Asutko vuokralla vai omassa?
Onhan se perseestä, kun joutuisi maksamaan velkaa 25 vuotta saadakseen jo valmiiksi ahtaan kopin lähiöstä. Vuokralla asuessa ei sentään ole perse tulessa 24/7.
PK-seudulla lehdet täynnä kämppiä puolesta miljoonasta ylöspäin, kuka noissa asuu? Urheilijat, julkkikset, yrittäjät, poliitikot? Tunnustakaa!
Milloin Suomessa alkaa vuokrabuumi? Miten käy kun suuret ikäluokat kupsahtavat ja heidän marmorilla ja kultapatsailla koristellut palatsinsa jäävät tyhjilleen?
http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen-ja-asuminen/2008/02/02/Lontoossa rynn%E4t%E4%E4n nyt vuokralle/20083347/382
Onhan se perseestä, kun joutuisi maksamaan velkaa 25 vuotta saadakseen jo valmiiksi ahtaan kopin lähiöstä. Vuokralla asuessa ei sentään ole perse tulessa 24/7.
PK-seudulla lehdet täynnä kämppiä puolesta miljoonasta ylöspäin, kuka noissa asuu? Urheilijat, julkkikset, yrittäjät, poliitikot? Tunnustakaa!
Milloin Suomessa alkaa vuokrabuumi? Miten käy kun suuret ikäluokat kupsahtavat ja heidän marmorilla ja kultapatsailla koristellut palatsinsa jäävät tyhjilleen?
http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen-ja-asuminen/2008/02/02/Lontoossa rynn%E4t%E4%E4n nyt vuokralle/20083347/382
Vastaukset 71
Vanhimmat
Mun mielestä tuntuis hölmöltä maksaa jollekin muulle sitä mitä voin maksaa itselleni, kustannuksetkin mun tapauksessa tulee suunnilleen samoihin kuin jos asuisin vuokralla.
Kaikille omistusasuminen ei tietty ole se oikea asumismuoto mutta mulle se toimii. Jääpähän ainakin jotain takataskuun, jos joku päivä haluan myydä kämpän ja lähteä vaikka maailmanympärysmatkalle.
niin kuolleelta ei kuulemma ole tultu perimään velkoja henk kohtaisesti
Jos satun kuolahtamaan niin asunto, auto yms. menee mun vanhemmille, jotka voivat ne sitten myydä ja jäävät reippahasti voiton puolelle joten mun velkoja ei kukaan joudu makselemaan vaikka kuolahtaisinkin.
Siellä on kerrassaan hauskaa luettavaa..
Olen omistaja eli tuulari, koska on yksi asia mikä on varma.. Vuokrat eivät ole tulossa alaspäin.
Ja vaikka asuntojen hinnat "romahtaisivat", ei mulla ole tarvetta harrastaa asuntosijoittamista.. Voin asua nykyisessä vaikka hautaan asti mikäli en lapsia saa aikaseks.
siellä kaikki on aina romahduspisteessä :)
Ja tyfnyn alahuuli väpättää ku isäntä tulee perimään vuokraa julmalla sauvalla.
omassa kämpässä...sellainen kaksio löytyy
ostaa toisen sijoituskämpäksi.
se oma kämppä haaveissa siintää, mutta näillä tuloilla ei saa kun oman veneen, jonka alle majoittua.
Olen vajaan vuoden mittaista jaksoa armeijan jälkeen asunut aina omistusasunnossa. Mut tulevana keväänä laitan omani myyntiin, enkä vielä ole päättänyt, että menenkö myynnin jälkeen vuokralle vai ostanko toisen kämpän. Houkuttelis se vuokravaihtoehtokin, ku täl hetkel rahalle saa parempaakin tuottoa kuin asunnossa sen rahan makuuttaminen.
Sattuneesta syystä tämä aihe on sekä ammatillisesti, että harrastuspohjalta lähellä sydäntäni.
Ensinnäkään kämppien hinnat eivät lähde puolesta miljoonsasta ylöspäin, vaan vaikkapa Vantaalta saa yksiön reilulla 60000€:llä, johon riittää keskituloisenkin nuoren rahat tarpeeksi pitkällä maksuajalla. Puhumattakaan, että maksaja on pariskunta, eikä tilavien asuntojen vuokratkaan halpoja ole.
Hinnat ja vuokrat nousevat aina ja iänkaiken pitkässä juoksussa. Lainan takaisinmaksukulut sen sijaan pienenevät suhteessa palkkaan ajan mittaan, joten maksurasite pienenee. Niinpä elo ei ole ikuista kituuttamista, vaikka alkuun vaikeaa olisikin. Sitä paitsi kun kämppä on maksettu, pelkän vastikkeen jälkeen jää rahaa mukavasti elämiseen. Olen usein ihmetellyt, miten vuokralla asuvat eläkeläiset pärjäävät, kun vuokrat vain nousevat, mutta nettotulot pienenevät puoleen.
Kun suuret ikäluokat kupsahtavat, perilliset ovat kieli pitkällä asuntoja odottamassa. Jatkuva muuttovoitto ja keinotekoinen rakennusmaan pula (kiitos vihreiden ja muiden ympäristönsuojelijoiden) pitää asuntopulan ikuisena, eivätkä hinnat pääse romahtamaan.
