Uuden työn saaminen VAIKEAA!!!

Työn vanki

Olen hieman reilut 3-kymppinen akateeminen nainen ja tuskailen uuden työn löytämisen kanssa. Minulla on vakituinen työpaikka, jonka sain myös pitää syksyn YT-neuvotteluiden jälkeen eli sinänsä tilanteeni on paljon positiivisempi kuin monella muulla. Oppimiskäyrä alkaa olla kuitenkin melko huipussaan tässä nykyisessä työssäni ja hinku uusiin haasteisiin olisi jo todella kova. Nykyisessä työssäni ei ole mahdollisuuksia myöskään ylenemiseen ainakaan lähitulevaisuudessa johtuen pitkälti firman pienestä koosta. Työni on asiantuntijatehtävä pienehkössä mutta silti tunnetussa yrityksessä.

Olen etsinyt uutta työtä jo noin vuoden, välillä aktiivisemmin, välillä taas vähemmän aktiivisesti. Olen lähettänyt hakemuksen vain jos olen oikeasti halunnut paikan, eli mitään massahakua en ole tehnyt. Relevanttia työkokemusta on opiskeluaikojen ns. oman alan hommat mukaanlukien noin 7v, koulutusta kahden maisterintutkinnon verran, sujuva tai erinomainen kielitaito suomen lisäksi neljässä eri kielessä (englanti, ruotsi, saksa & venäjä) ja kohtuullinen vielä parissa muussa kielessä (espanja & viro), kv-työkokemusta kolmesta eri maasta (Ruotsi, Saksa, Venäjä), kv-opiskelukokemusta kahden vaihto-opiskelun muodossa (Saksa, Venäjä), työkokemusta löytyy esim. projektienhallinnasta usean vuoden ajalta Suomesta ja ulkomailta, lisäksi työkokemusta myös pankki- ja rahoitusalalta, valtionhallinnosta, myyntitehtävistä ja asiakaspalvelusta. Haastatteluihin olen päässyt melkein joka kerta kun olen hakemuksen laittanut mutta siihen on homma tyssännyt. Aina on löytynyt joku kokeneempi/parempi/pätevämpi hakija, joka on osunut paremmin vaatimuksiin.

En tajua miten ihmiset pääsevät etenemään urallaan, itsestäni tuntuu kuin olisin jumissa tässä nykyisessä hommassa enkä etene mihinkään?! Koko elämäni olen pyrkinyt kehittämään itseäni ja osaamistani mutta nyt on kuin olisi seinä edessä josta ei pääse yli eikä ali. En enää jaksa edes innostua jos saan kutsun haastatteluun, niin monet kerrat olen jo joutunut pettymään. Lopputuloshan on ollut sama kun ei olisi päässyt haastatteluun ollenkaan, eli en ole saanut työpaikkaa. Haastatteluissa olen omasta mielestäni ollut oma itseni, eikä luonteeni todellakaan ole mikään narsistinen tai ylimielinen.

Olen ajoittain jo todella turhautunut ja masentunut kun koskaan ei työnhaku tärppää, hävettää ilmoittaa kerta toisensa jälkeen suosittelijoillekin että eipä tärpännyt taas tälläkään kertaa. Toki tiedän että työn saaminen näinä aikoina on normaaliakin vaikeampaa mutta kai nyt joskus pitäisi haun osua omalle kohdalle?

103

8668

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • en ymmärrä sinua

      Näinä aikoina sinun on hyvä olla iloinen siitä, että yleensä olet työelämässä kiinni! Mitä surkuttelet siis? En voi ymmärtää? Vaaditko itseltäsi liikoja?

      Koulutus antaa vain mahdollisuuksia ja oikeastaan loppupeleissä se tekeminen merkitsee enemmän. Jos sulla siis on noin paljon kokemusta, niin sinuna en olisi huolissaan. Saatat jopa olla "liian hyvä".

      Et sinä elämässä absoluuttisesti onnistu tai epäonnistu. Höpö höpö! Työnhaussa tärkein tekijä on suhteet varsinkin, jos haet vaativiin tehtäviin. Ihan oikeasti. Tuttua pidetään turvallisena. Työnhaussa pitäisi siis hyödyntää muitakin kanavia kuin mol.fi:n avoimia työpaikkailmoituksia, kun niihin tulee satapäin hakemuksia.

      Et kai vaan ole perfektionisti? Sellaiset ihmiset polttavat itsensä ennenpitkää loppuun. Lopeta ajoissa täydellisyyden tavoittelu ja vapaudu.

      • .
      • Kovaa faktaa
      • .
    • tapauksessa

      Selvähän se on, että ei ole mukavaa hakea uutta työtä, jos sellaista haluaa. Mutta nyt vain on vaikea saada töitä, vaikka sinä oletkin etuoikeutetussa asemassa jo siksi, että sinulla on työpaikka. Työttömien on huomattavasti vaikeampi saada työpaikka.

      Et kertonut kirjoituksessasi, oletko selvittänyt, miksi näissä kussakin tapauksessa olet jäänyt kakkoseksi tai kolmoseksi tai jollekin muulle sijalle, vaikka olet päässyt haastatteluun? Oletko varma, että haet oikeanlaisia töitä. Kerrot paljon työkokemuksestasi, joka onkin erittäin vaikuttava, mutta oletko miettinyt, mitkä ovat ne ydinosaamiset, joita työnantajille kauppaat?

      Olipa paikka millainen tahansa, niin hakijoita on yleensä satapäin näinä vaikeina aikoina. Mutta vaikka tilanne onkin nyt näin vaikea, niin ei kannata antaa periksi. Kyllä se onni vielä kääntyy, kun vaan jaksat hakea valikoidusti uusia paikkoja.

      Olet varmaankin tehnyt kaiken niin oikein kuin vain voi, mutta aina on ollut joku parempi, josta valita. Koska sinulla ei ole hengenhätää saada töitä, niin ota työnhaku ikään kuin harrastuksena, niin ehkä voit suhtautua siihen vähän rennommin. Itsekin olen jahdannut tietynlaisia työpaikkoja melkoisen tovin. Yhdessä "unelmapaikassani" pääsin kahden viimeisen joukkoon. Tiesin olevani todella vahvoilla tuohon paikkaan, mutta ... Eräistä muista syistä johtuen koko rekry laitettiin jäihin, toistaiseksi. Arvannet, miltä minusta tuntui. That's life! Toivottavasti me kumpikin pääsemme sinne unelmapaikkaamme niin pian kuin mahdollista.

    • Niuku

      Sinulla on asiat loistavasti. Meitä on täällä potentiaalisessa työvoimareservissä monta korkeakoulutettua, joilla tilanne on ihan toinen.

      • Työn vanki

        Joo, kyllä toki tiedän että tilanteeni on todella hyvä verrattuna moneen, moneen muuhun näinä vaikeina aikoina. Onneksi kun itse valmistuin vuonna 2005 taloustilanne oli hyvä ja töitä löytyikin heti, ei olisi herkkua olla vastavalmistunut ja ilman suurempaa työkokemusta juuri nyt!

        Kirjoitin tuon eilisen kirjoitukseni hieman negatiivisessa mielentilassa, olin juuri saanut tietää että ei taaskaan napannut erään haun kanssa. Tämä haku oli tosin siinä mielessä poikkeuksellinen, että minut ns. headhuntatiin mukaan hakuun, eli rekrykonsultti otti suoraan yhteyttä ja kysyi olisinkin halukas olemaan mukana haussa. Ei mitään hajua mistä oli löytänyt tietoni mutta tietysti tuollainen yhteenotto imarteli tosi paljon, varsinkin kun homma oli aivan tosi kiinnostava! No, rukkaset kuitenkin tuli tälläkin kertaa, eli lopputulos sama kuin kaikkien muidenkin vajaan kymmenen haastattelun kanssa noin vuoden sisällä... Eilisen siinä märehdin asiaa ja tein periaatepäätöksen etten jää tuleen makaamaan. Keskustelu ex-kollegan kanssa, joka joutui nyt syksyllä lähtemään YT-neuvottelujen seurauksena, myös muutti hieman perspektiiviä... Tällaisen perheettömän sinkun ajatukset pyörivät vähän liikaa työn ja uran ympärillä, työstä on ikäänkuin tullut mittari, jolla omaa itseään arvottaa! Toisaalta sairasta mutta jos ei tosiaan ole sitä miestä tai perhettä niin hommat nyt vaan pyrivät vähän korostetusti oman navan ympärillä. En omasta mielestäni kuitenkaan ole mikään perfektionisti tai työnarkomaani, osaan ottaa vapaa-ajalla myös rennosti enkä näe mitään järkeä viilata jotain pientä yksityiskohtaa, jos sillä ei kokonaisuuden kannalta ole juurikaan merkitystä. Kunnianhimoinen ja vähän ahnekin kyllä olen, sen myönnän.

        Tämä työn vanki jatkaa uusien töiden metsästystä, toivottavasti jossain vaiheessa osuu kohdalle se unelmaduuni, joka on kuin tähtiin kirjoitettu juuri minua varten!;-)

      • HRPERSON
        Työn vanki kirjoitti:

        Joo, kyllä toki tiedän että tilanteeni on todella hyvä verrattuna moneen, moneen muuhun näinä vaikeina aikoina. Onneksi kun itse valmistuin vuonna 2005 taloustilanne oli hyvä ja töitä löytyikin heti, ei olisi herkkua olla vastavalmistunut ja ilman suurempaa työkokemusta juuri nyt!

        Kirjoitin tuon eilisen kirjoitukseni hieman negatiivisessa mielentilassa, olin juuri saanut tietää että ei taaskaan napannut erään haun kanssa. Tämä haku oli tosin siinä mielessä poikkeuksellinen, että minut ns. headhuntatiin mukaan hakuun, eli rekrykonsultti otti suoraan yhteyttä ja kysyi olisinkin halukas olemaan mukana haussa. Ei mitään hajua mistä oli löytänyt tietoni mutta tietysti tuollainen yhteenotto imarteli tosi paljon, varsinkin kun homma oli aivan tosi kiinnostava! No, rukkaset kuitenkin tuli tälläkin kertaa, eli lopputulos sama kuin kaikkien muidenkin vajaan kymmenen haastattelun kanssa noin vuoden sisällä... Eilisen siinä märehdin asiaa ja tein periaatepäätöksen etten jää tuleen makaamaan. Keskustelu ex-kollegan kanssa, joka joutui nyt syksyllä lähtemään YT-neuvottelujen seurauksena, myös muutti hieman perspektiiviä... Tällaisen perheettömän sinkun ajatukset pyörivät vähän liikaa työn ja uran ympärillä, työstä on ikäänkuin tullut mittari, jolla omaa itseään arvottaa! Toisaalta sairasta mutta jos ei tosiaan ole sitä miestä tai perhettä niin hommat nyt vaan pyrivät vähän korostetusti oman navan ympärillä. En omasta mielestäni kuitenkaan ole mikään perfektionisti tai työnarkomaani, osaan ottaa vapaa-ajalla myös rennosti enkä näe mitään järkeä viilata jotain pientä yksityiskohtaa, jos sillä ei kokonaisuuden kannalta ole juurikaan merkitystä. Kunnianhimoinen ja vähän ahnekin kyllä olen, sen myönnän.

        Tämä työn vanki jatkaa uusien töiden metsästystä, toivottavasti jossain vaiheessa osuu kohdalle se unelmaduuni, joka on kuin tähtiin kirjoitettu juuri minua varten!;-)

        Vinkkinä sen verran, että liiat meriitit ja saavutukset saattava kääntyä sinua vastaan, mieti mitä tuot esille.

        viihtyykö tuollainen ihminen meillä? mikä on hänen riittävyys? pitääkö hän meitä minään?
        Onkohan se uhka? toimiiko yhteistyö? Sopiiko tiimiin..

        jos monesti jäät kakkoseksi niin se on puhtaasti henkilökemiasta tai jotain vähäpätöisestä asiasta kyse.
        Siinä vaiheesa joku tai jokin mikä on jäänyt haastatteljan mieleen niin tai - mielessä saa uskomattoman merkityksen loppuviivalla.

        hyvin sulla on pullat uunissa - arvosta sitä!

      • Työn vanki
        HRPERSON kirjoitti:

        Vinkkinä sen verran, että liiat meriitit ja saavutukset saattava kääntyä sinua vastaan, mieti mitä tuot esille.

        viihtyykö tuollainen ihminen meillä? mikä on hänen riittävyys? pitääkö hän meitä minään?
        Onkohan se uhka? toimiiko yhteistyö? Sopiiko tiimiin..

        jos monesti jäät kakkoseksi niin se on puhtaasti henkilökemiasta tai jotain vähäpätöisestä asiasta kyse.
        Siinä vaiheesa joku tai jokin mikä on jäänyt haastatteljan mieleen niin tai - mielessä saa uskomattoman merkityksen loppuviivalla.

        hyvin sulla on pullat uunissa - arvosta sitä!

        Hyviä pointteja HRPERSON, pistää ajattelemaan.

        Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin varmaan jotkut minua haastatelleista ovat miettineet kohdallani noita kysymyksiä. Nykyisessä työssäni (jossa olen siis ollut noin 3,5v) arvot ovat aika kovat. Eli juurikaan mikään muu kuin tulos ei merkitse mitään. Olen niin tottunut tehokkuusajatteluun ja voiton maksimoinnin varmistamiseen, että uskoisin että joidenkin haastattelijoiden mielestä olen ollut liian kova ja liiketoimintalähtöinen. Joillekin on siis varmaan tullut mieleen etten sovi tai itse viihdy työssä joka ei ole yhtä kovilla arvoilla varustettu. Joskus on myös tuntunut, että haastattelijat ovat halunneet ehkä liiankin innokkaasti udella nykyisestä työpaikastani; miten meillä tehdään hommat jne., eli heitä on enemmän kiinnostanut tavata ja haastatella tyyppiä joka on työssä firmassa x kuin minä itse persoonana.

        Tuntuu silti hassulta että liiat meriitit ovat esteenä työn saamiselle mutta saatat kyllä olla oikeassakin HRPERSON. Aina olen ajatellut, että työhaastattelu on itsensä myyntitilaisuus johon pitää ladata kaikki panokset, siksi varmaan olekin kehunut aina itseni kiharoille, en tosin sokeasti väittänyt olevani paras vaan esim. saavutusten kautta perustellut sopivuuttani tehtävään.

      • s.irkka
        Työn vanki kirjoitti:

        Hyviä pointteja HRPERSON, pistää ajattelemaan.

        Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin varmaan jotkut minua haastatelleista ovat miettineet kohdallani noita kysymyksiä. Nykyisessä työssäni (jossa olen siis ollut noin 3,5v) arvot ovat aika kovat. Eli juurikaan mikään muu kuin tulos ei merkitse mitään. Olen niin tottunut tehokkuusajatteluun ja voiton maksimoinnin varmistamiseen, että uskoisin että joidenkin haastattelijoiden mielestä olen ollut liian kova ja liiketoimintalähtöinen. Joillekin on siis varmaan tullut mieleen etten sovi tai itse viihdy työssä joka ei ole yhtä kovilla arvoilla varustettu. Joskus on myös tuntunut, että haastattelijat ovat halunneet ehkä liiankin innokkaasti udella nykyisestä työpaikastani; miten meillä tehdään hommat jne., eli heitä on enemmän kiinnostanut tavata ja haastatella tyyppiä joka on työssä firmassa x kuin minä itse persoonana.

