roturealismi

Ihmisrotujen värikäs kirjo on todellista ihmiskunnan rikkautta. Miten lyhyessä ajassa onkaan ehtinyt kehittyä näin erilaisia sopeutumia maapallon eri ilmastoihin ja elinympärisöihin. Uusimpien tutkimusten mukaan homo sapiensin evoluutio on jatkunut eri puolilla maailmaa koko ajan nykyaikaan saakka, ja viime vuosituhansina väestön valtavan kasvun takia se on entisestään nopeutunut. Hienoa että voi elää aikana, jolloin ihmisroduista ja niiden historiasta on vihdoin saatavilla varmaa tietoa epämääräisten kuvitelmien sijaan. Jonkun Carl von Linnen alkeellisista jaotuksista tai vielä 1900-luvun alunkin rotuopeista on kehitytty todella pitkälle.

vain muslimi voi olla syytön.
Syytä sen jälkeen minua rasismista!

Eläköön ihmisrodut! kirjoitti:

Ihmisrotujen värikäs kirjo on todellista ihmiskunnan rikkautta. Miten lyhyessä ajassa onkaan ehtinyt kehittyä näin erilaisia sopeutumia maapallon eri ilmastoihin ja elinympärisöihin. Uusimpien tutkimusten mukaan homo sapiensin evoluutio on jatkunut eri puolilla maailmaa koko ajan nykyaikaan saakka, ja viime vuosituhansina väestön valtavan kasvun takia se on entisestään nopeutunut. Hienoa että voi elää aikana, jolloin ihmisroduista ja niiden historiasta on vihdoin saatavilla varmaa tietoa epämääräisten kuvitelmien sijaan. Jonkun Carl von Linnen alkeellisista jaotuksista tai vielä 1900-luvun alunkin rotuopeista on kehitytty todella pitkälle.

Lue lisää

että mitä pahaa siinä on jos ihmisrotuja on olemassa??? evoluutio on mielestäni tehnyt duunia niin kuin eläinten, kasavien ym. kehittämisessä. on olemassa nimitys alkuhärkä nautarotujen kehityksen alkulähteenä, niin että yksi ainoa mansikki se on lukuisien lehmä ROTUJEN esimansikki ollut.
meikä- mannella on kuulemma joku lucy hautavajoaman laidalta ollut esiäitinä. ei vaan tule kauppoja että olen aussi-abojen heimoa, he olivat muuten samaa mieltä että eri ROTUA ollaaan.
kyllä se vaan niin on että eri ROTU on kehittynyt eri olosuhteisiin, olkoon vaikka ulkoavaruuden jätkä esi-isänä.

Sieltä tulee sinulle vastaus.

suomi suomalaisille kirjoitti:

että mitä pahaa siinä on jos ihmisrotuja on olemassa??? evoluutio on mielestäni tehnyt duunia niin kuin eläinten, kasavien ym. kehittämisessä. on olemassa nimitys alkuhärkä nautarotujen kehityksen alkulähteenä, niin että yksi ainoa mansikki se on lukuisien lehmä ROTUJEN esimansikki ollut.
meikä- mannella on kuulemma joku lucy hautavajoaman laidalta ollut esiäitinä. ei vaan tule kauppoja että olen aussi-abojen heimoa, he olivat muuten samaa mieltä että eri ROTUA ollaaan.
kyllä se vaan niin on että eri ROTU on kehittynyt eri olosuhteisiin, olkoon vaikka ulkoavaruuden jätkä esi-isänä.

Lue lisää

Ihmis rotuja nyt kuitenkaan ei enää ole elossa kuin se yksi, etnisiä alaryhmiä on on sitten huru mycket,

commonsense kirjoitti:

Ihmis rotuja nyt kuitenkaan ei enää ole elossa kuin se yksi, etnisiä alaryhmiä on on sitten huru mycket,

heh

Et taida käsittää mitä eläinlajit ovat. Saati että roduista ymmärtäisit mitään.

Taidat olla Mover. Ainakin yhtä tyhmä.

Minusta ihmisrotujen monimuotoisuus ja inhimillinen biodiversiteetti on hieno ja tietysti myös säilyttämisen arvoinen asia. Jokainen meistä kantaa perimässään ja ulkomuodossaan vuosituhansien kehityksen ja erilaisiin ympäristöihin sopeutumisen historiaa. Sitä on mielenkiintoista tarkastella ja tutkia. Kieltämällä ihmisrodut kieltää myös ihmisen ja inhimillisyyden.

Eläköön ihmisrodut! kirjoitti:

Minusta ihmisrotujen monimuotoisuus ja inhimillinen biodiversiteetti on hieno ja tietysti myös säilyttämisen arvoinen asia. Jokainen meistä kantaa perimässään ja ulkomuodossaan vuosituhansien kehityksen ja erilaisiin ympäristöihin sopeutumisen historiaa. Sitä on mielenkiintoista tarkastella ja tutkia. Kieltämällä ihmisrodut kieltää myös ihmisen ja inhimillisyyden.

Lue lisää

rotu on joutunut roskiin ainakin tieteellisessä diskurssissa, vaikka arkipuheesssa sitä vielä elätelläänkin

mutta kirjoitti:

rotu on joutunut roskiin ainakin tieteellisessä diskurssissa, vaikka arkipuheesssa sitä vielä elätelläänkin

Sana rotu, joka jotenkin varmaan liitetään Auschwitziin sun muuhun synkkään, on ehkä korvattu jollain korrektimmalla termillä ("keskenään lisääntyvä populaatio", "eriytynyt geeniklusteri" jne.), mutta samoista asioista puhutaan edelleen. Itse käytän sanaa rotu koska se on yksinkertaisin ja kuvaavin.

Ihmisten tulee olla ylpeä rodustaan ja geneettisestä alkuperästään eikä hävetä sitä - afrikkalaisten, eurooppalaisten, arabien, eskimoiden, polynesialaisten, patagonialaisten... Löytyy koukkunokkaa, pusuhuulta, matalaa ja korkeaa otsaa, lattajalkaa, pömppämahaa, vinoja ja suoria silmäluomia, pituutta ja lyhyyttä, eri ihonvärien kirjoa, sirppisolua ja laktoositoleranssia tuhansina eri variaatioina. Kaikissa meissä näkyy oman rotumme historia, muinaiset vuosituhannet joista mikään kirjoitettu teksti ei kerro.

eläköön ihmisrodut! kirjoitti:

Sana rotu, joka jotenkin varmaan liitetään Auschwitziin sun muuhun synkkään, on ehkä korvattu jollain korrektimmalla termillä ("keskenään lisääntyvä populaatio", "eriytynyt geeniklusteri" jne.), mutta samoista asioista puhutaan edelleen. Itse käytän sanaa rotu koska se on yksinkertaisin ja kuvaavin.

Ihmisten tulee olla ylpeä rodustaan ja geneettisestä alkuperästään eikä hävetä sitä - afrikkalaisten, eurooppalaisten, arabien, eskimoiden, polynesialaisten, patagonialaisten... Löytyy koukkunokkaa, pusuhuulta, matalaa ja korkeaa otsaa, lattajalkaa, pömppämahaa, vinoja ja suoria silmäluomia, pituutta ja lyhyyttä, eri ihonvärien kirjoa, sirppisolua ja laktoositoleranssia tuhansina eri variaatioina. Kaikissa meissä näkyy oman rotumme historia, muinaiset vuosituhannet joista mikään kirjoitettu teksti ei kerro.

Lue lisää

ei roduista ole lakattu siksi puhumasta, että se ei olisi polittisesti korrektia, vaan koska biologista perustaa niistä puhumiselle ei ole. Etniset rhmät eivät ole eiytyneet niin pitkällle että voitaisiin puhua roduista, eivätkä eriydykään, ihmiset ovat yhä "sekarotuisempia" ja hyvä niin, mulatit ovat kauniita ;)

huomaat kummakses että kyllä niitä
vain näkyy olevan eri ihmisrotuja.

minulle on epäselvää että eri-rotuja ei voi olla.
niin, jamikä paha siinä on vaikka olisikin.. meinaan homo sapienskin on tallannut telluksen pintaa niin kauan
että minusta ei ole ihme vaikka rotuja olisi muodostunut.
viittiskö joku selittää, ei kiitos sharyn, sinun teoriasi minä jo tiedänkin.

Rodullinen egalitarismi on epäonnistunut yhteiskuntasuunnittelijoiden lupaaman "reilun ja oikeudenmukaisen" yhteiskunnan tuottamisessa. Samaan aikaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on tapahtunut merkittävää rodullisen ja etnisen identiteetin uudelleenheräämistä. Vastaukseksi tälle vasemmisto on omaksunut uuden strategian: Rodun koko olemassaolon kieltäminen! Tämän vuoksi kuulemme niin usein, että "rotu on vain sosiaalinen rakennelma, jolle ei ole biologisia perusteita" ja että "tiede todistaa, että olemme kaikki samanlaisia". Ironisesti tämä on yhteydessä edistykseen ihmisen genomin ymmärtämisessä - edistykseen sillä samalla alalla, joka tulee todella todistamaan rodun biologisen todellisuuden - jota useimmin kuulemme käytettävän perusteluna sille, että rotu ei ole mitään muuta kuin "pinnallisia" piirteitä.


