Miten tämä sielunkumppanuus oikein toimii?
Oletko tavannut oman sielunkumppanisi? Tiesitkö sen heti vai voiko se ymmärrys tämän ihmisen erityislaatuisuudesta tulla jälkijättöisesti?
Ajatus heräsi tästä aloituksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000033266866
Ja tämä kommentti erityisesti jäi kiinnostamaan.
"Jos sielunkumppani, sinulla ei olisi tarvetta tunnustaa sitä hänelle. Tietäisitte sen kumpikin ilman tunnustuksia ja sanoja. Etkä kyselisi asiasta mitään täällä. Silloin kun Tietää, ei ole tarvetta kysellä."
Eli jos ei tiedä miten se ilmenee, niin sitä ei ole kokenut itse? Miten tämä sitten ilmenee? Voiko olla tavannut sielunkumppanin tajuamatta tavanneensa sellaisen?
Itse pidän sielunkumppania ihmisenä, jonka kanssa synkkaa hyvin. On sellaista sanatonta ymmärrystä. Mutta wikipediastahan löytyy ihan uusia näkemyksiä asiaan. Teorioita monenlaisia ja paljon erilaisia tasoja ilmenemismuotoja. Että aihehan on aika laaja ja kiinnostanut ihmisiä näemmä kautta aikojen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Soul_mate
Sielunkumppani
39
2547
Vastaukset
- ,m.,.,..,..
e-mail, jos haluat näkemyksiäni.
- Marie-Cecile
laitapa ihmeessä tulemaan.
- useitakin.
Sielunkumppanuus on yksi laatunaisen ominaisuuksista. Moni asia loksahtaa kohdalleen ikään kuin automaattisesti, jos naisella on oikea asenne ja tavoite. Kaveri kertoi, että näitä saattaa löytää siviileistäkin. Tiedä häntä.
- Marie-Cecile
on aina hyvästä. Työtä tekevien naisten tukeminen on ihan jees tavoite,kun siitä kuulemma oikeasti saa jotain.
- tukemiseksi
Marie-Cecile kirjoitti:
on aina hyvästä. Työtä tekevien naisten tukeminen on ihan jees tavoite,kun siitä kuulemma oikeasti saa jotain.
Eikä se ole edes varsinainen tavoitekaan siinä tilanteessa. Sen sijaan siitä todella saa ja paljon. Suosittelen lämpimästi kaikille empiville.
- Marie-Cecile
tukemiseksi kirjoitti:
Eikä se ole edes varsinainen tavoitekaan siinä tilanteessa. Sen sijaan siitä todella saa ja paljon. Suosittelen lämpimästi kaikille empiville.
teillä ole varainsiirto kuitenkin yhtenä yhteisenä tavoitteena? Että vaikka ei päätavoite ehkä olekaan, niin kai sitä voisi edes yhteiseksi tavoitteeksi kutsua?
Että toi on sellainen viimeinen oljenkorsi jolla voi uskotella jollekin upealle naiselle/miehelle että tää on nyt sitten jotain erikoista ja siksi sun pitää tulla tonne sänkyyn mun kaa koska meillä synkkaa väistämättä hyvin koska ollaan soulmeittejä... ja jopa siis itse uskoa siihen... :)
Mä olen skeptinen. En suljettu... mutta skeptinen. Se tuntemushan nyt sijaitsee omassa päässä jos missä, se mikä on omassa päässä ei ole toisen ihmsisen todellinen ominaisuus.
Mä jotenkin koen että ihmiset on suljettuja astioita ja jokaisen sisäiseen järjestykseen pääseminen on täysi mahdottomuus. Kaikki tapahtuu kommunikaatiokanavan kautta, olkoon se puhe tai eleet tai mikä ikinä... mutta sinne yksityiseen sieluun ei kukaan pääse sisään¨kukaan muu kuin ihminen itse oikeasti.
Kuitenkin toivon. Toivon kovasti että olen väärässä.- Marie-Cecile
mitä tuossa lueskelin aiheesta, niin kaikkein eniten hämmästyin tuosta, että sielunkumppaneilla pitäisi olla samanlainen telepaattinen henkinen yhteys kuin kaksosilla. Se on jotenkin häkellyttävää.
