Olen tässä miettinyt, kiinnostaako ketään miestä oikeasti minunlaiseni nainen...siis arvomaailmaltaan ja toiveiltaan/haaveiltaan elämän suhteen. Tässä ei ole nyt tarkoitus perehtyä ulkonäköön, vaan em.asioihin.
Toivoisin että voisin viettää normaalia elämää, arkea. Että voisimme miehen kanssa käydä viikonloppuna isossa automarketissa ostamassa kerralla viikon ruuat. Viettäisimme aikaa kotona, ystävien kanssa, ulkoilemassa, lätkämatsia katsoen, keilaamassa, minigolfia kesällä pelatessa, eloluvissa, ravintolassa silloin tällöin syöden. Et viihtyisi baarissa, sillä minäkään en viihdy. Yhden yön juttuja sinulla ei olisi ollut, koska minullaakaan ei ole ollut.
Toivoisin saavani joskus omaa aikaa, lähtisit vaikka kavereidesi kanssa viikonlopuksi mökille kalastamaan tms. ällöin sinäkin saisit omaa aikaa.
Siivoisimme, laittaisimme ruokaa yhdessä, en tarkoita yhdessä samaan aikaan joka päivä vaan että molemmat teksisivät oman osuutensa yhteisein kodin eteen.
Toivon että mies pitäisi lemmikeistä ja ehkä haluaisi lapsen sitten myöhemmin.
Mielestäni en odota mitään kuuta taivaalta, olisi kiva joskus saada kukkia ja silloin itsekin huomioisin miestä jollain mikä häntä ilahduttaa. Toivoisin ennen kaikkea että mies siis jakaisi arjen kanssani ja viihtyisimme yhdessä.
En välitä rahasta enkä yhteiskunnallisesta asemasta, toivon että tulemmo yhdessä riittäisivät normaaliin elämään, ilman joka päiväistä senttien laskemista ja että joskus pääsisimme vaikka etelän matkalle yhdessä. Miehen ammatilla ei ole väliä, kunhan hän itse pitää työstään ja kokee sen mielekkääksi. En tarvitse isoa luksus taloa, rivitalokin pienellä pihalla olisi kiva, jossa voisi kesäisin grillata.
Tunnistaako kukaan mies tämän kaltaista elämää sellaiseksi joka tekisi onnelliseksi? Minusta alkaa tuntua, ettei tälläisiä asioita haluavia miehiä ole olemassakaan ja siksi toivonkin että joku osoittaisi ajatukseni vääräksi.
Miehet! Rehellinen vastaus!
59
1364
Vastaukset
- sinkku myös :/
Mielenkiintoista nähdä millaisia vastauksia miehiltä tulee?
"Tunnistaako kukaan mies tämän kaltaista elämää sellaiseksi joka tekisi onnelliseksi? "
Juu kyllä tunnistin. Ihan hyviä asioita.- Ikisinkkuko?
Muutama kirjoitusvirhe oli kiireessä lipsahtanut tekstiin eli "tms. ällöin sinäkin saisit omaa aikaa" pitäisi olla tällöin ja "tulemmo" tulomme.
- myös sinkku minäkin
Mielenkiintoista on se, että viesti on luettu yli sata kertaa mutta vastauksia ei tule. Minäkin olen samankaltainen nainen, mutta näköjään miehiä kiinnostaa vain joko ulkonäkö mitä tässä ei kerrottu tai sitten seurapiirit vai mikä on ettei tavallinen, normaali arki kelpaa mukavan ihmisen kanssa? Elämästä kuitenkin 99% on arkea!
- Marko.M
Tuollainen nainen olisi oikea NAPAKYMPPI!
- Ikisinkkuko?
Kiva kuulla! :) Sittenkun vielä kohtaisin ja saisin kaltaisesi miehen niin eipä voisi elämä enää enempää hymyillä!
- Pitkä mies19
Kunhan ensin opetat mut kokkaamaan muuta kuin spagettia ja jauhelihakastiketta :) (tämähän lisäisi meidän laatuaikaa).
- Ikisinkkuko?
Onnistuu, jos pidät normaalista suomalaisesta kotiruuasta makaronilaatikkoineen ja lihapullineen(ei kaupan valmiita pullia ei!) ja perunamuusseineen :) yms.
sehän olisi oikeasti mukavaa laatuaikaa!!! Opettaisin mielelläni!
- .......
No minä haluan kokeilla siipiäni työelämässä ja katsoa, kuinka pitkälle pääsen urallani. Toivoisin siis, että nainen ottaisi kodin vastuulleen ja kun lapsia hankittaisiin, voisi hän minun puolestani halutessaan jäädä kotiäidiksi, jos vain tuloni riittäisivät siihen. Tietysti kantaisin vastuuni lasten kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta arjen pyörittäminen olisi naisen vastuulla.
Rivitaloa tai autoa en halua, niistä kun on pelkkää harmia ja vaivaa. Tahtoisin asua vanhassa kivitalossa Helsingin keskustassa, jolloin voisin kävellä töihin. Pienikin asunto riittää, kunhan saan oman pienen työhuoneen, jossa voin syventyä projekteihini viikonloppuisin ja levitellä papereita ja kirjoja ilman että kukaan siitä valittaa.
Noin muuten kuvailemasi aktiviteetit eivät aivan kuulosta normaalin lapsiperheen arjelta, kyllä sitä enemmän lasten ehdoilla mennään ja vapaa-aika on vähissä.- meillä näin
Nuo aloittajan kuvailemat aktiviteetit olikin minun käsitykseni mukaan tarkoitettu sille ajalle kun ollaan kahdestaan ennen lapsien hankkimista, eli seurustelun ajaksi.
Lapsien kanssa pystyy kuitenkin viettämään sitten niitä koti iltoja ja miksei vaikka koko perhe pelaisi yhdessä lautapelejä kun lapset ovat siinä iässä että kiinnostuvat niistä tai jos vaikka koko perhe sitten lähtee silloin tällöin yhdessä luistelemaan tai retkelle jossa paistaa nuotiolla makkaraa. Näin meillä ainakin.
Uran havitteleminen ei välttämättä ole paha asia, mutta mielestäni isä ei voi syventyä projekteihin viikonloppuna, vaan hänen tulisi viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa. Ainakin suurimapana osana viikonloppuja, poikkeuksia voi toki tehdä. Ja vaikka arjen pyörittäminen olisikin pääosin naisen vastuulla niin kyllä se mieskin voi roskat viedä ja imuroida ja pestä pyykkiä. Meillä ei toimi se, että nainen on kotona ja hoitaa kaiken ja että mies ei tee yhtään mitään. Jollain tapaa täytyy osallistua kotitöihin miehenkin. - Pitkä mies19
meillä näin kirjoitti:
Nuo aloittajan kuvailemat aktiviteetit olikin minun käsitykseni mukaan tarkoitettu sille ajalle kun ollaan kahdestaan ennen lapsien hankkimista, eli seurustelun ajaksi.
Lapsien kanssa pystyy kuitenkin viettämään sitten niitä koti iltoja ja miksei vaikka koko perhe pelaisi yhdessä lautapelejä kun lapset ovat siinä iässä että kiinnostuvat niistä tai jos vaikka koko perhe sitten lähtee silloin tällöin yhdessä luistelemaan tai retkelle jossa paistaa nuotiolla makkaraa. Näin meillä ainakin.
Uran havitteleminen ei välttämättä ole paha asia, mutta mielestäni isä ei voi syventyä projekteihin viikonloppuna, vaan hänen tulisi viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa. Ainakin suurimapana osana viikonloppuja, poikkeuksia voi toki tehdä. Ja vaikka arjen pyörittäminen olisikin pääosin naisen vastuulla niin kyllä se mieskin voi roskat viedä ja imuroida ja pestä pyykkiä. Meillä ei toimi se, että nainen on kotona ja hoitaa kaiken ja että mies ei tee yhtään mitään. Jollain tapaa täytyy osallistua kotitöihin miehenkin.Meillä näin. Ikisinkkuko ei kirjoittanut miten sitten jatkuisi, kun lapsi tulisi mukaan kuvioihin, ja näin uskoisin sen siitä jatkuvan. Ikisinkkuko? Kirjoita sinun mielipiteesi siitä miten sitten kun lapsi tulisi mukaan kuvioihin olisi kiva kuulla mielipiteesi.
