Mieheni kertoi ajatelleensa sterilisaatiota, koska ei halua enempää lapsia. Hänellä on niitä kolme edellisestä liitostaan. Minulle mies on sanonut, että saan lähteä kävelemään ja etsiä muun isän jos haluan lapsia.
Minulla siis ei ole lapsia, ja ikää 29 vuotta, joten ei kovin monta vuotta aikaa pähkäillä asiaa. Ainakaan toistaiseksi ei ole mikään vauvakuume iskenyt, mutta olen miettinyt että mitä jos se iskee kun on liian myöhäistä? Pitäisikö pistää mies kiertoon ja etsiä se potentiaalinen isäehdokas, varmuuden vuoksi...?
mies ja lapsettomuus
häh?
43
1422
Vastaukset
Sie epäilet jo rakastuneena sitä teetkö oikeen valinnan jos jäät?
Ei kovinkaa hyvä lähtökohta parisuhteelle, ku toinen ei ees oo varma siitä tahtooko hän olla sun kaa jos...
Mut niinhän se on mies on perheen pää ja nainen sitä päätä kääntää.. ;)
Ei mut oikeesti mieti sitä valintaa ainaki kaks kertaa, ja tarkkaan. Ei siihen taida olla yhtä ja oikeaa vastausta.....- merhol
Pistä mies kiertoon. Ehdottomasti.
- MMies
Frederico kirjoitti:
ehdottomasti? ikään kuin ei olis mitään muita vaihtoehtoja
Mitä vaihtoehtoja sitä on, jos toinen ei halua lapsia ja toinen haluaa? Kerro toki, miten homma sujuu noin Miehen logiikalla?
MMies kirjoitti:
Mitä vaihtoehtoja sitä on, jos toinen ei halua lapsia ja toinen haluaa? Kerro toki, miten homma sujuu noin Miehen logiikalla?
1 muuttaa miehen mielen -"kompromissi"
2 Hommaa sen lapsen siltiki... ja eroo vasta sitten
3 Jos se on sen tekemisestä kiinni, niin baarit on täynnä vapaehtosia, jollon isä on joku muu...
jne.
Onks kyse nyt siitä että ei halua enää kasvattaa lasta vai ei halua enää kantaa vastuuta lapsesta.
Siihen että ei halua lasta on joku syy. Jos sen syyn pystyy löytämään niin sen voi sit muuttaa, kiertää tai korjata.- MMies
Frederico kirjoitti:
1 muuttaa miehen mielen -"kompromissi"
2 Hommaa sen lapsen siltiki... ja eroo vasta sitten
3 Jos se on sen tekemisestä kiinni, niin baarit on täynnä vapaehtosia, jollon isä on joku muu...
jne.
Onks kyse nyt siitä että ei halua enää kasvattaa lasta vai ei halua enää kantaa vastuuta lapsesta.
Siihen että ei halua lasta on joku syy. Jos sen syyn pystyy löytämään niin sen voi sit muuttaa, kiertää tai korjata."1 muuttaa miehen mielen -"kompromissi""
Ihan oikeastiko?
"2 Hommaa sen lapsen siltiki... ja eroo vasta sitten
3 Jos se on sen tekemisestä kiinni, niin baarit on täynnä vapaehtosia, jollon isä on joku muu..."
Eli parisuhde/mies pelkkä hyödyke Omalle Tahdolle?
"Jos sen syyn pystyy löytämään niin sen voi sit muuttaa, kiertää tai korjata."
3 ennestään ehkä jokin syy? Frederico kirjoitti:
1 muuttaa miehen mielen -"kompromissi"
2 Hommaa sen lapsen siltiki... ja eroo vasta sitten
3 Jos se on sen tekemisestä kiinni, niin baarit on täynnä vapaehtosia, jollon isä on joku muu...
jne.
Onks kyse nyt siitä että ei halua enää kasvattaa lasta vai ei halua enää kantaa vastuuta lapsesta.
Siihen että ei halua lasta on joku syy. Jos sen syyn pystyy löytämään niin sen voi sit muuttaa, kiertää tai korjata.Kyllä nyt huomaa, että olet nuori ja haluat tulevaisuudessa tulla isäksi. Neuvosi ovat aivan umpihulluja. Suorastaan naisellisia.
