emme halua

kieltäytyä!! parempi niin kuin väkisin alkaa tehtävään. vanhemmat kyllä ymmärtävät.

Eikö ihmiset osaa enää käyttäytyä asiallisesti? Ei tuollaista asiaa tosta vaan "tokaista," vaan todellakin kysytään sopiiko se ja halutaanko ryhtyä kummiksi.

Mielestäni kummiudesta voi kieltäytyä ja täytyykin kieltäytyä, jos ei halua; varmaan itsekin huomaavat sitten miten ovat tuoneet koko asian esille.

Pistä ylös ajatuksia siitä, miksi haluat kieltäytyä, esim. pitkät välimatkat, sinulla on jo "tarpeeksi" kummilapsia etkä tunne voivasi ottaa enempää jne..... hae netistä ideoita, on näitä asioita muutkin ääneen kyselleet.

ettei kummiudesta saa kieltäytyä. Mutta itse olen kieltäytynyt. Sano kaverillesi,että sulla on periaatteet,että suostut vain sukulaisten kummeiksi. Koska kaveruus suhteet voivat joskus jäädä.

kummiudesta. Ex-mieheni veljen lapsen kummiudesta kieltäydyin ja exänikään ei sitten ryhtynyt lapsen kummiksi. Kehotin häntä tosin edes harkitsemaan asiaa mutta pysyi vaimonsa takana. Emme oikein koskaan tulleet hyvin juttuun veljen ja hänen avokkinsa kanssa joten katsoin etten voi ryhtyä niin vastuulliseen tehtävään lapselle jos en pidä edes vanhemmista.
itse koen kummin tehtävän hyvin vastuulliseksi ja jo olemassaolevat kummilapset täyttävät aikani tässä suhteessa. Syntymäpäivillä kun on käytävä ja muistettava aina muutenkin vahintään sinne rippikouluikäisyyteen tai jopa täysi-ikäisyyteen asti.
Kerro kohteliaasti syysi miksi et halua; voi olla ettei kaverisi sitä ymmärrä mutta se riski on otettava

Sehän on niin helppoa. Kun ei ole minkään lahkon jäsen, eipä ole mahdollisuutta kutsua kummitukseksikaan! Ei tartte pyydellä anteeksi, eikä ole muutakaan turhaa suukopua.

Eh! Voihan sitä sitten joskus, jos siltä tuntuu, liittyä takaisin "omaan" lahkoonsa. Kiljuen ottavat "eksyneet lampaat" takaisin laumaansa.

Ateismi kunniaan!

Erosin kirkosta ja olen sen jälkeen kertonut kaikille jotka ovat pyytäneet kummiksi että en halua olla tekemisissä kirkollisten toimitusten kanssa ja homma toimii!

Menet kaverisi puheille ja sanot, että olisi asiaa siitä kummiasiasta, että jos ne viitsisi millään etsiä uuden kummin lapselleen, kun teillä on jo omat kummilapset ja ette haluaisi kuin vain ne kaksi, että olet pahoillasi jne. Kyllä sen pitäisi ymmärtää, ja jos ei ymmärrä, niin on sinulla kyllä surkea kaveri. Sanonpa vain.

- Hebu :)

Ei ainakaan Raamattuun.Koko lapskastetta kun EI Raamatusta löydy!
Raamattu tuntee vain uskovien kasteen.

KTS. Raamatusta, Makuksen evankeliumi 16:15-16.

Joka USKOO ja kastetaan, se pelastuu.Joka EI USKO, on jo tuomittu kadotukseen.

Vauvakasteen puolustajat väittävät että Apostolien tekojen 16 luvun jakeesta 13 eteen päin purppuramyyjä Lydian sekä Filipin vangivartijan perhe olisi tullut kasteessa uskovaiseksi.Lueppa tarkkaan molemmat kohdat mitä ennen kastetta tapahtui.Nimittäin molemmissa tapauksissa ennen kastetta, niin Lydia(Herra avasi Lydian sydämmen jne.) sekä Filipin vanginvarija (kysyi Paavalista ja Silakselta, siis vanginvartija vangeilta:Herrat mitä minun pitää tekemän että pelastuisin?Ja he vastaavat hänelle, USKO Herraan Jeesukseen niin sinä PELASTUT ja sinun perhekuntasi.

Vielä kerran:Raamattu ei tunne vauvakastetta ja sitä seuraavaa kummiutta!
Mutta USKOVIEN KASTEEN se tuntee!

Totta kai voit kieltäytyä, itse asiassa sinun pitää se tehdä. Jos kaverisi siitä loukkaantuvat, se on heidän ongelmansa, ei sinun.

Minulla on sinkkuihmisenä kolme kummilasta ja kahdesti olen kieltäytynyt uusista. Toinen kavereistani suuttui ja katkaisi välit pariksi vuodeksi, kunnes otti itse yhteyttä ja pyysi anteeksi.
Juuri lapsen saaneet vanhemmat eivät aina tajua, että "heidän ainutlaatuinen lapsensa" ei ehkä olekkaan ihmelapsi :D
Muillakin on lapsia ja kummiksi pyydetyillä voi olla kummilapsia jo vanhastaan.

Lisäksi kun itselläni ei ole omia lapsia, minua pidetään tavallaan edulisena lapsenvahtina ja kivana pakettiautomaattina, eli ihmisenä joka hyvin mieluusti otettaisiin kummiksi.

Olen kuitenkin tehdyt ihan selkeän päätöksen. Nykyiset kolme kummilasta riittävät minulle, enempää en ota ja muistamiset loppuvat kun lapsi täyttää 18v, pääsee ylioppilaaksi tms.
Tämän jälkeen muitan jos tulee häitä, ristiäisiä tms suurempia tapahtumia, mutta synttärit ja joululahjat loppuvat tuohon täysi-ikäisyyteen.