Ps: Ikisinkkuko? Mieliruokani sattuu olemaan itse tehdyt lihapyörykät ja perunamuusi. (itse en kyllä ole tehnyt niitä :) ) - .........
meillä näin kirjoitti:
Nuo aloittajan kuvailemat aktiviteetit olikin minun käsitykseni mukaan tarkoitettu sille ajalle kun ollaan kahdestaan ennen lapsien hankkimista, eli seurustelun ajaksi.
Lapsien kanssa pystyy kuitenkin viettämään sitten niitä koti iltoja ja miksei vaikka koko perhe pelaisi yhdessä lautapelejä kun lapset ovat siinä iässä että kiinnostuvat niistä tai jos vaikka koko perhe sitten lähtee silloin tällöin yhdessä luistelemaan tai retkelle jossa paistaa nuotiolla makkaraa. Näin meillä ainakin.
Uran havitteleminen ei välttämättä ole paha asia, mutta mielestäni isä ei voi syventyä projekteihin viikonloppuna, vaan hänen tulisi viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa. Ainakin suurimapana osana viikonloppuja, poikkeuksia voi toki tehdä. Ja vaikka arjen pyörittäminen olisikin pääosin naisen vastuulla niin kyllä se mieskin voi roskat viedä ja imuroida ja pestä pyykkiä. Meillä ei toimi se, että nainen on kotona ja hoitaa kaiken ja että mies ei tee yhtään mitään. Jollain tapaa täytyy osallistua kotitöihin miehenkin.Minun on ehkä nyt hieman hankalaa kuvitella tuollaisia ajankäyttötapoja, kun käyn arkisin töissä ja iltaisin ja viikonloppuisin teen graduani. Vapaa-aikaa ei siis liiemmin ole. Näin iltaisin yritän muutaman tunnin rentoutua.
Mielestäni on kohtuutonta odottaa, että mies tekee kotitöitä tilanteessa, jossa nainen on kotiäitinä. Kyllä naisen pitää miehen työpäivän aikana selviytyä imuroinnista aivan omatoimisesti ja lisäksi silittää miehelle paita seuraavaa päivää varten. Asia tietysti muuttuu, jos nainenkin käy töissä, silloin työkuormaa pitää jakaa siten, että kokonaistyökuorma (ei siis pelkästään kotityöt) jakautuu tasaisesti.
Yleensä perheenisällä on erilaisia projekteja, varsinkin jos asutaan omakotitalossa: nurmikonleikkaus, autonhuolto, remontointi jne. Minä haluan asua kerrostalossa, jotta voin käyttää tuon ajan omiin projekteihini.
Ei lasten kanssa tarvitse tai edes pidä olla koko ajan. Lapsille tekee vain hyvää telmiä keskenään. Ainakin me lapsina leikimme keskenämme pihalla suuren osan viikonlopuista, silloin isät ja äidit olivat omissa askareissaan. Tuolla välin voin mainiosti tehdä omia juttujani, esimerkiksi siten että päivällä keskityn projekteihini ja ilta vietetään perheen kesken. Tai vaihtoehtoisesti jos päivällä käydään retkellä, voin illalla tehdä omia juttujani.
Lapsuudenkodissa meillä oli sellainen tapa, että aina lauantaisin ja sunnuntaisin koko perhe söi yhdessä pitkään ja tuolloin keskusteltiin aina kaikista mahdollisista asioista. Nykyisinkin käyn usein sunnuntaisin syömässä vanhempieni luona. Tuollaisen tavan haluan kyllä tuoda myös omaan perheeseeni. - ei vaan natsaa
......... kirjoitti:
Minun on ehkä nyt hieman hankalaa kuvitella tuollaisia ajankäyttötapoja, kun käyn arkisin töissä ja iltaisin ja viikonloppuisin teen graduani. Vapaa-aikaa ei siis liiemmin ole. Näin iltaisin yritän muutaman tunnin rentoutua.
Mielestäni on kohtuutonta odottaa, että mies tekee kotitöitä tilanteessa, jossa nainen on kotiäitinä. Kyllä naisen pitää miehen työpäivän aikana selviytyä imuroinnista aivan omatoimisesti ja lisäksi silittää miehelle paita seuraavaa päivää varten. Asia tietysti muuttuu, jos nainenkin käy töissä, silloin työkuormaa pitää jakaa siten, että kokonaistyökuorma (ei siis pelkästään kotityöt) jakautuu tasaisesti.
Yleensä perheenisällä on erilaisia projekteja, varsinkin jos asutaan omakotitalossa: nurmikonleikkaus, autonhuolto, remontointi jne. Minä haluan asua kerrostalossa, jotta voin käyttää tuon ajan omiin projekteihini.
Ei lasten kanssa tarvitse tai edes pidä olla koko ajan. Lapsille tekee vain hyvää telmiä keskenään. Ainakin me lapsina leikimme keskenämme pihalla suuren osan viikonlopuista, silloin isät ja äidit olivat omissa askareissaan. Tuolla välin voin mainiosti tehdä omia juttujani, esimerkiksi siten että päivällä keskityn projekteihini ja ilta vietetään perheen kesken. Tai vaihtoehtoisesti jos päivällä käydään retkellä, voin illalla tehdä omia juttujani.
Lapsuudenkodissa meillä oli sellainen tapa, että aina lauantaisin ja sunnuntaisin koko perhe söi yhdessä pitkään ja tuolloin keskusteltiin aina kaikista mahdollisista asioista. Nykyisinkin käyn usein sunnuntaisin syömässä vanhempieni luona. Tuollaisen tavan haluan kyllä tuoda myös omaan perheeseeni.Eihän kukaan tarkoitakaan että lasten kanssa pitäisi istua sylikkäin ja lukea satukirjaa koko aikaa, mutta kyllä lasten pitää saada myös vanhempien seuraa muulloinkin kuin yhteisen aterian ajan. Kyllä meilläkin ku olin lapsi, vanhemmat puuhailivat omia kotiaskareitaan, mutta meillä syötiin joka ilta kaikki ruokapöydän ääressä yhdessä, ei vain viikonloppuisin ja kotitöiden ohessa vanhemmat viettivät aikaa meidän kanssa. kesällä oltiin koko perhe ulkona ja pelattiin petangueta tai muuta, talvella tosiaan luisteltiin tai mentiin maalle retkelle. ei siinä koko päivää mennyt joitakin tunteja ja vanhemmat sitten puuhailivat omiaan. Arkena aikaa ei ole paljoa, lapsillakin läksyjä mutta jopa se että katsotaan puoli tuntia telkkaria yhdessä koko perhe on sitä ns.laatuaikaa tai sitten lapsena autettiin ruaanlaitossa, katettiin pöytää jne iän mukaan mitä osattiin, koko perhe siis teki yhdessä kotitöitä ja arvaas mitä, seki oli ns. laatuaikaa!
Jos asutaan omakotitalossa ja mies leikkaa nurmikon se on sitä kotitöihin osallistumista. Tiedän itse miten kuvio menee omakotitalossa asuessa, tottakai sillon jos mies hoitaa pihan, auton, pikku nikkatoinnit sun muut, niin nainen silloin yleensä pesee sen pyykin. ei ole kyse etteitkö nainen osaisis imuroida, kyse on siitä että kerrostalossa asuaessa miehellä ei ole nurmikon leikkuuta tehtävänä niin silloin hän voi yhteisen kodin hyväksi vaikka imuroida tai tiskata tai tampata matot.
Ja mitä paidan silitykseen tulee, minä en ikinä silitä miehen paitoja, hoitaa sen itse niinkun aikuinen mies yleensä.