Nuori ja liikkuvainenkin voi aina vuokrata asuntonsa lähtiessään työn perään. Niin minäkin tein ulkomaille muuttaessani, tai sen saa aina kaupaksi. Sen sijaan takaisin tullessa ei tarvitse etsiä uutta vuokra-asuntoa ja olla vuokraisännän armoilla.
Vuokralla asuminen ei ole mikään muodikas trendi Lontoossakaan, vaan köyhyyden ja kalliiden hintojen sanelema pakko. Jos muuta väität, nimimerkkisi pitää kerrankin paikkansa.
Jos vaikka maksaa asunnon omistajalle 4-7%:a tuottoa siinä vuokrassa ja laittaa ne omat rahansa sellaseen paikkaan josta saa 7-12%:a tuottoa, ni hyöty on nollasta viiteen prosentiin jokaista asuntoon sidottua senttiä kohdin. Eikä ole asuntolainojakaan kuitattavana.
"Ensinnäkään kämppien hinnat eivät lähde puolesta miljoonsasta ylöspäin, vaan vaikkapa Vantaalta saa yksiön reilulla 60000€:llä, johon riittää keskituloisenkin nuoren rahat tarpeeksi pitkällä maksuajalla."
En tuota väittänytkään, tuo 25v maksuaikakin oli omilla tuloilla lähiökaksiolle laskettu. Yksiö on mahdoton vaihtoehto, kun kaksi henkilöä ja suht. paljon kamaa pitäisi saada mahtumaan. Puhumattakaan siitä, että haluaisin muuttaa seudulle josta kämpän saa 60K:lla. Nyt on sentään sata metriä matkaa isolle väylälle, eli pääsee reilussa puolessa tunnissa julkisilla töihin Espoon puolelle.
"Vuokralla asuminen ei ole mikään muodikas trendi Lontoossakaan, vaan köyhyyden ja kalliiden hintojen sanelema pakko. Jos muuta väität, nimimerkkisi pitää kerrankin paikkansa."
Sitä en väittänyt, tuo linkki vain toimi pohjana tälle höpinälle.
"Hinnat ja vuokrat nousevat aina ja iänkaiken pitkässä juoksussa. Lainan takaisinmaksukulut sen sijaan pienenevät suhteessa palkkaan ajan mittaan, joten maksurasite pienenee."
Ei taida omistusasuminen olla kyllä tuosta huolimatta minun juttu. En minä pysty luottamaan siihen, että pysyisin edes samalla palkalla seuraavat 10 vuotta.
Näin se homma etenee. Korot ovat kuitenkin niin alhaalla edeleen, että kunhan vielä lyhentää alkuun suht rivakassa tahdissa, niin aika äkkiä kämpänmaksu alkaa helpottaa. Jotain tietty on oltava alkuun takataskussa, pelkällä lainalla on aika ikävät oltavat.
Pitääkö muuten paikkansa tuo ruotsalaisten normaali asumiskäyttäytyminen, eli n. 60 vuoden laina, ei aikomustakaan maksaa sitä kokonaan takaisin?
Minä olen viimeiset 7 vuotta askarrellut näiden tuottojen kimpussa ja miettinyt samaa. Tuottohan ei perustu pelkkään vuokratuottoon vaan myöskin asunnon arvonnousuun, joka ainakin pääkaupunkiseudulla on tällä vuosituhannella tuottanut paremmin kuin vuokrat. Nyt tosin veikkaan, että suhde saattaa kääntyä.
Lisäksi asunto on kohtuullisen varma sijoitus, jota vastaan saa pankista helposti lainaa. Menepäs pyytämään 100000€ lainaa, että alat pelaamaan pörssissä. Mutta sijoitusasuntoon sitä saa helposti. Jutun juonihan on velkavipu, ts. että rahoja ei tarvitse säästää etukäteen vaan tuottoon pääsee kiinni heti velkarahalla. Oma asunto käy vakuudeksi, joten minunkaan ei aikoinaan tarvinnut maksaa omani lainaa pois kuin muutama vuosi, että vakuudet riittivät.
Katsopas huviksesi, paljonko asuntojen hinnat ovat nousseet tällä vuosituhannella verrattuna vaikkapa osakkeisiin. 7% on aika kohtuullinen tuottotavoite sijoitusasunnoissa verrattuna riskiin. Osakkeissa on suurempi riski joten pitäisikin saada tuo 12%, mutta minä en ainakaan keksi, mistä sen saisi muuta kuin tuurilla.
Mutta kukin toki tavallaan. Minulle tämä vain on luonnollinen sijoituskohde. Minulla on yksi kaveri, jonka kanssa tätä harrastamme. Minä tuon tähän hommaan oman tietotaitoni ja hän pitkänlinjan kiinteistönvälittäjänä omansa. Hyvin on pärjätty.
En tiedä, miten normaalia 60-vuotinen asuntolaina on, mutta Ruotsista kai se tännekin on kotiutunut. Minusta vanha viisaus on tosin edelleenkin voimissaan, että asuntolaina pitäsi mitoittaa niin, että se on maksettu ennen eläkeikää.
60 vuotta on jo sellainen aika, etten missään olosuhteissa uskaltaisi niin pitkää lainaa ottaa. Johan siinä ehtii korkoihin menemään kohtuuton määrä. En oo tosin kuullut, että tuo 60-vuotinen laina olis kovin hyvin uponnut suomalaisiin, mutta minkäänalaista faktatietoa mulla ei aiheesta ole.
