Olemme olleet naimisissa 6 vuotta ja 10 vuotta yhdessä. En näe miehessä enää mitää mikä minua kiinnostaisi. Alussa olin ihastunut häneen ulkonäköön, rauhalliseen luonteeseen ja analyyttiseen toimintaan. Nyt em. piirteet vaan ärsyttävät. Olen tullut siihen tulokseen että olen huono kestämään arkea miehen kanssa.
Haluan nähdä maailmaa, matkustaa, tavata ystäviä ja kokea uusia asioita. Miehellä ei ole mitään intohimoa mihinkään. On tasaisen tylsä ja tuntuu että tukehduttaa minut tylsyydellään. Haluaa olla kotona vapaa-aikana ja ei olisi ollenkaan pahoillaan jos viettäisi lomatkin kotipihalla grillaten.
Seksiä en enää halua koska mies harvoin tekee aloitteen. En jaksa enää tehdä aloitetta itsekään ja mua ei edes kiinosta seksi mieheni kanssa enää. Olen hyvin pettynyt itseeni että valitsin tämän miehen puolisokseni. Meillä on yksi kohta teini-ikäinen lapsi edellisestä avioliitostani joka tulee isäpuolen kanssa hyvin toimeen. Silti joudun olemaan isä myös hänelle koska miehestä ei ole isäksi siinä mielessä että hän ottaisi miehen roolin perheessämme. (pakenee kun tulee konflikteja ja niitähän teinejen kanssa tulee)
Tuntuu että olen umpikujassa. Minusta on tullut äksyilevä ja huonotuulinen. Ei huvita mikään. Ei mene päivääkään etten ajattelisi avioeroa. En haluaisi lapsen takia erotakaan koska hän on jo kokenut yhden eron. Olen matkustellut paljon lapseni kanssa mutta onko parisuhde sitä että mies jää kotiin ja vaimo ja lapsi matkustelee?
En pysty olemaan hyvä vaimo. En tiedä haluanko ja onko meillä tulevaisuutta.
Olen huono vaimo
45
5666
Vastaukset
- MINÄ OLEN
Pahalta tuntuu hyvästä ihmisestä sanoa, mutta ihan samaa ajattelen omasta puolisostani.
Eipä mulla ole sulle neuvoja antaa, mutta halusin vaan sanoa, että samassa veneessä ollaan, ja voi hyvin kuvitella tunteesi ja ajatuksesi.
Voimia sinulle, mitä sitten ikinä teetkään. - tästä näin:
"Haluan nähdä maailmaa, matkustaa, tavata ystäviä ja kokea uusia asioita. Miehellä ei ole mitään intohimoa mihinkään. On tasaisen tylsä ja tuntuu että tukehduttaa minut tylsyydellään. Haluaa olla kotona vapaa-aikana ja ei olisi ollenkaan pahoillaan jos viettäisi lomatkin kotipihalla grillaten."
Sinä olet vähän keskenkasvuinen, koska etsit maailmalta jotain. Fiksu järjetää asiat niin, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kuten miehesi tekee.
Miehesi todenäköisesti nuorempana on reissanut ja kokenut elämässään aivan tarpeeksi ja haluaa rauhallisen tasapainoista elämää.
Yhden lapsen vääntäminen ei ole minusta oikeen mistään kotoisin, lapsi jää herkästi yksin ja muita ongelmia tulee, esim sosiaaliset taidot kehittyvät sisarusjoukossa automaattisesti.- ..._..._
"Yhden lapsen vääntäminen ei ole minusta oikeen mistään kotoisin, lapsi jää herkästi yksin ja muita ongelmia tulee..."
Omien vanhempieni iltatähtenä ja ainokaisena rohkenen olla eri mieltä. Ihmeellistä on, että jollakulla on tarve syyllistää muita jopa tällaisellakin asialla kuin lasten lukumäärä. No, älkää pahoittako mieltänne yhden lapsen vanhemmat - täällä on ainakin yksi sosiaalinen ja onnellinen ainut lapsi. :) - ei tiedä
..._..._ kirjoitti:
"Yhden lapsen vääntäminen ei ole minusta oikeen mistään kotoisin, lapsi jää herkästi yksin ja muita ongelmia tulee..."
