Onko muita, jotka ovat sinänsä ihan sosiaalisia ihmisiä, mutta jotka ovat ihan yksin?
Itse olen yksin, kun ei seurani kelpaa. Ja peiliin on katsottu ja yritetty korjata vaikka mitä, mutta ei vaan auta... Onko muita samanlaisia? Onkohan meissä hylkiöissä jotain yhteisiä piirteitä?
Sosiaalinen mutta yksin
mies yksin yksiössä
22
1341
Vastaukset
- forp
Riippuu siitä mitä tarkoitat sosiaalisella. Käyn usein iltaisin erilaisissa tapahtumissa, mutta olen hiljainen enkä ota helposti kontaktia muihin. Suurin ongelmani on varmaan siinä, että olen niin epävarma uusien ihmisten seurassa ja menen helposti lukkoon. Muut tulkitsee sen helposti niin, että olen mieluiten yksin. Se pitää tavallaan paikkaansa, koska koen tutustumisvaiheen jotenkin kiusallisena, mutta tahtoisin silti kavereita ja alun tutustumisen jälkeen viihtyisin varmasti paremmin muiden seurassa.
- mies yksin yksiössä
Tarkoitan sosiaalisuudella esim että sisimmässään tykkää kovastikin olla muiden seurassa, tykkää keskustelusta, on hyväksyvä muita kohtaan jne.
Minun on ehkä helpompi kuvata asiaa negaatiolla, eli ketä en tarkoita. Vaikka keskusteluun saa toki osallistua kaikki :) Siis, kun täällä nimittäin kirjoittelee ihan kohtuullinen joukko sellaisiakin ihmisiä, joilla on kavereita ja seurustelukumppanitkin, mutta tuntevat itsensä yksinäisiksi. Nämä ihmiset ovat eri porukkaa kuin mitä tarkoitan. Toisaalta, täällä kirjoittelee ihmisiä, jotka ovat hyvin hyvin sulkeutuneita ja ehkä ujojakin, ja siksi jää kontaktit vähiin.
Tarkoitan siis sanan varsinaisessa merkityksessä hylkiöitä. Niitä jotka mielellään olisivat muiden seurassa, osallistuisivat illanistujaisiin ja itsekin järkkäisivät, keskustelisivat asioista, tutustuisivat uusiin ihmisiin, kertoisivat elämästään suht avoimesti. Mutta joiden seura ei vaan kelpaa. - mies yksin yksiössä
mies yksin yksiössä kirjoitti:
Tarkoitan sosiaalisuudella esim että sisimmässään tykkää kovastikin olla muiden seurassa, tykkää keskustelusta, on hyväksyvä muita kohtaan jne.
Minun on ehkä helpompi kuvata asiaa negaatiolla, eli ketä en tarkoita. Vaikka keskusteluun saa toki osallistua kaikki :) Siis, kun täällä nimittäin kirjoittelee ihan kohtuullinen joukko sellaisiakin ihmisiä, joilla on kavereita ja seurustelukumppanitkin, mutta tuntevat itsensä yksinäisiksi. Nämä ihmiset ovat eri porukkaa kuin mitä tarkoitan. Toisaalta, täällä kirjoittelee ihmisiä, jotka ovat hyvin hyvin sulkeutuneita ja ehkä ujojakin, ja siksi jää kontaktit vähiin.
Tarkoitan siis sanan varsinaisessa merkityksessä hylkiöitä. Niitä jotka mielellään olisivat muiden seurassa, osallistuisivat illanistujaisiin ja itsekin järkkäisivät, keskustelisivat asioista, tutustuisivat uusiin ihmisiin, kertoisivat elämästään suht avoimesti. Mutta joiden seura ei vaan kelpaa.Eli siis sekä nuo kaverilliset/parisuhteelliset, että toisaalta hyvin sulkeutuneiden ihmisten porukka ovat eri porukkaa kuin mihin koen itse kuuluvani. Jäi yksi lause pois tokan kappaleen lopusta, siksi selvennys.
