paras lääkitys paniikki/ahdistuhäiriöön

oon ystävällinen sen verran että

kerron että moiset lääkkeet on KAIKKI vaarallisia.

ei sua mikään vaivaa.

on normaalia että jotkut jännittää, jne.

mene luontoon,, liiku, tee iloisia asioita, kivoja ohjelmia, jne.

se auttaa.

jos on hyviä ystäviä niin ne on hyvä.

http://www.cchr.org/#/home

mikä tahansa on

parempi kuin että menet kouluampujanan jnkun ajan kuluttua, se on noiden mömmöjen yksi tulos.



monta muuta oiretta!

Cipralexia ja Mirtazapin-lääkkeitä on tullut kokeiltua, molemmat eivät soveltuneet.
Saattaa olla ettei sullekaan sovi tämäntapaiset lääkkeet, kaikille ei nimittäin sovi.

Alprox 0,25Mg-lääkettä otan tarvittaessa, mikä on ainakin mulle paras vaihtoehto.

monen vuoden kokeilun jälkeen, Anafranil on lääke joka toimii minulle.

Hei!

Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä&sos.til.pelkoja 8 vuotta, ja lääkityksenä on kokeiltu cipramil, efexor, seroxat ja viimeisenä cipralex. Mikään noista ei ole vienyt oireita pois vaan olen tarvinnut aina tarvittavana lääkkeenä alproxia. Vaikka bentsoja ei suositella niin silti psykiatrini sanoi, että se on hyvä lääke minulle, koska 8 vuoteen annostus ei ole muutakuin kokoajan vähentynyt.

Nyt Cipralexin alasajo 5mg annoksesta ollut pari kk menossa ja olen saanut pahempia paniikkioireita kuin ennen sairastumista. Ja psykiatrinikin sanoi että lopetusoireet voi olla aika hurjia joissaintapauksissa. Joten ei kiitos SSRI-lääkkeille.

Nyt Kelan terapian avulla yritän nujertaa sairauteni :) Ja vaikka olen sairastanut pitkään olen käynyt ihan normaalisti koulut ja olen työelämässä menestynyt. Eka sairasloma sairauden takia tuli vasta noista hirveistä lopetusoireista. Joten vaikka on paniikkia se ei estä elämää :)

Minulle määrättiin Paxettia anxietyyn ja Cipralexiä paniikkihäiriöön, yhtä kerrallaan. Kumpikaan eivät sopineet. Molemmat olivat tekemässä minua tunteettomaksi, tai sitten taas sain paniikin sellasesta mista en normaalista saa. En pystynyt enää omana itsenäni reagoimaan asioihin ja tapahtumiin. Siis minun pääni alkoi olla jonkun muun pää, en enää tuntenut sitä samaksi. Lisäksi sain sydämen liikalyöntejä, joista olen nyt palaudumassa. Lopetin Cipralexin lyhyen kokeilun vajaa 2 viikkoa sitten.
Katselin noita MÖMMÖT POIS nimimerkin antaneita web sivuja