Marie-Cecile kirjoitti:
mitä tuossa lueskelin aiheesta, niin kaikkein eniten hämmästyin tuosta, että sielunkumppaneilla pitäisi olla samanlainen telepaattinen henkinen yhteys kuin kaksosilla. Se on jotenkin häkellyttävää.
On kyllä kovat kriteerit.
Koko sielunkumppanuus-systeemissä on oiin paljon epämääräisyyttä etten tunne oloani mukavaksi aiheen äärellä. On sieluja ja telepatioita ja kaikkea kyseenalaista.
"Uskon kun koen ja sittenkin vasta jälkikäteen"
- soulmate.
Mä en ollut lukenut tota mainitsemaasi keskustelua, mutta toi oli tutun oloinen tarina. Olen siis se nainen, mutta en toiminut noin enkä itseasiassa mitenkään... Mulla kaksi lasta, onnellisesti naimisissa jne. Noin 17v. asti mulla on kuitenkin ollut hyvin läheinen ihminen, jonka olen kokenut sielunkumppaniksi. Hän oli tavattuani varattu, joten en koskaan "yrittänyt" mitään. Tunteilleen ei kuitenkaan mitään voi. Olemme olleet läheisissä tekemisissä aikoinaan opiskelujen ym. puitteissa ja väitän tuntevani hänet tarpeeksi tietäen tämän. En osaa sanoa hänen tunteistaan mitään, mutta viitteitä siihen, että hänkin tuntisi samoin oli. Meillä oli kuitenkin valtava ikäero ym. ylittämättömiä esteitä. Koko ikäni olen "kantanut" häntä kuitenkin sydämessäni mukanani ja joskus "törmännytkin" sattumalta. Hän on loppuelämäni mulle sielunkumppani, mutta mieleenkään ei tulisi "vaatia" häneltä yhtään mitään. Olen onnellinen vain, että hän on olemassa ja olen saanut tutustua häneen.
- Marie-Cecile
En tuossa mielessä varmaan ole koskaan sielunkumppania tavannut.
Miten sen sielunkumppanin tuntee omakseen? Onko hän vain sellainen ihminen, joka on merkittävä omalle elämälle vai onko siinä jotain elämääsuurempaa mukana, jota ei osaa selittää? - soulmate.
Marie-Cecile kirjoitti:
En tuossa mielessä varmaan ole koskaan sielunkumppania tavannut.
Miten sen sielunkumppanin tuntee omakseen? Onko hän vain sellainen ihminen, joka on merkittävä omalle elämälle vai onko siinä jotain elämääsuurempaa mukana, jota ei osaa selittää?tuntee jotenkin heti, kun hänet tapaa, mä ajattelen näin. Se kuka minä olen nyt, on tietyllä tavalla hänen vaikutustaan, en osaa selittää miksi. Olen aina tärkeitä päätöksiä tehdessä ajatellut myös häntä, ehkä hänen mielipidettään tms. Vaikea selittää. Miehessäni on paljon häntä ja luulen, että
heistä voisi tulla hyviä ystäviä, jos tulisi tilanne, että olisivat tekemisissä. Meillähän ei ole ollut sielunkumppanin kanssa koskaan mitään fyysistä suhdetta, joten sekään ei olisi "painolastina"... - Marie-Cecile
soulmate. kirjoitti:
tuntee jotenkin heti, kun hänet tapaa, mä ajattelen näin. Se kuka minä olen nyt, on tietyllä tavalla hänen vaikutustaan, en osaa selittää miksi. Olen aina tärkeitä päätöksiä tehdessä ajatellut myös häntä, ehkä hänen mielipidettään tms. Vaikea selittää. Miehessäni on paljon häntä ja luulen, että
heistä voisi tulla hyviä ystäviä, jos tulisi tilanne, että olisivat tekemisissä. Meillähän ei ole ollut sielunkumppanin kanssa koskaan mitään fyysistä suhdetta, joten sekään ei olisi "painolastina"...että tämä sielunkumppanuus on kokemuksena jotain, jota täytyy kokea voidakseen ymmärtää mitä se on. Mutta tämä varmaan laajentaa omaa käsitystä siitä, että maailmassa on paljon asioita joita tapahtuu, joita ei osaa selittää ja jotka kuulostavat mystisiltä.