- mies yksin yksiössä
Ilmeisesti edes täällä ei ole kohtalotovereita, kun 50 lukijaa eikä kellään samoja kokemuksia.
Kyllä on karua olla näin viallinen.- topz
Lukukertoja on nyt 51 mutta lukijoiden määrä on varmasti pienempi, koska moni on lukenut tämän ainakin pari kertaa kun tänne on tullut uusia viestejä...
- pioni..
En ole ihan varma kumpaan noihin sun ryhmiis oikeen kuulun.. Eli mulla on ystäviä joiden kanssa opiskelupaikassa ollaan yhdessä ja ehkä pari kertaa kuukaudessa vapaa-ajalla, mutta muuten olen yksin. Eli perjantai ja lauantai illat (puhumattakaan arki-illoista..) tulee lähes aina vietettyä yksin, jos en ole lähtenyt vanhempien luokse totaalista yksinäisyyttä välttelemään. Voisi siis sanoa että on olemassa ihmisiä joita vois kutsua mun ystäviksi, vaikkei heitä tunnukaan mun seura suuremmassa määrin kiinnostavan..
Niin ja en ole koskaan ollut esim. uutta vuotta juhlimassa muiden kanssa, sillä en juo ja kai siitä johtuu että kukaan ei ole porukkaansa pyytänyt. Viime vuonnakin kyselin kaikilta "kavereiltani" mitä tekevät ja tein kautta rantain hyvin selväksi ettei mulla ole mitään suunnittelmia, mutta ei toiminut.. En halua suoraan kysyä että voinko tulla mukaan, ettei tunkeilu vaan johda mihinkään kiusalliseen tilanteeseen. Näyttääpä siis taas siltä että edessä on hyvin yksinäinen uusi vuosi... - minä vaa....
pioni.. kirjoitti:
En ole ihan varma kumpaan noihin sun ryhmiis oikeen kuulun.. Eli mulla on ystäviä joiden kanssa opiskelupaikassa ollaan yhdessä ja ehkä pari kertaa kuukaudessa vapaa-ajalla, mutta muuten olen yksin. Eli perjantai ja lauantai illat (puhumattakaan arki-illoista..) tulee lähes aina vietettyä yksin, jos en ole lähtenyt vanhempien luokse totaalista yksinäisyyttä välttelemään. Voisi siis sanoa että on olemassa ihmisiä joita vois kutsua mun ystäviksi, vaikkei heitä tunnukaan mun seura suuremmassa määrin kiinnostavan..
Niin ja en ole koskaan ollut esim. uutta vuotta juhlimassa muiden kanssa, sillä en juo ja kai siitä johtuu että kukaan ei ole porukkaansa pyytänyt. Viime vuonnakin kyselin kaikilta "kavereiltani" mitä tekevät ja tein kautta rantain hyvin selväksi ettei mulla ole mitään suunnittelmia, mutta ei toiminut.. En halua suoraan kysyä että voinko tulla mukaan, ettei tunkeilu vaan johda mihinkään kiusalliseen tilanteeseen. Näyttääpä siis taas siltä että edessä on hyvin yksinäinen uusi vuosi...Mulla on sellasia kokemuksia, että vaikka olen muiden mielestä hauska ja mukava, ei sellasta tiiviimpää ihmissuhdetta synny. Harrastus- ym. kaverien kanssa jutellaan kovastikin välillä mutta mitään "vapaa-ajan" tapaamista ei millään tule sovittua tai edes mietittyä. Jotenkin jää vaan sille "jutellaan kun tavataan" -asteelle. Ei siinä mitään, mielelläni höpisen kenen tahansa hieman fiksumman ja huumorintajuisen ihmisen kanssa, mutta välillä olisi mukava kehitellä jotain yhteistä menoa.
Naisten( itse siis mies) kanssa samanlaisia kokemuksia, juttelen mielelläni ja naisillakin on usein hauskaa jäätävän huonoista jutuistani huolimatta, mutta siihen se tilanne sitten jää.
