Positiiviset

Kun en ole eronnut. En tosin ole koskaan liittynytkään. Ehkä minun pitäisi liittyä ja sitten erota. Mitenkähän tuo liittyminen näppärimmin tapahtuu, tietääkö kukaan? Haluaisin mukaan, mutta suoraan johtoportaaseen ja kovalle palkalle.

Ei tarvitse alistua henkilökohtaiseen ajanhallintaan. Olen vapaa saarnaamistyövelvollisuudesta aivan samoin kuin vt seuran johtokin :-) Minun ei ole pakko olla kaveri henkilön kanssa joka elää räikeästi elämässä olevia normisääntöjä vastaan. Voin vapaasti tunnustaa, etten usko vt seuran maailmanloppu laskelmiin ja odotuksiin kun ne on, niin monta kertaa pettänyt aiemmin,,,,,

Se on samanlainen tunne kun herääminen sairauden jälkeen terveenä uuteen päivään.

>>Mikä on kaikkein parasta kun eroaa jehovan todistajista? Onko se totuus vai vapaus?

Sekä että, luonnollisesti.

Jehovantodistajuus on kuin raskas taakka, vaikkapa alasin, jota jäsenet kantavat läpi elämän taipaleen. Jehovantodistajat eivät tiedä itsekään miksi kantavat alasinta, mutta koska muutkin lähellä kantavat alasinta, jehovantodistajat eivät näe tilanteen kieroutuneisuutta ja jatkavat sen kantamista. Tilanteen kieroutuneisuus huipentuu niin että alasimen kantajat yrittävät kaupitella alasimen kantamisen ideologiaa muille ihmisille Ainoana Oikeana Tapana elää elämää. Alasimen kantamisesta tässä elämässä luvataan palkinnoksi ikuinen elämä alasimen kantajana paratiisissa.

Jehovantodistajat tietävät myös että jos he jättävät alasimen ja jatkavat elämän taipalettaan ilman raskasta taakkaansa, muut alasimen kantajat alkavat vierastaa taakasta luopujaa, eivätkä enää jatka matkaa tämän kanssa. Ymmärtäähän tuon tietyyllä tavalla. Kyllä se alkaa riepomaan ketä tahansa, jos vastaavassa tilanteessa huomaa kantavansa taakkaansa pelkästä kantamisen velvollisuudesta, samalla kun kaveri heittää vieressä kärrynpyörää hymyn kera. Kelle ei tuossa tilanteessa tulisi mieleen tarkastella lähemmin alasimen kantamisen mielekkyyttä?

Edellä mainitusta syystä alasinvalmistaja nimeltä Vartiotorni-seura on päättänyt ettei taakkansa pudottavien kanssa saa olla missään tekemisissä. Varsinkaan taakan kantamista käsittelevien asioiden tiimoilta.

Itse toimitin alasimeni paikalliseen valtakunnansaliin seitsemisen vuotta sitten, eikä sitä ole ollut ikävä sekuntiakaan sen jälkeen. Välittömästi kun olin pudottanut taakkani seurakunnan kolmen vanhimman eteen, oloni keveni huomattavasti. Pyörämatkakin salilta kotiin meni kuin lentäen.