Omien vanhempieni iltatähtenä ja ainokaisena rohkenen olla eri mieltä. Ihmeellistä on, että jollakulla on tarve syyllistää muita jopa tällaisellakin asialla kuin lasten lukumäärä. No, älkää pahoittako mieltänne yhden lapsen vanhemmat - täällä on ainakin yksi sosiaalinen ja onnellinen ainut lapsi. :)kuinka kipeää on saada monta keskenmenoa ja myöskin kohdun ulkopuolisia raskauksia joista itsekin olen pelastunut täpärästi pikaisen leikkauksen avulla.
Ei osannut kirjoittaja ajatella näitä vaihtoehtoja kun alkoi syyllistämään niitä joilla vaan on yksi lapsi. Minullakin olisi ainakin viisi lasta jos olisi onnistanut mutta niin vain on yksi koska ei ollut parempaa tuuria siinäkään. Aina sitä tuollaisista kuitenkin hiukan pahoittaa mielensä vaikka kirjoittaja onkin hyvin ajattelematon syyllistäessään.
Tottapa itse on oikein hyvin onnistunut "emo" jolla tusina lapsia. - pahoitin mieliä,
ei tiedä kirjoitti:
kuinka kipeää on saada monta keskenmenoa ja myöskin kohdun ulkopuolisia raskauksia joista itsekin olen pelastunut täpärästi pikaisen leikkauksen avulla.
Ei osannut kirjoittaja ajatella näitä vaihtoehtoja kun alkoi syyllistämään niitä joilla vaan on yksi lapsi. Minullakin olisi ainakin viisi lasta jos olisi onnistanut mutta niin vain on yksi koska ei ollut parempaa tuuria siinäkään. Aina sitä tuollaisista kuitenkin hiukan pahoittaa mielensä vaikka kirjoittaja onkin hyvin ajattelematon syyllistäessään.
Tottapa itse on oikein hyvin onnistunut "emo" jolla tusina lapsia.mutta aina lapsia saa vaikka adoptiolla. Mulla kävi mielessä kun vaimo halusi enemmän kuin kaksi, kolme omaa on mutta nyt saa joo riittää vauvojen kanssa peuhaaminen.
Adptiolla voisi kätevästi ohittaa työlään vauvavaiheen. - yhden pojan äiti
pahoitin mieliä, kirjoitti:
mutta aina lapsia saa vaikka adoptiolla. Mulla kävi mielessä kun vaimo halusi enemmän kuin kaksi, kolme omaa on mutta nyt saa joo riittää vauvojen kanssa peuhaaminen.
Adptiolla voisi kätevästi ohittaa työlään vauvavaiheen.Et varmaan tarkoituksella yritä loukata ja pahoittaa mieliä, mutta nämä lapsiasiat voivat olla varsin arkoja ihmisille. Esimerkiksi viisi vuotta adoptiolasta odottanut pariskunta saattaisi loukkaantua tästäkin kommentistasi. Siinä tuommoinen normaali perhearki, jota itse elät, vauvavuosineen ja muineen ei kuulosta työläältä vaiheelta, vaan hartaalta toiveelta saada sekin elää. Näin kuvittelisin. Itse olen saanut yhden ihanan pojan, mutta enempää lapsia en halua. Toivottavasti poikani ei aikuisena syyllistä minua kovasti siitä, että hänet halusin, enempiä lapsia en.
- paimentolaisuskikset
yhden pojan äiti kirjoitti:
Et varmaan tarkoituksella yritä loukata ja pahoittaa mieliä, mutta nämä lapsiasiat voivat olla varsin arkoja ihmisille. Esimerkiksi viisi vuotta adoptiolasta odottanut pariskunta saattaisi loukkaantua tästäkin kommentistasi. Siinä tuommoinen normaali perhearki, jota itse elät, vauvavuosineen ja muineen ei kuulosta työläältä vaiheelta, vaan hartaalta toiveelta saada sekin elää. Näin kuvittelisin. Itse olen saanut yhden ihanan pojan, mutta enempää lapsia en halua. Toivottavasti poikani ei aikuisena syyllistä minua kovasti siitä, että hänet halusin, enempiä lapsia en.
mitä vaan, mutta useamman lapsen vauvavaiheet peräkkäin syö miestä ja naista enemmän kuin ydehn adoptiolapsen venaaminen, ei adoptiovanhempien tarvitse venatessaan heräillä yöllä, vaihtaa paskavaippoja ja vahtia koko ajan mukeloita.