Mutta tämä:
"Se kuka minä olen nyt, on tietyllä tavalla hänen vaikutustaan, en osaa selittää miksi. Olen aina tärkeitä päätöksiä tehdessä ajatellut myös häntä, ehkä hänen mielipidettään tms. Vaikea selittää."
Tiedätkö miten tämä mies taas kokee sinut? Onko hänellä jotain vastaavaa kokemusta?
Olen ymmärtänytkin, että sielunkumppanuus ei tarkoita välttämättä sitä, että siinä olisikaan mitään fyysistä. - soulmate.
Marie-Cecile kirjoitti:
että tämä sielunkumppanuus on kokemuksena jotain, jota täytyy kokea voidakseen ymmärtää mitä se on. Mutta tämä varmaan laajentaa omaa käsitystä siitä, että maailmassa on paljon asioita joita tapahtuu, joita ei osaa selittää ja jotka kuulostavat mystisiltä.
Mutta tämä:
"Se kuka minä olen nyt, on tietyllä tavalla hänen vaikutustaan, en osaa selittää miksi. Olen aina tärkeitä päätöksiä tehdessä ajatellut myös häntä, ehkä hänen mielipidettään tms. Vaikea selittää."
Tiedätkö miten tämä mies taas kokee sinut? Onko hänellä jotain vastaavaa kokemusta?
Olen ymmärtänytkin, että sielunkumppanuus ei tarkoita välttämättä sitä, että siinä olisikaan mitään fyysistä.emme ole keskustelleet koskaan tästä "sielunkumppanuudesta". Voihan tän niinkin ajatella, että tämä on vain mun päässä. Tiedän, että tämä ihminen pitää minusta, en oikeastaan muuta. En edes tiedä, haluanko tietää, olenko hänelle jotenkin tärkeä. Olemme kyllä keskustelleet elämästä, olen saanut "elämänohjeita" häneltä, mutta aina on tilanne ollut se, että vähintään toinen on ollut varattu. Se on ehkä estänyt keskustelun, vaikka ei olisikaan ollut suunnitelmissa muuta. Mulle hän vain on tärkeä ihminen. Jos minä en ole hänelle, en voi sille mitään. Luulen, toivon kuitenkin että merkitsen hänelle jotain. Ehkä JOSKUS pääsemme keskustelemaan kasvokkain näistä asioista, toivon niin.
En ole tavannut sielunkumppaniani. Olisin asiasta satavarma, jos olisin tavannut. On mul kyllä epäilyksiä ja tuntemuksia sielunkumppanuuden olemassaolosta joidenkin ihmisten kanssa olemassa, mut mun oma tietämättömyys, epäusko ja haluttomuus ottaa asiasta lisää selvää joko estää sen sielunkumppanuuden olemassaolon tai sitten omat tuntemukset ovat vain virheellisiä ja nämä ihmiset ovat 'vain' niitä joiden kanssa synkkaa, tai on synkannut hyvin.
Joten siis. Mua ei se sielunkumppanuus kovin hirveesti kiinnosta, vaan mua kiinnostaa enemmän se, että tuun vaan toimeen ja viihdyn ihmisen kanssa, se riittää.- Marie-Cecile
Eli uskot sielunkumppaneiden olemassa oloon, mutta olet kiinnostunut elämässä ylipäätänsä ihmisistä ja sielunkumppanuus on elämässä olevia asioita, joiden ei pitäisi saada mitään erityisasemaa, koska se voi olla poissa niiltä muilta mukavilta ihmisiltä, joita elämään kuuluu, mutta eivät ole saaneet sielunkumppanin asemaa?
Marie-Cecile kirjoitti:
Eli uskot sielunkumppaneiden olemassa oloon, mutta olet kiinnostunut elämässä ylipäätänsä ihmisistä ja sielunkumppanuus on elämässä olevia asioita, joiden ei pitäisi saada mitään erityisasemaa, koska se voi olla poissa niiltä muilta mukavilta ihmisiltä, joita elämään kuuluu, mutta eivät ole saaneet sielunkumppanin asemaa?
Emmä haluu 'rajata' elämäni ihmisiä. Enkä myöskään etsiä tai tutkailla mahdollista sielunkumppanin olemassaoloa, koska se tavallaan estäisi ja pidättelisi näkemästä näissä ei-sielunkumppaneissa sitä hyvää ja minä haluan pitää oman elämäni ihmiset tasaveroisessa asemassa.