        Tuntuu silti hassulta että liiat meriitit ovat esteenä työn saamiselle mutta saatat kyllä olla oikeassakin HRPERSON. Aina olen ajatellut, että työhaastattelu on itsensä myyntitilaisuus johon pitää ladata kaikki panokset, siksi varmaan olekin kehunut aina itseni kiharoille, en tosin sokeasti väittänyt olevani paras vaan esim. saavutusten kautta perustellut sopivuuttani tehtävään.

        Minusta sinun kannattaa pysyä siinä työssä kuin olet. Kohta sinun on aika tehdä lapsia, ellet siis halua olla koko elämääsi yksin. Olet juuri nyt unelma työpaikassasi. Maailma on miesten. Valitettavasti.

      • Ulkomailla opisk.-
        s.irkka kirjoitti:

        Minusta sinun kannattaa pysyä siinä työssä kuin olet. Kohta sinun on aika tehdä lapsia, ellet siis halua olla koko elämääsi yksin. Olet juuri nyt unelma työpaikassasi. Maailma on miesten. Valitettavasti.

        En ole ap, enkä siis puhu hänen tilanteestaan, mutta muistapas s.irkka, että kaikki eivät tahdo lapsia, joten tuollainen "kohta sinun on aika"-puhe on todella rasittavaa. Ota myös huomioon, jos mitenkään osaat, että kaikki eivät edes saa lapsia, vaikka haluaisivatkin. Itse olen nuori akateeminen nainen ja töissä ulkomailla, jossa työmahdollisuuksia on vaikka kuinka ja paljon...no, riippuu toki alastakin. Olen myös vapaaehtoisesti lapseton, ihan vain sivuhuomautuksena näille viisastelijoille.

        Eli ap:lle suosittelisin lähtemään ulkomaille, jos vain mahdollista. Vaikkei nyt lapsia pykäisikään, niin vanhempana kynnys ulkomaille lähtöön kasvaa kuitenkin, joten nyt voisi olla oiva tilaisuus siihen. Vaikka nyt onkin heikko tilanne vähän joka paikassa, niin aina joku firma kuitenkin palkkaa osaavaa väkeä. Esim. meillä Lattareissa on kysyntää osaavalle porukalle ja liksatkin on ihan kohdillaan, ei toki mitään USA/Keski-Eurooppa-tasoa, mutta kuitenkin. Kokemuksena tämä on kuitenkin aika huikea, enkä enää suostuisi palaamaan Suomeen mistään hinnasta työttömäksi tai jollekin työkkärin kurssille opettelemaan työnhakua.

      • Ulkom. opisk.-
        Ulkomailla opisk.- kirjoitti:

        En ole ap, enkä siis puhu hänen tilanteestaan, mutta muistapas s.irkka, että kaikki eivät tahdo lapsia, joten tuollainen "kohta sinun on aika"-puhe on todella rasittavaa. Ota myös huomioon, jos mitenkään osaat, että kaikki eivät edes saa lapsia, vaikka haluaisivatkin. Itse olen nuori akateeminen nainen ja töissä ulkomailla, jossa työmahdollisuuksia on vaikka kuinka ja paljon...no, riippuu toki alastakin. Olen myös vapaaehtoisesti lapseton, ihan vain sivuhuomautuksena näille viisastelijoille.

        Eli ap:lle suosittelisin lähtemään ulkomaille, jos vain mahdollista. Vaikkei nyt lapsia pykäisikään, niin vanhempana kynnys ulkomaille lähtöön kasvaa kuitenkin, joten nyt voisi olla oiva tilaisuus siihen. Vaikka nyt onkin heikko tilanne vähän joka paikassa, niin aina joku firma kuitenkin palkkaa osaavaa väkeä. Esim. meillä Lattareissa on kysyntää osaavalle porukalle ja liksatkin on ihan kohdillaan, ei toki mitään USA/Keski-Eurooppa-tasoa, mutta kuitenkin. Kokemuksena tämä on kuitenkin aika huikea, enkä enää suostuisi palaamaan Suomeen mistään hinnasta työttömäksi tai jollekin työkkärin kurssille opettelemaan työnhakua.

        Niin, piti vielä sanoa, että lasten tekeminen ei takaa mitenkään sitä, etteikö jäisi yksin. Ei kai niitä seuralaisiksi tehdä?? Ei kuulu tähän keskusteluun, mutta oli ihan pakko kysyä.

      • Työn vanki (ap)
        Ulkom. opisk.- kirjoitti:

        Niin, piti vielä sanoa, että lasten tekeminen ei takaa mitenkään sitä, etteikö jäisi yksin. Ei kai niitä seuralaisiksi tehdä?? Ei kuulu tähän keskusteluun, mutta oli ihan pakko kysyä.

        Ulkomailla lähtö on toki vaihtoehto, itselleni tuli tosin muutama vuosi sitten ns. mitta täyteen ulkomailla asumisesta ja päätinkin että nyt on hyvä olla Suomessa eikä missään muualla. Toki olisin valmis muuttamaan vaikka Suomen rajojen ulkopuolellekin jos joku hyvä mahdollisuus osuu kohdalle. Sitä vaan vanhetessa tulee jotenkin niin "tylsäksi" ja vaativaksi, en meinaan enää ikinä aio asua missään komerossa ilman mukavuuksia ja muutenkin olosuhteiden olisi oltava kunnossa kaikin puolin, jos jonnekin täältä Suomesta muuttaisin...

        Itse en määrittäisi itseäni ihan velaksi (vapaaehtoisesti lapsettomaksi) mutta olen mielessäni jo hyväksynyt senkin mahdollisuuden että en koskaan saa lapsia. Yksin en alkaisi lasta tekemään, eli siihen pitäisi löytää rinnalle se isäkin. En kuitenkaan jostain syystä koe mitään ahdistusta tai paniikkia siitä etten nyt ole parisuhteessa ja biologinen kello käy, hommat kyllä tapahtuvat ja lapset tulevat jos niin on tarkoitettu.

      • Ulkom.opisk.-
        Työn vanki (ap) kirjoitti:

        Ulkomailla lähtö on toki vaihtoehto, itselleni tuli tosin muutama vuosi sitten ns. mitta täyteen ulkomailla asumisesta ja päätinkin että nyt on hyvä olla Suomessa eikä missään muualla. Toki olisin valmis muuttamaan vaikka Suomen rajojen ulkopuolellekin jos joku hyvä mahdollisuus osuu kohdalle. Sitä vaan vanhetessa tulee jotenkin niin "tylsäksi" ja vaativaksi, en meinaan enää ikinä aio asua missään komerossa ilman mukavuuksia ja muutenkin olosuhteiden olisi oltava kunnossa kaikin puolin, jos jonnekin täältä Suomesta muuttaisin...

        Itse en määrittäisi itseäni ihan velaksi (vapaaehtoisesti lapsettomaksi) mutta olen mielessäni jo hyväksynyt senkin mahdollisuuden että en koskaan saa lapsia. Yksin en alkaisi lasta tekemään, eli siihen pitäisi löytää rinnalle se isäkin. En kuitenkaan jostain syystä koe mitään ahdistusta tai paniikkia siitä etten nyt ole parisuhteessa ja biologinen kello käy, hommat kyllä tapahtuvat ja lapset tulevat jos niin on tarkoitettu.

        Kysyisin vielä ap:lta, että miltä vaikuttavat realistiset mahdollisuudet saada ns. haastavampi työ niinkin pienessä maassa kuin Suomi? Minusta vähän näyttää siltä, että piirit ovat loppujen lopuksi aika pienet ja jos on jo kokemusta haasteellista työstä tunnetussa firmassa, luulisin, että vastaavan homman saaminen on vaikeaa, kuten oletkin jo todennut. Siispä ammatillisessa mielessä en oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin joko jatkaa sinnikkäästi hakua ja odottaa, josko tärppäisi (huonona puolena se, että aika kuluu ja pahimmillaan voi käydä niin, että nuoremmat painavat ohi työnhaussa ja ne ns. parhaat vuodet menevät kärvistellessä ja haku päällä) tai sitten se ulkomaille lähteminen, jossa on sitten ne omat riskinsä ja aika paljon kiinni ihan jo siitä, että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja se on tietysti hankalaa, kun kenelläkään ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa.

        Ymmärrän kyllä, että ulkomaillakin voi tulla mitta täyteen ja mielenkiinnolla odottelen, josko se tulisi itselläkin, sillä onhan se rasittavaa olla ulkomaalainen 24/7 ja se, joka ei aina ihan sopeudu kaikkeen kun taas kotimaassa voi olla rennosti, kun osaa kielen ja kulttuurin koukerot (toisaalta siinä mieli "laiskistuu", kun ei tarvitse olla jatkuvasti tarkkailemassa ja oppimassa uutta). Toisaalta kaikkea ei voi saada mitenkään, joten jossain vaiheessa saattaa tulla eteen aika ottaa irti ja kokeilla taas siipiään, vaikka sitten ulkomailla. Ja vanhemmiten tulee juuri varovaisemmaksi ja itsesuojeluvaisto kasvaa, jolloin irtiotot vaikeutuvat, oli kuvioissa sitten lapsia/puoliso tai ei. Vielä voi hyvinkin tulla eteen se, että valitset ammatillisen kehityksen ja turvallisen ja tutun Suomen välillä...toivotaan kuitenkin, että siellä Suomessa vielä tärppäisi, jos kerran olet tullut siihen tulokseen, että haluat asua jatkossa siellä.

      • LVI-ASENTAJA*****
        Ulkom.opisk.- kirjoitti:

        Kysyisin vielä ap:lta, että miltä vaikuttavat realistiset mahdollisuudet saada ns. haastavampi työ niinkin pienessä maassa kuin Suomi? Minusta vähän näyttää siltä, että piirit ovat loppujen lopuksi aika pienet ja jos on jo kokemusta haasteellista työstä tunnetussa firmassa, luulisin, että vastaavan homman saaminen on vaikeaa, kuten oletkin jo todennut. Siispä ammatillisessa mielessä en oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin joko jatkaa sinnikkäästi hakua ja odottaa, josko tärppäisi (huonona puolena se, että aika kuluu ja pahimmillaan voi käydä niin, että nuoremmat painavat ohi työnhaussa ja ne ns. parhaat vuodet menevät kärvistellessä ja haku päällä) tai sitten se ulkomaille lähteminen, jossa on sitten ne omat riskinsä ja aika paljon kiinni ihan jo siitä, että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja se on tietysti hankalaa, kun kenelläkään ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa.

        Ymmärrän kyllä, että ulkomaillakin voi tulla mitta täyteen ja mielenkiinnolla odottelen, josko se tulisi itselläkin, sillä onhan se rasittavaa olla ulkomaalainen 24/7 ja se, joka ei aina ihan sopeudu kaikkeen kun taas kotimaassa voi olla rennosti, kun osaa kielen ja kulttuurin koukerot (toisaalta siinä mieli "laiskistuu", kun ei tarvitse olla jatkuvasti tarkkailemassa ja oppimassa uutta). Toisaalta kaikkea ei voi saada mitenkään, joten jossain vaiheessa saattaa tulla eteen aika ottaa irti ja kokeilla taas siipiään, vaikka sitten ulkomailla. Ja vanhemmiten tulee juuri varovaisemmaksi ja itsesuojeluvaisto kasvaa, jolloin irtiotot vaikeutuvat, oli kuvioissa sitten lapsia/puoliso tai ei. Vielä voi hyvinkin tulla eteen se, että valitset ammatillisen kehityksen ja turvallisen ja tutun Suomen välillä...toivotaan kuitenkin, että siellä Suomessa vielä tärppäisi, jos kerran olet tullut siihen tulokseen, että haluat asua jatkossa siellä.

        voin todeta, että kyllä se paras turva naiselle on oma koti, lapset ja työssäkäyvä mies. Yliopistohan on ollut kautta aikojen naisille paras paikka löytää täydellinen aviomies. Älkää nyt itseännä polttako loppuun olemalla liian kunnianhimoisia tai urakeskeisiä, sinne huipulle ei vain päästä, ellei ole suhteita ja teillä on vielä lasikattokin edessä. Elämässä on paljon tärkeämpiä ja nautinnollisia asioita kuin ura, joka varsin monella naisella kariutuu siinä nelikymppisenä. Panostakaa perheeseen! Siitä on hyötyä vielä vanhanakin.

        Parikymppisen naisen kanssa on vaikeinta elää juuri tämän urahössötyksen vuoksi, mutta kolmikymppisena ne alkaa jo rauhottua ja palaset loksahtavat kohdalleen.

      • ap
        LVI-ASENTAJA***** kirjoitti:

        voin todeta, että kyllä se paras turva naiselle on oma koti, lapset ja työssäkäyvä mies. Yliopistohan on ollut kautta aikojen naisille paras paikka löytää täydellinen aviomies. Älkää nyt itseännä polttako loppuun olemalla liian kunnianhimoisia tai urakeskeisiä, sinne huipulle ei vain päästä, ellei ole suhteita ja teillä on vielä lasikattokin edessä. Elämässä on paljon tärkeämpiä ja nautinnollisia asioita kuin ura, joka varsin monella naisella kariutuu siinä nelikymppisenä. Panostakaa perheeseen! Siitä on hyötyä vielä vanhanakin.

        Parikymppisen naisen kanssa on vaikeinta elää juuri tämän urahössötyksen vuoksi, mutta kolmikymppisena ne alkaa jo rauhottua ja palaset loksahtavat kohdalleen.

        Huh, huh mitä Schaissea tuossa edeltävässä viestissä... En viitsi edes sen kummemmin kommentoida, ei ole sen arvoista.

        Tuohon ulkomaille lähtöön kommentoisin vielä sellaista, että olen asunut ulkomailla reilut kolme vuotta viimeisen 10v sisällä, kolmessa hyvin erilaisessa maassa joko opiskelujen tai työn merkeissä. Eli hyvin tuttuja ovat nuo kuvailut hyvistä ja huonoista puolista ulkomailla asumisesta. Viimeisen "komennuksen" jälkeen vaan tuli sellainen tunne että ns. kaukokaipuu on tyydytetty ja en ainakaan toistaiseksi halua aloittaa alusta jossain muualla, varsinkaan vieraassa maassa. Se tunne vaan tuli, syynä ei ollut mikään huono kokemus ulkomailla olosta tms. vaan yhtäkkiä vaan tuli sellainen tunne, että nyt kuulun tänne Suomeen. Voihan se olla, että jossain vaiheessa taas mieli muuttuu mutta tällä hetkellä ulkomaille muutto ei ole ykkösvaihtoehto.

      • Ulkom.opisk.-
        ap kirjoitti:

        Huh, huh mitä Schaissea tuossa edeltävässä viestissä... En viitsi edes sen kummemmin kommentoida, ei ole sen arvoista.

        Tuohon ulkomaille lähtöön kommentoisin vielä sellaista, että olen asunut ulkomailla reilut kolme vuotta viimeisen 10v sisällä, kolmessa hyvin erilaisessa maassa joko opiskelujen tai työn merkeissä. Eli hyvin tuttuja ovat nuo kuvailut hyvistä ja huonoista puolista ulkomailla asumisesta. Viimeisen "komennuksen" jälkeen vaan tuli sellainen tunne että ns. kaukokaipuu on tyydytetty ja en ainakaan toistaiseksi halua aloittaa alusta jossain muualla, varsinkaan vieraassa maassa. Se tunne vaan tuli, syynä ei ollut mikään huono kokemus ulkomailla olosta tms. vaan yhtäkkiä vaan tuli sellainen tunne, että nyt kuulun tänne Suomeen. Voihan se olla, että jossain vaiheessa taas mieli muuttuu mutta tällä hetkellä ulkomaille muutto ei ole ykkösvaihtoehto.

