ruuanlaitto on helppoa

pakollinen aines keitossa.........voi käyttää keittojuureksia, 1--2 pussillista jotka lisätään soppaan silloin kun on jo muut ainekset melkein kypsiä.. lenkki tai ruskistettu ja maustettu ( = aromisuolaa sipulijauhetta ) jauheliha sen jälkeen viimeiseksi.....huomaat kait että en työnnä muita mausteita hyvinkään paljoa, toiset käyttävät lisäksi selleriä tai palsternakkaa, mie itse teen edullista perusruokaa, jossa ei liikoja konstailla . Muuten kun kerroit aloittelevasta kotikokista, niin itsekkin olin joskus alottelija, ruuanlaiton oppii vain kymmenet vuodet kokeilemalla ja tekemällä ..se ilo tulee siitä,kun mies syö innokkaasti ja kehuu vielä kuinka maistuvaa ateria on. Varma tapa muuten nuorelle kokille hurmata mies on tarjota kotiruokaa jonka osaa varmasti tehdä..vink vink....;o)))) Ai niin ,tuo aromisuolan suosiminen johtuu siitä,että moni ruoka pilataan liialla suolalla,jos sopassa on lihaliemikuutioita,ei tarvitse jauhelihaa maustaa kuin kevyesti,valmiiseen ruokaan voi ripotella (jos siltä tuntuu ) aromisuolaa suoraan lautaselle..

Mitä juureksia (ym) kannattaa keiton pohjaan laittaa, jos haluaa maukkaan liemen ilman valmiita kuutioita tai aromisuoloja? Porkkana ja sipuli on varmaan ihan perusjuttuja mutta mitä lisäksi?

Itse ehkä lisäisin makua antavat juurekset heti alussa pataan kiehumaan. Niiden muussaantuminen ei häiritse ollenkaan samalla tavalla kuin perunoiden hajoaminen. Jos juurekset lisää vasta lopussa, niin ne ehtivät juuri kypsyä mutta eivät luovuttaa makuaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kiinteät porkkananpalat sopassa...

soppakauha kirjoitti:

Mitä juureksia (ym) kannattaa keiton pohjaan laittaa, jos haluaa maukkaan liemen ilman valmiita kuutioita tai aromisuoloja? Porkkana ja sipuli on varmaan ihan perusjuttuja mutta mitä lisäksi?

Itse ehkä lisäisin makua antavat juurekset heti alussa pataan kiehumaan. Niiden muussaantuminen ei häiritse ollenkaan samalla tavalla kuin perunoiden hajoaminen. Jos juurekset lisää vasta lopussa, niin ne ehtivät juuri kypsyä mutta eivät luovuttaa makuaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kiinteät porkkananpalat sopassa...

Lue lisää

Juureksista saa hyvin makua niin, että "freesaa" niitä öljyssä hetken ennen keittoliemen lisäämistä. Tein vähän aikaa sitten tällä tavalla juureskeittoa, johon laitettiin sipulia, valkosipulia, lanttua, porkkanaa, selleriä, palsternakkaa ja perunoita.

"teen itse en osta" -nimimerkille: hyvänen aika, se lanttu oli siinä vain esimerkkinä!

Mistä se perinneruoka-käsite tähän keskusteluun ui? Alunperinhän oli kyse vain siitä, kuinka helppoa on laittaa itse ruokaa. Makkarasopasta muuten taisin minäkin aloittaa, ja puolivalmisteita käytän varsinkin arkena hyväksi paljon. Ei arki-iltana ehdi eikä jaksa ruveta mitään borssia tai musakaa väsäämään, mutta vaikkapa kalakeitto pakastevihanneksista syntyy nopeasti (kala voi olla joko tuoretta tai pakastettua, kumpikin kypsyy paloina nopeasti).

Panhandle kirjoitti:

Juureksista saa hyvin makua niin, että "freesaa" niitä öljyssä hetken ennen keittoliemen lisäämistä. Tein vähän aikaa sitten tällä tavalla juureskeittoa, johon laitettiin sipulia, valkosipulia, lanttua, porkkanaa, selleriä, palsternakkaa ja perunoita.

"teen itse en osta" -nimimerkille: hyvänen aika, se lanttu oli siinä vain esimerkkinä!