Mielenkiintoista muuten noissa asuntolainoissa on eri pankkien erilaiset käytännöt. Mä sain eräässä pankissa hyvinkin kyseenalaista kohtelua ja koomista oli, että mut oltiin itse kutsuttu sinne pankkiin keskustelemaan. Keskustelu meni jotenkin näin:
A:Päivää, tulin keskustelemaan niistä laina-asioista kun kutsuttiin.
B:Päivää, tulitko yksin?
A:Joo, mä olen yksin.
B:Niin sulla ei ole miestä?
A:Ei ole, mä olen tulin keskustelemaan oman asuntoni laina-asioista.
B:Ja siihen sitten tarvittaisiin lainaa.
A:No laina on itseasiassa kunnossa, mutta teiltä soitettiin ja pyydettiin käymään.
B:Joo no onko sulla ketään takaamassa?
A:Ei, asunto mun käsittääkseni käy takuuksi.
B:Niin... Me ei olla kyllä myönnetty koko summalle lainaa.
A:Enhän mä kämpän koko arvosta lainaa tarvitsekaan, onhan sitä jo makseltu hyvän aikaa.
B:Joo, no mä teen sulle nopeasti laskelman.
A:Tässähän on ihan älytön marginaali, tuolla mä en edes harkitse pankin vaihtoa.
B:Joo no meidän luottojohtaja on nyt lomalla mutta voit soittaa sille myöhemmin ja keskustella tarkemmin jos haluat.
A:Ok... No mutta kiitos teille ja näkemiin.
B:Näkemiin.
En sitten koskaan soittanut luottojohtajalle vaan pitäydyin nykyisessä pankissani, jossa ei mun miesasiat kiinnostanut pätkääkään vaan kaikki hoitui sopimalla summat ja allekirjottamalla paprut ja se oli siinä.
Mä en osaakaan ajatella enää tuota velkavipua. Siitä se johtuukin. Myös arvonnousun suhteen olet aivan oikeassa, sitäkään en tuohon laskenut. Ajattelin vain nykyhetkee.
Toisekseen. Mul on pari kaveria jotka laittaa rahansa kiinteistöihin ja vuokraavat sitten niitä, ni musta ei oo siihen vuokralaisten kitinän kuuntelemiseen.
Ja pörssihän on yks paikka missä rahalle voi tehdä tuottoa, mut onhan niitä muitakin paikkoja. Mun mielestä tää on vaan niin villi ajattelutapa yleisesti ja kokonaisuudessaan, kun 'aina' verrataan vain pörssisijoittamista ja kiinteistöjä, sekä niistä saatavaa tuottoeroa, aivan niinku muita mahdollisuuksia ei olis.
Mut, toki kaikkee pitää olla ja kukin tavallaan.
Rouva Ratikka aikoo ostaa työtilan itselleen. Kävi sitten ilman minua näytöllä ja kiinteistönvälittäjän kohtelu oli kerrassaan lystikästä. Ensin häntä luultiin thaimaalaiseksi, jonka seurauksena kerrottiin, että asunto on myynnissä eikä vuokrattavana.
Ensimäisen väärinkäsityksen jälkeen udeltiin, asuuko hän vuokralla ja onko laina sovittu pankissa. Ei kun omassa ja että käteisellä maksaa. Sitten kiinteistövälittäjä kysyi miehestä, asuntomme sijainnista, koosta ja ties mistä.
Lopulta RR oli niin suivaantunut, että antoi minun numeroni, jos tarvitsee vielä asiaan kuulumattomia asioita udella. Ja jumalauta sentään! Se ukko kehtasi soittaa minulle seuraavana päivänä ja kysyä, mitä RR piti asunnosta. Sanoin sitten, ettei pitänyt välittäjän käytöksestä, eikä tekemättömästä putkiremontista. Että kiitos ja kuulemiin.
Sovimme jo, että seuraavan kerran minä menen näytölle 5 minuuttia ennen RR:aa ja tarkkailen tilannetta kauempaa... ;-)
Vaikea uskoo, että elämme pitkää matkaa kolmatta vuostuhatta, ja silti pitäis olla valkoinen heteromies jos haluaa saada asiallista palvelua.
Meidän asuntolainameiningissä meni myös vähän tuohon suuntaan. Pankkineiti puhui yksin mulle, ja vaan hymyili babelle välillä. Mikseivät naiset edes pidä toistensa puolta? Prkl. Sanoin sitten, että Nti Sovinisti ymmärtää nyt (no en tällä nimityksellä enkä ihan näillä sanoilla), että meidän perheessä mimmillä on parempi palkka ja hän on myös taloutemme aivot. Asenne muuttui, ja laina otettiin, koska tarjous oli selkeesti paras.
Rouva R. ja Aurinko voivat opetella ens kertaa varten savatea. Sillä kai sitä saadaan kuuntelemaan... Niin RR on from abroad? Asiallista. :)
Mä olin niin hölmistynyt saamani kohtelun takia, etten tajunnut edes sanoa vastaan, ainoastaan sen ilmoitin, että tarjous on niin surkea etten edes harkitse pankin vaihtoa. Jälkikäteen ihmettelin, mitä helvettiä siinä tapahtui... Ja nainen muakin oli palvelemassa. Jos sitä palveluks voi kutsua. Tuon jälkeen tunsin olevani jotenkin alempaa kastia, koska en ole parisuhteessa vaikka tiedän ettei se mene niin.
