Kun henkilö kääntyy jeh.tod:aksi häntä aletaan ni-
mittää nimillä sisar tai veli eikä hänen omaa etu-
nimeään enää käytetä kovin paljon joten hänen persoonallisuutensa muotoutuu hyväksymään tuon ve-
li/sisar käsitteen.Tuolla veli/sisar nimikkeellä
häntä ohjataan kuitenkin hyväksymään tuo seura ja sen käsitykset syvemmin ja sisäistämään ne,sillä kukapa uskaltaisi enää sen jälkeen kyseenalaistaa
jeh.tod:ia ja sen oppeja.Hänelle annetaan myös sellainen luulo ja tieto että hän on senjälkeen virallisesti Jeesuksen veli/sisar.Jos hän sen jäl-
keen kielltää jeh.tod:ien opit tai eroaa häntä ei enää pidetä Jeesuksen veljenä tai sisarena.Jeesus-
han,kun hänelle sanottiin,"tässä ovat äitisi ja sisaresi",kielsi että he olisivat olleet hänen äitinsä tai sisarensa.
Miten jeh.tod:at
12
925
Vastaukset
- sööpäri.
Minusta tuntui kivalta kun sanottiin veli, ja etunimi. Se korosti yhteenkuuluvaisuutta.
Sitten kuitenkin tuli ohje, että pitäisi esim vastausvuoroja annettaessa sanoa veli ja sukunimi.
Se tuntui minusta ikävältä, koska tuttujahan me kaikki seurakuntalaiset olimme.
Taisi olla sitä "amerikan hapatusta".
Vieläkö tuo sukunimi-sääntö om voimassa? Ainakin minun viimeisissä kirjantutkisteluissani rennommat vanhimmat kapinoivat tuota sääntöä vastaan melko surutta. Salilla kuitenkin oli aina tuo sukunimisääntö.- fger.
En tiedä tuosta ohjeesta, mutta kirjiksessä etunimi ainakin on käytössä. Isommissa tilaisuuksissa on ongelmia, esim. matti nimisiä taitaa löytyä 6 kpl.
- sööpäri.
fger. kirjoitti:
En tiedä tuosta ohjeesta, mutta kirjiksessä etunimi ainakin on käytössä. Isommissa tilaisuuksissa on ongelmia, esim. matti nimisiä taitaa löytyä 6 kpl.
Tämä aloitus on sikäli turha, koska ainut asia mikä jäi sydämeeni jt-uskossa oli se syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne. Paska uskonto mielestäni, mutta tuntui hienolta omata niin paljon ystäviä.
Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa. Välittömyys oli hienoa. Toivottavasti se on edelleenkin niin. - Markku_Meilo
sööpäri. kirjoitti:
Tämä aloitus on sikäli turha, koska ainut asia mikä jäi sydämeeni jt-uskossa oli se syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne. Paska uskonto mielestäni, mutta tuntui hienolta omata niin paljon ystäviä.
Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa. Välittömyys oli hienoa. Toivottavasti se on edelleenkin niin.>>Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa.
Tuota yhteisöllisyyttä tarjotaan aika ajoin harhaanjohtavasti jotenkin yksinomaisesti jehovantodistajuuteen liittyvänä asiana. En jaa sitä ajatusta.
Minä olen esimerkiksi mennyt Amherstissä (NH) USA:ssa oven taakse aivan ennalta ilmoittamatta ja esittäytynyt harrastuksellani. Harrasteveljeni oli juuri pois kotoa, mutta palaamassa, joten poikansa kutsui kotiinsa odottamaan isänsä paluuta ja piti minulle seuraa tunnin verran.
Pari vuosikymmentä sitten minuun otti yhteyttä helsinkiläisessä hotellissa yöpynyt brittiharrasteveli, jonka kanssa vietin hyvin kiinnostavan päivän kotonani ja Helsinkiä esitellessä. Vajaa vuosi sitten hän pyysi Skype-online-oikeutta; oli säilyttänyt nimitietoni ja on tulossa Suomeen lähiaikoina. Teen kaikkeni tavatakseni hänet jälleen.
Tässä pari henkilökohtaista esimerkkiä siitä, että veljeyttä/sisaruutta ja/tai yhteenkuuluvaisuutta tunnetaan muuallakin kuin uskonnossa ja politiikassa.
Samalla nuo esimerkit kuvaavat kuinka merkittävää yhteisöllisyys voi olla, joten väärinkäytöksen mahdollisuus kasvaa samassa suhteessa, ellei eksponentiaalisesti. - fger.
sööpäri. kirjoitti:
Tämä aloitus on sikäli turha, koska ainut asia mikä jäi sydämeeni jt-uskossa oli se syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne. Paska uskonto mielestäni, mutta tuntui hienolta omata niin paljon ystäviä.
Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa. Välittömyys oli hienoa. Toivottavasti se on edelleenkin niin.Sinänsä hieno toteamus. Monet eivät vain halua tuota yhteenkuuluvaisuutta tunnustaa. Ensin tulee mieleni, etteivät itse tainneet olla edistämässä tuota tunnetta.
Yhteenkuluvuuden tunnetta pitää aktiivisesti jakaa. Pelkkä passiivinen odottaminen ei pitkällä juoksulla palkitse. - vio-letti
Markku_Meilo kirjoitti:
>>Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa.
Tuota yhteisöllisyyttä tarjotaan aika ajoin harhaanjohtavasti jotenkin yksinomaisesti jehovantodistajuuteen liittyvänä asiana. En jaa sitä ajatusta.
Minä olen esimerkiksi mennyt Amherstissä (NH) USA:ssa oven taakse aivan ennalta ilmoittamatta ja esittäytynyt harrastuksellani. Harrasteveljeni oli juuri pois kotoa, mutta palaamassa, joten poikansa kutsui kotiinsa odottamaan isänsä paluuta ja piti minulle seuraa tunnin verran.
Pari vuosikymmentä sitten minuun otti yhteyttä helsinkiläisessä hotellissa yöpynyt brittiharrasteveli, jonka kanssa vietin hyvin kiinnostavan päivän kotonani ja Helsinkiä esitellessä. Vajaa vuosi sitten hän pyysi Skype-online-oikeutta; oli säilyttänyt nimitietoni ja on tulossa Suomeen lähiaikoina. Teen kaikkeni tavatakseni hänet jälleen.
Tässä pari henkilökohtaista esimerkkiä siitä, että veljeyttä/sisaruutta ja/tai yhteenkuuluvaisuutta tunnetaan muuallakin kuin uskonnossa ja politiikassa.
Samalla nuo esimerkit kuvaavat kuinka merkittävää yhteisöllisyys voi olla, joten väärinkäytöksen mahdollisuus kasvaa samassa suhteessa, ellei eksponentiaalisesti.Itselläni on sama kokemus (kerrotaan tässä nyt kokemuksia ;). Olen esimerkiksi aktiivi jäsen "Pelastakaa Lapset" järjestössä ja kyllä sieltä ystävyyttä ja sydämellisyyttä löytyy niin paljon kuin vain voi vastaan ottaa.
Luin jostain tällaisen sanonnan: "Jos lähdet ulos tapaamaan ystäviä, niin löydät heitä.
Mutta jos lähdet tapaamaan vihollisia, löydät kyllä heitäkin."
Ja näinhän jt-järjestö luo ulkopuolisen vihollisen "maailmallisista", jotta jäsenille syntyisi pseudo-turvallisuuden tunne järjestön sisällä. Itse en ole noita jt-järjestön kuvaamia "kamalia maailmallisia ihmisiä" vielä tavannut vaikka olen jo vuosikymmenet "maailmassa" elänyt. Olen tavannut vain tavallisia ihmisiä, työtovereita, naapureita, uusia ystäviä ja sukulaisia jne... Useimmat heistä ovat ystävällisiä, avuliaita, rehellisiä, hyvää tarkoittavia ihmisiä. Mukavia ihmisiä.
Olisikohan se sittenkin niin että - mitä etsii, sitä löytää...? - alistettu
fger. kirjoitti:
En tiedä tuosta ohjeesta, mutta kirjiksessä etunimi ainakin on käytössä. Isommissa tilaisuuksissa on ongelmia, esim. matti nimisiä taitaa löytyä 6 kpl.
Sukunimeä käyttäen alistetaan vaimo ja lapset perheenpään, so. miehen alle.
- Markku_Meilo
vio-letti kirjoitti:
Itselläni on sama kokemus (kerrotaan tässä nyt kokemuksia ;). Olen esimerkiksi aktiivi jäsen "Pelastakaa Lapset" järjestössä ja kyllä sieltä ystävyyttä ja sydämellisyyttä löytyy niin paljon kuin vain voi vastaan ottaa.
Luin jostain tällaisen sanonnan: "Jos lähdet ulos tapaamaan ystäviä, niin löydät heitä.
Mutta jos lähdet tapaamaan vihollisia, löydät kyllä heitäkin."