Mistä se perinneruoka-käsite tähän keskusteluun ui? Alunperinhän oli kyse vain siitä, kuinka helppoa on laittaa itse ruokaa. Makkarasopasta muuten taisin minäkin aloittaa, ja puolivalmisteita käytän varsinkin arkena hyväksi paljon. Ei arki-iltana ehdi eikä jaksa ruveta mitään borssia tai musakaa väsäämään, mutta vaikkapa kalakeitto pakastevihanneksista syntyy nopeasti (kala voi olla joko tuoretta tai pakastettua, kumpikin kypsyy paloina nopeasti).

Lue lisää

Enpähän tiedä, mistä uiskenteli. Mielestäni kaikki näihin perinneruokiin - kamala sana muuten, jota ei ihan joka maassa taideta edes ymmärtää - liittyvä keskustelu on hyödyllistä. Näistä kun tahtoo olla niin monia tulkintoja ja mielipiteitä. Arvo sinsänsä on tietysti se, että niitä osataan vielä tehdä - jossain - mutta vielä suurempi arvo on siinä, että ruokaa ylipäänsä tehdään vielä kotona eikä tyydytä vain eineksiin ja puolivalmisteisiin - vaikka edes kerran viikossa.

Perusruokahan, mitä päivittäin pöytään kannetaan, on se, joka pitää ruoanlaittotaidon pystyssa - on se sitten makkarasoppa tahi jauhelihakastike. Niistäkin saa pienellä mietinnällä niin montaa erilaista versiota.

Jostakin on vain tullut siihenkin ruoanlaittoon tuollainen "rennon tekemisen meininki" - teemme konstailematonta kotiruokaa, heitämme pataan jotain, mitä se nyt sitten onkin, "näin teki äitikin pulavuosina" jne. Kuitenkin meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä kotiruoastakin parempaa maultaan ja terveellisempää kun vähän näemme sen eteen vaivaa.

Yrittäminen tehdä parempaa on itseisarvo - ei se, että tekee puolihuolimattomasti vatsantäytteeksi.

crudo kirjoitti:

Enpähän tiedä, mistä uiskenteli. Mielestäni kaikki näihin perinneruokiin - kamala sana muuten, jota ei ihan joka maassa taideta edes ymmärtää - liittyvä keskustelu on hyödyllistä. Näistä kun tahtoo olla niin monia tulkintoja ja mielipiteitä. Arvo sinsänsä on tietysti se, että niitä osataan vielä tehdä - jossain - mutta vielä suurempi arvo on siinä, että ruokaa ylipäänsä tehdään vielä kotona eikä tyydytä vain eineksiin ja puolivalmisteisiin - vaikka edes kerran viikossa.

Perusruokahan, mitä päivittäin pöytään kannetaan, on se, joka pitää ruoanlaittotaidon pystyssa - on se sitten makkarasoppa tahi jauhelihakastike. Niistäkin saa pienellä mietinnällä niin montaa erilaista versiota.

Jostakin on vain tullut siihenkin ruoanlaittoon tuollainen "rennon tekemisen meininki" - teemme konstailematonta kotiruokaa, heitämme pataan jotain, mitä se nyt sitten onkin, "näin teki äitikin pulavuosina" jne. Kuitenkin meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä kotiruoastakin parempaa maultaan ja terveellisempää kun vähän näemme sen eteen vaivaa.

Yrittäminen tehdä parempaa on itseisarvo - ei se, että tekee puolihuolimattomasti vatsantäytteeksi.

Lue lisää

Olen hiukan eri mieltä tuosta rennosta ruuanlaitosta. Minusta pikemminkin rentous madaltaa itse yrittämisen kynnystä. Jos kaikkien pitäisi ruveta väkertämään joitakin ihmeellisiä gourmet-virityksiä, kuinkahan moni uskaltaisi ollenkaan ruveta kokkaamaan? Onneksi tv-kokeissa on hyviä esimerkkejä, esimerkiksi ruotsalaiset Tina Nordström ja Niklas Ekstedt (? en ole ihan varma sukunimestä) sekä Jamie Oliver. Tosin Jamien kokkaukset ovat minusta jo vähän liiankin suurpiirteisiä, en ainakaan itse haluaisi kaivella ruuan seasta valkosipulinkuoria tai rosmariininvarsia.

Sitä paitsi, ei niitä gourmet-virityksiä opi koskaan tekemään, jos ei ensin harjoittele perustekniikoita ihan tavallisen arkiruuan parissa. Aika monelle olisi hyödyllistä oppia tekemään juuri niitä ruokia, joita äidit ja isoäidit ennen tekivät, vaikkapa pitkään haudutettavia pata- tai laatikkoruokia.