Onhan se aika raivostuttavaa kun pitää tapella oikeudestaan "tulla kuulluksi". Miksei voi kohdella kaikkia asiakkaita yhdenmukaisina? Mistä nuo käsitykset kumpuaa vielä tänä päivänä, ettei nainen osaa muka hoitaa yksin asioitaan? Osaahan miehetkin.
RUOTSISSA OMAKOTITALOSSA ASUNEENA TIEDÄN
ETTÄ RIITTÄÄ KUN MAKSAA LAINAN KOROT.PANKIT
TIENAA...........
INFLAATIO JA POSITIIVINEN HINTAKEHITYS"SYÖ"
LAINAN,SIIS MOLEMMAT TIENAA.MUTTA KÄSI
RAHA ON OLTAVA TUNTUVA.ETTÄ SILLEI..........
Hän on koko aikuisikänsä asunut vuokrakämpässä. Nyt eläkkeellä ollessaan, häntä on ruvennut harmittamaan, ettei aikoinaan hankkinut omistusasuntoa. Samalla rahalla, mikä vuokriin on kulunut, olisi velka jo pois maksettu. Yhtiövastike veisi pienemmän osan eläkkeestä, kuin nykyinen vuokra.
Nyt on toinen huusholli maksun alla. Eka oli pieni ja halpa luukku, josta sai ihan hyvän tuoton lähinnä oikeaan aikaan oston ja myynnin myötä. Korot oli liki nollassa tuohon aikaan. Kaks maksajaa. Aivan eri juttu, jos itse maksais kaiken.
Muuta omaisuutta on sijoitettuna sinne sun tänne. Parasta säästöä ja tuottoa saa silti, kun lyhentää asuntolainaa suht terhakkaasti. Joo eri juttu, jos hoitaisi aktiivisesti omaa salkkuaan.
Kaikki riippuu siitä, missä asuu. Pk/Tre vs. muu Suomi, taajama/haja-asutus, kerrostalo/rivari/ok. Pitääkö olla heti alkuun komias ok-talo uudelta alueelta, desingnia jne. - sitä kannattaa kysyä itseltään. Pk-seudulla vastaavan kämpän ja tontin velattoman hinnan maksu olis jo luokkaa ´kiitos ei koskaan´. Korkojenkin maksun valossa vuokra-asuminen olis potentiaalinen vaihtoehto.
Vielä sijoitusvinkkinä: osta auto ja tietokone. Paras tuotto on taattu!
Olen vuokralla, erittäin helppo, halpa ja sopiva asumismuoto. Voisin kuvitella joskus ostavani omistusasunnon mutta aika tarkkana sen kanssa saa siiten olla. Velkarahalla ei voi ostaa kuin halvin mahdollinen, ettei korkoihin yms pala se vuokrasumma pelkästeen. Muutenhan koko touhu on ihan sama.. asuu vuokralla, maksaa vuokraa, korjauttaa kaikki hajoavat vuokranantajalla ja säästää samalla vaikka 400e vanhuusvarastoon. Omassa asuva (riippuu paikasta) maksaa lainanlyhennyksiä (monesti tämä on jo vuokran verran), korkoa ja vastiketta, maksaa kaikki hajoavat yms rempat itse jne.
En mä kauhean hyvällä silmällä tuota katso. Jos voitan lotossa, niin sitten kannattaa, muuten on siinä kiikun kaakun.
ei ole vainajalta tultu vielä perimään saatavia :)
Olikohan tää edes mulle tarkoitettu..?
Jättää lapsilleni mitään ongelmakasaa ihmeteltäväksi. Muutenkin olen sitä mieltä että ennemmin elän tässä ja nyt nauttien rahoista, kuin keräten niitä vanhuuden varalle kitkutellen parhaan ikänsä. Hyvässä lykyssä on niin sairas ettei niistä edes pysty nauttiin tai peräti kuollut. Voi vide, mikä kuva.
Omistusasunnossa on myös paljon huonoja puolia, rahaa palaa ihan turhiin asioihin paljon, ja se sitoo liikaa yhteen paikkaan jotta se minua oikeasti kiinnostaisi yhtään. Vuokralla ollessa pääsee käsiksi uusiin hienoihin asuntoihin, velkaa ottaessa joutuu tyytyyn heikompitasoisiin. Ellei sitten ole niin saakutin laskutaidoton ettei tajua koska menee maksut normaalin yläpuolelle oikein kunnolla.
Minä kun en saa mitään kiksejä siitä että voin elvistellä ympäristööni velkakämpällä tai siis rikkauksillani :D
Kuolinpesä: Vainajan ja kuolinpesän velat
Mitä on syytä muistaa vainajan ja kuolinpesän veloista?
"Luonnollisen henkilön kuolema ei lakkauta hänen mahdollisia velkasuhteitaan, ja sen vuoksi velkoja voi velallisen kuoleman jälkeen vaatia saataviaan vainajan oikeudenomistajilta.
Kuolinpesän osakkaat vastaavat vainajan veloista pääsääntöisesti vain vainajalta jääneellä omaisuudella. Tarvittaessa kaikki vainajan omaisuus voi mennä velkojen maksuun. Velkojien suojaksi osakkaat voivat määrätyin edellytyksin joutua vastaamaan vainajan veloista myös henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisessa velkavastuussa osakkaat vastaavat veloista koko omaisuudellaan.
