Nainen ja koti

"Naiset tuntevat syyllisyyttä asuessaan miehensä hankkimassa talossa ja hyvittävät syyllisyydentunteitaan puuhastelemalla rankasti kotitaloustöitä."

Ihan yhdessä me tämä talo hankittiin, itseasiassa minulla oli käsirahan varran käteistä. Palkatkin on samaa luokkaa. Mutta taitaa tää talo sitten kai olla miehen. Enhän minä naisena voi mitään omistaa...

Se mikä on minun on miehen, ja se mikä on miehen on miehen. Näinkö?

Näin on omalla kohdallani. Minua vaivaa se, etten koskaan tule omistamaan kodiksi kutsumaani paikkaa. Onko se edes silloin koti_ni_? Syyllisyydentunnetta vaimentaakseni olen ottanut vastuulleni lähes kaiken talon ja pihapiirin kunnossapitoon liittyvän. Siinä on valitettavasti sellainen haittapuoli, että työpanokseni on muuttunut miehelle itsestäänselvyydeksi; jos minä en hoida asioita, ne jäävät hoitamatta. Joskus väsyneenä ja kiukkuisena tulin kysyneeksi mieheltä, mitä tämä oikein tekee kotinsa eteen. Vastaus oli: "Minä maksan sen." Mitä siihen voisi sanoa nainen, jolle ei anneta mahdollisuutta samaan? Voisin tietysti ostaa itselleni asunnon ja muuttaa täältä pois, mutta se merkitsisi sitä, että asuisimme erillämme, enkä näe, että se olisi parisuhteen tai perhe-elämän kannalta kovin mielekäs ratkaisu.

ihmekös tuo ukko puurtaa kotihommia.

siihen, että saa seksiä ilmaiseksi. Kotitöitä en tee enempää kuin hänkään.

Noukin rusinat pullasta. Mies elättää, minä soppailen ja asun hienossa talossa. Aamulla saa nukkua pitkään ja maksullinen kodinhoitaja/ siivooja hoitaa taloustyöt. Riittää että hoidan ulkonäköäni, johon mieheni rahat uppoaakin. Nautin täysin rinnoin (niihin miehenikin ihastui).