- yhden pojan äiti
paimentolaisuskikset kirjoitti:
mitä vaan, mutta useamman lapsen vauvavaiheet peräkkäin syö miestä ja naista enemmän kuin ydehn adoptiolapsen venaaminen, ei adoptiovanhempien tarvitse venatessaan heräillä yöllä, vaihtaa paskavaippoja ja vahtia koko ajan mukeloita.
Hei paimentolaisusisten (keitä he ovatkaan, myönnän sivistymättömyyteni, en tiedä) vihaaja, mä en ole usis enkä kuulu kirkkoon tai muuhunkaan joukkueeseen. Ihan omillani menen.
Olet kirjoitellut näitä perustelemattomia irrallisia ajatuksenkyhäelmiäsi pariinkiin keskusteluun, enkä ymmärrä, mikä pointtisi on. Ulosantisi on jokseenkin heikko sanoman perillemenoa ajatellen. Onko sinulla useita lapsia, joiden paskavaippoja olet joutunut vuosikaupalla vaihtamaan? Minulla ei, koska päätin yhden vaippavaiheen jälkeen tämän riittävän. - TOTTA!
pahoitin mieliä, kirjoitti:
mutta aina lapsia saa vaikka adoptiolla. Mulla kävi mielessä kun vaimo halusi enemmän kuin kaksi, kolme omaa on mutta nyt saa joo riittää vauvojen kanssa peuhaaminen.
Adptiolla voisi kätevästi ohittaa työlään vauvavaiheen."Adptiolla voisi kätevästi ohittaa työlään vauvavaiheen."
Sehän siinä lapsessa on niin ihanaa, se vauvavaihe! Miten kukaan voi olla noin itsekäs putkiaivoinen olento?!
Sinun täytyy olla ainoa lapsi perheessäsi, et muuten voi ajatella noin itsekkäästi ;) - toi kommentti
yhden lapsen vääntämisestä tarkoitti?
- ottako
yhden pojan äiti kirjoitti:
Et varmaan tarkoituksella yritä loukata ja pahoittaa mieliä, mutta nämä lapsiasiat voivat olla varsin arkoja ihmisille. Esimerkiksi viisi vuotta adoptiolasta odottanut pariskunta saattaisi loukkaantua tästäkin kommentistasi. Siinä tuommoinen normaali perhearki, jota itse elät, vauvavuosineen ja muineen ei kuulosta työläältä vaiheelta, vaan hartaalta toiveelta saada sekin elää. Näin kuvittelisin. Itse olen saanut yhden ihanan pojan, mutta enempää lapsia en halua. Toivottavasti poikani ei aikuisena syyllistä minua kovasti siitä, että hänet halusin, enempiä lapsia en.
todesta joitakin akjattelemattomia kirjoituksia.
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, vaikka omat asiat olisi kuinka hyvin. Nyt kirjoittaja taitaa kadehtia niitä, joilla on niin helppoa, kun ei ole kolmea lasta vastuksina...? - on tainnut
paimentolaisuskikset kirjoitti:
mitä vaan, mutta useamman lapsen vauvavaiheet peräkkäin syö miestä ja naista enemmän kuin ydehn adoptiolapsen venaaminen, ei adoptiovanhempien tarvitse venatessaan heräillä yöllä, vaihtaa paskavaippoja ja vahtia koko ajan mukeloita.
eksyä laumastaan?
- hävittänyt
on tainnut kirjoitti:
eksyä laumastaan?
laumansa,ja etsii sitä täältäkin....voi paimen parka...
- vidduilua ja
toi kommentti kirjoitti:
yhden lapsen vääntämisestä tarkoitti?
ivaa yhden lapsen politiikkaa kohtaan, mitä tähän sanoo kiinalaiset? Tästähän syttyy kolmas maailmansota.
- vastaukseni
Laitampa minäkin tähän oman analyysini.
Minusta kyseessä on kaksi erilaista (liian) ihmistyyppiä. Vilkas ja utelias, kaavoihin kangistunut ja turvallisuushakuinen. Ja nuo edellä mainitut ovat persoonallisuuden piirteitä, joilla ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Ensin mainittu elää intohimolla ja elää, ei vain hengitä. Toiselle mikään asia ei oikein merkitse mitään, kaikki vaan on. Ensin mainittu on rohkea ja hän elää. Viimeiseksi mainittu on arka ja hengittää. - yx-mies
Kumpikohan oikeasti osaa teistä nauttia elämästä?
Miehesi osaa ottaa onnen pienistä asioista johon itse et kykene , vaan olet levoton.