Uusiguinealainen soturi

Tämän näkemyksen kanssa ovat ristiriidassa ensinnäkin kaikki ilmeiset fyysiset erot ihmislajin eri populaatioryhmien välillä, jotka jokainen tunnistaa. On myös geneettistä todistusaineistoa, jota voidaan käyttää riippumatta perinteisistä metodeista eri ihmispopulaatioiden luokittelussa rodullisiin ryhmiin, todistusaineistoa, jonka tulokset ovat käytännössä identtisiä niiden tulosten kanssa, joita saadaan väitetysti "pinnallisiin" piirteisiin, joita perinteinen fyysinen antropologia on tutkinut, perustuvien metodien kanssa. Kuten professori Glayde Whitney on kirjoittanut näillä sivuilla:

"Tämä tieto on näin ollen käytännössä kiistämätön osoitus rodun todellisuudesta - puhtaasti tilastollinen analyysi alleelien esiintymistiheydestä [geneettiset erot eri ryhmien välillä] antaa tulokset, jotka ovat ennenkaikkea identtiset niiden rodullisten ryhmittelyperusteiden kanssa, joita perinteinen antropologia on käyttänyt."

Rehellinen arvio tiedosta vahvistaa rodun todellisuuden. Mutta katsokaamme toisen puolen argumentteja.

"Olemme 99,9 prosenttisesti (tai jokin toinen luku) geneettisesti identtisiä; niinpä ei voi olla rodullisia eroja eikä rotuja."
Vaikka on totta, että ihmispopulaatiot jakavat karkeasti arvioiden 99,9 prosenttia geeneistään toistensa kanssa, on myös totta, että ihmiset jakavat yli 98 prosenttia geeneistään simpanssien kanssa ja hyvin suuren osuuden muiden eläinten, kuten hiirien ja koirien kanssa. Monet näistä geeneistä tuottavat ruumiillisia perusrakenteita, joita on kaikilla nisäkkäillä; erot organismien välillä johtuvat hyvin pienistä geneettisistä eroista.

Miehet ja naiset ovat 99,998 prosenttisesti identtisiä, mutta kukaan ei väitä, että miehet ja naiset ovat identtisiä.

Tämänhetkinen todistusaineisto viittaa siihen, että kaikki sukupuolierot miesten ja naisten välillä johtuvat vain yhdestä geneettisestä erosta - yhdestä ainoasta geenistä (Testes Determining Factor) kun geenejä yhteensä on noin 50 000 - 100 000! Tämä tarkoittaisi, että miehet ja naiset ovat 99,998 - 99,999 prosenttisesti geneettisesti identtisiä, mutta kuitenkaan kukaan ei väitä, että sukupuoli olisi pelkkä "sosiaalinen rakennelma". Samaan tapaan geneettiset erot ihmisten ja simpanssien välillä, joita kukaan ei kiellä, voidaan kuvailla 12 - 20 kertaisiksi rodullisten ryhmien välillä oleviin nähden.

Pikkuruisilla geneettisillä eroilla voi olla valtavia seurauksia fenotyypille, koska geenit ovat järjestyneet hierarkkiseen tapaan. Jotkin geenit ovat "herrageenejä" ja kontrolloivat joukon muita geenejä toimintaa, joista jokainen voi vieläpä kontrolloida useita muita geenejä. Myöskin jokaisen näistä geeneistä ilmenemistapa on alueiden kontrollissa, joita kutsutaan "promotoijiksi" ja "tehostajiksi", ja jotka tavallisesti sijaitsevat geenin toimivan osan edessä. Pieni muutos "X"-geenin promotoivassa alueessa voi muuttaa sen ilmenemistapaa. X voi hallita geenejä A, B, C, D, E, F. Geeni A taas vuorostaan voi kontrolloida omia geenejään. Vaikka kaikki muut geenit kuin "X" olisivat identtisiä kahden ryhmän välillä, tuo yksi ero "X" -geenissä voi olla riittävä tuottamaan suuria ryhmäeroja.

Se ei ole geneettisten erojen määrä, joka on tärkeä, vaan erojen luonne: Mitkä geenit ovat erilaisia, millä tavoilla ne eroavat ja seuraukset näistä eroista. Koirarodut ovat verrattavissa ihmisrotuihin. On todennäköistä, että eri rodut ovat yhtä lähellä toisiaan geneettisesti kuin ihmisrodut, mutta ei ole epäilystä siitä, etteivätkö nämä huomaamattomat variaatiot johtaisi merkittäviin eroihin ilmiasussa, älykkyydessä ja käyttäytymisessä.

On myös harkinnanarvoista, että perhonen ja toukka, josta se kehittyi, ovat 100 prosenttisesti geneettisesti identtisiä! Geenit eivät muutu; valtavat erot toukan ja perhosen välillä johtuvat eri geenien aktivoitumisesta eri aikoihin. Tämän pitäisi saada vähän miettimään ne, jotka ajattelevat, että 0,1 prosentin ero kymmenissä tuhansissa ihmisen geeneissä "ei merkitse mitään".

"Geneettistä variaatiota on enemmän ihmisryhmien sisällä kuin niiden välillä; näin ollen ryhmäeroilla ei ole merkitystä."
Tämä on toinen hyvin suosittu argumentti, joka, vaikkakin totta, ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö rodulla olisi merkitystä. Vika tässä argumentissa on se sama kuin "99,9 prosenttia" -argumentissa, siinä, että se korostaa kvantitaavisgeneettistä "herneidenlaskentaa" ennemmin kuin geneettisten erojen ja niiden seurausten merkitystä. Toki on enemmän geneettistä variaatiota ryhmien sisällä kuin ryhmien välillä, mutta jos tämä variaatio ei vaikuta tärkeiden geenien ilmenemistapaan, siitä ei ole paljoa seurauksia. On huomattava määrä geneettistä variaatiota myös sisarusten välillä sekä vanhempien ja lasten välillä, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat läheisemmin sukua toisilleen kuin tuntemattomille.

Jälleen kerran professori Whitney on osoittanut "variaatio"-argumentin absurdiuden. Hän huomauttaa, että voidaan ottaa koko geneettinen erojen valikoima, joka esiintyy Belfastin populaatiossa ja joukko makaki-apinoita ja antaa sille 100 prosentin indeksi. Niin yllättävää kuin se voi ollakin, enemmän kuin puolet eroista tulisi löytymään kummastakin, niin Belfastin populaatiosta kuin apinajoukostakin. Jopa kahden yksilön välillä, jotka ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia, on suuria geneettisiä eroja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että irlantilaiset ovat enemmän makakien kaltaisia kuin he ovat naapuriensa kaltaisia, vaikka tämä on juuri se tapa, jolla rotuja-ei-ole -aatteen kannattajat käyttävät argumenttia, silloin kun he soveltavat sitä ihmisiin.

Professori Whitney selittää, että juuri kuten geneettisten erojen tapauksessa miesten ja naisten välillä, "järkevä kysymys rotueroista ei ole koko erojen prosentuaalinen määrä, vaan ennemmin se, kuinka erot ovat jakautuneet rotujen kesken, mihin ominaisuuksiin se vaikuttaa ja mitä kaavaa se noudattaa". Pienet geneettiset erot voivat saada aikaan tärkeitä fyysisiä ja käytöksellisiä eroja.

"Populaatiovariaatio on jatkuvaa ja ihmisten ominaisuudet vaihtelevat koko spektrin mitalta, joten täsmällisiä rodullisia kokonaisuuksia ei ole olemassa."
Tämä on tieteellinen tapa sanoa, että koska hybridejä (rodullisesti tai etnisesti sekoittuneita populaatioita) on olemassa, yhtään tiettyä rotua ei ole olemassa. Tämä on ihmeen suosittu argumentti, vaikka se on helposti kumottavissa. Kukaan ei ikinä ole ajatellut eläinten hybridipopulaatioiden tarkoittavan sitä, että eläimiä ei voi luokitella eri ryhmiin. Tämä on itsestään selvää. Koirasi voi olla sekoitus saksanpaimenkoiraa ja tanskandogia, mutta se ei tarkoita sitä, että ei olisi olemassa saksanpaimenkoiria tai tanskandogeja. Koirahybridien olemassaolo tarkoittaa vain sitä, että eri koirarodut voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä keskenään. Koirat ja sudet - eri lajeja - voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä, mutta on silti helppoa erottaa koira sudesta.

On todellakin olemassa paikkoja, joissa on tapahtunut ihmisten sekoittumista ja joissa on eri rodullisia aineksia - Keski-Aasia, Latinalainen Amerikka ja Pohjois-Afrikka. Hybridipopulaatioiden olemassaolo näillä alueilla ei millään lailla todista sitä, että muita populaatioita, kuten Euroopan, Kauko-Idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, jotka ovat geneettisesti erilaistuneempia, ei olisi olemassa.

Tämä "jatkuva variaatio" -argumentti on niin epälooginen, että on ihme, että kukaan ottaa sitä vakavasti. Sekoitusten olemassaolo ei tee sekoitusten alkuperäisaineksia olemattomiksi. Se tosiasia, että punaista ja keltaista voidaan sekoittaa, jotta saadaan oranssia, tuskin tarkoittaa sitä, että punainen ja keltainen ovat illuusioita tai että niitä ei ole olemassa. Vaikka rodulliset tunnusmerkit ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä ja kestäviä, jopa ne variaatiot luonnossa, jotka noudattelevat sellaisia aineksia, voidaan luokitella eri ryhmiin. Tämä kestävä variaatio esimerkiksi sateenkaaren eri kevyissä taajuuksissa voidaan helposti ryhmitellä eri väreihin, jotka käytännössä kaikki ihmiset tunnistavat.