        Toivottavasti ap löydät etsimäsi Suomessa!

        Pakko kommentoida tuota harvinaisen typerää ja kapeakatseista Lvi-asentajan viestiä. Itse en halua lapsia enkä miestä ja sekös monia ihmetyttää ja harmittaa (miespuolisia). En halua miksikään kotiorjaksi, sillä valitettavasti hyvin usein kaikki vastuu kodista ja lapsista kaatuu naisen harteille, enkä halua sitä riskiä, sillä en pidä lapsista enkä kodinhoidosta. Ei myöskään kiinnosta ne puheet, joiden mukaan omat lapset ovat eri asia. Tottahan se on, sillä omista ei pääsisi mitenkään eroon! Parisuhde ja avioliitto on usein hyvä diili miehelle, muttei naiselle, ellei nainen rakasta lapsia ja kodonhoitoa tai löydä miestä, joka aidosti osallistuu arjen vastuun jakamiseen. Sellaiset miehet ovat vähissä enkä huoli edes sellaista, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta. Saan aitoa iloa ikisinkkuudestani (eli vapaudesta tehdä omalla ajallani mitä haluan nyt ja aina) ja ystävistä, sekä musiikista ja taiteesta ja toki myös työstäni, joka on vaativaa asiantuntijatyötä. Olen lämminsydäminen ja ystävällinen nainen, en mikään kylmä uraohjus, joina meitä valitettavasti vieläkin pidetään.

        Perheen hankkiminen ei myöskään takaa sitä, etteikö vanhana olisi yksin. Miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset ja nykyinen ja etenkin tulevaisuuden työelämä voi viedä lapsia ympäri maailmaa, joten on turha luottaa siihen, että perheestä olisi iloa tai hyotyä vanhana. Sitä paitsi on itsekästä tehdä lapsia vain siksi, että heistä olis jotain "hyötyä", eikä heidän itsensä takia. Ainakin itse nautin erakkoudesta ja tuskin tästä muutun edes vanhana.

      • aatos35
        Ulkom.opisk.- kirjoitti:

        Toivottavasti ap löydät etsimäsi Suomessa!

        Pakko kommentoida tuota harvinaisen typerää ja kapeakatseista Lvi-asentajan viestiä. Itse en halua lapsia enkä miestä ja sekös monia ihmetyttää ja harmittaa (miespuolisia). En halua miksikään kotiorjaksi, sillä valitettavasti hyvin usein kaikki vastuu kodista ja lapsista kaatuu naisen harteille, enkä halua sitä riskiä, sillä en pidä lapsista enkä kodinhoidosta. Ei myöskään kiinnosta ne puheet, joiden mukaan omat lapset ovat eri asia. Tottahan se on, sillä omista ei pääsisi mitenkään eroon! Parisuhde ja avioliitto on usein hyvä diili miehelle, muttei naiselle, ellei nainen rakasta lapsia ja kodonhoitoa tai löydä miestä, joka aidosti osallistuu arjen vastuun jakamiseen. Sellaiset miehet ovat vähissä enkä huoli edes sellaista, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta. Saan aitoa iloa ikisinkkuudestani (eli vapaudesta tehdä omalla ajallani mitä haluan nyt ja aina) ja ystävistä, sekä musiikista ja taiteesta ja toki myös työstäni, joka on vaativaa asiantuntijatyötä. Olen lämminsydäminen ja ystävällinen nainen, en mikään kylmä uraohjus, joina meitä valitettavasti vieläkin pidetään.

        Perheen hankkiminen ei myöskään takaa sitä, etteikö vanhana olisi yksin. Miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset ja nykyinen ja etenkin tulevaisuuden työelämä voi viedä lapsia ympäri maailmaa, joten on turha luottaa siihen, että perheestä olisi iloa tai hyotyä vanhana. Sitä paitsi on itsekästä tehdä lapsia vain siksi, että heistä olis jotain "hyötyä", eikä heidän itsensä takia. Ainakin itse nautin erakkoudesta ja tuskin tästä muutun edes vanhana.

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

      • Ulkom.opisk.-
        aatos35 kirjoitti:

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

        En hanki, usko jo. Et voi tehdä päätelmiä yhden tapauksen perusteella siitä, että vanhana jäisi mukamas yksin. Tai minäpäs teen samalla tavalla, tiedän yhden vanhan muorin, jonka ruumis kärrättiin naapureiden toimesta haudattavaksi. Muorilla oli useampi lapsi ja lapsenlapsia, vaan eipä heitä kiinnostanut käydä katsomassa tai edes hoitaa hautajaisia. Joten siinä sinulle päinvastainen esimerkki.

        Tämä aihe ei toisaalta edes kuulu tänne, joten omasta puolestani lopetan tähän. Maaseudun onnettomilla reppanapoikamiehillä ei moderni nainen tee yhtään mitään, enkä hanki lapsia koskaan. Tiedän paljon lapsivapaita vanhoja ihmisiä, jotka elävät virkeää vanhuksen eloa, eikä heidän tarvitse odottaa surkeana, että joku kävisi katsomassa. Ei ole mitään takeita, että ketään kiinnostaa vanhuksen olot, oli lapsia tai ei. Itse suuntaan Floridan luksusvanhainkoteihin, joissa on täysi palvelu 24/7 ja mukavaa seuraa. Olen ateisti, joten toivotan vain, että so long.

      • lvi-asentaja******
        Ulkom.opisk.- kirjoitti:

        En hanki, usko jo. Et voi tehdä päätelmiä yhden tapauksen perusteella siitä, että vanhana jäisi mukamas yksin. Tai minäpäs teen samalla tavalla, tiedän yhden vanhan muorin, jonka ruumis kärrättiin naapureiden toimesta haudattavaksi. Muorilla oli useampi lapsi ja lapsenlapsia, vaan eipä heitä kiinnostanut käydä katsomassa tai edes hoitaa hautajaisia. Joten siinä sinulle päinvastainen esimerkki.

        Tämä aihe ei toisaalta edes kuulu tänne, joten omasta puolestani lopetan tähän. Maaseudun onnettomilla reppanapoikamiehillä ei moderni nainen tee yhtään mitään, enkä hanki lapsia koskaan. Tiedän paljon lapsivapaita vanhoja ihmisiä, jotka elävät virkeää vanhuksen eloa, eikä heidän tarvitse odottaa surkeana, että joku kävisi katsomassa. Ei ole mitään takeita, että ketään kiinnostaa vanhuksen olot, oli lapsia tai ei. Itse suuntaan Floridan luksusvanhainkoteihin, joissa on täysi palvelu 24/7 ja mukavaa seuraa. Olen ateisti, joten toivotan vain, että so long.

        Toistan edellisen kirjoittajan pääpointin, koska se on minusta toistamisen arvoinen erityisesti nuorille naisile.

        Eli "loppu on kaamea ellette hanki miestä ja lapsia."

        Muka floridaan :) hah

      • Ulkom.opisk.-
        lvi-asentaja****** kirjoitti:

        Toistan edellisen kirjoittajan pääpointin, koska se on minusta toistamisen arvoinen erityisesti nuorille naisile.

        Eli "loppu on kaamea ellette hanki miestä ja lapsia."

        Muka floridaan :) hah

        Joo, asun tässä aikas lähellä USA:n rajaa, joten matka ei ole pitkä ;))

      • Sallytant
        aatos35 kirjoitti:

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

        Eikös ne löydetyt muumiot ole olleet yksinäisiä miehiä, siis pappoja?

      • herää pahvi
        aatos35 kirjoitti:

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

        vaikka olisi 10 lasta, ei se takaa sitä, etteikö olisi yksin vanhana. Mies lähtee lätkimään, jättää naisen yh-äitinä hoitamaan lapset. Lapset aikuistuttuaan muuttavat muualle ja piut-paut välittävät vanhuksistaan.
        Vanhainkodit ja laitokset hoitakoot kaikki ikäihmiset nykyään.

      • toivoa on
        herää pahvi kirjoitti:

        vaikka olisi 10 lasta, ei se takaa sitä, etteikö olisi yksin vanhana. Mies lähtee lätkimään, jättää naisen yh-äitinä hoitamaan lapset. Lapset aikuistuttuaan muuttavat muualle ja piut-paut välittävät vanhuksistaan.
        Vanhainkodit ja laitokset hoitakoot kaikki ikäihmiset nykyään.

        Turhankin kyyninen vastaus. Kuule, aina JOKU niistä lapsista välittää vanhemmistaan. Edes yksi! Monesti löytyy edes yksi ystävä, sukulainen tai tuttava joka välittää. Jollei ihminen itse ole hankala ja ilkeä, niin varmasti saa apua.

      • argh!!
        Ulkomailla opisk.- kirjoitti:

        En ole ap, enkä siis puhu hänen tilanteestaan, mutta muistapas s.irkka, että kaikki eivät tahdo lapsia, joten tuollainen "kohta sinun on aika"-puhe on todella rasittavaa. Ota myös huomioon, jos mitenkään osaat, että kaikki eivät edes saa lapsia, vaikka haluaisivatkin. Itse olen nuori akateeminen nainen ja töissä ulkomailla, jossa työmahdollisuuksia on vaikka kuinka ja paljon...no, riippuu toki alastakin. Olen myös vapaaehtoisesti lapseton, ihan vain sivuhuomautuksena näille viisastelijoille.

        Eli ap:lle suosittelisin lähtemään ulkomaille, jos vain mahdollista. Vaikkei nyt lapsia pykäisikään, niin vanhempana kynnys ulkomaille lähtöön kasvaa kuitenkin, joten nyt voisi olla oiva tilaisuus siihen. Vaikka nyt onkin heikko tilanne vähän joka paikassa, niin aina joku firma kuitenkin palkkaa osaavaa väkeä. Esim. meillä Lattareissa on kysyntää osaavalle porukalle ja liksatkin on ihan kohdillaan, ei toki mitään USA/Keski-Eurooppa-tasoa, mutta kuitenkin. Kokemuksena tämä on kuitenkin aika huikea, enkä enää suostuisi palaamaan Suomeen mistään hinnasta työttömäksi tai jollekin työkkärin kurssille opettelemaan työnhakua.

        En ole tätä ulkomaille lähtöä ikinä ymmärtänyt. Olen kyllä matkaillut paljon ja tajuan viehätyksen, mutta - sanokaa vaikka lapselliseksi - minusta on hirvittävän törkeää saada ilmainen korkeakoulutus Suomesta ja sitten karata töihin ulkomaille.. Joskus tuollaiset loiset pistävät jopa suututtamaan, mutta minkäs sille voi, jos omasta maasta ei työpaikkaa löydä.

        Pitää varmaan minunkin tässä vaihtaa maata, kun omalle alalle ei millään pääse töihin...

      • 40+
        LVI-ASENTAJA***** kirjoitti:

        voin todeta, että kyllä se paras turva naiselle on oma koti, lapset ja työssäkäyvä mies. Yliopistohan on ollut kautta aikojen naisille paras paikka löytää täydellinen aviomies. Älkää nyt itseännä polttako loppuun olemalla liian kunnianhimoisia tai urakeskeisiä, sinne huipulle ei vain päästä, ellei ole suhteita ja teillä on vielä lasikattokin edessä. Elämässä on paljon tärkeämpiä ja nautinnollisia asioita kuin ura, joka varsin monella naisella kariutuu siinä nelikymppisenä. Panostakaa perheeseen! Siitä on hyötyä vielä vanhanakin.

        Parikymppisen naisen kanssa on vaikeinta elää juuri tämän urahössötyksen vuoksi, mutta kolmikymppisena ne alkaa jo rauhottua ja palaset loksahtavat kohdalleen.

        Toi LVI-miehen viesti on taatusti kieli poskella kirjoitettu ansa meille uranaisille. Ja jos ei ollu - sen huonompi homma hänelle!

        Ihmissuhteet on tärkeitä meillekin, yli 4-kymppisille akateemisille naisille. Mutta silti sanon: parhaita asioita elämässä on mielekäs ja tyydyttävä duuni, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sen eteen kannattaa sitkeästi tehdä töitä, kyllä se vielä palkitaan.

      • JK
        Työn vanki kirjoitti:

        Joo, kyllä toki tiedän että tilanteeni on todella hyvä verrattuna moneen, moneen muuhun näinä vaikeina aikoina. Onneksi kun itse valmistuin vuonna 2005 taloustilanne oli hyvä ja töitä löytyikin heti, ei olisi herkkua olla vastavalmistunut ja ilman suurempaa työkokemusta juuri nyt!

        Kirjoitin tuon eilisen kirjoitukseni hieman negatiivisessa mielentilassa, olin juuri saanut tietää että ei taaskaan napannut erään haun kanssa. Tämä haku oli tosin siinä mielessä poikkeuksellinen, että minut ns. headhuntatiin mukaan hakuun, eli rekrykonsultti otti suoraan yhteyttä ja kysyi olisinkin halukas olemaan mukana haussa. Ei mitään hajua mistä oli löytänyt tietoni mutta tietysti tuollainen yhteenotto imarteli tosi paljon, varsinkin kun homma oli aivan tosi kiinnostava! No, rukkaset kuitenkin tuli tälläkin kertaa, eli lopputulos sama kuin kaikkien muidenkin vajaan kymmenen haastattelun kanssa noin vuoden sisällä... Eilisen siinä märehdin asiaa ja tein periaatepäätöksen etten jää tuleen makaamaan. Keskustelu ex-kollegan kanssa, joka joutui nyt syksyllä lähtemään YT-neuvottelujen seurauksena, myös muutti hieman perspektiiviä... Tällaisen perheettömän sinkun ajatukset pyörivät vähän liikaa työn ja uran ympärillä, työstä on ikäänkuin tullut mittari, jolla omaa itseään arvottaa! Toisaalta sairasta mutta jos ei tosiaan ole sitä miestä tai perhettä niin hommat nyt vaan pyrivät vähän korostetusti oman navan ympärillä. En omasta mielestäni kuitenkaan ole mikään perfektionisti tai työnarkomaani, osaan ottaa vapaa-ajalla myös rennosti enkä näe mitään järkeä viilata jotain pientä yksityiskohtaa, jos sillä ei kokonaisuuden kannalta ole juurikaan merkitystä. Kunnianhimoinen ja vähän ahnekin kyllä olen, sen myönnän.

        Tämä työn vanki jatkaa uusien töiden metsästystä, toivottavasti jossain vaiheessa osuu kohdalle se unelmaduuni, joka on kuin tähtiin kirjoitettu juuri minua varten!;-)

        Hei. itse olen 25v tradenomi, eli suomennettuna työtön. työkokemusta ei ole kuin eri kassatehtävistä esim. kaupasta ja kioskeilta. koska ei vakityötä, en voi ostaa asuntoa, enkä aio hankkia lapsia ennen sitä. työstä tulee loppujen lopuksi pakkomielle. masennus ei auta asiaa. ollut masennusta vuodesta 2003, jolloin tuli välivuosi lukion jälkeen. vittumaista, kun kaikki pyörii rahan ympärillä..

        oletko harkinnut vielä lähtöä ulkomaille? itsellä jäi vaihto väliin amk aikana, kaduttanut aika paljon.
        mitä uusi työ ratkaisisi? rahahuolet, tulisiko muutto, yrittäisitkö sitoutua ja perustaa perheen, jos olisi se "lopullinen" työpaikka? harmittaa, että työstä niin paljon muutakin kiinni, kuin rahat :(

      • piiaksi en rupea
        LVI-ASENTAJA***** kirjoitti:

        voin todeta, että kyllä se paras turva naiselle on oma koti, lapset ja työssäkäyvä mies. Yliopistohan on ollut kautta aikojen naisille paras paikka löytää täydellinen aviomies. Älkää nyt itseännä polttako loppuun olemalla liian kunnianhimoisia tai urakeskeisiä, sinne huipulle ei vain päästä, ellei ole suhteita ja teillä on vielä lasikattokin edessä. Elämässä on paljon tärkeämpiä ja nautinnollisia asioita kuin ura, joka varsin monella naisella kariutuu siinä nelikymppisenä. Panostakaa perheeseen! Siitä on hyötyä vielä vanhanakin.

