Miten ymmärrät rohkeuden, mikä on todellista rohkeutta? Onko se sinulle enemmän sisäistä rohkeutta kohdata vaikeitakin asioita vai hurjapäistä rohkeutta lähteä mukaan vaikkapa benjy-hyppyyn?
Oletko rohkea?
Aurinko79-
100
2217
Vastaukset
Rohkeutta on turhankin paljon, itsesujeluvaisto voisi olla hieman kehittyneempikin. Olipa kyse vaikeista asioista tai vaarallisista teoista.
Paljon on vaikeita asioita, joiden tekeminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin joku benji-hyppy....- Aurinko79-
Itsensä takia olis hyvä tosiaan kun ei löytyis liikaa ainakaan mitään hullunrohkeutta.
Mitä asioita sä tarkoitit vaikeilla asioilla? Aurinko79- kirjoitti:
Itsensä takia olis hyvä tosiaan kun ei löytyis liikaa ainakaan mitään hullunrohkeutta.
Mitä asioita sä tarkoitit vaikeilla asioilla?..ovat esim. sellaiset päätökset joiden seurauksia ei välttämättä tiedä, mutta niiden vaikutukset heijastuvat tavalla tai toisella koko loppu elämään. Esimerkiksi juuri Ratikan mainitsema isäksi ryhtyminen... Tai vaikka helvetin ison asuntolainan ottaminen tämän hetken asuntomarkkinatilanne huomioon ottaen.
Siinä voi tulla lottovoitto tai sitten kaikki menee päin persettä pitkän aikaa.
- kukka
mun mielestä tehdä valintoja elämässä, jotka tekevät elämästä sellaisen kuin haluat. Hain työtä johon en olisi uskonut pääseväni mutta hain tosissaan kuitenkin ja sain paikan. Uskaltauduin uuteen avioon ja toisen lapsen tekoon vaikka eka avioliitto oli helvetti maan päällä.
Oman turvallisuus vyöhykkeen ylittäminen on tärkeää ettei elämä kulu sohvalla. Benjynkin olen hypännyt mutta ei sa vaadi sellaista rohkeutta kuin eläminen. Kolhut elämässä ovat tehneet ainakin musta rohkeamman ja röyhkeämmän hyvällä tavalla.- Aurinko79-
Tuo kuvailemasi rohkeuden määritelmä on tavallaan sama kuin, että uskaltaa elää ja se jos mikä vaatii rohkeutta.
- cat.mint
"Kolhut elämässä ovat tehneet ainakin musta rohkeamman ja röyhkeämmän hyvällä tavalla."
Kolhuista voi olla hyötyäkin, ne kasvattavat ja vahvistavat.
keskimäärin aika rohkeana.
Rohkeutena en kuitenkaan pidä korkealle kiipeämistä, benji-hyppyjä, jyrkkiä rinteitä tai mitään muutakaan extremeä. Nuo aiemmat ovat enemmän riippuvaisia ihmisen erilaisista ominaisuuksista ja siitä, mihin niitä suuntaa. Itse voin sulkea pois kivun mielestä ja työntää vaikka sukkapuikon käsivaren läpi. Se ei ole kuitenkaan rohkeutta, vaan tyhmyyttä.
Rohkeutena sen sijaan pidän suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä vaikeissakin asioissa, omana itsenä olemista, omien heikkouksien tunnustamista ja rohkeutta on myös kannustaa ja tunnustaa kanssaihmisten hyviä ominaisuuksia ja taitoja, joita ei itse omaa.- Aurinko79-
Susta takuulla löytyy rohkeutta vaikka muille jakaa.
Omien heikkouksien tunnustaminen taitaa vaatia sellaista rohkeutta, että sitä ei ainakaan syntymälahjana kovin moni saa. Usein se tulee elämän kolhujen kautta ja ns. pakon edessä kun ei ole muuta keinoa kuin katsoa heikkouksiaan päin.
Minusta omien rajojensa ylittäminen on aina rohkeaa, mitä ne nyt sitten itsekullekin tarkoittavat.
Benjitä on hypätty, kierretty Rion, Pekingin ja ties minkä paikan syrjäkortteleita, lähdetty turvallisesta työpaikasta, menty naimisiin jne... Minulle taitaa olla suurimpia haasteita asiat, jotka muille ovat arkipäivää. Esimerkiksi isäksi tuleminen tuntuu olevan minulle aivan liian suurta rohkeutta vaativa voimainponnistus....ihan äkkiä mikä olisi vaatinut enemmän rohkeutta kuin päätös hankkia lapsia.
Isäksihän tullaan vasta siinä vaiheessa kuin lapsi syntyy. Se hetki ei vaatinut minulta rohkeutta kovinkaan merkittävästi. Ei pelottanut, jännitti vaan ihan sairaana.Richartti kirjoitti:
...ihan äkkiä mikä olisi vaatinut enemmän rohkeutta kuin päätös hankkia lapsia.
Isäksihän tullaan vasta siinä vaiheessa kuin lapsi syntyy. Se hetki ei vaatinut minulta rohkeutta kovinkaan merkittävästi. Ei pelottanut, jännitti vaan ihan sairaana.Joidenkin asioiden ilmeisestikin pitäisi vain tapahtua vahingossa, että ne tulisi tehdyksi.
Ratikkakuski kirjoitti:
Joidenkin asioiden ilmeisestikin pitäisi vain tapahtua vahingossa, että ne tulisi tehdyksi.
..itse vähän edes auttaa, jos ei muuten saa mitään aikaiseksi. Ei vaadi niin paljon uskallusta hyvässä suhteessa yhteisellä sopimuksella alkaa käyttämään ehkäisynä aatamin aikaisia menetelmiä, tulee jos on tullakseen :)
Tosin noi aatamin aikaiset menetelmät ovat meidän taloudessa toiminut 100% varmasti...ei päässy tuollakaan menetelmällä päätöksentekoa karkuun.Richartti kirjoitti:
..itse vähän edes auttaa, jos ei muuten saa mitään aikaiseksi. Ei vaadi niin paljon uskallusta hyvässä suhteessa yhteisellä sopimuksella alkaa käyttämään ehkäisynä aatamin aikaisia menetelmiä, tulee jos on tullakseen :)
Tosin noi aatamin aikaiset menetelmät ovat meidän taloudessa toiminut 100% varmasti...ei päässy tuollakaan menetelmällä päätöksentekoa karkuun.Meidän kahden hengen pienperheessämme on kaksi pelkuria ja se toinen pelkuri on vielä vanhempi ja pelkurimpi kuin minä. Sitäpaitsi pidän nykyisestä elämäntyylistäni.
Ratikkakuski kirjoitti:
Meidän kahden hengen pienperheessämme on kaksi pelkuria ja se toinen pelkuri on vielä vanhempi ja pelkurimpi kuin minä. Sitäpaitsi pidän nykyisestä elämäntyylistäni.
..lasten hankintaa kenellekkään. Jokaisen pitää ihan itse tietää ja päättää, miten tekee. Kyllä tuollaisessa kahden aikuisen parisuhteessa on (myös) paljon hyviä puolia.
- Aurinko79-
Se tosiaan taitaa vaatia eniten sitä arkipäivän rohkeutta, ottaa täysi vastuu toisesta ihmisestä.