Omat kummilapseni ovat siskoni poika, sukulaistyttö ja kaverin lapsi. Iältään ovat pian 17, 13 ja 5. Lisäksi kun on vielä kahden muun sisaruksen lapset, katson ettei aikani ja varallisuuteni riitä loputtoman lapsilauman huomioimiseen.

Eli aloittaja: kieltäydy kohteliaasti ja kerro syyt. Pitäkää myös kaikki kummit puolenne, kummina olo on muutakin kun ilmaisena lapsenvahtina olemista tai lahjojen ostoa.
Minulla on muuten periaate, että joka toinen vuosi lahja on "jotain tekemistä", ei tavaraa.
Tänä vuonna olemme käyneet vanhimman (17v)kummilapsen kanssa miniristeilyllä Hki-Tukholma, nuorimman (5v) kanssa huvipuistossa ja keskimmäisen (13v) kanssa vielä mietitään, mitä hän haluisi tehdä syksymmällä kun synttärit koittaa.

Kyllä voi kieltäytyä. Jos sinusta tuntuu siltä, että resurssit eivät riitä, kerro se.

Meidän (pian) neljän lapsen kohdalla on kahdesti osunut pyynnön kohteeksi henkilö/pariskunta, joka on kieltäytynyt kummiudesta. Eihän se mukavalta tunnu, mutta minusta on parempi kieltäytyä kuin ruveta vastahakoisesti tehtävään. Toisella kerralla ystäväni sanoi, ettei hän pitkän välimatkan takaa pystyisi täysipainoiseen kummiuteen. Hiukan tuli paha mieli, mutta ymmärsin sen hyvin. Toisella kertaa siskoni sanoi, etteivät he miehensä kanssa koe olevansa riittävän läheisiä meidän kanssamme. SE tuntui todella pahalta, siis että oma sisko perustelee päätöstään noin, mutta silloinkin ajattelin, että parempi niin.

Monesti olen miettinyt yhden lapsen kohdalla, että kunpa ei oltaisi noita pyydettykään, kun ei heitä lapsen elämä yhtään kiinnosta. Synttärit ja joulut menee ilman muistamisia, ja kun asuvat kaukana, ei muutenkaan juuri nähdä. Jos soitellaan, eivät edes kysy mitä kummitytölle kuuluu. Sellainen harmittaa.

Ja olenpa kerran joutunut sanomaan yhdelle esikoisemme kummille, että kunpa olisit kieltäytynyt. Hänellä oli ennestään jo monta kummilasta, mutta koska hän oli mieheni paras ystävä vauvasta asti, mieheni halusi ehdottomasti hänet pyytää. Ystävä mietti ja mietti ja mietti, ja lopulta ristiäispäivänä ilmoitti suostuvansa. Välimatka oli noin neljäsataa kilometriä, eikä miehestä kuulunut mitään jouluisin eikä syntymäpäivisin, saati että muulloin. Kun hän oli käymässä kotipaikkakunnallamme - ehkä kerran vuodessa - hän aina lupasi tulla käymään, mutta eipä sitten koskaan aikaa riittänyt kummilapselle. Poika näki kummiaan, jos satuttiin (tai sovittiin että tullaan) samaan kyläpaikkaan. Pojan synttärien aikaan kummi oli joka kesä samassa paikassa meidän kanssamme, noin sadan hehtaarin alueeella. Kerran hän tuli kahville, kolmasti pyydettiin ja lupasi mutta ei tullut.

Sitten jossain vaiheessa tuli mitta täyteen, kun poika niin surkeana puhui kummistaan ja kaipaili ja kyseli miksi se ei koskaan tule vaikka lupaa. Silloin laitoin tekstiviestin, että miksi rupesit, olisit kieltäytynyt, ja kysyin pyydetäänkö joku muu tilalle kummiksi (kummeja voi tällä perusteella lisätä, mutta ei poistaa kirkonkirjoista). Sen jälkeen kummi on silloin tällöin soittanut pojalle ja jos on nähty, on oikeasti keskittynyt kummilapseensa vähäksi aikaa.

Itselleni kummius on todella sydämen asia, muistan neljää kummilastamme kirjein ja kortein, en välttämättä lahjoilla, mutta huomioin heitä paljon. Olen pitänyt huolen myös siitä, että omien lastemme kummisuhde on molemminpuolinen: kummia muistetaan syntymäpäivänä ja jouluna vähintäänkin kortein, joskus myös pienen lahjan kera. Ja jos lapsi joskus leikkiensä keskeltä alkaa puhua kummistaan, kysyn haluaako hän soittaa tai lähettää kortin. Yleensä aina haluaa, ja silloin toimitaan niin.

Eli parempi on kieltäytyä kuin ruveta kummiksi vastoin tahtoaan tai mahdollisuuksiaan osallistua lapsen elämään. Rahasta sen ei pitäisi jäädä kiinni, sillä yhteinen eväsretki tai muu toiminta on halpaa ja paljon mieleenpainuvampaa kuin materialahja. Aika- ja energiapula on sitten asia erikseen. Kieltäytymisestä kannattaa kuitenkin keskustella kunnolla, ettei jää mitään hampaankoloon kaivelemaan. Myös suostumista miettiessä kannattaa kysyä vanhemmilta, mitä he kummilta toivovat. Ja kun pyytää omalle lapselleen kummia, muistaa, että kummeus on vastavuoroista. Kummi ei ole pelkkä lahja-automaatti, vaan tarkoitus on että hän on lapsen aikuinen ystävä ja tukija, ja silloin yhteydenpito on tärkeää myös lapsen puolelta.

kiittele kunniasta, voit sanoa olevasi otettu, mutta et voi ottaa vastuuta toisen perheen kristillisestä kasvatuksesta ja vähättele omaa kristillisyyttäsi.
Tietysti voit myös erota kirkosta, myös sillä eliminoit.

