Äänteet ja kirjaimet

Suomen kielessä ei ole tuolle "äng"-äänteelle omaa merkkiä: sitä merkitään n-kirjaimella (konsonanttiyhtymissä -nk- ja -ng-, jälkimmäisessä tapauksessa silloin kun "äng" muodostaa geminaatan eli kaksoiskonsonantin)

>Eikös sanassa kuningatar äng-äännettä vastaa
>kirjainpari ng?

Kyllä se näin on.

Olipa kerran kuniŋatar, joka oli läpeensä tyytyväinen, ja kuniŋas, jolla oli sen pituinen se.

Kielitoimistossa tiedetään kyllä hyvin, että väite ”yhtä äännettä vastaa yksi kirjainmerkki” ei pidä paikkaansa monestakaan syystä. Ensinnäkään mikään kirjoitusjärjestelmä ei voi ilmaista äänteiden vaihtelua kuin karkeasti. Toiseksi suomen ylistetty yksinkertaisuus foneemien ja kirjainten vastaavuudessa rikkoutuu todellisuudessa monellakin tavalla. Rikkoutumisista äng-äänne on vähäisimpiä. Ns. loppukahdennus aiheuttaa paljon enemmän ongelmia, samoin monet ns. sivistyssanojen ”oikeinkirjoitussäännöt”. Ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html

(Sanassa ”kuningas” kirjainpari ”ng” tarkoittaa kaksois-äng-äännettä, foneettisesti merkittynä siis [kuniŋŋas].)

Mainitsemasi Kotuksen sivu on surkuhupaisa, koska siinä muka käytetään hattu-s:ää, mutta sivun merkistökoodaukseksi on ilmoitettu ISO-8859-1, johon hattu-s:ää ei kuulu. Sivun ”toimivuus” perustuu vain siihen, että yleiset selaimet tulkitsevat sivun väärin (siis niin kuin sivuntekijä tarkoitti, ei niin kuin hän sanoi). Hattu-s:n käytössä on sekoiltu muutenkin: yhdessä kohdassa on kaksi hattu-s:ää peräkkäin vaikka pitäisi olla vain yksi, ja loppupuolella on teksti ”sekä euron merkki että šja ž”, eli š:n perässä ei ole sananväliä.

Mutta älkää tehkö, niinkuin he tekevät, vaan niinkuin he opettavat. Ja uudemmalla, virallisemmalla sivulla (jolla on suomen kielen lautakunnan kannanotto vuodelta 2005) asiat ovat sentään paremmin:
http://www.kotoistus.fi/valmiit/suhusz.htm

Lautakunta kyllä sujuvasti on ottanut aiempaa _epämääräisemmän_ kannan (nyt puhutaan vain vieraista nimistä, ei lainasanoista) ja lisäksi väistänyt varsinaisen problematiikan: Tulisiko hattu-s:ää käyttää myös arabian, heprean, persian, japanin, kiinan ym. kielten siirtokirjoituksessa ja missä määrin? Entä mitä vaikuttaa se, että Venäjällä käytetään tosiasiallisena virallisena translitteraationa (mm. ulkomaanpasseissa) englannin mukaista järjestelmää, jota myös kansainväliset uutistoimistot yleensä käyttävät?

Suomen ortografia on hyvin selkeä ja looginen. Tavallisesti lyhyt äänne merkitään yhdellä ja pitkä äänne kahdella kirjaimella (esim. sanat tuli, tuuli, tulli, joissa kaikissa on neljä äännettä) ja samaa äännettä merkitään aina samalla kirjaimella eikä tällä kirjaimella koskaan merkitä mitään muuta äännettä. Mutta tämä sääntö ei ole poikkeukseton. Poikkeuksia aiheuttaa esimerkiksi ns. äng-äänne. Lyhyttä ängää merkitään k:n edellä kirjaimella (n), joka yleensä tarkoittaa eri äännettä (esim. sanassa sänky). Pitkä äng merkitään kahdella kirjaimella (n ja g), jotka yksin esiintyessään tarkoittavat muita äänteitä kuin äng (esim. sanassa kuningatar). Silloin harvoin, kun lyhyt äng edeltää jotakin muuta konsonanttia kuin k tai sanaväliä, merkitään se samalla tavalla kuin pitkä äng (esim. sanassa englanti).

Toinen poikkeusten merkittävä aiheuttaja on jäännöslopuke, josta käytetään myös nimiä alkukahdennus, aspiraatio, loppuhenkonen ja loppukahdennus. Se esiintyy useimpien e-loppuisten substantiivien ja partikkelien, eräiden verbinmuotojen, muutamien muidenkin partikkelien kuin e-loppuisten sekä kolmannen persoonan omistusliitteen (nsa/nsä, esim. talonsa, kynänsä) lopussa. Jäännöslopuke on jäänne aikaisemmasta sanan lopussa olleesta konsonantista, joka on muuttunut äännearvoltaan vaihtelevaksi. Sitä ei merkitä kirjoituksessa. Konsonanttialkuisen sanan edellä jäännöslopuke ääntyy seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymänä (esim. mene sinne ääntyy menes sinne, koska mene-sanan lopussa on jäännöslopuke). Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. anna olla) jäännöslopukkeen ääntämys horjuu. Se voi ääntyä katkoäänteenä, mutta myös jäädä ääntymättä. Tauon edellä (virkkeen lopussa) jäännöslopuke ei äänny.