Omien rajojen ylittäminen antaa mulle tietynlaista tyydytystä, tunnetta siitä että elän. Mä esim. pelkään hysteerisesti kaloja, niinpä menin eräällä etelänlomalla ja vuokrasin snorklausvälineet ja pulikoin pari päivää kalojen seassa. Alkuun oli aika helvetillistä kun tuntui että hyperventiloi siellä kalojen joukossa kun tuijottaa metristä kalaaa silmiin mutta oli aika makea tunne kun nousi vedestä ja huomasi, että pystyi siihen.
Oikeastaan toi on juttu jota en ala arvioimaan itsestäni pohjimmiltaan.
Saasta sentään.
Pidän itseäni tyyppinä joka välttelee kaikkee oikeasti vaikeaa, pelottavaa ja jännitävää ja jos joutuu oikeasti niitten kanssa tekemisiin tai näitten "rohkeuden paikkojen" eteen niin sitten nuristen teen sen mitä pitääkin koska se nyt vaaan pitää tehdä, en siksi että olisin jotenkin rohkea tai mitään. Joskus sitä vain on isompi kuin onkaan.
"Kicking and screaming... I'll be there."
Ja siis sellaista peruspölhöä hurjapäisyyttä en nyt tarkoita. Se on oma juttunsa joka johtaa väistämättä lopulta youtubeen :)- Aurinko79-
Pelottaako sua koskaan tehdä niitä juttuja? Ja minkälaisia juttuja tarkoitat? Elämänvalintoja vai jotain konkreettisempaa?
Aurinko79- kirjoitti:
Pelottaako sua koskaan tehdä niitä juttuja? Ja minkälaisia juttuja tarkoitat? Elämänvalintoja vai jotain konkreettisempaa?
Mä en itseasiassa osaa sanoa tohon oikein mitään. Minulla on ataraxia... :)
Toisin sanoen, koska olen lähes huolesta ja pelosta vapaa en oikein sitten pysty tavoittamaan sitä "rohkeus" puoltakaan. Tässäkin asiassa kontrastin puute sekoittaa tilanteen. On hapuilevaa kuvailla asian luonnetta... Siksi "Kiljuen ja huutaen mutta kyllä se siitä..." :)
Ainoa mikä minulla tuntuu olevan tämän ns. rohkeus/pelko systeemin tilalla on kynnys. Kynnys valita tämä tai tuo. Suuret päätökset ottavat enemmän aikaa ja enemmän painoa, mutta niiden syntyminen ei ole sillä tavalla "kauhistuttava" prosessi. Toisaalta en kyllä koe itseäni juurikaan rohkeaksi koska valinnat tapahtuvat jonkinlaisessa ymmärryksessä tilanteen ja muiden tunteideni suhteen.
Viime yö oli hyvin mielenkiintoinen. Näin nimittäin unen pitkästä aikaa. Se oli "painajainen". Painajainen lainausmerkeissä koska sen sisältö oli ns. hirveä mutta painajaisen tunnelataus puuttui. Unessani olin joutunut onnettomuuteen jossa kasvoni ja vartaloni olivat tärveltyneet täysin; olin hirviö. Tosin unen psykologinen puoli oli siinä että olin kehittänyt itselleni todellisuuspakoisen näkemyksen enkä ollut pystynyt kohtaamaan menetettyjä kasvojani. Sitten unessani jotenkin pääsin jyvälle tuosta todellisuuspakoisesta puolesta ja kohtasin peilikuvani silmästä silmään. Tässä tulee se huvittava piirre; se mitä ataraxiani on : Ajattelin vain : "No hitsi. Että tälläinen tilanne; noh - tämän kanssa sitten eletään ja selvitetään nyt tää juttu juuria myöten." ja siihen heräsin taas melko täydellisessä tyyneydessä (tosin hätkähdin että onko pojalla kaikki hyvin, huolestun aina nähdessäni unia...). Eli siis täydellinen sopusointu asian kanssa. Ei kauhua, ei paniikkia, ei mitään sellaista - vaikka juuri "paljastui" että koko elämäni on ollut hirviömäisen quasimodon todellisuuspakoista harhaa.
Koen että rohkeuteni on irrelevanttia. Tilanne on sellainen kuin se on ja se määrittelee toiminnan pitkälti puolestani.
Itseasiassa äsken kun nukutin taas poikaa (pidän hänet yhden ylimääräisen yön) niin mielessäni kävi sellainen asia jonka voisi sanoa olevan jopa hiukan pelottavakin - liittyy siihen että jäisin jostain syystä yksinhuoltajaksi kahdelle lapselleni koska en koe että pystyisin olemaan täyspainoinen vanhempi jatkuvasti... ja se itseasiassa pelottaa tai ainakin tuottaa huolta. Tosin loistava ratkaisuvaihtoehtokin siihen löytyi, ehkä "vähä" kaukaa haettu mutta kuitenkin.- Aurinko79-
Kukkomies kirjoitti:
Mä en itseasiassa osaa sanoa tohon oikein mitään. Minulla on ataraxia... :)
Toisin sanoen, koska olen lähes huolesta ja pelosta vapaa en oikein sitten pysty tavoittamaan sitä "rohkeus" puoltakaan. Tässäkin asiassa kontrastin puute sekoittaa tilanteen. On hapuilevaa kuvailla asian luonnetta... Siksi "Kiljuen ja huutaen mutta kyllä se siitä..." :)
Ainoa mikä minulla tuntuu olevan tämän ns. rohkeus/pelko systeemin tilalla on kynnys. Kynnys valita tämä tai tuo. Suuret päätökset ottavat enemmän aikaa ja enemmän painoa, mutta niiden syntyminen ei ole sillä tavalla "kauhistuttava" prosessi. Toisaalta en kyllä koe itseäni juurikaan rohkeaksi koska valinnat tapahtuvat jonkinlaisessa ymmärryksessä tilanteen ja muiden tunteideni suhteen.
Viime yö oli hyvin mielenkiintoinen. Näin nimittäin unen pitkästä aikaa. Se oli "painajainen". Painajainen lainausmerkeissä koska sen sisältö oli ns. hirveä mutta painajaisen tunnelataus puuttui. Unessani olin joutunut onnettomuuteen jossa kasvoni ja vartaloni olivat tärveltyneet täysin; olin hirviö. Tosin unen psykologinen puoli oli siinä että olin kehittänyt itselleni todellisuuspakoisen näkemyksen enkä ollut pystynyt kohtaamaan menetettyjä kasvojani. Sitten unessani jotenkin pääsin jyvälle tuosta todellisuuspakoisesta puolesta ja kohtasin peilikuvani silmästä silmään. Tässä tulee se huvittava piirre; se mitä ataraxiani on : Ajattelin vain : "No hitsi. Että tälläinen tilanne; noh - tämän kanssa sitten eletään ja selvitetään nyt tää juttu juuria myöten." ja siihen heräsin taas melko täydellisessä tyyneydessä (tosin hätkähdin että onko pojalla kaikki hyvin, huolestun aina nähdessäni unia...). Eli siis täydellinen sopusointu asian kanssa. Ei kauhua, ei paniikkia, ei mitään sellaista - vaikka juuri "paljastui" että koko elämäni on ollut hirviömäisen quasimodon todellisuuspakoista harhaa.
Koen että rohkeuteni on irrelevanttia. Tilanne on sellainen kuin se on ja se määrittelee toiminnan pitkälti puolestani.
