Antrooppinen periaate

"Mut haettiin,
mä luulen et ne o enkeleitä.
Tää on tosi kirkas paikka,
ja tääl o seinätki pehmeitä."
...
"Mä tiedän enkelit on olemassa,
vaan mun takia,
mä oon Jumala."
(Ezkimo,"Psykedeliaa")

Antrooppinen periaate nojaa siihen,että maailmankaikkeuden luonnonlait ovat olleet elämälle juuri sopivia. Useat fysiikan vakiot, jos olisivat hiemankin eri suuria kuin nyt voimassaolevat, muuttaisivat voimakkaasti universumin ominaisuuksia. Luonnossa esiintyy siis paljon erillisiä tapahtumia, jotta ylipäänsä voisimme olla olemassa.
Mutta me olemme, joten nuo sattumat ovat toteutuneet tässä havaitsemassamme maailmankaikkeudessa. Jos eivät olisi,emme voisi olla tarkkailemassa.
Kolme perusversiota antrooppisesta periaatteesta ovat:
*Heikko Antrooppinen periaate(WAP):"Havaitut arvot kaikille fysikaalisilla ja kosmologisille muuttujille, riippumatta niiden syntytodennäköisyydestä, sellaisia että hiilipohjainen elämä voi syntyä ja että universumi on riittävän vanha jotta niin on ehtinyt käymään."
*Vahva antrooppinen periaate(SAP):"Universumilla täytyy olla ominaisuudet jotka mahdollistavat elämän kehittymisen jossakin sen historian vaiheessa"
*Finaalinen antrooppinen periaate(FAP):"Universumin tila on sellainen, että älykkään informaatioprosessoinnin täytyy syntyä, ja kun se kerran tulee esiin, se ei koskaan kuole pois."

Antrooppista periaatetta ovat käyttänyt perusteluna esimerkiksi Leibniz ja Fred Hoyle. Periaate nimettiin "Antrooppiseksi periaatteeksi" Brandon Carterin toimesta Krakovan symposiumissa "Confrontation of Cosmological Theories with Observational Data" -joka pidettiin niinkin myöhään, kuin vuonna 1973. Nykyisin periaate aikaansaa ongelmia; Ongelmat aiheuttaa periaatteen kaikkia tulkintoja seuraavat falsifioinnin vaikeudet tai tautologisuus. Näiden johdosta periaate on erittäin kiistanalainen. Ongelmien takia kantaa ottamattomuus koko periaatteeseen on varteenotettava vaihtoehto.


***Kiellon periaate***
"Uskon johonkin minua pienemmän olemassaoloon"
(Absoluuttinen nollapiste, "Pyhä Nynny II")

Stephen Hawkins käyttää "Ajan lyhyt historia" -kirjassaan antrooppista mallia poistamaan selitysvaatimusta erilaisilta kysymyksiltä. Hawkinsin kanta kirjassa on,että jos tila olisi jotenkin muuten, emme olisi sitä katsomassa. Siksi sen pohjalta että olemme täällä asiat eivät voisi olla toisin. Vahvuutena tällä tulkinnalla on ylimääräisien oletuksien välttäminen: Siitä, onko universumin tilan takana superäly vai satumainen onni emme voi sanoa mitään. Heikkoutena on,että se on tautologia. Tulkinnan kannattajat katsovat tautologisuuden olevan vain näennäistä: Lause "Olipa elämälle mahdollinen universumi miten epätodennäköinen tahansa, on tuo epätodennäköisyys toteutunut havaitsemassamme maailmankaikkeudessa." on tosi vain ehdolla että havaitussa universumissa on elämää.


***Teleologisen ratkaisu***
"Mitä jos puuttuu riippuvuus;
mikä retkille antaa syyn?
Ja sysää rikkeisiin
niin olet yksin kuin joku taruolento"
(Absoluuttinen nollapiste,"Pyhä Nynny")