"Kaikki ihmispopulaatiot ovat sekarotuisia, ei ole sellaista asiaa kuin puhdas rotu; näin ollen, ei ole sellaista asiaa kuin rotu."

Australian aboriginaaleja

Tämä argumentti on sukua edelliselle, paitsi että se sanoo meidän kaikkien olevan hybridejä, joten näin ollen ei ole sellaista asiaa kuin rotu. Ensinnäkin, tiedemiehet eivät puhu "puhtaista" roduista. Mitä rodullinen "puhtaus" yleensä tarkoittaa? On totta, että tietyt populaatiot ovat enemmän geneettisesti erilaistuneita ja erilaisia kuin muut enemmän hybridisoituneet ryhmät. Jos ajattelemme englantilaisia, keski-aasialaisia ja korealaisia, voimme tehdä suhteellisen lausunnon, että korealaiset ja englantilaiset ovat enemmän geneettisesti (ja fenotyypiltään) tunnistettavia ja erilaistuneita kuin keskiaasialaiset, jotka ovat jokseenkin itäaasialaisten ja eurooppalaisten välimuotoja.

Tämä ei tarkoita sitä, että korealaiset tai englantilaiset olisivat "puhtaita", mikä oletettavasti tarkoittaisi, että he voisivat kaikki jäljittää alkuperänsä yhteen populaatioon tiettynä aikana. Englantilaiset, esimerkiksi, ovat enimmäkseen [valkoisen rodun] pohjoista rotutyyppiä oleva populaatio, joka koostuu anglosakseista, kelteistä, normanneista/viikingeistä, roomalaisista ja mahdollisesti varhaisesta välimerenrodusta. Monet eurooppalaiset ryhmät ovat samalla lailla koostuneita monista toisilleen sukua olevista kannoista; jos se, että esi-isät ovat eri, mutta silti suhteellisen samanlaisista eurooppalaisista ryhmistä, tekee jostain "sekarotuisen", siinä tapauksessa me kaikki todella olemmekin sekarotuisia. Mutta tämä ei tee millään tavalla tyhjäksi rodun käsitettä, tai sitä faktaa, että eri "sekarotuiset" populaatiot ovat silti geneettisesti ja fenotyypiltään erilaisia ja näin ollen eri rotuja. Sekä geneettisesti että fyysisesti, englantilaiset selvästi kuuluvat eurooppalaiseen ryhmään ja korealaiset koillisaasialaiseen ryhmään.


"Me olemme kaikki sekarotuisia" -argumentit epäonnistuvat kahdella tavalla. Ensinnäkin ne eri kannat, jotka ovat muodostaneet monia tämän päivän etnisistä ryhmistä, ovat suhteellisen samankaltaisia, joten venyttää sanan määritelmää kutsua niitä "sekarotuisiksi". Kuinka erilaisia olivat anglosaksit kuin keltit? Samaan tapaan, pidettäisiinkö henkilöä, joka on englantilaisen ja saksalaisen sekoitus "sekarotuisena"? Entä ranskalais-italialaista? Kutsummeko miljoonia valkoisia amerikkalaisia, jotka ovat sekoitus eri Euroopan kansoja, "sekarotuisiksi"?


Uusiguinealainen nainen

Toiseksi, sekoitukset eri toisilleen sukua olevista kannoista voivat stabilisoitua ajan mittaan ja muodostaa uuden, uniikin ja erillisen etnisen ryhmän tai rodun. Tällainen on tapaus monien eri eurooppalaisten etnisten ryhmien kanssa, jotka ovat muodostuneet sekoituksista eri etnisiä kantoja. Eurooppalaiset voisivat sikistä satoja, ehkä tuhansia sukupolvia tuottamatta jälkeläisiä, jotka näyttävät afrikkalaisilta tai aasialaisilta. Myös päinvastainen on totta. Vaikka tämän päivän rodut ovat tulos muinaisista sekoituksista, sekoitukset ovat tunnistettavia ja äärimmäisen stabiileja.

"Populaatioerot ovat pinnallisia eivätkä yllä ihoa syvemmälle."
Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. On löydetty monia jatkuvia ryhmäeroja älykkyydessä, käyttäytymisessä, aivojen koossa, tautien vastustuskyvyssä, kaksosraskauksien esiintymistiheydessä, kypsymisvauhdissa jne. Professori Arthur Jensen on kerännyt kiistämätöntä todistusaineistoa rotueroista keskimääräisessä älykkyydessä. Kirjassaan Race, Evolution and Behavior professori Philippe Rushton ei pelkästään ole dokumentoinut suurta määrää muita rotueroja vaan myös näyttää kuinka ne sopivat erilaisiin lisääntymisstrategioihin, joita eilaiset rodulliset ryhmät noudattavat. Joskus rotua-ei-ole -argumentti näyttää epätoivoiselta yritykseltä lopettaa kiistely rodullisista eroista, jonka vasemmisto on selvästi hävinnyt. Koska egalitaristeilla ei ole mitään sanottavaa rotuerojen puolesta puhuvien todisteiden vuorten edessä, he ovat yht'äkkiä vaihtaneet asemia ja yrittävät teeskennellä, ettei rotua itseään ole olemassa.

Jopa kaikkein antirasistisimmat lääketieteen tohtorit tunnustavat, että elintenluovuttajat ja -saajat täytyy saada osumaan kohdalleen ei pelkästään rodun suhteen vaan myös lähemmän etnisyyden perusteella rodun sisällä, koska keho tulee todennäköisesti hylkimään rotujenvälisiä siirrännäisiä. He tietävät myös, että eri rotua olevat ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin lääkkeisiin ja kärsivät erilaisista sairauksista. Sen sanominen, että nämä erot eivät ylety "ihoa syvemmälle" on täysin vastakkain todellisuuden kanssa.

"Ei ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta rotueroja olisi voinut kehittyä."
Tämä on outo argumentti, koska on selvästikin kulunut tarpeeksi aikaa fyysisten erojen kehittymiseen. Pygmeillä ja norjalaisilla otaksuttavasti oli kerran yhteinen esi-isä, mutta nyt he ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, että toiselta planeetalta oleva biologi voisi hyvin pitää niitä eri lajeina. Tämä argumentti on näin ollen yritys kieltää erot keskimääräisessä älykkyydessä tai muissa henkisissä ominaisuuksissa. Kirjassaan Why Race Matters professori Michael Levin osoittaa, että ÄO-eroilla eurooppalaisten ja mustien afrikkalaisten välillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa kehittyä arviolta 4400 sukupolven aikana sen jälkeen kun nämä kaksi ryhmää erosivat yhteisestä esi-isästä. Hänen laskelmansa mukaan olisi tarvittu vain 0,000106 selektiota per sukupolvi resessiivisiä geenejä vastaan, joka on hyvin pieni geneettisen muutoksen määrä, joka vastaa 11 yksilöä per 100 000 per sukupolvi. Luonnossa tämä on äärimmäisen hidas evolutiivinen muutos.


Kanadalainen eskimopariskunta

"Valkoinen rotu - kuten kaikki muutkin - on sosiaalinen rakennelma."
Tässä alamme nähdä motivaation kaiken "ei ole sellaista asiaa kuin rotu" -hölynpölyn takana. Jos eurooppalaista syntyperää olevat ihmiset voidaan vakuuttaa siitä, että rotua ei ole olemassa, varsinkin, ettei heidän rotuaan ole oikeasti olemassa, ei tule olemaan vastarintaa valkoisten syrjäyttämiselle niiden voimien toimesta, jotka parhaillaan ovat työssään Amerikassa, Euroopassa ja muualla. Ihmiset eivät puolusta jotain, josta heidät on vakuutettu, ettei se ole todellista.

Jos - vastoin omia vaistojaan ja selkeitä todisteita, joita heidän aistinsa tarjoavat - valkoiset voidaan saada ajattelemaan, että rotu on illuusio, heillä ei ole syytä vastustaa rodullista integraatiota, rodunsekoitusta ja massiivista ei-valkoisten maahanmuuttoa. Jos valkoiset sekoittuvat ihmisten kanssa ja joutuvat ihmisten syrjäyttämiksi, jotka eivät oikeastaan ole erilaisia kuin he itse, mitään ei menetetä.

Ironia tietenkin on siinä, että kun tullaan "affirmative action" -käytäntöihin, jotka rankaisevat valkoisia, ne samat ihmiset, jotka sanovat, että rotu on pelkkä sosiaalinen rakennelma, inttävät, että se on pätevä peruste suosivalle kohtelulle. Ihmiset, jotka sanovat, ettei rotu ole biologista, jollain tapaa kuitenkin kokevat aivan helpoksi sanoa olevansa "mustia" tai "aasialaisia" tai "Amerikan intiaaneja" mikäli heille on siitä hyötyä.

Eikä suurimmassa osassa tapauksista ole myöskään pieniäkään mielipide-eroja siitä, kuka kuuluu mihinkin rotuun. Lapset voivat tunnistaa rodun erehtymättä kahden tai kolmen vuoden ikään mennessä. Luonto on tarkoituksellinen eikä monesti anna olennoilleen aisteja tunnistaa asioita, joilla ei ole väliä. Synnynnäinen kyky tunnistaa ketkä ovat "meikäläisiä" ja ketkä eivät, joka herää hyvin nuorella iällä, on keskeisen tärkeää ryhmän selviytymiselle. Kaikki yritykset ohittaa tai vähätellä tuota kykyä ovat suoria hyökkäyksiä ryhmää itseään vastaan.