Frederico kirjoitti:
1 muuttaa miehen mielen -"kompromissi"
2 Hommaa sen lapsen siltiki... ja eroo vasta sitten
3 Jos se on sen tekemisestä kiinni, niin baarit on täynnä vapaehtosia, jollon isä on joku muu...
jne.
Onks kyse nyt siitä että ei halua enää kasvattaa lasta vai ei halua enää kantaa vastuuta lapsesta.
Siihen että ei halua lasta on joku syy. Jos sen syyn pystyy löytämään niin sen voi sit muuttaa, kiertää tai korjata.Onks kaikki hyvin? Ihan tosissaanko ehdottelet tuollaisia vaihtoehtoja?
- no jos vaikka
Richartti kirjoitti:
Onks kaikki hyvin? Ihan tosissaanko ehdottelet tuollaisia vaihtoehtoja?
...se mies epäilee itsellään olevan niin paskat geenit, ettei enää halua kylvää niitä maailmalle. Mutta ei välttämättä silti olisi naisen "omaa" taaperoa vastaan...
(ok, kaukaa haettua mutta kyllä näitäkin on) Richartti kirjoitti:
Onks kaikki hyvin? Ihan tosissaanko ehdottelet tuollaisia vaihtoehtoja?
tosissaan :D
Kyl mieki oon en kannalla että miehen kanssa kannattas keskustella ennen eroa ja selvittää se oikee syy siihen juttuun että ei enää halua lasta.
Sit voi harkita sitä eroa. Tuntuu vähän typerältä syyltä erota...
Lapset ovat niin suuri asia, ettei niistä parane eri mieltä olla. Minä pistin aikoinaan pihalle naisen, joka halusi lapsia, minä en. Nyt minulla on vaimo, joka ei halua lapsia. Mutta toisaalta, jos hän muuttaisi mielensä, niin ei kai minussa olisi miestä kieltämään häneltä äitiyttä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olen tainnut pehmetä vanhemmiten. Tai sitten olen vain niin helvetin rakastunut.
- häh?
Siis kyse ei ole siitä että ehdottomasti haluan lapsia, mutta se on käynyt selväksi että mies ei halua. Ja suhde ei ole mikään uusi, vaan yhdessä ollaan oltu parisen vuotta. Hölmöintä tässä on se, että minua jotenkin loukkaa ja häiritsee, että mies ei niitä lapsia kanssani halua, vaikka en itsekään ole varma ovatko lapset välttämättömyys onnellisen elämän saavuttamiseksi.
häh? kirjoitti:
Siis kyse ei ole siitä että ehdottomasti haluan lapsia, mutta se on käynyt selväksi että mies ei halua. Ja suhde ei ole mikään uusi, vaan yhdessä ollaan oltu parisen vuotta. Hölmöintä tässä on se, että minua jotenkin loukkaa ja häiritsee, että mies ei niitä lapsia kanssani halua, vaikka en itsekään ole varma ovatko lapset välttämättömyys onnellisen elämän saavuttamiseksi.
Että sinua loukkaa ja häiritsee, jos mies ei muuta mieltään siinä kuin sinäkin? Että olisit tyytyväinen, jos mies tanssisi pillisi mukaan? Miksi muuten sinun mahdollinen halusi saada lapsi olisi tärkeämpi kuin hänen mahdollinen haluttomuutensa moiseen?
Noin muutenkin olen sitä mieltä, että lapsettomat tai sitten vastaavasti vanhemmuuden jo kokeneet leikkivät parhaiten yhdessä. Ja tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä.- ap.
Ratikkakuski kirjoitti:
Että sinua loukkaa ja häiritsee, jos mies ei muuta mieltään siinä kuin sinäkin? Että olisit tyytyväinen, jos mies tanssisi pillisi mukaan? Miksi muuten sinun mahdollinen halusi saada lapsi olisi tärkeämpi kuin hänen mahdollinen haluttomuutensa moiseen?
Noin muutenkin olen sitä mieltä, että lapsettomat tai sitten vastaavasti vanhemmuuden jo kokeneet leikkivät parhaiten yhdessä. Ja tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä.Siis miehen kannaltahan olisi kurjaa jos muuttaisin mieltäni asiasta ---> jättäisin hänet, kuten hän on toivonut jos mieltäni muutan.