Perintökaaressa on useita henkilökohtaisen velkavastuun synnyttäviä perusteita. Näitä ovat etupäässä perunkirjoitusvelvollisuuden tai pesän virallisselvitykseen luovuttamisen laiminlyönti. Velkavastuun voi välttää luovuttamalla pesä virallisselvitykseen kuukauden kuluessa perunkirjoituksen toimittamisesta. Kuolinpesän osakas kuitenkin välttyy henkilökohtaiselta velkavastuulta, jos kuolinpesässä on niin vähän varoja, että ne riittävät vain kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin. Ja jos omaisuutta on vain vähän tätä enemmän, tuomioistuimella on valta vapauttaa osakas velkavastuusta."
http://www.laki24.fi/pepe-kuolinpesavelat-vainajavelka.html
Sentään. Täytyykin tehdä mukuloille kuolemani varalle sellainen lappu missä neuvotaan miten toimia, ettei tule enempää ongelmia.
ettei netistä ole muka mitään hyötyä :)
Opiskeluaikana sain vuokra-asumisesta tarpeekesi.
Heti töihin päästyä hankin omakotitalon.
Pitihän sitä maksaa melkein kymmenen vuotta...
M48
Omassa asun ja on mulla vuokralaisiakin.
Vuokralla olen asunut. Ja asun vastakin, jos esimerkiksi menen uudelle seudulle tai tilapäisesti jonnekin.
Vuokralla olevat kämpät ovat taloudellisesti kannattavia, se missä asun on niin ja näin mutta tykkään asua tässä.
Ainoa tyhmä tapa asua on minusta se, että asuu liian kalliisti omiin tuloihinsa nähden, oli se sitten oma tai vuokra, tai valitse tarpeisiinsa sopimattoman asunnon.
Eli olen kai sitten näitä tuulipukuja?
eiku pankin torpparina, mutta pikku hiljaa se oma osuus kasvaa.
Hölmöö sitä vuokraa on maksella jos samaan rahaan makselee omaansa.
hautaan mukaan?
sä ne vuokrarahat?
Ei saa, mutta jääpähän lapsille jotakin muutakin kuin vittumaiset muistot.
Vuokra-asunto ei ole mikään vaihtoehto, kun oma tontti ja rauhallinen ympäristö on vähimmäisvaatimus.
Omistaminen ei ole itseisarvo, vaan olosuhteiden sanelema pakko.
( Ja pidemmän päälle taloudellisesti kannattavaa )
Velat on maksettu jo yli kymmenen vuotta sitten...
Vuokraa kun ikäsi makselet, ei lapsille tosiaan jää kuin muistot ankeasta asuinympäristöstä...
ja rakkaat, hyvät muistot vanhemmistaan. Hyvin ovat sijoittuneet elämään, vaikka kasvoivatkin pihtailujen vuoksi vuokrakämpissä. Ei ole heistä kukaan sanonut (eikä vinksahtanut vinoon) että perkele, hänestä olisi tullut parempi ja hienompi jos olisimme asuneet omistusasunnossa.
Riittää kun on rakkautta, rehellisyyttä ja luottamusta, niin ihan sama missä murjussa sitä tarjoaa kun sen tekee pyyteettömästi. Olemme saaneet elää vapaasti, ei ole tarvinnut tutkia pankkisaldoja, riittääkö lyhennyksiin ja korkoihin. Olemme saaneet matkustella noin 2 kertaa vuodessa euroopassa ja pitemmällä. Meillä, vuokra-asujilla, on säilynyt vapaus eikä ole tarvinnut tehdä velkaa tai elää velaksi. Ja lapset ovat sanoneet, he mitään perintöjä tarvitse, he ovat saaneet kasvaa rikkaan ja antoisan lapsuuden, nuoruuden ja tähän astisen elämän, kiitos vanhempien.
Omaan ei ole varaa. Tai no varaa ja varaa. Saishan sen yksiön tosiaankin jostain Vantaan slummilähiöstä. Siitäkin todennäkösesti maksasin yhtiövastikkeineen ja lainoineen enemmän kun tällä hetkellä on vuokra.
Enkä näe mitään järkeä siinäkään että kituuttaisin vielä enemmän kuin nykyään ja kuoltua sitten veljien lapset kilpailee kuka saa tädin asunnon. Mieluummin maksan Helsingin kaupungille ja hemmottelen niitä veljien lapsia eläessäni. Tosin ei ole veljilläkään vielä lapsia joten se asunto menis sitten Animalian hyväksi.
Ja helpommalla nykysin pääsee muuttamaan kun omasta asunnosta. Ja siihen oman asunnon taloyhtiöön vielä jonkun putkiremontin lykkäisivät. Millä sitä senkin maksas pois.
Noh, köyhän on helppo valittaa katkeruuttaan. Ratkasuna olis tietenkin ammatinvaihto taikka perkleen tylsä insinööri sohvalle makaamaan.
siinä sohvassa on, onko baarikaappi siinä heti käden ulottuvilla
kun alan oikeesti miettimään insinööriä sohvalle makaamaan ni riittä kun laittaa Kotiteollisuuden helvetistä itään soimaan. Se kappale kertoo kaiken tarpeellisen.