Vapaa aika toki on erilaista ilman lapsia ja lasten kanssa ja sinun tilanteesi ei millään mahdollista perheen hankkimista koska työ tuntuu sinulle olevan tärkeämpää. Mitäs sitten kun nainen haluaa puuhailla omia projektejaan? Naiselle se yleensä on shoppailua tai miksei vaikka käsitöitä, katsotko sinä silloin lasten perään ja teet niille iltapalaksi leipää?
En ymmärrä mite noin itsekeskeisiä miehiä edes on. - ........
ei vaan natsaa kirjoitti:
Eihän kukaan tarkoitakaan että lasten kanssa pitäisi istua sylikkäin ja lukea satukirjaa koko aikaa, mutta kyllä lasten pitää saada myös vanhempien seuraa muulloinkin kuin yhteisen aterian ajan. Kyllä meilläkin ku olin lapsi, vanhemmat puuhailivat omia kotiaskareitaan, mutta meillä syötiin joka ilta kaikki ruokapöydän ääressä yhdessä, ei vain viikonloppuisin ja kotitöiden ohessa vanhemmat viettivät aikaa meidän kanssa. kesällä oltiin koko perhe ulkona ja pelattiin petangueta tai muuta, talvella tosiaan luisteltiin tai mentiin maalle retkelle. ei siinä koko päivää mennyt joitakin tunteja ja vanhemmat sitten puuhailivat omiaan. Arkena aikaa ei ole paljoa, lapsillakin läksyjä mutta jopa se että katsotaan puoli tuntia telkkaria yhdessä koko perhe on sitä ns.laatuaikaa tai sitten lapsena autettiin ruaanlaitossa, katettiin pöytää jne iän mukaan mitä osattiin, koko perhe siis teki yhdessä kotitöitä ja arvaas mitä, seki oli ns. laatuaikaa!
Jos asutaan omakotitalossa ja mies leikkaa nurmikon se on sitä kotitöihin osallistumista. Tiedän itse miten kuvio menee omakotitalossa asuessa, tottakai sillon jos mies hoitaa pihan, auton, pikku nikkatoinnit sun muut, niin nainen silloin yleensä pesee sen pyykin. ei ole kyse etteitkö nainen osaisis imuroida, kyse on siitä että kerrostalossa asuaessa miehellä ei ole nurmikon leikkuuta tehtävänä niin silloin hän voi yhteisen kodin hyväksi vaikka imuroida tai tiskata tai tampata matot.
Ja mitä paidan silitykseen tulee, minä en ikinä silitä miehen paitoja, hoitaa sen itse niinkun aikuinen mies yleensä.
Vapaa aika toki on erilaista ilman lapsia ja lasten kanssa ja sinun tilanteesi ei millään mahdollista perheen hankkimista koska työ tuntuu sinulle olevan tärkeämpää. Mitäs sitten kun nainen haluaa puuhailla omia projektejaan? Naiselle se yleensä on shoppailua tai miksei vaikka käsitöitä, katsotko sinä silloin lasten perään ja teet niille iltapalaksi leipää?
En ymmärrä mite noin itsekeskeisiä miehiä edes on.Minä taas en ymmärrä sitä, että kotiäitinä oleva nainen vaatii miestä työpäivän päätteeksi osallistumaan vielä kotitöihinkin. Ikään kuin mies ei olisi yhteisen kodin eteen jo tehnyt 8-10 tunnin työpäivää. Kuinka itsekeskeisiä naisia oikein edes on?
Mitä tulee paidan silitykseen, niin en millään jaksaisi sellaiseen ryhtyä enää pitkän työpäivän päätteeksi, joten jos nainen on koko päivän kotona, niin siinä jossain välissä voi paidan aivan hyvin silittää. Mieluummin lukisin sillä aikaa vaikka lapsille iltasadun. - voivoi#300
........ kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä sitä, että kotiäitinä oleva nainen vaatii miestä työpäivän päätteeksi osallistumaan vielä kotitöihinkin. Ikään kuin mies ei olisi yhteisen kodin eteen jo tehnyt 8-10 tunnin työpäivää. Kuinka itsekeskeisiä naisia oikein edes on?
Mitä tulee paidan silitykseen, niin en millään jaksaisi sellaiseen ryhtyä enää pitkän työpäivän päätteeksi, joten jos nainen on koko päivän kotona, niin siinä jossain välissä voi paidan aivan hyvin silittää. Mieluummin lukisin sillä aikaa vaikka lapsille iltasadun.Ja sinun mielestäsikö kotiäidin päivät eivät ole rankkoja? Se on kuule ihan yhtä raskasta työtä kuin sinunkin toimistotyösi vaikka lapsiaan rakastaisi yli kaiken. Kotiäidillä ei ole päivän aikana yhtään omaa aikaa varsinkaan silloin kun lapset ovat pieniä. Miten voit vaatia vaimoasi raskaan lastenhoidon, pyykinpesun, usean aterian valmistamisen, useiden tiskien tiskaamisen, luuttuamisen ja imuroinnin jälkeen silittämään SINUN paitasi?
Lasten kanssa sotkua ja pyykkiä tulee joka päivä. Kotiäidit ovat yleensä illalla aivan loppussa kun mies tulee kotiin ja siksi he toivovatkin että mies edes silittäisi sen oman paitansa.
Asia on eri, jos nainen käy myös töissä - Ikisinkkuko?
Pitkä mies19 kirjoitti:
Meillä näin. Ikisinkkuko ei kirjoittanut miten sitten jatkuisi, kun lapsi tulisi mukaan kuvioihin, ja näin uskoisin sen siitä jatkuvan. Ikisinkkuko? Kirjoita sinun mielipiteesi siitä miten sitten kun lapsi tulisi mukaan kuvioihin olisi kiva kuulla mielipiteesi.
Ps: Ikisinkkuko? Mieliruokani sattuu olemaan itse tehdyt lihapyörykät ja perunamuusi. (itse en kyllä ole tehnyt niitä :) )Olen samoilla linjoilla "meillä näin" kanssa.
Mainitsemani aktiviteetit oli tarkoitettu aikaan ennen lapsia ja olivat lähinnä suuntaa antavia siitä mitä voisimme yhdessä tehdä ja asoita joista minä pidän. Toki voin elää miehen kanssa joka vihaa keilaamista, ei se ole edellytys :)
On vaikea sanoa tarkkaan kuinka asiat jatkuisivat lasten jälkeen, jokainen lapsi on erilainen ja vaatii vanhemmiltaan eri asioita, mutta "meillä näin" kuvailemat asiat olisivat kyllä minullekin hyvin mieluisia. Ei se onnellisuus aina vaadi isoja ja kalliita asioita, pienille lapsille riittää monesti elämyksenä vaikka sekin että käytetään koira yhdessä lenkillä (jos sellainen on) ja ihmetellään yhdessä ruskakoita ja oravia. Itse sitten isompana kävin isän kanssa jääkiekko pelejä katsomassa ja äidin kanssa tehtiin tyttöjen juttuja, meillä yhteinen juttu oli askarella koruja. Ei niitä yleensä tullut koskaan käytettyä mutta se oli hauskaa yhdessä oloa. Tai sitten käytiin kaikki yhdessä elokuvissa. Minulle ne asiat olivat riittäviä ja koen että lapsuuteni oli onnellinen ja vanhemmilla oli tarpeeksi aikaa omien askareiden lomassa. Eiväthän kaikki varmaan nauttisi samanlaisista asioista, mutta toisille tälläiset pikku jutut ovat niitä kaikken parhaita.
Jokainen perhe tietenkin keksii omalle perheelleen ja lapsilleen sopivimpia ja mieluisampia aktiviteettejä. Ja mielestäni olisi tärkeää että lapset olisivat välillä hoidossa muutaman tunnin niin että vanhemmille jäisi aikaa sitten kahdestaan oloonkin ja tehdä yhdessä molemmille mieluisia asioita.