Tarpeetonta sanoakin, että ainoastaan valkoiset ovat niitä, jotka toistavat papukaijan lailla ilmeisen absurdeja mielipiteitä rodusta ja jotka teeskentelevät, että välinpitämättömyys tai jopa epälojaalius rotua kohtaan ovat hyveitä. Ei-valkoisilla on terve tietoisuus rodusta ja he tietävät, että se on perustavaa laatua oleva osa yksilö- ja ryhmäidentiteettiä. Heidän täytyy olla valtavan huvittuneita tästä mahdollisesti itsemurhaan johtavasta typeryydestä, jota he kuulevat valkoisten kehottavan toisiaan uskomaan.

Tiettyjen demagogien väitteistä huolimatta eurooppalaiset ovat kulttuurillinen ja biologinen tosiasia. Kuten kaikilla rodullisilla ja etnisillä ryhmillä, heillä on oikeus säilyttää tuo todellisuutensa ja vastustaa yrityksiä hämärtää tiedettä yrityksenä eliminoida rodut todellisuudessa, aivan kuten nimellisesti.

unagalabungala kirjoitti:

Rodullinen egalitarismi on epäonnistunut yhteiskuntasuunnittelijoiden lupaaman "reilun ja oikeudenmukaisen" yhteiskunnan tuottamisessa. Samaan aikaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on tapahtunut merkittävää rodullisen ja etnisen identiteetin uudelleenheräämistä. Vastaukseksi tälle vasemmisto on omaksunut uuden strategian: Rodun koko olemassaolon kieltäminen! Tämän vuoksi kuulemme niin usein, että "rotu on vain sosiaalinen rakennelma, jolle ei ole biologisia perusteita" ja että "tiede todistaa, että olemme kaikki samanlaisia". Ironisesti tämä on yhteydessä edistykseen ihmisen genomin ymmärtämisessä - edistykseen sillä samalla alalla, joka tulee todella todistamaan rodun biologisen todellisuuden - jota useimmin kuulemme käytettävän perusteluna sille, että rotu ei ole mitään muuta kuin "pinnallisia" piirteitä.


Uusiguinealainen soturi

Tämän näkemyksen kanssa ovat ristiriidassa ensinnäkin kaikki ilmeiset fyysiset erot ihmislajin eri populaatioryhmien välillä, jotka jokainen tunnistaa. On myös geneettistä todistusaineistoa, jota voidaan käyttää riippumatta perinteisistä metodeista eri ihmispopulaatioiden luokittelussa rodullisiin ryhmiin, todistusaineistoa, jonka tulokset ovat käytännössä identtisiä niiden tulosten kanssa, joita saadaan väitetysti "pinnallisiin" piirteisiin, joita perinteinen fyysinen antropologia on tutkinut, perustuvien metodien kanssa. Kuten professori Glayde Whitney on kirjoittanut näillä sivuilla:

"Tämä tieto on näin ollen käytännössä kiistämätön osoitus rodun todellisuudesta - puhtaasti tilastollinen analyysi alleelien esiintymistiheydestä [geneettiset erot eri ryhmien välillä] antaa tulokset, jotka ovat ennenkaikkea identtiset niiden rodullisten ryhmittelyperusteiden kanssa, joita perinteinen antropologia on käyttänyt."

Rehellinen arvio tiedosta vahvistaa rodun todellisuuden. Mutta katsokaamme toisen puolen argumentteja.

"Olemme 99,9 prosenttisesti (tai jokin toinen luku) geneettisesti identtisiä; niinpä ei voi olla rodullisia eroja eikä rotuja."
Vaikka on totta, että ihmispopulaatiot jakavat karkeasti arvioiden 99,9 prosenttia geeneistään toistensa kanssa, on myös totta, että ihmiset jakavat yli 98 prosenttia geeneistään simpanssien kanssa ja hyvin suuren osuuden muiden eläinten, kuten hiirien ja koirien kanssa. Monet näistä geeneistä tuottavat ruumiillisia perusrakenteita, joita on kaikilla nisäkkäillä; erot organismien välillä johtuvat hyvin pienistä geneettisistä eroista.

Miehet ja naiset ovat 99,998 prosenttisesti identtisiä, mutta kukaan ei väitä, että miehet ja naiset ovat identtisiä.

Tämänhetkinen todistusaineisto viittaa siihen, että kaikki sukupuolierot miesten ja naisten välillä johtuvat vain yhdestä geneettisestä erosta - yhdestä ainoasta geenistä (Testes Determining Factor) kun geenejä yhteensä on noin 50 000 - 100 000! Tämä tarkoittaisi, että miehet ja naiset ovat 99,998 - 99,999 prosenttisesti geneettisesti identtisiä, mutta kuitenkaan kukaan ei väitä, että sukupuoli olisi pelkkä "sosiaalinen rakennelma". Samaan tapaan geneettiset erot ihmisten ja simpanssien välillä, joita kukaan ei kiellä, voidaan kuvailla 12 - 20 kertaisiksi rodullisten ryhmien välillä oleviin nähden.

Pikkuruisilla geneettisillä eroilla voi olla valtavia seurauksia fenotyypille, koska geenit ovat järjestyneet hierarkkiseen tapaan. Jotkin geenit ovat "herrageenejä" ja kontrolloivat joukon muita geenejä toimintaa, joista jokainen voi vieläpä kontrolloida useita muita geenejä. Myöskin jokaisen näistä geeneistä ilmenemistapa on alueiden kontrollissa, joita kutsutaan "promotoijiksi" ja "tehostajiksi", ja jotka tavallisesti sijaitsevat geenin toimivan osan edessä. Pieni muutos "X"-geenin promotoivassa alueessa voi muuttaa sen ilmenemistapaa. X voi hallita geenejä A, B, C, D, E, F. Geeni A taas vuorostaan voi kontrolloida omia geenejään. Vaikka kaikki muut geenit kuin "X" olisivat identtisiä kahden ryhmän välillä, tuo yksi ero "X" -geenissä voi olla riittävä tuottamaan suuria ryhmäeroja.

Se ei ole geneettisten erojen määrä, joka on tärkeä, vaan erojen luonne: Mitkä geenit ovat erilaisia, millä tavoilla ne eroavat ja seuraukset näistä eroista. Koirarodut ovat verrattavissa ihmisrotuihin. On todennäköistä, että eri rodut ovat yhtä lähellä toisiaan geneettisesti kuin ihmisrodut, mutta ei ole epäilystä siitä, etteivätkö nämä huomaamattomat variaatiot johtaisi merkittäviin eroihin ilmiasussa, älykkyydessä ja käyttäytymisessä.

On myös harkinnanarvoista, että perhonen ja toukka, josta se kehittyi, ovat 100 prosenttisesti geneettisesti identtisiä! Geenit eivät muutu; valtavat erot toukan ja perhosen välillä johtuvat eri geenien aktivoitumisesta eri aikoihin. Tämän pitäisi saada vähän miettimään ne, jotka ajattelevat, että 0,1 prosentin ero kymmenissä tuhansissa ihmisen geeneissä "ei merkitse mitään".

"Geneettistä variaatiota on enemmän ihmisryhmien sisällä kuin niiden välillä; näin ollen ryhmäeroilla ei ole merkitystä."
Tämä on toinen hyvin suosittu argumentti, joka, vaikkakin totta, ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö rodulla olisi merkitystä. Vika tässä argumentissa on se sama kuin "99,9 prosenttia" -argumentissa, siinä, että se korostaa kvantitaavisgeneettistä "herneidenlaskentaa" ennemmin kuin geneettisten erojen ja niiden seurausten merkitystä. Toki on enemmän geneettistä variaatiota ryhmien sisällä kuin ryhmien välillä, mutta jos tämä variaatio ei vaikuta tärkeiden geenien ilmenemistapaan, siitä ei ole paljoa seurauksia. On huomattava määrä geneettistä variaatiota myös sisarusten välillä sekä vanhempien ja lasten välillä, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat läheisemmin sukua toisilleen kuin tuntemattomille.

Jälleen kerran professori Whitney on osoittanut "variaatio"-argumentin absurdiuden. Hän huomauttaa, että voidaan ottaa koko geneettinen erojen valikoima, joka esiintyy Belfastin populaatiossa ja joukko makaki-apinoita ja antaa sille 100 prosentin indeksi. Niin yllättävää kuin se voi ollakin, enemmän kuin puolet eroista tulisi löytymään kummastakin, niin Belfastin populaatiosta kuin apinajoukostakin. Jopa kahden yksilön välillä, jotka ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia, on suuria geneettisiä eroja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että irlantilaiset ovat enemmän makakien kaltaisia kuin he ovat naapuriensa kaltaisia, vaikka tämä on juuri se tapa, jolla rotuja-ei-ole -aatteen kannattajat käyttävät argumenttia, silloin kun he soveltavat sitä ihmisiin.

Professori Whitney selittää, että juuri kuten geneettisten erojen tapauksessa miesten ja naisten välillä, "järkevä kysymys rotueroista ei ole koko erojen prosentuaalinen määrä, vaan ennemmin se, kuinka erot ovat jakautuneet rotujen kesken, mihin ominaisuuksiin se vaikuttaa ja mitä kaavaa se noudattaa". Pienet geneettiset erot voivat saada aikaan tärkeitä fyysisiä ja käytöksellisiä eroja.