:( - äö
minä vaa.... kirjoitti:
Mulla on sellasia kokemuksia, että vaikka olen muiden mielestä hauska ja mukava, ei sellasta tiiviimpää ihmissuhdetta synny. Harrastus- ym. kaverien kanssa jutellaan kovastikin välillä mutta mitään "vapaa-ajan" tapaamista ei millään tule sovittua tai edes mietittyä. Jotenkin jää vaan sille "jutellaan kun tavataan" -asteelle. Ei siinä mitään, mielelläni höpisen kenen tahansa hieman fiksumman ja huumorintajuisen ihmisen kanssa, mutta välillä olisi mukava kehitellä jotain yhteistä menoa.
Naisten( itse siis mies) kanssa samanlaisia kokemuksia, juttelen mielelläni ja naisillakin on usein hauskaa jäätävän huonoista jutuistani huolimatta, mutta siihen se tilanne sitten jää.
:(Kerroit, ettet tule edes miettineeksi mitään "ylimääräisiä" tapaamisia kavereidesi kanssa. Oletko yrittänyt kutsua muita kylään tai johonkin tapahtumiin vai odotatko vaan, että muut toimisi aloitteellisena osapuolena? Monella yksinäisyys johtuu ainakin osittain omasta passiivisuudesta. Mussakin on sitä vikaa, kun ajattelen aina että muilla on varmasti paljon parempaakin tekemistä... Pitäisi silti vaan yrittää, vaikka se onkin vaikeaa.
- mies yksin yksiössä
minä vaa.... kirjoitti:
Mulla on sellasia kokemuksia, että vaikka olen muiden mielestä hauska ja mukava, ei sellasta tiiviimpää ihmissuhdetta synny. Harrastus- ym. kaverien kanssa jutellaan kovastikin välillä mutta mitään "vapaa-ajan" tapaamista ei millään tule sovittua tai edes mietittyä. Jotenkin jää vaan sille "jutellaan kun tavataan" -asteelle. Ei siinä mitään, mielelläni höpisen kenen tahansa hieman fiksumman ja huumorintajuisen ihmisen kanssa, mutta välillä olisi mukava kehitellä jotain yhteistä menoa.
Naisten( itse siis mies) kanssa samanlaisia kokemuksia, juttelen mielelläni ja naisillakin on usein hauskaa jäätävän huonoista jutuistani huolimatta, mutta siihen se tilanne sitten jää.
:(esim. tuo että jää kaikkien kanssa vain hyvänpäiväntutuiksi. Myös sellaisen jutun liittäisin tähän ainakin omalta osaltani, että silloinkin kun minulla on kavereita ollut, niin se on aina ollut minä, joka pitää yhteyttä. Ketään ei kiinnosta olla vastavuoroisesti minuun päin yhteydessä, vaikka sinänsä minut seuraani hyväksyisivätkin.
- Pallero12353
pioni.. kirjoitti:
En ole ihan varma kumpaan noihin sun ryhmiis oikeen kuulun.. Eli mulla on ystäviä joiden kanssa opiskelupaikassa ollaan yhdessä ja ehkä pari kertaa kuukaudessa vapaa-ajalla, mutta muuten olen yksin. Eli perjantai ja lauantai illat (puhumattakaan arki-illoista..) tulee lähes aina vietettyä yksin, jos en ole lähtenyt vanhempien luokse totaalista yksinäisyyttä välttelemään. Voisi siis sanoa että on olemassa ihmisiä joita vois kutsua mun ystäviksi, vaikkei heitä tunnukaan mun seura suuremmassa määrin kiinnostavan..