Seksistä sanoisin että kyllä mieskin vaistoaa jos häntä ei haluta, ja jättää tällöin sen aloiteen tekemättä.
Ja tuosta isänä olemisesta, miehesi voi olla toinen aikuinen mutta ei isä lapsellesi.
Miten lapsen oikea isä on huolehtinut isänä olemisesta?
Minusta ainakin vaikutaa siltä että miehesi on tasapainoinen aikuinen mies.
Mitä jos hakisit itselesi apua mielenterveys puolelta- patula nana
Osuit ongelman ytimeen. Eihän se elämästä nauttiminen ole perkeleen matkustelun kilometreistä kiinni vaan siitä yhdessä olemisesta.
Levottomat tuhkimot tekevät itsestään parisuhde-marttyyreitä ja valittavat kun miestä ei kiinnosta tarpeeksi se mikä naista kiinnostaa.
Jos mies vaatisi naiselta kiinnostusta vain yhteisiin asioihin ja miestä kiinnostaviin harrastuksiin haukuttaisiin kyseinen mies narsistiksi alta aikayksikön.
Noin levoton ämmä ei kärsi muusta kuin vitunmoisesta itsekeskeisyydestä; Minä minä minä minä...ja muu perhe kun mulle sopii.
Lisäksi biologisen isän on hoidettava se isän rooli, ei suinkaan uusimman panon, joka tekee parhaansa antaakseen tilaa entisen miehen lapselle ja ämmälle joka ei hyvää parisuhdetta edes ansaitse.
Ai että grillaaminen takapihalla on jotenkin nuivaa...? Pitäis vaan ämmän istua jossain jorgoksen terassilla meren äärellä ja tavata 'mielenkiintoisia' (lue: dokaavia turisteja ja persettään jakavia seuraihmisiä) jotta elämä maistuis hyvältä.
Sääliksi käy jo edellistäkin miestä. - on päivän paras
patula nana kirjoitti:
Osuit ongelman ytimeen. Eihän se elämästä nauttiminen ole perkeleen matkustelun kilometreistä kiinni vaan siitä yhdessä olemisesta.
Levottomat tuhkimot tekevät itsestään parisuhde-marttyyreitä ja valittavat kun miestä ei kiinnosta tarpeeksi se mikä naista kiinnostaa.
Jos mies vaatisi naiselta kiinnostusta vain yhteisiin asioihin ja miestä kiinnostaviin harrastuksiin haukuttaisiin kyseinen mies narsistiksi alta aikayksikön.
Noin levoton ämmä ei kärsi muusta kuin vitunmoisesta itsekeskeisyydestä; Minä minä minä minä...ja muu perhe kun mulle sopii.
Lisäksi biologisen isän on hoidettava se isän rooli, ei suinkaan uusimman panon, joka tekee parhaansa antaakseen tilaa entisen miehen lapselle ja ämmälle joka ei hyvää parisuhdetta edes ansaitse.
Ai että grillaaminen takapihalla on jotenkin nuivaa...? Pitäis vaan ämmän istua jossain jorgoksen terassilla meren äärellä ja tavata 'mielenkiintoisia' (lue: dokaavia turisteja ja persettään jakavia seuraihmisiä) jotta elämä maistuis hyvältä.
Sääliksi käy jo edellistäkin miestä.vitun hyvin sanottu...
- ttt.......
patula nana kirjoitti:
Osuit ongelman ytimeen. Eihän se elämästä nauttiminen ole perkeleen matkustelun kilometreistä kiinni vaan siitä yhdessä olemisesta.
Levottomat tuhkimot tekevät itsestään parisuhde-marttyyreitä ja valittavat kun miestä ei kiinnosta tarpeeksi se mikä naista kiinnostaa.
Jos mies vaatisi naiselta kiinnostusta vain yhteisiin asioihin ja miestä kiinnostaviin harrastuksiin haukuttaisiin kyseinen mies narsistiksi alta aikayksikön.
Noin levoton ämmä ei kärsi muusta kuin vitunmoisesta itsekeskeisyydestä; Minä minä minä minä...ja muu perhe kun mulle sopii.
Lisäksi biologisen isän on hoidettava se isän rooli, ei suinkaan uusimman panon, joka tekee parhaansa antaakseen tilaa entisen miehen lapselle ja ämmälle joka ei hyvää parisuhdetta edes ansaitse.