"Populaatiovariaatio on jatkuvaa ja ihmisten ominaisuudet vaihtelevat koko spektrin mitalta, joten täsmällisiä rodullisia kokonaisuuksia ei ole olemassa."
Tämä on tieteellinen tapa sanoa, että koska hybridejä (rodullisesti tai etnisesti sekoittuneita populaatioita) on olemassa, yhtään tiettyä rotua ei ole olemassa. Tämä on ihmeen suosittu argumentti, vaikka se on helposti kumottavissa. Kukaan ei ikinä ole ajatellut eläinten hybridipopulaatioiden tarkoittavan sitä, että eläimiä ei voi luokitella eri ryhmiin. Tämä on itsestään selvää. Koirasi voi olla sekoitus saksanpaimenkoiraa ja tanskandogia, mutta se ei tarkoita sitä, että ei olisi olemassa saksanpaimenkoiria tai tanskandogeja. Koirahybridien olemassaolo tarkoittaa vain sitä, että eri koirarodut voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä keskenään. Koirat ja sudet - eri lajeja - voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä, mutta on silti helppoa erottaa koira sudesta.

On todellakin olemassa paikkoja, joissa on tapahtunut ihmisten sekoittumista ja joissa on eri rodullisia aineksia - Keski-Aasia, Latinalainen Amerikka ja Pohjois-Afrikka. Hybridipopulaatioiden olemassaolo näillä alueilla ei millään lailla todista sitä, että muita populaatioita, kuten Euroopan, Kauko-Idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, jotka ovat geneettisesti erilaistuneempia, ei olisi olemassa.

Tämä "jatkuva variaatio" -argumentti on niin epälooginen, että on ihme, että kukaan ottaa sitä vakavasti. Sekoitusten olemassaolo ei tee sekoitusten alkuperäisaineksia olemattomiksi. Se tosiasia, että punaista ja keltaista voidaan sekoittaa, jotta saadaan oranssia, tuskin tarkoittaa sitä, että punainen ja keltainen ovat illuusioita tai että niitä ei ole olemassa. Vaikka rodulliset tunnusmerkit ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä ja kestäviä, jopa ne variaatiot luonnossa, jotka noudattelevat sellaisia aineksia, voidaan luokitella eri ryhmiin. Tämä kestävä variaatio esimerkiksi sateenkaaren eri kevyissä taajuuksissa voidaan helposti ryhmitellä eri väreihin, jotka käytännössä kaikki ihmiset tunnistavat.

"Kaikki ihmispopulaatiot ovat sekarotuisia, ei ole sellaista asiaa kuin puhdas rotu; näin ollen, ei ole sellaista asiaa kuin rotu."

Australian aboriginaaleja

Tämä argumentti on sukua edelliselle, paitsi että se sanoo meidän kaikkien olevan hybridejä, joten näin ollen ei ole sellaista asiaa kuin rotu. Ensinnäkin, tiedemiehet eivät puhu "puhtaista" roduista. Mitä rodullinen "puhtaus" yleensä tarkoittaa? On totta, että tietyt populaatiot ovat enemmän geneettisesti erilaistuneita ja erilaisia kuin muut enemmän hybridisoituneet ryhmät. Jos ajattelemme englantilaisia, keski-aasialaisia ja korealaisia, voimme tehdä suhteellisen lausunnon, että korealaiset ja englantilaiset ovat enemmän geneettisesti (ja fenotyypiltään) tunnistettavia ja erilaistuneita kuin keskiaasialaiset, jotka ovat jokseenkin itäaasialaisten ja eurooppalaisten välimuotoja.

Tämä ei tarkoita sitä, että korealaiset tai englantilaiset olisivat "puhtaita", mikä oletettavasti tarkoittaisi, että he voisivat kaikki jäljittää alkuperänsä yhteen populaatioon tiettynä aikana. Englantilaiset, esimerkiksi, ovat enimmäkseen [valkoisen rodun] pohjoista rotutyyppiä oleva populaatio, joka koostuu anglosakseista, kelteistä, normanneista/viikingeistä, roomalaisista ja mahdollisesti varhaisesta välimerenrodusta. Monet eurooppalaiset ryhmät ovat samalla lailla koostuneita monista toisilleen sukua olevista kannoista; jos se, että esi-isät ovat eri, mutta silti suhteellisen samanlaisista eurooppalaisista ryhmistä, tekee jostain "sekarotuisen", siinä tapauksessa me kaikki todella olemmekin sekarotuisia. Mutta tämä ei tee millään tavalla tyhjäksi rodun käsitettä, tai sitä faktaa, että eri "sekarotuiset" populaatiot ovat silti geneettisesti ja fenotyypiltään erilaisia ja näin ollen eri rotuja. Sekä geneettisesti että fyysisesti, englantilaiset selvästi kuuluvat eurooppalaiseen ryhmään ja korealaiset koillisaasialaiseen ryhmään.


"Me olemme kaikki sekarotuisia" -argumentit epäonnistuvat kahdella tavalla. Ensinnäkin ne eri kannat, jotka ovat muodostaneet monia tämän päivän etnisistä ryhmistä, ovat suhteellisen samankaltaisia, joten venyttää sanan määritelmää kutsua niitä "sekarotuisiksi". Kuinka erilaisia olivat anglosaksit kuin keltit? Samaan tapaan, pidettäisiinkö henkilöä, joka on englantilaisen ja saksalaisen sekoitus "sekarotuisena"? Entä ranskalais-italialaista? Kutsummeko miljoonia valkoisia amerikkalaisia, jotka ovat sekoitus eri Euroopan kansoja, "sekarotuisiksi"?


Uusiguinealainen nainen

Toiseksi, sekoitukset eri toisilleen sukua olevista kannoista voivat stabilisoitua ajan mittaan ja muodostaa uuden, uniikin ja erillisen etnisen ryhmän tai rodun. Tällainen on tapaus monien eri eurooppalaisten etnisten ryhmien kanssa, jotka ovat muodostuneet sekoituksista eri etnisiä kantoja. Eurooppalaiset voisivat sikistä satoja, ehkä tuhansia sukupolvia tuottamatta jälkeläisiä, jotka näyttävät afrikkalaisilta tai aasialaisilta. Myös päinvastainen on totta. Vaikka tämän päivän rodut ovat tulos muinaisista sekoituksista, sekoitukset ovat tunnistettavia ja äärimmäisen stabiileja.

"Populaatioerot ovat pinnallisia eivätkä yllä ihoa syvemmälle."
Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. On löydetty monia jatkuvia ryhmäeroja älykkyydessä, käyttäytymisessä, aivojen koossa, tautien vastustuskyvyssä, kaksosraskauksien esiintymistiheydessä, kypsymisvauhdissa jne. Professori Arthur Jensen on kerännyt kiistämätöntä todistusaineistoa rotueroista keskimääräisessä älykkyydessä. Kirjassaan Race, Evolution and Behavior professori Philippe Rushton ei pelkästään ole dokumentoinut suurta määrää muita rotueroja vaan myös näyttää kuinka ne sopivat erilaisiin lisääntymisstrategioihin, joita eilaiset rodulliset ryhmät noudattavat. Joskus rotua-ei-ole -argumentti näyttää epätoivoiselta yritykseltä lopettaa kiistely rodullisista eroista, jonka vasemmisto on selvästi hävinnyt. Koska egalitaristeilla ei ole mitään sanottavaa rotuerojen puolesta puhuvien todisteiden vuorten edessä, he ovat yht'äkkiä vaihtaneet asemia ja yrittävät teeskennellä, ettei rotua itseään ole olemassa.

Jopa kaikkein antirasistisimmat lääketieteen tohtorit tunnustavat, että elintenluovuttajat ja -saajat täytyy saada osumaan kohdalleen ei pelkästään rodun suhteen vaan myös lähemmän etnisyyden perusteella rodun sisällä, koska keho tulee todennäköisesti hylkimään rotujenvälisiä siirrännäisiä. He tietävät myös, että eri rotua olevat ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin lääkkeisiin ja kärsivät erilaisista sairauksista. Sen sanominen, että nämä erot eivät ylety "ihoa syvemmälle" on täysin vastakkain todellisuuden kanssa.

"Ei ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta rotueroja olisi voinut kehittyä."
Tämä on outo argumentti, koska on selvästikin kulunut tarpeeksi aikaa fyysisten erojen kehittymiseen. Pygmeillä ja norjalaisilla otaksuttavasti oli kerran yhteinen esi-isä, mutta nyt he ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, että toiselta planeetalta oleva biologi voisi hyvin pitää niitä eri lajeina. Tämä argumentti on näin ollen yritys kieltää erot keskimääräisessä älykkyydessä tai muissa henkisissä ominaisuuksissa. Kirjassaan Why Race Matters professori Michael Levin osoittaa, että ÄO-eroilla eurooppalaisten ja mustien afrikkalaisten välillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa kehittyä arviolta 4400 sukupolven aikana sen jälkeen kun nämä kaksi ryhmää erosivat yhteisestä esi-isästä. Hänen laskelmansa mukaan olisi tarvittu vain 0,000106 selektiota per sukupolvi resessiivisiä geenejä vastaan, joka on hyvin pieni geneettisen muutoksen määrä, joka vastaa 11 yksilöä per 100 000 per sukupolvi. Luonnossa tämä on äärimmäisen hidas evolutiivinen muutos.