Itseasiassa äsken kun nukutin taas poikaa (pidän hänet yhden ylimääräisen yön) niin mielessäni kävi sellainen asia jonka voisi sanoa olevan jopa hiukan pelottavakin - liittyy siihen että jäisin jostain syystä yksinhuoltajaksi kahdelle lapselleni koska en koe että pystyisin olemaan täyspainoinen vanhempi jatkuvasti... ja se itseasiassa pelottaa tai ainakin tuottaa huolta. Tosin loistava ratkaisuvaihtoehtokin siihen löytyi, ehkä "vähä" kaukaa haettu mutta kuitenkin.Sun kirjoitus sai kyllä aikaan paljon ajatuksia ja kysymyksiä ja jollen olis näin väsynyt, alkaisin väsäämään vähän pitempää kommenttia...
Sun asenne kuulostaa kuitenkin jollain tavalla kadehdittavalta. Mä taidan olla aika kaukana tällä hetkellä minkäänlaisesta ataraxiasta... Mä taidan kokea kaiken liian vahvasti pystyäkseni tuohon.
Ei kannata miettiä liikaa sitä, jos jääkin yksinhuoltajaksi. Jos sellainen tilanne tulisi, ei siinä auttaisi kuin selviytyä siitä. Tästä oli jonkin muunkin kommentin yhteydessä juttua, että ihminen selviytyy mistä vaan kun on pakko :) Aurinko79- kirjoitti:
Sun kirjoitus sai kyllä aikaan paljon ajatuksia ja kysymyksiä ja jollen olis näin väsynyt, alkaisin väsäämään vähän pitempää kommenttia...
Sun asenne kuulostaa kuitenkin jollain tavalla kadehdittavalta. Mä taidan olla aika kaukana tällä hetkellä minkäänlaisesta ataraxiasta... Mä taidan kokea kaiken liian vahvasti pystyäkseni tuohon.
Ei kannata miettiä liikaa sitä, jos jääkin yksinhuoltajaksi. Jos sellainen tilanne tulisi, ei siinä auttaisi kuin selviytyä siitä. Tästä oli jonkin muunkin kommentin yhteydessä juttua, että ihminen selviytyy mistä vaan kun on pakko :)Ja siitä mistä ei selviydy siihen pyytää apua.
Nää päivät pojan kanssa on osoittaneet että mä en haluaisi jäädä YH:ksi, pelkäisin etten pystyis tarjoon lapsille hyvää mallia ja ympäristöä yksinäni pitkällä tähtäimellä... niin paljon kuin noista välitänkin. Olen vaan liikaa tälläinen... Okei, tässä on angstia mukana mutta kuitenkin. Vähä itseluottamus vanhempana kateissa nyt. :-PKukkomies kirjoitti:
Ja siitä mistä ei selviydy siihen pyytää apua.
Nää päivät pojan kanssa on osoittaneet että mä en haluaisi jäädä YH:ksi, pelkäisin etten pystyis tarjoon lapsille hyvää mallia ja ympäristöä yksinäni pitkällä tähtäimellä... niin paljon kuin noista välitänkin. Olen vaan liikaa tälläinen... Okei, tässä on angstia mukana mutta kuitenkin. Vähä itseluottamus vanhempana kateissa nyt. :-PKirjoita toki enemmän sitten kun ei väsytä niin paljon, tännehän ne dokumentit jää kunhan vaan tajuaa käydä katsomassa... ja nythän niin tajuaakin. :)
- Aurinko79-
Kukkomies kirjoitti:
Kirjoita toki enemmän sitten kun ei väsytä niin paljon, tännehän ne dokumentit jää kunhan vaan tajuaa käydä katsomassa... ja nythän niin tajuaakin. :)
Nyt tosiaan on uupumus niin kova että haen kissan kainaloon ja painun vällyjen alle.
Piti vielä siitä sanomani että ei kukaan ole täydellinen vanhempana. Sen kuvan perusteella mitä susta oon saanut, niin en mä ainakaan epäile hetkeäkään ettetkö sä pystyis antamaan hyvää mallia lapsilles vanhempana. Minähän en noista vanhemmuusangsteista valitettavasti tiedä tuon taivaallista, mutta sen tiedän että ei lapset täydellisiä vanhempia kaipaakaan, he kaipaavat täydellistä rakkautta ja se tulee luonnostaan vaikka välillä ehkä joutuukin taistelemaan ties minkä ongelmien parissa. Aurinko79- kirjoitti:
Nyt tosiaan on uupumus niin kova että haen kissan kainaloon ja painun vällyjen alle.
Piti vielä siitä sanomani että ei kukaan ole täydellinen vanhempana. Sen kuvan perusteella mitä susta oon saanut, niin en mä ainakaan epäile hetkeäkään ettetkö sä pystyis antamaan hyvää mallia lapsilles vanhempana. Minähän en noista vanhemmuusangsteista valitettavasti tiedä tuon taivaallista, mutta sen tiedän että ei lapset täydellisiä vanhempia kaipaakaan, he kaipaavat täydellistä rakkautta ja se tulee luonnostaan vaikka välillä ehkä joutuukin taistelemaan ties minkä ongelmien parissa.Hyviä unia.
Mä TIESIN että sanoisit noin. En vaan hetkeen muistanut :D- Aurinko79-
Kukkomies kirjoitti:
Hyviä unia.
Mä TIESIN että sanoisit noin. En vaan hetkeen muistanut :DNyt vain on ilmeisesti flunssa tuloillaan, täytyy vain vedellä kuumia juomia koko päivä niin eiköhän se siitä oikene.
Mistä sä tiesit että mä noin sanoisin? Onko tää sitä mun ennalta-arvattavuutta/tylsyyttä? :) Aurinko79- kirjoitti:
Nyt vain on ilmeisesti flunssa tuloillaan, täytyy vain vedellä kuumia juomia koko päivä niin eiköhän se siitä oikene.
Mistä sä tiesit että mä noin sanoisin? Onko tää sitä mun ennalta-arvattavuutta/tylsyyttä? :)No sä nyt et vaan vaikuta sellaiselta naiselta joka laukoo päin pläsiä jotain "Saakelin hulttio, kanna vastuusi roiskeistasi tai katoa kuviosta!" tyylistä :D
Samoin mitä ilmeisimmin olet kelaillut myös asioita lasten ja vanhemmuuden suhteen, johan useampaan otteeseen olet kertonut haluavasi omiakin. Silloin sä kuulut väistämättä "näin ajattelevien" porukkaan. Eli voiko hautajaisissakaan sanoa muuta kuin "Otan osaa." - ei kai... samoin tohon en-ole-pätevä-vanhempi-kun-lapseni-ansaitsee-parempaa skenaarioon on kai vaan toi yks oikee vastaus.
Riippumatta siitä kuinka ennalta-arvattava oikeasti olet, oot oikein hyvä tapaus... ehkä siinä se ennalta-arvattavuus on lähinnä positiivinen juttu kun voi melkein olettaa että siltä suunnalta ei huonoa sitten tule... :) :) :)- Aurinko79-
Kukkomies kirjoitti:
No sä nyt et vaan vaikuta sellaiselta naiselta joka laukoo päin pläsiä jotain "Saakelin hulttio, kanna vastuusi roiskeistasi tai katoa kuviosta!" tyylistä :D
Samoin mitä ilmeisimmin olet kelaillut myös asioita lasten ja vanhemmuuden suhteen, johan useampaan otteeseen olet kertonut haluavasi omiakin. Silloin sä kuulut väistämättä "näin ajattelevien" porukkaan. Eli voiko hautajaisissakaan sanoa muuta kuin "Otan osaa." - ei kai... samoin tohon en-ole-pätevä-vanhempi-kun-lapseni-ansaitsee-parempaa skenaarioon on kai vaan toi yks oikee vastaus.