Ai että grillaaminen takapihalla on jotenkin nuivaa...? Pitäis vaan ämmän istua jossain jorgoksen terassilla meren äärellä ja tavata 'mielenkiintoisia' (lue: dokaavia turisteja ja persettään jakavia seuraihmisiä) jotta elämä maistuis hyvältä.
Sääliksi käy jo edellistäkin miestä....käy sääliksi sua.
- josta olisi keskusteltava
Ensinnäkin olisi tärkeää ottaa selvää, onko miehesi vai sinun oma elämäsi tylsä.
Mies (tai vaimo) ei pysty ilostuttamaan arkea loputtomiin, jos arkeen itsessään ei kuulu mitään muuta kuin sitä arkea. Esimerkiksi harrastukset, kaverit tms. tällaisia asioita ihmiset kaipaavat.
Tylsyyden ajatellaan johtuvan puolisosta, vaikka kyseessä on vain oma tylsä tapa elää tylsää elämää ja sitten syyttää siitä toisia. Tiedän nämä tyypit, sillä oolen elänyt sellaisen kanssa, sillä ei ollut kavereita, ei harrastuksia eikä mitään, paitsi kumppani. Sitten nerokkaasti sen tylsyyden kuviteltiin johtuvan kumppanista.
Toiseksi, kannattaa pyrkiä keskustelemaan asiasta. Oma suhteeni oli jonkin aikaa kuralla, mutta kun nostettiin kissa pöydälle ja tajuttiin että kumpikaan ei ollut yksin syyllinen vaan kummassakin oli vikaa ja kun ymmärrettiin nämä viat, suhde parani huomattavasti. - juupa juu.....
syyttelet itseäs!!!
Oliskohan äijässäs vikaa ja sen pitäis tehdä todellinen suunnanmuutos, jotta homma toimisi.
Ärsyttää tollaset marttyyrihokemat "olen huono vaimo". sulla on kuule huono mies. Tai olette molemmat huonoja.- Niin niin
Heissä molemmissa on myös hyvää. mitä jos katsottaisiinkin molempien hyviin ominaisuuksiin. Ei kukaan ole täysin huono tai täysin hyvä. On vain luonteen eroavaisuuksia ja ne aiheuttaa ristiriitoja jos niitä ei osata käsitellä. Tässä tapauksessa ne voi viedä eri suuntiin ja sitä kautta eroon. Sitten sanotaan että eron syy on kun he kasvoi eroon toisistaan. Aloittajan asenne vie helposti eroon.
- aviomies
Olen itse samanlainen kuin miehesi ja meillä on samantapaisia ongelmia. Epäilen, että miehesi on erittäin tyytyväinen elämäänne. Varmasti rakkauden puute vaivaa, mutta hän varmasti ajattelee, ettei se nyt niin haittaa kun kaikki on muuten niin hyvin.
Epäilen, että miehesi ajattelee, että sinua kiinnostaa kaikenlaiset naisten "hössötykset", kuten matkustelut ja kylässä käynnit. Hän ajattelee, että hienoa kun sinulla mielenkiinnon kohteita. Eikä hän näe mitään syytä, miksi teidän tulisi olla kiinnostuneita samoista asioista. Hänelle riittää, että olette siinä lähellä ja elätte onnellista elämää.
ONGELMAN YDIN on mielestäni, että miehelläsi ole aavistustakaan, että sinä kaipaat yhdessä tekemistä. Kerro hänelle, että yhdessä tekeminen on sinun mielestä hyvin tärkeää, jopa niin tärkeää, että liittonne tulevaisuus saattaa olla siitä kiinni. Miehesi kuulostaa senverran fiksulta, että hän todennäköisesti muuttaa tapojaan, kun tietää sille on jokin pätevä syy. - se mies
Ero kun vielä voit. Meillä vaimo otti eron noilla samoilla syin. Yritin kyllä muuttua mutta ei sitä rauhallisuutta ja muuta muuteta tempperamentisuudeksi vaikka haluaisi.
Mutta aikuisen uusien suhteiden luominen ei onnistunut enää ja vaimo palasi luokseni. Eikä minulla ollut kykyä estää. Jotenkin surullista katsoa ja ajatella häntä vieressä kun haaveet ja unelmat haihtuivat.- olla toiselle
se korvike muulle haluamallee, kun ei löytynytkään sitä ihanaa elämää toisaalla.
- töissä?
jos et, niin mee työhön ja ota uusi harrastus.