Niin ja en ole koskaan ollut esim. uutta vuotta juhlimassa muiden kanssa, sillä en juo ja kai siitä johtuu että kukaan ei ole porukkaansa pyytänyt. Viime vuonnakin kyselin kaikilta "kavereiltani" mitä tekevät ja tein kautta rantain hyvin selväksi ettei mulla ole mitään suunnittelmia, mutta ei toiminut.. En halua suoraan kysyä että voinko tulla mukaan, ettei tunkeilu vaan johda mihinkään kiusalliseen tilanteeseen. Näyttääpä siis taas siltä että edessä on hyvin yksinäinen uusi vuosi...Allekirjoitan lauseesi täysin. Omalla passiivisuudellakin on osansa: minua kyllä kutsutaan väliajoin tapahtumiin, joihin kyllä vastaan aina kyllä (vaikka en aina haluaisikaan), mutta itse en ole oikeastaan värkännyt mitään yhteistä ikinä (ellei sitten hienovaraista vihjailua oteta huomioon).
- Myrmyr
pioni.. kirjoitti:
En ole ihan varma kumpaan noihin sun ryhmiis oikeen kuulun.. Eli mulla on ystäviä joiden kanssa opiskelupaikassa ollaan yhdessä ja ehkä pari kertaa kuukaudessa vapaa-ajalla, mutta muuten olen yksin. Eli perjantai ja lauantai illat (puhumattakaan arki-illoista..) tulee lähes aina vietettyä yksin, jos en ole lähtenyt vanhempien luokse totaalista yksinäisyyttä välttelemään. Voisi siis sanoa että on olemassa ihmisiä joita vois kutsua mun ystäviksi, vaikkei heitä tunnukaan mun seura suuremmassa määrin kiinnostavan..
Niin ja en ole koskaan ollut esim. uutta vuotta juhlimassa muiden kanssa, sillä en juo ja kai siitä johtuu että kukaan ei ole porukkaansa pyytänyt. Viime vuonnakin kyselin kaikilta "kavereiltani" mitä tekevät ja tein kautta rantain hyvin selväksi ettei mulla ole mitään suunnittelmia, mutta ei toiminut.. En halua suoraan kysyä että voinko tulla mukaan, ettei tunkeilu vaan johda mihinkään kiusalliseen tilanteeseen. Näyttääpä siis taas siltä että edessä on hyvin yksinäinen uusi vuosi...Tuo uusi vuosi puhe hyvin tuttua myös minulle, jos yhtään lohduttaa :)
- rattopoikako?
Ei muuta kuin reklamaatiota yläkerran herralle, vaikkakin on tainnut reklamointi aika mennä umpeen jo monta kertaa.
- KK
Sä voit olla ihan kuinka sosiaalinen tahansa, mutta ei se sun ärsyttävää luonnetta ja omituista höpötystä poista.
- Antelijas
En tiedä mihin kategoriaasi kuuluisin, tuskin mihinkään. Sillä en todellakaan tunne kuuluvanin mihinkään kategorioihin. Olen sosiaalinen, pärjään seurassa, osaan jutella melkein mistä vaan. Ei estoja jutella vieraillekin ihmisille. Muutama kaverikin on (ei parisuhdetta).
Minun kohtaloni on olla vain antavana osapuolena eli lähinnä kuuntelijana noille muutamalle kaverilleni. Itse en saa noista kaveruuksista paljon mitään, kun aina joudun olemaan se osapuoli jolle kaadetaan kaikki. Mutta kukaan ei ole ikinä kiinnostunut minusta.
Ei ole juuri kuuntelijoita löytynyt kun minulla on mennyt huonosti. Mutta kyllä sitten yhteyttä otetaan kun halutaan "terapeuttia". Ärsyttävää. Olen myös kutsunut ihmisiä kylään (en kovin usein), mutta minua ei pahemmin kutsuta mihinkään. Ehkä olisi parempi olla kokonaan yksin, kuin hyväksikäytetty.
En usko "meissä hylkiöissä" olevan yhteisiä piirteitä. Jokainen on omanlaisensa tapaus omine taustoineen ja syineen. Monenlaista variaatiota tähän yksinäisyyteenkin kuuluu.- yksinyksinäinen
Silloin soi puhelin ja viesti lentää kun ollaan ahdingossa, "ihanaa että jaksat kuunnella". Just! Mutta kun kaikki kääntyy hyväksi taas niin "mitäpäkuuluu?" kyselyihini vastataan "eipä mitään erikoista".
