei ne huuhaa-epäilyt haitannu. Ymmärrän kyllä, että kuulosti oudolta. Mut tosiaan totta joka sana. Uskon vierailuni onnistuvan hyvin, vaikka onkin pieni pelko ettei kaikki sujukaan sillai kuin olen ajatellu. Haluan vain antaa tulevalle anopille hyvän kuvan itsestäni ja viettää aikaa oman kullan kanssa. =) Ja tietenki kannan oman korteni kekoon jouluvalmisteluissa.
Mielestäni kuulostat unelmaminiältä, mutta tuskin siitä olisi kenellekään haittaa jos yrittäisit positiivisella tavalla pitää paremmin puoliasi.
Kiva, ettet jätä käyttämättä tilaisuutta tutustua miehesi perheen tapoihin ja hänen juuriinsa. Maalla miesten ja naisten maailma näkyvät vieläkin liikkuvan eri kuvioissa. Olet miehellesi tosi aarre, kun ymmärrät antaa hänelle tilaa seurustella suvun miesten kanssa. - Onhan teillä 51 viikkoa aikaa elää omalla tavallanne, kyllä se yksi viikko aina sujuu. Samalla saat itsekin tilaisuuden kokea ja nähdä erilaista elämää.
Uskonelämä on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia. Itse kunnioittaisin toisten uskoa ja traditioita ja osallistuisin niihin mahdollisimman elettömästi. Kysyttäessä voisin kertoa omasta näkemyksestäni sen verran kuin katson tarpeelliseksi, samalla sanoisin kunnioittavani jokaisen oikeutta omaan uskoonsa.
Esimerkiksi joulukirkko maalla olisi minusta mielenkiintoinen elämys. Toivottavasti sinullekin.
Kun joku muu tarjoutuu auttamaan keittiössä, voisitko todeta esim. että olisi kiva saada lisää seuraa ja jutella toistenkin naisten kanssa keittiössä?
Tai voisitko sanoa, että haluat mennä välillä tutustumaan toisiinkin miehesi sukulaisiin? Esim. kun olen saanut tämän työn valmiiksi, lähden...
Voisitko sanoa ystävällisesti ja kohteliaasti anopillesi, mitä toivoisit ja miltä sinusta tuntuu? Minusta on ihan kiva puuhailla yhdessä sinun kanssasi keittiössä, mutta nyt haluan...
Voisitteko yhdessä miehesi kanssa etukäteen suunnitella joitain "miehisiä" kuvioita, joihin sinä pääsisit tutustutaan ja samalla karkuun keittiöpuuhista? Tai suunnitella jonkin yhteisen tutustumisretken tai vierailun lähiympäristöön.
Mielestäni on surullista, että usein vähiten arvostetaan kilttejä, avuliaita ja nöyriä ihmisiä. Enemmän arvostusta saavat usein osakseen sellaiset, jotka osaavat myös pitää kohteliaasti huolta omasta tilastaan ja oikeuksistaan.
Ehkä tilanteesi muuttuu, kun ikää tulee lisää. Kun kasvat anoppisi silmissä aikuiseksi ja alat ottaa omaa tilaa, ehkä hän alkaa arvostaa sinuakin enemmän. Keskustelkaa etukäteen miehesi kanssa kuvioista, yhteisistä toiveistanne ja odotuksistanne. Miettikää, miten parhaiten voisitte onnistua tekemään joulunvietosta myös sinulle positiivisen elämyksen.