Loppujen lopuksi, kirjoituksessanihan toivoin vain normaalia arkea iloineen ja suruineen, lihapullineen ja perunamuusseineen, en tarkoittanut että kaikki vapaa aika pitäisi harrastaa jotain. Lasten hankinnan jälkeen mennään lasten ehdoilla ja luovitaan sitten sitä arkea sen mukaan. Voisihan siinä käydä niinkin että lapset vihaavat lihapullia ja äiti joutuu sitten opettelemaan eksoottisempiakin ruokia ;) mikäs siinä, kunhan nälkä lähtee :)
Pitkä mies19, vaikutat erittäin miellyttävälle ja kommenttejasi on ollut mukavaa lukea :) kiitos niistä. - .....
voivoi#300 kirjoitti:
Ja sinun mielestäsikö kotiäidin päivät eivät ole rankkoja? Se on kuule ihan yhtä raskasta työtä kuin sinunkin toimistotyösi vaikka lapsiaan rakastaisi yli kaiken. Kotiäidillä ei ole päivän aikana yhtään omaa aikaa varsinkaan silloin kun lapset ovat pieniä. Miten voit vaatia vaimoasi raskaan lastenhoidon, pyykinpesun, usean aterian valmistamisen, useiden tiskien tiskaamisen, luuttuamisen ja imuroinnin jälkeen silittämään SINUN paitasi?
Lasten kanssa sotkua ja pyykkiä tulee joka päivä. Kotiäidit ovat yleensä illalla aivan loppussa kun mies tulee kotiin ja siksi he toivovatkin että mies edes silittäisi sen oman paitansa.
Asia on eri, jos nainen käy myös töissäMinusta puistossa rattaiden kanssa käveleminen ei ole aivan yhtä raskasta kuin monimutkaisten asioiden selvitteleminen. Haluaisin myös nähdä sen siivousintoilijan, joka imuroi ja luuttuaa lattiat päivittäin.
"Kotiäidillä ei ole päivän aikana yhtään omaa aikaa varsinkaan silloin kun lapset ovat pieniä."
Et taida olla äiti, joten tiedoksesi, että pienet lapset nukkuvat päiväunet. Pienimmät usean tunnin päiväunet.
"Kotiäidit ovat yleensä illalla aivan loppussa kun mies tulee kotiin ja siksi he toivovatkin että mies edes silittäisi sen oman paitansa."
Monet miehet ovat työpäivänsä jälkeen aivan lopussa, minkä takia olisi mukavaa, että kotona koko päivän oleva nainen silittäisi seuraavan päivän paidan jossain välissä, vaikka sitten siinä samalla Salattuja elämiä katsellessa. - ärsyyntynyt äiti
..... kirjoitti:
Minusta puistossa rattaiden kanssa käveleminen ei ole aivan yhtä raskasta kuin monimutkaisten asioiden selvitteleminen. Haluaisin myös nähdä sen siivousintoilijan, joka imuroi ja luuttuaa lattiat päivittäin.
"Kotiäidillä ei ole päivän aikana yhtään omaa aikaa varsinkaan silloin kun lapset ovat pieniä."
Et taida olla äiti, joten tiedoksesi, että pienet lapset nukkuvat päiväunet. Pienimmät usean tunnin päiväunet.
"Kotiäidit ovat yleensä illalla aivan loppussa kun mies tulee kotiin ja siksi he toivovatkin että mies edes silittäisi sen oman paitansa."
Monet miehet ovat työpäivänsä jälkeen aivan lopussa, minkä takia olisi mukavaa, että kotona koko päivän oleva nainen silittäisi seuraavan päivän paidan jossain välissä, vaikka sitten siinä samalla Salattuja elämiä katsellessa.Ompas sinulla ruusuinen kuva kotiäitiydestä! Huomaa ettei sinulla ole käsitystäkään pienistä lapsista! Etkä ole isä.
"Et taida olla äiti, joten tiedoksesi, että pienet lapset nukkuvat päiväunet. Pienimmät usean tunnin päiväunet."
Tiedoksesi, että sinä aikana kun lapsi nukkuu ne päiväunet, äiti tekee lapselle ruoan, pesee niitä pyykkejä, tekee itselleen lounasta, tiskaa astioita.
Ja kun äiti on päiväkävelyllä puistossa hän yleensä käy samalla kaupassa ja raahaa sitten kauppakassit vaunujen/rattaiden ja lapsen lisäksi kotiin.
Kun lapsi on hereillä se vaatii äidin jakamattoman huomion, ei siinä voi samalla paljoa puuhailla muuta kun pieni lapsi on hereillä ja vaatii äidin huomiota ja seuraa. Lapsen kanssa täytyy leikkiä kun se on pieni, sille täytyy jutella ja sitä pitää huomioida!
Pienten lasten varsinkin alle vuoden ikäisten kanssa tulee sotkua koko ajan, vauvat oksentelee, lapset sotkee ruoalla, siinä pitää olla luuttu kädessä koko ajan. Vaatteet menee sotkuun samalla ja niitä täytyy sitten pestä monta koneellistä päivässä.
Jos sinä olisit joskus kotona lapsen kanssa edes päivän, ehkä alkaisit ymmärtää miksei se vaimo jaksa sitä sinun paitaasi silittää salattuja elämiä katsellessa. Lapsen kanssa kotona, puistossa tai missä tahansa olo on paljon raskaampaa kuin papereiden pyörittely toimistossa. Tiedän, koska olen tehnyt molempia, samalla tavalla niitä monimutkaisia asioita täytyy lapsen kanssa ratkaista koko ajan kuin sinun töissäsi.
Älä vähättele kotiäidin työn määrää. Siinä ei todella vain istuta ja lueta naisten lehtiä sillä välin kun lapsi nukkuu! - .......
ärsyyntynyt äiti kirjoitti:
Ompas sinulla ruusuinen kuva kotiäitiydestä! Huomaa ettei sinulla ole käsitystäkään pienistä lapsista! Etkä ole isä.
"Et taida olla äiti, joten tiedoksesi, että pienet lapset nukkuvat päiväunet. Pienimmät usean tunnin päiväunet."
Tiedoksesi, että sinä aikana kun lapsi nukkuu ne päiväunet, äiti tekee lapselle ruoan, pesee niitä pyykkejä, tekee itselleen lounasta, tiskaa astioita.
Ja kun äiti on päiväkävelyllä puistossa hän yleensä käy samalla kaupassa ja raahaa sitten kauppakassit vaunujen/rattaiden ja lapsen lisäksi kotiin.
Kun lapsi on hereillä se vaatii äidin jakamattoman huomion, ei siinä voi samalla paljoa puuhailla muuta kun pieni lapsi on hereillä ja vaatii äidin huomiota ja seuraa. Lapsen kanssa täytyy leikkiä kun se on pieni, sille täytyy jutella ja sitä pitää huomioida!
Pienten lasten varsinkin alle vuoden ikäisten kanssa tulee sotkua koko ajan, vauvat oksentelee, lapset sotkee ruoalla, siinä pitää olla luuttu kädessä koko ajan. Vaatteet menee sotkuun samalla ja niitä täytyy sitten pestä monta koneellistä päivässä.
Jos sinä olisit joskus kotona lapsen kanssa edes päivän, ehkä alkaisit ymmärtää miksei se vaimo jaksa sitä sinun paitaasi silittää salattuja elämiä katsellessa. Lapsen kanssa kotona, puistossa tai missä tahansa olo on paljon raskaampaa kuin papereiden pyörittely toimistossa. Tiedän, koska olen tehnyt molempia, samalla tavalla niitä monimutkaisia asioita täytyy lapsen kanssa ratkaista koko ajan kuin sinun töissäsi.
Älä vähättele kotiäidin työn määrää. Siinä ei todella vain istuta ja lueta naisten lehtiä sillä välin kun lapsi nukkuu!Tyhminäkö te naiset meitä miehiä pidätte? Luuletko, etten tiedä paljonko aikaa kuluu koneellisen pesemiseen tai ruoanlaittoon? Kaupassakäynti, ruoanlaitto, tiskaaminen ja pyykinpesu eivät ole mitään ylivoimaisia raskaita ponnistuksia, vaan jokaisen ihmisen normaalia arkea. Ainoa ero on se, että esimerkiksi minulla ei ole sellaiseen koko päivää käytettävissäni, vaan joudun suoriutumaan noista askareista mahdollisimman nopeasti kaiken muun kiireen keskellä.