        Parikymppisen naisen kanssa on vaikeinta elää juuri tämän urahössötyksen vuoksi, mutta kolmikymppisena ne alkaa jo rauhottua ja palaset loksahtavat kohdalleen.

        eli naisella ei saa olla tavoitteita, vaan tulee elää nyrkin, hellan ja potan välissä? voi aasi sun kanssas.. ja miehet vaan tekee uraa ja rahaa... ja ostaa sitten itselle kaikkea.. onneksi verottaja olemassa..

      • ex-piika
        lvi-asentaja****** kirjoitti:

        Toistan edellisen kirjoittajan pääpointin, koska se on minusta toistamisen arvoinen erityisesti nuorille naisile.

        Eli "loppu on kaamea ellette hanki miestä ja lapsia."

        Muka floridaan :) hah

        hanki itse mies ja lapsia jos se kerta on niin autuasta.. :)

      • Minä elän!
        aatos35 kirjoitti:

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

        Kaikella ystävyydellä Aatos, taidat olla yksi niistä reppanoista kuudenkympin ja kuoleman väliltä, joka haikailee nuorten naaraiden perään. Tunnen monta ikäistäni vireää, hyvännäköistä ja sivistynyttä naista kuudenkympin molemmin puolin. He eivät haikaile ristikseen avutonta sairastelevaa kärttyistä miestä, joka lähtee käyntiin vain viagran voimalla.
        Te nuoret naiset älkää näitä homekorvia kuunnelko. Minunkin lapseni asuvat kaukana eri maanosissa hyvissä viroissa. Siis surisinko, etteivät jääneet minua hoitamaan? Elän täysillä ja käyn lenkillä adoniksen kanssa, joka on tyttäreni ikäinen. Maailma ehtii muuttua tai loppua kokonaan siihen mennessä, kun te olette eläkeläisiä. Siis rohkeutta elää ja toimia. Olkaa toistenne tukena, jos miehistä ei ole muuhun kuin ruikuttamaan.

      • assss
        ap kirjoitti:

        Huh, huh mitä Schaissea tuossa edeltävässä viestissä... En viitsi edes sen kummemmin kommentoida, ei ole sen arvoista.

        Tuohon ulkomaille lähtöön kommentoisin vielä sellaista, että olen asunut ulkomailla reilut kolme vuotta viimeisen 10v sisällä, kolmessa hyvin erilaisessa maassa joko opiskelujen tai työn merkeissä. Eli hyvin tuttuja ovat nuo kuvailut hyvistä ja huonoista puolista ulkomailla asumisesta. Viimeisen "komennuksen" jälkeen vaan tuli sellainen tunne että ns. kaukokaipuu on tyydytetty ja en ainakaan toistaiseksi halua aloittaa alusta jossain muualla, varsinkaan vieraassa maassa. Se tunne vaan tuli, syynä ei ollut mikään huono kokemus ulkomailla olosta tms. vaan yhtäkkiä vaan tuli sellainen tunne, että nyt kuulun tänne Suomeen. Voihan se olla, että jossain vaiheessa taas mieli muuttuu mutta tällä hetkellä ulkomaille muutto ei ole ykkösvaihtoehto.

        Koti, uskonto ja isänmaa.
        Uskontona vaikka budhalaisuus - esim. thaimaalaisen vaimon kautta,
        jos suomalaiset naiset ovat kaikki arvot hylänneet. Oikein häpeän silmät
        päästäni ulkomailla liikkuessani, jos pitää tunnustaa että olen Suomesta.

      • Kokenut Ope
        JK kirjoitti:

        Hei. itse olen 25v tradenomi, eli suomennettuna työtön. työkokemusta ei ole kuin eri kassatehtävistä esim. kaupasta ja kioskeilta. koska ei vakityötä, en voi ostaa asuntoa, enkä aio hankkia lapsia ennen sitä. työstä tulee loppujen lopuksi pakkomielle. masennus ei auta asiaa. ollut masennusta vuodesta 2003, jolloin tuli välivuosi lukion jälkeen. vittumaista, kun kaikki pyörii rahan ympärillä..

        oletko harkinnut vielä lähtöä ulkomaille? itsellä jäi vaihto väliin amk aikana, kaduttanut aika paljon.
        mitä uusi työ ratkaisisi? rahahuolet, tulisiko muutto, yrittäisitkö sitoutua ja perustaa perheen, jos olisi se "lopullinen" työpaikka? harmittaa, että työstä niin paljon muutakin kiinni, kuin rahat :(

        JOS OIKEESTI haluat omalla työlläsi saada Hyvän Toimeentulon, ota yhteys
        [email protected]

      • Anonyymi
        aatos35 kirjoitti:

        Jos et muutu, olet se yksinäinen surkea mummo, jonka luona kukaan ei käy. Turhaa minä tässä teille tätä selitän, mutta ellette hanki lapsia ja miestä niin loppu on kaamea. Katsokaahan kuinka monta ikisinkkua mummoa noin 60v löytyy ympäriltä (Leskiä ei lasketa). Jos löydätte yhden niin laskekaapa hänen ystävänsä.

        Älkääkä turhaan huolehtiko, jos ulkonäkö on lähempänä perunaa kuin ruusua maaseudulta kyllä löytyy poikamiehiä.

        Syy miksi kirjoitan on, että meidän rapussa on tuollainen yksinäinen akateeminen mummo, joka oikeasti on jo kuollut yksinäisyyten mutta ei vaan tajua sitä. Häiritsee meidän mammaa ja lapsia ja joskus säälistä pyydetään se kylään. Älkää muuttuko samanlaisiksi, hankkikaa se perhe. Jumalan siunausta.

        Vanhainkodissa kaikkien naisten miehet ovat kuolleet ajat sitten.Lapset asuvat ulkomailla tsi kaukana.Vaikka asuisivat lähelläkin,niin eivät käy,eivätkä piittaa.Hyvin harvoin näkee pariskuntia,että esim.mies käy vaimoaan katsomassa monta kertaa viikossa.Sellaiset parit ovat suloisia.Muuten kaikki ovat yksinäisiä.

    • -lepe

      Tulee mieleen kuten jostakusta muustakin, joka oli päässyt useisiin haastatteluihin, muttei saanut yhtään paikkaa: jotakin on perusteellisesti ristiriidassa CV/hakemuksen ja fyysisen olemuksesi kesken. Hakemustesihan on täytynyt olla erinomaisia jos olet noinkin usein päässyt haastatteluun, mutta ilmeisesti työnantajat huomaavat sinusta itsestäsi jonkin yksityiskohdan, joka ei sovi yhteen hakemuksesi kanssa. Tai toisella tavalla muotoiltuna: sinusta paljastuu jotakin, jota et itse tiedä... Ehkä sinut tuntevat ystävät/kaverit voisivat tutkia hakemuksiasi ja CV:täsi tarkemmin ja huomata jotain? Onnea jatkossa, sinulla on tosiaan asiat kuitenkin jo hyvin, monet eivät ikinä pääse edes haastatteluun.

      • asghast

        Miten voi olla pari maisterin tutkintoa ja 7v työkokemusta ja olet "hieman" reilu 3-kymppinen??? Vaikutat liian pätemishaluiselta, ei kukaan sellaista naista palkkaa. Sori ny vaan

      • ...ja vielä....
        asghast kirjoitti:

        Miten voi olla pari maisterin tutkintoa ja 7v työkokemusta ja olet "hieman" reilu 3-kymppinen??? Vaikutat liian pätemishaluiselta, ei kukaan sellaista naista palkkaa. Sori ny vaan

        ...sukupuolesta riippumatta. Liika yritteliäisyys etenemiseen on pahasta. Ei tietenkään ideaalimaailmassa, jossa paikansaantiin riittää osaaminen ja kokemus. Käytännössä kuitenkin haetaan myös ihmistä jonka kanssa tehdään työtä, pärjätään ja jota ei koeta uhkaksi.

        Liika kunnianhimo jättää sinut ulkopuolelle. Sellaisia ei uskalla palkata kuin henkilöt, jotka ovat riittävän varmoja omasta asemastaan alhaalta päin tulevia "vastaan", eli jolloin tämän ja uuden tehtävän väliin jää riittävästi tilaa.

        Käytännössä tälläiset henkilöt eivät kuitenkaan ole niitä, jotka näitä alempia palkkaavat.

        Tunnen itsekin monia erittäin päteviä ja kunnianhimoisia typpejä, jotka ovat kortistossa. Mm. opiskelukaverini, joka oli kaikessa porukan paras ja etenikin nopeimmin töihin päästessämme. Hakenut nyt vuosia turhaan töitä opiskellen asioita aamusta iltaan lisää ja veikkaukseni on, ettei koskaan tule töihin pääsemäänkään.

        Ei siksi, että olisi laiska, tyhmä, asenteeton ja ammattitaidoton, vaan siksi, että on kaikkea muuta.

        Kukaan ei HALUA palkata sellaista. Tuollaisilla ihmisisllä tulee jatkuvasti hylkäykset joka paikkaan samasta syystä: Ei katsota että motivaatio riittää, kun tulevaisuuden tavoitetaso ja tämän hetken osaaminen on noinkin kova.

        Joten aloittaja voisi alkaa opettelemaan tyytymään vähempään ja hakemaan hiukan "rauhallisempia" haasteita niin, ettei tuo kiipeilemisen asenne välity ulospäin. Sitten voisi olla jo toivoakin.

        Tuolla asenteella jos putoat työttömäksi, et muiten sinäkään pääse ikään takaisin.
        Muista että yhteiskunnassa pärjää parhaiten muiden kanssa olemalla keskiarvoporukkaa, jos menet liikaa ali tai yli, vastavoima kasvaa exponentiaalisesti.

      • silleisevaanon
        ...ja vielä.... kirjoitti:

        ...sukupuolesta riippumatta. Liika yritteliäisyys etenemiseen on pahasta. Ei tietenkään ideaalimaailmassa, jossa paikansaantiin riittää osaaminen ja kokemus. Käytännössä kuitenkin haetaan myös ihmistä jonka kanssa tehdään työtä, pärjätään ja jota ei koeta uhkaksi.

        Liika kunnianhimo jättää sinut ulkopuolelle. Sellaisia ei uskalla palkata kuin henkilöt, jotka ovat riittävän varmoja omasta asemastaan alhaalta päin tulevia "vastaan", eli jolloin tämän ja uuden tehtävän väliin jää riittävästi tilaa.

        Käytännössä tälläiset henkilöt eivät kuitenkaan ole niitä, jotka näitä alempia palkkaavat.

        Tunnen itsekin monia erittäin päteviä ja kunnianhimoisia typpejä, jotka ovat kortistossa. Mm. opiskelukaverini, joka oli kaikessa porukan paras ja etenikin nopeimmin töihin päästessämme. Hakenut nyt vuosia turhaan töitä opiskellen asioita aamusta iltaan lisää ja veikkaukseni on, ettei koskaan tule töihin pääsemäänkään.

        Ei siksi, että olisi laiska, tyhmä, asenteeton ja ammattitaidoton, vaan siksi, että on kaikkea muuta.

        Kukaan ei HALUA palkata sellaista. Tuollaisilla ihmisisllä tulee jatkuvasti hylkäykset joka paikkaan samasta syystä: Ei katsota että motivaatio riittää, kun tulevaisuuden tavoitetaso ja tämän hetken osaaminen on noinkin kova.

        Joten aloittaja voisi alkaa opettelemaan tyytymään vähempään ja hakemaan hiukan "rauhallisempia" haasteita niin, ettei tuo kiipeilemisen asenne välity ulospäin. Sitten voisi olla jo toivoakin.

        Tuolla asenteella jos putoat työttömäksi, et muiten sinäkään pääse ikään takaisin.
        Muista että yhteiskunnassa pärjää parhaiten muiden kanssa olemalla keskiarvoporukkaa, jos menet liikaa ali tai yli, vastavoima kasvaa exponentiaalisesti.

        Mielestäni jokaisella meistä on oikeus pyrkiä tekemään uuttaa ja mielekästä - toki siitä ei kannattaisi ainakaan tässä taloustilanteessa masentua ja ymmärrettävää on myös niiden heitot joille jo työpaikka
        nyt on ns tavoittamattomissa.
        Eräs joka puhui kunnianhimosta ja uhasta uudessa paikkaa on kanssa oikeassa - jos suora pomo on kokemukseltaan heikompi ja mahdollisesti saa kehnompaa palkkaa jo nyt niin eihän se sinua palkkaa vaan kutsuu haastatteluun tavallaan pilkatakseen; viesti jonka luet ja huomaat joskus
        Lasten osalta taasen, joka on toki irrallinen asia kukin tehköön niin kun halua : ja jollekin lapsikammoiselle: mikään ei todellakaan takaa etteikö kuolo tulee jo ennen, että liitto pysyy, ikä tulloo jne. eli ei sellaisilla kirjoituksen aloittanutta kannattaisi häiritä; mielestäni tekee oikein että
        antaa ja suo sen mahdollisuuden kun löytyy sopiva - tosin vuosi lisää siinä iässä olevalle naiselle niin kahta krantummaksi on mennyt siinäkin .
        Omalla tavalla kuvio kertoo surullisellakin tavalla siitä että ollaan saavutettu eräs huippu : koulutus , hyväkään ei ole tae elämässä edistymisestä ja näin ollen todellakin jokaisen meistä ois kiva hakea työn rinnalle muita arvoja koska mitä ja kuinka kävisi sinulle jos nyt sattuisit sattumoisin menettämään työsi !? oliko se kaikki kaikessa ja vei kaiken - jäljelle jääpi vaan tyhjät kuoret ..

    • huhuhuhuhhhh

      ei ne pääsekään. itse olen ollut syksyn mittaan 8 haastattelussa ja laittanut 18 hakemusta ja olen edelleen tytön. Ei tässä enää haastatteluihin jaksa panostaa....

      • argh!!

        :D Minä olen lähettänyt opiskeluaikanani ja valmistumisen jälkeen yhteensä yli 380 hakemusta ja päässyt kahdesti haastatteluun hyvin eritasoisiin tehtäviin, mutta useimmiten on tullut vain kiitos, ei. Hakemuksessa ei pitäisi olla vikaa, kun sitä ovat arvioineet niin opettajat, ystävät kuin potentiaaliset työnantajatkin.

    • joten en samaistu

      Vaikea ymmärtää ihmistä joka itkee vakituista työtään, kun itse on kahlannut läpi jo kolme tutkintoa menestyksekkäästi, eikä silti ole saanut kuin määräaikaisia työsuhteita. Ahkeruus ja motivaatio ei näköjään aina kannata.

      Tiedän myös lähipiiristä pari erittäin pätevää akateemista... työtöntä tällä hetkellä, joten en valitettavasti tunne tuskaasi. Jos etsit haasteita, etkä niitä työstäsi löydä, aina voit hakea haasteita harrastuksista.