- näi o... :)
Marie-Cecile kirjoitti:
Eli uskot sielunkumppaneiden olemassa oloon, mutta olet kiinnostunut elämässä ylipäätänsä ihmisistä ja sielunkumppanuus on elämässä olevia asioita, joiden ei pitäisi saada mitään erityisasemaa, koska se voi olla poissa niiltä muilta mukavilta ihmisiltä, joita elämään kuuluu, mutta eivät ole saaneet sielunkumppanin asemaa?
läskit silmillä on rehellisesti kiinnostunut lähinnä naisten pilluista
- Marie-Cecile
näi o... :) kirjoitti:
läskit silmillä on rehellisesti kiinnostunut lähinnä naisten pilluista
rehellisyys maan perii. Ja kai se on hyvä, jos jossain sentään on rehellinen, vähintään itselleen?
- näi o... :)
Marie-Cecile kirjoitti:
rehellisyys maan perii. Ja kai se on hyvä, jos jossain sentään on rehellinen, vähintään itselleen?
Asian voi ilmaista ilman turhia korulauseita jotka johtaa harhaan pientä kulkijaa
- Marie-Cecile
relaxed_eyes kirjoitti:
Emmä haluu 'rajata' elämäni ihmisiä. Enkä myöskään etsiä tai tutkailla mahdollista sielunkumppanin olemassaoloa, koska se tavallaan estäisi ja pidättelisi näkemästä näissä ei-sielunkumppaneissa sitä hyvää ja minä haluan pitää oman elämäni ihmiset tasaveroisessa asemassa.
sielunkumppanin etsiminen, niin mitä se sielunkumppani sinusta on?
Marie-Cecile kirjoitti:
sielunkumppanin etsiminen, niin mitä se sielunkumppani sinusta on?
hyvä perse ja kirkkaat silmät.
'aahh, musta tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanini' jne. juttua kuulee ihan liian usein.- Marie-Cecile
relaxed_eyes kirjoitti:
hyvä perse ja kirkkaat silmät.
'aahh, musta tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanini' jne. juttua kuulee ihan liian usein.sitten syvällisellä päällä... Noo... ei ehkä olisi pitänyt viisastella siinä normaali nainen-ketjussa... xD
Marie-Cecile kirjoitti:
sitten syvällisellä päällä... Noo... ei ehkä olisi pitänyt viisastella siinä normaali nainen-ketjussa... xD
Paska kelluu likakaivossa(kin), mä en haluu upota. ;)
- Asiasta.huvittunut
Mutta se olikin oikeasti naapurin setä.
Sielunkumppania en ole tavannut, koska on vain ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen paremmin, ja ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen huonommin. Ei se tule mulle yllätyksenä, jos ymmärrän ihmistä, joka on luonteeltaan samantyyppinen, saanut samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen kuin minä ja muutenkin elämänkaari on jokseenkin yhtenevä. Ymmärrän sellaista ihmistä paremmin kuin esimerkiksi jotain heimolaiskaveria Afrikan viidakoista. Mielestäni siinä ei ole mitään mystistä, päinvastoin, se on täysin loogista.- Marie-Cecile
jos joku päivä tapaisit jonkun heimolaistyttelin Afrikan viidakosta, joka vie sinulta jalat alta ja keskinäinen ymmärryksenne on häkellyttävän samankaltainen, vain kulttuurintuomat tavat ovat erilaiset, mutta muuten huomaisit olevasi ihan samalla aaltopituudella hänen kanssaan? Sekö tuntuisi sinusta hyvin epäloogiselta? Pidän itse tätä epätodennäköisenä, mutta en täysin mahdottomana.
Entä koetko mahdottomaksi, että et ymmärtäisi ihmistä, joka on luonteeltaan samantyyppinen, saanut samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen kuin minä ja muutenkin elämänkaari on jokseenkin yhtenevä?
Kuinka samantyyppinen on oltava, jotta tietää jo etukäteen tulevansa paremmin toimeen jonkun kanssa? Kuinka paljon henkilökemia vaikuttaa,vai vaikuttaako ollenkaan? - Asiasta.huvittunut
Marie-Cecile kirjoitti:
jos joku päivä tapaisit jonkun heimolaistyttelin Afrikan viidakosta, joka vie sinulta jalat alta ja keskinäinen ymmärryksenne on häkellyttävän samankaltainen, vain kulttuurintuomat tavat ovat erilaiset, mutta muuten huomaisit olevasi ihan samalla aaltopituudella hänen kanssaan? Sekö tuntuisi sinusta hyvin epäloogiselta? Pidän itse tätä epätodennäköisenä, mutta en täysin mahdottomana.