Jos nuo askareet vievät valtaosan päivästäsi, kannattaa tarkastella toimintaasi kriittisesti. Koneellisen peseminen vie ajastasi 15-20 minuuttia: heität pyykit koneeseen ja käyt nostamassa pyykit kuivumaan/kuivausrumpuun, kun kone on pyörinyt. Sitä ei tarvitse jäädä tuijottamaan linkouksen ajaksi. Sillä aikaa kun nostat pyykit kuivumaan, makaronit kiehuvat hellalla ja jossain välissä isket laatikon uuniin. Sekin valmistuu täysin tuijottamatta, sillä välin voit vaikkapa pyyhkiä pölyt tai imuroida.
Lapsi ei vaadi jatkuvaa jakamatonta huomiota vaan pieni lapsi voi aivan hyvin möllöttää pinnasängyssään tai lattialla sillä aikaa, kun silität miehesi paidan samassa huoneessa. Ainoastaan juuri konttaamaan oppinutta veijaria pitää jatkuvasti pitää silmällä, mutta senkin ohessa silittäminen onnistuu helposti. Tietyssä iässä lapsi pitää myös opettaa siihen, ettei äiti/isä syöksy välittömästi paikalle kun lapsi alkaa itkeä. Jos syöksyt, lapsi oppii pompottamaan vanhempiaan.
Mikäli et ole mitään paperinpyörittämistä kummempaa tehnyt, älä aliarvioi vaativissa, vastuullisissa ja hektisissä tehtävissä toimivien ihmisten työtaakkaa.
- Klöä
Tuon kaltaisia miehiä on todella harvassa.
Mies on mies, vaikka voissa paistaisi, aikansa sitä kiiltokuvaa kestäisi, mutta elämässä on niin paljon muuttuvia tekijöitä jotka sekoittaa siistinkin pakan ennen pitkää...
Onko muuten sinulla uskonnollinen vakaumus, viittaan tuohon ettei saisi olla yhden yön suhteita?- Ikisinkkuko?
Hmm..mielenkiintoni heräsi. Miten kuvailemani elämä on kiiltokuvaa? Minähän kuvailin normaalia arkea ruuanlaittoineen ja kaupassa käynteineen enkä mitään glamour pintaliito seurapiiri elämää?
Mikäli kuvailemani kaltainen normaali arki riitoineen ja sopimisineen on miesten mielestä kiiltokuva elämää niin mitä ihmettä nykyajan miehet sitten haluavat/odottavat elämältä?
Tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa, mutta tuo viesti sai minut ymmälleen.
Ja ei, minulla ei ole uskonnollista vakaumusta( ei siinä mitään pahaa jos jollakin on), mutta minun moraaliini ei vain mahdu yhden yön seksisuhteet. En sano että, miehellä ei saisi olla yhtäkään sellaista, toivon ettei olisi, mutta yksi sellainen ei olisi este hyvin moni kylläkin, koska minulle seksi merkitsee jotain enemmän kuin pelkää aktia (se on osoitus rakkaudesta, luottamuksesta ja halusta olla toisen kanssa kaikin tavoin eikä näitä asioita saa yhden yön juttuihin mukaan) enkä pysty siihen ilman tunteita. En myöskään tarkoita että seksi kuuluisi vain avioliittoon, eijei, vaan yleisesti suhteesee eli seurusteluun ja myöhemmin avo-/avioliittoon jossa on oikeasti tunteita toista kohtaan.
Mielestäni yhden yön suhde on vain ajatuksena sellainen etten itse siihen pysty enkä haluakaan pystyä.
- 9+5
Kaikki vaan varattuja :/
Vapaat ikisinkut miehet kirjoittelee tänne vain haavekuviaan naisten ulkonäöstä ja nöyryydestä ;) Joten millään tavalla ei kannata ottaa tämän palstan keskiarvovastauksia tosissaan. - Minulla on
Minulla on aikalailla kuvaamasi tuntuinen aviomies. Ollaan oltu yhdessä 20v ja naimisissa 10v. Nyt pari alle kouluikäistä lisänä.
Aikanaan kanssa olin jo vaipumassa epätoivoon., kun kaikki miehet joihin ihastuin, eivät noteeranneet minua lainkaan. Enhän ollut mikään kaunokainen. Sitten harrastuksen parista tiemme veivät yksiin, ei miehenikään mikään komistus ollut. Itselleni tämä asia vei aikaa (haaveilinhan aina komeasta miehestä), mutta miehen älykkyys, huumorintaju ja muut hyvät puolet voittivat. Mieheni minulle yhä vieläkin sanoo, ettei eläissään ole himoinnut ketään muuta tapaamaansa naista. Liekö sitten tavannut vain vähän naisia. Toki sisäistä kauneutta minulla on kyllä vaikka toisille jakaa.
Mutta tiivistetysti voisi todeta että ulkonäkö on se johon liikaa tuijotetaan; ei nähdä ihmisen sisimpään. ja sehän se on joka suhteessa pitkän päälle kantaa. - Sinkkumies -82
Toisaalta miellän itseni paljolti sellaiseksi, mitä kuulostat hakevan, toisaalta en. Riippuu siitä, kuinka paljon luen tuota kuvausta rivien välistä ja kuinka paljon kirjaimellisesti.
Mitä enemmän luen kirjaimellisesti, sitä enemmän tulee mielikuvia keskiluokkaisesta "normaalista" elämästä. Ei mitään suurempia tai erikoisempia intohimoja, vain tavallista elämää ja sen pieniä iloja. Ei siinä mitään, sitäkin tarvitaan, ja arvostaisin naista, joka haaveilisi sellaisesta, koska se viestii jalat maassa -asenteesta, ja se taas on hyvä asia.
Itse olen kuitenkin hieman pää pilvissä -tyyppi ja omaan parikin elämäntapaharrastusta, joten en mitenkään pysty kuvittelemaan itseäni keskivertoon keskiluokkaiseen muottiin.
Vastaukseni kysymykseesi on: Jos soisit tuon kuvauksen luettavaksi jonkin verran rivien välistä ja hyväksyisit haaveesi toteutumisen omiin elämäntapaharrastuksiini sovitettuna, niin kyllä, tunnistaisin itseni jossakin määrin. Jos taas olet kovinkin kirjaimellinen toiveidesi kanssa, niin epäilen, että olet hieman rumasti sanottuna liian "tavallista kaipaava" makuuni.- Ikisinkkuko?
Tietenkään kirjoitustani ei pidä lukea kuin raamattua vaan siinä mainitsemani asiat olivat suuntaa antavia siitä kuinka minä käsitän tavallisen arjen. Toki elämässä saa olla "luksusta" ja erikoisia asioita, en tarkoita että elämän pitäisi olla kurjaa kituuttamista, mutta noin pääsääntöisesti normaaliin arkeen ei kuulu mikään älytön luksus, siis joka päiväiseen elämään vaan se on sitten sitä ekstraa.
En tiedä sainko selitettyä pointtiani niin että se ymmärretään oikein, voisin sanoa että lue rivien välistä yhdessähän se arki muokataan molepien mieltymysten mukaisesti tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Mitä nämä sinun elämäntapaharrastuksesi muuten ovat? mielenkiinnolla kysyn, koska se jäi epäselväksi. Kyllähän molemmilla on hyvä olla omiakin harrastuksia. - Sinkkumies -82
Ikisinkkuko? kirjoitti:
Tietenkään kirjoitustani ei pidä lukea kuin raamattua vaan siinä mainitsemani asiat olivat suuntaa antavia siitä kuinka minä käsitän tavallisen arjen. Toki elämässä saa olla "luksusta" ja erikoisia asioita, en tarkoita että elämän pitäisi olla kurjaa kituuttamista, mutta noin pääsääntöisesti normaaliin arkeen ei kuulu mikään älytön luksus, siis joka päiväiseen elämään vaan se on sitten sitä ekstraa.