Riippumatta siitä kuinka ennalta-arvattava oikeasti olet, oot oikein hyvä tapaus... ehkä siinä se ennalta-arvattavuus on lähinnä positiivinen juttu kun voi melkein olettaa että siltä suunnalta ei huonoa sitten tule... :) :) :)asettaa sanat aika kivasti :)
Niin enhän mä varmaan mikään räyhääjä suustani olekaan, siinä oot ihan oikeassa vaikka oikein pahan paikan tullen en mä kyllä hiljaseksikaan jää. Ja jos oikein suutun, niin se ei ole kyllä lasten silmille sopivaa katseltavaa... ;)
Oon tosiaan miettinyt paljon vanhemmuuteen liittyviä asioita, se on ollut niin läsnäolevana haaveena mulla pitkään. Sen kuitenkin tiedän, että sitten vasta oikeasti ymmärrän mitä vanhemmuus on, kun/jos saan sen omakohtaisesti kokea. Seuratessa lähipiirin vanhemmuutta, niin täytyy sanoa että kyllä siinä vaan on sitä jotain...
Näkyyhän se täällä palstallakin. Mun mielestä on ihana kuulla miten ihmiset puhuu lapsistaan, siinä on jotain sellaista ehdottomuutta mitä voi olla ainoastaan oman lapsen suhteen. Vaikka joskus takuulla epäilee omia kykyjään vanhempana ja kasvattajana, niin silti se rakkaus omaa lasta kohtaan on niin vahva että noista peloista kyllä selviää. Tai sanotaanko että normaalit ihmiset selviää. Aina on olemassa se surkea kansanosa, joka ei ota vastuuta mistään tekemisistään...
Sitä vähä niinku puuttuu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olis joistakin tilanteista selvinnyt pienemmillä taloudellisilla ja henkisillä tappioilla, ku olis ennemmin antanut periksi kuittaamalla vain pikkutappion. Eihän niihin kuollut ja hyvinkin selvis, mutta tulevaisuudesta ei tiiä, jos ottaa joskus liian ison riskin ja se meneekin vituiks. Ku, tua ylpeys tahdo antaa periksi olla nöyrä.
Noi isäjutut tuossa tulikin jo, mut se päätös ei kauheesti multa rohkeutta aikanaan vaatinut. Se oli vaan sellanen normaali jatkumo asioille.
Benjihypyt ja muut tyhmät temput on sitte sellasia joissa löytyy sitä rohkeutta sit vaikka vähä muillekin jaettavaksi.- Aurinko79-
Tuossa onkin vaikea juttu, missä menee itsesuojelun ja sen, että uskaltaa haavoittua raja. Ainahan ihmissuhteissa on mahdollisuus tulla haavoitetuksi, mutta milloin se riski on liian suuri? Milloin on rohkeampaa valita tie, ettei tulekaan enää haavoitetuksi?
Taas mä esitän sulle näitä kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole vastauksia ;) Aurinko79- kirjoitti:
Tuossa onkin vaikea juttu, missä menee itsesuojelun ja sen, että uskaltaa haavoittua raja. Ainahan ihmissuhteissa on mahdollisuus tulla haavoitetuksi, mutta milloin se riski on liian suuri? Milloin on rohkeampaa valita tie, ettei tulekaan enää haavoitetuksi?
Taas mä esitän sulle näitä kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole vastauksia ;)Niin siis, miks mä saan aina kaikki vaikeet kysymykset? :)
>Milloin on rohkeampaa valita tie, ettei tulekaan enää haavoitetuksi?
Emmä tiedä. Se vaan vaatii munaa vetää töpseli irti kun homma tökkii liiaksi, vaikka olis jonkun asian eteen kuinka paljon tahansa uhrannut aikaa, vaivaa ja rahaa. Tunteet sen kertoo, jos se ei kuulosta hyvältä, jos se ei näytä hyvältä, jos se ei tunnu hyvältä, jos ei vaan toimi vaikka tekis mitä, ni sitte pitää vaan lopettaa. Noin esimerkkinä.
Eikä nyt tietty heti kannata periksi antaa, mut jos se on vaan sitä saman vatvomista, eivätkä asiat etene, ni ei se sillon kehity. Oli se sit parisuhde tai mikä muu tahansa elämän projekteista. Jotta, se 'liika' usko ja sokeus siihen, että 'kyllä tää tästä vielä', tekevät mahdollisesta onnistumisesta epäonnistumisen ja ajatukset kiertävät vaan kehää sen saman ongelman ympärillä.
Noh, ainaki yritin vastata.- Aurinko79-
relaxed_eyes kirjoitti:
Niin siis, miks mä saan aina kaikki vaikeet kysymykset? :)
>Milloin on rohkeampaa valita tie, ettei tulekaan enää haavoitetuksi?
Emmä tiedä. Se vaan vaatii munaa vetää töpseli irti kun homma tökkii liiaksi, vaikka olis jonkun asian eteen kuinka paljon tahansa uhrannut aikaa, vaivaa ja rahaa. Tunteet sen kertoo, jos se ei kuulosta hyvältä, jos se ei näytä hyvältä, jos se ei tunnu hyvältä, jos ei vaan toimi vaikka tekis mitä, ni sitte pitää vaan lopettaa. Noin esimerkkinä.
Eikä nyt tietty heti kannata periksi antaa, mut jos se on vaan sitä saman vatvomista, eivätkä asiat etene, ni ei se sillon kehity. Oli se sit parisuhde tai mikä muu tahansa elämän projekteista. Jotta, se 'liika' usko ja sokeus siihen, että 'kyllä tää tästä vielä', tekevät mahdollisesta onnistumisesta epäonnistumisen ja ajatukset kiertävät vaan kehää sen saman ongelman ympärillä.
Noh, ainaki yritin vastata.Mä arvasin et sä selviytyisit tuosta. Siks mä näitä vaikeita kysymyksiä sulle tuputankin ;)
Sanoit taikasanan "kehitys". Se oikeastaan vastas täydellisesti mun mietintöihin, jotka ei varsinaisesti tähän rohkeus-aiheeseen liity. Kiitos vastauksesta :) - gäggis
Aurinko79- kirjoitti:
Mä arvasin et sä selviytyisit tuosta. Siks mä näitä vaikeita kysymyksiä sulle tuputankin ;)
Sanoit taikasanan "kehitys". Se oikeastaan vastas täydellisesti mun mietintöihin, jotka ei varsinaisesti tähän rohkeus-aiheeseen liity. Kiitos vastauksesta :)voi hyvää päivää...
- Aurinko79-
gäggis kirjoitti:
voi hyvää päivää...
Mitäs päivittelyä mun kommentissani oli?
- cat.mint
minulla on ehkä enemmänkin kohdata vaikeita asioita, siis sisäistä rohkeutta. En niinkään mittaa rohkeutta millään benji-hypyillä tms.