Entä koetko mahdottomaksi, että et ymmärtäisi ihmistä, joka on luonteeltaan samantyyppinen, saanut samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen kuin minä ja muutenkin elämänkaari on jokseenkin yhtenevä?
Kuinka samantyyppinen on oltava, jotta tietää jo etukäteen tulevansa paremmin toimeen jonkun kanssa? Kuinka paljon henkilökemia vaikuttaa,vai vaikuttaako ollenkaan?Ihmisen arvokäsitykset ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia. Vaikka kykenisinkin ymmärtämään ajatusketjun, jolla vieraan kulttuurin edustaja päätyy johonkin tiettyyn lopputulokseen, pitäisin sitä luultavasti silti järjettömänä. Se on kasvatuksen, koulutuksen ja taustan vaikutusta.
Jos kaksi ihmistä on eri kulttuureista, tulevat he varmasti paremmin toimeen, jos ovat luonteeltaan samanlaisia. Esimerkiksi kaksi uteliasta ja suvaitsevaista tulisivat varmasti hyvin toimeen, vaikka kulttuuritausta olisikin erilainen. Vastaavasti kaksi varautunutta ja sotaisaa persoonaa tuskin tulisivat toimeen, mutta ymmärtäisivät silti toistensa motiivit ja kykenisivät kunnioittamaan toisiaan. Mielestäni ei voida puhua sukulaissieluista, vaan pelkästään samankaltaisesta luonteesta.
Parhaiten tulevat toimeen sellaiset ihmiset, joilla sekä tausta että perusluonne ovat sopusoinnussa. Samankaltaiset ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan, koska ymmärtävät toisiaan paremmin. Mä en esimerkiksi pidä sattumana sitä, että mun kaveripiiristä useat ovat perheensä ainoita lapsia (minäkin olen). Marie-Cecile kirjoitti:
jos joku päivä tapaisit jonkun heimolaistyttelin Afrikan viidakosta, joka vie sinulta jalat alta ja keskinäinen ymmärryksenne on häkellyttävän samankaltainen, vain kulttuurintuomat tavat ovat erilaiset, mutta muuten huomaisit olevasi ihan samalla aaltopituudella hänen kanssaan? Sekö tuntuisi sinusta hyvin epäloogiselta? Pidän itse tätä epätodennäköisenä, mutta en täysin mahdottomana.
Entä koetko mahdottomaksi, että et ymmärtäisi ihmistä, joka on luonteeltaan samantyyppinen, saanut samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen kuin minä ja muutenkin elämänkaari on jokseenkin yhtenevä?
Kuinka samantyyppinen on oltava, jotta tietää jo etukäteen tulevansa paremmin toimeen jonkun kanssa? Kuinka paljon henkilökemia vaikuttaa,vai vaikuttaako ollenkaan?Mun on pitää vetää tähän ne ykstasoiset ja monitasoiset kohtaamiset eri ihmisten kanssa, joista joskus oli sun kans puhetta. Eli, mä luulen, että monikin sekottaa asioita keskenään ja sielunkumppanuus sekoitetaan siihen monitasoiseen kohtaamiseen ja samankaltaisuuteen.
Sielunkumppanihan voi olla myös itsen vastakohta joissain asioissa, ehkä jopa monissakin asioissa.
- Aurinko79-
että on ihmisiä, joiden kanssa vain kolahtaa niin kovasti, että heitä voi nimittää sielunkumppaneiks. Sellaisen ihmisen kohdatessaan kommunikointi on vaivatonta, oleminen luonnollista ja helppoa ja tuntee olevansa kotona vähän kuten itsekin sanoit, on sanatonta ymmärrystä. Sellaisia ihmisiä on tosi harvassa, mutta koen että olen muutaman sielunkumppanin löytänyt elämäni aikana.