En tiedä sainko selitettyä pointtiani niin että se ymmärretään oikein, voisin sanoa että lue rivien välistä yhdessähän se arki muokataan molepien mieltymysten mukaisesti tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Mitä nämä sinun elämäntapaharrastuksesi muuten ovat? mielenkiinnolla kysyn, koska se jäi epäselväksi. Kyllähän molemmilla on hyvä olla omiakin harrastuksia.Toinen, ja samalla se, joka sanelee elämääni enemmän, on purjehdus. Toinen sopii yhteen sen kanssa, mutta jääköön nimeämättä vähemmän olennaisena.
- Ikisinkkuko?
Sinkkumies -82 kirjoitti:
Toinen, ja samalla se, joka sanelee elämääni enemmän, on purjehdus. Toinen sopii yhteen sen kanssa, mutta jääköön nimeämättä vähemmän olennaisena.
Tietenkin soisin sinulle purjehdus harrastuksesi miksi ei? Jos pyytäisit, lähtisin mukaasi kokeilemaan sitä, jos sanoisit ettet halua minua sinne, sekin olisi ok. minä voisin sillä aikaa sitten tehdä omia juttujani, purjehdus olisi sinun "kalastus mökillä viikonloppuna" juttusi. Ymmärrät varmaan pointtini tässä, eli tarkoitin sillä kalastus jutulla, että mies tekisi joskus omia juttujaan omien kavereiden kanssa ja minä omiani, olkoon se oma juttu sitten kalastus tai purjehdus :) eli siis tekstini oli suuntaa antava.
- ......
Ikisinkkuko? kirjoitti:
Tietenkin soisin sinulle purjehdus harrastuksesi miksi ei? Jos pyytäisit, lähtisin mukaasi kokeilemaan sitä, jos sanoisit ettet halua minua sinne, sekin olisi ok. minä voisin sillä aikaa sitten tehdä omia juttujani, purjehdus olisi sinun "kalastus mökillä viikonloppuna" juttusi. Ymmärrät varmaan pointtini tässä, eli tarkoitin sillä kalastus jutulla, että mies tekisi joskus omia juttujaan omien kavereiden kanssa ja minä omiani, olkoon se oma juttu sitten kalastus tai purjehdus :) eli siis tekstini oli suuntaa antava.
kuinka paljon aikaa veneihmiset viettävät joko seilaten tai sitten venettään huoltaen. Veneen huollossa ei ole kyse mistään muutamasta viikonlopusta keväisin ja syksyisin.
- en arvaakaan ;)
...... kirjoitti:
kuinka paljon aikaa veneihmiset viettävät joko seilaten tai sitten venettään huoltaen. Veneen huollossa ei ole kyse mistään muutamasta viikonlopusta keväisin ja syksyisin.
mutta onneksi suomessa vene kausi ei ole ympäri vuotinen! No, en minä ainakaan tiedä millaista on veneihmisen kanssa oleminen, en ole koskaan itse pitänyt veneistä tai mistään mikä lilluu veden päällä, mutta jos vene mies on fiksu niin sitten siinä vaiheessa kun hän menee naimisiin ja tulee isäksi vähentää veneilyä. ei lopeta kokonaan, mutta vähentää sitä tai sitten saa vaimon ja lapset innostumaan yhteisestä harrastuksesta...
tiedä häntä.. ehkä ikisinkkuko? tietää, mutta minä en - Sinkkumies -82
en arvaakaan ;) kirjoitti:
mutta onneksi suomessa vene kausi ei ole ympäri vuotinen! No, en minä ainakaan tiedä millaista on veneihmisen kanssa oleminen, en ole koskaan itse pitänyt veneistä tai mistään mikä lilluu veden päällä, mutta jos vene mies on fiksu niin sitten siinä vaiheessa kun hän menee naimisiin ja tulee isäksi vähentää veneilyä. ei lopeta kokonaan, mutta vähentää sitä tai sitten saa vaimon ja lapset innostumaan yhteisestä harrastuksesta...
tiedä häntä.. ehkä ikisinkkuko? tietää, mutta minä enLienenkö fiksu vain en, mutta... Lapsi olisi syy vähentää veneilyä, vaimo ei. Vaimon viihtyminen mukana edes vähän on melko välttämätöntä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi se, että asuisi hieman halvemmalla ja sijoittaisi rahat asunnon sijaan veneeseen?
- HHV
Kyllä listaamasi asiat ovat muuten hyväksyttäviä paitsi nuo lätkämatsit, joita en menisi katsomaan. Fiksulta vaikutat kyllä:)
- kysyn vain
heh, sallisitko naisesi katsoa kuitenkin lätkän MM kisat tvestä? ainakin suomen pelit? yleensähän "roolit" menevät toisin päin...
- Ikisinkkuko?
Kiitos kauniista sanoistasi HHV ja kaikille muillekin kiitos jotka olette vastanneet. On mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä ja kommentteja ko.asiaan. Pidetään keskustelua yllä, täällä on saanut paljon hyviä vinkkejä!
- 462way
Sama juttu. Mua ette saa katsomaan penkkiurheilua.
- ennenkunnollinen
Joo, haluisin sanoa ettei ole mahdotonta, ihan luonnollista.
Itse elin n. 10 vuotta rauhallista elämää, odottaen kuvailemaasi miestä. Ei tullut vastaan. En ole lihava, psyykkisesti sairas tms. Ihan tavallinen nainen.
Nykyään pistän vähän "ranttaliksi" silloin tällöin. Minkä takia odottaisin vieläkin? Odotukset elämältä menneet uusiksi mutta ihan onnellisia tässä silti ollaan :)- Onnellinen mies
"Ikisinkku" tekstisi perusteella realistiselta ja maanläheiseltä naiselta, jolla pysyy jalat maassa vaikka pää huitelisikin pilvissä? Mielestäni et todellakaan tavoittele kuuta taivaalta, realistisia odotuksia nuo ovat. Omat odotukseni ovat aika lailla samankaltaisia, shampanjat ja vaahtokarkit koktailtikkuineen ei kiinnosta minuakaan. Erityisesti tuo että haluat myös omaakin aikaa, kolahti. Omasta elämästä ei kenenkään tarvitse luopua parisuhteessakaan, eikä esim. kavereita hylätä silloinkaan kun itsellä on asiat hyvin ja elämä mallillaan. Näitäkin on nähty että kun muru löytyy, niin kaverit poistetaan listalta samantien, ja yhteyttä otetaan vasta silloin kun menee hieman huonosti.
Toivottavasti joku sai tuosta selvää...minulle jäi vähän epäselväksi ;) - Ikisinkkuko?
Onnellinen mies kirjoitti:
"Ikisinkku" tekstisi perusteella realistiselta ja maanläheiseltä naiselta, jolla pysyy jalat maassa vaikka pää huitelisikin pilvissä? Mielestäni et todellakaan tavoittele kuuta taivaalta, realistisia odotuksia nuo ovat. Omat odotukseni ovat aika lailla samankaltaisia, shampanjat ja vaahtokarkit koktailtikkuineen ei kiinnosta minuakaan. Erityisesti tuo että haluat myös omaakin aikaa, kolahti. Omasta elämästä ei kenenkään tarvitse luopua parisuhteessakaan, eikä esim. kavereita hylätä silloinkaan kun itsellä on asiat hyvin ja elämä mallillaan. Näitäkin on nähty että kun muru löytyy, niin kaverit poistetaan listalta samantien, ja yhteyttä otetaan vasta silloin kun menee hieman huonosti.
Toivottavasti joku sai tuosta selvää...minulle jäi vähän epäselväksi ;)"onnellinen mies" tekstisi kuullosti juuri siltä kuin minäkin ajattelen, ei pidä unohtaa omia kavereita eikä omia harrastuksia parisuhteessakaan. Se tekee suhteelleki hyvää, kun molemmat tekevät välillä omia juttujaan. :) Itsekin olen huomannut että usein käy niin, että kaverit unohtavat kun löytävät puolison ja muistavat sitten kun heillä itsellään menee huonosti. Eikö sitä voisi pitää kavereihin yhtetyttä silloinkin kun itsellä menee hyvin? Olen siis miettinyt ihan samaa kuin sinä "onnellinen mies". Ja kiitos sinullekin kauniista ja kannustavista sanoista!
