Aika jännä

näitä jotka ovat 1/2 nimettömyyden takana.Kaikki jotka minut entisestä jt-elämästäni tuntevat,osaavat "nikkini" loppuosan.
Kai se on jotain tiettyä varovaisuutta ettei laita ihan koko nimeään?
Mutta ei ainakaan minun kohdallani ole mitään pelkoa että alkaisin kuvitella että Jt:t olis sittenkin oikeassa.
Itse asiassa uskon ettei mikään kirkkokunta ole oikeassa.Sellaista ei ole olemassakaan,mutta se ei estä ketään antamasta elämäänsä Kristukselle,niinkuin minä olen tehnyt.

Nimimerkin suojissa kirjoittamisen mahdollisuus on mielestäni tälläiselle keskustelupalstalle ensiarvoisen tärkeää, sillä anonyyminä on helpompi kertoa mielipiteensä, ilman pelkoa mahdollisten jehovantodistaja tuttavien tai sukulaisten karttamisesta.

En muuta ymmärrä kuinsen, että tyhmänrohkea ei kannata olla. MM on valinnut oman tiensä paljon pidemmän harkinnan ja tutkimisen tuloksena kuin minä tai monet muut tänne kirjoittelevat.

Henk. koht. en pelkää minkään uskontokunnan edustajia, enkä myöskään ateisteja. Hyvin harva on niiin itsenäinen, että haluaa tänne nimensä, olipa omaiset mitä mieltä tahansa uskonnoista. Sinänsä pelkuruudesta ei ole kysymys, vaan huomioonottamisesta. Varsinkin tapauksissa, joissa suku ei edes tiedä Jt-kytköksistä. En ainakaan minä halua todistella uskoani vanhuksille. Vaikka he tuskin näitä lukisivatkaan, mutta puskaradio tiedottaa.

Täysin raukkamaisena henkilöitymänä esiinnyn nimimerkkini takana.

Sitä se vartiotorniseuran sääntö teettää, että jos julkisesti luopioksi tunnustautuu niin ilman, että ystäväsi sinulta mitään asiasta kysyisikään niin saattavat jättää sinut ilmaksi leijumaan kohti mitättömyyden taivaanrantaa.

Mutta kyllä tästä vielä noustaan ja ihan joskus nimelläkin esiinnytään. Toisin kuin luopioista opetetaan niin minulle ainakin perhesuhteet ja ystävät ovat aikas tärkeitä olla olemassa. Vaadin oman aikani pehmitelläkseni läheisiäni, jotta voin laittaa "kaiken peliin".

>>Mitä ME pelkäämme! Että olisko "se" sittenkin totta?

Taitaa nimenomaan tuo pelko olla peloista pienimpiä, jos pelko lainkaan.

Meille useimmille kalkkiksille, sinä mukaanlukien, on syy ilmeisimmin ollut tai on edelleen, järjestössä olevien sukulaisten säästäminen jehovantodistajien taholta tulevilta mieliharmeilta. Ei niinkään oman henkilöyden suojaaminen tai minkäänlainen häpeäminen. Raja siinä sukulaistenkin säästämisessä saattaa tulla jossain vaiheessa lopulta vastaan. Tämänhän sinäkin olet hiljan havainnut todella voimakkaasti.

Nuoremmilla perhe- ja ystävyyssuhteiden ylläpito on taas meidäntyyppisiin verrattuna merkitsevämmässä asemassa, ei heilläkään häpeä tai pelko siitä, että Vartiotorniseuralla on Ainoa Oikea Totuus.

Eli kuten hienosti sen sanailit:

>>Kyllä se on mahtava voima, minkä Jehovan Todistajat (todistajuus), saavat aikaan ihmisen identiteettiin!

Eri suuruinen osa siitä seuraa meitä hamaan loppuun asti, vaikka sitten itseltämme huomaamatta.

Jehovan todistajilla ei ole mitään vaitiolovelvollisuutta. Jos minun talossani esimerkiksi on kiinnostunut eli uhri, hänelle saattaa jehovat rallatella minusta keksittyä pajunköyttä. Ja sitten saan siitä kuulla perästäpäin. On tällaistakin ollut joten kovin teoreettinen ei minun esimerkkini ole.