Eräs osa-alue, jota ei ole varsinaisesti käsitelty julkisuudessa ovat lasten ja vanhempien kokomukset huostaanotosta, sijoittamisesta, sekä erotapauksissa.
Ehkä olisi aiheellsta koota yhteen huostaanottojen, sijoitusten aiheuttamia ongelmia, jotta päättäjät heräisivät todellisuuteen.
Lapset ja nuoret joutuvat eroon vanhemmistaan, muuttamaan pois kodistaan, koulusta, tutuista opettajista, ystävistä, kavereista.
Adoptiosta sitävastoin on laissa olemassa selkeät pelisäännöt.
Oikeusministeriö.
Adoptiolla on erittäin merkittävät oikeudelliset vaikutukset.
Adoptio katkaisee lapsen kaikki siteet, hänen vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja muihin ystäviin.
Adoptiota ei voida purkaa, vaikka kadoksissa ollut vanhempi myöhemmin löytyisi..
Käsittääkseni huostaanotetut ja kodin ulkopuolelle sijoiteut ( riistetyt ) lapset nuoret ja aikuiset saattavat kokea voimakkaita tunteita. Lisäksi ne voivat traumatisoida lapsen.
Oikeusministeriö. Adoptio.
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Arkistoidutsisallot/OikeusavunturvaaminenAasiankatastrofinujhl/Kunlapsionjaanytvaillehuoltajaa/Lapseksiottamineneliadoptio
---
Huostaanottotraumat.
281
8583
Vastaukset
- dfgfdfgdfgfdgdfgdfg
Adoptiossa lapsi saa kodin. Päämäärä on se että kaikki on niinkuin se adoptio ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja useinmiten se on onnellinen asia.
Sijaishuollossa päämäärä on perheen yhdistäminen. Sijoituksen kuuluu olla tilapäistä.- Voin pahoin
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
- masmas
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
Lapsille äiti on äiti ja isä isä. Kun muut puhuvat joistain aikuistista toisille, vaikka lapsille, on vanhemmilla nimet. Vain lapset saavat kutsua vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Kuulostaa sekin oudolta jos lapsille puhuu että sinun äitisi, sinun isäsi... Perheen yhdistäminen on muista asioista kiinni.
- Kerrassaan kettuuntu
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset! - elä luovuta
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Katoppa se on se raho, joka ratkaisee. taistele. Voimia.
- kuinmyös
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Et ole yksin. Tämä porukka pitää vaan saada liikkeelle. Kunpa yksikin vaalipuhuja ottaisi asiakseen...
- Olisi ihan
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
mielenkiintoista sekin, että julkisuudessa selviäisi kuinka monet sijaiskotiyrittäjät ovat päättäjien sukulaisia, sillä yksi vuorokausi tällaisessa laitoksessa maksaa hunajaa!
Samalla ihmetyttää, millaisilla perusteilla lapset voidaan viedä, ja taas toisaalta kuinka moni pahasti päihdeongelmaisessa perheessä oleva lapsi hoidetaan kotona. Kai "parempien perheiden" lapsia on helpompi hoitaa.
Vallankäyttöäkin löytyy tällä saralla. - Tehkää
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!ihmeessä asiasta julkinen! Lasten puheenvuorot myös esiin! Ne ovat TEIDÄN lapsianne. Suomessakin alkaa kuulua aika huolestuttavaa holhousta, eikä perheet kriisitilanteessa uskalla välttämättä vastaanottaa kodinhoitoapua, koska voivat päästä kokonaan eroon lapsistaan. Juuri kuulin tapauksesta, jossa perhe ok, mutta kriisissä käyttivät kodinhoitoapua, ja yht´äkkiä lapset sijoitettiin, eikä auttanut perheen tueksi asettuneet tuttavat, joista löytyi ammattilaisia, kun joku sossutäti päätti!
- niinpä niin.