Mielestäni todellista rohkeutta onkin juuri vaikeiden asioiden kohtaaminen, ja sitä rohkeutta ei niin monella ole. Tietysti jokin pienikin teko voi olla eräänlainen osoitus rohkeudesta, jos sitä on kovasti pelännyt.- Aurinko79-
Vaikeiden asioiden kohtaaminen vaatii rohkeutta ja se ei olekaan ihan helppoa. Helpoin tie on pistää päänsä pensaaseen ja paeta ongelmia sen sijaan että jäisi selvittämään niitä.
Jokainen meistä varmaan joskus on paennut ongelmia tavalla tai toisella, mutta jos se on yleinen tapa elää elämäänsä niin mä en ainakaan kokis saavani siitä muuta kuin tunteen keskeneräisestä elämästä. - ..............
Vaikeita asioita tulee väistämättä jokaisen ihmisen eteen ja ne on kohdattava oli sitten rohkea tai ei.
Rohkeutta vaatii se että uskaltaa yrittää uudelleen ja taas uudelleen vaikka mitä tapahtuisi. - rohkeutta :
kohdata epämiellyttäviä kirjoituksia/mielipiteitä itsestään?
- cat.mint
rohkeutta : kirjoitti:
kohdata epämiellyttäviä kirjoituksia/mielipiteitä itsestään?
Tarkoitin hieman isompia asioita elämässä...
- rusalkaa
Lueskelin tätä keksustelua. Oma käsitykseni rohkeudesta on paljonkin samanlainen kuin monella vastaajalla. Kuitenkin hain jotain semmoista, mitä mielestäni cat.mint ehkä tarkoittaa.
Itselläni on rohkeutta tarkastella sisäisiä heikkouksiani ja huonouksia ja jopa pahuutta itsessäni. Kyky todeta omia vikojaan puuttuu monelta. Ehkä kysymys on jostain psykologisista torjuntamekanismeista...Semmoista syvääluotaavaa katsetta ei moni kestä eikä siihen pysty. Helpompaa on etsiä syitä muualta.
Taiteilijana olen huomannut, että minulle on elintärkeää säilyttää herkkyys 'tuntea' ja 'uskaltaa katsoa' myös kipeitä asioita...itsessäni. Voin vaikkapa elää uudelleen jonkin tilanteen aiheuttaman tunnemyllerryksen ja saan siitä materiaalia omaan luovaan työhöni.
Minulla vaan on puutunut 'suoja', jonka turvissa olisin näin herkkä. Lähestulkoon pala palalta on rakennettu tämä nyt uudelleen ja siten, ettei tarvitse itseään kovettaa...vaan edelleen säilyy herkkyys ja kyky eläytyä.
Sitten tullaankin toiseen asiaan.
Rohkeus esiintyä ihmisten ilmoilla senkin jälkeen, kun kaikki on juoruilleet, että se on tullut hulluksi. Onko enää mitään nöyryyttävämpää, millä voi toisen ihmsarvon viedä? Tässä edelleen kerään rohkeutta astua taistoon oman paikkani puolesta.
'Kaikki pitää ottaa vastaan, muttei kaikkea tarvi kestää.'
- scale
yhen kerran kun jouduin tilanteeseen, jossa jouduin ekana kolaripaikalle, pelkäsin niin perkeleesti, että en oo eläessäni ollut niin peloissaan, kuin silloin, kun juoksin sinne kolariautolle.
Mutta paikan päälle päästyäni mä toimin kyllä täysin kylmän viileesti (ulkoisesti vaikka sisällä myllersi).
Kun tilanne oli ohi ja uhri turvassa, adrenaliinihyöky purkautui hillittömänä käsien vapinana ja melkein tuli tippa linssiin (piti mennä sivummalle, että kukaan ei näkisi), että en mä kai kauheen rohkee voinu olla, kun tilanteeseen noin voimakkaasti reagoin.
Eli en oo rohkee, mutta oon hyvä näytteleen, että en pelkäisi.- Aurinko79-
Tuon kuvauksen perusteella sä oletkin hyvinkin rohkea. Vaikka sua pelotti, niin sä laitoit oman pelkos taustalle auttaakses muita. Hienosti toimittu.
- oon rohkea
Mua on sanottu usein rohkeaksi, mutta se ei tarkoita sitä, että olen ensimmäisten joukossa menossa villinä kuohuvaan koskeen melomaan, riippuliitämään tai kiipeilemään kolmentuhannen metrin korkeuteen ilman köysiä. Mun rohkeus ilmenee arkisin eri tilanteissa.
- sirpamaikkarilta
Fyysisissä asioissa sitä on rohkee. Turpaan otan kaverin puolesta taikka pelastan koirani palavasta talosta.
Mutta henkinen puoli onkin aivan toinen juttu. Miten voi ihminen ollakin niin heikko että ei pysty edes toiselle sanomaan olevansa aivan umpi-ihastunut. Ja kun toiselta taholta tulee selvästi samanlaista vastakaikua. Mutta ei! Äijää pitää vaan leikkiä edessä päin vaikka takana päin itketään vitutusta kavereille. Ja ilmeisesti myös Miehen Logiikassa.
Mahtaako se olla suomalaista rohkeutta että kaikkea uskalletaan tehdä mutta mitään ei uskalleta sanoa. Kai se on vaan alettava rohkeemmaks tältä osin. - sarvikuonokas
Rohkeus on minun mielestäni sitä, että tekee asioita joiden lopputulos on epävarma.
..En ole erityisen rohkea..- Aurinko79-
Aika hyvä näkökulma... Se on siis tavallaan sitä ettei jätä matkaa kesken vaikka määränpää on tuntematon.
Miks et koe olevasi erityisen rohkea? - sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Aika hyvä näkökulma... Se on siis tavallaan sitä ettei jätä matkaa kesken vaikka määränpää on tuntematon.
Miks et koe olevasi erityisen rohkea?ja sanojen "asioita" ja "lopputulos" kohdalle voi laittaa mitä hyvänsä...
Jaa no en vaan oo..
En ota riskejä, pelkään, en osaa sanoa ei, myöntelen ennemmin kuin väitän vastaan, mietin paljon mitä muut ajattelevat minusta jne..
Näitä kun kaikkia ajattelee riittävästi niin ei lopulta uskalla tehdä oikein mitään - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
ja sanojen "asioita" ja "lopputulos" kohdalle voi laittaa mitä hyvänsä...
Jaa no en vaan oo..
En ota riskejä, pelkään, en osaa sanoa ei, myöntelen ennemmin kuin väitän vastaan, mietin paljon mitä muut ajattelevat minusta jne..
Näitä kun kaikkia ajattelee riittävästi niin ei lopulta uskalla tehdä oikein mitäänJos nuo mainitsemasi ominaisuudet on kovin vahvoina, niin eihän sitä sitten tosiaan uskalla tehdä oikein mitään. Mutta mitä sä pelkäät? Satuttavas itseäsi, muita? Menettäväsi asioiden kontrollin?
- sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Jos nuo mainitsemasi ominaisuudet on kovin vahvoina, niin eihän sitä sitten tosiaan uskalla tehdä oikein mitään. Mutta mitä sä pelkäät? Satuttavas itseäsi, muita? Menettäväsi asioiden kontrollin?
Kaikki tuntematon pelottaa jossain määrin..
Ja nuo mainitsemasi asiat saattavat myös pitää paikkansa.. Kontrollin menettämisessä pelkään lähinnä sitä, että tuotan pettymyksen muille. - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Kaikki tuntematon pelottaa jossain määrin..