Riippuu syistä. Tyypillisiä syitä ovat:

1. En ole oikeasti kristitty.
2. En kuulu kirkkoon.
3. Harkitsen eroa kirkosta.
4. Olen eroamassa puolisostani.
5. Tunnen riittämättömyyttä tähän tehtävään.
6. Näen, että teille (vanhemmille) kristillisyys ei merkitse mitään enkä siksi halua seremoniapelleksi.

Koska meillä on jo mielestämme riittävästi kummilapsia, emme valitettavasti voi suostua kummeiksi tällä kertaa.

Minusta tuolla tavalla asian ilmaisu on ihan riittävän kohteliasta semminkin, kun kummiksi "pyytäminenkään" ei varsinaisesti käytöksen kultaista kirjaa noudattanut. Jos ystäväsi tästä loukkaantuu, se on hänen häpeänsä, ei sinun. Uskoisin, että järkevä ihminen kyllä hyväksyy kieltäytymisenkin.

Toki joukkoon mahtuu niitä vähemmän järkeviäkin. Itse olen monesti kieltäytynyt kummiudesta, koska en kastamattomana ja konfirmoimattomana sellaiseksi edes kelpaisi. Edes näin pätevä kieltäytymisen peruste ei valitettavasti eräälle tuttavalleni kelvannut, mutta sillehän minä en mitään mahtanut ;) Toivottavasti sinun ystäväsi ei sentään noin ajattelematon ole.

Kummius on sen verran iso asia, että siihen tehtävään tulisi pystyä ja jaksaa sitoutua. Olemme mieheni kanssa kummit viidelle lapselle ja vain yhden lapsen kohdalla koen että olisi ollut paras kieltäytyä kummiudesta. Tämä kummilapsi on minun kouluaikaisen tuttavuuteni lapsi ja emme juuri ole paljoakaan tekemisissä toistemme kanssa. On siis kaikille eduksi että kieltäydyt kummiudesta. Kieltäytymiseen ei tarvita tekosyitä tai keksiä verukkeita, sanot vaan rehellisesti että mitä tunnet. Jos kaverisi suuttuu siitä ja välit katkeaa, niin oliko hän silloin sinun oikea kaveri. Tee tämä kieltäytyminen myös mahdollisimman pian heti tänään, näin annat heille aikaa enemmän etsiä uutta kummia. Asian ilmoittaminen kaverillesi ei varmaan ole helppoa, mutta mitä pikemmin sen teet, sen parempi. Toivon että joku olisi ollut minullekin sanomassa näin, silloin kun kamppailimme tämän yhden lapsen kummiksi ryhtymisessä :) Tsemppiä sinulle!

Viiden lapsen äitinä koen evl-kirkon kummiuden todelliseksi riesaksi niin vanhemmille "pyydystää/kerjätä kummiksi lapselleen tai joutua kummiksi jollekin".Kummius menneinä vuosisatoina oli jonkinasteinen sosiaaliturva,mutta ei enää muuta kuin kauhea rasite.
Vuosien vieriessä suhteet kummeihin saattavat muuttua täysin negatiivisiksi esim perintöasioiden tai kärhämien vuoksi.
Kummius ei saisi olla pakollinen asia vaan kirkon piirikssäkin lapsen täytyisi saada nimiensä ilman pakollisia,kirkkoonkuuluvia kummeja.
Jos olisin saanut vielä kuudennen lapsen olisin eronnut kirkosta sen verran kummiusmyräkkä ahdisti ja ahdistaa edelleen lasten jo ollessa aikuisia.

...ja 2 omaa lasta. Miehelläni on 2 kummilasta. Esikoisellamme on 5 kummia ja kuopuksella 4. kummit on valittu siten että jos meille sattuisi jotakin niin luottaisimme näihin kummeihin ettei lapset jäisi heitteille.Ja kyllä kummin tehtäväkin on vastuullinen. Itse en haluaisi koskaan lapselleni sellaista kummia joka käy vaan synttäreillä eikä muuten muista koskaan. Minusta tärkeempää on että viettää aikaa kummilapsen kanssa kuin että näkee harvoin ja ostaa hirveen kasan lahjoja. Ja totta kai kummiudesta voi kieltäytyä. Jos joku lapsiemme kummeista olisi ollut sitä mieltä ettei halua ottaa vastuuta lapsesta tai ei ole aikaa olisin ollut kiitollinen siitä että sanoisi suoraan kuin että suostuisi eikä koskaan pitäisi mitään yhteyttä. Kyllä sellainen lapsestakin tuntuu pahalle... itselläni oli sellaiset kummit joita näin kerran vuodessa synttäreilläni.

Helposti voi. Sanot vain, ettet voi vastaanottaa kyseistä tehtävää. Vetoa esimerkiksi aikaan. Että et voi jakaa kaikille kummilapsille huomiota, eikä resurssit millään riitä useamman kummilapseen, kun on omiakin lapsia. Yleensä ei tarvi edes perustella. Minä kieltäydyin kolmannesta tarjouksesta sanomalla vain, että olen jo kahden lapsen kummi ja enempää en halua.

En ole koskaan kuulunut kirkkoon joten olen "pakana kummi".
En ole koskaan pitäny niihin penskoihin yhteyttä.
En enään edes muista koska ne on syntyny tms...
Joten mitään lahjuksia en ole ostellu.
Enkä todellakaan ollu lapsenvahtina.
Vaikka ovat sukulais penskoja. Tein kantani selväksi jo
ristiäisissä papin kuullen, jos siihen lappuun joku nimi on
pakko saada niin laittakaa, mutta yhtään millekkään
en sen kummiuden kanssa ryhdy...
Koko kummi touhu on kummallista ja turhanpäivästä uskovaisten puuhastelua ja pipertämistä...
Jotta, ketjun aloittaja: Kieltäydy toki, moisesta puuhasta!
Jo on kummalliset "ystävät" jos eivät sitä ymmärrä.