Tehkää kirjoitti:
ihmeessä asiasta julkinen! Lasten puheenvuorot myös esiin! Ne ovat TEIDÄN lapsianne. Suomessakin alkaa kuulua aika huolestuttavaa holhousta, eikä perheet kriisitilanteessa uskalla välttämättä vastaanottaa kodinhoitoapua, koska voivat päästä kokonaan eroon lapsistaan. Juuri kuulin tapauksesta, jossa perhe ok, mutta kriisissä käyttivät kodinhoitoapua, ja yht´äkkiä lapset sijoitettiin, eikä auttanut perheen tueksi asettuneet tuttavat, joista löytyi ammattilaisia, kun joku sossutäti päätti!
Joo minä olen itse huostaanotettu ja sijoitettu lapsi. Tiedän PALJON tapauksia, joissa perheestä ainakin toinen osapuoli on täysin toimeentuleva ja kunnollinen aikuinen, mutta lapset on silti parempi sijoittaa täysin tuntemattomaan paikkaan. Itselläni olisi ollut mummi, täti ja isä jotka olisivat todella hyvin saaneet meistä kasvatettua, mutta kivasti sossutädit päättivät että isä ei ole hyvä yksinään kasvattajaksi ja mummi on liian vanha. Sain asua isoäidilläni hetken sijoitusten välissä ja se oli elämäni parasta aikaa. Sieltä meidät sitten haettiin muualle, toiselle puolelle Suomea. Tämä perhe myös katkaisi välit sukuuni. Yhteisesti sukulaiseni olisivat saaneet meidät kyllä hoidettua!!!! Itse kärsin vieläkin yli 10 vuoden jälkeen jatkuvista menetyksistä ja pettymyksistä. Hyvä Suomen yhteiskunta, jos meillä on rahasta tiukkaa, niin MIKSI MIKSI MIKSI ette käsittelisi KUNNOLLA JA OTTAISI LASTEN MIELIPITEITÄ huomioon TAPAUS KERRALLAAN JA TARKASTI! nyt meillä on ihan liikaa turhia sijoituksia. Säästyisipä rahat ja osa lapsista saisi ainakin perheensä takaisin. No, onni onnessa, hyviä aikuisia meistä on tullut, mutta katkeruus ei varmaan ikinä lähde täysin pois.
- totuus esiin
niinpä niin. kirjoitti:
Joo minä olen itse huostaanotettu ja sijoitettu lapsi. Tiedän PALJON tapauksia, joissa perheestä ainakin toinen osapuoli on täysin toimeentuleva ja kunnollinen aikuinen, mutta lapset on silti parempi sijoittaa täysin tuntemattomaan paikkaan. Itselläni olisi ollut mummi, täti ja isä jotka olisivat todella hyvin saaneet meistä kasvatettua, mutta kivasti sossutädit päättivät että isä ei ole hyvä yksinään kasvattajaksi ja mummi on liian vanha. Sain asua isoäidilläni hetken sijoitusten välissä ja se oli elämäni parasta aikaa. Sieltä meidät sitten haettiin muualle, toiselle puolelle Suomea. Tämä perhe myös katkaisi välit sukuuni. Yhteisesti sukulaiseni olisivat saaneet meidät kyllä hoidettua!!!! Itse kärsin vieläkin yli 10 vuoden jälkeen jatkuvista menetyksistä ja pettymyksistä. Hyvä Suomen yhteiskunta, jos meillä on rahasta tiukkaa, niin MIKSI MIKSI MIKSI ette käsittelisi KUNNOLLA JA OTTAISI LASTEN MIELIPITEITÄ huomioon TAPAUS KERRALLAAN JA TARKASTI! nyt meillä on ihan liikaa turhia sijoituksia. Säästyisipä rahat ja osa lapsista saisi ainakin perheensä takaisin. No, onni onnessa, hyviä aikuisia meistä on tullut, mutta katkeruus ei varmaan ikinä lähde täysin pois.
Olisi korkea aika saada jokin puolueeton taho tutkimaan perin pohjin Suomessa tehdyt lasten huostaanotot ja sijoitukset. Taho, jolla olisi valtuudet murtaa sossujen peräänkuluttama vaitiolovelvollisuus, johon he aina vetoavat, kun näyttö huostaamiseen ei riitä. Ei tarvitsisi julkiseksi tietoja laittaa, muuta kuin yhteenvedettynä. Vaikka on väärin, että työntekijöiden väärinkäytöksiä peitellään, olisi kuitenkin parempi saada totuus julki ja koko systeemiin muutos.
- Asiat julki
niinpä niin. kirjoitti:
Joo minä olen itse huostaanotettu ja sijoitettu lapsi. Tiedän PALJON tapauksia, joissa perheestä ainakin toinen osapuoli on täysin toimeentuleva ja kunnollinen aikuinen, mutta lapset on silti parempi sijoittaa täysin tuntemattomaan paikkaan. Itselläni olisi ollut mummi, täti ja isä jotka olisivat todella hyvin saaneet meistä kasvatettua, mutta kivasti sossutädit päättivät että isä ei ole hyvä yksinään kasvattajaksi ja mummi on liian vanha. Sain asua isoäidilläni hetken sijoitusten välissä ja se oli elämäni parasta aikaa. Sieltä meidät sitten haettiin muualle, toiselle puolelle Suomea. Tämä perhe myös katkaisi välit sukuuni. Yhteisesti sukulaiseni olisivat saaneet meidät kyllä hoidettua!!!! Itse kärsin vieläkin yli 10 vuoden jälkeen jatkuvista menetyksistä ja pettymyksistä. Hyvä Suomen yhteiskunta, jos meillä on rahasta tiukkaa, niin MIKSI MIKSI MIKSI ette käsittelisi KUNNOLLA JA OTTAISI LASTEN MIELIPITEITÄ huomioon TAPAUS KERRALLAAN JA TARKASTI! nyt meillä on ihan liikaa turhia sijoituksia. Säästyisipä rahat ja osa lapsista saisi ainakin perheensä takaisin. No, onni onnessa, hyviä aikuisia meistä on tullut, mutta katkeruus ei varmaan ikinä lähde täysin pois.
Itse erosin kuusi vuotta sitten sen vuoksi että miehelläni oli alkoholi ongelma. Siitä alkoi ajojahti sosiaali puolelta. Tehtiin koti käyntejä, uhkailtiin perhekodeilla jne. En antanut periksi, en taipunut. Päätin silloin että lapsiani ne eivät saa. Sitä helvettiä siedin kuusi vuotta ja nyt ne ovat jättäneet minut rauhaan koska huomasivat että jaksan vaikka läpi harmaan kiven. Ymmärrän vanhempia todella hyvin jotka eivät enään jaksa ja lopulta luovuttavat.
Minusta yritettiin tehdä alkoholistia, väsynyttä, lasten pahoinpitelijää jne. Näillä kriteereillähän lapset otetaan huostaan mutta kun minusta ei saatu tätä ihmistä kaiken heidän tekemällä yrityksellä. Tein heille selväksi että on se kumma jos olen ollut omaishoitaja, kehitysvammaisten hoitaja, mielenterveyspotilaan avustaja, SPR:n EA-ryhmäläinen jne. niin en kelpaisi sitten omien lasten kasvattajaksi! - dddaaaaaaaaaaaa...
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!ei sosiaali toimella ole mitään intressejä tehdä aiheettomia huostaan ottoja eikä edes resursseja...
varmasti teilläkin oli oikea syy huostaanottoon..
ja kyllä se tulee kalliimmaksi laitoksissa tai ryhmäkodeissa lapsia pitää kuin omien vanhempien luona..
se että pitää olla todella pitkä näyttö ,että on esim.päässyt alkoholista tai muusta ongelmasta eroon, tai se on hoidossa on vain lapsen etu että vanhemmilta vaaditaan pitkä näyttö ns.kunnollisesta elämästä..
