Osaatteko kertoa vastauksen tähän. Olemme nyt olleet rakkaani kanssa kesäkuun alusta asti kaukosuhteessa, olemme kyllä nähneet tällävälillä parikertaa.
Mutta tuo suunnaton ikävä, siitä kysyisin. Kuuluuko se ikävään, kun tuntuu että tunteet turtuisi, vaikka kumminkin rakastaa toista. Sitten kun näemme, tunteeni ns. heräävät taas. Onko tuo vaan ikävän kepposia? Ja välillä jos tunnen noin, tulee samalla sellainen epätoivon olo. En ajattele kokoaikaa noin, vaan tunteet tulevat ns. kohtauksina. Kuten kumminkin sanoin, Sitten kun näemme, tunteeni ns. heräävät taas.
Olisiko tässä syytä huoleen?
Mutta tuo suunnaton ikävä, siitä kysyisin. Kuuluuko se ikävään, kun tuntuu että tunteet turtuisi, vaikka kumminkin rakastaa toista. Sitten kun näemme, tunteeni ns. heräävät taas. Onko tuo vaan ikävän kepposia? Ja välillä jos tunnen noin, tulee samalla sellainen epätoivon olo. En ajattele kokoaikaa noin, vaan tunteet tulevat ns. kohtauksina. Kuten kumminkin sanoin, Sitten kun näemme, tunteeni ns. heräävät taas.
Olisiko tässä syytä huoleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Poissa silmistä, poissa mielestä". Tunteet turtuvat kyllä, kun ei toista näe eikä ole fyysisesti hänen kanssaan tekemisissä. So simple.
Tietysti tunteet "nukahtavat" siksi aikaa. Lähinnä kytsyin tätä siksi, koska muualla olen saanut varsin ikävän ja suoran vastauksen: Jos tunteesi turtuu, et enää häntä rakasta" :o. Eikö niin, ettei aina tarvi ajatella sitä rakkautta, kyllä se tuolla sydämessä pysyy ilmankin :)
se ettei koko ajan erossa ollessa kärsi kuin viimeistä päivää kertoo lähinnä siitä ettet ole riippuvainen rakkaastasi, se ei kerro tunteidesi vahvuudesta mitään.
Vertaanpa äidinrakkauteen. Ei sitä lasta koko ajan ikävöi vaikkapa töissä ollessa, varsinkin jos erossa ollaan joka päivä rutiinina, eikä kukaan tule siitä sanomaan että nyt et lastasi rakasta kun et koko aja ruikuta sen perään.
Rakkauden tunteesi tiedät sinä itse, jos tunteet taas heräävät kun näet kultasi, olet onnekas. Ei tarvitse kärsiä turhan päiten sitä ikävää ja tuskaa, mitä hyötyä siitä olisi... riutuminen on yliarvostettua ja yliromantisoitua.
***
hyvin kirjoitettu!
tosiaan, minulla on samaten. mieheni asuu kyllä ihan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, ei siis kaukosuhde meillä, mutta kyllä, minullakin käy noin.Nähdään aika usein,ei koko aikaa ole sellainen olo,mutta se iskee aina välillä ja sitten kun taas nähdään niin tekee mieli syödä toinen kun on ollut niin ikävä. Ajattelin,että jospa sitä jotenki suojautuu siltä hirveältä ikävältä ettei satu niin kamalasti toisen poissaolo viereltä,ja sen takia tunteet "menevät kuoreensa" siksi aikaa...
Onko muillakin vielä samanlaisia kokemuksia,kuin meilä?
Välillä tämä on pelottanut minua. Ajattelin: "Enkö enää rakastakaan". Siis, alussa ajattelin noin, kun en tiennyt, mitä ne tuntemukset meinaa
tuo on vain ihmismielen selviytymiskeino. vaikka rakas ihminen kuolisi ikävä hellittäisi jossain vaiheessa, show must go on. eli vaikka kuinka ikävä sattuu niin "aivot menee pois päältä" jossain vaiheessa, turtuu ikävään.
itse olen kaukosuhteessa ja ollaaan huomattu poikaystävän kanssa että noin viikossa se pahin ikävä alkaa aina hellittämään. mutta silti rakastetaan ihan koko ajan..=) kyllä sen varmaan huomaa sitten jos rakkaus loppuu.
Kova ihastus ja rakkaus on tila jossa keho ja aivot on hälytys tilassa joten voi olla hyväkin et keho tajuaa levätä kun trikkeri ei oo paikalla
Ei kukaan jaksa olla kehon hälytys tilassa 24/7 .
Eikä pidä olla ..
Ja rakkaudessa rakas valitaan aina uudelleen samoin kun rakkaus on päätös ja valinta olla yhdessä
Ei elää tunnetta 100 lasissa niiku suhteen alkuvaiheessa on ...
Ihmiset puhuu et suhde arkistuu ja alkuhuuma lasntuu muutenkin ja noi tuntemukset tulis siinä vaiheessa viimeistään .
Mutta
Siinävaiheessa pitää huolestua jos jokin muu henkilö alkaa otaa saman huomion tai liikaa huomiota
Sillä moni alkaa kaivata alkuhuuman tunnetta 100 lasissa vaihetta ja lähetään hakeen sitä muualta kun rakkaasta .
Mä sanoisin sulle näin.
Kun löytyy se oikea,sielun kumppani, tiplaliekki, miksikä ikinä nyt kutsutaan.
Ikävä ei turru. Tai sanotaan vielä näin että mä toivon että se ikävä ei pidä tuttua vaan kasvaa! Sietämättömäksi .
Lisään vielä.....
Että voi olla et kun on kaukoosuhde niin täytyyhän sun selvitä ja toimia, joten et voi toista kokoaika miettiä. Jos se vaan tuntuu turtumiselta.
Semmoinen puolutusmekanismi.