Kanadalainen eskimopariskunta

"Valkoinen rotu - kuten kaikki muutkin - on sosiaalinen rakennelma."
Tässä alamme nähdä motivaation kaiken "ei ole sellaista asiaa kuin rotu" -hölynpölyn takana. Jos eurooppalaista syntyperää olevat ihmiset voidaan vakuuttaa siitä, että rotua ei ole olemassa, varsinkin, ettei heidän rotuaan ole oikeasti olemassa, ei tule olemaan vastarintaa valkoisten syrjäyttämiselle niiden voimien toimesta, jotka parhaillaan ovat työssään Amerikassa, Euroopassa ja muualla. Ihmiset eivät puolusta jotain, josta heidät on vakuutettu, ettei se ole todellista.

Jos - vastoin omia vaistojaan ja selkeitä todisteita, joita heidän aistinsa tarjoavat - valkoiset voidaan saada ajattelemaan, että rotu on illuusio, heillä ei ole syytä vastustaa rodullista integraatiota, rodunsekoitusta ja massiivista ei-valkoisten maahanmuuttoa. Jos valkoiset sekoittuvat ihmisten kanssa ja joutuvat ihmisten syrjäyttämiksi, jotka eivät oikeastaan ole erilaisia kuin he itse, mitään ei menetetä.

Ironia tietenkin on siinä, että kun tullaan "affirmative action" -käytäntöihin, jotka rankaisevat valkoisia, ne samat ihmiset, jotka sanovat, että rotu on pelkkä sosiaalinen rakennelma, inttävät, että se on pätevä peruste suosivalle kohtelulle. Ihmiset, jotka sanovat, ettei rotu ole biologista, jollain tapaa kuitenkin kokevat aivan helpoksi sanoa olevansa "mustia" tai "aasialaisia" tai "Amerikan intiaaneja" mikäli heille on siitä hyötyä.

Eikä suurimmassa osassa tapauksista ole myöskään pieniäkään mielipide-eroja siitä, kuka kuuluu mihinkin rotuun. Lapset voivat tunnistaa rodun erehtymättä kahden tai kolmen vuoden ikään mennessä. Luonto on tarkoituksellinen eikä monesti anna olennoilleen aisteja tunnistaa asioita, joilla ei ole väliä. Synnynnäinen kyky tunnistaa ketkä ovat "meikäläisiä" ja ketkä eivät, joka herää hyvin nuorella iällä, on keskeisen tärkeää ryhmän selviytymiselle. Kaikki yritykset ohittaa tai vähätellä tuota kykyä ovat suoria hyökkäyksiä ryhmää itseään vastaan.

Tarpeetonta sanoakin, että ainoastaan valkoiset ovat niitä, jotka toistavat papukaijan lailla ilmeisen absurdeja mielipiteitä rodusta ja jotka teeskentelevät, että välinpitämättömyys tai jopa epälojaalius rotua kohtaan ovat hyveitä. Ei-valkoisilla on terve tietoisuus rodusta ja he tietävät, että se on perustavaa laatua oleva osa yksilö- ja ryhmäidentiteettiä. Heidän täytyy olla valtavan huvittuneita tästä mahdollisesti itsemurhaan johtavasta typeryydestä, jota he kuulevat valkoisten kehottavan toisiaan uskomaan.

Tiettyjen demagogien väitteistä huolimatta eurooppalaiset ovat kulttuurillinen ja biologinen tosiasia. Kuten kaikilla rodullisilla ja etnisillä ryhmillä, heillä on oikeus säilyttää tuo todellisuutensa ja vastustaa yrityksiä hämärtää tiedettä yrityksenä eliminoida rodut todellisuudessa, aivan kuten nimellisesti.

Lue lisää

No tästähän on kehkeytynyt ääri vihervasemmistolaisten kukkahattu tätien leikkikenttä. paapokaa te vaan niitä neekereitä. prkl!

Dens0 kirjoitti:

No tästähän on kehkeytynyt ääri vihervasemmistolaisten kukkahattu tätien leikkikenttä. paapokaa te vaan niitä neekereitä. prkl!

Eikös tää olekin avoin palsta kaikille rotuasioista (rasismista) kiinnostuneille. Hyvät tietoiskut opettavat asioita vähemmän hallitsevia.
Sekarotuisiahan olemme kaikki, oletteko panneet merkille, että monirouiset koirat ovat usein hyvinvoivia ja älykkäitä verrattuna moniongelmaisiin liiaksi jalostettuihin (sukurutsattuihin) ns. rotukoiriin.
Annos vieraita geenejä tervehdyttää. Jo isännät wanhoina aikoina sanoivat, että sonni kotoo nai, hätähinen naapurista, ja käyttivät lehmiään vähän kauempana sonnin luona. Kunnes sitten se sonnin korvike alkoi ajaa kuplavolkkarilla ja tuoda niitä sukua elvyttäviä terveisiä sinne takahikiänkin lehmille.

unagalabungala kirjoitti:

Rodullinen egalitarismi on epäonnistunut yhteiskuntasuunnittelijoiden lupaaman "reilun ja oikeudenmukaisen" yhteiskunnan tuottamisessa. Samaan aikaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on tapahtunut merkittävää rodullisen ja etnisen identiteetin uudelleenheräämistä. Vastaukseksi tälle vasemmisto on omaksunut uuden strategian: Rodun koko olemassaolon kieltäminen! Tämän vuoksi kuulemme niin usein, että "rotu on vain sosiaalinen rakennelma, jolle ei ole biologisia perusteita" ja että "tiede todistaa, että olemme kaikki samanlaisia". Ironisesti tämä on yhteydessä edistykseen ihmisen genomin ymmärtämisessä - edistykseen sillä samalla alalla, joka tulee todella todistamaan rodun biologisen todellisuuden - jota useimmin kuulemme käytettävän perusteluna sille, että rotu ei ole mitään muuta kuin "pinnallisia" piirteitä.


Uusiguinealainen soturi

Tämän näkemyksen kanssa ovat ristiriidassa ensinnäkin kaikki ilmeiset fyysiset erot ihmislajin eri populaatioryhmien välillä, jotka jokainen tunnistaa. On myös geneettistä todistusaineistoa, jota voidaan käyttää riippumatta perinteisistä metodeista eri ihmispopulaatioiden luokittelussa rodullisiin ryhmiin, todistusaineistoa, jonka tulokset ovat käytännössä identtisiä niiden tulosten kanssa, joita saadaan väitetysti "pinnallisiin" piirteisiin, joita perinteinen fyysinen antropologia on tutkinut, perustuvien metodien kanssa. Kuten professori Glayde Whitney on kirjoittanut näillä sivuilla:

"Tämä tieto on näin ollen käytännössä kiistämätön osoitus rodun todellisuudesta - puhtaasti tilastollinen analyysi alleelien esiintymistiheydestä [geneettiset erot eri ryhmien välillä] antaa tulokset, jotka ovat ennenkaikkea identtiset niiden rodullisten ryhmittelyperusteiden kanssa, joita perinteinen antropologia on käyttänyt."

Rehellinen arvio tiedosta vahvistaa rodun todellisuuden. Mutta katsokaamme toisen puolen argumentteja.

"Olemme 99,9 prosenttisesti (tai jokin toinen luku) geneettisesti identtisiä; niinpä ei voi olla rodullisia eroja eikä rotuja."
Vaikka on totta, että ihmispopulaatiot jakavat karkeasti arvioiden 99,9 prosenttia geeneistään toistensa kanssa, on myös totta, että ihmiset jakavat yli 98 prosenttia geeneistään simpanssien kanssa ja hyvin suuren osuuden muiden eläinten, kuten hiirien ja koirien kanssa. Monet näistä geeneistä tuottavat ruumiillisia perusrakenteita, joita on kaikilla nisäkkäillä; erot organismien välillä johtuvat hyvin pienistä geneettisistä eroista.

Miehet ja naiset ovat 99,998 prosenttisesti identtisiä, mutta kukaan ei väitä, että miehet ja naiset ovat identtisiä.

Tämänhetkinen todistusaineisto viittaa siihen, että kaikki sukupuolierot miesten ja naisten välillä johtuvat vain yhdestä geneettisestä erosta - yhdestä ainoasta geenistä (Testes Determining Factor) kun geenejä yhteensä on noin 50 000 - 100 000! Tämä tarkoittaisi, että miehet ja naiset ovat 99,998 - 99,999 prosenttisesti geneettisesti identtisiä, mutta kuitenkaan kukaan ei väitä, että sukupuoli olisi pelkkä "sosiaalinen rakennelma". Samaan tapaan geneettiset erot ihmisten ja simpanssien välillä, joita kukaan ei kiellä, voidaan kuvailla 12 - 20 kertaisiksi rodullisten ryhmien välillä oleviin nähden.

Pikkuruisilla geneettisillä eroilla voi olla valtavia seurauksia fenotyypille, koska geenit ovat järjestyneet hierarkkiseen tapaan. Jotkin geenit ovat "herrageenejä" ja kontrolloivat joukon muita geenejä toimintaa, joista jokainen voi vieläpä kontrolloida useita muita geenejä. Myöskin jokaisen näistä geeneistä ilmenemistapa on alueiden kontrollissa, joita kutsutaan "promotoijiksi" ja "tehostajiksi", ja jotka tavallisesti sijaitsevat geenin toimivan osan edessä. Pieni muutos "X"-geenin promotoivassa alueessa voi muuttaa sen ilmenemistapaa. X voi hallita geenejä A, B, C, D, E, F. Geeni A taas vuorostaan voi kontrolloida omia geenejään. Vaikka kaikki muut geenit kuin "X" olisivat identtisiä kahden ryhmän välillä, tuo yksi ero "X" -geenissä voi olla riittävä tuottamaan suuria ryhmäeroja.

