Missä sinä olet 10 v päästä?

Täytyy myöntää etten paljon ole ajatellut asiaa. Masentaisi tehdä tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia huomatakseen etteivät ne toteudu. Toivoisin että mulla olisi joku kiva duuni ja joku kiva nainen. Ehkä lapsia, en tiedä. Ne eivät ole välttämättömiä mutta voivat olla kivoja.

Toivon myös etten todellakaan kirjoittele tälle palstalle enää silloin.

Rahaa en kaipaa erityisemmin. Kunhan tulen toimeen. En ole kovasti rahan perään. Helsingissä nyt on tietty minimitulo X joka on kohtuullisen korkea jotta saa perusmenojen lisäksi itselleen joskus jotain ylimääräistä kivaa. Mutta en mä paljon enempää tarvitse. Kunhan on varaa syödä, asua siellä missä haluan, ostaa HKL:n lippu, olutta, vaatteet ja rahaa matkustella tai tehdä jotain kivaa joskus.

Haaveilen kaikesta todella arkisesta. Toivon että 10 vuoden päästä minulla on kiva duuni ja kavereita, olen terve ja pystyn liikkumaan ja tekemään kaikkea ihanaa. Jos on kumppani, joku terävä ja reilu tyyppi niin avot.

Pelkään että uuvutan itseni opiskelulla ja päädyn valkotakkisten seuraan lepäilemään.

Toivon että 10 vuoden päästä olen lopettanut tupakoinnin, löytänyt työpaikan ja mukavan tyttöystävän jonka kanssa synkkaa ja voi tehdä asioita yhdessä.

Pelkään että 10 vuoden sisällä olen kuollut yksin tupakoinnin ja huonojen elämäntapojen aiheuttamiin komplikaatioihin kuten vaikka johonkin erinäisistä syövän muodoista joiden kehittymisen todennäköisyyttä tupakointi lisää, tai verenkierto elimistön toimintahäiriöihin. Pelkään myös että 10 vuoden päästä olen katkera ja hapannaamainen enkä enää edes pidä kenestäkään ja näen ihmisissä vain jotain eläimellistä ja rumaa enkä osaa enää arvosata läheisyyttä ja ihmissuhteiden sisältöä.

Juuri siinä missä nytkin. Missä olin jo 10 vuotta sitten. En toivo enkä pelkää mitään. En välitä. Lyhyet virkkeet peräkkäin on taiteellista.

Luin ensin että 10 pv päästä ja se tuntui jotenkin syvälliseltä ajatukselta että missä olen reilun viikon päästä maanantaina, mutta se olikin 10 v!! Ei hajuakaan.

Olipas sympaattisia toiveita ja pelkoja. Nuorten naisten angsti on jotenkin niin paljon somempaa kuin nuorten miesten. Kenties ei koettuna, mutta luettuna ja kirjoittajaa tuntematta.

Oma tulevaisuuteni, optimistinen ennuste: Naimisissa, vietän keski-ikäistä ja keskiluokkaista elämää. Kotia sulostuttaa pullantuoksuinen ja viisas vaimo, lisäksi yksi tai kaksi vaahtosammuttimen kokoista pientä ihmistä. Työ nykyinen tai ehkä jokin haastava esimiestehtävä. Terveys ja kunto hyvät, vapaa-ajan käytän joko kuntosalilla, lenkkipolulla tai perheen kanssa. Välillä tapailemme muita samanlaisia perheitä. Torstai on hernekeittopäivä, ja pannukakkua on myös.

Pessimistinen ennuste: Yksin, aivan kuten nyt, paitsi kymmenen vuotta vanhempana, epätoivoisempana ja masentuneempana. Asun samassa kämpässä, josta tosin laina alkaa olla melkein maksettuna. Kirjoitan tälle palstalle katkeria ja naisvihaa tihkuvia posteja. Vuosikausien runkkaaminen tuottaa minulle jännetuppitulehduksen, jonka valehtelen lääkärille johtuvan toimistotyöstä ja hiiren käytöstä. Alkoholia menee reippaasti, välillä arki-iltoinakin. Työpaikka ryyppäämisen takia katkolla. Kaljamaha kasvaa, kolesteroliarvot heikkenevät, terveys monin tavoin rapistumaan päin. Rappusten nousu kolmanteen kerrokseen hengästyttää. Ystävät ovat harventuneet vähiin, sillä perheelliset pitävät minua omituisena friikkinä eivätkä enää juurikaan viitsi ottaa yhteyttä. Kaveripiirini koostuu muutamasta samanlaisesta hylkiöstä kuin itsekin olen.

Tapan itseni jos olen yhä tällä palstalla.

Toivoisin olevani vakituisessa (hyvä palkkaisessa) työssä jossa myös viihdyn. Minulla olisi jo lapsi tai parikin, vaimo/avopuoliso ja terveys kunnossa sekä hiukset vielä päässä.

Tuo kaikki näyttää kuitenkin yhä kaukaisemmalta ja epätodennäköisemmältä kun vuosia tulee aina vain lisää ja työttömänä (opintoja viimeistelevänä) sinkkuna on tullut elettyä jo pari vuotta.

Pelkään sitä että vielä 10 vuodenkin kuluttua olen työttömänä, eikä minulla ole edes yhtään seurustelusuhdetta takana, lapsista puhumattakaan.

Asun saarella mieheni kanssa. Lapsia 1, korkeintaan 2. Teen etätyötä, kasvatan käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria. Kalastan ja liikun luonnossa vapaa-aikana, mutta kotona käytän edelleen korkkareita. Auttelen miestäni maatilan töissä mahdollsuuksien mukaan.