      • köyhä työtön

        Aika hassua, että joillain on varaa valittaa vaikka on kuitenkin työpaikka. Itse pitäisin paikasta kun paikasta kiinni, jos vain työpaikan saisin. Ja sitähän ollaan etsitty jo yli vuosi. Meillä molemmat työttömänä, sekä minä että mies. Akateemisia ollaan (ei siitä mitään hyötyä tällä hetkellä ole) lapsiakin on elätettävänä, joten työttömyys ottaa todella koville. Alan olemaan jo kypsä työnetsintään. Olisin melkein valmis lähtemään vaikka siivoojaksi, kunhan olisi työ mistä saisi edes hieman palkkaa. Mutta minunkin koulutuksella luulisi paremman työpaikan löytyvät, mutta ei. Alkaa olemaan kyse jo monesta menetyksestä, asunnosta, autosta jne. Joten kyllä ap sinulla on asia todella hyvin, ei kannata valittaa siitä mitä on ja mitä ei. Olisit tyytyväinen tilanteeseesi.

        Mukavaa Joulun odotusta vaan kaikille.

    • suostuttelija

      että "suosittelijasi" puhuvat sinusta hyvää?
      Kokemuksesta voin todeta, että kun omasta yrityksestäni joku pyrkii muualle ja pyytää suosituksia, lupaudun. Sitten kun yhteydenotto tulee puhun asiat niin päin, että työntekijä pysyy meillä työssä jonka osaa ja jossa hänestä on paras hyöty.
      Samoin kun itse valitsen hakijoista työntekijää, keskustelen AINA edellisen työnantajan kanssa. Liian kokeneet-koulutetut-menestyneet eivät tuo lisäarvoa. Jokainen haluaa pystyä vaikuttamaan omien työntekijöidensä kehittymiseen. Harvalta edes odotetaan ulkopuolista uutta näkökulmaa.
      Jos et aivan toimitusjohtajaksi hae niin jätä jotain auki.
      PS: Kuinkas kävi itsevarmojen ja voitonvarmojen naisten Diilissä?

      • cv:n koristelija

        Siis hei! Voiko joku oikeasti olla niin yksinkertainen että laittaa suosittelijan firmasta jossa jo on. Tuohan on selvä peli, kuka hyvää työntekijää päästää irti.

    • miehet ensin

      Kaikki muu on kohdallasi hyvin, olet vain syntynyt vääriin sukupuoleen.
      Mehenä ei olisi ongelmaa uralla etenemiseen.

      • some are stupid

        VITSINÄ IHAN HYVÄ!

    • työnhakija

      suosittelen että otat lopputilin. tämä meidän työttömien(ei omasta tahdosta)joukko kaipaa lisää porukkaa..
      mitä tuota suotta töissä olet jos se ei kiinnosta..

    • WOMAN and happy

      Ei pahalla, mutta oletkohan liian urakeskeinen ihminen? Tee lapsia, elä normaalia elämää.
      Ethän halua päätyä kyyniseksi, yksinäiseksi ja edelleen uraansa pohdiskelevaksi , kun 45v. ylittyy, miehetkin mättää eikä ole ketään vanhuudenturvana. Pelkkä työ ei tee ihmisestä onnellista! Jos joku niin väittää, niin hän kieltäytyy ajattelemasta tunne-elämäänsä. Eikö se tee ihmisestä hieman kieroutunutta ja itsekästä?

      • ja vastuutonta

        Lapset ei ole ratkaisu ihmiselle joka ei niitä halua. Vai mitä luulet?? Arvaa vaan kuinka kiva on olla ei haluttu lapsi ja vaistota se koko ikänsä. Tietää olevansa vain äitinsä uravirhe.

        Olipa typerä vinkki!

    • ........

      En kylläkään ole kovin koulutettu tradenomi vaan, mutta on todella turhauttavaa.
      Kouluun mennessäni kuvittelin tradenomien työllistyvän hyviin paikkoihin ja kuvittelen että työ olisi kivaa.
      Nyt olen lähinnä täysin turhautunut. Työ on yksinkertaista kuin mikä. Ei tosiaan motivoi vaikka iso firma onkin. Jatkuvat määräaikaiset työsuhteet aina vuoden jatkolla ja sitä jatkunut jo vuosia.

      Tosiaan kaipaisin yliopistotutkintoa tai edes insinöörin tutkintoa. Mutta ikääkin on jo 26-vuotta!
      Että saisi vähän itsenäisemmän ja vaativamman työn. Tämä samojen asioiden toisto päivästä toiseen ja ylempien tahojen tekemät väärät ratkaisut alkaa todella pänniä. Töihin tullessa jätetään aivot narikkaan ja tehdää kaikki päin peetä. Itse työntekijää ei kuunnella ollenkaan!

      • takaa ...

        Kyllä moni yliopistotutkinnon suorittanut on ihan simppeleissä hommissa, kun työnantajat palkkaavat mieluummin ylipätevän kuin pätevän. Meillä oli yhdessä hommassa ensin pari fil.maisteria, sitten pari yhteiskuntatieteiden maisteria. Kun näistä viimeisin lähti ja piti alkaa etsiä uutta ihmistä, sanoimme esimiehellemme, että älkää nyt ihmeessä enää maisteria siihen palkatko, kun homma on aivan liian simppeliä, eivätkä ihmiset siksi pysy kyseisessä hommassa. Toivomuksemme menivät kuin kuuroille seinille ja hommaan palkattiin kasvatustieteiden maisteri. Hän oli kypsää kauraa jo kuukauden kuluttua ja on siitä lähtien hakenut uutta duunia siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän suorastaan kärsii, eikä ihme.

        Jos lähdet opiskelemaan yliopistoon, niin valitse ala, jossa oikeasti pääset vaativampiin tehtäviin. Onnea matkaan.

      • assss
        takaa ... kirjoitti:

        Kyllä moni yliopistotutkinnon suorittanut on ihan simppeleissä hommissa, kun työnantajat palkkaavat mieluummin ylipätevän kuin pätevän. Meillä oli yhdessä hommassa ensin pari fil.maisteria, sitten pari yhteiskuntatieteiden maisteria. Kun näistä viimeisin lähti ja piti alkaa etsiä uutta ihmistä, sanoimme esimiehellemme, että älkää nyt ihmeessä enää maisteria siihen palkatko, kun homma on aivan liian simppeliä, eivätkä ihmiset siksi pysy kyseisessä hommassa. Toivomuksemme menivät kuin kuuroille seinille ja hommaan palkattiin kasvatustieteiden maisteri. Hän oli kypsää kauraa jo kuukauden kuluttua ja on siitä lähtien hakenut uutta duunia siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän suorastaan kärsii, eikä ihme.

        Jos lähdet opiskelemaan yliopistoon, niin valitse ala, jossa oikeasti pääset vaativampiin tehtäviin. Onnea matkaan.

        ei olisi vanhan systeemin aikana valmistunut lainkaan. Vuonna 1995 alettiin yliopistoille
        maksaa tulospalkkiota. Hyvä opetus on tuloksen tekoa. Hyvän opetuksen mittarina on
        valmistuneiden korkea lukumäärä. Sitten alkoi yliopistoista valmistua paljon
        maistereita ja tohtoreita, opetus oli niin hyvää. Vai olisiko sittenkin ollut kysymys jostain muusta.

        Kiva kun kohta puolella ikäluokasta on maisterin tutkinto ja lopuilla AMK:sta tutkinto.
        University of applied sciences, hah-hah.
        Toivottavasti yritykset noteeravat tutkinnon suoritusvuoden.
        Ikävä vain, että pian alkavat ennen v. 1995 valmistuneet maisterit
        olla työelämän syrjimiä "vanhuksia".

      • ......
        takaa ... kirjoitti:

        Kyllä moni yliopistotutkinnon suorittanut on ihan simppeleissä hommissa, kun työnantajat palkkaavat mieluummin ylipätevän kuin pätevän. Meillä oli yhdessä hommassa ensin pari fil.maisteria, sitten pari yhteiskuntatieteiden maisteria. Kun näistä viimeisin lähti ja piti alkaa etsiä uutta ihmistä, sanoimme esimiehellemme, että älkää nyt ihmeessä enää maisteria siihen palkatko, kun homma on aivan liian simppeliä, eivätkä ihmiset siksi pysy kyseisessä hommassa. Toivomuksemme menivät kuin kuuroille seinille ja hommaan palkattiin kasvatustieteiden maisteri. Hän oli kypsää kauraa jo kuukauden kuluttua ja on siitä lähtien hakenut uutta duunia siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän suorastaan kärsii, eikä ihme.

        Jos lähdet opiskelemaan yliopistoon, niin valitse ala, jossa oikeasti pääset vaativampiin tehtäviin. Onnea matkaan.

        Kyllä pätevä ihminen liian yksinkertaisessa työssä ja vuosia saa ihmisen jopa sairastumaan. Siihen päälle vielä huono yhteishenki niin menoa on!

    • No piip..

      Sinullahan on asiat vielä hienosti, minä taas sen sijaan olen kuulemma ylikoulutettu edes kassalle.

      Muihin tehtäviin häviän jo hakuvaiheessa, jopa itseäni vähemmän koulutetuille ja vähemmän työkokemusta omaavalle.

      Teoriassa minut olisi pitänyt palkata yhteenkin hommaan, koska olin 33 hakijasta alalle parhaiten koulutettu ja lisäksi vielä omasin jonkin verran alan työkokemusta.. mutta kun myöhemmin kävin katsomassa, tehtävään oli palkattu ns. muodollisesti pätevä, eli hävisin ulkonäön perusteella. Väitteeni osunee oikeaan, sillä tehtävään palkattu ei osannut vastata yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiini, jonka kuvittelisi olevan alan perustehtäviä...

      Pari kertaa olen hävinnyt amiksesta koulutuksensa hankkineelle tehtävässä, johon haettiin alunperin korkeakoulututkinnon suorittanutta..

      Valittaminen ei auta mitään, perusteluja löytyy ja kiertoteitä enemmänkin..

      Nyt on työnantajan markkinat.

      • .......

        Hyvästä ulkonäöstä on vain haitta! Töissä naiset ovat niin kateellisia! Miehet taas juoksevat perässä ja ehdottelevat kokouspäivinä kaljoissaan seksiä!

        Jos uralla menestyisikin olisi se vaan ulkonäön ja lirkuttelun ansiota.

        Työpaikkoja saa nykyisin vain suhteilla ainakin isoista firmoista.

      • ap

        Ap taas vastailee, kiitos kaikille kommenteista.

        Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitin, tiedän varsin hyvin että tilanteeni on miljoona kertaa parempi kuin monella muulla tällä hetkellä. Tämä ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mielestäni sitä, ettenkö saisi haluta päästä haasteellisempiin hommiin? Kai tänne palstalle nyt saa muutkin kirjoitella kuin työttömät työnhakijat? Joka tapauksessa tämä viestiketju on antanut paljon miettimisen aihetta, osa kommenteista on tosin ollut mielestäni asiattomia, sillä mielestäni minua ei voi leimata ns. pyrkyriksi tai muuten "mahdottomaksi" ihmiseksi palkata, jos ei tunne minua ja persoonaani henkilökohtaisesti. Haluaisin kuitenkin korostaa, että olen itse omalla työlläni ja sinnikkyydelläni saavuttanut kaiken mitä minulla tällä hetkellä on, en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi enkä ole myöskään mennyt sieltä missä aita on matalin. Esimerkiksi kielitaitoni olen hommannut opiskelemalla vuosikausia vapaaehtoisesti mm. yliopiston kielikeskuksen kursseilla ja asumalla ko. maissa työn tai opiskelujen merkeissä. Myöskään suosittelijoillani ei ole minusta 100% varmasti mitään pahaa sanottavaa, omien sanojensa mukaan he muistavat minua lämmöllä hyvänä työntekijänä jota suosittelevat mielellään eteenpäin. Ansioluetteloni on aukoton ja vaikuttava pitkälti sen vuoksi, että olen aina tehnyt paljon töitä - mennyt tyvestä puuhun, aloittanut ns. pohjalta ja omilla ansioilla kiivennyt ylöspäin. En esim. valmistuessani reilut 4v sitten edes odottanut että joku palkkaisi minut SEFEn palkkasuosituksen mukaisella vastavalmistuneen palkalla, vaikka minulla tuolloinkin oli jo suhteellisen paljon työkokemusta. Otin kuitenkin alipalkattuna vastaan haastavan tehtävän, sillä tiesin siitä olevan minulle hyötyä myöhemmässä työnhaussa. Nykyisessä työpaikassani olen ollut nyt noin 3,5v, joka ei toki ole ns.liian pitkä aika yhdessä työpaikassa, vaikka henkilökohtaisesti jo haluaisinkin uusiin haasteisiin. Olen jo aiemmissa viesteissäni tunnustanut olevani urakeskeinen ja kunnianhimoinen ihminen, en siis sitä kiistä. Henkilökohtaisessa elämässäni olosuhteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että olen lapseton sinkkunainen. Tämä sinkkuus omalta osaltaan mahdollistaa myös tämän "oman navan ympärillä pyörimisen", eli olen ihan hyvällä omallatunnolla hieman itsekäs ja ahne, kun ei nyt satu olemaan sitä puolisoa tai perhettä joka pitää ottaa huomioon. Jos oikea tyyppi osuu kohdalle, olen varmasti valmis myös perustamaan perheen ja tarkistamaan prioriteettejäni, eli en ole omasta mielestäni myöskään mikään kylmä uranainen, joka ei edes halua lapsia ja perhettä sotkemaan urasuunnitelmia.

        Yhteenvetona voisin kiteyttää omia ajatuksiani siitä miksi en ole vielä löytänyt uutta duunipaikkaa:
        - Taloudellinen tilanne: kiinnostavia tehtäviä on tällä hetkellä niukasti avoinna ja niihin on paljon hyviä hakijoita, työnantajan markkinat siis jylläävät.
        - Muiden haastatelluiden joukosta on löytynyt joku, joka on vastannyt/sopinut paremmin hakemaani tehtävään. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin ns. huonompi hakijana tai ihmisenä, joku toinen on vaan sopinut tehtävään paremmin kuin minä, piste.
        - Olen ollut liian kokenut tehtävään: haastattelija on ajatellut etten viihdy tehtävässä, koska olen tehnyt hänen mielestään haasteellisempaakin työtä. Pari kertaa tämä on minulle kautta rantain myös ilmaistu haastattelussa.
        - Haussa on suhteilla ollut merkitystä: yhteen tosi mielenkiintoiseen paikkaan palkattiin minua selvästi vähemmän kokenut henkilö ja myöhemmin selvisi, että ko. paikan tj oli valitun entinen esimies.
        - Palkkapyyntöni on ollut liian korkea: en pyydä mahdotonta palkkaa, mutta en myöskään lähde enää hommiin alipalkattuna. Harjoitteluajat ja alipalkattuna työskentely vain kokemuksen vuoksi ovat jo mennyttä elämää, mikäli itse voin asiaan vaikuttaa.

        Tällaisia pohdintoja siis tällä kertaa... Työnhaku jatkuu täydellä tohinalla taas vuoden vaihteen jälkeen, silloin olen suunnitellut aktivoivani kontaktiverkostoani hieman aktiivisemmin. Töitä täällä nykyisessä duunissa kuitenkin riittää yllin kyllin, eli sen suhteen ei onneksi ole hätää:-)

      • oikeaan!
        ....... kirjoitti:

        Hyvästä ulkonäöstä on vain haitta! Töissä naiset ovat niin kateellisia! Miehet taas juoksevat perässä ja ehdottelevat kokouspäivinä kaljoissaan seksiä!