Onko se jotenkin vaikeampaa 40v ylittäneille ottaa rinkiin uusia ystäviä niihin kivoihinkin juttuihin mukaan.
Enkä kyllä alleviivaa täysin, että vain minä olisin jotenkin omituinen ja seurani ei siksi kelpaa.
Kylään kutsuihin vastataan, että juu tullaan, vaan ei näy ei kuulu, kun on ollut niin kiire. Kun sitten itse innokkaana menee niin huomaa kuinka yksipuolista se kyläily sitten onkin. Vuorovaikutusta kaipais.
Kuka nyt ratkaisisi ja toisi julki kuinka kummassa niitä potentiaalisia ystäviä oikein löytäis oikeasti tälläinen kohta viiskymmentä täyttävä, muualta muuttanut, parin muksun äitee joka haluais joskus virtaa kodin ulkopuoleltakin aikuisilta ihmisiltä. Eikä mitään parisuhdejuttuja vaan tavallisia kavereita, joiden kanssa vois nauraa itselleen ja muille, joilta sais virikkeitä ajatuksiinsa, joille ei tarttis olla aina jotain mieltä ja joitten seurassa vois olla hiljaakin ja kuunnellakkin vaan, eikä vaan murheita.
Ken kertois sen. - täälläkin
yksinyksinäinen kirjoitti:
Silloin soi puhelin ja viesti lentää kun ollaan ahdingossa, "ihanaa että jaksat kuunnella". Just! Mutta kun kaikki kääntyy hyväksi taas niin "mitäpäkuuluu?" kyselyihini vastataan "eipä mitään erikoista".
Onko se jotenkin vaikeampaa 40v ylittäneille ottaa rinkiin uusia ystäviä niihin kivoihinkin juttuihin mukaan.
Enkä kyllä alleviivaa täysin, että vain minä olisin jotenkin omituinen ja seurani ei siksi kelpaa.
Kylään kutsuihin vastataan, että juu tullaan, vaan ei näy ei kuulu, kun on ollut niin kiire. Kun sitten itse innokkaana menee niin huomaa kuinka yksipuolista se kyläily sitten onkin. Vuorovaikutusta kaipais.
Kuka nyt ratkaisisi ja toisi julki kuinka kummassa niitä potentiaalisia ystäviä oikein löytäis oikeasti tälläinen kohta viiskymmentä täyttävä, muualta muuttanut, parin muksun äitee joka haluais joskus virtaa kodin ulkopuoleltakin aikuisilta ihmisiltä. Eikä mitään parisuhdejuttuja vaan tavallisia kavereita, joiden kanssa vois nauraa itselleen ja muille, joilta sais virikkeitä ajatuksiinsa, joille ei tarttis olla aina jotain mieltä ja joitten seurassa vois olla hiljaakin ja kuunnellakkin vaan, eikä vaan murheita.
Ken kertois sen.olen myös vajaa viisikymppinen naisihminen. Minulla erotuksena, että ei ole ketään, joka edes kertoisi noita valituksiaan. Olen siis täysin kaveriton :( Hyvän päivän tuttuja on lukuisia, mutta moikkauksiin se sit melkein jääkin.
- abc-
Minulla on ihan sama juttu, haluaisin tavata ihmisiä ja jutella jne. muutenkin kuin hyvänpäiväntuttujen kanssa, joita näkee harrastuksissa, mutta ei muualla. Minua ei kutsuta yleensä mihinkään, vaikka yritän vaivihkaa tunketua mukaan kertomalla, että minulla ei ole ko. päivänä mitään ja että olisi joskus hauska käydä siellä minne he ovat menossa.