Ja nuo mainitsemasi asiat saattavat myös pitää paikkansa.. Kontrollin menettämisessä pelkään lähinnä sitä, että tuotan pettymyksen muille.Varsinkin uudessa elämäntilanteessa tuntematon pelottaa, se on tosi ikävä tunne mutta siitäkin pääsee yli kun vain ottaa päivän kerrallaan ja huomaakin selviytyvänsä koko ajan paremmin.
Kokemus tuo varmuutta monessa asiassa, mutta se todellinen uskallus on kuitenkin löydettävä aina itsestään olipa kokemusta tai ei.
Sä taidat tosiaan olla vähän liian kiltti :) - sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Varsinkin uudessa elämäntilanteessa tuntematon pelottaa, se on tosi ikävä tunne mutta siitäkin pääsee yli kun vain ottaa päivän kerrallaan ja huomaakin selviytyvänsä koko ajan paremmin.
Kokemus tuo varmuutta monessa asiassa, mutta se todellinen uskallus on kuitenkin löydettävä aina itsestään olipa kokemusta tai ei.
Sä taidat tosiaan olla vähän liian kiltti :)"Sä taidat tosiaan olla vähän liian kiltti :)"
En kuule tota ekaa kertaa....hmph! - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
"Sä taidat tosiaan olla vähän liian kiltti :)"
En kuule tota ekaa kertaa....hmph!Revi vähän sitä itsekästä puolta itsestäs esiin, se vois tehdä ihan hyvää sulle :)
Kiltteys on toki hyvä piirre ihmisessä, mutta pitää itseäänkin muistaa aina välillä. - sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Revi vähän sitä itsekästä puolta itsestäs esiin, se vois tehdä ihan hyvää sulle :)
Kiltteys on toki hyvä piirre ihmisessä, mutta pitää itseäänkin muistaa aina välillä.kaikki ovat..
Etkös sä aina korosta sitä että ihmisen ei pitäis muuttua? - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
kaikki ovat..
Etkös sä aina korosta sitä että ihmisen ei pitäis muuttua?Toki sitä saa ja pitää olla oma itsensä, mutta itsensä (ja toki muidenkin) takia voi yrittää muuttaa asennoitumistaan asioihin. Mä en usko että pohjimmiltaan kukaan edes pystyy muuttumaan. Mä uskon kuitenkin siihen, että ihminen pystyy oppimaan ja ymmärtämään asioita uudella tavalla ja sen myötä muuttamaan myös asennettaan. Normaalia kasvukehitystä... :)
- sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Toki sitä saa ja pitää olla oma itsensä, mutta itsensä (ja toki muidenkin) takia voi yrittää muuttaa asennoitumistaan asioihin. Mä en usko että pohjimmiltaan kukaan edes pystyy muuttumaan. Mä uskon kuitenkin siihen, että ihminen pystyy oppimaan ja ymmärtämään asioita uudella tavalla ja sen myötä muuttamaan myös asennettaan. Normaalia kasvukehitystä... :)
Ja mun pitäis oppii lisää mulkkumaista käytöstä jotta se kiltteys tuntuis muilta yhtään miltään?
- Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Ja mun pitäis oppii lisää mulkkumaista käytöstä jotta se kiltteys tuntuis muilta yhtään miltään?
Mä en vissiin osaa nyt ilmaista itseäni kovin hyvin :) Enhän mä ole missään kehoittanut mulkkumaisesti käyttäytymään. Tuo "ala ilkeäks" oli vaan heitto. Tarkoitin vain, että liika kiltteyskin voi joskus kääntyä itseään vastaan eli siinä mielessä terve itsekkyys on joskus ihan paikallaan. Kiltteys sinälläänhän on hieno piirre ihmisessä ja sitä ainakin itse arvostan ihmisessä paljonkin.
En mä usko et susta sais mulkkumaista tekemälläkään... - sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
Mä en vissiin osaa nyt ilmaista itseäni kovin hyvin :) Enhän mä ole missään kehoittanut mulkkumaisesti käyttäytymään. Tuo "ala ilkeäks" oli vaan heitto. Tarkoitin vain, että liika kiltteyskin voi joskus kääntyä itseään vastaan eli siinä mielessä terve itsekkyys on joskus ihan paikallaan. Kiltteys sinälläänhän on hieno piirre ihmisessä ja sitä ainakin itse arvostan ihmisessä paljonkin.
En mä usko et susta sais mulkkumaista tekemälläkään...vai onko se veteenpiirretty viiva?
En meinaa ymmärrä koko "liian kiltti" - käsitettä.. Eihän se ole sama asia kuin "joojoo-mies" tai "anteeksipyytelijä". Vai onko noi kaikki yks ja sama? :) - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
vai onko se veteenpiirretty viiva?
En meinaa ymmärrä koko "liian kiltti" - käsitettä.. Eihän se ole sama asia kuin "joojoo-mies" tai "anteeksipyytelijä". Vai onko noi kaikki yks ja sama? :)ihminen on liian kiltti silloin kun joutuu toistuvasti kiltteytensä takia hyväksikäytetyksi. Eihän kiltteydestä muussa mielessä haittaa olekaan, päinvastoin.
Mutta onhan nämä tällaisia veteen piirrettyjä viivoja, joku ulkopuolinen voi kokea että jonkun kiltteyttä käytetään hyväksi mutta asianosainen itse ei näekään asiaa lainkaan niin.
Kunhan tekee niin että itsellä on hyvä olla :) - sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
ihminen on liian kiltti silloin kun joutuu toistuvasti kiltteytensä takia hyväksikäytetyksi. Eihän kiltteydestä muussa mielessä haittaa olekaan, päinvastoin.
Mutta onhan nämä tällaisia veteen piirrettyjä viivoja, joku ulkopuolinen voi kokea että jonkun kiltteyttä käytetään hyväksi mutta asianosainen itse ei näekään asiaa lainkaan niin.
Kunhan tekee niin että itsellä on hyvä olla :)Mitäköhän mieltä sä nyt oikeen oot? :D
- kylä näi o.. :)
sarvikuonokas kirjoitti:
Mitäköhän mieltä sä nyt oikeen oot? :D
samaa mieltä kuin keskustelukumppanikin, eipähän tuu riitoja ja sopu sijaa antaa.
- Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Mitäköhän mieltä sä nyt oikeen oot? :D
että kiltteys on ihmisessä hieno piirre. Liika kiltteys voi kuitenkin kääntyä jossain vaiheessa itseään vastaan, joten kannattaa pitää terve itsekkyys matkassa mukana.
Jokainen määrittelee tietty sitten omalta kohdaltaan onko liian kiltti vai ei ja tekee omat päätöksensä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Pahoittelen, etten nyt osaa oikein tuoda ajatustani julki selkeämmin. - Aurinko79-
kylä näi o.. :) kirjoitti:
samaa mieltä kuin keskustelukumppanikin, eipähän tuu riitoja ja sopu sijaa antaa.
Mä oon ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa ;) Loistava mielipide, kiitos kun osallistuit tähän keskusteluun.
- sarvikuonokas
Aurinko79- kirjoitti:
että kiltteys on ihmisessä hieno piirre. Liika kiltteys voi kuitenkin kääntyä jossain vaiheessa itseään vastaan, joten kannattaa pitää terve itsekkyys matkassa mukana.