        Jos uralla menestyisikin olisi se vaan ulkonäön ja lirkuttelun ansiota.

        Työpaikkoja saa nykyisin vain suhteilla ainakin isoista firmoista.

        Nykyään töihin pääsee parhaiten suhteilla. Tämä ei päde ihan kaikkialla, mutta hyvin pitkälle kuitenkin.

        Joskus olen miettinyt sitä kansantaloudellista hukkaa, joka syntyy siitä, kun ihmiset hakevat sankoin joukoin ja innolla paikkaa, joka on jo pedattu valmiiksi jollekin muulle - suhteiden perusteella.

    • LöytyySe

      Akateemisena vähän yli 40-kymppisenä työn haun veteraanina haluan sanoa, että periksi antaminen ei kannata yleensä koskaan, eikä varsinkaan tässä.
      Vaikka hakemusten täyttäminen, CV:n viilaaminen ja haastatteluissa ravaaminen käykin työstä, niin kyllä se lopulta vielä tärppääkin. Itselläni takana muutama kymmenen hakemusta, kymmenkunta haastattelua ja muutamat kallonkutistajan testit tänä vuonna ja lopulta sitten pääsin tavoitteeseen.
      Kannattaa vaan hioa kaikki yksityiskohdat kuntoon. CV ja hakemus tietenkin ensiksi. Niihin löytää hyviä pohjia mm. internetistä ja ammattiliitosta yleensä apua ihan tekemisen tasolla. Haastatteluja voi harjoitella peilin edessä ja kavereita voi pyytää sparraamaan. Esimerkiksi erilaiset maneerit, joita ei itse välttämättä enää huomaa, voi siten saada karsittua pois. Samoin esiintymiseen vakuuttavuutta.
      Ja sitten tietysti vaihtoehtojakin on. Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Voisiko sieltä löytyä ratkaisu? Toisaalta nykyajan yksi välttämättömyys on verkottuminen. Olet varmasti saanut työvuosiesi aikana paljon kontakteja omalta työpaikalta ja asiakkaitten keskuudesta. Muistin virkistäminen voi auttaa. Miettii kenen kanssa asiat sujuivat erityisen hyvin ja sait hyvää palautetta. Sitten vaan rohkeasti yhteyttä ottamaan. Miten opiskelijakaverit, voisiko heiltä löytyä jotain, konkreettisia paikkoja tai hyviä vinkkejä?
      Harva on syntynyt oikeaan sukuun ja kultalusikka suussa niin, että ura on turvattu jo oikean nimen turvin hamaan hautaan.
      Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa ja tehdä kaikki vähän paremmin kuin muut. Muistaen kuitenkin, että yli-yrittäminen ei tässä(kään) johda parhaaseen tulokseen.
      Ja missään tapauksessa ei saa antaa periksi. Ei milloinkaan.

      • töötön

        Noni. Eiköhän se ole nyt tullu selväksi. Ne joilla on työtä, älköön valittako sen ongelmista tänä aikana. Miksikö? No siksi että tänä aikana kirpaisee korvaa erityisesti meitä työttömiä, jotka olisi valmiita siihen vähän huonompaankin hommaan että ei tartteis kuluttaa päiviä täällä suomi24 sivuilla ja laskea senttejä mitä ostaa ja mitä ei.

    • ...ja suhteet

      ”Omanarvontunto on eräs ihmisen voimakkaimmista tarpeista. Näkemys omasta menestyksestä suhteessa muihin antaa meille hyvänolon tunteen ja tunteen elämän merkityksellisyydestä

      Näin ollen elämän tosiasiallisen satunnaisuuden hyväksyminen on hirvittävän vaikeaa , sillä se on ristiriidassa järjestyksen ja luotettavuuden kaipuun kanssa.”


      Robert J. Shiller
      Talpoustieteen professori, Yale University

    • kirjoittelua

      Minulla on hyvin kouluttautuneita ystäviä jotka on saaneet vaan pätkätöitä. Itsellä myös pätkä töitä ja usein ollut huonoja työnantajia. Alkuun olleet tosi ystävällisiä ja sitten kun on ollut viikon töissä, niin on huomannut millainen paikka todellisuudessa on.. puhumattakaan työnantajasta. Joskus kuukausi on mennyt tosi hyvin, mut sitten toisen kuukauden alettua hommat ja kuviot muuttuneet tosi surkeiksi.

      Toki on joukossa ollut monta hyvääkin paikkaa, joissa kaikki on toiminut tosi hyvin. Noissa on ollut ilo työskennellä

      Ikävää kuitenkin tuo, että on noita huonoja paikkoja paljon. Plus tuo että työnsaaminen kiven alla. Motivaatio menee herkemmin. Ja sitten kun työn saa ja sattuukin huono työ paikka. Huonolla tarkoitan ikävää työntantajaa tai muuten lannistavaa työilmapiiriä

      • .......

        Mulla on paljon kavereina ammattikorkean ja yliopiston suorittaneita naisia.

        Kaikkilla määräaikaiset työsuhteet. Pahimmassa tapauksessa uusi työsopimus tehdään kolmen kuukauden välein. Kovaa työtä täytyy tehdä että saa pidettyä sen huononkin työn. Joskus tuntuu että potkut tai määräaikaisuuden loppuminen toisi helpotuksen niin voisi saada vakituisen paikan huonommastakin firmasta jossa olisi parempi ilmapiiri.

    • buman

      Voi, voi olla, että haet aivan turhaan uutta työpaikkaa sinne nykyisen maan hallituksen uuteen tulevaan eläkeikään saakka, eikä vain tärppää - sellaiset ovat ajat ja tulevat vain pahenemaan. Nykyisistä töistä joutuu kukin kynsin ja hampain pitämään kiinni. Jotkut laittavat tuhansia hakemuksia elämänsä aikana, eivätkä pääse edes moneen työhaastatteluun. On jo lottovoitto, jos pääsee nykyään työhaastatteluun. Hakemuksia voi olla tuhansia yhteen työpaikkaan jopa kesätyöpaikkaan. Näyttää että olet selvästi ylikoulutettu, eikä kaikkia tietoja pidä laittaa joka hakemukseen, koska ei paljon auta vaikka on viisinkertainen maisteri, jos ei ole konkreettista osaamista ja konkreettista näyttöä siitä, mitä todella osaa tehdä jollakin määrätyllä ja tietyllä alalla...

    • Unelmoinnista totta

      BINGO!
      Kovasti tutun tuntuista kirjoittamasi!
      Mihin menee kehitys? Onko oikeasti se TYÖ se tärkein? Mitä se sana sisältää SINULLE?
      Työ vai toimeentlo? Vai mitä olikaan ELÄMÄ?

      Onko se siten, että annat arvokaimmasta omaisuudestasi; ajastasi; suurimman osan Työnantajallesi?
      Vaiko olisiko se somempaa viettää siinä missä itse haluat ja heidän kanssaan joita lähellesi ITSE haluat?

      Kukaan ei tee mitään, ellei ole SYY miksi tehdä. Useimmat meistä pakotetaan toimeentulon takia tekemään työtä - useimmiten työtä toisille.
      ON olemassa toinenkin (useitakin) tapa saada sekä aikaa, että toimeentuloa. Laillisesti ja kunniallisesti.

      Kyse on Juuri siitä mitä ITSE haluaa. Se ei tule sormia näpsäyttäen, vaan omaa ajatusmalliaan tarkistaen.

      Olen sen muutoksen tehnyt, se on ihan systemaattista koulutusta, ei mitään salatiedettä. Lue esim kirja, jonka kirjoitti Robert T. Kiyosaki: "Rikas isä, köyhä isä". Saa kirjakaupoista ja kirjastoista.

      Tai tule ammattikorkean infoon se itse toteamaan. Älä usko muita, kuin joilla OMA kokemus ja OMA teko taustalla. Kannattaako uskoa luusereita? Koska on edellä menijä saanut suurta hyväksyntää ALUKSI?
      "Totuuden tietäjiä" on nämäkin palstat täynnä. Ketä uskot ja kuulet?

      JOS haluat lisää infoa (muukin haluaa) ota yhteys: [email protected]

    • koekemuksella

      Minulla ei ole noin valtavasti meriittejä kun sinulla, mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa. Usko pois, kaikella on tarkoituksensa. Yhtäkkiä huomaat että tämä työpaikkahan on siis odottanut sinua! Ja hetkessä alkaa asiat soljumaan niin kovaa tahtia, että ihan naurattaa! Sinniä sinulle ja usko että vielä se päivä koittaa!

    • No niin

      Olet selväsi liian kunnianhimoinen. Se tulkataan myös joidenkin tahoilta narsismiksi.

      Ihmiset eivät halua sellaista yksilöä töihin joka selvästi haluaa pitää seuraavaakin työpaikkaansa askelkivenä edetäkseen "urallaan".

      Katso peiliin ja tajua että tätä menoa heräät joku aamu ja tajuat saavuttaneesi jonkun aseman ja kysyväsi itseltäsi, entä sitten?

      Ehkä sinun olisi aika istahtaa vain toviksi paikallesi ja pohtia ihan tosissaan mitä haluat elämältä.

      Jos se todellakin on se että haluat vaikutusvaltaa, ihailua ja rahaa niin älä huoli. Pääset kyllä noihin tavoitteisiin ennen pitkää.

      Vaikeinta ihmisille tuntuukin olla onnellinen siihen mitä heillä on sen sijaan että he miettivät mitä heillä ei ole.

      Mieti näitä ajatuksia aivan hetki.

    • työnhakijanmaratooni

      Jees, tiedän tunteen, tosin olen ollut pätkätyön tekijä edellisestä lamasta lähtien... Että tietty siinä välissä käynyt koulutusta ja kurssia alalle, mille nyt vihdoin olen kouluttautumassa "oikeasti" mutta tähän mennessä hakenut töitä kymmenistä ja taas kymmenistä paikoista.
      Nuorempana se vielä on hauskaa ja se ikuinen kesätyön tekijä-leimakin menee vitsillä, mutta kyllä se alkaa pänniä ihan tosissaan, epäluulot, että on muka tyhmä ja/tai huono työntekijä, vaikka sitten kuitenkin itsekin etsivät vain määräaikaista, ja sopiiko kaikki työt muutenkaan kaikille...? Mulla kuitenkin todella monipuolinen työkokemus.

      Ja olen keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi, ei että se ihmisenä mikään arvo on, eikä sitä naamasta nää, mutta että työn antaja voisi joskus myös olla ennakkoluulottomampi, ja luottaa omiin valintoihinsa: jos aijemmin on ollut paskoja valintoja, niin se voi olla kiinni myös muusta, kun että määräaikaiset olisi kaikki paskoja työn tekijöitä...
      Joo, ja sitten se työntekijöitten ennakkoluuloisuus ja ainainen alkuväheksyminen: aina itsensä todistelua, vaikka miten olisit aikuinen jne.jne.

      Kilpailu on kovaa, ja paikkoja hakee kaiken ikäiset ja kaikilla koulutuksilla ja kun olin nuori, olin liian nuori, sitten liian vanha, sitten liian vähän kouluja ja sitten taas liikaa, ja kun oli vähän työkokemusta sitä oli vähän ja nyt sitä on liikaa. Jos on työtön, on huono, jos pätkätöitä ja tekee mitä vaan, on taas huono. Esimerkiksi sitten sekin, kun ei ole juuri sen alan töitä ja teet sitten muitakin töitä ja osa-aikatöitä ja kurssitat, ettet olisi vaan jouten, niin voidaan tulkita jopa niin, että "olet sitten vähän levoton, et taida oikein tietää, mitä haluat..?"
      Että joopa joo, ole siinä sitten vuosia masentumatta, mutta ajoittaisesta huolimatta, turpiin vaan ja onnea, kun itse tietää kuka on.

      Todella perseestä, mutta ei saa sen antaa lannistaa!! Mäkin nyt vihdoin ja viimein vuosien taistelun jälkeen kouluttaudun alalle, mistä olen haaveillut ja mitä luulin etten saa, ja koulussa: vaikka ajattelin etten pätkätyöläisenä ikinä voi lähteä, kun ei ole rahaa.
      Kyllä sinäkin mieleisiäsi töitä saat ihan varmasti. Älä anna MINKÄÄN lannistaa, äläkä etenkään työmarkkinoitten, vaikka veettäisikin. Elämässä on suurempiakin asioita, perhe, ystävät, rakkaus...
      Mikä ei tietty aina joka asiaan auta, etenkin kun työttömänä moni köyhäilee kärsimysten rajalla, mutta täytyy muistaa, että muutakin on. Ja sulla ei ole siis tätä murhetta, eikä sitä ettei olisi mitään. Pitää juistaa myös kohtuus ja olla kiitollinen asioista. Se helpottaa.

      Joten, sulla kuitenkin on töitä, ja joku pohja, ja siis kyllähän sen on tärpättävä.
      Älä masennu sellaisista asioista, mistä ei ole mitään tarvetta masentua, äläkä luovuta, ei tässä valmiissa maailmassa ole kiire minnekään: se tärppää kun on oikea paikka!

      Jatkat vaan, tsemppiä!!

    • KRT2

      Olen 35-vuotias mies. Painiskelin vastaavan työnsaanti ongelman kanssa jokunen vuosi sitten ja ongelmana tuntui olevan ylipätevyys kaikkiin tehtäviin. Hain vakituisessa työsuhteessa ollessani useisiin työtehtäviin, joista kaikkiin olisi voinut hakea ihan pelkällä insinööri/vast. tutkinnolla.

      Miksikö hain, koska olin vaihtamassa asuinkuntaa ja perheen perustamista ajatellen hain rauhallisempaa työtehtävää.

      Koulutuspohjana AMK insinööri, DI ja KTM lisäksi iso liuta ammatillisia pätevöintejä. Arvatenkin työhaastatteluissa katsottiin epäillen/pelokkain katsein minua. Olinhan toiminnut johtotehtävissä isoissa organisaatioissa ja haastattelijat varmaankin pääasiassa kokivat minut uhaksi tai vain piipahtamaan tulevaksi työntekijäksi.

      Ratkaisin ongelman muuttamalla CV:stä viimeiset 5 vuotta ensimmäiseksi työtehtäväkseni eräässä yrityksessä. Poistin lisäksi DI ja KTM tutkinnot koulutuksesta. No eipä muuta tarvittukaan, ensimmäinen tämänlainen hakemus ja lähes ensimmäiseksi kysyttiin koska voin aloittaa työt.

      Auttaako tämä nyt aloittajan tapauksessa niin se on toinen juttu.

    • kaislikko

      Jos sulla ei ole lapsia vielä niin se tiedetään, että kohta alat niitä vääntää ja se taas on firman kannalta huono juttu, poissa tulevaisuudessa paljon; äitiyslomat, lasten sairastelut tulevaisuudessa.Olet urasi huipulla nyt ja piste.

    • tilanteessasi

      Itse kullakin ongelmansa. Moni työtön olisi ikionnellinen, jos pääsisi tilallesi.

      Onko pakko aina yletä ylemmäksi työuralla? Eikö voisi ajatella liikkuvansa vaakatasossa?