Ehkä olen kokkina laiska ja mukavuudenhaluinen, ja siksi laitan mieluiten selkeitä ja yksinkertaisia sapuskoita. Inhoan kaikenlaista ruokasnobbailua, ja minusta ruuan pitää näyttää siltä, mitä se on. Ruuan mausta ja suutuntumasta saa mielellään tunnistaa, mistä ruoka on tehty.

Panhandle kirjoitti:

Olen hiukan eri mieltä tuosta rennosta ruuanlaitosta. Minusta pikemminkin rentous madaltaa itse yrittämisen kynnystä. Jos kaikkien pitäisi ruveta väkertämään joitakin ihmeellisiä gourmet-virityksiä, kuinkahan moni uskaltaisi ollenkaan ruveta kokkaamaan? Onneksi tv-kokeissa on hyviä esimerkkejä, esimerkiksi ruotsalaiset Tina Nordström ja Niklas Ekstedt (? en ole ihan varma sukunimestä) sekä Jamie Oliver. Tosin Jamien kokkaukset ovat minusta jo vähän liiankin suurpiirteisiä, en ainakaan itse haluaisi kaivella ruuan seasta valkosipulinkuoria tai rosmariininvarsia.

Sitä paitsi, ei niitä gourmet-virityksiä opi koskaan tekemään, jos ei ensin harjoittele perustekniikoita ihan tavallisen arkiruuan parissa. Aika monelle olisi hyödyllistä oppia tekemään juuri niitä ruokia, joita äidit ja isoäidit ennen tekivät, vaikkapa pitkään haudutettavia pata- tai laatikkoruokia.

Ehkä olen kokkina laiska ja mukavuudenhaluinen, ja siksi laitan mieluiten selkeitä ja yksinkertaisia sapuskoita. Inhoan kaikenlaista ruokasnobbailua, ja minusta ruuan pitää näyttää siltä, mitä se on. Ruuan mausta ja suutuntumasta saa mielellään tunnistaa, mistä ruoka on tehty.

Lue lisää

En tarkoittanut tuolla mitään gourmet-ruokia enkä edes ruokaklassikoita - kyllä niiden tekoon tarvitaan jo vähän enemmän ammattitaitoa.

Olet oikeassa siinä, että "rentous" ruoanlaitossa saattaa madaltaa yrittämisen tasoa - mutta aivan yhtä hyvin saattaa madaltaa myös ruoan tasoa. Kun mainitsit nuo teeveekokit, niin kutakin näistä leimaa se, että he tekevät ruokaa vähillä raaka-aineilla, mutta tietäen, mitä tekevät. Ruokiin on valittu oikeat raaka-aineet, tapa tehdä ruokaa palvelee lopputulosta - ruoan makua - eikä kumpikaan kokeista tee mitään "sinne päin" vaan "juuri oikein". Jopa Jamien melskaamisessa on oikea ote ja lopputulos on parhaitten kriteereitten mukainen.

Mutta en tarkoittanut myöskään, että heidän tapaansa tehdä tulisi kopioida - lähinnä sitä, että makkarasoppaankin voi panna makkaran, veden, perunan ja suolan lisäksi selleriä, lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, koko keiton voi tehdä vaikka fondiin ja makkarakin voi olla jotain muuta kuin hookooplöötä. Asioita voi tehdä niin monella tapaa - lopputulos ratkaisee.

Vaikka loppujen lopuksi olemme kai yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on, että tehdään eikä osteta aina sitä tarjousmaksalaatikkoa ja valmista perunasalaattia. Ja opetetaan opittu jälkipolville.

crudo kirjoitti:

En tarkoittanut tuolla mitään gourmet-ruokia enkä edes ruokaklassikoita - kyllä niiden tekoon tarvitaan jo vähän enemmän ammattitaitoa.

Olet oikeassa siinä, että "rentous" ruoanlaitossa saattaa madaltaa yrittämisen tasoa - mutta aivan yhtä hyvin saattaa madaltaa myös ruoan tasoa. Kun mainitsit nuo teeveekokit, niin kutakin näistä leimaa se, että he tekevät ruokaa vähillä raaka-aineilla, mutta tietäen, mitä tekevät. Ruokiin on valittu oikeat raaka-aineet, tapa tehdä ruokaa palvelee lopputulosta - ruoan makua - eikä kumpikaan kokeista tee mitään "sinne päin" vaan "juuri oikein". Jopa Jamien melskaamisessa on oikea ote ja lopputulos on parhaitten kriteereitten mukainen.