Ja baarikaappi tyhjenee ennen ku ehtii täyttyä. Sohvaki on Ikeasta halvalla ostettu. Että taitas tulla huono diili puolin ja toisin.
edes mitään hyvää jemmaa taskumatille josko pääsee vieraat yllättämään
Lepotuolin käsinojassa on hyvä olla sisäänrakennettu jääkaappi, että kaljat pysyvät kylmänä eikä tarvitse turhaan sahata keittiön väliä.
Lisäksi kannattaa katetroida itsensä puutarhaletkulla, ettei tarvitse yhtenään kusellakaan juosta. 12 tunnin TV ja keppana-session jälkeen voi vivusta nostaa jalkatuen ylös, kääntää selkänojan alas ja ottaa rentouttavat torkut!
kännykkä on implantoitu suoraan poskeen kiinni joka mahdollistaa olemisen suuna päänä jatkuvalla syötöllä
Kyllä olet tehnyt hyvän ja viisaan ratkaisun. Nämä kaupungin vuokra-asunnot (on kokemusta vantaa-helsinki-espoo) ovat paras ja edullisin ratkaisu. Jääpähän löysää rahaa siihen elämään, mitä minäkin harrastan täysin painoin. Ja kaupunkien vuokrayhtiöt ovat kiitettävästi hoitaneet isot ja pienet remontit. Ei tarvitse itse kuin oikaista joka päivä sohvalle ja nauttia. Ei siihen insinöörejä tarvitse enkä ehkä ottaisikaan nais´insinööriä. Mieluummin jonkun tavallisemman, yhtä köyhän kuin itsekin.
sitä ollaan. Eikä oo mitään realistisia mahdollisuuksia ostaa ainakaan pk-seudulta kämppää yksin ikinä. Tosin mitä nyt susirajalta kateltiin kämppiä toissavkl muijan kanssa niin rivari 10 minsan kävelymatkan päässä ytimestä 79 tonnia, ton hintaiseen kämppään ei kovin monen kymmenen vuoden pätkää tarvis ees ottaa. Siinä on vaan se huono puoli että susirajalla ei oo meikäläiselle sellaista duunia jota jaksaisin tehdä 2 viikkoa pidempään.
Mitä tapahtuu kun suuren ikäluokat kupsahtavat, no moni onnellinen saa hyvän perinnön ainakin. Ikävä kyllä vaan ainakaan mä en tuu olemaan yks niistä.
Kyllä se kieltämättä vituttaa katsella, kun susirajalle jääneet tutut rakentavat omakotikämppiä vaikka parhaimmillaan vain toinen on perusduunarihommissa :).
ja toisella puolen Suomea kaikki entiset työttömät metallimies kaverit asustelee nykyään yksin omakotitaloissaan ja ajelevat s60 / s80 volvoillaan. Meikäläinen sen vaan kuluttaa teinilenkkarin pohjia ja housun persettä yleisissä täällä niin trendikkäässä ja mediaseksikkäässä ruuhka-Suomessa.
Susirajalla yks muijan kaveri on työtön / kotiäiti ja sen mies Essolla jonkun sortin myyjä, uudella autolla ne silti vaan ajelee ja asuu omakotitalossa. Jossain kyllä mättää ja pahasti. Pk-seudun palkanlisän pitäis olla laissa määrätty 30%, vasta sit tässä ois jotain järkeä.
asustelen, enkä ainakaan omalla kohdallani näe siinä mitään järkeä että yksin ottaisin lainaa asuntoa varten. Eri asia sit jos voittais vaikka lotossa, niin sit vois asunnon ostamista harkitakin joskus vuosien päästä sitten kun tietää mihin haluaa asettua.
Ja yksin en pystyisi vastaamaan mistään korjaus- ja huoltotöistä jos omassa asuisin. Eri asia taaskin, jos olis joku mies joka auttaisi.
Pitääpi ootella että kirjotellaan vähän pidempi työsoppari ja paremmilla tuloilla että Her. Pankinjohtaja kelpuuttaa mut asuntovelallisten joukkoon.
Varmaan ostan aluks ittelleni pienen yksiön jostain tulevan duunipaikan läheltä ja sit ku saan sen maksettua siihen malliin että sitä saa kiinnitettyä ja ostan sitten remontoitavan omakotitalon, tai maatilan pihapiirin.
Kyllähän tässä pitää miettiä että mitä tehdään kuhan vanhemmat siirtyy palvelutalon asiakkaiks nii jääkö tää mökki mulle vai veljelle. Varmaan toi jälkimmäinen vaihto ku ei näytä meikäläiselle alan töitä irtoavan täälläpäin ja tilat yrityksen perustamiseen on puuttelliset.
Ei ole tältä paikkakunnalta löytynyt sopivaa taloa.
eikä ole velkoja. Mies on säästeliästä tyyppiä ja osti 100v. vanhan talon:"sain muuten halvalla":) On rempannut sen hyvään kuntoon ja täällä asutaan lapsinemme kaikkinemme.
omistus asunnossa elelen=)
Tällä hetkellä en ole ihan varma siitä, että onko hyvä ajatus vai ei, mutta jos nyt myisin niin saisin 30 tonnia voittoa.
Ja ainakaan ei tarvitse kysyä lupaa jos seiniä poraa tai vähän maalailee. Eikä kukaan voi myydä kämppää mun alta.
Ei olisi varaakaan ostaa asuntoa, ja ihan helpolla en siihen lainarumbaan lähde. Eri asia sitten jos saan lottovoiton.