Se ei ole geneettisten erojen määrä, joka on tärkeä, vaan erojen luonne: Mitkä geenit ovat erilaisia, millä tavoilla ne eroavat ja seuraukset näistä eroista. Koirarodut ovat verrattavissa ihmisrotuihin. On todennäköistä, että eri rodut ovat yhtä lähellä toisiaan geneettisesti kuin ihmisrodut, mutta ei ole epäilystä siitä, etteivätkö nämä huomaamattomat variaatiot johtaisi merkittäviin eroihin ilmiasussa, älykkyydessä ja käyttäytymisessä.

On myös harkinnanarvoista, että perhonen ja toukka, josta se kehittyi, ovat 100 prosenttisesti geneettisesti identtisiä! Geenit eivät muutu; valtavat erot toukan ja perhosen välillä johtuvat eri geenien aktivoitumisesta eri aikoihin. Tämän pitäisi saada vähän miettimään ne, jotka ajattelevat, että 0,1 prosentin ero kymmenissä tuhansissa ihmisen geeneissä "ei merkitse mitään".

"Geneettistä variaatiota on enemmän ihmisryhmien sisällä kuin niiden välillä; näin ollen ryhmäeroilla ei ole merkitystä."
Tämä on toinen hyvin suosittu argumentti, joka, vaikkakin totta, ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö rodulla olisi merkitystä. Vika tässä argumentissa on se sama kuin "99,9 prosenttia" -argumentissa, siinä, että se korostaa kvantitaavisgeneettistä "herneidenlaskentaa" ennemmin kuin geneettisten erojen ja niiden seurausten merkitystä. Toki on enemmän geneettistä variaatiota ryhmien sisällä kuin ryhmien välillä, mutta jos tämä variaatio ei vaikuta tärkeiden geenien ilmenemistapaan, siitä ei ole paljoa seurauksia. On huomattava määrä geneettistä variaatiota myös sisarusten välillä sekä vanhempien ja lasten välillä, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat läheisemmin sukua toisilleen kuin tuntemattomille.

Jälleen kerran professori Whitney on osoittanut "variaatio"-argumentin absurdiuden. Hän huomauttaa, että voidaan ottaa koko geneettinen erojen valikoima, joka esiintyy Belfastin populaatiossa ja joukko makaki-apinoita ja antaa sille 100 prosentin indeksi. Niin yllättävää kuin se voi ollakin, enemmän kuin puolet eroista tulisi löytymään kummastakin, niin Belfastin populaatiosta kuin apinajoukostakin. Jopa kahden yksilön välillä, jotka ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia, on suuria geneettisiä eroja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että irlantilaiset ovat enemmän makakien kaltaisia kuin he ovat naapuriensa kaltaisia, vaikka tämä on juuri se tapa, jolla rotuja-ei-ole -aatteen kannattajat käyttävät argumenttia, silloin kun he soveltavat sitä ihmisiin.

Professori Whitney selittää, että juuri kuten geneettisten erojen tapauksessa miesten ja naisten välillä, "järkevä kysymys rotueroista ei ole koko erojen prosentuaalinen määrä, vaan ennemmin se, kuinka erot ovat jakautuneet rotujen kesken, mihin ominaisuuksiin se vaikuttaa ja mitä kaavaa se noudattaa". Pienet geneettiset erot voivat saada aikaan tärkeitä fyysisiä ja käytöksellisiä eroja.

"Populaatiovariaatio on jatkuvaa ja ihmisten ominaisuudet vaihtelevat koko spektrin mitalta, joten täsmällisiä rodullisia kokonaisuuksia ei ole olemassa."
Tämä on tieteellinen tapa sanoa, että koska hybridejä (rodullisesti tai etnisesti sekoittuneita populaatioita) on olemassa, yhtään tiettyä rotua ei ole olemassa. Tämä on ihmeen suosittu argumentti, vaikka se on helposti kumottavissa. Kukaan ei ikinä ole ajatellut eläinten hybridipopulaatioiden tarkoittavan sitä, että eläimiä ei voi luokitella eri ryhmiin. Tämä on itsestään selvää. Koirasi voi olla sekoitus saksanpaimenkoiraa ja tanskandogia, mutta se ei tarkoita sitä, että ei olisi olemassa saksanpaimenkoiria tai tanskandogeja. Koirahybridien olemassaolo tarkoittaa vain sitä, että eri koirarodut voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä keskenään. Koirat ja sudet - eri lajeja - voivat paritella ja tuottaa jälkeläisiä, mutta on silti helppoa erottaa koira sudesta.

On todellakin olemassa paikkoja, joissa on tapahtunut ihmisten sekoittumista ja joissa on eri rodullisia aineksia - Keski-Aasia, Latinalainen Amerikka ja Pohjois-Afrikka. Hybridipopulaatioiden olemassaolo näillä alueilla ei millään lailla todista sitä, että muita populaatioita, kuten Euroopan, Kauko-Idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, jotka ovat geneettisesti erilaistuneempia, ei olisi olemassa.

Tämä "jatkuva variaatio" -argumentti on niin epälooginen, että on ihme, että kukaan ottaa sitä vakavasti. Sekoitusten olemassaolo ei tee sekoitusten alkuperäisaineksia olemattomiksi. Se tosiasia, että punaista ja keltaista voidaan sekoittaa, jotta saadaan oranssia, tuskin tarkoittaa sitä, että punainen ja keltainen ovat illuusioita tai että niitä ei ole olemassa. Vaikka rodulliset tunnusmerkit ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä ja kestäviä, jopa ne variaatiot luonnossa, jotka noudattelevat sellaisia aineksia, voidaan luokitella eri ryhmiin. Tämä kestävä variaatio esimerkiksi sateenkaaren eri kevyissä taajuuksissa voidaan helposti ryhmitellä eri väreihin, jotka käytännössä kaikki ihmiset tunnistavat.

"Kaikki ihmispopulaatiot ovat sekarotuisia, ei ole sellaista asiaa kuin puhdas rotu; näin ollen, ei ole sellaista asiaa kuin rotu."

Australian aboriginaaleja

Tämä argumentti on sukua edelliselle, paitsi että se sanoo meidän kaikkien olevan hybridejä, joten näin ollen ei ole sellaista asiaa kuin rotu. Ensinnäkin, tiedemiehet eivät puhu "puhtaista" roduista. Mitä rodullinen "puhtaus" yleensä tarkoittaa? On totta, että tietyt populaatiot ovat enemmän geneettisesti erilaistuneita ja erilaisia kuin muut enemmän hybridisoituneet ryhmät. Jos ajattelemme englantilaisia, keski-aasialaisia ja korealaisia, voimme tehdä suhteellisen lausunnon, että korealaiset ja englantilaiset ovat enemmän geneettisesti (ja fenotyypiltään) tunnistettavia ja erilaistuneita kuin keskiaasialaiset, jotka ovat jokseenkin itäaasialaisten ja eurooppalaisten välimuotoja.

Tämä ei tarkoita sitä, että korealaiset tai englantilaiset olisivat "puhtaita", mikä oletettavasti tarkoittaisi, että he voisivat kaikki jäljittää alkuperänsä yhteen populaatioon tiettynä aikana. Englantilaiset, esimerkiksi, ovat enimmäkseen [valkoisen rodun] pohjoista rotutyyppiä oleva populaatio, joka koostuu anglosakseista, kelteistä, normanneista/viikingeistä, roomalaisista ja mahdollisesti varhaisesta välimerenrodusta. Monet eurooppalaiset ryhmät ovat samalla lailla koostuneita monista toisilleen sukua olevista kannoista; jos se, että esi-isät ovat eri, mutta silti suhteellisen samanlaisista eurooppalaisista ryhmistä, tekee jostain "sekarotuisen", siinä tapauksessa me kaikki todella olemmekin sekarotuisia. Mutta tämä ei tee millään tavalla tyhjäksi rodun käsitettä, tai sitä faktaa, että eri "sekarotuiset" populaatiot ovat silti geneettisesti ja fenotyypiltään erilaisia ja näin ollen eri rotuja. Sekä geneettisesti että fyysisesti, englantilaiset selvästi kuuluvat eurooppalaiseen ryhmään ja korealaiset koillisaasialaiseen ryhmään.


"Me olemme kaikki sekarotuisia" -argumentit epäonnistuvat kahdella tavalla. Ensinnäkin ne eri kannat, jotka ovat muodostaneet monia tämän päivän etnisistä ryhmistä, ovat suhteellisen samankaltaisia, joten venyttää sanan määritelmää kutsua niitä "sekarotuisiksi". Kuinka erilaisia olivat anglosaksit kuin keltit? Samaan tapaan, pidettäisiinkö henkilöä, joka on englantilaisen ja saksalaisen sekoitus "sekarotuisena"? Entä ranskalais-italialaista? Kutsummeko miljoonia valkoisia amerikkalaisia, jotka ovat sekoitus eri Euroopan kansoja, "sekarotuisiksi"?