Ottaikai voi kieltäytyä, olen itsekin kieltäytynyt kummiudesta, koska olin/olenen ennestään monen lapsen kummi jo.
Jokainen vanhempi varmaan haluaa kummin, joka pitää yhteyttä kummilapseensa, eikä pelkästään hoida kummiuttaan lahjoilla.

antaa toisillekkin mahdollisuuden kultaiseen kummiuteen, joten te kieltäydytte.

Minä kieltäydyin serkkuni lapsen kummiudesta sen vuoksi, että en ollut juurikaan tekemisissä serkkuni kanssa. Olisin juurikin ollut "lahja"-kummi. Sitä en halunnut, sillä minulle oli jo entuudesta yksi kummilapsi, jolle olen vain se lahjan antaja. Tiesin myös, että pääsen (ja myös halusin) jatkossa sisarukseni ja läheisen kaverin lapsen kummiksi.

Kieltäydyin sanomalla, että emme ole mielestäni niin paljon tekemisissä toistemme kanssa, että voisin oikeasti olla hänen lapsensa kummi niin, että molemmat saisivat siitä jotain iloa irti ja että voisin antaa lapselle jotain muutakin kuin ne kaksi lahjaa(synttärit joulu) vuodessa.

Serkku kyllä ymmärsi tilanteen, mutta tätini suuttui siitä. No ei siitä olla sen kummemmin keskusteltu ja pääasia on, että itse tiedän miksi kieltäydyin.

Tottakai voitte kohteliaasti kieltäytyä! Ennen vanhaan tosin oli sanonta: On kaksi tehtävää joista ei voi kieltäyä; Lasta kasteelle ja miestä hautaan!
Mutta kyllä mielestäni kieltäytyä voi! Pyysimme nuorimmaisemme kummeiksi mieheni sisarta miehensä kanssa, mutta he kieltäytyivät! Toki se vähän ajattelutti, että miksi!? Mutta sitten pyysimme minun
sukulaispariskuntaa ja saimmekin tytölle todella hyvät kummit!
Ilmoittakaa vaan ajoissa, ettei heillä jää viimetippaan uuden kummin etsintä!! Hyvää kesää!!

voit toki kieltäytyä kummiudesta ja samalla sanoa teidän ystävyys-suhteen irti sillä se että pyytää jotain henkilöä kummiksi on luottamuksen osoitus sinua kohtaan.kummithan on sen varalta olemassa että jos itselle sattuu jotain niin silloin kummi huolehtii että lapsi saa sopivan sijaiskodin itselleen.
eihän se että on kummina tarkoita että ostat lahjoja hänelle ,vaan että olet olemassa ja että hän "siis"kummilapsi tietää sinun välittävän hänen hyvinvoinnistaan.että olet tuki ja turva hänen omien vanhempien lisäksi.

kieltääytyä.itellä o 2tenavaa ja yx kummi ja kummi tenavaan ei taho riittää kertakaikkiaan vaan aika.koska sukulaisiakin on vaikka muille jakaa ja niihinki pitäis keritä pitää yhteyttä.ja kyl nautin ko ei tarvi mennä mihkään kylään jos sellasta v loppua tulee yleensäkkään.

Jos on pakko, niin eroa kirkosta. Siitä ei ole kellekään vahinkoa. Itsellesi on se hyöty, että et kelpaa kummiksi ja että ei tarvitse maksaa kirkollisveroa.

Perustelet, että haluat ottaa kummiuden vakavasti ja blaablaa, teillä on jo kummilapsi omat päälle, pahoittelette ja that's it. Minulla itsellä on 3 lasta, kummilapsia on myös 3 ja en tod. enempää voisi / haluaisi. Nyt jo vaikea muistaa päiviä ja ei ole aikaa pitää yhteyttä :/ Oma veljeni muuten kieltäytyi ekan lapsen kohdalla kummiudesta syyllä, kun en hänen vaimoaan pyytänyt. No se siitä sitten, seuraava..

6 vuotta sitten sukulainen pyysi minua lapsensa kummiksi...

mietin kyllä asiaa ja lopulta suostuin

äitini sanoi minulle että kaksi asiaa joista ei saa kieltäytyä kun pyydetään kummiksi ja toinen kun pyydetään hautajaisiin kantajaksi tms

en tiedä onko tää sit vaan jotain vanhan kansan uskomusta...

Mun kummeista yksi ei ole koskaan ollut minun tai perheeni kanssa missään tekemisissä, toinen lopetti yhteydenpidon jo kun olin pieni ja kolmaskin lopetti aika nopeasti.
Ei kannata ruveta kummiksi jos ei kummilapsi kiinnosta. Ihme kyllä siinä pahoittaa mielensä kun ei toista kiinnosta.

Ajattele sitä.

en mä ymmärrä miks tommosessa pitää miettiä sitä miten toinen suhtautuu. Jos kaveri pyytää mua kummiks ja sanon, kuten asia on, että en koe uskonasioita tai mitään siihen minkään mutkan kautta liittyvää omakseni ja näin ollen en ole oikea enkä sopiva henkilö tehtävään, ja hän ei sitä hyväksy, niin en pidä mun ystävänä semmoista ihmistä.