Ongelmana taitaa minulla olla sekin, että kaverini ovat kaikki ihmisiä, jotka päättävät muiden tapaamisista saman päivän aikana, kun minä taas mielummin suunnittelen etukäteen parin päivän päähän. En myöskään kehtaa lähettää tekstiviestiä tai soittaa, vaan mielummin kysyn mesessä, jos on samaan aikaan. Harvoin vaan on. - ertfuyilkj
Luulen, että monet välttelevät syvempiä kontakteja. On niin helppo vain olla perheen kesken ja pitää työ- ja harrastuskaverit hyvänpäiväntuttuina. Ei haluta mitään vakavaa, mutta kuitenkin seuraa.
Mä uskon, että meitä on ihan hirvittävästi! Itse koen sekä sitä, että joku haluaa lähempää kontaktia ja minä vaivaudun (yleensä tämä johtuu siitä, että en uskalla olla eri mieltä asioista ihmisten kanssa, vaikka omaankin jämäköitä ja selkeitä mielipiteitä, ja jos lähden lähempään kontaktiin, koen, että tämä seikka tulee ennemmin tai myöhemmin eteen jotakin kautta). Haluan pitää jonkun ihmisen siis etäällä, jotta mun ei tarvitsisi ottaa sitä riskiä, että tuo tyyppi saa tietää, että olen joissakin suhteissa erilainen. Pelkään varmaan, että mut hylätään kokonaan. Mielummin olen hyvänpäiväntuttu kuin täysin yksin. Pitäisi uskaltaa ottaa tuo riski, ennen kuin pääsee jotakuta ihmistä lähelle.
Toisekseen on sitäkin, että huomaan jonkun pitävän etäisyyttä. Ekana tulee mieleen, että olen tylsä, tyhmä jne. Joidenkin mielestä varmaan olenkin. On myös paljon niitä, joilla on selkeä periaate, esim työkavereita ei tavata vapaa-ajalla tai harrstuskavereita ei tuoda perhepiiriin. Monilla on myös ns. vanhat kaverit jo lapsuudesta. Ei sellaiseen porukkaan voi päästä kuin korkeintaan seurustelukumppani.
Myös kun jokin ryhmä on ollut jo pitkään olemassa, on ryhmädynaaminen lainalaisuus, että ryhmä on sulkeutunut, eikä siihen pääse ennen kuin tapahtuu jotakin radikaalia - joku avainhenkilö poistuu ja paikka vapautuu jollekulle samanhenkiselle.
Itselleni on tuottanut myös aina vaikeuksia päätää mihin ryhmään haluaisin kuulua. Esim. opiskelujen alussa porukka jakautuu aika nopeasti pienemmiksi ryhmiksi. Se on tavallaan ainoa tilaisuus päästä luontevasti mukaan. Minulle tapaa käydä niin, että en sitoudu mihinkään vaan seilaan eri porukoiden välillä (koska saan kaikista jotakin enkä oikein tiedä minkälaisten tyyppien kanssa tykkään hengata). Välttelen sitoutumista ja lopulta tipahdan ulkopuolelle. Vapaamatkustaja joutuu kärsimään! Vain ryhmään sitoutuva lunastaa paikkansa. Kukaan ei halua, että joku kuorii vain kermat päältä kustakin seurasta - ei jaksa sitoutua kaikkiin tylsiin ja arkisiin yhdessäolon hetkiin ja tekemään töitä sen eteen, että hauskuus säilyisi (kaikkien roolihan ei sitten ole olla pellenä, tarvitaan myös hyviä naurajia...), eikä luopumaan joistakin omista ajatuksistaan mukauttaakseen ne yhteneväisiksi ryhmän ajatusten kanssa, mutta haluaisi paikalle kuitenkin uutena vuonna ja juhnnuksena kun joku järjestää ne parhaat bileet. - yksin puhuja
Minä oon sosiaalinen. tykkäisin puhuu vaikka mitä ja vaikka mistä mut
kukaan ei koskaan kysy mitään eikä mua pyydetä ikinä mihinkään.
ei mun puhelinkaan soi ikinä. Veli on ainoo ketä siihen joskus soittelee - weirdo??