Ja näinhän jt-järjestö luo ulkopuolisen vihollisen "maailmallisista", jotta jäsenille syntyisi pseudo-turvallisuuden tunne järjestön sisällä. Itse en ole noita jt-järjestön kuvaamia "kamalia maailmallisia ihmisiä" vielä tavannut vaikka olen jo vuosikymmenet "maailmassa" elänyt. Olen tavannut vain tavallisia ihmisiä, työtovereita, naapureita, uusia ystäviä ja sukulaisia jne... Useimmat heistä ovat ystävällisiä, avuliaita, rehellisiä, hyvää tarkoittavia ihmisiä. Mukavia ihmisiä.
Olisikohan se sittenkin niin että - mitä etsii, sitä löytää...?>>Itse en ole noita jt-järjestön kuvaamia "kamalia maailmallisia ihmisiä" vielä tavannut vaikka olen jo vuosikymmenet "maailmassa" elänyt.
Kun minä 35 vuotta sitten erottamiseni jälkeen palasin Suomeen, niin minulla oli vaikeuksia totutella suvaitsevaisuuteen. Jotenkin erilaisuuden hyväksyminen oli vaikeata, osasyynä varmaan se kuuluisa mustavalkoajattelu, johon jehovantodistajuus oli minut kasvattanut.
Minä olin se ongelmallinen tyyppi ja ihmettelenkin, että juuri tuolta aikakaudelta minulle on jäänyt niinkin useita erittäin läheisiä ystäviä. - miukusisar
Kirjantutkistelussa meillä käytetään ihan etunimiä. Salilla vastattaessa sisar/veli ja sukunimi ja yksityisissä keskusteluissa ihan normaalit puhuttelunimet tai lempinimet kuten muutenkin.
Markku_Meilo kirjoitti:
>>Koittakaapas mennä messuilla tai urheilukisoissa juttelemaan vieruskaverille... Ei onnistu niin kuin se onnistui jt-konventeissa.
Tuota yhteisöllisyyttä tarjotaan aika ajoin harhaanjohtavasti jotenkin yksinomaisesti jehovantodistajuuteen liittyvänä asiana. En jaa sitä ajatusta.
Minä olen esimerkiksi mennyt Amherstissä (NH) USA:ssa oven taakse aivan ennalta ilmoittamatta ja esittäytynyt harrastuksellani. Harrasteveljeni oli juuri pois kotoa, mutta palaamassa, joten poikansa kutsui kotiinsa odottamaan isänsä paluuta ja piti minulle seuraa tunnin verran.
Pari vuosikymmentä sitten minuun otti yhteyttä helsinkiläisessä hotellissa yöpynyt brittiharrasteveli, jonka kanssa vietin hyvin kiinnostavan päivän kotonani ja Helsinkiä esitellessä. Vajaa vuosi sitten hän pyysi Skype-online-oikeutta; oli säilyttänyt nimitietoni ja on tulossa Suomeen lähiaikoina. Teen kaikkeni tavatakseni hänet jälleen.
Tässä pari henkilökohtaista esimerkkiä siitä, että veljeyttä/sisaruutta ja/tai yhteenkuuluvaisuutta tunnetaan muuallakin kuin uskonnossa ja politiikassa.
Samalla nuo esimerkit kuvaavat kuinka merkittävää yhteisöllisyys voi olla, joten väärinkäytöksen mahdollisuus kasvaa samassa suhteessa, ellei eksponentiaalisesti.>>Tuota yhteisöllisyyttä tarjotaan aika ajoin harhaanjohtavasti jotenkin yksinomaisesti jehovantodistajuuteen liittyvänä asiana. En jaa sitä ajatusta.
En kyllä minäkään. Kaikenlainen ulkomaailman demonisoiminen toi omat hankaluutensa kun yritti miettiä omaa elämäänsä järjestön ulkopuolella. Sittemmin olen ollut aivan ällikällä lyöty. Vähintäänkin samanlaista yhteisöllisyyttä kokee joka paikassa, missä on samojen asioiden äärellä aikaansa viettäviä ihmisiä. Työyhteisöissä, harrasteiden parissa, asuntokaupoilla, autokaupassa, jopa yöelämässä ravintoloissa näin pienemmillä paikkakunnilla ihmiset ovat yleensä hyvinkin ystävällisiä ja kaverillisia.
Pääkaupunkiseudulla voi olla toisenlainen baarikulttuuri, sen mitä minä olen siellä kääntyillyt niin kusipäisyyttä tuntuu olevan muuta maata huomattavasti enemmän liikenteessä, eikä tarvitse puhua pelkästään yöelämästä. Liekö rinnastettavissa myös todistajiin?
- hyvänenaika
sentään,että sä osaat olla fiksu
- salaisuus?
sinä???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2026993
- 594622
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s384228- 713239
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161945Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271696- 171670
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401573- 341449
- 1431237