On ollut mukava huomata, että löytyy miehiäkin jotka eivät havittele kuuta taivaalta ja osaavat nauttia arjen pikku asioistakin.. :)
- Cavalleria Rusticana
Eiköhän tuollaisesta naisesta haaveile valtaosa miehistä, minä mukaan lukien. Omakin naiseni on kuvailemasi kaltainen ja olen tavattoman onnellinen :). En voi toivottaa kuin onnea ja menestystä miehen etsinnässä!
- Tmp88
Olipas mukavaa luettavaa :) Kun näitä viestejä luki niin et taida ainut nainen, joka ajattelee noin. Ehkäpä minä törmään joskus kaltaiseesi ihmiseen. Ainut ongelma tässä on varmaan se, että eipä moni ikäiseni (en ikääsi tiedä, mutta oletan, että olet ainakin hieman minua enemmän elämää kokenut) nainen ajattele noin tai halua tuollaista elämää. Ainakin ajattelen/luulen niin sen perusteella mitä olen lukenut, kuullut ja nähnyt.
- Ikisinkkuko?
Minustakin on ollut ilahduttavaa kuulla, että samalla tavalla ajattelevia miehiä on vielä olemassa. Toivon kanssa, että kohtaan jonaina päivänä teidän samoin ajattelevien miesten kaltaisen miehen jossakin! Ainakin saitte minut uskomaan, että se on mahdollista eikä kannata luopua toivosta vaan jaksaa uskoa että sellaisiakin vielä löytyy. :)
Iästä sen verran että olen 25 mutta alle 30.
- mngdgodido
Niin isoja ostoskärryjä ei olekkaan että viikon ruuat mahtuu kerralla,eikä kaksilla kärryillä kehtaa.
- Maalaisjärkeä...
Maitokin siinä happanisi torstaihin mennessä tuolla tyylillä.
- Pitkä mies19
Maalaisjärkeä... kirjoitti:
Maitokin siinä happanisi torstaihin mennessä tuolla tyylillä.
Älkääs nyt kiusatko ikisinkkua! Hän on itse sanonut, että teksti oli suuntaa antava. Älkää aloittako tuota pilkunviilausta perhana! :D
- menee hermo
Maalaisjärkeä... kirjoitti:
Maitokin siinä happanisi torstaihin mennessä tuolla tyylillä.
jaahas, täällä on taas jotkut muka niin viisaat laukomassa mielipiteitään.
eiköhän jokainen täysi järkinen tajua, että viikon ruoilla lähinnä tarkoitetaan lämpimän ruoan aineksia, leipää ym mikä nyt ei mene piloille, koska sen voi laittaa pakkaseen esimerkiksi. Tokihan maitoa ja muuta pitää sitten lähikaupasta kotimatkalla napata mukaan, mutta jos ostaa useamman päivän ruoat kerralla niin ei mene iltaisin aikaa kaupassa käyntiin ja ei tarvitse väsyneenä töiden jälkeen lähteä ruuhkiin vai voi mennä suoraan kotiin, tehdä ruoan rauhassa ja nautti loppu illan.
Sitäpaitsi, kaikki evät juo tai käytä maitoa niin, että ihan turhaa on tuollainen "maalaisjärkeily" koska nuo kommentit eivät kyllä liippaa edes läheltä tämän keskustelun pointtia!
- Ikisinkku.
Varmasti kiinnostaa.
- 10+12
Tuollainenhan olisi juuri idylistä parisuhde-elämää. Minä ainakaan en tosin lapsia ole hankkimassa.
Tavallaan en. Vaikka tavallaan kyllä. Tuohan tavallaan riittäisi. Mutta ajatus siitä että valitsee kaiken tuon heti... Ja siis oikeastaan miehen valinta peruste on se market-elämä. Että riittää se että on ihan mukavaa. Mitään suurempaa kiintymystä ajatuksesta en saa. EN oikein ymmärrä että hakee itselleen jotain statusta yhteiskunnasta ihan kuin miehen käyttäytyminen olisi jokin perus-arvo. Jotenkin mulle tulee tuosta mieleen se, että jossain vaiheessa tuommoinen pari huomaa että suuri intohimo jäi puuttumaan, löytyisikö sitä jostain...
Tuohan on ihan jees jos sattuu rakastamansa naisen kanssa päätymään lopulta tuohon, mutta mun mielestä moni nainen hakemalla hakaa tiettyä tulotasoa ja tietynlaista elämää... Kun mun mielestä se pari on koko perheen ydin. Ja siihen ympärille pitäisi rakentua kodin, harrastukset, työ... Miten meneekään. Tai olla työtön ja laskea pennejä tai asua maalla. Tai kaupungin keskustassa. Ja se mihin sit lopulta päätyy on sit asia erikseen. Mutta ei perkule tuollai saa mitään parisuhdetta aikaan, että miettii millaista elämää viettää.
Mä itse uskon etten löydä kuin muutaman mahdollisen "oikean" elämän aikana, joiden kanssa vois elää. Jotenkaan vaan ei kohtaa ajatusmaailmat. Joko aatteiltaan tai sitten huumorin tajultaan tai sitten on jotenkin liian vääristynyt minäkuva... Niin tai sitten ei vaan mielytä muuten. Ja sitten vielä se vaativin, että sille mimmille kelpaan minä. :D Mutta jos sellaisen löydän, niin kyllä mä silloin tiedän että se on mulle tarkoitettu. Ja että mikä on tärkeää. Ainakaan se ei ole market elämä. Tuossa elämässä ei ole mitään pahaa, mutta ei se ole minkään tason pääasia.
No mutta se on vain mun ajatelma.- kjjhkjhgkgjgfjhg
Jotain tuollaista luulin itsekin joskus löytäväni. Enpä löytänyt uraa, en naista, en mökkiä, en rivitaloa, en yhteisiä kauppareissuja, ei yhteistä arkea. Lemmikkejä on ja lapsiakin on tehty, mutta siihen ne suhteet ovatkin päättyneet. Ikinä ei kukaan ole niin kauaa vaivautunut olemaan kanssani, että kuvailemasi elämä olisi ollut mahdollista kuin hetkellisesti. Jossakin vaiheessa luovutin ja katsoin totuutta silmiin: Ei ole naissuhteet minua varten tehty. Minä haluaisin suhdetta, mutta jostakin syystä naiset haluavat asioita. Lapsen saantikin on vain Tärkeä ASIA Tärkeässä luettelossa, jonka kohtia ruksataan saavutetuiksi sitä mukaa kuin mies niitä toteuttaa. Jos Tärkeimmän asian jälkeen muiden asioiden saavutttaminen näyttää liian hitaalta tai epätodennäköiseltä, etsitään mies, joka ainakin esittää olevansa valmis tai kykenevä nämä asiat toimittamaan. Ensimmäisestä erosta en tietenkään uskonut olevani jo käytännössä tuomittu mies, joten keräsin samaan kasaan kaiken toivoni ja rohkeuteni, mikä investoituna naisiin tuotti lopulta uuden avioeron. Sama syy: Minä hain suhdetta, toinen etsi asioita. Olen siis yksinäinen mies, jolla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tarjota sinulle haluamiasi asioita. Olen työtön, mutta mitäpä tuosta, kun ei kumminkaan ole ketään iloitsemassa työn tuloksista kanssani. Asuntoni vuokra on nyt 40% kalliimpi kuin tänne muuttaessani, joten elän kädestä suuhun enkä ikinä enää tule olemaan rahallisesti kelvollinen ihminen yhdellekään naiselle tässä maassa. Seuraava vuokrankorotus ajaa minut taivasalle, mutta mitäpä tuosta, sillä ketäpä se liikuttaa? Jossakin ulkomailla saattaisin kelvata, koska en ryyppää, hakkaa, huijaa, pelaa enkä petä. Näillä rahoilla ei sinnekään päästä. Mitä siis on tehtävissä? No, olen kehittänyt muutamia todella kiinnostavannäköisiä luomia, joita on alkanut tulla pilvin pimein. Parhaassa tapauksessa syöpä ratkaisee tilanteen lopullisesti. Voisin kai mennä lääkäriin, mutta onko minulla varaa lääkkeisiin? Ihan oikeasti, talouteni ei kestä yhtä ainutta lisäkustannusta. Jos jotenkin ihmeessä parantuisin, olisin joka tapauksessa asunnoton entinen syöpäpotilas, jonka ihmiset mieluiten näkisivät kuolinilmoituksessa. Kuolisin kylmään kumminkin.