Miks sä koet sen lainarumbana? Yhtä helposti sitä maksaa lainaa kuin vuokraakin, lainanlyhennys paukahtaa automaattisesti tililtä joka kuukausi niin ettei sitä huomaakaan. Mun mielestä omassa on huomattavasti huolettomampaa asua kuin vuokralla. Saan maalata esim. seinät just sellaisiksi kuin haluan eikä tarvitse kysellä kenenkään mielipiteitä.
Enkä mä koe olevani edes sidottu yhteen paikkaan liian tiukasti, saahan kämpän aina myytyä tai laitettua vuokralle jos tulee tarve itselle häipyä jonnekin :)
Omassapa tietenkin. Eron jälkeen hetken aikaa sukulaisen kerrostalokämpässä vuokralla. Hermo meinasi mennä. Tuntui niin väliaikaiselta. Ikinä en kerrostalokämppää ostaisi. Se oma rauha ja oma piha ja taajaman ulkopuolella oleva oma vapaus toimia pihan ja talon suhteen mitä tykkään. Ei tarvi kysellä keltään. Ei tarvi hermoja menettää jos koirat möykkää...
Vuokrarahat menee kankkulan kaivoon, lainaa maksettaessa maksat omaasi!
Ja palkka on pirun pieni, onneks sukulaiset takasivat lainan. Laina menee tililtä tiettyinä päivinä... noh, voin sanoa että sellaset noin 210 euroa kuussa. Moniko maksaa vuokraa sen verran???? Toki muitakin kuluja on, mut niihin pystyy vaikuttamaan jonkin verrankin. Oma kaivo!!! Ei tarvi maksaa vedestä!!!! Juma, enkä haluakkaan mihinkään verkostoihin noiden Nokian katastrooffi-uutisten jälkeen....
Vuokralla asun, tässä kaksiossa. Oma kaksioni on toisessa kaupungissa ja on tällä hetkellä vuokrattu vuokralaiselle.
Yhdeksäntuntisten työpäivien ansiosta minulle jää palkasta säästöön vuokran ja muiden menojen jälkeen noin 1000 € kuukaudessa. Kun riittävä alkupääoma on koossa, ostan tästä kaupungista oman kaksion.
Asun vuokralla pääkaupunkiseudulla kaksiossa ja maksan vuokraa siitä 167 euroa. Hmmmm.... tekis mieli lällättää
Jos maksat vuoraa 500 euroa niin sillä lyhentää jo asuntolainaa kummasti kuukaudessa. Asuntojen hinnat riippuu minkälaisen asunnos haluaa ja mistä. Esim Vantaalta saa yksiöitä tai pienen kaksion alkae 40000 eurosta yläöspäin. Nyt on väärä aika ostaa asunto koska hinnat on pilvissä.
Itse ostin rivitalokolmion vuonna 2000 ja maksoin
93000 euroa ja nyt hintapyynöt samasta taloyhtiöstä ovat 140000-180000 euron välillä.
Älä heti osta oamkotitaloa vaa aloita vähän vaatimattomammasta asunnosta.
Olen asunut useassa omistusasunnossa, nyt vuokralla. Kannataa miettiä tarkkaan mistä ostaa ja mitkä on asumistarpeet. Oma ikä ja maksuvalmius on syytä miettiä. Onko kallis yksiö välttämättä lopullinen osoitteesi? Minkä ikäisesta asunnosta olet aikeissa maksaa? Vanhana olisi mukavaa jos saisi asua rauhassa omassa ja halvallakin mutta arvatkaas mitä? Tulee asuntoon putkirempaa, ikkunaremppaa, hissiremppaa, kattoremppaa jne. SE on loputon suo. Nyt ainkin olen velaton ja sillä tavalla melko rikas ihminen :) Tätini on sairas, vanha ja väsynyt: hänen pitäisi saada olla ja elää elämänsä loppuun rauhassa mutta vielä mitä: hänen pitää muuttaa uudestaan kuukausiksi pois pilallemenneen purkiremontin vuoksi jo toisen kerran viiden vuoden sisällä!!!???? Kukaan ei osoita hänelle paikkaa mihin mennä, vanhainkodit ovat täynnä ja sitä rataa... ei hyvältä näytä.
Miten täällä jotkut sanoo että asuntolaina on loppuiän velkavankeus? Miten esim.15 vuoden asuntolaina on loppuiän taakka? Vuokraa minun käsittääkseni joutuu maksamaan loppuikänsä...
Minkähän vuoksi edellinen viestini oli poistettu????? Asun oikeasti pääkaupunkiseudulla, meren rannalla, kaksiossa merinäköalalla ja vuokrani on hyvän matkaa alta 200 e / kk. Jos se virnistyttää hieman meikäläistä niin viestini ei suinkaan ollut provo tai ilkeä, sitä ei pidä poistaa. Tyhmä ei oo se joka pyytää vaan se joka maksaa.
joutua maksamaan.
Me ollaan niin mukavuuden haluisia ja siksi on päädytty asumaan vuokralla. On ihanaa että ei tarvitse esim. jääkaappi pakastimen rikkoutuessa lähtee kiertelee jotain kodinkone liikkeitä ja tehdä vertailuja. Huoltoyhtiö tuo uuden,asentaa sen eikä omaa aikaa ja rahaa mene töiden jälkeen johonkin jääkaappi ostoksiin ja siihen liittyvien asennuksien sopimisiin.