Mutta en tarkoittanut myöskään, että heidän tapaansa tehdä tulisi kopioida - lähinnä sitä, että makkarasoppaankin voi panna makkaran, veden, perunan ja suolan lisäksi selleriä, lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, koko keiton voi tehdä vaikka fondiin ja makkarakin voi olla jotain muuta kuin hookooplöötä. Asioita voi tehdä niin monella tapaa - lopputulos ratkaisee.

Vaikka loppujen lopuksi olemme kai yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on, että tehdään eikä osteta aina sitä tarjousmaksalaatikkoa ja valmista perunasalaattia. Ja opetetaan opittu jälkipolville.

Lue lisää

Kokenut kotikokki osaakin soveltaa reseptejä oman ruokakunnan mukaisesti. Vähän joka toisella on esimerkiksi jonkinlaisia ruokarajoitteita - ja nyt en tarkoita sitä toisessa keskustelussa käsiteltyä kranttuilua, vaan sitä, että joistakin ruoka-aineista tulee maha kipeäksi.

Kuitenkin yleensä silloin, kun kokeilen uutta reseptiä ensimmäistä kertaa, yritän tehdä mahdollisimman tarkasti ohjeen mukaan. Vaikka jo reseptin lukemalla voi aavistaa, että "tuohan kuulostaa hyvältä", todellinen lopputulos selviää vasta tekemällä. Joistakin tulee ikisuosikkeja, toiset jäävät kertakokeiluun.

Valmistuksen alusta asti ja hieman tarkemmin? Samoin tuon salaatin ja sen kastikkeen valmistusuóhje, please!

Jotenkin minulle tuli sellainen käsitys, että ehkä vähän on teidän keskustelussanne ollut perinneruoan käsite hakoteilla, jos lopputuloksena olivat nämä ruoat. Karjalanpaisti on käistteenä kovin epäselvä vaikka se kyllä perinneruokiin monine erilaisine resepteineen ja alkuperänimineen lasketaankin - myös tämä munuaisversio, sienihepso voisi tietysti olla esimerkki karjalaisista ruoista sekin, mutta tuolle kielisalaatille en kyllä löydä aineellista kotia. Tosin onhan kieltä eri muodoissaan syöty kautta aikain, joten jos perinneruokien käsite laajennetaan koskemaan vain kauan käsiteltyjä raaka-aineita, niin ehkä sillekin jokin paikka löytyy. Perinneruoissa on tosin monia vähän "perinteisempiä" kuin em. ruoat.

No, se keitetyn kielen ohje:

4 - 5 porsaan kieltä tai yksi naudan kieli
5 valkopippuria
5 maustepippuria
suolaa
1 porkkana - paloina
sipuli - lohkoina
palsternakka - paloina
laakerinlehti

Puhdistetaan kielet harjaamalla, leikataan kaikki näkyvät rieppeet pois.

Laitetaan kielet kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että peittyvät. Kiehautetaan ja poistetaan vaahto kauhalla. Lisätään mausteet ja juurekset. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia. Ota kattila tulelta ja anna liemen tovi jäähtyä

Keittämisen aikana kielen nahka on muuttunut valkoiseksi. Nahka nyljetään päältä kielen ollessa vielä lämmmin - lähtee kyllä kunhan vähän viitsii askarrella asian parissa. Kieräytä nyljetty kieli takaisin makuliemeen maustumaan seuraavaan päivään.

Ota kieli liemestä ja viipaloi se vinosti leveyssuuntaan.

Ja tuohon alkuperäiseen aiheeseen: ruoanlaitto on aina helppoa, jos siihen viitsii edes yhtään paneutua. Paras ohje on ajatella, että "kyllä järki sanoo ja suu maistaa". Tärkeintä on, että tekee alusta asti itse eikä sorru kovin paljon edes puolivalmisteisiin. Perinneruoissakaan ei ole mitään vaikeata - vaikeus on siinä, että meillä ei ole enää kaikkia raak-aineita ihan laajasti saatavilla ja harvassa taloudessa on kunnollista uunia tms. pitkään haudutukseen soveltuvaa pätsiä.

Tuolla käsitteellä "perinneruoka" ja perinneruoka on vain vissi eronsa teoreettisesti ajatellen. Eilisen huttu on tämänpäivän perinneruokaa eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä osaako lapsi tehdä sitä vai ei. Vanhemmilta me olemme useimmat taitomme oppineet - myös ruoanlaittotaidon.

crudo kirjoitti:

Jotenkin minulle tuli sellainen käsitys, että ehkä vähän on teidän keskustelussanne ollut perinneruoan käsite hakoteilla, jos lopputuloksena olivat nämä ruoat. Karjalanpaisti on käistteenä kovin epäselvä vaikka se kyllä perinneruokiin monine erilaisine resepteineen ja alkuperänimineen lasketaankin - myös tämä munuaisversio, sienihepso voisi tietysti olla esimerkki karjalaisista ruoista sekin, mutta tuolle kielisalaatille en kyllä löydä aineellista kotia. Tosin onhan kieltä eri muodoissaan syöty kautta aikain, joten jos perinneruokien käsite laajennetaan koskemaan vain kauan käsiteltyjä raaka-aineita, niin ehkä sillekin jokin paikka löytyy. Perinneruoissa on tosin monia vähän "perinteisempiä" kuin em. ruoat.

No, se keitetyn kielen ohje:

4 - 5 porsaan kieltä tai yksi naudan kieli
5 valkopippuria
5 maustepippuria
suolaa
1 porkkana - paloina
sipuli - lohkoina
palsternakka - paloina
laakerinlehti

Puhdistetaan kielet harjaamalla, leikataan kaikki näkyvät rieppeet pois.

Laitetaan kielet kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että peittyvät. Kiehautetaan ja poistetaan vaahto kauhalla. Lisätään mausteet ja juurekset. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia. Ota kattila tulelta ja anna liemen tovi jäähtyä

Keittämisen aikana kielen nahka on muuttunut valkoiseksi. Nahka nyljetään päältä kielen ollessa vielä lämmmin - lähtee kyllä kunhan vähän viitsii askarrella asian parissa. Kieräytä nyljetty kieli takaisin makuliemeen maustumaan seuraavaan päivään.

Ota kieli liemestä ja viipaloi se vinosti leveyssuuntaan.

Ja tuohon alkuperäiseen aiheeseen: ruoanlaitto on aina helppoa, jos siihen viitsii edes yhtään paneutua. Paras ohje on ajatella, että "kyllä järki sanoo ja suu maistaa". Tärkeintä on, että tekee alusta asti itse eikä sorru kovin paljon edes puolivalmisteisiin. Perinneruoissakaan ei ole mitään vaikeata - vaikeus on siinä, että meillä ei ole enää kaikkia raak-aineita ihan laajasti saatavilla ja harvassa taloudessa on kunnollista uunia tms. pitkään haudutukseen soveltuvaa pätsiä.

Tuolla käsitteellä "perinneruoka" ja perinneruoka on vain vissi eronsa teoreettisesti ajatellen. Eilisen huttu on tämänpäivän perinneruokaa eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä osaako lapsi tehdä sitä vai ei. Vanhemmilta me olemme useimmat taitomme oppineet - myös ruoanlaittotaidon.

Lue lisää

Tuon viestiketjun aloittajan menetelmillä tein minäkin ensimmäiset omat ruokani. Gourmet oli niistä eväistä kaukana, mutta onnistumisen ilo oli suuri. Monille - varsinkin miehille - ovat omat ensimmäiset kokkauskokemukset varsin mieleenpainuvia. Muistan hyvin kuinka itse tein koulun köksätunnilla kääretorttua ja unohdin lisätä taikinaan vehnäjauhot...
Euroopalaisella kartalla suomalaisesta vinkkelistä ns. perinneruuat ovat varsin samankaltaisia. Karjalanpaistin tyyppistä liharuokaa löytyy monelta ruokalistalta, eikä se mustamakkarakaan ainutlaatuista ole. Paikalliset erikoisuudet ovat luku sinänsä.
Hienoa, että ruuanlaitosta ja aterioista jaksetaan innostua!

Otetaan 1kg mötikkä valmiiksi marinoitua kassler-paistia (esim lidlistä huippuhalvalla). Kääritään alumiinifolioon, uuniin 3 tunniksi 125 asteeseen. Valmista on, tosi mehevää ja hyvää lähes olemattomalla vaivalla. Lisukkeet turhia, 1kg paistissakin jo tarpeeksi syötävää.