http://www.cchr.org/#/home

ja peruin tänään oman psykiatrini vastaanoton. Olisin varmaankin saanut kolmannet pillerit koeteltavaksi. Kiitos tolle tyypille joka vastasi sinulle noin radikaalisti.
Minäkin tarvitsen silti jotakin ehdottomasti, kun olo on kamalin ja jo kun jos se meinaa alkaa huonontua. Jatkan pienillä annoksilla Xanoria eli Alprazolia. Siihen tulee riippuvaiseksi jos petempään käyttää säännöllisesti, mutta se ei vaikuta aivoihin, saat pitää oman pääsi. Riippuvuudeta pääsee myös irti, vähentämällä annosta pikkuhiljaa. Niitä voi ottaa ja pitää varalla, kukkarossa ja ottaa jos tuntuu että tarvitsee. Voit itse säätää myös sen kuinka paljon milloinkin tarvitset. Opit sen näkemään itsestäsi. Minulle riittää monesti vain 0,25 mg sta puolet. Mutta olen hirmu herkkä tuntemaan. Toiset ottavat niitä 1 mg kin. Xanoria olen käyttänyt jo usean vuoden ajan tarvittaessa. Sain sydänlääkäriltä, kun ei löytänyt vikaa sydämestä.
Toisenlaisen rentoutumisen saan lisäksi Melatonin 3 mg, jonka voi ottaa esim yöksi. Minä olen käyttänyt sitä myös päivällä jos olen tarvinnut tosi levon.
Nämä lääkkeet ovat kuitenkin vain apuna siihen etta pahan olon saa pois. Viime päivät olen lueskellut paljon mahdollisista tietoa paniikkohäiriöistä ja lääkkeistä. Minulle selvisi että TYÖTÄ EI SAA TEHDÄ LIIKA, JA NUKUTTAVA ON KUNNON YÖT!!!!
Jos tuon lisäksi vielä on stressiä elämässä niinkuin aina tapaa ihmisillä olemaan niin sitä pitäisi koettaa vähentää niin minimiin kuin ikään mahdollista. Perheen pitäisi antaa sinulle aikaa parantua ja ehdottomasti hyväksyttävä sairautesi, levon ja rauhan tarpeesi.
Sairasloma, jonkin pituinen 2 viikkoa- pari kuukautta työssäkäyvälle on tarpeen ja paljon lepoa. KORVATULPAT, paras apu nukkumiseen ja ovi lukkoon. Itse kuuntelen vielä uutta testamenttiä cd lle luettuna. Jos on tasanen ääni, siihen nukahtaa ajan päälle varmasti, ei ehkä silloin kun on kaikkein pahin olo, sillon myös vähän rauhottavaa lääkettä.
LIIKUNTA on A ja O. Riippuen tilastasi, tee sitä niin paljon kuin voit. Joskus vuosia sitten nostin itseni ylös, yhtä kuin kuntoutin itseni liikunnalla. Parasta alkaa aamu sillä!
Minua on auttanut Jumala ja se että rakastan Jeesusta. Jos koko perhe tekee samoin, niin kuntoon pääseminen on ihan mahdollista alkamatta syömään noita MÖMMÖJÄ. Jumala ohjaa ja antaa meille viisautta kaikissa yksityiskohdissa, jos vain sitä ihmiset osaisivat häneltä pyytää.
Kun järjestelet noita elämäsi stressitekijöitä, jaat töitäsi, nukut ja HUOM!! syöt paljon tuoretta, kokojyväviljaa, ei mössökarkkeja, kahvia, pullaa...ja vahvistut, et
tarvitse pian enää miettiä lääkkeitä.
Olen itse taas tosiaankin pikkuhiljaa kipuamassa jaloilleni...
Kaikkea hyvää ja rauhallia aikoja ja kärsivällisyyttä elämääsi ja kaikille teille jotka etsitte apua ongelmaanne.

kaikki riippuu siitä onko oireet vain tilanteeseen liittyviä, vai onko jatkuvaa ahdistusta. Mun mielestä, jos paniikkia on harvakseltaan, kerran viikossa tms, ei ehkä kannatakaan aloittaa mielialalääkkeitä, jos rauhoittavilla pärjää. Jos oppii luottamaan rauhoittaviin, voi olla ettei niitä enää tarvikaan, kun tietää että apua saa jos tarvii. Mutta kannattaa näistäkin konsultoida eri lääkäreitä, kaikilla on eri mielipiteet. Tällä palstallakin tietysti kokeneita on paljon. Pointti kai on se, että eri ihmisille sopii eri lääkkeet. Ja jos ahdistus on sitten jatkuvaa, täytyy sitä tietty lääkitä, muuten ei jaksa. Täytyy vain jaksaa kokeilla yhtä lääkettä tarpeeksi kauan että tietää auttaako se. Mulla Cipramil poisti jatkuvan ahdistuksen enimmäkseen, mutta pitkiä yksin tehtyjä matkoja kohtaan jäi ahdistuspelko. Mutta olin tyytyväinen ja hillitsin paniikin kun tiesin että se on vain psyykkistä. Nyt tosin alkoi taas jatkuva ahdistus ihan yllättäen. Täytyykin taasen käydä lekurissa. Mä en osaa rauhoittavia oikein käyttää, kun otan vasta kun on tosi kamala olo, ja eihän se siitä helposti helpotu. Luontaistuotteita kannattaa kanssa käyttää. Uskon oikeasti että ne voi auttaa kun niistä kerran niin paljon puhutaan. Olkoon vaikutus sitten pseudo tai ei, mielestäni jos se auttaa, on lääke hyvä. Ja kyllä ne joka tapauksessa fysiologisestikin vaikuttaa. Lääkärit ei niistä paljon puhu. Ajattelin tänään kysellä niistäkin.