Miehesi ei ole mikään isä sun lapselle, vaan lähiaikuinen, missä on lapsen isä? Käykö lapsesi isällään?
Ongelma on sulla, ei hänellä..
Eroa kunnes kerran tykkää olla sen kaa.. - tulevaisuutta
yhdessä, etkä ole huono vaimo, et liioin edes erikoinen saati ainutlaatuinen tapaus. Monet, kenties useimmat naiset kokevat tuota samaa, ja vain vähän ovat asiantilaan itse syypäitä.
Vika ei välttämättä ole miehen ulkoisessa olemuksesssa, vaikka useimmat miehet ovat hyvin huolimattomia, tyylitajuttomia, hygieniastaan piittaamattomia, vatsakkaita likaisin hiuksin ja rppyisin vaattein, ellei vaimo passaa kuin äiti ennen.
Vika on siinä, että mies elää eri maailmassa eikä halua tulla sieltä ulos, ei välitä kuunnella vaimoaan, ei välitä tuon taivaallista naisensa tunnemaailmasta, eikä itse paljasta tunteitaan, ei sitä onko onneton, masentunut, harmissaan tai joskus harvoin onnistunut ja iloinen, menestynyt, Mies osaa elää kuin olisi maailmassa ja kotona yksin, sisäinen maailmansa suljettuna. Jos seksihalukin hiipuu, miehestä ei ole muuta kuin riesaa, ja toisaalta, eiväthän kaikki naiset seksiä haluakaan sen jälkeen kun lapset on saatu, ei ainakaan sitä samaa muutaman minuutin pumppaamista, eikä tuhertamista muka esileikkiä yrittäen.
Aivan noramaalia, ettei mies osaa kohdata teini-ikäistä lastaan. Ei hänellä ole muuta sanottavaa kuin muistot, ne äärimmäiset ja moneen kertaan kerrotut, typerät seikkailut ja uhkarohkeat humalassa sekoilut, ne oman nuoruuden tapahtumat. Ei miehestä ole kasvattajaksi, ei vastuuta kantavaksi, opastavaksi ja kannustavaksi vanhemmaksi.- aika metka
vastaus :) :)
Voi miesparat, kuinka teihin luotetaan!
- ukko, työkaveri?
ota turkkilainen. Ne nussii kaikki hommat, taloveloista lähtien........
Se moittimasi mies on kuitenkin huolinut naisen, jolla on toisen tekemä lapsi. Silti naisella on kuitenkin valittamista.....
- tuolaasen...
nirppanokan kanssa ole kellään mitään tulevaisuutta.
Olisit edes kiitollinen,että ukkos otti sun ja toisen miehen lapsen huoltoon..
Puhuisit sille ukolles, älä täällä valita... - juupel1
Seksiä en enää halua koska mies harvoin tekee aloitteen
Ehkä mies on aikansa lyönyt päätä seinään eikä enää viitsi turhaan kinuta. Minäkään en enää tee alotteita enkä toivo vaihtelua kun näihin tuli liian kauan tylyjä vastauksia. Halusta ei ole kyse. Mutta ehkä sun pitää kolmanneen miehen kanssa vielä kokeilla...- uso, se
lyö vaan päätään seinään.
- ja ota se..
kolmas jo avioliiton aikana ensiksi salarakkaaksi, ja petät oikeen kunnolla paskamaista miestäsi, näin saat kostettua kunnolla, sääli vaan kun se ekan miehesi tytär tykkää tästä toisesta, ehkä se tykkäisi siitä kolmosestakin??
Aina kantsii olla uusi valmiina ennekö eroo, ainakin näillä palstoilla olevat on tehnyt niin......
- olet huono ja
ja itsekeskeinen ja itsekäs ämmä, ja sun miehesi pitäisi aina tehdä kaikkea mikä sulle sopii ja sua kiinostaa.
Mitäs jos meet vaikka joskus miehes kaa jääkiekkootteluun,kalaan tai vaan grillaan pihalle.
Ja se miehes ei ole sun lapses isä, lapsen oikean isän kuuluu hoitaa tuo isän rooli.
Tai en yhtään ihmettele, jos ei sekään ole sun kanssa missään tekemisissä.. - Luulenpa
Heiii! Ihan niinkuin olisin itse kirjoittanut; Mullakin on samanlaisia tuntemuksia joskus (välillä enemmän ja pitemmän aikaa), mutta yritän väkisin ajatella kuinka hyvä mieheni todellisuudessa on (ja tiedän että onkin). Kyllä siinä alkaa ajattelemaan niin, että vitsit kun hyvä mies mulla on!