      Elämähän ei ole pelkkää urakiitoa, vaikka elämäntarkoitus juuri sinun iässäsi monesti vain työuralla etenemiseksi mielletäänkin. Itse olen ollut työurani työpaikoissa, jotka nyt ei ihan omia toiveita ole vastanneet. So what? Elämä on enempikin työpaikan ulkopuolella, työn olen mieltänyt vain elannon saamisena ja vapaa-ajan askareiden mahdollistajana. Ja kun elämään on löytynyt hengellinen perspektiivi, yhä vähemmän on oman itsen ura se, joka elämän keskipisteenä hallitsisi.

      Toivon ajattelun laajentumista itse elämän mysteeriin, miksi täällä ollaan, miksi tehdään työtä, mikä tyydyttää loppujen lopuksi sen kaihertavan tunteen sisikunnassa, joka jokaisella on, vaikka se mm. työnteolla yritetään sammuttaa.

    • apus apus

      soitteleppa Matti Vanhaselle sillä kun on nyt niin kova hinku nostaa eläkeikärajaa kun ei tunnu olevan työvoimaa saatavissa,ehkä sillä olisi jokin sopiva duuni tarjolla.

    • vituttaa noi....

      Valmistuin 1,5 vuotta sitten amk-insinööriksi eikä ensimmäistä työpaikkaa ole vielä löytynyt! Ärsyttää tuollaiset joilla asiat on oikeasti hyvin ja kehtaatte valittaa... Ehkä potkut olisi ollut sinulle hyväksi!

    • Tohtori!!!!

      Pari tohtorin tutkintoa pitäisi olla tai edes yksi!

      Olet kuule pahasti pudonnut junasta...

    • työtön akateeminen

      Kummallista työttömien valitus. K.o. henkilöltähän pitäisi periaatteessa vapautua työpaikka, jonka joku toinen saa.

    • Toinen henkilö

      En tiedä miten pitkiä työsuhteita sinulla on, mutta liian lyhyet työsuhteet saattavat olla este.
      Minulle ainakin tulee mieleen, että sellaisella henkilöllä ei ole aikomustakaan sitoutua yritykseen.

      • kort67

        kyl on alottajalla ongelmat- tänä päivänä kun pilvin pimein työttömiä
        hakemuksia joka paikkaa tulee pilvin pimein, joten eiköhän egossasi
        ole joku ongelma kun haastatteluun pääset , muttet muuta.
        sulle tekis hyvää oman navan pyörijänä saada potkut, niin teitäsit
        millasta on työttömänä hakea työtä,on sulla otsaa

      • aina pätkätöissä

        No, entä jos kaikki työsuhteet mitä tarjolla on on vain määräaikaisia. Etenkin jos oma ala sattuu olemaan kausiluontoinen. Kuka kyttää vakipaikkaa monta vuotta pätkätöissä. Kyllä kai normaali ihminen etsii sitten jotain muuta tai ainakin yrittää etsiä.

        Turha arvuuttaa ihmistä siitä hyvästä mitä työtilanne on.

      • Ap

        Työsuhteet on olleet ihan asianmukaisen pituisia, ekassa valmistumisen jälkeisessä duunissa oli reilun vuoden ja nyt tässä nykyisessä noin 3,5v. Eka duuni oli projekti, joka loppui kun projektikin loppui, eli oli jo tiedossa että duuni kestäisi vain sen noin vuoden. Nykyinen duuni on vakituinen ja jatkuu siis toistaiseksi. Aiemmatkin opiskeluaikaiset duunit ovat olleet sen pituisia, että niistä ei pitäisi vetää mitään sen kummempia johtopäätöksiä. Opiskeluaikoina olen tehnyt töitä kesien lisäksi myös opiskelujen ohella.

        Vastauksena vielä jollekin joka ylempänä tässä ketjussa ihmetteli miten voin olla vähän reilut 3-kymppinen, tuplamaisteri ja relevanttia työkokemusta noin 7v. Tämä on onnistunut opiskelemalla kahta tutkintoa samanaikaisesti, tekemällä töitä opiskeluiden ohella ja olemalla töissä ilman taukoja valmistumisen jälkeen. Ja sitä ikää on siis tarkalleen 32v.

    • jää ilman*

      Samaa mietin itsekin vielä puoli vuotta sitten. Nyt suurin ihmetyksen aihe on mistä löytäisi edes jotain töitä. Pätevyyttä löytyy mutta paikkoja ei, ei vaikka kuinka mainostaa ja esitelmöi itsestään pitkin toimistoja.

      Mutta, vaikeahan sitä on tajuta onneaan ennekuin se viedään. Näinä aikoina olisin ihan hiljaa valittamatta jos voisin mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja entiseen työhöni.

    • kyllä se siitä

      Päälle 3-kymppisenä akateemisesti kouluttautuneena miehenä olen ollut reilun puoli vuotta työttömänä. Kyllästyin työhakemusten kirjoitteluun ja työhaastatteluissa käyntiin ja rupesin suunnittelee omaa yritystä.

      Jos on edes joten kuten omaa koulutustaan vastaava työ, niin tälläisenä aikana kannattaa vaan olla tyytyväinen ja nauttia elämästä. Minä ainakin nautin elämästä vaikka ei töitä olekaan. :-) Ei loputon valittaminen ainakaan omaa oloa paremmaksi tee.

    • Vielä se ...

      Pätevämpi /parempi / kokeneempi....? cvssäsi näytti olevan ihan tarpeeksi. Mieti välillä minkälainen TYYPPI olet. En nyt usko ollenkaan että kyse olisi mainitsemistasi. Jos pääsee haastatteluun on pitkällä ja cv:n puolesta mahdollinen joten mieti saiko hakemasi paikan mies/nainen, toitko enemmän ylivertaisuuttasi esiin vai tiimityövalmiutesi.... Toki ymmärrän tunteesi kun jossain vaiheessa omaa elämääni olin monta kertaa se toiseksi päässyt - aloin toivoa että jäisin sentään pitkälle ettei tuntuisi niin pahalta, mutta ymmärrän nyt missä jäin paremmistani. Tsemppiä - seuraavaan työhaastatteluun valmistaudu ihan eri taktiikkaan kuin tähän asti päätä tehdä toisin - senhän vanhan tavan olet jo kokeillut....

    • vaikeaa_on__

      Niin kuin joku jo mainitsikin, niin ehkä kokemuksesi pelottaa uusien työpaikkojen pomoja. Voisiko olla niin, että sinussa on jopa enemmän potentiaalia ja kykyjä kuin paikan omalla pomolla? Lisäksi olet nainen ja ehkäpä joku mies voi kokea sinut ja saavutuksesi uhkana itselleen. Olet ehkä ns. ylikoulutettu ja ehkä he pelkäävät, että vaadit paljon työpaikan ja palkankin suhteen. Joku vähäpätöisempi hakija tulee halvemmaksi eikä käy oman ylpeyden päälle. Sitten se, että olet sinkku ja lapseton. Olet myös lapsenteko-iässä, mikäli enää haluat lapsia. Ehkä he pelkäävät, että löydät pian miehen ja hankit lapsen.. Usein ne ketkä lapsen haluavat, alkvat lähellä tuota ikää sitä puuhaamaan.

    • ja paikka on sun

      luettelit tuossa hienoilla nimikkeillä koulutuksistasi, kokemuksistasi ja osaamisistasi.

      yritäppä ensikerralla jättää niitä taka-alalle, ne kyllä näkyy papreissa jos niitä satutaan katsomaan. otat haastattelun innostuneesti ja myyt itsesi välittömästi hakemaasi hommaan, et sillä että olet joku stanan kaksinkertainen maisteri, usko pois - teitä on pilvinpimein ja vähenevissä määrin ketään paskan vertaa kiinnosta kun saatuvuus on huipussaan ja puolet valmistuneista puupäitä. kerro omana itsenäsi mitä haet, uusia haasteita, lisää vastuuta, mitä tahansa ja lopetat siihen että parempaa henkilöä hommaan ei tule löytymään. niin ja sitten hieman ylihinnoittelet itsesi.

    • kkkkkkm

      ja valehtele,sillä se duuni irtoaa.pääasia että valehtelet.

      • juikkisssss

        Nyt jäitä hattuun ja perhettä perustamaan. Joku tuossa kirjoittikin, että nelikymppinen lapseton nainen on valtava riski työnantajalle.

    • Opi nöyrästi maailma

      Asiasta hieman tienneenä kun työhönottoja suoritan. Olet vain tyypillinen n. kolmekymppinen akateemisesti kolutettu. Intoa ja halukkuutta enemmän kuin elämän kokemusta. Äläkä sano että enemmän kuin muilla vastaavilla. Olen kasellut tuollaisilla papereilla olevia työhakemuksia satoja. korosta enemmän kolutustasi jonka olet hankkinut ja kokemustasi mutta vielä suuremmin halua työtä vaihtamalla saada lisää sitä kokemusta ja nälkää oppia. Tyypillinen yli kolmekymppinen akateemisesti kolutettu tuo esille vain sitä omaa korkeaa koulutustasoaan ja miten on jo maailmaa nähty ja tahkoa kierretty, mutta hakemusta lukeva on jo nähnyt niitä niin monta samanlaista ja kokemukset tod.näk. välillä vielä eivät kovin hyviä niistä kokeiluista. Ikä milloin sinulla alkaa olla painoarvoa ammatilaisena ja asiantuntiana työmarkkinoilla on siinä 0-45 ikävuoden huitteissa jos saavutuksesi ovat kovaa tasoa. Sitten se työn vaihtaminen on kuin paidan vaihtamista. Joten jatka puurtamista ja älä sorru enään siihen että kun maailma potkii päähän....

    • AAAAAAAAAAAAAAA

      Ei näinä aikoina ole helppo löytää töitä. Sitä paitsi kilpailu on kovaa. Vaikka osaat kieliä jne. niin nykyään aika moni osaa ja aika moni on kouluttautunut vaikka miksi. Tohtorintutkinto/-ot voisi auttaa. Usein paikkoihin valitaan nykyään myös sopiva henkilö eikä katsota pelkkää CV:tä. Enpä kuitenkaan usko, että sulla on siinä suhteessa mitään ongelmia, mutta petraa silti haastatteluihin ja mieti myös persoonallisuuttasi. Jos työnteko nykyisessä työssä ei ole helvettiä ja syö sinua sisäisesti ja kalva niin ettei muulle elämälle ole sijaa, niin ole tyytyväinen hetken aikaa. Tarkkaile vähän taloustilannetta, ei ole helpoin aika työllistyä. Minkälaisia töitä haet, oletko sopiva niihin ollenkaan? Onko osaamisesi relevanttia niihin tehtäviin? Onko osaamisesi kyseisiin tehtäviin vain keskinkertaista? Miten voisit erottua keskiverrosta? Itse olen kolmekymppinen eikä uraa lainkaan, työt on vaihdellut eikä mitään hyvää ole koskaan vielä tullut eteen. Ei kaikki ole CEO:ita kolmekymppisenä.

    • eisamajaksaa

      Tai jaksamatta jättäminen on helvetin, excuse my French, huono syy jättää mitään tekemättä. Kuuluu kategoriaan 'ihan sama'.
      Tsemiä kehiin!

    • Anabolinen stereoidi

      Hae vaan uupumatta. Olet niin nuori, että kyllä se vielä tärppää. Tai sitten ei!

      Kun tulet minun ikääni (54), ei tarvitse enää työnhakukirjeitä lähetellä. Jos tähän ikään ei joko vakituista tai mielekästä työtä ole löytynyt, ei sitä enää löydykkään.

      Itse tein sijaisuuksia 20 vuotta ja nyt nekin ovat loppuneet. Ryhdyin siis syksyllä kokopäiväiseksi työttömäksi. Huomasin, että rahallisesti tulen aivan yhtä hyvin toimeen.

      Poissa on alituinen varalla-olo, uudet työpaikat ja tuntemattomat ihmiset sekä epävarmuus palkanmaksun ja palkkapäivien suhteen. Sossussakin saan hyvää palvelua, kun olen virallisesti köyhä.

      Viis veisaan työttömäksi-haukkumisista ja sosiaalipummiksi nimittelystä. Hulluhan se on, joka ei ilmaista rahaa hae. Korvaukset ovat lakisääteisiä kaikille, kuten esim. maataloustuetkin...

      Jos yhteiskunta ei järjestä haluavalle ja osaavalle töitä, huolehtikoon sitten minusta! Ns. työhaluttomia ja -kyvyttömiä on liikaa kaikilla työpaikoilla, varsinkin kuntien "suojatyöpaikoissa".

      • zöf

        Lukemani perusteella en uskaltaisi palkata sinua töihin.
        Pätevyyttä, koulutusta ja kunnianhimoa riittää, siis teknisesti asiat ovat kunnossa.

        Mutta mutta, kokonaisuuden kannalta kunnianhimoinen, koviin tuloksellisiin arvoihin tottunut, päälle 3kymppinen nainen voi olla työyhteisössä aikamoinen kranaatti.
        Itse henkilökohtaisesti en varmasti tulisi kanssasi toimeen pitemmässä juoksussa ja on mahdollista että muutkin ovat ajatelleet samoin.

      • ap
        zöf kirjoitti:

        Lukemani perusteella en uskaltaisi palkata sinua töihin.
        Pätevyyttä, koulutusta ja kunnianhimoa riittää, siis teknisesti asiat ovat kunnossa.

        Mutta mutta, kokonaisuuden kannalta kunnianhimoinen, koviin tuloksellisiin arvoihin tottunut, päälle 3kymppinen nainen voi olla työyhteisössä aikamoinen kranaatti.
        Itse henkilökohtaisesti en varmasti tulisi kanssasi toimeen pitemmässä juoksussa ja on mahdollista että muutkin ovat ajatelleet samoin.

        Hyvä Zöf, koska et tunne minua hankilökohtaisesti etkä ole koskaan tavannut minua livenä, tuntuu tosi omituiselta miten voit sanoa noin varmasti ettet palkkaisi minua jos olisit rekrytoimassa uutta työntekijää? Et siis voi mitenkään arvioida minua kokonaisuutena, mitä tuossa yllä olevassa viestissäsi väität. Tässä ketjussa on ollut tosi paljon hyviä ja herätteleviä vastauksia, mutta osasta saa sellaisen kuvan että on suorastaan synti haluta eteenpäin uralla ja vielä pahempaa on se, että on hankkinut paljon työkokemusta ja koulutusta! Kaikkein pahinta taitaa kuitenkin olla se, että olen noin 30v sinkkunainen, siitä on herännyt mielestäni tosi paljon keskustelua tässä ketjussa!

        Mutta kuten sanoin, on tässä ketjussa ollut rakentavaakin palautetta mitä kannattaisi yrittää tehdä jatkossa, tuhannesti kiitos niistä kommenteista!:-) En suostu kuitenkaan tuntemaan syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen korkeasti koulutettu, nainen ja paljon työkokemusta omaava, joten en viitsi sen kummemmin kommentoida sellaisia viestejä, joissa nimenomaisesti hyökätään negatiiviseen sävyyn näitä ominaisuuksia vastaan.

      • ............
        ap kirjoitti:

        Hyvä Zöf, koska et tunne minua hankilökohtaisesti etkä ole koskaan tavannut minua livenä, tuntuu tosi omituiselta miten voit sanoa noin varmasti ettet palkkaisi minua jos olisit rekrytoimassa uutta työntekijää? Et siis voi mitenkään arvioida minua kokonaisuutena, mitä tuossa yllä olevassa viestissäsi väität. Tässä ketjussa on ollut tosi paljon hyviä ja herätteleviä vastauksia, mutta osasta saa sellaisen kuvan että on suorastaan synti haluta eteenpäin uralla ja vielä pahempaa on se, että on hankkinut paljon työkokemusta ja koulutusta! Kaikkein pahinta taitaa kuitenkin olla se, että olen noin 30v sinkkunainen, siitä on herännyt mielestäni tosi paljon keskustelua tässä ketjussa!