Jokaisella on oikeus pyytää ja jokaisella on oikeus kieltäytyä, eikä sitä edes tarvitse perustella jos ei halua. Ei semmoinen ihminen ole hyvä kummi joka suostuu miellyttääkseen muita. Tiedän yhden tapauksen joka näkee kummilapsiaan n. 3 vuoden välein ja lapset kyselevät aina että miksei se käy. Vastuas on että kun ei sitä kiinnosta ku hänet siihen hommaan "pakotettiin". Eli painostettiin

Kummiksi tuleminen on pelkkä rituaali, eikä se oikeuta tai velvoita sinua mihinkään erikoiseen lapsen kohdalla. Ei kolme kummilasta ole mielestäni mitenkään liikaa. Sehän on vaan mukavaa, että joku pitää sinua niin hyvänä ystävänä.

sano suoraan että et halua siihen virkaan. minua kun kysyi veli kummiksi minä sanoin suoraan että ei kiinnosta se homma mua eipä ole sen jälkeen kyselly multa että rupeinko kummiksi.eipä ole muutkaan kyselly, tai sano että olet eronnu kirkosta.

ja vastavuoroon oikeus myös kieltäytyä pyytämästä kummiksi!
Jos on jo tarpeeksi kummilapsia, on vain vastuullisuutta kieltäytyä tehtävästä, jota ei pysty haluamallaan tavalla hoitamaan.
Mutta on myös henkilöitä, jotka loukkaantuvat, kun ei pyydetä! Meillä mieheni kanssa on kummallakin vain yksi sisarus, joten esikoisemme synnyttyä ajattelimme, ettemme pyydä sisaruksistamme kumpaakaan kummiksi, jotta lapselle tulisi useampi läheinen ihminen ja näiden ainoiden enon ja tädin oma rooli korostuisi. Toisesta heistä asia oli aivan erinomainen, mutta toinen loukkaantui itkuun asti ja sukusovun vuoksi piti sitten pyytää tämä loukkaantunut sisarus kummiksi... Joskus on hankalaa näinkin päin.
Kummius on niin tärkeä tehtävä - paljon isompi kuin joku "lahja-automaatti" - että sitä kannattaa harkita tarkoin molemmin puolin. Eikä kukaan saisi loukkaantua kieltävästä vastauksestakaan. Siihen on varmasti vahva syy, miksi ei voi ottaa kunniaa vastaan.

kummina. En tiedä miksen ole kelvannut. Siskoni ensimmäisen lapsen kohdalla yritin kysyä pääsisinkö kummiksi mutta en päässyt. Nykyään minulla on kuusi lasta itselläni. Nuorimmaisen ristiäiset kolkuttavat jo ovella mutta kummeista ei ole tietoakaan. Olen pyytänyt jo yhden pariskunnan kummeiksi mutta vastausta ei ole tullut. En suutu siitä vaikka kieltäytyisivät tehtävästä. Kummeiksi valitaan yleensä sellainen joka myös välittäisi siitä lapsesta ja muistaisi edes joskus. Jos et halua kummiksi niin sano suoraan että et suostu sillä se helpottaa uusien kummejen löytämistä kun ajoissa tietää. Kummin tehtävistä ei yleensä saa kieltäytyä mutta eihän siihenkään voi ketään pakottaa joten mielestäni siitä saa kieltäytyä.

lasta ristille ja vainaja hautaan ei saa kieltäytyä..mut päätös on teidän.

Hyvä emme halua!

Kyllä kummiudesta voi kieltäytyä.
kun minun kummipoikani syntyi, niin minun äitiä pyydettiin ensin kummiksi.
Äiti vain sano suoraan ettei hän ei halua kummiksi, kun hänellä on jo monta kummilasta, joten hän sanoi enolleni, että pyytäisi minua kummiksi.
voit sanoa ihan rehellisesti että et halua kummiksi, kun sulla on jo tarpeeksi kummilapsia. kyllä hän ymmärtää, sen että sinulla on jo tarpeeksi kummilapsia, mutta saattaa se vähän aikaa harmittaa.. t: Neitokainen_83

...on kaksi asiaa, joista ei voi kieltäytyä ilman pätevää syytä - toinen on kummius ja toinen arkun kantaminen.
Itse olen välttänyt kummiuden, koska en kuulu kirkkoon (olen agnostikko). Arkunkantamisesta en ole koskaan kieltäytynyt.

Tietysti hyviin tapoihin kuuluu pyytää kummiksi ja hyvät periaatteet voi myös unohtaa, jos kummiksi ei osata pyytää vaan vain tokaistaan. Eli niin metsä vastakoon kuin sinne huutaa ;)

Itselläni oli aikanaan tilanne, jossa eräs ystäväni lupautui lapseni kummiksi ja kysyinkin asiaa hyvissä ajoin raskauden alku puolella. Aikaa kului pikkuinen syntyi ja kas kas, sainkin yllättäen kiertoteitse kuulla, kuinka hän oli valitellut ettei koskaan halunnut lapseni kummiksi, ei vain kehdannut koskaan kieltäytyä, koska olisin kuitenkin mukamas loukkaantunut siitä. Minä loukkaannuin vain siitä, ettei senkään vähää osannut minulle rehellinen olla. Välit meni poikki, muttei siksi että kieltäytyi kummiudesta. Tosi ystävä on rehellinen aina. Veikkaan, että kertomalla asian suoraan, säilytät myös ystävyytesi!!!

kummiudesta voi kieltäytyä. Jos ei olisi kummi lapsia voisi väittää ettei kuulu kirkkoon, mutta ei kummiksi ole pakko suostua, vaikka toiset väkisin niin haluaisivatkin.

..on aina suuri kunnia jos pyydetään kummiksi, kummiksi ei pyydetä ketä vaan niin kiitä siitä kunniasta ja kerro sitten niinkuin anteeksi pyydellen ettet halua enempää kummilapsia..voi loukkaantua mutta parempi sekun elämän ikäinen kummisuhde jota et halua!!

oman siskon lapsen kummiudesta? en tiedä haluanko itsekkään koskaan lapsia, ja olen vasta parikymppinen joten ahdistaa ajatus että joutusin pakon takia huolehtimaan vielä joskus siskoni lapsesta. sillä siskoni elää aika villiä elämää, joten kummi joka on vielä oma sisko, on tottakai ensinmäinen vaihtoehto jolle lapsi tuodaan hoitoon kun taas kerran on päästävä juhlimaan. ja jos siskolleni sattuisi jotain, on silloinkin kummi se ensinmäinen jolle lapsi tuotaisiin. en kuitenkaan haluaisi pilata hyviä välejä siskooni.