Mieti hänen seksikkäitä ja hyviä pirteitään ja puhu hänen kanssaan niistä puolista mistä pidät. Alat nähdä hänet yhtä kiinostavassa valossa kuin silloin tavatessanne.
Minuakin ahdistaa usein, että mieheni on enemmän kotityyppiä ja kaipaan jotain extremeä välillä, mutta otan asian puheeksi mieheni kanssa ja kerron rehellisesti miten se vaikuttaa tunteisiini häneen jos kaikki on vaan samanlaista arkea päivästä toiseen..
Kyllä aviopuolisot tarvitsevat joskus sitä alkuajan jännitystä ja ihanaa kihelmöintiä sielussa. Ei voi käydä niin, jos aina vain on kotona ja niissä samoissa ympyröissä! Mieheni on yrittänyt parhaansa mukaan irrottautua kotoa ja yleensäkin tavanomaisista rutiineista. On tärkeää yrittää tietysti itsekin eikä vain vaatia toiselta.
Hei.. ja kysypäs mitä mies haluaa sinulta.(miehet ovat kylläkin aika umpinaisia, mutta toivottavasti saat vastauksen) Yritetään mekin vähän tsempata itseämme, ei mekään niin ihania olla..
Voin vaan vielä sanoa, että niin samanlaisia tunteita täälläkin on koettu, mutta kyllä niistä, vaikka VÄKISIN SELVITÄÄN!
Rakkaudella: toinen samankaltainen vaimo - Didymus
Monien mielestä on kliseistä tai tyhmää sanoa että tulkaa uskoon, mutta se yhdessä luonnepiirteiden tuntemisen kanssa voi muuttaa avioliiton puutarhaksi. Ja kyse voi olla pienistä asioista, muutoksista asenteissa ja sanoissa. Puhuminen ja asioiden kohtaaminen voi olla yhdessä rakkauden ja voiman hengen eli Pyhän Hengen läsnäolossa parantavaa.
Kristinuskon perustus on raittiuden henki ja avoimuus elämän edessä. Miehesi näyttää olevan aika puhdasverinen flegmaatikko. Kaikki kenraalit ovat flegmaatikkoja. Tunnekylmyys juontuu tuosta tasapainoisuudesta. Juuri siihen Jumalalla olisi sanottavaa flegmaatikolla. Tulisi osata myös innostua elämänpyörteeseen. Tämän kirjoittaja on sangviinikkopappi. - Säpinää'
Miehen joka asuu samassa talodessa naisen ja tämän teini-ikäisen lapsen kanssa tulisi toki ottaa aikuisen vastuu siellä kotona siitä teinistäkin. Ymmärrän tämän isäroolin kaipaamisen kyllä. Todennäköisesti lapsen oikea isä on kuitenkin vähemmän lapsensa arjessa mukana kuin tuo äidin uusi kumppani.
Mutta tuo tylsyys lähtee kuitenkin vain sinun suhtautumisestasi siihen tylsyyteen. Sinä itse suhtaudut tyytymättömästi mieheen koska haluat niin suhtautua. Onko miehen vika että sinulla on tylsää? Ei ole. Miehellä on varmaan ihan mukavaa paitsi jos sinä valitat tylsyydestä ja syyllistät häntä siitä. Siirrät vastuun siitä miehesi harteille koska et halua ottaa itse siitä vastuuta? Vaihtoehtojahan ei ole kovin montaa. Haet itsellesi mieleistä tekemistä ja saat nän virtaa elämääsi sekä muutat suhtautumisesi miehesi rauhallisuuteen postiiviseksi. Ajattele kuinka hienoa on kun kotona on turvasatama hyvän miehen luona joka on niin erilainen kuin sinä itse ja joka hyväksyy sinun erilaisuutesi. Tylsä mies on aliarvostettu ja se on väärin. Täällä riittää ihan tarpeeksi extrememiehiä jotka haluavat kokea paljon ja heti paikalla. On hienoa kun joku on tyytyväinen vähään ja se on tärkeää silloin kun toinen haluaa enemmän. Varaa matka ja sano miehelle että nyt lähdetään. Pistääkö hän hanttiin vai lähtee mukisematta mukaasi? Tee aloitteita ja hyväksy että sinun niitä täytyykin tehdä. Teet vain. Uskon että mies jossain kohden saa tästä rohkaisua myös omien aloitteiden tekoon ihan luonnollisestikin. Muuta vain itseäsi älä edes odota toisen muuttuvan. Kas huomaat kohta että kaikki on muuttunut! Saat toki haluta säpinää elämääsi mutta toinen saa olla haluammatta mutta ongelma lienee kuitenkin tästä vain sinulla? Korjaa siis se. T:Yks AHDH nainen ja sen tylsä mies.- Sani0
Kas, järkevä posti vaihteeksi. Kaikkea sitä näkeekin...