        Mutta kuten sanoin, on tässä ketjussa ollut rakentavaakin palautetta mitä kannattaisi yrittää tehdä jatkossa, tuhannesti kiitos niistä kommenteista!:-) En suostu kuitenkaan tuntemaan syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen korkeasti koulutettu, nainen ja paljon työkokemusta omaava, joten en viitsi sen kummemmin kommentoida sellaisia viestejä, joissa nimenomaisesti hyökätään negatiiviseen sävyyn näitä ominaisuuksia vastaan.

        Ole ylpeä itsestäsi. Kyllä vielä jossain vaiheessa tärppää. Muista olla myös mukava ihminen, menestymisen lisäksi.

      • zöf
        ap kirjoitti:

        Hyvä Zöf, koska et tunne minua hankilökohtaisesti etkä ole koskaan tavannut minua livenä, tuntuu tosi omituiselta miten voit sanoa noin varmasti ettet palkkaisi minua jos olisit rekrytoimassa uutta työntekijää? Et siis voi mitenkään arvioida minua kokonaisuutena, mitä tuossa yllä olevassa viestissäsi väität. Tässä ketjussa on ollut tosi paljon hyviä ja herätteleviä vastauksia, mutta osasta saa sellaisen kuvan että on suorastaan synti haluta eteenpäin uralla ja vielä pahempaa on se, että on hankkinut paljon työkokemusta ja koulutusta! Kaikkein pahinta taitaa kuitenkin olla se, että olen noin 30v sinkkunainen, siitä on herännyt mielestäni tosi paljon keskustelua tässä ketjussa!

        Mutta kuten sanoin, on tässä ketjussa ollut rakentavaakin palautetta mitä kannattaisi yrittää tehdä jatkossa, tuhannesti kiitos niistä kommenteista!:-) En suostu kuitenkaan tuntemaan syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen korkeasti koulutettu, nainen ja paljon työkokemusta omaava, joten en viitsi sen kummemmin kommentoida sellaisia viestejä, joissa nimenomaisesti hyökätään negatiiviseen sävyyn näitä ominaisuuksia vastaan.

        vain lukemani perusteella, kuten netissä yleensä on tapana.
        Ja vastauksestasi päätellen en muuta kantaani, egosi suuruus kääntyy sinua vastaan.

      • KIIRUNAAAAAAN
        zöf kirjoitti:

        vain lukemani perusteella, kuten netissä yleensä on tapana.
        Ja vastauksestasi päätellen en muuta kantaani, egosi suuruus kääntyy sinua vastaan.

        HALOO IHMISET. Aloittaja on selvä provo.

      • ........
        KIIRUNAAAAAAN kirjoitti:

        HALOO IHMISET. Aloittaja on selvä provo.

        Tiedän monta hyvin koulutettua jotka tekevät huonoja hommia ainakin aluksi.

        itsekkin koko ajan "haku päällä". Joskus työhaastattelussa sinkkuus on haitta, joten yritä ensi kerralla kertoa että sinulla on seurustelusuhde. Sinkun ehkä ajatellaan muuttavan toiselle paikkakannalle ja vaihtavan työtä herkemmin.

      • Ap
        ........ kirjoitti:

        Tiedän monta hyvin koulutettua jotka tekevät huonoja hommia ainakin aluksi.

        itsekkin koko ajan "haku päällä". Joskus työhaastattelussa sinkkuus on haitta, joten yritä ensi kerralla kertoa että sinulla on seurustelusuhde. Sinkun ehkä ajatellaan muuttavan toiselle paikkakannalle ja vaihtavan työtä herkemmin.

        En koskaan kerro työhaastattelussa että olen sinkku. En merkitse siviilisäätyä edes CV:hen, sillä mielestäni siviilisäädylläni tai sinkkuudellani ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa saanko työn vai en. Kysyttäessä toki kerron ns. perhetilanteestani mutta en kerro oma-aloitteisesti.

      • adjudaat
        Ap kirjoitti:

        En koskaan kerro työhaastattelussa että olen sinkku. En merkitse siviilisäätyä edes CV:hen, sillä mielestäni siviilisäädylläni tai sinkkuudellani ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa saanko työn vai en. Kysyttäessä toki kerron ns. perhetilanteestani mutta en kerro oma-aloitteisesti.

        Olen itsekin KTM ja olen ollut nyt 29-vuotiaana jo vuosia työelämässä. Kuvittelin aluksi, että ura olisi kaikki kaikessa, mukaan lukien menestys. Se tekisi minut onnelliseksi, ajattelin. Kuitenkin nyt olen ymmärtänyt, että minut tekee onnelliseksi ystävät, perhe, mahd. kumppani ja harrastukset. Teen työtä, jonka luokittelisin keskinkertaiseksi menestykseksi, aiempiin tavoitteisiini nähden. Mielestäni tärkeintä työssä ei ole menestys ja raha, vaan sopivat haasteet. Ei haasteet, jotka ovat voitettu viikossa, eivätkä haasteet, jotka vievät yöunet, stressaavat syöpään ja sydän- sekä verisuonitauteihin saakka, syövät vapaa-ajan ja ihmissuhteet, toisin sanoen siis ELÄMÄN.

        Toisaalta on ihmisiä, joilla ei ole -eivätkä edes halua- muuta elämää kuin työuran. Tällaiselle henkilölle tuska on aivan ilmeinen epätyydyttävässä urakehityksessä. Itselläni työpaikan vaihto on sujunut helposti aina, olen ns. haastattelutyyppi, eli jos pääsen haastatteluun, onnistun hurmaamaan (varsinkin naispuoliset, heh) haastattelijat. Nyt en lähtisi suuresti riskeeraamaan nykyistä työpaikkaani, enkä edes odottamaan, että uutta korkeampitasoisempaa työtä näinä vaikeina aikoina kovin helposti löytyisi. Niin kuin aiemmin on sanottu, juuri nyt pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäänsä on töitä. Tiedänpähän yhden esimerkin, jossa kaveri vaihtoi vakituisen työpaikkansa haastavampaan määräaikaiseen. Nyt on ollut työttömänä jo jonkin aikaa ja kaipuu vakivirkaan kova.

        Mieti tosiaan tarkkaan mitä haluat elämältä, jos ura ja menestys on kaikki kaikessa, jatka samaan malliin ja hae haastavampia töitä. Jos sisällä tuntuu siltä, että elämässä voisi olla jotain muutakin, anna niille enemmän painoarvoa, ja kenties, saavutat onnen.

      • AP
        adjudaat kirjoitti:

        Olen itsekin KTM ja olen ollut nyt 29-vuotiaana jo vuosia työelämässä. Kuvittelin aluksi, että ura olisi kaikki kaikessa, mukaan lukien menestys. Se tekisi minut onnelliseksi, ajattelin. Kuitenkin nyt olen ymmärtänyt, että minut tekee onnelliseksi ystävät, perhe, mahd. kumppani ja harrastukset. Teen työtä, jonka luokittelisin keskinkertaiseksi menestykseksi, aiempiin tavoitteisiini nähden. Mielestäni tärkeintä työssä ei ole menestys ja raha, vaan sopivat haasteet. Ei haasteet, jotka ovat voitettu viikossa, eivätkä haasteet, jotka vievät yöunet, stressaavat syöpään ja sydän- sekä verisuonitauteihin saakka, syövät vapaa-ajan ja ihmissuhteet, toisin sanoen siis ELÄMÄN.

        Toisaalta on ihmisiä, joilla ei ole -eivätkä edes halua- muuta elämää kuin työuran. Tällaiselle henkilölle tuska on aivan ilmeinen epätyydyttävässä urakehityksessä. Itselläni työpaikan vaihto on sujunut helposti aina, olen ns. haastattelutyyppi, eli jos pääsen haastatteluun, onnistun hurmaamaan (varsinkin naispuoliset, heh) haastattelijat. Nyt en lähtisi suuresti riskeeraamaan nykyistä työpaikkaani, enkä edes odottamaan, että uutta korkeampitasoisempaa työtä näinä vaikeina aikoina kovin helposti löytyisi. Niin kuin aiemmin on sanottu, juuri nyt pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäänsä on töitä. Tiedänpähän yhden esimerkin, jossa kaveri vaihtoi vakituisen työpaikkansa haastavampaan määräaikaiseen. Nyt on ollut työttömänä jo jonkin aikaa ja kaipuu vakivirkaan kova.

        Mieti tosiaan tarkkaan mitä haluat elämältä, jos ura ja menestys on kaikki kaikessa, jatka samaan malliin ja hae haastavampia töitä. Jos sisällä tuntuu siltä, että elämässä voisi olla jotain muutakin, anna niille enemmän painoarvoa, ja kenties, saavutat onnen.

        Pakko oli vielä kaivaa tämä viestiketju esiin ihan sen takia että voin kertoa että tämä "Työn Vanki" löysi sitten unelmiensa työpaikan vihdoin ja viimein!:-) Vielä pari haastattelua piti alkuvuodesta käydä läpi ennen tätä nykyistä duunia ja pitääpä sanoa, että se kannatti: löysin sen oikeasti itselleni kaikkein mieluisimman ja mahtavimman duunin mitä voi kuvitella!

        Rohkaisuna haluaisin sanoa kaikille työnhakijoille että sinnikkyys kannattaa, kyllä se oma paikka jostain löytyy kun jaksaa yrittää ja sitten kun se löytyy niin se on sitten SIINÄ!:-D

      • hienoa!!
        AP kirjoitti:

        Pakko oli vielä kaivaa tämä viestiketju esiin ihan sen takia että voin kertoa että tämä "Työn Vanki" löysi sitten unelmiensa työpaikan vihdoin ja viimein!:-) Vielä pari haastattelua piti alkuvuodesta käydä läpi ennen tätä nykyistä duunia ja pitääpä sanoa, että se kannatti: löysin sen oikeasti itselleni kaikkein mieluisimman ja mahtavimman duunin mitä voi kuvitella!

        Rohkaisuna haluaisin sanoa kaikille työnhakijoille että sinnikkyys kannattaa, kyllä se oma paikka jostain löytyy kun jaksaa yrittää ja sitten kun se löytyy niin se on sitten SIINÄ!:-D

        Paljon onnea uuden pestin johdosta! Kertomuksesi lohduttaa kummasti ja antaa toivoa lähes toivottomalle.

      • ...sinnikyys...
        AP kirjoitti:

        Pakko oli vielä kaivaa tämä viestiketju esiin ihan sen takia että voin kertoa että tämä "Työn Vanki" löysi sitten unelmiensa työpaikan vihdoin ja viimein!:-) Vielä pari haastattelua piti alkuvuodesta käydä läpi ennen tätä nykyistä duunia ja pitääpä sanoa, että se kannatti: löysin sen oikeasti itselleni kaikkein mieluisimman ja mahtavimman duunin mitä voi kuvitella!

        Rohkaisuna haluaisin sanoa kaikille työnhakijoille että sinnikkyys kannattaa, kyllä se oma paikka jostain löytyy kun jaksaa yrittää ja sitten kun se löytyy niin se on sitten SIINÄ!:-D

        ...on hyve. Itsekin akateemisena olen hakenut jo 6 vuotta edes jonkinlaisia palkallisia töitä, eikä ole vielä tärpännyt.

        Koskahan se oma paikka alkaa löytymään? Jollet sitten puhu paskaa.

      • rswrswrw
        ...sinnikyys... kirjoitti:

        ...on hyve. Itsekin akateemisena olen hakenut jo 6 vuotta edes jonkinlaisia palkallisia töitä, eikä ole vielä tärpännyt.

        Koskahan se oma paikka alkaa löytymään? Jollet sitten puhu paskaa.

        Eipä se akateemisuus takaa yhtään mitään, olet vain yksi muiden akateemisten joukossa...ja miksi ap vaivautuisi kaivamaan vanhan keskustelun ylös vain paskaa puhuakseen? Bitter much?

        Suosittelen laajentamaan hakua ulkomaiden suuntaan, jos Suomessa ei tärppää. Suomi on liian pieni maa tuhansille akateemisille ja heidän vaatimuksilleen.

      • AP
        rswrswrw kirjoitti:

        Eipä se akateemisuus takaa yhtään mitään, olet vain yksi muiden akateemisten joukossa...ja miksi ap vaivautuisi kaivamaan vanhan keskustelun ylös vain paskaa puhuakseen? Bitter much?

        Suosittelen laajentamaan hakua ulkomaiden suuntaan, jos Suomessa ei tärppää. Suomi on liian pieni maa tuhansille akateemisille ja heidän vaatimuksilleen.

        Niin... Syy miksi otin tämän viestiketjun uudelleen esiin oli kannustaa muita työnhaun kanssa painivia siinä, että oikeasti on mahdollista löytää se juuri itselle oikea duuni kun jaksaa vaan hakea ja panostaa. Nyt tämän saamani duunin kanssa tilanne oli se, että hakemuksia oli reilusti yli 100, haastattelukierroksia kolme ja sain työn ilman mitään suhteita eli se oli oikeasti ansaittu duuni! Itseasiassa ekalla haastattelukierroksella haastattelijat epäilivät ääneen oleko liian koulutettu jne. ja tämän jäi vaivaamaan minua niin paljon, että kirjoitin vielä saman päivän iltana haastattelijoille s-postia että kahden maisterintutkinnon tekeminen tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että hommat/opiskelut/asiat hoidetaan loppuun asti, ja tämä tuskin on huono ominaisuus ajatellen hakemaani tehtävää. Kaiken kaikkiaan tämä saamani duuni oli luotu minua varten ja se oli tarkoitettu. Sain duunin, se oli oikein. Aamen.

      • K
        AP kirjoitti:

        Niin... Syy miksi otin tämän viestiketjun uudelleen esiin oli kannustaa muita työnhaun kanssa painivia siinä, että oikeasti on mahdollista löytää se juuri itselle oikea duuni kun jaksaa vaan hakea ja panostaa. Nyt tämän saamani duunin kanssa tilanne oli se, että hakemuksia oli reilusti yli 100, haastattelukierroksia kolme ja sain työn ilman mitään suhteita eli se oli oikeasti ansaittu duuni! Itseasiassa ekalla haastattelukierroksella haastattelijat epäilivät ääneen oleko liian koulutettu jne. ja tämän jäi vaivaamaan minua niin paljon, että kirjoitin vielä saman päivän iltana haastattelijoille s-postia että kahden maisterintutkinnon tekeminen tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että hommat/opiskelut/asiat hoidetaan loppuun asti, ja tämä tuskin on huono ominaisuus ajatellen hakemaani tehtävää. Kaiken kaikkiaan tämä saamani duuni oli luotu minua varten ja se oli tarkoitettu. Sain duunin, se oli oikein. Aamen.

        Onneksi olkoon! Iloinen loppu tällä keskustelulla.

      • ...loppu?
        K kirjoitti:

        Onneksi olkoon! Iloinen loppu tällä keskustelulla.

        ...varmaankin oiekin iloinen tuolle 6 vuotta töitä hakeneelle?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      38
      4629

    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      20
      3195

    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      271
      2361

    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      53
      2237

    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      165
      2079

    6. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      89
      1670

    7. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      360
      1661

    8. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      17
      1653

    9. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1632

    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      15
      1289
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt