Mitä ateismi tarjoaa??

Entäs, mitä Raamatun Jumala tarjoaa?

Ei auttanut suurissa katasrofeissa, ja hiljaista on muutenkin ollut.

Forumin uskovaisetki voisi vastata.

Mutta ei se lausepala-multinikkik, koska hänen juttujaan on vaikea seurata, kun vaihtaa Nikkiä, kuin sukkia
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8839263#comment-42520410
- Sinulle kommentti, multihihu

Sikäli kun ateismi tarkoittaa olemassaolevaa tilaa ílman häävimpää uskoa henkiolentoihin, ei sen voi katsoa "tarjoavan" yhtään mitään.

Mitä muut inhimilliset ominaisuudet "tarjoavat" ihmiselle? Esimerkkeinä kaljuus, punatukkaisuus tai vasenkäteisyys?


Jos ateismin katsotaan olevan "hankittu ominaisuus", jonka eteen joutuu jotain tekemään, näyttäytyy kysymys eri valossa.

Silloin vastaukseksi voisi antaa, että se ainakin vapauttaa jatkuvan synnintunnon ja helvetinpelon taakasta. Aikaa säästyy kun ei tarvitse aina rampata polvet ruvilla kirkossa eikä viettää unettomia öitä miettiessään oliko saarnaaja X vai saarnaaja Y oikeassa saarnassaan. Ja miettiessä mikä sekopää jumala loi tällaisen epätäydellisen maailman ja miksi.

Mitä Lentävän Spagettihirviön olemassaoloon uskomattomuus tarjoaa sinulle?

Mitä ateismi tarjoaa? Ilmaa ja tyhjää tyhjän paikalle.

on ajattelevana ihmisenä olemista.

Tervetuloa. Ateistit ja uskovaiset.

Kun miettii neutraalista näkökohdasta, ateismi ei tarjoa mitään. Usko puolestaan lupaa paljon muttei oikeasti anna mitään; se on vain toiveajattelua.

Ihmiset mielellään ajattelevat, että me ihmiset olemme jotenkin erityisiä. Ei pelkästään ihmiset, vaan uskovainen kuvittelee itse olevansa maailmankaikkeuden keskus ja ajattelee, että Jumalaa kiinnostaa juuri hänen tarpeensa. Kaikki hyvä elämässä pistetään Jumalan piikkiin ja kaikki hirveys, joka itselle ei tapahdu, sivuutetaan. Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Lastenkoti palaa poroksi. Kaikki kuolevat paitsi yksi lapsi. Sen yhden lapsen vanhemmat ajattelevat, että Jumala pelasti heidän lapsensa ja että he ovat erityisiä. Vanhemmat kiittävät Jumalaa ja tuumaavat, että Jumalalla oli hyvä syy tappaa muut lapset. Tutkimattomat tiet yms.

Todellisuudessa universumi on valtava ja kylmä paikka. On silkkaa sattumaa, että meidän planeetallamme on loistavat edellytykset elämän syntyyn. Viiden miljardin kuluttua auringosta loppuu vety ja siitä tulee punainen jättiläinen, joka imaisee Merkuriuksen ja Venuksen. Toinen galaksi törmää meidän galaksiimme, ja se on meidän merkityksettömän elämän loppu, mikäli edes selvitään niin pitkälle. Meillä ei ole mitään merkitystä. Me olemme aivan olemattomia tässä valtavassa universumissa. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta. En pidä totuudesta, muuta se on mitä on. Kunpa olisi Jumala (ei missään tapauksessa Raamatun narsistinen tyranni Jahve). Ymmärrän siis, miksi haluat elää harhassa ja toivoa parasta.

Elämä on valtava etuoikeus. Me olemme äärimmäisen epätodennäköisiä tapauksia. Tämä on meidän ainoa elämämme; nauttikaamme siitä siis niin kauan kuin se kestää. Kyyninen ihminen saattaisi kysyä, miksi elää, jos tällä ei ole mitään merkitystä. Pistän kysymyksen tähän muotoon: Miksi lukisit Steinbeckin "Hiiriä ja ihmisiä" -kirjan, jos tiedät, että se tyhmä tyyppi kuolee lopussa? Koska se on kivaa.

"Ennen kaikkea syntien anteeksiantamuksen kautta ikuisen elämän Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämän lisäksi elämän tarkoituksen, turvan millaisen häden keskellä tahansa, vakaan pohjan mille rakentaa koko ellämänsä, ihmisarvon, erinomaiset elämänohjeet... ym."

Jumala siis rakasti ihmistä niin paljon, että pelasti ihmiskunnan itseltään uhraamalla 1/3 itsestään itselleen. Jeesus lähettää uskomattomat ikuiseen kidutukseen, mutta rakastaa kaikkia. Jumala lähetti pelastuksen sanoman salassa muutamalle tyypille ainoastaan kerran 2000 vuotta sitten ja jätti jälkeensä kopioiden kopioiden kopioiden kopioita kirjoituksista, joiden kirjoittajista ei tiedetä juuri mitään, puhumattakaan lähteistä. Taivaassa on Jerry Falwellin, Pat Robertsonin ja paavien kaltaisia tekopyhiä paskoja. Ei kiitos.

Minulle ateismi tarjoaa todellisuuden.

keskustelija_ (toinen niistä?) kertoin uskon tuovan turvan hädässä kuin hädässä.

Ateismi pakottaa minut toimimaan hädässä itse. Minulla ei ole enkeleitä tai energiakilpiä suojaamassa minua ikäviltä asioilta, vaan joudun pitämään turvakenkiä ja tarkkailemaan ympäristöä. Pyrin myös itse vaikuttamaan asioihin, enkä rukoile asioiden tapahtuvan.

En ole ateisti siksi että ajattelisin sen "tarjoavan" minulle jotakin.

Asia vain on niin etten minä usko. En Jumalaan, en muihin jumaliin, en kuolemanjälkeiseen taivaaseen enkä helvettiin. Kun en usko niin en usko. Ja minä olen sen verran realisti etten voi perustaa elämääni valheelle - en haluaisi vaikka voisinkin. Ihmettelen miten jotkut voivat niin tehdä. "Uskonpas tässä Jumalaan niin saan voimaa ja turvallisuudentunnetta..." Kyllä minä katselen maailmaa silmiin ihan sellaisena kuin se minun käsitykseni mukaan on, kuolemineen kaikkineen.

Päätellen esimerkiksi Radio Dein sunnuntai-illan kyselyohjelmasta niin monia uskovia ihmisiä ahdistaa kovastikin kaikki Raamatun ristiriidat. Ja ihmekös se, kun vaakalaudalla on niinkin iso asia kuin joutuuko kuoltuaan ikuiseen helvetin tuleen. Kyllä minua varmaan ahdistaisi se etten ymmärtäisi mitkä kohdat Raamatusta pitäisi ottaa Jumalan sanana ja mitkä käännösvirheinä tai taktisina kirkolliskokouksen päätöksinä jos olisin uskovainen.

Ateistina voin koko ajan iteroida maailmankäsitystäni kaiken sen perusteella mitä kuulen, näen ja luen, eikä minun tarvitse olla uskovinani mihinkään mihin en usko. Se on valtavan levollista ja hyvän tuntuista. Tuntuu että uskovaisena pitäisi olla sotajalalla vähän sinne sun tänne päin, pelätä tieteen uusia läpimurtoja ja hämmentyä uusista tiedoista Raamatun teksteihin liittyen. Nytkin on pitänyt odottaa piispoilta selvitystä siihen saako vai eikö saa homopareja siunata avioliittoon... ateistina voin olla ihan vapaasti sitä mieltä että homojen rakkaus on yhtä arvokasta kuin heteroidenkin - rakkautta ei varmaan ole koskaan liikaa maailmassa.

Ateistina ymmärrän että esimerkiksi luonnononnettomuudet ovat vain luonnononnettomuuksia, eikä minun tarvitse kysellä epätoivoisena, miksi Jumala nukkui kun maa järisi. Tiedän että mitä tahansa voi tapahtua, ja aika paljon on tapahtunutkin, mutta en pelkää etukäteen vaikka en kuvittelekaan olevani mitenkään Jumalan erikoissuojeluksessa. Kohtaan tilanteet sitä mukaa kunne tulevat.

Ehkä tärkeintä on se - näin suomalaisena ateistina - että minun ei tarvitse kiemurrella Raamatun ristiriitaisten käskyjen ja kertomusten sokkeloissa ja yrittää selitellä niitä parhain päin. Voin koko ajan olla rehellinen ja katsoa kaikkea avoimin silmin, ja noudattaa omia moraalisääntöjäni parhaani mukaan vilpittömästi ja hyvällä omallatunnolla.

En ole uskonnoton tarjousten perässä, vaan siksi että en usko jumaliin.

Mutta mitä etuja uskon puute minulle antaa?

Oman elämän.

Henkisen vapauden.

Avoimet silmät.

Ymmärryksen elämän ainutkertaisuudesta.

Nämä nyt ensinmäisenä tuli mieleen. Voi niitä olla muitakin.

Kristinuskon jumala tarjoaa todella paljon. Ateismi ei tarjoa mitään.
Kristinusko jumala tarjoaa mm:
-valheita
-turhaa toivoa

Lähtisin purkamaan tätä sillä tavalla, että teismi tarjoaa mahdollisuuden uskoa johonkin yliluonnolliseen, mikä sitten lopulta (toivon mukaan) koituu uskovan (sinun) pelastukseksesi. Kyse on lopulta mielipiteestä - onko jumalaa olemassa? Ei? Ehkä? Kyllä? Takana saattaa myös olla toive, ettei elämä lopu kuolemaan. Sitä toivetta täyttämässä meidän pallollamme on useita eri uskontoja ja uskomuksia.
-Ateismi tarjoaa näkemyksen ettei jumalaa ole, mutta ateismi ei välttämättä sulje jumalan olemassaoloa pois, vaikkakaan ateisti ei jumalaan usko. Teismi on varmaa uskoa jumalaan ja siksi teisti ehdottomasti uskoo jumalaan.

Usko negatiivinen asia jos joku uskoo siihen? Ei varsin näinkään. Minusta jokainen saa vapaasti uskoa mihin haluaa, kunhan ei tyrkytä omaa uskoaan muille eli pitää sen omana asianaan. Keskustella voi, mutta näkemyserot johtavat todella helposti väittelyihin, mikäli ei ole valmis hyväksymään vastapuolen näkemystä. Väittelyt eivät yleensä johda muuhun kuin eripuraan, niin vaikeaa "mielipideasioista" kiistely on, kuten varmaankin tiedätte.
-Minulla on teistisiä kavereita ja ateistisiä kavereita, mutta ei se luo välillemme mitään muuria ettemme voisi olla toimia tai viettää aikaa yhdessä. Ei sillä uskontosuunnalla ole niin merkitystä, eikä sitä tarvitse erikseen ajatella jokaisen ihmisen kohdalla: toisen usko ei ole sinun asia.

Erot tulevat silloin enemmän esiin, jos selitetään jotain tapahtumaa; teistin mielestä kaiken takana on jotain yliluonnollista - ateistin mielestä sellainen ei ole todennäköistä tai edes mahdollista. Parempaa hedelmää kuin usko? Mielestäni tuottaa, sillä ateistin ei tarvitse selittää asioita yliluonnollisella oliolla tai muilla uskomuksilla. Toisaalta sekin riippuu aivan keneltä kysyy, joku toinen ihminen saattaa kokea jonkun uskonnon omakseen ja omistaa elämänsä täysin sille (esim nunnat).

Minä olen _ollut_ nuorena "krisseli" ja olen hylännyt jumalan sekä kaiken yliluonnollisen. Minulle on lapsesta asti syötetty uskonnonopetusta, joten jumaluskon poistaminen ei ollut helppoa. Tämän vuoksi en pidä siitä, että lapsille/nuorille opetetaan uskontoa kouluissa, sillä koulujen tehtävä on opettaa perustaidot ja -tiedot ... eikä toimia kirkkojen jatkeena. Tosin Suomi on muutenkin takapajula kirkon ja valtion integraationsa kanssa.
-Ateismi on tuonut elämääni selkeyttä ja rationaalisuutta. Pidän siitä, ettei tarvitse sulkea silmiä tutkitulta tiedolta sen vuoksi, että voisi selittää asian jumalalla - tai selittää jotain tuntematonta ilmiötä jumalalla. Minusta jumalan olemassaoloa ei tue mikään tosiseikka tai mittaustulos - vain se, mitä me itse kuvittelemme/uskomme pyhästä kirjasta lukemamme perusteella.

ateismi ainakaan minulle ole antanut yhtään mitään näinä vajaana viitenäkymmenenä vuonna. Elämä sen sijaan on antanut, paljonkin. En ole ateisti siksi että olisin ateismilta vailla jotain. Olen ateisti koska A) synnyin sellaiseksi ja B) en näe tarvetta ruveta uskovaiseksikaan.