Sano kuten viestissäsi: meillä on jo kohta kaksi kummilasta joten ota jotkut muut lapselle kummeiksi niin on toivoa että kummin velvollisuudet tulee hoidettua. Siinä se. Hymyilet iloisesti päälle ja jos pitää tarkentaa niin tokaiset vain että emme halua ottaa enempää em. syystä johtuen. Ei kummeiksi voi pakottaa eikä sitä ilmoiteta edes parhaalle kamulle niin että se on olisi mikään itsestäänselvyys tai välttämättä enää edes kunniakaan. Tätä vauhtia alkaa kummitäti ja -setäehdokkaat katoilemaan. Muutenkin koko kummijärjestelmän voisi purkaa koska ei sillä ole mitään virkaa. Pahimman sattuessa kummit eivät ota elättiä itselleen vaan lapsi menee sukuun tai lastenkotiin. Kummius ei velvoita oikeasti ja lain puitteissa mihinkään vastuuseen ei edes muistamiseen tai yhteydenpitoon. Huuhaa hommaa.

Hei,
Itselleni on tulossa lapsi syksyllä ja olemme pyytäneet kummeja miettimään suostuvatko he. yksi heistä kieltääntyi ja sanoi ihan suoraan ettei halua ottaa sellaista vastuuta kontolleen vaikka hänenllä onkin asiat hyvin. Ei kenenkään tarvitse ryhtyä sellaiseen hommaan jos ei itse sitä halua. Sanokaa ihan suoraan,että ette halua ottaa tehtävää vastaan, ei kukaan voi sellaisesta ainakaan suuttua jaeikä ketään voi siihen pakottaa. Jos kaverisi suuttuu niin se on sitten hänen oma häpeänsä eikä silloin ole todellinen kaveri. Itse olen ainakin tyytyväinen, kun oma kaverini sanoi asian suoraan jotta pääsin miettimään uutta kummi ehdokasta.

Kyllä voi kieltäytyä sanoo vaan reilusti suoraan, että meille riittää yksi kummilapsi.Jos suuttuvat antaa suuttua pakko ei ole kenenkään alkaa vasten tahtoaan.

...eroatte vaan ensin kirkosta ja kerrotte kavereille, että ette halua missään nimessä olla mitenkään tekemisissä tuon lahkon ulkokultaisissa muotomenoissa. Kerrotte heille, että tämä valinta ei millään tavalla kohdistu näihin teidän ystäviinne, vaan pelkästään tuohon tarpeettomaan instituutioon ja sen vaalimiin perinnäistapoihin.

niin minäkin sanoin

Suosittelen eroamaan kirkosta, jolloin et voi olla kummi. Toimii syynä hyvin. Jos toiset sanoo, että rupea silti. Voi vastata, että on osa teidän uskontoanne ja kunnioitan kristinuskoa, joten en voi olla kummina ja siten loukata uskontoanne.

Kirkkoon kuuluminen on tyypillisesti vain tapa, joten eroamiselle harvoin mitään oikeita uskonnollisia syitä.

ainoa joka voi purkaa kummisuhteen on kummilapsi, kummit eivät voi luovuttaa tehtävää jälkeen päin. Eli jos et nyt halua niin sano koska myöhemmin se on vielä vaikeampaa.

Pyydettiin ystäväpariskuntaa kummeiksi, mutta kieltäytyivät kohteliaasti vedoten edellisten kummilasten ja omien lastensa määrään. Heillä siis 2 omaa lasta ja VIISI kummilasta, ymmärrän täysin kun ajattelen omalle kohdalleni saman ostettavan lahjamäärän - lapset kasvaa ja lahjojen hinta sen myötä, kuten oman elämisenkin hinta näkyy tekevän!

Kieltäydy rohkeasti, hyväksyvät tai eivät - KUMMIUS ON OMA VALINTA!

Minä kysyin vanhaa lapsuuden ystävääni ja hän ei kahteen viikkoon ilmoittanut mitään ja sitten ristiäispäivänä ilmoitti tylysti vaan että ei halua!vaikka itse pyysy vuosi sitten!ja välimme on aina ollut todella hyvät ei ikinä riitoja yms yms...pistin välit samantien poikki!Eikä mitään selitystä kun kysyin että miksi ei!Todella sikamaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä!Ja hänellä ei ole yhtään kummilasta,tai omia lapsia tai että ei kuuluisi kirkkoon yms yms.Sikamaista tomintaa!Onneksi saatiin paljon parempi tilalle.
Niin ja nyt jälki käteen kuulin hänen tutultaan sattumalta että ei suostunut siksi että oli kateellinen minulle koska minulla on kaikki mitä hän haluaa elämältä,hänellä kun on mies joka ei esim halua lapsia ja entinen ystäväni on halunnut lasta jo vuosia ei mies sellaiseen suostu koskan,vihaa lapsia.Entinen ystäväni meinasi jopa lopettaa pillerit salaa!Se ihminen saa minun puolestani tehdä mitä haluaa ei kiinnosta minua enää pätkän vertaa!Muista kieltäytyä kohteliaasti,ja kerro se aijoissa.Kerro juuri nuo syyt mitä viestissäkin sanot.Onnea matkaan..

suuri kunnia!, Annat lapselle turvaa jos omille vanhemille jotain tapahtuu. Kummilapsesta on suurta iloa, varsinkin jos ei ole/saa omia lapsia.

https://lomake.fi/b/ec/index.cgi/download?id=1773/D26E41FFC0CFC677B793A18D7949B477&type=statics

http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?deptID=143&searchword=liity kirkkoon

Itse pidän kummiutta kunnia-asiana ja olenkin 8 lapsen kummitäti ja itselläni 4 lasta, mutta ymmärrän toki kieltäytymisen ja jokaisella on vapaus valita. Kuin myös tapa jolla tokaistiin ei ollut lainkaan soveliasta. Pyytäessäni erästä henkilöä oman lapseni kummiksi hän kieltäytyi ja selitti syynsä ja siihen oli tyytyminen vaikka ensin se harmitti, mutta ei ketään voi pakottaa, vastaa vaan rehellisesti ettet halua kummiksi hyvin perusteluin.

