Selän takana puhumisesta

..varsinkin alalla, jossa työskentelee paljon akkoja.

Kyllähän noita vähän väliä kuulee kaikenlaisia juttuja. Milloin on liian tehokas ja milloin ei ole tukka hyvin. Mutta eipä juuri vois vähempää kiinnostaa. :)

Jauhakoot mun puolesta. Ystävällinen voi silti olla itse, vaikkei kaikista pidäkään. :)

niin et joku toinen on vahingossa (esim. humalassa) tullut paljastaneeksi, mitä joku (kolmas) on puhunut.
Sanoinkuvaamattoman paha olo on tullut noista..Kertoja on useampia...eri ihmisten sanomina, eri ihmisten sanomisista.

Koskaan en oo sille mulle paljastaneelle ollut vihainen(vaikka aina sanotaan, et viestintuoja ammutaan), vaan ainoastaan luottamus niihin seläntakanapuhujiin on laskenut.

Töissä vahingossa salakuuntelin itsestäni puhuttavan, mutta ne kehuivat mua silloin:) Olin piakkkoin jäämässä äitiyslomalle ja kuulin kun ne sanoivat, etteivät mitenkään saa niin tunnollista ja huolellista ihmistä siihen hommaan, kuin mitä oon ollut...
Menin silloin vessaan itkemään, kun liikutuin tosta niin paljon...

Ne oli naisia, ne puukottaa toisiaan selkään ja yleensä kai kateudesta. Miehiä tuskin kiinnostaa sun vaatteet tai laukkus.

kyllä kuullut itsestäni puhuttavan.(pieni paikkakunta) jossa juoruilulla eletään. Olen vaan pitänyt etäisyyttä juoru akkoihin pistänyt välit poikki ns vale ystävien kanssa. Eniten satuttaa kun olen myös kuullut tyttäreni synnynnäisestä sairaudesta juoruja keksittyjä perättömiä diaknooseja. Niistä yli pääseminen kesti aikansa. Muutenkin kun sitä syyttää itseään että mitä on voinut tehdä raskauden aikana ``väärin``.Nyt päivä kerrallaan eletään. En välitä enää niin paljon juoruista mitä kuulen. Itsekkin nykysin kyseen alaistan kuulemani.

ikävää. Samantyyppisiä tilanteita on joskus ollut, varsinkin nuorena kesätöissä, naisvaltaisella alalla. Mutta ei niitä enää oikein muista, eikä huvita muistella.

Joskus nuorena vastavalmistuneena ollessani oman alani töissä, sain kuulla minua reippaasti vanhemman miehen analysoineen mua työkaverille "pumpuliperseeksi", joka ei tajua mitään todellisesta elämästä ja on kasvanut lasikaapissa. Tämä oli itse asiassa varmaan aika totta silloin. Nykyään olen ihan hyvissä väleissä tämän mieshenkilön kanssa ja olin kyllä silloinkin. Mutta hieman ikävältä se "totuus" silloin kuulosti.

Nyt viimeksi, kuukausi sitten, sain kuulla, että yhden työtapaamisen jälkeen mua oli analysoitu: "Eipäs se ollutkaan sellainen diiva, minkä käsityksen siitä aluksi sain. Sillä on vaan minimalistinen tapa ilmaista itseään." :DDDD Tää analyysi hieman huvitti. Onneksi on kavereita, jotka juoruavat, mitä selän takana jutellaan...