Uusiguinealainen nainen

Toiseksi, sekoitukset eri toisilleen sukua olevista kannoista voivat stabilisoitua ajan mittaan ja muodostaa uuden, uniikin ja erillisen etnisen ryhmän tai rodun. Tällainen on tapaus monien eri eurooppalaisten etnisten ryhmien kanssa, jotka ovat muodostuneet sekoituksista eri etnisiä kantoja. Eurooppalaiset voisivat sikistä satoja, ehkä tuhansia sukupolvia tuottamatta jälkeläisiä, jotka näyttävät afrikkalaisilta tai aasialaisilta. Myös päinvastainen on totta. Vaikka tämän päivän rodut ovat tulos muinaisista sekoituksista, sekoitukset ovat tunnistettavia ja äärimmäisen stabiileja.

"Populaatioerot ovat pinnallisia eivätkä yllä ihoa syvemmälle."
Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. On löydetty monia jatkuvia ryhmäeroja älykkyydessä, käyttäytymisessä, aivojen koossa, tautien vastustuskyvyssä, kaksosraskauksien esiintymistiheydessä, kypsymisvauhdissa jne. Professori Arthur Jensen on kerännyt kiistämätöntä todistusaineistoa rotueroista keskimääräisessä älykkyydessä. Kirjassaan Race, Evolution and Behavior professori Philippe Rushton ei pelkästään ole dokumentoinut suurta määrää muita rotueroja vaan myös näyttää kuinka ne sopivat erilaisiin lisääntymisstrategioihin, joita eilaiset rodulliset ryhmät noudattavat. Joskus rotua-ei-ole -argumentti näyttää epätoivoiselta yritykseltä lopettaa kiistely rodullisista eroista, jonka vasemmisto on selvästi hävinnyt. Koska egalitaristeilla ei ole mitään sanottavaa rotuerojen puolesta puhuvien todisteiden vuorten edessä, he ovat yht'äkkiä vaihtaneet asemia ja yrittävät teeskennellä, ettei rotua itseään ole olemassa.

Jopa kaikkein antirasistisimmat lääketieteen tohtorit tunnustavat, että elintenluovuttajat ja -saajat täytyy saada osumaan kohdalleen ei pelkästään rodun suhteen vaan myös lähemmän etnisyyden perusteella rodun sisällä, koska keho tulee todennäköisesti hylkimään rotujenvälisiä siirrännäisiä. He tietävät myös, että eri rotua olevat ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin lääkkeisiin ja kärsivät erilaisista sairauksista. Sen sanominen, että nämä erot eivät ylety "ihoa syvemmälle" on täysin vastakkain todellisuuden kanssa.

"Ei ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta rotueroja olisi voinut kehittyä."
Tämä on outo argumentti, koska on selvästikin kulunut tarpeeksi aikaa fyysisten erojen kehittymiseen. Pygmeillä ja norjalaisilla otaksuttavasti oli kerran yhteinen esi-isä, mutta nyt he ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, että toiselta planeetalta oleva biologi voisi hyvin pitää niitä eri lajeina. Tämä argumentti on näin ollen yritys kieltää erot keskimääräisessä älykkyydessä tai muissa henkisissä ominaisuuksissa. Kirjassaan Why Race Matters professori Michael Levin osoittaa, että ÄO-eroilla eurooppalaisten ja mustien afrikkalaisten välillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa kehittyä arviolta 4400 sukupolven aikana sen jälkeen kun nämä kaksi ryhmää erosivat yhteisestä esi-isästä. Hänen laskelmansa mukaan olisi tarvittu vain 0,000106 selektiota per sukupolvi resessiivisiä geenejä vastaan, joka on hyvin pieni geneettisen muutoksen määrä, joka vastaa 11 yksilöä per 100 000 per sukupolvi. Luonnossa tämä on äärimmäisen hidas evolutiivinen muutos.


Kanadalainen eskimopariskunta

"Valkoinen rotu - kuten kaikki muutkin - on sosiaalinen rakennelma."
Tässä alamme nähdä motivaation kaiken "ei ole sellaista asiaa kuin rotu" -hölynpölyn takana. Jos eurooppalaista syntyperää olevat ihmiset voidaan vakuuttaa siitä, että rotua ei ole olemassa, varsinkin, ettei heidän rotuaan ole oikeasti olemassa, ei tule olemaan vastarintaa valkoisten syrjäyttämiselle niiden voimien toimesta, jotka parhaillaan ovat työssään Amerikassa, Euroopassa ja muualla. Ihmiset eivät puolusta jotain, josta heidät on vakuutettu, ettei se ole todellista.

Jos - vastoin omia vaistojaan ja selkeitä todisteita, joita heidän aistinsa tarjoavat - valkoiset voidaan saada ajattelemaan, että rotu on illuusio, heillä ei ole syytä vastustaa rodullista integraatiota, rodunsekoitusta ja massiivista ei-valkoisten maahanmuuttoa. Jos valkoiset sekoittuvat ihmisten kanssa ja joutuvat ihmisten syrjäyttämiksi, jotka eivät oikeastaan ole erilaisia kuin he itse, mitään ei menetetä.

Ironia tietenkin on siinä, että kun tullaan "affirmative action" -käytäntöihin, jotka rankaisevat valkoisia, ne samat ihmiset, jotka sanovat, että rotu on pelkkä sosiaalinen rakennelma, inttävät, että se on pätevä peruste suosivalle kohtelulle. Ihmiset, jotka sanovat, ettei rotu ole biologista, jollain tapaa kuitenkin kokevat aivan helpoksi sanoa olevansa "mustia" tai "aasialaisia" tai "Amerikan intiaaneja" mikäli heille on siitä hyötyä.

Eikä suurimmassa osassa tapauksista ole myöskään pieniäkään mielipide-eroja siitä, kuka kuuluu mihinkin rotuun. Lapset voivat tunnistaa rodun erehtymättä kahden tai kolmen vuoden ikään mennessä. Luonto on tarkoituksellinen eikä monesti anna olennoilleen aisteja tunnistaa asioita, joilla ei ole väliä. Synnynnäinen kyky tunnistaa ketkä ovat "meikäläisiä" ja ketkä eivät, joka herää hyvin nuorella iällä, on keskeisen tärkeää ryhmän selviytymiselle. Kaikki yritykset ohittaa tai vähätellä tuota kykyä ovat suoria hyökkäyksiä ryhmää itseään vastaan.

Tarpeetonta sanoakin, että ainoastaan valkoiset ovat niitä, jotka toistavat papukaijan lailla ilmeisen absurdeja mielipiteitä rodusta ja jotka teeskentelevät, että välinpitämättömyys tai jopa epälojaalius rotua kohtaan ovat hyveitä. Ei-valkoisilla on terve tietoisuus rodusta ja he tietävät, että se on perustavaa laatua oleva osa yksilö- ja ryhmäidentiteettiä. Heidän täytyy olla valtavan huvittuneita tästä mahdollisesti itsemurhaan johtavasta typeryydestä, jota he kuulevat valkoisten kehottavan toisiaan uskomaan.

Tiettyjen demagogien väitteistä huolimatta eurooppalaiset ovat kulttuurillinen ja biologinen tosiasia. Kuten kaikilla rodullisilla ja etnisillä ryhmillä, heillä on oikeus säilyttää tuo todellisuutensa ja vastustaa yrityksiä hämärtää tiedettä yrityksenä eliminoida rodut todellisuudessa, aivan kuten nimellisesti.

Lue lisää

Kyllä sana rotu nykyisen määritelmän mukaan maailmassa on vain yksi ihmis rotu ala lajeja on ollut joskus enemmän kuten esimerkiksi neatherdal ihmiset ja lähiaikoina löydetty Davosian "voi olla väärin kirjoitettu" on entuudestaan tuntematon ihmisen ala laji.
Eliö muuttuu täysin toiseksi lajiksi vasta kun eivät voi saada jälkeläisiä/lisääntyä keskenään.
Mutta sitten taas eri etnisiä ryhmiä on yllin kyllin, ja eri etnisten piirteiden esiin tuominen on se mikä saa näiden "keino humaanien" mopon keulimaan.
Kuten esimerkiksi on rasistista sanoa että nk valkoiset "sisältää useampia etnisiä ryhmiä" ovat älykkäämpiä kuin esimerkiksi mustat, siis keskimäärin, mutta kuitenkaan ei ole rasistista sanoa että mustat juoksee satasen tai maratonin nopeammin kuin valkoinen.
Ja silti samat ihmiset aina keuhkoavat kuinka meidän pitäisi ylistää erilaisuutta eri etnisten ryhmien välillä.....
Ja juuri koska voidaan nähdä suuret erot fyysisesti eri ryhmien välillä, erot mitkä evoluutio on sopeutumina tuottanut, niin olisi naurettavaa väittää että fyysisesti erot ovat hyvinkin suuret mutta sitten jotenkin kummasti nämä geeni mutaatioiden aiheuttamat fyysiset erot olisivat jättäneet aivot täysin rauhaan. Näiden eri etnisten ryhmien erojen myöntäminen on roturealismia ja tosiasia......
Siis en silti sano että esim mustat tai muut etniset ryhmät olisivat yhtään sen vähempää ihmisiä tms.
Mutta tosiasiat ovat tosiasioita.....
Ja onhan eri etnisten valkoisten välilläkin mitattavissa olevia eroja keskiverto älykyydessä "tässä yhteydessä puhun loogis matemaattisesta älykkyydestä"

FASISTI

Voi veljet että osuit oikeaan(!!!)

Mover kirjoitti:

Voi veljet että osuit oikeaan(!!!)

niin

Sinähän pidät nee­­­kereitä älykkäinä, kun niillä on niin iso mul­­­kku.