Vieläkö uskaltais?

enään tätä uusavuttomuutta päättää asioista ihan itse ,mutta jos siihen ei mitään terveys riskiä ole ja olette ihan voimissaan .mikä estää vaikka tekisitte kaksi tai kolme iltatähteä.

hyvä ihminen hulluja ajattele...koht pukkaa vaihdevuodet...et sillai:)

Mutta minun Äitini oli 46, kun minä synnyin.

Ja tämä tapahtui jo 70-luvulla.

Elämä on joskus julmaa, siispä harkitsisin tarkkaan lähtisinkö moiseen ja uskoisin päätyväni tulokseen, että ei enää tuossa iässä:-( Miettikääpä mahdollista lastakin; olisitte 56-57 v kun lapsi on vasta 10v. Pienen lapsen hoitaminen ei ole helppoa puuhaa; sairastelut, valvotut yöt etc.

Ei se onni ole lapsista kiinni.

Kokisin itse liikaa surua liian vanhoista vanhemmista jos olisin sellaisten lapsi. Esim. jos itse 20 v olisi molemmat vanhemmat 67 v (9kk.den odotusaika) ja jos itse 30 v niin vanhemmat 77 v...melkein kahdeksankymmentä. Eiii! Vain sosiaalinen lapsi pärjäisi yksin hieman paremmin, erakkomaisempi ei välttämättä. Sisaruksista ei olisi takeita huolehtiiko kuinka lähimmästä. Ja kaikilla ei ole puolisoa.

Isäni oli hyvin iäkäs ja tarumoja on. Ei äitikään nuoremmasta päästä. Joskus on parempi jättää nuoremmille lastenteko tai jonnekin seuraavaan elämään tyyliin...

?? Vai mitä ajatuksia itsellänne. Kuinkas vammautumisriski, kannattaa lukea tietoja. Tiedän että voi olla nuoria ja huonoja vanhempia... mutta kyllä vähän nuorempi vanhempi saisi olla koska aikuinen lapsi tarvitsee kuitenkin vanhempia tueksi joissakin tilanteissa jatkossakin. Vanhemman puuttuminen on suuri suru, psykologinen puoli voi murentua. Ellei löydä voimavaroja.

Ellei sitten elä terveenä satavuotiaaksi, mutta kun varmuutta ei ole. :s

Ottakaa vaikka koiranpentu, jos haluatte yhteisen hellittävän.

Ensinnäkin tietysti voi olla, ettet tule enää raskaaksi. Toiseksi munasolusi ovat 46 vuotta vanhoja, eivät siis enää ehtaa kamaa ja on valmistauduttava ottamaan sitten myös vastaan vammainen lapsi. Jaksatteko?

Itse olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten, umpirakastunut 46-vuotias ja mies halusi yhteistä lasta. Kun molemmilla oli jo kaksi täysi-ikäistä lasta, en sekuntiakaan edes harkinnut. Nyt emme ole enää edes yhdessä....

Saara ollut lähes satavuotias synnyttäessään vai oliko muutaman vuoden vähemmän.
Mietihän kuitenkin että olisit 66 kun iltatähtesi olis 20 - jaksaisitkos kaikki kotkotukset silloin.

Riskit arveluttavat. Entä lapsen tulevaisuus kun te ikäännytte. Miksei riitä että on löytänyt parinsa ja on onnellinen? Lapsiko sen onnen sitten kruunaa? Kannattaa käyttää sitä kertynyttä elämänviisautta ennenkuin lähtee päätä pahkaa rakentelemaan "vaippalinnoja".

Minulla on ikää 45 ja mahd. tulevalla iskällä muutama vuosi vähemmän.
Veljeni vaimoineen sai kahden nuorena saadun lapsen jälkeen kaksi iltatähteä, ensin 43-vuotiaana monen vuoden yrittämisen jälkeen ja sitten vielä "vahingossa" toisen ja kaikki on mennyt kyllä todella hyvin, lapset ovat nyt 12- ja 10-vuotiaita eivätkä ainakaan vielä ole hävenneet vanhempiaan... ;-)

..syntyi kun minä olin 42-vuotias ja mieheni täytti 53-vuotta. Tämä nuorimies kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä!

Mikä ettei voi lasta tehdä, jos vaan hormoonit toimii ja kuukautiset tulee. Parempi aikuisiällä, kuin liian nuorena.Tehtiinhän ennenvanhaankin lapsia vanhempanakin.Se on jokaisen oma asia minkä ikäisenä niitä haluaa, mutta vanhemmalla iällä ne tulee ainakin itse hoidettua, eikä menojalka enää vipata.

Äitini oli 41 saadessani minut, isäni 43. Olen täysin normaalin onnellisen lapsuuden saanut.Vanhempani ovat pystyneet tukemaan minua mm. opinnoissani rahallisesti enemmän kuin nuoremmat vanhemmat.(toki tämä ei ole mikään pääjuttu, myös elämänkokemuksesta on ollut kasvatustyössä varmasti hyötyä) huvittavia nämä ikäongelmat. Jos pelit vielä toimii niin onnea yritykseen!!