Että silleen. Olen olemassa, mutta parisuhdekelvoton ja kohta myös elinkelvoton. Ei ihme, jos et tapaa haluamaasi miestä. Kun katsot tuota omaa luetteloasi, voisitko mahdollisesti poistaa kaikki selaiset osat, jotka ovat ASIOITA.- Ikisinkkuko?
Haluan vielä lisätä sen, että on järkyttävää jos joku luuli minun olevan rahan perään! Kun asia on juuri päinvastoin ja sitä yritin tuossa tekstissäni korostaa, että minä toivon normaalia elämää, en kultaa ja kimallusta, miten tuosta onkin saanut noin väärän kuvan?
- Ikisinkkuko?
No ohhoh, onpas tuo minun ajatukseni käsitetty väärin! Enhän minä suinkaan tarkoita, että haluan vain ja ainoastaan tuollaisen elämän ja miehen ja että minulla olisi "things to do" lista josta aina ruksisin seuraavan saavutuksen!
Tuon tekstin (alkuperäisen) oli tarkoitus olla suuntaa antava, selittää mikä minulle riittäisi että olisin onnellinen! En tietenkään tavoittele jotain tiettyä statusta tai asioita tietyssä järjestyksessä tapahtuvaksi enkä halua suhdetta missä ei ole intohimoa, en tarkoita että otan ensimmäisen vastaan tulijan joka suostuu yhteisiin kauppa reissuihin. Tarkoitin, että haluan ihan tavallisen, normaalin parisuhteen, siihen tarvitaan sitä intohimoa ja siihen tarvitaan välillä jotain pientä "ekstraa", mutta siihe ei tarvita kolmesataa neliöistä taloa meren rannalla, ei Guccin käsilaukkuja ei Guessin farkkuja (nämä kun tuntuvat nykyään monelle naiselle olevan "se juttu" jonka takia havitellaan rikasta miestä, rakkaudesta viis). Tarkoitin, että haluaisin rakastua, löytää miehen, joka ajattelee arjesta niinkuin minä ja joka ei havittele diplomaatin uraa vaan osaa nauttia niistä arjen pienistä iloista ja jonka kanssa se suhde ei sitten olisi "tylsä" niinkuin täällä ymmärrettiin pointtini. Kun eihän se arki tylsää ole silloin kun sitä elää sellaisen ihmisen kanssa jota oikeasti rakastaa ja joka rakastaa ja niitä yhteisiä "huvituksia" kin pitää olla, ne mukautuu joka parin mukaan heille sopiviksi.
Kirjoitustani ei ollut tarkoitus ottaa pilkun tarkasti, lähinnä toivoin että joku saisi ajatuksestani kiinni ja niin muuten saikin muutamat miehet, he osasivat lukea rivien välistä! Kiitos teille siitä! :) - Tefvemenoa....
Mitä on normaali elämä? Et välitä rahasta etkä yhteiskunnallisesta asemasta? miksi et? Ja kuitenkin toivot, ettei tarvitsisi joka päivä sentteja laskea ja pääsitit ulkomaille jne. VOi voi, taidat olla kovin nuori ja kovin idealisti. Mutta ei hätiä mitiä; maaima on täynnä pienitulosia , kunnianhimottomia, arkisia miehiä, jnoista saat itsellesi sopivan elämän kumppanin.
- kuules nyt
jos ei välitä rahasta niin se nyt yleensä tarkoittaa ettei toivo lottovoittoa ja etsi superrikasta puolisoa, normaalien työssäkäyvien ihmisten ei tarvitse laskea senttejä ja ostaa -30% lätkällä varustettuja elintarvikkeita ja normaalituloisilla ihmisillä on vara ottaa 200€ äkkilähtö matka kerran vuodessa.
- ffee
>ottaa 200€ äkkilähtö matka kerran vuodessa.
Itselläni ei ainakaan ole tuollaiseen varaa... - on mahdollista
ffee kirjoitti:
>ottaa 200€ äkkilähtö matka kerran vuodessa.
Itselläni ei ainakaan ole tuollaiseen varaa...no kyllä sitä pariskunnilla (ja miks ei sinkullakin) jotka molemmat ovat normaali palkkaisessa työssä (n.2000 kk per nuppi) riittää rahat 200€ halpis matkaan kerran vuodessa jos ei elä yli varojensa, hankkii asunnon joka ei vie kolmasosaa tuloista ja jos ei käytä alkoholia eikä polta tupakkaa niin hyvin äkkiä on muutama satanen takataskussa ja voi ottaa äkkilähdön rodokselle.
- :D
No todellakin, etsin juuri tuollaista tyttöä/naista itselleni, kuvailit siis täysin ihannekumppanini! :D Itse olen täysin samanlainen tyyppi, ehkä myös romanttinen, mutta se ei lieni pahitteeksi :P Voi kumpa löytäisin omani, mutta ei taida minunikäisiäni tyttöjä löytyä, jotka omistaisivat tuollaiset elämänarvo... Olen 18.
- vanhempi täti
ehkäpä voisit katsella hieman vanhempia naisia? (vuosi pari) Älä luovuta, kyllä minä ajattelin samoin kuin "ikisinkkuko?" jo 18 vuotiaana, nyt olen jo reilusti vanhempi eikä mieleni ole muuttunut.
Mutta on ilahduttavaa kuulla että myös nykyajan nuorissa on tuolla tavoin ajattelevia, että elämän arvot ovat kunnossa!
Niin, ja romantiikka ei ole koskaan pahitteeksi ;)! Vaikutat mukavalta ja fiksulta, toivottavasti löydät naisen joka ajattelee samoin kuin sinä!
- lörppö2007
Minua ei "normaali" elämä kiinnosta. Eikä täyttää jonkun haaveileman mielikuvistusolennon roolia. Sori.
Relaa vähän vaatimuksistasi että mitä elämän pitää olla. Anna vain elämän viedä ja kannattaa. Et voi ohjailla toista, etkä oikein edes itseäsikään. - Ikisinkkuko?
sii miten ihmeessä teille on tullut mieleen, että vaadin elämän olevan tietyn laista? Mielestäni teen juuri päin vastoin, kuten jo aikaisemmin sanoin, ei minulla ole things to do listaa vaan että toivoisin ihan normaalia elämää. En mitään mahdotonta. Tietenkään kukaan ei tiedä millaista elämä tulee olemaan, mutta en minä vaadi kuuta taivaalta ja miehen täyttävän haaveitani, toivon, että löydän miehen jonka kanssa voimme yhdessä olla ja elää arkea pikku iloineen!
- lörppö2007
"toivon, että löydän miehen jonka kanssa voimme yhdessä olla ja elää arkea pikku iloineen! " eikö kaikkien elämä ole tuollaista? En suoraan sanoen ymmärrä mitä kuu-ukkoja olet sitten tapaillut. Tarkoitatko että olet tapaillut meihiä joilla on liikaa ammatillista kunnianhimoa? Eikö se ole silloin sitä että nauttii työstään?
Itse erosin aikanaan kun exäni halusi sen rivitalon ja koiran. Tuntui kuin koko elämä olisi suunniteltu ja eletty jo valmiiksi. Muutin Lontooseen, koska halusin nähdä maailmaa. Nyt seukkaan kiinalaisen tyttösen kanssa, joka on myös halukas vähän seikkailemaan ja kokeilemaan.
Tärkeät arvot kuten turvallisuus vs. vapaus täytyy pistää sopivaan tasapainoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Romaanien ammuskelu
Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin1683366- 632822
- 832692
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä382157- 811997
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441617Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651585- 241538
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau581409Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou1871301