Elämä on arkista, joskus ylellistä, ei liian stressaavaa. Olen tyytyväinen.

Miten päin vain ajattelenkin, keksin vain nämä asiat, jotka tosissani haluaisin minulla olevan. Eli:

- koiria
- laaja, hyvin organisoitu oma kirjasto
- tenniskenttä
- laadukas valikoima soittimia ja oma pieni äänitysstudio kokeiluja varten
- jo kauan suunnittelemiani maailmanparannusprojekteja
- tilaa kasvattaa oma ruokani
- lunta talvisin
- kaunis puutarha kesäisin
- muistikirjoja ja kynä

Ei mitään kovin vaatimatonta siis. Mutta kohtalaisen mahdollista, luulisin... jos hyvin käy.

En ole paljoa miettinyt asiaa kun elän hetkessä tai korkeintaan ajattelen pari viikkoa eteenpäin mutta kuitenkin heitetään seuraavat:

Toiveeni: Olen terve, hyvä työpaikka jossa hyvä toimeentulo sekä se että olen kohdannut mukavan naisen jonka kanssa synkkaa hyvin yhteen. Ehkä lapsiakin muutama.

Pelkoni: Se että olen täysin rahaton yhteiskunnan elätti sekä terveyden menettäminen. Yksinäisenä oleminen, viinaan lankeaminen eli alkoholisoituminen.

A) Toive on: Nibiru tulee ja ihmiskunnassa tapahtuu valtava henkinen muutos. Henkiset intovertit pääsevät oikeuksiinsa, ja materialistiset ekstrovertit ovat lähinnä kehityshäiriöisiä. Vaihtoehtoisesti Nibiru voisi vain tuhota koko planeetan.

B) Todennäköisyys on: Työttömyyden ja yksinäisyyden seurauksena henkinen ja fyysinen terveyteni romahtaa. Saan sairauskohtauksen ja sydämeni vain lopulta pettää. En edes yritä pelastaa henkeäni, vaan asetun selälleni makuulle ja kuolen katkera hymy huulillani.

C) Pelko on: Rakastun koko sydämestäni naiseen, joka tuntuu juuri oikealta ja hän vastaa tunteisiini. Tullessani töistä yhteiseen kotiimme, eteisessä vastaan tulee alaston mies. Mies näyttää huumehörhöltä ja on huumeista ja pillereistä sekaisin. Hän esittäytyy Einoksi ja kertoo nussivansa vaimoani, mutta minun ei kuulemma kannata siitä loukkaantua ja voisin hänen puolesta tulla kolmanneksi mukaan, jos tykkään pahaa. Koko maailmani romahtaa ja päädyn kaikkien iltapäivälehtien lööppiin seuraavana päivänä.

Toiveversio:
Teen samaa duunia kuin nyt, mutta palkka on isompi ja työpäivät sujuvat vaaleanpunaisessa hurmoksessa. Olen naimisissa sielunkumppanini kanssa, joka on myös kihisevän seksikäs kissaeläin. Meillä on pari muksua, jotka ovat terveitä ja iloisia, eivätkä koskaan ylitä äänivallia. Olen kirjoittanut pari kirjaa. Finlandia-ehdokkaiksi valittiin tosin Jungfrau ja Ella, mutta hyvän rytmityksen ja reijomäkimäisten karikatyyrihahmojen ansiosta oma kirjani myi aivan vitun paljon enemmän.
Elinvoimaa piisaa ja talous on kunnossa, sytyttelenkin pienessä konjakkipöhössä sikareja viidenkympin seteleillä.

Pessimistinen versio:
Saan potkut töistä, ja viinankäyttöni karkaa täysin hanskasta. Käytän myös liikaa lääkkeitä ja hemohessiä, ja piikitän silloin tällöin. Maksani vinkuu vaihtoa. Vaimoni lähti jo vähän aiemmin, kun tuhkamunaisuuteni lopullisesti varmistui. Kun nettiyhteys toimii, postailen sapenkarvaita vuodatuksia sinkut-palstalle. Joka päivä on minulle askel lähemmäs aitoa rantojen miestä.

Sitten yllättäen paranin taudista joka käy hankalammaksi kunnes kuolee.
Nyt pitää miettiä mitä tehdä 30-40 vuoden aikana.

Missä ellastella on kun tavoitteesta on 1/10 kulunut?

Veikkaisin, että omalla kohdallani ei ole kauhean moni asia muuttunut. Todennäköisesti työskentelen silloin samalla alalla ehkä jopa samantyyppisissä tehtävissä, koska pidän siitä mitä teen. Todennäköisesti edelleen sinkkuna ja vapaa-ajat lusmuillen tai urheillen. Todennäköisesti vain omaisuutta on kertynyt kymmenen vuoden aikana enemmän, mutta muuten elämä aika samaa kuin nytkin. En kyllä valittaisi vaikka näin menisi.

Olen vielä sen verran nuori että elämäni tulee muuttumaan seuraavien 10 vuoden aikana niin paljoa etten varmaan osaa edes kuvitella mitä se silloin tulee olemaan.

Todennäköisesti olen silloin jo työelämässä, muuttanut jollekin toiselle paikkakunnalle, löytänyt puolison ja ehkä jopa perustanut perheenkin hänen kanssaan.

Terveyden toivoisin olevan kunnossa ja jotain liikuntaa haluaisin yhä pystyä aktiivisesti harrastamaan, vaikka aika ja ikä tekevät varmasti tehtävänsä, eikä sitä yli 30 vuotiaana enää voi olla samassa kunnossa kuin nyt reilu parikymppisenä.

Kartanossa.