Restauroija (artenomi AMK) palkka ja työllisyystilanne

Työllistyminen on itsestä kiinni, mutta mahdollisia paikkoja palkkahommiin on äärettömän vähän, riippuu toki suuntautumisestasi eli huonekalut vai rakennukset. Lähinnä joissain raksafirmoissa ihan perusremppaa vanhemmissa Spesiaalikohteissa (??) konservaattorit hoitaa tuon museopuolen ja arkkitehdit suunnittelupuolen raksalla.
Huonekalupuolella palkkatöitä on oikeestaan vielä vähemmän. Työkokemuksen ja lisäkoulutuksen myötä voi työllistyä esim. saman alan toisen asteen tai työväen/kansalaisopiston opettajaksi (osa-aikaisia tuntihommia). Jos haluaa tehdä työkseen ihan itse noita restaurointihommia, joutuu 99% perustamaan oman yrityksen.
Sillä alalla nettotulot kokemukseni mukaan pyörii tavallisesti siinä tonnin huitteilla, riippuu toki taidoista, asiakasvirrasta, mahdollisista sivutuloista, paikkakunnan kilpailutilanteesta, kiinteiden kulujen minimoinnin onnistumisesta, sekä ihan siitä kuinka nopea on kätösistään eli kauanko aikaa tappaa sen asiakkaan esineen kanssa ja kuinka hyvin siitä saa itselleen korvauksen perusteltua.

Amk-tutkinnosta ei itse ammatin harjoittamiseen ole etua, lähinnä esim starttirahaa haettaessa saatat saada sen ilman yrittäjyyskurssia (sis. amkhon). Samoin jos starttirahakauden jälkeen esim noita kansalaisopiston kursseja iltaisin vedät niin siinä voi olle euron pari korkeempi palkka kuin ilman. Niin, ja jos haet jotain projektinvetohommaa jossa vaaditaan alempi korkeakoulututkinto niin sittenhän se on siinä..

Lisäksi tavalliset asiakkaat eivät edelleenkään ymmärrä artesaanin ja artenomin (puhumattakaan amk:sta) eroista. Verratessani oman amk-koulutukseni ja tuttujen kollegoideni (toisen asteen entisöintiartesaaneja/verhoilijoita) eroja ja taitoja, olen huomannut että tyylihistoria ja materiaalioppi ovat ne mitä itsellä ovat olleet vahvempia. Muut kollegat ovat ehkä olleet teknisen taitamisen kannalta etevämpiä, taikka hankkineet koulutuksensa aikana monipuolisempaa ja kustannustehokkaampaa työkokemusta ja näkemystä.

Työ itsessään on sellaista että sitä ei monestikaan haluta tehdä palkkahommina, koska ammattilainen haluaa itse päättää mm. materiaaleistaan yms tavoistaan, siinä on paljon mielipideasioita. Toisekseen sitä on hankala teettää esim. tuntihommina toisella, koska se on hidasta ja kustannukset ja ajankäyttö erittäin vaikeasti arvioitavissa, ja riippuvat pitkälle valituista toimintatavoista. Bisneksen ja restauroinnin tavoitteet ei aina käy yksiin, ja niiden yhdistäminen on vähintäänkin haastavaa.
Lisäksi itse ammattitaito ja rutiini on kuitenkin koulutuksesta huolimatta opeteltava kantapään kautta ja se kestää töistä riippuen pari kolme vuotta kokopäivärestaurointia, ennen kuin pystyy lonkalta heittämään asiakkaalle hinta-arvion työhön kuluvasta ajasta taikka materiaaleista sekä valitsemaan heti alusta oikean menetelmän ja materiaalit jotta työ on myös taloudellisesti tehokasta ja kannattavaa. Se, kannattaako tätä rutiinia lähteä yrittäjänä harjoittelemaan ja hankkimaan onkin sitten toinen juttu. Lisäksi työssä on useita kemiallisia ja fyysisiä rasitteita sekä käsityöyrittäjänä henkisiä rasitteita (lomattomuus, sairasloman karenssit, vakuutusmaksut ja verot).

Sinällään koulutus oli varsin monipuolinen ja siitä sai hyvät pohjatiedot esim. moniin materiaaleihin ja perinteisiin menetelmiin. Tosin 75% opeista ja taidoista oli täysin itsestä kiinni, ne sai kun niiden eteen teki itse töitä, mutta kurssin tai tutkinnonkaan läpäiseminen ei takaa vielä yhtään mitään. Itse olen nykyisin toisella alalla, ja lähinnä harrastelen itselleni noita hommia. Oma yrityskin oli oman aikansa, ja niitä töitä olisi kyllä ollut, mutta tällä hetkellä koen palkkatyöt mielekkäämmäksi. Samalta vuosikurssilta tietääkseni vain pari on alalla.

khyl