Jokainen määrittelee tietty sitten omalta kohdaltaan onko liian kiltti vai ei ja tekee omat päätöksensä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Pahoittelen, etten nyt osaa oikein tuoda ajatustani julki selkeämmin.Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;) - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Musta vaan tuntu etten osannut ilmaista ajatuksiani tarpeeks selkeästi :) Mä oon joskus ehkä ollut liian kiltti mutta en enää vaikka edelleen kiltti olenkin.
- sarvikuonokas
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)"Mä oon joskus ehkä ollut liian kiltti mutta en enää vaikka edelleen kiltti olenkin."
... Ymmärätkö ristiriidan? :D:D - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Mä olin joskus teininä liian kiltti ja sitä käytettiin hyväksi. Nykyäänkin mä olen kyllä kiltti mutten liian kiltti. Nykyään mä osaan sanoa paremmin vastaan enkä takuulla enää hyväksyis sellasta käytöstä mua kohtaan mitä joskus aikoinaan hyväksyin.
Ei tuossa mun mielestä ole mitään ristiriitaa. - sarvikuonokas
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)eli sanan kiltti vertailumuodot on
kiltti,kiltimpi,kiltein ja liian kiltti :) - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Ei ole hyvä olla mitään "liian" :)
Mä pyrin karsimaan tuon etuliitteen "liian" joistakin ominaisuuksistani, seuraavana työn alla on saada "liian herkästä" vain "herkkä"...
Pitäiskö meidän puhua taas vertauskuvauksellisesti? Musta tuntu että osasin selittää ajatukseni paljon paremmin kun puhuin vaan jostain pelikorteista tunteiden tms. sijaan... ;) - sarvikuonokas
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)kortinpeluussa ei oikeen voi olla liian hyvää kättä :)
- Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)nauruista :D Oikeassa olet, kortinpeluussa ei voi olla liian hyvää kättä. Eihän sun kanssa voi edes väitellä tulematta hyvälle tuulelle...
- sarvikuonokas
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)pitäskö meiän väitellä vaik eka :)
- Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)ei sun kanssa voi väitellä ainakaan silleen oikein tunteella. Sä et ärsytä mua tarpeeks siihen hommaan :)
- sarvikuonokas
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Varsinkaan näin iltasella en jaksa kinata..
Ennemmin herkistelee tähän aikaan :) - Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Illalla kuulluu rauhoittua eikä aloittaa mitään väksytyksiä. Herkistelyt kuulostaa just passelilta :) Ainakin tähän väsymystilaan, mun pää lyö tyhjää...
- mukavaa
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)yötä päivää.....
- Aurinko79-
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)Mikäs tässä kuherrellessa, Sarvis on siihen oikein oiva valinta. Eikö sunkin mielestä?
- mukavaa
sarvikuonokas kirjoitti:
Eka aloit myöntelemään ja sitten suotta pyytelet anteeksi :)
liian kiltti? ;)*kihlajaiskutsua odotellessa*
Kuka mitenki sen ottaa. Jos rohkeus osoitetaan typerillä tempuilla, nii joo.. oon rohkee. Jos rohkeus on ottaa iskuja vastaan väistelemättä niitä nii joo... oon rohkee.
Kantti myös kestää ottaa vastuu omista tekosistaan, jos ne kaatuu tai on muuten vaan katastrofaalisia. Samalla uskallan olla vastavirtaa vastaan jos se siltä tuntuu.
Mut se tärkein. Oonko vapaehtosesti rohkee... no en tasan. Ainoostaan sillon ku sitä rohkeutta vaaditaan.- Aurinko79-
Eikö se riitä että on rohkea silloin kun sitä vaaditaan? :)
Jännää oli että esim Scale sanoi ettei ole rohkea vaikka osasi toimia oikein vaativassa tilanteessa omasta pelostaan huolimatta. Onko omaa rohkeutta jotenkin vaikea arvioida? Aurinko79- kirjoitti:
Eikö se riitä että on rohkea silloin kun sitä vaaditaan? :)
Jännää oli että esim Scale sanoi ettei ole rohkea vaikka osasi toimia oikein vaativassa tilanteessa omasta pelostaan huolimatta. Onko omaa rohkeutta jotenkin vaikea arvioida?Rohkeutta on tunnustaa olevasa rohkee.
On outoo jos rohkeus on sitä että reagoi adrenaliiniin sillä tavalla että ei jää vaan paniikissa seisomaan paikalleen. Vaik ainaki elokuvissa toi on kuvattu rohkeudeks...
Pitää siinä olla enemmänki... pakko- Aurinko79-
Frederico kirjoitti:
Rohkeutta on tunnustaa olevasa rohkee.
On outoo jos rohkeus on sitä että reagoi adrenaliiniin sillä tavalla että ei jää vaan paniikissa seisomaan paikalleen. Vaik ainaki elokuvissa toi on kuvattu rohkeudeks...
Pitää siinä olla enemmänki... pakkoPakon edessä ihminen pystyy aika ihmeellisiinkin suorituksiin. Koska on pakko eikä muuta vaihtoehtoa ole tai se toinen vaihtoehto on niin surkea että tekee kaikkensa estääkseen sen toteutumisen.
- ..käsite
Rohkeuden voi käsittää niin monella tavalla.. Rohkeutta on olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.
- Aurinko79-
se ajatus mikä näkyy monessa kirjoituksessa tässä ketjussa. Uskallus olla oma itsensä, edetä omia polkujaan, voittaa itsensä... Kaikki vaatii ennenkaikkea rohkeutta.
- Marie-Cecile
on minusta tehdä asioita, jotka pelottavat eli oikeasti rohkea tekee asioita, jotka vaativat häneltä itsensä voittamisen.
Siihen en ota kantaa olenko rohkea. :)- Aurinko79-
mikä itsensä voittamisesta tulee, on ihan mieletön. Vaikka kyse olis ihan pienestäkin asiasta eikä se muille olis kovinkaan suuri, mutta jos sillä on suuri merkitys itselle ja ylittää itsensä sen suhteen, niin tuntee todellakin onnistuneensa jossain.
- -eräsmies-
on tehdä se minkä kokee oikeaksi.
Joissain asioissa sitä löytyy jopa omalta kohdalta, toisissa valitettavasti vähemmän.- Aurinko79-
on tosiaan vaikea kohdata itsessään. Kestää usein aikansa ennenkuin saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tunnustaa edes niiden asioiden olemassaolon...
- kunnon mies
Aurinko79- kirjoitti:
on tosiaan vaikea kohdata itsessään. Kestää usein aikansa ennenkuin saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tunnustaa edes niiden asioiden olemassaolon...
Ylittää itsensä esim jossakin hankkeessa joka on jo tuomittu epäonnistumaan mutta silti selvitä siitä kunnialla
- Aurinko79-
kunnon mies kirjoitti:
Ylittää itsensä esim jossakin hankkeessa joka on jo tuomittu epäonnistumaan mutta silti selvitä siitä kunnialla
Mulla esim. oli syksyn aikataulu töissä niin tiiviiks vedetty etten ajatellut selviäväni siitä tavoitteen mukaisesti. Koko ajan puski kaikki asiat vastaan... Sitten kun huomasinkin saavuttaneeni joka ikisen tavoitteen maksimissaan, oli se ihan tajuttoman mahtava tunne.