Sanot kohteliaasti, että olet jo kummina ja toisen lapsen kummi jo tulossa. Aivan riittävästi kahdessakin. Kaverisi ei tainnut ajatella lainkaan kun tuollaista pamautti ja oletti suoralta kädeltä.

itse sen takia, koska kuulun eri "uskontokuntaan" kuin lapsi ja hänen vanhempansa.
Olihan se kunnia, mutta koska kummin tehtävä on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta ja koska lapsi on kastettu eri kirkon yhteyteen kuin minä, niin tunsin tehtävän olevan hankala.

Mielestäni voitte kieltäytyä.

ihan vain sen takia että pääsisit kummiksi.

Kerro kavereillesi että sinua vituttaa ostaa lahjoja joka joulu ja synttäripäivä ja hautajasiinkin joutus tuleen jos kummilapsi kuolis niin kyl se sun kaveri varmaan ymmärtää yskän ja pyytää jotakin toista kummiksi.

mieti millaisia kummeja olisitte sille lapselle. olisiko yhteydenpito väkinäistä velvollisuuden takia? ei kukaan voi pakottaa toista kummiksi.

ja tuo kavereiden pakottaminen on hyvin tuttua. joskus yläasteella puhuttiin kavereisen kanssa että te olette sitten kaasoja ja kummeja. ja että asiasta ei puhuta. valitettavasti se jäi kavereillani päälle, he olettavat yhä olevansa kummeja ja kaasoja kun menemme mieheni kanssa naimisiin ja hankimme lapsia, itse olen epävarma koska en tiedä mikä tilanne on 5-10 vuoden kuluttua. kun meistä jokainen muuttaa nyt erilleen.

Aikoinani olin tuon asian edessä ja yksi yö meni miettiessä, miten kieltäytyä. Mietin ensin kaikenlaisia "hätäjuttuja", MUTTA sitten päätin olla rehellinen. Sanoin, että elämäntilanteeni oli sillä hetkellä vaikea (niinkuin olikin) ja, että haluaisin olla kummina enemmän läsnä kuin mitä oma elämäntilanteeni antoi myöden. Myös rahatilanteeni oli heikko, eikä parempaa siltä osin ollut näkyvissä. Ja vaikka raha ei tärkein, niin itse olisin kärsinyt, kun en olisi mitään pystynyt lahjaksi hankkimaan. Vanhemmat olivat pahoillaan, etten suostunut, mutta ymmärsivät. Itse jouduin tuon asian myötä miettimään ns. uudelleen, kuinka tärkeää on olla kummi lapselle.....

kaksi kummipoikaa. odotin pitkään että meitä pyydettäisiin miehen siskon tyttärille, jommalle kummalle kummiksi. ja loukkaannuin todella kun niin ei käynyt! mutta toisaalta minulle se ei merkitse samaa asiaa kuin muille, nyttemmin erosi kirkosta, enkä aijo liittyä takaisin. aijon kyllä puhua kummilapsille kristinuskosta ihan normaalisti niinkuin minullekin on opetettu, itse en vaan usko siihen soopaan. mutta asiaan:

Minä itse varmaan sanoisin syyksi suoraan että en kuulu kirkkoon, tai olen aikeissa erota kirkosta. (jos ei kehtaa muuta) tai sitten yksin kertaisesti sanasta sanaan näin: Olen pahoillani, mutta en nyt taida tulla kummiksi, sillä minulle on kahdessakin tarpeeksi. mutta tokihan olemme silti ystävyytemme kautta osa lapsen elämää:) jos ei anna periksi niin sanot kovemmasti että nyt ei yksinkertaisesti sovi sellainen. vetoa vaikka elämäntilanteeseen. jos ei muuta keksi.

Voit kieltäytyä kirkkolakiin viittaamalla: siellä edellytetään, että huolehdit lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Olen ilmoittanut, etten agnostikkona voi moiseen lupautua ja hokkuspokkus :OLET VAPAA KUMMIUDESTA!!!!

Koska kummin tehtävä on kasvattaa lasta kristilliseen uskoon, voit sanoa, että tietämyksesi kristillisestä uskosta on niin vähäinen, ettei pätevyytesi riitä kummiksi.

Voit kieltäytyä ihan sanomalla suoraan,että sinulla on jo kummilapsi ja tiedät, että tämä kummius vaatii kummilta hyvin paljon ja et haluaisi ottaa enää lisää vastuuta. Itsekin olen kahdelle lapselle kummi ja minuakin on pyydetty myöhemmin kummiksi,josta olen kohteliaasti kieltäytynyt.

Itse erosin kirkosta - ei pyydetä kummiksi. Ja toisekseen ei tarvitse maksaa ylimääräistä veroa ja mikä parasta niin ei tarvitse enää palvoa jotain näkymätöntä muinaista isoveliä joka muka kuulee ja näkee kaikki ajatukseni. Paljon parempi nyt.

http://www.eroakirkosta.fi/

Kirkosta eroaminen on erittäin iloinen tapahtuma.

Eroa kirkosta niin sillä siitä pääsee hyvin helposti. Ja yleisesti ottaen on myös varmasti aiheellista erota, jos kummin tehtävästä ei pysty suoriutumaan. Tietysti jos on jo usean lapsen kummi, voi hyvin sitä käyttää perusteluna kieltäytymiselle. Voi sanoa että lapsi ansaitsee kummit, jotka ehtivät antaa tehtävän vaatiman huomion jne...

Eihän sinun pakko ole suostua. Voit sanoa suoraan hänelle että ette halua lapsen kummiksi. Voithan aina kysyä, miksi et kysynyt haluanko?
Mihinkään ei ole pakko suostua.