Asumme omassa omakotitalossa 4 lapsemme kanssa. Löydäpä jostain vuokrakämppä, mihin tuollaisen joukon kanssa mahtuu.Lainanlyhennykset 360 euroa/kk lämmitys ym. kulut. Oma 1000 neliön tontti ja talossa on melkein 200 neliötä. Yritin vanhemmilleni aikanaan puhua ummet ja lammet omistusasumisen puolesta, en onnistunut. Nyt kun äitini on jäämässä eläkkeelle, huomasi, että eläkkeestä menisi melkein puolet vuokraan.Hän asuu pienessä kolmiossa ja vuokra on 550 euroa ja asunto on pienellä paikkakunnalla susirajan takana. Kun olisivat silloin ostaneet omakotitalon tai isomman asunnon kerrostalosta, voisivat nyt myydä sen ja muuttaa pienempään ja niillä rahoilla vaikka kiertäisivät maailman muutamaan kertaan. Nyt hän katuu sitä, ettei ostanut aikanaan omaa. Vastikkeet on aina pienempiä kun vuorkat. Ja sen erotuksenhan voi säästää ja tilata sitten postimyynnistä uudet kalusteet tilalle, kotiin kannettuina.
Jos asuu peinellä paikkakunnalla niin sen asunnon voi ostaa kunjää eläkkelle koska siilää 550€ vuokran määrällä lyhentää kummasta asuntilainaa. Pikkupaikkakunnalta susirajan takana asuntijen hinnat ovat ihan eri luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Olen seurannut asuntojen siitä saakka kun vuonna 2000 ostimme avovaimonikanssa rivitalokolmion Vantaalta sopivaan hintaan. Pikkupaikkakunilta saa yksiön tai kaksion 30000-60000 euron hinnalla ja laina 20-30 vuodeksi niin lyhennukset ovat aika pienet.
En ole asunut vuokralla sitten opiskeluaikojen, aina on asuttu jonkinmoisessa omistusluukussa, vaan montako jääkaappia on mennyt vuosien varrella, tasan kaksi (2) ja olen sentää viisikymppinen jäbö! Toki muita kodinkoneita on mennyt, tiskikoneita kolme, pakastimia kolme, mutta ne eivät ole maailmaa kaataneet, että minut saisi vuokralle asumaan sen vuoksi.
Kotivakuutuskin on meillä todella isolla omavastuulla, 1300e, ettei tarvitse mennä vinkumaan pienistä vakuutusyhtiöön, pelkällä vakuutusmaksun säästöllä ostaa nämä rikkoutuneet koneet moneen kertaan.
Kuka pitää mistäkin, mutta omassa asuminen on kannattavaa, pelkällä vuokralla hoitaa melkoista lainaa pankista pois ja jossain vaiheessa asut IHAN omassa asunnossa.
Asun omassa asunnossa ja omistamamme rivarinpätkä on annettu vuokralle.
Siis mitä järkeä on asua vuokralla, kun vuokralla hoitaa lainaa. Meilläkin vuokralla kuittaa lainan kulut, yhtiövastiketta maksamme, mutta silti asunto on meidän, tai siis osittain pankin.
Vuokralla en ole asunut koskaan, aina olen ostanut taikka rakentanut oman, millä paikkakunnalla olenkin asunut. Muutaman olen myynnyt poiskin, kun ei ole ollut ihan kaikkea varaa jättää itselle.
Se on asenteesta kiinni, miten asuu, toiset ei halua omaa ja toiset haluaa oman vaikka miten. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan.
Mun vanhin täti kuuluu näihin periaatteessa vuokralla ihmisiin miehensä kanssa ja en voi ymmärtää, ovat maksaneet vuokrina asuntonsa moneen kertaan ja nyt ovat vanhoja eläkeläisiä naukumassa pieniä eläkkeitään, voisvat vaikka myydä asuntonsa ja elää siinä hyvin loppuelämänsä.
Mutsi olis kenkännyt muiden sisarustensa kanssa tädin poppoolle kämpän, jonka olivat perineet, muodollisella hinnalla ja valmiilla lainalla, faija olis pystynyt järkkään molemmille työpaikat (olivat silloin työttömiä), niin ei kelvannut!! Olisi ollut varmaan liian helppoa saada oma kämppä tällein, niin ei kelvanut.
Turhaa marinaa monella, ekan asunnon hankin ihan velalla ja oli vielä entistäkin, siitä sitä noustiin, maksoin velkaa pois ja sitä rataa. Olen kyllä elänyt aika kurinalaista elämää, mutta pienillä tuloilla olen hankkinut kaiken.
miksi maksaisin suurinpiirtein saman laista vuokraa ku maksan omaa ? tääl kuitenkin pystyn itse sanomaan
että mitä teen toisin kuin vuokra-asunnossa esim menemään yöllä saunaan,suihkuun,imuroimaan ja katsomaan elokuvia oman mielen mukaan pelkäämättä että tippuuko postiluukkusta varoituslappua ;)
siinä jotain esimerkkejä miksi oma on parempi ja lainanlyhennys ei nouse toisin kuin vuokrat joka vuosi vaan lyhenee :)
-jp-
en asu lähiössä vaan kohtuu matkan päässä kaupunkista
Siinä 25:ssä vuodessa maksat jonkun toisen ihmisen asunnon.Sama raha se on ,onko se vuokraa vai lainanlyhennystä.Kelaa vähän.....tietysti voit tulla mulle vuokralaiseksi.