Teleologinen ratkaisu antrooppiselle periaatteelle on, että universumin tila ei ole sattumaa, vaan että siinä on tarkoitus. Universumimme olemassaolo olisi tätä kautta sattuman sijasta Suunnitelman tulosta. Suunnittelija kuvioihin saadaan päättelemällä, että jonkinlainen äly on säätänyt maailmankaikkeuden arvot Tämän ratkaisuyritysten ongelmana on testaaminen. Kaikkivaltiasmalli ei myöskään selitä mitään, sillä äly olisi toki voinut tehdä myös sellaisen universumin, jossa elämää ei ole. Lisäksi tässä mallissa esiintyy oletus siitä,että koko valtava universumi olisi rakennettu pelkästään meidän vuoksemme. Universumin mittasuhteet huomioiden tämä ei tunnu kovin todennäköiseltä.
Teleologisessa ratkaisussa tehdään myös sangen hankala filosofinen kannanotto sattumaan: Arvonnan voittajan tulisi tulkinnan mukaan aina pitää voittoaan kaikkivaltiaan tahtona, ei arvonnan tuloksena.
Ongelmallista teleologiselle periaatteelle on myös se,että emme elä "parhaassa mahdollisessa universumissa": "Pimeä energia" puskee avaruutta erilleen kiihtyvällä nopeudella ja termodynamiikka pakottaa universumin kokonaisentropian kasvamaan. Tämän johdosta koko näkyvä maailmankaikkeutemme on karkeasti sadan miljardin vuoden kuluttua kuollut, pimeä ja tyhjä. Me emme siis elä "parhaassa mahdollisessa maailmankaikkeudessa".
Lisäksi teleologisen ratkaisun sijasta voidaan väittää tilan syntyneen sattumalta. Sattumaa ja ohjaava älyä ovat molemmat sellaisia,että niitä on mahdoton falsifioida. Koska sattumaoletus ei tee oletusta universumin ulkopuolisista havaitsemattomista älyistä -itse asiassa edes kannanottoa,älyhän voisi olla olemassa vaikka se ei tekisi universumeita- on se Occamin periaatteen nojalla parempi vaihtoehto näistä kahdesta huonosta.


***Multiuniversumi***
"Ken ei vetoa tunne ei etua etsi
kylläisimmän osa on tavoitteeton autius"
(Absoluuttinen nollapiste,"Pyhä Nynny")

Useiden maailmankaikkeuksien mahdollisuutta on tuonut esiin ja kehittänyt muun mussa kosmologi Max Tegmark ja David Deutsh. Heidän päättelynsä perustuu siihen,että havaitsemalla elämän kannalta epäonnistuneita tiloja, voimme päätellä että kyse on "arvonnan tuloksesta". Elämämme ei kenties ole ainut mahdollinen, eikä kaikkialla elämä ole mahdollista: jossain muissa olosuhteissa mahdollistuisi toisenlainen elämä ja kaikkialla ei ollenkaan. Elämämme synty ei tällä pohjin olisi välttämättömyys. Kvanttifysiikan mukaan on mahdollista, että erilaisia maailmankaikkeuksia olisi ääretön määrä -jopa samanaikaisesti. Me havaitsemme täsmälleen yhtä niistä.

John Wheelerin tulkinta vahvasta antrooppisesta periaatteesta väittää että vain ne kvanttifysiikan universumit, jotka voivat tuottaa älykkäitä havaitsijoita ovat "reaalisia". TS:Maailmankaikkeus on olemassa vain jos sitä havainnoidaan. Tämän tulkinnan mukaan ei ole olemassa muunlaisia universumeita, kuin sellaisia, joilla on elämää.

Multiversumimallin ongelmana on testaamisen vaikeus: Päättelyketju nojaa tapahtuman ja sen negaation olemassaoloon. Ainakaan toistaiseksi meillä ei ole mahdollisuutta tietää, onko olemassa myös toisenlaisia maailmankaikkeuksia.


***Kosmodarwinismi***
"TO BE IS TO DO"(Sokrates)
"TO DO IS TO BE"(Platon)
"DO BE DO BE DO"(Sinatra)

Kosmodarwinismi nojaa siihen, että maailmankaikkeudet tuottaisivat toisia melko kaltaisiaan universumeita, esimerkiksi mustien aukkojen kautta: Mitä enemmän maailmankaikkeus suosisi mustien aukkojen syntyä, sitä enemmän sen kaltaisia universumeita olisi. Tulkinnan vahvuutena on se,että mustien aukkojen syntyminen vaatii samanlaisia olosuhteita, kuin mitä kompleksisten rakenteiden syntyminen edellyttää. Kannaltamme ikävänä puolena mallissa on ennuste siitä, että mustia aukkoja syntyy universumissamme todennäköisesti paljon.