PS: Itselläni ei ole koskaan ollut kuvaamiasi ongelmia, koska olen aina ollut hieman kiinnostuneempi miesten kuin naisten maailmasta. Joskus joku on hieman hämmästellyt, mutta minut on yleensä otettu ihan ilolla mukaan monenlaisiin kuvioihin perinteisesti miehisiksi koetuilla alueillakin. Ainakin jotkut miehet ovat yllättäen ilmaisseet arvostavansa minua ehkä hieman muita naisia enemmän. - Kun olen ollut vilpittömästi kiinnostunut melkein "kaikista" asioista, minulle on esitelty niitä ihan mielellään. - Tai siltä minusta on ainakin vaikuttanut. En kuitenkaan ole aina ihan joka paikkaan nenääni pistänyt, enkä koko aikaa miehessäni roikkunut. Olen auttanut mielelläni myös naisten puuhissa, mutten ole suostunut käyttämään siihen kaikkea aikaani. ;)) Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitin.- Miniäläinen
Olen tosiaan sitä ajatellut että nyt on vihdoin aika tutustua mieheni sukuun oikein "pohjanmaan kautta" =) Hiukan oudoksun ajatusmaailmaan että pitäisi vaan röyhkeästi sanoa etten tule tai että menisin sinne eri aikaan kuin mieheni. Anoppi ja appi ottaisi asian varmasti aika henkilökohtaisesti ja tuntuu etteivät oikien ymmärtäisi miksi yhtäkkiä menen sinne myöhemmin (varsinkin kun lomani alkaa jo viikkoa ennen kuin mieheni ja he tietävät sen).
Olen tuota keittiöhommaa miettinyt ja päättänyt että voisin tosiaan jollain keinolla houkutella siskotkin keittiöön. Heillä on iso tupakeittiö, joten kyllä me sinne kaikki mahdutaan. Saataisiin hommatkin nopeammin valmiiksi, eikä olisi niin piika olo=/
Hiukan outoa tosiaan kun mieheni saa lepäillä kotonaan viikon ja itse joudun puurtamaan kahta kauheammin. Onneksi ei sentään joka viikko ole tällaista.
Juttelin mieheni kanssa ja hän sanoi että epäilee anopin vaan sen takia pyytävän minua keittiöön että saa jutustella samalla kanssani. Onhan se mukavaa, mutta tuntuu välillä että on anopin kanssa 24/7.
Tällä hetkellä myös lahja tuottaa pulmia..Olin ajatellut ostaa miehelleni sormuksen (ei siis kihlaa vaan jonkin muun) mutta en tiedä miten vanhemmat suhtautuvat asiaan..eli heidän kotonaan on kuulemma tapana että lahjat annetaan kaikille samaan aikaan. Jotenkin tuntuu oudolta antaa sormusta miehelleni heidän läsnäollessaan. Mietin josko ostaisin jonkun toisen halvemman lahjan jonka annan heidän ollessa läsnä ja sitten sormuksen ollessamme kahdestaan kotona. TIEDETÄÄN, tämä on hiukan hullua=)
Aion nyt kaikesta huolimatta yrittää täysin rinnoin nauttia joulunajasta. Niin ja mennä anoppilaan asenteella kaikki käy. En usko että ihan kokonaan voin siellä pimahtaa=)
- *anitta*
Minäkin vietän ensimmäisen jouluni anoppilassa,mutta vain osittain, sillä haluan myös käydä omien vanhiempieni luona. Tämä oli jo aikoja sitten tiedossa, sillä appivanhempani, etenkin appeni, ovat heikossa kunnossa olevia ja mieheni on ainoan lapsen tapaan todella kuuliainen heitä kohtaan. Ainoa, mitä toivon tulevilta pyhiltä, että anoppini puhuisi sekä miehelleni että minulle kuin aikuisille, eikä lapsille. Hänen tyylinsä puhua on todella lässyttävä, ihan kuin emme tajuaisi mistään mitään. Miehelleni hän muistuttelee asioista, joita hän ei ole ehtinyt tehdä tai joita anoppi itse ei ole tehnyt ja näin toivoisi meidän hoitavan ne hänen puolestaan.
En tiedä, mikä anopissani nyt oikein rasittaa minua aivan suunnattomasti, sillä nykyään en meinaa selvitä edes tavallisesta viikonlopusta heidän luonaan. Jotenkin tuntuu, että hän on liian paljon läsnä elämässämme, vaikka asumme eri paikkakunnilla. Lohdutan itseäni, ettei se ole kuin pari päivää, jotka tulen viettämään jossain muualla kuin vanhempieni luona. Jossain vaiheessahan se napanuora on katkaistava omiin vanhempiinkin, eikö?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721137
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132857- 84793
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37551Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55549Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296538Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t215489Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45482- 49477