Minä en ajattele kaikesta kuten sinä, mutta en pidä itseäni sen takia huonompana kuin sinua. En kaipaa vastauksia kysymyksiin, joilla ei ole merkitystä, kuten teidän hellimänne "mitä elämän jälkeen tapahtuu". Sen näkee tai ei näe sitten kun sen aika on, en aio kuluttaa ainoata elämääni märehtimällä moisia, mutta en aio kieltääkään ketään niin tekemästä.

Maailmassa on 10 000 erilaista uskontoa, mutta ateismia on tarjolla vain 1 kpl.

Ei ateismi tarjoa itsessään mitään. Siinähän se iso ero onkin. Se ei tarjoa mieletöntä huuhaata totuutena eikä sisällä valtavaa määrää ehtoja, joita noudattamalla saat muka palkinnon.
Ateismi on vapautta uskonhumpuukista. Siinä ei ole ehtoja. Siinä on minusta enemmän kuin kylliksi. Voit keskittyä tähän elämään, tässä ja nyt.

Uskovaisen ei ehkä kannatakaan luopua uskosta. Itsenäiseen elämään pitää kasvaa.

Esimerkiksi 1960-1970 lukujen vaihteessa monissa kouluissa oli villin lännen meininki sen vuoksi, että autorittäärisen kotikasvatuksen saaneilla lapsilla ei ollut itsekontrollia ja lisääntynyttä vapautta ei osattu hyödyntää järkevästi. Kurista aiheutuneita patoutumia purettiin kohteisiin, joissa oli tilaa, ei sinne, mistä patoutumat olivat aiheuttaneet. Kontrollissa elänyt uskovainen ei ehkä tiedä, mikä on oikein, mikä vääärin, mikä järkevää, mikä tyhmää, kun se tulee ensimmäistä kertaa eteen. Siksi uskosta irtaantuminen ei ehkä olekaan niin helppo prosessi kuin voisi luulla.

halpamaisimpia ihmisiä keskustelupalstoilla ovat nimimerkki "keskustelijan" kaltaiset hit-and-run-uskovaiset. Kun eivät saakaan mieleisiään vastauksia, luikkivat piiloon osallistumatta enää mitenkään avaamaansa ketjuun. Ja sitä ennenkin osallistuminen on juuri tällaista, mitä tässäkin ketjussa. Pelkkää räkytystä, yhteenkään hänelle asiallisesti kirjoitettuun kommenttiin hit-and-run-uskovainen ei reagoi. Vastenmielistä.

Ateismista johtuva vapaus antaa.

1. Ei tarvitse kuluttaa energiaa ja aikaa rukoilemiseen ja muihin uskonnollisiin toimiin.
2. Voi syödä sikaa.
3. Ei tarvitse maksaa kirkolle veroa.
4. Voi katsella telkkaa ja luke kirjoja.
5. Voi tutkia maailmaa ilman pelkoa.
6. Ottaa vastuun omista tekemisistään eikä voi hakea syyllistä saatanasta tai mistään muusta.
7. Voi ystävystyä ihan erilasiten ihmisten kanssa.
8. Ei tarvitse potea syyllisyyttä näennäisistä asioista kuten synti.

Ainakin sen että sinun ei tarvitse maksaa 2% tuloistasi firmalle joka hidastaa tieteen kehitystä ja pitää yllä ja hyvänä monta tuhatta vuotta vanhoja typeriä uskomuksia kuten sitä että lasten silpominen miellyttää jumalaa tai että vähemmistöt kuten homoseksuaalit tulisi tuhota.

Mitä ateismi tarjoaa ja onko ateismi parempi asema kuin teistinen uskonto, ovat kaksi eri asiaa.

Ensimmäiseen: Ateismi ei tarjoa yhtään mitään.

Jälkimmäiseen: Ateismi on teististä uskontoa parempi sen takia että se ei ole teistinen uskonto.