Enkä minä vaadi häntä muuttamaan mieltään, mutta se tilanne on mielestäni surullinen, että hänellä itsellään on lapsia, mutta hän on valmis kieltämään saman kokemuksen minulta. Ja kysehän ei ole siitä, että haluaisin vaihtaa miestä saadakseni lapsia, vaan siitä että totta kai haluaisin (jos siis yleensäkään haluan)juuri tämän rakastamani miehen lasten isäksi. Mutta jos ei mies kerran halua, niin täytyy miettiä kumpi on tärkeämpi. ap. kirjoitti:
Siis miehen kannaltahan olisi kurjaa jos muuttaisin mieltäni asiasta ---> jättäisin hänet, kuten hän on toivonut jos mieltäni muutan.
Enkä minä vaadi häntä muuttamaan mieltään, mutta se tilanne on mielestäni surullinen, että hänellä itsellään on lapsia, mutta hän on valmis kieltämään saman kokemuksen minulta. Ja kysehän ei ole siitä, että haluaisin vaihtaa miestä saadakseni lapsia, vaan siitä että totta kai haluaisin (jos siis yleensäkään haluan)juuri tämän rakastamani miehen lasten isäksi. Mutta jos ei mies kerran halua, niin täytyy miettiä kumpi on tärkeämpi.Kirjoituksesi aiheutti oikean dejavu-ilmiön päässäni. Noin kaikki muutkin lapsettomat, jo isäksi tulleen kanssa hengaavat naiset asian itselleen perustelevat.
Perustelu on sinänsä järkevä, mutta kun asia ei vaan mene noin. Valitettavasti.- miehen
ap. kirjoitti:
Siis miehen kannaltahan olisi kurjaa jos muuttaisin mieltäni asiasta ---> jättäisin hänet, kuten hän on toivonut jos mieltäni muutan.
Enkä minä vaadi häntä muuttamaan mieltään, mutta se tilanne on mielestäni surullinen, että hänellä itsellään on lapsia, mutta hän on valmis kieltämään saman kokemuksen minulta. Ja kysehän ei ole siitä, että haluaisin vaihtaa miestä saadakseni lapsia, vaan siitä että totta kai haluaisin (jos siis yleensäkään haluan)juuri tämän rakastamani miehen lasten isäksi. Mutta jos ei mies kerran halua, niin täytyy miettiä kumpi on tärkeämpi.kannalta olisi kurjaa, jos sinä tekisit niin kuin hän on pyytänyt?
Melko itserakasta paskaa.
- Aurinko79-
Lapset ovat niin ratkaisevan suuri tekijä parisuhteessa, että kannattaa miettiä tarkasti onko valmis elämään lapsettomana. Entä jos eroatte 15 vuoden päästä? Oletko edelleen tyytyväinen tilanteeseen, jossa sinulla ei ole lapsia? Mieti hetki itsekkäästä, mieti luopuisitko lasten hankinnasta itsesi vai miehesi takia.
Mikäli tulet siihen lopputulokseen, ettet halua lapsia koskaan niin voit jatkaaa suhdetta tietäen, että olet tehnyt myös itsesi kannalta oikean päätöksen. Mikäli kuitenkin haluaisit jokin päivä tulla äidiksi, mutta miehesi on esteenä sille, niin olisi vähintäänkin vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hiukan särähti korvaan tuo jos miehesi on sanonut sinulle, että jos haluat lapsia niin saat lähteä kävelemään...Jos lapset ovat kohtalonkysymys, niin eikö reilu vastaus ole parempi kuin vedättämäinen?
- Aurinko79-
Ratikkakuski kirjoitti:
Jos lapset ovat kohtalonkysymys, niin eikö reilu vastaus ole parempi kuin vedättämäinen?
Mun mielestä miehen tyyli ilmaista haluttomuus ryhtyä uudelleen isäksi kuulosti vain hiukan ikävältä. Ketään ei todellakaan saa näissä asioissa vedättää, joten parasta aina sanoa suoraan mitä haluaa ja siinä mies on tietty tehnyt aivan oikein, että on ilmaissut kantansa rehellisesti. Pahoittelen jos annoin väärän kuvan.