Mä en usko sielunkumppaniin siis sellaisessa romanttisessa mielessä, että jokaisella meistä olis se yksi ja ainoa toinen puolisko, joka täyttäis sen puuttuvan aukon sielussa. Mä uskon, että on ihmisiä ja on kemioita. Joidenkin kanssa ne kemiat vain kohtaa, toisten kanssa taas syntyy räjähdysalttiita tilanteita hyvinkin helposti. - kunnon mies
ja se on just noin että mitään ei tarvitse "selittää" ja huumori on just samanlaista
- la.ra
ja joidenkin kanssa natsaa vähän vähemmän.
Sen vain tietää. En usko mihinkään yksi ja ainoa sielunkumppani -ajatukseen, sillä sitä kumppanuutta on niin eri tasoilla ja osa-alueilla.
Itse asiassa minä - sielunvaellukseen uskovana - ymmärrän sielunkumppanuuden sielujen ikien kautta. Samanikäiset sielut ymmärtävät toisiaan paremmin.la.ra kirjoitti:
joka kuvaa suurin piirtein minun ajatusmaailmaani: http://www.michaelkirjat.fi/jalleensynt.htm
Mähän oon lukenut ton kirjan missä noita seliteltiin. Sellanen sateenkaarikantinen.
- näin ymmärrän asian...
Sielunkumppanuus ei minusta välttämättä edellytä kovin samanlaista arvomaailmaa, kokemustaustaa tai kasvatusta, vaan se on enemmänkin sitä, että ajatus kulkee samanyyppisten päättelyketjurakenteiden kautta ja samassa rytmityksessä. Tyypit raksuttavat samalla kellotaajuudella ja molemmilla syttyy ahaa-ilme samalla silmänräpäyksellä. Olen kokenut sielunkumppanuutta ihmisen kanssa, jonka mielipiteistä olin eri mieltä, mutta jonka ajatuksenkulussa oli silti poikkeuksellisen helppo pysyä mukana.
- Petter X
"Oletko tavannut oman sielunkumppanisi?"
Kaksikin. TV:n kaukosäädin ja pullonkorkinavaaja.- Keskikokoinen faija
Muhahahah!! Dingdong-Brothers
- Petter X
Keskikokoinen faija kirjoitti:
Muhahahah!! Dingdong-Brothers
Näetkö useinkin palstan miehistä kosteita unia?
- *mimi*
Tässä lisää aiheesta
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml?kuudesaisti-tarua_vai_totta-sielunkumppanuus
Minä olen tavannut sielunkumppanini. Ja hänen kanssaan nyt juuri seurustelen. Heti tavatessa tuli olo kuin olisi kotonaan. Kaikki entinen paha sai selityksen. Mutta sielunkumppanuus voi olla muunkin laista kuin romanttista. Sielunkumppani voi olla jopa eläin. On se elämä ihmeellistä. - en...
Tuollaiseen uskonut, mutta yksi ihminen voi muuttaa kaiken. Oikeasti sellaista harmoniaa ja sanomatonta ymmmärrystä onkin erittäin vaikea käsittää, ellei sitä ole itse kokenut. Kuitenkin enemmän kuin 'synkkaa hyvin'. Itse en kyllä kokenut minkäänlaista yhteyttä kun ensi kerran tämän ihmisen tapasin, tuskinpa hänkään. Asiat alkoivat vyörymään eteenpäin tutustuttuamme pikkuhiljaa. Ensimmäinen tahaton kosketus oli kyllä minulle kuin sähköisku, mutta tuolloin en sitä sen kummemmin noteerannut vaikka en moista ole muulloin kokenutkaan.
Tuo seikka kyllä toteutui että ei kummallakaan ollut mitään epäselvyyksiä toisen tunteista ja pitkään meni ennen kuin niistä uskallettiin alkaa edes puhumaan koskaan hän oli varattu. Ennen minua varmasti onnellisesti ja usein onkin tullut mietittyä että molemmille olisi ollut parempi jos emme koskaan olisi kohdanneetkaan. Toisaalta kaikista vaikeuksista ja tuskasta huolimatta, hän kasvatti minua ihmisenä ja miehenä enemmän kuin kukaan muu on tehnyt. Ehkä eniten surettaa se, että on erittäin todennäköistä etten rakastu enää kehenkään yhtä syvästi kuin häneen noiden vuosien aikana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla6122246- 1081098
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,251095Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki5944Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101855- 86845
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50759Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?89752- 63725
- 65573