Vanha sanonta kuuluu:
kummiudesta ja arkunkannosta ei voi kieltäytyä, koska kumpaankaan ei pääse itse!

Mutta asianhan voi hoidella siten, että sanoo, että jos vain jonkun muun saat niin mielellään siten, koska meillä on jo kummilapsia yllin kyllin ja emme ehkä pystyisi olemaan "hyviä" kummeja lapsellesi.

Tosin kummikin voi olla monella tapaa. Ei se tarkoita sitä, että pitää ostaa kamaa yllin kyllin. Itse olen kummi antamalla lapsenhoitoapua ja opettamalla lapselle kaikkia juttuja. En osta kallista, vaan kysyn, mitä lapsi tarvitsee jne, otan välillä yökylään ja lomille jne...

Voi tietenkin kieltäytyä. Jos tuntuu, ettei halua, niin ei tietenkään ole pakko. Se päätös on myös lapsen vanhempien hyväksyttävä.

Parempi kieltäytyä kuin unohtaa kummilapsi esim. omien lasten/muiden kummilasten takia.

Minun kummitädilläni on itsellään paljon lapsia. Hän muisti minua kyllä synttärilahjoilla ym. siihen asti kun olin noin 15, mutta sitten loppui yhteydenpito ja lahjat. Toisaalta en kyllä enää mitään häneltä odotakaan, koska en ole itsekään muistanut häntä ikinä mitenkään. Harmittaa kyllä käytökseni, mutta nyt se olisi jo vähän myöhäistä ja tuntuisi aika teennäiseltä alkaa laittamaan synttäri ym. onnitteluja tms.

Tuo kummiusjuttukin varmaan vähän riippuu ihmisestä. Itselläni on yksi kummilapsi, mutta jos nyt joku kaverini esim. haluaisi minut lapseni kummiksi, niin suostuisin kyllä. En ehkä pysty kaikille kummilapsille ostelemaan hienoja lahjoja, mutta voin olla muuten hyvä kummi esim. viettämällä aikaa lasten kanssa. Ja kun omia lapsia tulee, niin aion kyllä niitä kummilapsiakin kuitenkin muistaa.

Kummiksi ei tartte suostua. Käytöstapojen kultaiset sanoa niin.

Tätä perustellaan sillä, että kummilla on tavallaan vastuu, ja vastuu kulkee mukana koko eliniän. Voithan olla mukana lapsen elämässä ilman kummivelvollisuuttakin!

Mielestäni voi kieltäytyä,kunhan sen sanoo hienovaraisesti esim. näin onhan se toki hienoa olla kummi ja mielelläni ottaisin sen vastaan,mutta valitettavasti olen jo kummi ja,kun on noita omiakin lapsia,joten suosittelisin kyllä etsimään toisen sellaisen kenellä on enemmän esim.aikaa lapselle,koska tuohan se kummeus jonkinlaista vastuuta monellekkin.

Itse tulin siskoni lapsen kummiksi v.2001 ja samana vuonna ystäväni kysyi jotta tulisin heidän esikoisensa kummiksi, kieltäydyin ja sanoin kohteliaasti että haluan olla vain yhden lapsen kummi.
Hivenen aikaa meni siinä heillä ihmetellessä mutta eivät he loukkaantuneet siitä.
Rohkeasti vaan sanot oman kantasi asiaan.

Itselläni on seitsemän kummilasta, joten kyllä niitä yhdelle ihmiselle 'mahtuu'.

Jos nyt jostain syystä tosiaan haluatte kieltäytyä, kaivakaa aiemmin saamanne kummikirja esiin ja lukekaa siitä kummin tehtävät. Voitte huomata, että ette kykene huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kertokaa se lapsen vanhemmille.

ei ole mikään pakko olla kummi

kieltäytyä, jos tuntuu siltä että ei halua kummiksi. Perustella ei tarvitse mitenkään eikä puolustella.
Syy on kummiksi pyydettävän oma asia eikä siitä tarivitse tehdä tilitystä kenellekään.
Kieltäytyä pitää tietysti kohteliaasti kiittäen ja muutenkin fiksulla tavalla.
Minua pyydettiin puolison kera hänen sukulaisen taholta kummiksi. Kieltäydyin,koska katsoin etten edes tunteneet toisiamme. Olin nähnyt heidät heidät ehkä alle kymmenen kertaa eläessani.
Tosin tälläkin vähällä ajalla huomasin heidän ajattelutapansa poikkeavan omastani aivan täydellisesti.
Ajattelin, että kummilapselle olisi tullut ristiriitaiset käsitykset kaikista asioista, koska en voisi pitää turpaani tukossa, jos kerran ajattelemme, että kummi on lapsen hengellinen (henkinenkin) kasvattaja.
Siis kieltäydyin, mutta vetosin kohteliaasti muihin syihin kun noihin maailmankatsomus-eroihin.

Sano kiltisti, että oot niin huono muistamaan kummilapsia, että jos vain jostain saat paremmat kummit niin kysy heiltä suostuvatko. Lisää vielä että "en tykkää huonoa, vaikka et sitten kummiksi huolikaan". Totea vielä että kummius on niin vastuullista että et olisi suostunut yhdenkään lapsen kummiskis jos olisit tiennyt mihinkä se velvoittaa. Tai sano vain että et yhtään muista milloinka hän on pyytänyt kummiksi ja ihmettele että olenko silloin kysyttäessä suostunut vai miten se menikään. Jotenkin sitä voi vähän hölmönä ihmetellä asiaa.
Toisaalta. Kummiushan on luottamustehtävä. Kannattaako kieltäytyä. Ei kummin tarvi muistaa lahjoilla. Riittää kun annat joskus aikaasi ja laitat joulukortin ja syntymäpäiväkortin. Mutta kummilapsi voi olla myös rikkaus.