Aurinko79- kirjoitti:
Mun mielestä miehen tyyli ilmaista haluttomuus ryhtyä uudelleen isäksi kuulosti vain hiukan ikävältä. Ketään ei todellakaan saa näissä asioissa vedättää, joten parasta aina sanoa suoraan mitä haluaa ja siinä mies on tietty tehnyt aivan oikein, että on ilmaissut kantansa rehellisesti. Pahoittelen jos annoin väärän kuvan.
Kuten joku muukin jo kysyi, miten ihmeessä suhde on voinut jatkua jo kaksi vuotta, eikä tällaisesta kohtalonkysymyksestä ole puhuttu? Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua.
Ehkä mies ilmaisi asian epädiplomaatisin sanankääntein, mutta joku saattaa uskotella muuten itselleen, että "kyllä se mies vielä mielensä muuttaa". Omasta ajatusmaailmasta johtuvaa toiveajattelua, mikä lopulta johtaa eroon ja katkeruuteen, että seurustelun aika on mennyt "hukkaan", kun se ei johdakaan toivottuun lopputulokseen, jota mies ei itseasiassa ole koskaan luvannutkaan.- Aurinko79-
Ratikkakuski kirjoitti:
Kuten joku muukin jo kysyi, miten ihmeessä suhde on voinut jatkua jo kaksi vuotta, eikä tällaisesta kohtalonkysymyksestä ole puhuttu? Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua.
Ehkä mies ilmaisi asian epädiplomaatisin sanankääntein, mutta joku saattaa uskotella muuten itselleen, että "kyllä se mies vielä mielensä muuttaa". Omasta ajatusmaailmasta johtuvaa toiveajattelua, mikä lopulta johtaa eroon ja katkeruuteen, että seurustelun aika on mennyt "hukkaan", kun se ei johdakaan toivottuun lopputulokseen, jota mies ei itseasiassa ole koskaan luvannutkaan.Ei voi kuin nyökytellä. Kyllä mun mielestä näistä asioista aika alkumetreillä pitäis pystyä edes sen verran juttelemaan, jotta käy selväks että kumpikin haluaa lähteä viemään juttua samaan suuntaan. Asioista keskusteleminenhan ei vielä tarkoita niiden toteuttamista, joten en mä ainakaan ole aristellut näistä puhumista varhaisessakaan vaiheessa.
Mun mielestä on tärkeää tietää, mitä itse haluaa suhteelta ja olla rehellinen toiselle siinä. Jos toiveet ja tarpeet ei käy yksiin, niin sitten suhteen jatkaminen on mahdotonta. Jos antaa jatkuvasti myöden omien toiveiden suhteen, niin siinä käy juuri kuten sanoit eli tulee eron lisäksi myös katkeruus. - MMies
Ratikkakuski kirjoitti:
Kuten joku muukin jo kysyi, miten ihmeessä suhde on voinut jatkua jo kaksi vuotta, eikä tällaisesta kohtalonkysymyksestä ole puhuttu? Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua.
Ehkä mies ilmaisi asian epädiplomaatisin sanankääntein, mutta joku saattaa uskotella muuten itselleen, että "kyllä se mies vielä mielensä muuttaa". Omasta ajatusmaailmasta johtuvaa toiveajattelua, mikä lopulta johtaa eroon ja katkeruuteen, että seurustelun aika on mennyt "hukkaan", kun se ei johdakaan toivottuun lopputulokseen, jota mies ei itseasiassa ole koskaan luvannutkaan."Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua."
Mutta jos ei vain tiedä? Itseäni esim. (huono esimerkki, myönnän) ajatellen, en voi todellakaan sanoa suoralta kädeltä haluanko lapsia vai en. Suunnitelmallisesti lasten hankkiminen erittäin vierasta minulle, mutta ajatus "vahingosta", että kantaisin vastuun pakon edessä, ei niinkään. Itse en vain keksi yhtäkään syytä, miksi minulla pitäisi olla jälkikasvua tai miksi sellaista tahtosin, mutta Oikean Ihmisen kohdatessani asia ehkä toinen. MMies kirjoitti:
"Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua."
