Entinen_sisar vastasi kirjoitukseen vihan tunteet...

Olet luultavasti saannut noi viestit luopioilta.
Täällä ne tekeytyy jopa vanhimmiksi...ole varovainen...

Kiva kuulla kuulumisiasi.
Kerroit kuinka olet tehnyt kirjeen seurakuntaan ja odotat vastausta. Mielestäni se oli hyvä idea. Kirjeessä on helppoa purkaa rehellisesti omat tunteensa. Oma olokin kevenee kun sen tekee.
Toivotaan että kirjeesi saa sellaisen vastaanoton kuin toivot (ja jonka olet mielestäni ansainnutkin).
Kerroin aiemmin kuinka olin itse kerran masentunut ja söin monia lääkkeitä. Väsymys on todella rankkaa välillä. Olin itse niin väsynyt etten kaikkina päivinä jaksanut nousta ollenkaan ylös. Pahimmillaan saatoin olla sängyssä kolmekin päivää.
Usein jaksoin tehdä yhden kävelylenkin päivässä. Pikkuhiljaa kuitenkin selvisin pois uupumuksesta.
On normaalia masentuneena kokea elämänsä välillä erittäin synkäksi. Itsesyytökset, omanarvontunteen väheneminen ja mielihyvän menettäminen ovat hyvin tyypillisiä. Itse yritin suhtautua näihin tunteisiin ymmärtäväisyydellä ja neutraalisti. Tajusin että ne ovat osa taudinkuvaa ja kuuluvat asiaan ja että voinnin kohentuessa ne vähenevät ja niistä päästään. Näin tapahtuikin. Kun itse kärsii sairaudesta ja pahasta olosta elämä näyttää varmasti synkemmältä kuin oikeasti onkaan!
Monet meistä joutuvat elämässänsä vaikeisiin tilanteisiin. Masennus on hyvin yleinen vaiva nykyisin. Et ole yksin näiden asioiden kanssa.
Toivon ettet ota paineita jaksamisesta ja että olet ymmärtäväinen ja armollinen itseäsi kohtaan.
On tärkeää hyväksyä ja rakastaa itseään. Kukaan meistä ei ole täydellinen,eikä tarvitse ollakaan.Virheitä ja epäonnistumisia sattuu jokaiselle koska se on osa ihmisenä olemista.
Kirjoitan näitä ajatuksia sinulle vilpittömästi, koska minulla on omakohtaista kokemusta.
Toivottavasti sinulla on ystäviä tai edes joku ihminen kenen kanssa voit keskustella näistä asioista.
Toivon sinulle edelleen kaikkea hyvää!