- Aurinko79-
kunnon mies kirjoitti:
Ylittää itsensä esim jossakin hankkeessa joka on jo tuomittu epäonnistumaan mutta silti selvitä siitä kunnialla
Mulla esim. oli syksyn aikataulu töissä niin tiiviiks vedetty etten ajatellut selviäväni siitä tavoitteen mukaisesti. Koko ajan puski kaikki asiat vastaan... Sitten kun huomasinkin saavuttaneeni joka ikisen tavoitteen maksimissaan, oli se ihan tajuttoman mahtava tunne.
- -eräsmies-
Aurinko79- kirjoitti:
on tosiaan vaikea kohdata itsessään. Kestää usein aikansa ennenkuin saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tunnustaa edes niiden asioiden olemassaolon...
Suurinta rohkeutta taitaakin vaatia katsominen omaan sisustaan rehellisesti ja puutteiden tunnustaminen.
Remontti alkaa aina nykytilan kartoituksesta.
- vili
miellän rohkeuden itsensä ylittämisenä. sitä on kaikenlaisesta henkistä ja fyysistä.
- Danskuu
mä hyppäsin benjy-hypyn muutama vuosi takaperin ja ei siinä rohkeutta tarvittu, senkus laittoi silmät kiinni ja teki kuten käskettiin.
Todellinen rohkeus on minusta esim.rohkeutta kohdata oma itsensä ja oman itsensä kun rohkenee kohdata, niin uskaltaa muitakin kohdata ja ennenkaikkea hyväksyä muut omina yksilöinä.
Mitä hyrjapäisyys rohkeuteen tulee, niin itsesuojeluvaiston noudattaminen tietyissä tilanteissa on aika hurjan rohkeata.- Aurinko79-
Kyllä mun mielestä benji-hypyn tekeminen vaatii tietynlaista rohkeutta, juuri sitä hurjapäisyys-rohkeutta. Mä en oikeastaan aikaisemmin ajatellut pelkääväni korkeita paikkoja mutta mun kädet hikoaa pelkästä ajatuksesta että tekisin jotain tuollaista. Siks mä oon päättänyt että joku päivä aion tehdä jotain mikä vois auttaa mun korkean paikan kammoon.
Eikö siinä retkahda mitenkään pahasti kun tulee alas, miten siinä voi olla niin ettei tule paniikkia kesken putouksen? Mä pelkäisin että köysi katkeais tms. joten mä oon ajatellu kokeilla esim freefall-juttuja joissa on verkko tai sitten laskuvarjohyppyä sellaisen kanssa kuka osaa sen. Jotain mä haluan tehdä päästäkseni tästä korkean paikan kammosta eroon....
- tänne joukkoon
yksi mielipide rohkeudesta.
Rohkeudessa otetaan ensiaskeleet silloin kun kohdataan pelkoja. Silloin tunnustellaan rohkeutta. Se ei vielä ole rohkeutta.
Todellinen rohkeus taas ottaa muotonsa silloin kun lakkaa pelkäämästä. Todellinen rohkeus on pelottomuutta. Pelottomuus ja tyhmä, uhkarohkea itsetuhoisuus ei ole mielestäni sama asia.- Aurinko79-
Mä oon ajatellut, että jo se että uskaltaa katsoa niitä pelkojaan, heikkouksiaan päin, on tietynlaista rohkeutta. On niin helppoa sulkea silmänsä niiltä ja jatkaa vain matkaa koskaan todella pysähtymättä. Pelkojensa kohtaamisen voi toki ajatella rohkeuden ensiaskeleiksi mutta jo se, että uskaltaa avata silmänsä vaatii rohkeutta. Ongelmien käsittely ja niistä selviäminen on toki rohkeutta parhaimmillaan, se että uskaltaa viedä loppuun asian, vaikka sen käsittelemistä pelkäisi.
Täällä on tullut tosi hienoja tulkintoja rohkeudesta, saman asian ympärillä ne pyörii mutta hiukan eri vinkkelistä. Näyttää kuitenkin siltä, että todelliseksi rohkeudeksi mielletään nimenomaan henkinen rohkeus, mitä se sitten kullekin tarkoittaakaan. - on sitä kun
Aurinko79- kirjoitti:
Mä oon ajatellut, että jo se että uskaltaa katsoa niitä pelkojaan, heikkouksiaan päin, on tietynlaista rohkeutta. On niin helppoa sulkea silmänsä niiltä ja jatkaa vain matkaa koskaan todella pysähtymättä. Pelkojensa kohtaamisen voi toki ajatella rohkeuden ensiaskeleiksi mutta jo se, että uskaltaa avata silmänsä vaatii rohkeutta. Ongelmien käsittely ja niistä selviäminen on toki rohkeutta parhaimmillaan, se että uskaltaa viedä loppuun asian, vaikka sen käsittelemistä pelkäisi.
Täällä on tullut tosi hienoja tulkintoja rohkeudesta, saman asian ympärillä ne pyörii mutta hiukan eri vinkkelistä. Näyttää kuitenkin siltä, että todelliseksi rohkeudeksi mielletään nimenomaan henkinen rohkeus, mitä se sitten kullekin tarkoittaakaan.henki ylittää mielen. Joo. Se on henkistä se todellinen rohkeus.
- Aurinko79-
on sitä kun kirjoitti:
henki ylittää mielen. Joo. Se on henkistä se todellinen rohkeus.
tunnustaa, etten ihan päässyt jyvälle tuosta ajatuksesta, että henki ylittää mielen. Missä menee hengen ja mielen raja? Tarkoitatko hengellä jotain syvempää kuin mielellä?
- sanoisi?
Aurinko79- kirjoitti:
tunnustaa, etten ihan päässyt jyvälle tuosta ajatuksesta, että henki ylittää mielen. Missä menee hengen ja mielen raja? Tarkoitatko hengellä jotain syvempää kuin mielellä?
Se on eräänlaista kasvua kokonaisuudessa. Ehyemmäksi ja yhtenäisemmäksi tulemista. Mikä oli ennen erillään, on yhdistymässä yhdeksi. Henki on sana mikä pääsee lähimmäksi asiaa kuvailtaessa.
Yritetään nyt sitten toisin. Se on silloin kun tulee rationaalisesti irrationaaliseksi ja irrationaalisesti rationaaliseksi. Harmoniaa. - Aurinko79-
sanoisi? kirjoitti:
Se on eräänlaista kasvua kokonaisuudessa. Ehyemmäksi ja yhtenäisemmäksi tulemista. Mikä oli ennen erillään, on yhdistymässä yhdeksi. Henki on sana mikä pääsee lähimmäksi asiaa kuvailtaessa.
Yritetään nyt sitten toisin. Se on silloin kun tulee rationaalisesti irrationaaliseksi ja irrationaalisesti rationaaliseksi. Harmoniaa.En nyt tiedä pääsinkö lähemmäs ydinajatusta, mutta aukeni hiukan.
- tämän lähemmäksi
Aurinko79- kirjoitti:
En nyt tiedä pääsinkö lähemmäs ydinajatusta, mutta aukeni hiukan.
voi täällä kukaan päästä ellei ole kokenut sitä.
- löysin paremmat
tämän lähemmäksi kirjoitti:
voi täällä kukaan päästä ellei ole kokenut sitä.
sanat siihen.
Se on sitä kun ajattelee tunteella ja tuntee ajatuksella.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1931392
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138903- 85862
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?52781- 51758
Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t253657Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä321616Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7605Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55599- 53584