Mutta jos ei vain tiedä? Itseäni esim. (huono esimerkki, myönnän) ajatellen, en voi todellakaan sanoa suoralta kädeltä haluanko lapsia vai en. Suunnitelmallisesti lasten hankkiminen erittäin vierasta minulle, mutta ajatus "vahingosta", että kantaisin vastuun pakon edessä, ei niinkään. Itse en vain keksi yhtäkään syytä, miksi minulla pitäisi olla jälkikasvua tai miksi sellaista tahtosin, mutta Oikean Ihmisen kohdatessani asia ehkä toinen.Minä vain olen vähän skeptikko uskomaan vahinkoihin. Siksi toisekseen minä en usko, että mielipiteeni muuttuisi "oikean" ihmsen kohdatessani vaan oikea ihminen jakaisi minun mielipiteeni.
Tosin täytyy myöntää, että paljon olisi jäänyt lapsia syntymättä jos ei vahinkoja ja "vahinkoja" tapahtuisi.- MMies
Ratikkakuski kirjoitti:
Minä vain olen vähän skeptikko uskomaan vahinkoihin. Siksi toisekseen minä en usko, että mielipiteeni muuttuisi "oikean" ihmsen kohdatessani vaan oikea ihminen jakaisi minun mielipiteeni.
Tosin täytyy myöntää, että paljon olisi jäänyt lapsia syntymättä jos ei vahinkoja ja "vahinkoja" tapahtuisi.Vahinkoja sattuu harva se päivä. Mutta itse olen vakuuttunut (tiedän), että on olemassa ihmisiä jotka saavat muuttamaan mielipiteensä lähestulkoon kaikesta- tai, että on olemassa Naisia, joiden kanssa se kaikki perhe-helvetti-skeida on ainoa Oikea tie. Ja senkin, että sitä tahtoisi itsekin oikeasti. Sitä odotellessa.
MMies kirjoitti:
Vahinkoja sattuu harva se päivä. Mutta itse olen vakuuttunut (tiedän), että on olemassa ihmisiä jotka saavat muuttamaan mielipiteensä lähestulkoon kaikesta- tai, että on olemassa Naisia, joiden kanssa se kaikki perhe-helvetti-skeida on ainoa Oikea tie. Ja senkin, että sitä tahtoisi itsekin oikeasti. Sitä odotellessa.
Taas sitä huomaa, että me ihmiset olemme erilaisia.
- MMies
Ratikkakuski kirjoitti:
Taas sitä huomaa, että me ihmiset olemme erilaisia.
Näinpä. Tai sitten et vain ole tavannut Sitä?
- ap.
Ratikkakuski kirjoitti:
Kuten joku muukin jo kysyi, miten ihmeessä suhde on voinut jatkua jo kaksi vuotta, eikä tällaisesta kohtalonkysymyksestä ole puhuttu? Kyllä minä olen aina jo suhteen alkumetreillä yrittänyt johdatella keskustelua siihen suuntaan, että molempien tulevaisuuden haaveet tulisivat selviksi ja molemmat voisivat faktojen pohjalta päättää, haluavatko jatkaa suhdetta. Minusta se on vain reilua.
Ehkä mies ilmaisi asian epädiplomaatisin sanankääntein, mutta joku saattaa uskotella muuten itselleen, että "kyllä se mies vielä mielensä muuttaa". Omasta ajatusmaailmasta johtuvaa toiveajattelua, mikä lopulta johtaa eroon ja katkeruuteen, että seurustelun aika on mennyt "hukkaan", kun se ei johdakaan toivottuun lopputulokseen, jota mies ei itseasiassa ole koskaan luvannutkaan.Tottahan toki asiasta on keskusteltu suhteen alkumetreiltä saakka. Mies on pysynyt kannassaan koko ajan, mutta itse olen viime aikoina taas alkanut pohtia asiaa enemmän, koska biologinen kello tikittää...
MMies kirjoitti:
Näinpä. Tai sitten et vain ole tavannut Sitä?
Vastahan minä vietin Rouva Ratikan kanssa tällä viikolla 6-vuotis hääpäivää ja olemme vieläkin kuin vastanaineita. Ei minun elämänkokemukseni ja käsityskykyni ainakaan riitä suuremman onnen kuvitteluun, haikailusta puhumattakaan.
- ainoa
ap. kirjoitti:
Tottahan toki asiasta on keskusteltu suhteen alkumetreiltä saakka. Mies on pysynyt kannassaan koko ajan, mutta itse olen viime aikoina taas alkanut pohtia asiaa enemmän, koska biologinen kello tikittää...
ongelma teidän suhteessa olet sinä ja sinun ailahteleva mieli.