Kuulostaa niin tutulta. Tulen ihmisten kanssa toimeen (plaah miten kliseistä!) ja viihdyn porukassa, oon sanottu hauskaksi ja hyväksi tyypiksi, keksin kyllä höpötettävää eli ihan perus-smalltalkkia ja oon aina hymyileväinen ja ystävällinen. MUTTA..
Oon silti ilman kavereita/ystäviä. Kukaan ei soittele, ei kysy mihinkään, koitan ite pitää yhteyttä, mutta vastauksissa aina kestää ja joskus ei vastausta ei ees tuu. Ketään ei siis kiinnosta mun seura, vaikka ihan ok ihminen olenkin. Yliopistossakin muodostui ystävyyspiirit ja yhdessä hengissä pyörinkin puolisen vuotta, mutta selkeesti jätettiin ulkopuolelle...ja nykyään kukaan heistä ei pidä mitää yhteyttä eikä yliopistolla tuu juttelee, jos oon syömäs tms. Enkä tiedä miks..kaikki vaan nekin hoki, et oon hauska tyyppi. Tärkeintä ystävyyssuhteissakin on vastavuoroisuus, että molemmat saavat jotain suhteesta, ilmeisesti kukaan ei saa musta sen vertaa, että haluis viettää aikaa.
En tiiä, kai ihmiset jotenkin sit aavistaa et joku on yksinäinen ja hylkii sen takia? Voi olla tiedostamatontakin. Sosiaalinen älykkyys taitaa olla se, mikä meiltä yksinäisiltä puuttuu, kyky toimia tilanteista, lukea toisen mielenliikkeitä, käyttäytyä sen mukaisesti...kai sellaista voi opetella, mutta usein se tulee ihan geeneissä. Kai sitä toimii vaan jotenkin "väärin". Hauskaa tässä vielä on se, että opiskeluihin kuuluu sosiaalisen toiminnan ja pienryhmien toiminnan kursseja. Vaikka tiedän vaikka ja mitä, en ikinä voisi toimia siten, silloinhan enää en olisi minä vaan joku robotti. - ehkäjoskus
Itse olen sosiaalinen persoona, ja yksin elänyt koko ikäni.
Yksinäisyyttäni en ole koskaan kokenut ongelmakseni, olen aina ollut introvertti persoona. Josta tulee mielenkiintoinen dilemma.
Tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta ihmisuhteet ei kiinnosta. Ystäviä on tarpeeksi, mutta silti porukassa olen se hiljainen osapuoli. Olen yleensä kaikkien "likasanko"
Ihmiset haluavat kertoa minulle ongelmansa ja huolensa, kun ne tietävät että minuun voi luottaa En kerro juoruja eteenpäin. Kuuntelen mielelläni toisten ongelmia, mutta välillä tuntuu turhalta olla se "likasanko joka pitää asiat itsellään". Ainakin tälläisen kuvan olen saanut itsestäni.
Välillä tuntuu että koko ihmiskunta sais mennä tsunamissa, noh tämä oli minun vuodatus, ei siitä sen enempää. - 18 + 15
Tää on niin tuttua itsellekin, tahtoisi tehdä paljon asioita ihmisten kanssa, mutta ihmisiä ei vaan tunnu minun seura jostain syystä kiinnostavan, ehkä sitten olen liian tylsä tai jotain, seura kelpaa kyllä silloin jos on jotain mitä minulle purkaa ongelmia tai jos kysyn kylään, mutta toisinpäin ei homma tunnu koskaan toimivan, että ketään kiinnostaisi kuulla minun mahdollisista vastoinkäymisistä tai että minut kutsuttaisiin jonnekin mukaan, tulee aika pirun epä-arvostettu olo, voihan se olla et on vaan tutustunut vääriin tyyppeihin, itsekkäisiin, tuntuu olevan nykyajan kirous, mutta näillä nyt mennään kun ei tuo uusiin ihmisiin tutustuminen ole itselle ainakaan sieltä helpoimmasta päästä ja en mitään aivotonta bile porukkaa muutenkaan siedä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305792Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144364Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403237IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522951Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391549Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338- 621276
Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2321206- 791169
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul4011161