Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Unohda alkuun noi juttelu paineet, runkkaat ni kyllä se siitä.

Se on tuttu tunne tuo että varattuun ihastuu, ei sille vain voi mitään pitää vain ajatella aivan muita asioita. Siis niin olen itse tehnyt. Alkaa nimittäin olemaan tässä iässä jo sellainen tilanne että toista vapaata ei noin vain kohtaakaan ja jos kohtaakin niin ei sitten ihastu ollenkaan. Sopivat tuntuu olevan jo varattuja, ei sille mitään mahda. Mutta joo kummiskin on melko samanlainen tilanne että en ole ihastunut juuri keneenkään muuta kuin varattuun viime aikoina, no elämä on. Juttelu onnistuu kyllä aivan hyvin silloinkin kun joutuu sen naisen kanssa olemaan tekemisissä, kunhan vain ei ajattele sitä asiaa ollenkaan. Ja aika äkkiä sen ihastuksen unohtaa myös, kun tietää että varattu on.

No mutta kuitenkin katselee vain muualle jospa joskus kohtaisi sopivan vapaanakin.

Luepa tää teksti:

http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html

Koita ottaa tuo elämys positiivisena ilmiönä. Nauti ihastumisen tunteesta. Saat voimaa siitä että tiedät pääseväsi taas töihin mennessä näkemään ihastuksesi kohteen. Vaikka tunne onkin tietysti katkeransuloinen koska nainen on jo varattu. Sitä en osaa sanoa kannattaako sinun mennä tunnustamaan ihastuksesi, hän tuskin ajattelee sinua samalla tavalla ja käyttäytyminen saattaisi muuttua sen jälkeen.

Ja mikäli tuo viimeinen lause viittaa itsetuhoisiin ajatuksiin, ne saat unohtaa tykkänään. Ihastuksia tulee kyllä varmaan vielä lisää jos yhtään pyörit ihmisten ilmoilla. Vaihda ennemmin vaikka työpaikkaa jos et kestä nähdä häntä. Ihatumiset, ja jopa rakastumisetkin kyllä hiipuvat muutamassa vuodessa jos niitä tunteita joutuu yksin kantamaan ilman vastakaikua, näkemättä toista enää.

Itselläni on ollut usein samantapainen tilanne. Olen ihastunut elämäni aikana puolisenkymmentä kertaa. Nuorena olin yksinkertaisesti liian ujo ja osaamaton tekemään mitään asian suhteen, sitten naiset olivat jo varattuja, ja nyt liki nelikymppisenä ikäero on tullut esteeksi kun ihastuksen kohteet ovat jo puolet itseäni nuorempia. Naismaku kun ei tunnu muuttuvan vuosien vieriessä. Sellainen iloisuus ja söpöys joka minua viehättää tuntuu katoavan naisilta ennen kolmeakymmentä ikävuotta, yleensä ottaen. Yhteen kolmikymppiseen yksinhuoltajaan ehdin pikaisesti tutustua joka vaikutti vielä olevan sellainen, ja hän vaikutti peräti kiinnostuneelta mutta odotti minulta sellaisia iskijän otteita mitä en itsestäni ehtinyt löytää sinä lyhyenä aikana jolloin olisi ollut tilaisuus. Mutta nyt meni jo harhateille.

Mitä itse olen tehnyt vastaavassa tilanteessa? Romanttisena haaveilijana olen joskus laittanut rakkauskirjeen naiselle joka vei jalat altani, kun en muuten tiennyt mitenkä hänet tavoittaisin, ja sainkin kivan vastauksen missä nainen ylisti kirjettäni mutta kertoi kuitenkin olevansa jo varattuna. Joskus olen tehnyt suoran lähestymisen, ja saanut pakit. Ja nyt mietiskelen pitäisikö ennen muualle muuttoa (muutto ei liity ihastumiseen btw.) laittaa kiitokseksi nimettömänä sydänkoru söötille naapurintytölle, joka on sulostuttanut elämääni jo muutaman vuoden, ihan vain noin romanttisessa mielessä, toki tiedän että olen liian vanha mies lukiolaistytölle jolla on koko elämä vielä edessään. Sydän kun ei tunne ikärajoja, toisin kuin pää.

tv. Ujo erakko, joka tulee pysymään varmaankin yksinäisenä, mutta silti kohtalaisen onnellisena lopun ikäänsä.

Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa. Joko flirttaile sen naisen kanssa, ole jonkunasteinen kaveri (jos pystyt), ja kun naisen suhde joskus ehkä päättyy, ja itse olet vapaa, niin iske kiinni.

Toinen vaihtoehto on, että annat ihastumisen mennä ohi pikkuhiljaa, ja unohdat koko jutun.

monenko miehen nussima tämä "neito" on?

Tyypilliselle 30v suomalaiselle naisella on 10-50 ex-panoa ja sinkkuaikana seksisuhde. Älä unohda villien nuoruusvuosien ulkomaalaisten miesten kokeiluja.