- MMies
Ratikkakuski kirjoitti:
Vastahan minä vietin Rouva Ratikan kanssa tällä viikolla 6-vuotis hääpäivää ja olemme vieläkin kuin vastanaineita. Ei minun elämänkokemukseni ja käsityskykyni ainakaan riitä suuremman onnen kuvitteluun, haikailusta puhumattakaan.
Hienoa. Ja onnea. Minun elämänkokemukseni ja käsityskykyni riittää kyllä paljon suurempaan onnen kuvitteluun, mitä Suomen laski antaa myöden, että ehkä joku muslimimaa haaremi-instituoineen olisi jotain minulle, kun ei näistä "avomielisistä" länsimaisnaisista ole oikein mihinkään loppujen lopuksi.
MMies kirjoitti:
Hienoa. Ja onnea. Minun elämänkokemukseni ja käsityskykyni riittää kyllä paljon suurempaan onnen kuvitteluun, mitä Suomen laski antaa myöden, että ehkä joku muslimimaa haaremi-instituoineen olisi jotain minulle, kun ei näistä "avomielisistä" länsimaisnaisista ole oikein mihinkään loppujen lopuksi.
Monta onnea, mutta myös monta harmia. Ei se kyllä ainakaan minun ruumiinrakenteelleni sopisi, vaikka äkkiseltään ajateltuna monta nymfiä ympärillä pyörimässä viuhkoineen kuulostaisikin hyvältä. Tämä on taas näitä juttuja, jossa fantasia ja käytännön elämä eivät lyö käsipäivää.
- MMies
Ratikkakuski kirjoitti:
Monta onnea, mutta myös monta harmia. Ei se kyllä ainakaan minun ruumiinrakenteelleni sopisi, vaikka äkkiseltään ajateltuna monta nymfiä ympärillä pyörimässä viuhkoineen kuulostaisikin hyvältä. Tämä on taas näitä juttuja, jossa fantasia ja käytännön elämä eivät lyö käsipäivää.
Minun tapauksessani se taas ei sopisi, että minä pyörisin naisen ympärillä päivät pääksytysten, joten ruumiinrakenteeni huomioon ottaen pari korvaajaa olisi minimi.
" Tämä on taas näitä juttuja, jossa fantasia ja käytännön elämä eivät lyö käsipäivää."
Kerrankin 100% kanssasi samaa mieltä:(
Tai no, mikä estäisi muka elämästä?
- vänkyrä-nainen
miksi asia tulee puheeksi vasta nyt...sentään pari vuotta jo yhdessä..luulisi, että tuossa ajassa olisi jo edes jollain lailla sivuttu aihetta aiemmin...
- maailma..
Mieti nyt kuitenkin vielä asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta. Maapallon kuormitus ei kestä nykyistäkään ihmismäärää ja ilmaston lämpeneminen on saatava loppumaan nopeasti, joten viisainta on jättää lisääntymättä.
Ja sinähän olet se täydellinen ihminen, joka tekee moisia päätöksiä maapallon, eikä omien intressien pohjalta. Uskonhan minä sen, uskonhan minä joulupukkiin ja mustanaamioonkin.
Sinähän olet henkisesti kuin nuori tyttö, joka maailman pelastaakseen ei halua omia lapsia vaan adoptoida afrikasta nälkää näkevän orvon. Ihan vaan epäitsekkäistä syistä...
Eikö oikeampi kysymys ole, että 'nainen ja lapsettomuus'?
Miehellähän on jo puheidesi mukaan 3 muksua, ni ei se ole mikään lapseton, vaan sinä olet lapseton. Ja vaikka väitätkin, ettei sulla mitään vauvakuumeilua ole, ni oireita siitä ainakin näyttää olevan, joten sinä teet niinkuin parhaaksi näät ja mies hankkii sterilisaation jos hän näin itselleen parhaaksi näkee.
Itseasiassa. Minäkin olen strelisaatiota harkinnut ja jossain vaiheessa sen toteutankin, vielä ei kuitenkaan ole sen aika, mut viiden vuoden päästä alkaa olla.- helvettiin
sinäkin niitä jyviäs vielä säästelet? Sullahan on jo mukulat tehtynä.
helvettiin kirjoitti:
sinäkin niitä jyviäs vielä säästelet? Sullahan on jo mukulat tehtynä.