Tosiaan, aikuisen lapsen elämässä pitää olla selkeästi aikuinen (isä, äiti, ihan sama -konfliktia ei saa paeta). Sitä pystyykö siihen tai haluaako sitä pitää ajatella ennenkuin ryhtyy "lapsellisen" kanssa suhteeseen. Lapsia ei saa laittaa kärsimään aikuisten säädöistä.
Jos et pysty korjaamaan suhdettasi niin ehdottaisin eroa. Lapsen tulevaisuudelle ei ole hyväksi saada mallia jossa lähisuhteet ovat paskoja eikä toista kunnioteta -yksi asia on sanoa "äitisi avioliitto epäonnistui, siihen oli syynsä ja kurja tuuri", ihan toinen antaa se mielikuva että suhde joka todellisuudessa on epäonnistunut on ihan normi.
Toisaalta, oletko edes yrittänyt? Systeemi jossa esim lapsi ja nainen matkustavat ja mies pysyy kotona voi olla ihan hyvä, jos lasta ja naista kiinnostaa, miestä ei. Itsekin kettuunnun joskus mieheni rauhalliseen tasaisuuteen, mutta muistan samantien millaista oli olla itseni kaltaisen levottoman miehen kanssa -koskaan voinut tietää missä seuraavaksi oltaisiin, koska rahat loppuisi, jne -ja tajuan taas kerran että olen todella, todella onnekas että paikalla on joku joka tasapainottaa asioita. Toisaalta mieheni mielestä eloisuuteni tekee elämän mielenkiintoiseksi. Vastakohdan kanssa voi olla oikein hyvä kunhan muistaa että koko oma onnellisuutesi (kun miehesi ei ole manipulatiivinen vaan tekee parhaansa) ja puolet avioliittosi onnesta on omalla vastuullasi.
Avauduin kerran teininä jollekin toiselle tytölle että "jos deejiit on niin ¤%( siistejä niin jätä ne rauhaan ja ala itse pyörittää levyjä" ja luulen että olin periaatteessa oikeassa.
- laumasielu.
tutkittu juttu 1-.2 lapsiset eroaa herimmin. ueampi lapsi niin tuo tietynlaista turvaa ja kiintymystä koko perheellee.
- Kokemus-K
"tutkittu juttu 1-.2 lapsiset eroaa herimmin. ueampi lapsi niin tuo tietynlaista turvaa ja kiintymystä koko perheellee."
Tai sitten ne perheet joissa on tiivis perhesuhde ja vakaimmat käsitykset parisuhteesta myös tekevät eniten lapsia. Tuskin riitaisa ja yhteen sopimaton pari muuttuu ehtään sen onnellisemmaksi vaikka heillä olisi kymmenen lasta.
- 1Onneton1
Täällä kans yks kohtalontoveri ilmoittautuu! "Ihana" kuulla että on muitakin naisia, joilla on mies joka ei tee heidän kanssaan mitään. Mulla on se ongelma, että vaikka pyytäisin, mieheni ei pysty. Hän on temperamentiltaan äärirauhallinen, ja lisäksi ahdistuu kaikesta tekemisestä. :( Koita siinä sitten tehdä jotain yhdessä.
- utelias7
oletko puhunut miehesin kanssa tästä asiasta? mä tarkoitan että sinun pitäisi yrittä ensin löytää paras vaihtoehto HÄNEN kanssa. jos ei se toimi silloin elää elämä miten haluat koska meille on vain yks, jos päivä menee ei koskaan pala takais
- Eiterrve
Onko miehesi kauris? :D
- Tättäräääääää
Oletko itse Oinas? Kysyin miehen vaimolta. Eli vaimo Oinas ja mies kauris:D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1251278
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait89924- 95922
Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede24869Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat289766- 95748
- 34648
- 109646
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.50581Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet131568