Mut mä vielä haaveilen koti-isänä olosta ihan pikkusen kanssa, se on multa kokematta. Jah, jos vaikka rakastun ja nainenkin haluu jälkikasvua, ni en sitä mahdollisuutta vielä pois sulje, muutaman vuoden päästä kyllä. Sitte olen jo ihan liian vanha.
- Asiasta.huvittunut
Nainen, joka ei alle 30-vuotiaana ole varma haluaako lapsia vai ei, haluaa niitä aivan varmasti päälle kolmikymppisenä. Eli mies vaihtoon, lapset ovat niin suuri asia, että haluat pitää option itselläsi. Eri asia olisi, jos tietäisit varmasti, ettet halua lapsia.
Kummallekin paras ratkaisu. Ei tuota aikaa oo sulla kauheasti "tuhlattavaksi". Sitten kun on liian kiire löytää isä lapselle, niin miehet karttavat sua kuin ruttoa.
- jvjhv
Voisko olla koko ajatus myöskin harmia ja kateutta siitä että miehellä on jotain mitä sinulla ei ole eikä tätä menoa tule olemaankaan, tai miehelläsi on nämä sinulta puuttuvat lapset ja kokemukset jonkun toisen naisihmisen kanssa? Tiedän että tällainen kysymys voi alkaa lähinnä ärsyttää jos ei ole valmis tunnustamaan tai edes tunnistamaan itsessään tällaisia tunteita, mutta tarkoitukseni ei ole naljailla.
Kai sinun pitäisi kuitenkin lähinnä selvittää oma kantasi lasten hankintaan jos tämän asian perusteella eroakin jo täytyy miettiä. Ei se paljoa tilannetta paranna että vaihdat miestä johonkin lisääntymishalukkaampaan ja toteat sitten ettei sinua itseäsi lasten hankkiminen sitten kuitenkaan kiinnosta.
Eli haluatko lapsia vai haluatko vain säilyttää vielä kaikki ovet avoimina ennenkuin saat selvitettyä mitä haluat? Käytätkö käsitettä "biologinen kello" kuvaamaan ikääsi vaiko aloittelevaa vauvakuumetta? Aloituksestasi saa sellaisen kuvan ettet lapsia oikeastaan halua.
Itse olen antanut itseni ymmärtää että kyllä sen sitten tietää jos niitä lapsia haluaa. Tekeekö ihmiset lapsia ikäänkuin varmuuden vuoksi ettei sitten vanhempana kaduta kun ei ole lapsia? Mihin ne lapset sitten voi palauttaa jos niiden hankkiminen alkaa kaduttaa? Ei kai nyt ole järkeä erota PELKÄSTÄÄN VARMUUDEN VUOKSI hyvästä suhteesta että ehtisi hakea isukkiehdokkaan jos joskus sattuukin haluamaan lapsia?
Kolikon kääntöpuolena jossain oli mies kirjoittanut elävänsä huonossa suhteessa johon arveli jäävänsä siksi että saisi perhettä... Jep, lapsi valvomisineen ja tulevine murkkuikineen ym. varmaan parantaa tilannetta ihan hirveästi.
No, ei kakarat varmasti ole kaikki mitenkään toivottuja olleet isomummun aikoinakaan ja jotenkuten kai suurin osa on kuitenkin pärjännyt. Nyt kun asioita voi suunnitella niin perustelut kuulostavat kyllä välillä vähintäänkin hurjilta...?
Vaan kaikkea hyvää jatkoa ajatellen mitä päätätkin... Eihän nämä ihan yksinkertaisia asioita ole.... - VÄÄRÄ ;MIES
ei yhtään sen vähempää, ei yhtään sen enempää.
- la.ra
kannattaisi selvittää jo suhteen alussa niin ei tule pettymyksiä kumminkaan puolin.
Jokainen lapsi ansaitsee tulla maailmaan täysin toivottuna ja toisaalta lapsen haluaminen on sen verran iso asia, ettei sitä kannata suhteen takia uhrata.
Jos susta tuntuu pahalta se, että mies ei aio isäksi enää koskaan, niin ehkä sä ainakin alitajuisesti aiot/haluat itse joskus lisääntyä..?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla6002136- 1081078
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,191008Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki4887Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101845- 79795
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50749Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?87727- 63715
- 65563