en todellakaan usko että sosiaali puoli ilkeyttään taio rahan vuoksi kenenkään lapsia huostassa pitää..ihan kukkua.. - huono äiti
niinpä niin. kirjoitti:
Joo minä olen itse huostaanotettu ja sijoitettu lapsi. Tiedän PALJON tapauksia, joissa perheestä ainakin toinen osapuoli on täysin toimeentuleva ja kunnollinen aikuinen, mutta lapset on silti parempi sijoittaa täysin tuntemattomaan paikkaan. Itselläni olisi ollut mummi, täti ja isä jotka olisivat todella hyvin saaneet meistä kasvatettua, mutta kivasti sossutädit päättivät että isä ei ole hyvä yksinään kasvattajaksi ja mummi on liian vanha. Sain asua isoäidilläni hetken sijoitusten välissä ja se oli elämäni parasta aikaa. Sieltä meidät sitten haettiin muualle, toiselle puolelle Suomea. Tämä perhe myös katkaisi välit sukuuni. Yhteisesti sukulaiseni olisivat saaneet meidät kyllä hoidettua!!!! Itse kärsin vieläkin yli 10 vuoden jälkeen jatkuvista menetyksistä ja pettymyksistä. Hyvä Suomen yhteiskunta, jos meillä on rahasta tiukkaa, niin MIKSI MIKSI MIKSI ette käsittelisi KUNNOLLA JA OTTAISI LASTEN MIELIPITEITÄ huomioon TAPAUS KERRALLAAN JA TARKASTI! nyt meillä on ihan liikaa turhia sijoituksia. Säästyisipä rahat ja osa lapsista saisi ainakin perheensä takaisin. No, onni onnessa, hyviä aikuisia meistä on tullut, mutta katkeruus ei varmaan ikinä lähde täysin pois.
Olen 12-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, olen ollut sitä koko hänen ikänsä. Meillä on aina ollut taloudellisesti tiukkaa, mutta olemme silti läheisiä ja tyytyväisiä elämäämme. Lapseni on ollut etusijalla aina elämässäni ja koen saaneeni arvokkaan lahjan, kun saan jakaa elämäni hänen kanssa. Silti minusta on aina toisinaan on tehty lastensuojeluilmoituksia milloin milläkin valheella. Ihan jokainen niistä on käsitelty tarkkaan ja todettu ettei jatkotoimenpiteisiin ole tarvetta. Periatteessa mulle on ihan sama, vaikka minusta tehtäisi joka viikko lastensuojeluilmoituksia, koska en ole syyllistynyt mihinkään. Mutta....lapseni kasvaa ja on kokenut nämä tilanteet hyvin ahdistavana, koska lastensuojeluviranomaiset haluavat jutella avoimesti lapsen läsnäolessa. Kannatan siis ehdottomasti sitä, että lapset otetaan huostaan nopeastikin kun olosuhteet sen vaativat, mutta en voi ymmärtää tätä järjestelmää, että voidaan nimettömänä soittaa ja valehdella viranomaisille ihan mitä vaan. Tässä maassa sentään rikollisiakin suojellaan, mutta lastensuojeluasiossa todistustaakka syyttömyyydestä onkin "syytetyllä"...Onneksi sentään sen verran on lastensuojelulaki uudistunut, että "syytetty" saa tiedoksi mitä kaikkee postaskaa ihmiset on puhuneet. Toivottavasti saadaan vielä tähän menettelyyn uudistusta. Voimia ja jaksamista kaikille.
- vainoaja9
Asiat julki kirjoitti:
Itse erosin kuusi vuotta sitten sen vuoksi että miehelläni oli alkoholi ongelma. Siitä alkoi ajojahti sosiaali puolelta. Tehtiin koti käyntejä, uhkailtiin perhekodeilla jne. En antanut periksi, en taipunut. Päätin silloin että lapsiani ne eivät saa. Sitä helvettiä siedin kuusi vuotta ja nyt ne ovat jättäneet minut rauhaan koska huomasivat että jaksan vaikka läpi harmaan kiven. Ymmärrän vanhempia todella hyvin jotka eivät enään jaksa ja lopulta luovuttavat.
Minusta yritettiin tehdä alkoholistia, väsynyttä, lasten pahoinpitelijää jne. Näillä kriteereillähän lapset otetaan huostaan mutta kun minusta ei saatu tätä ihmistä kaiken heidän tekemällä yrityksellä. Tein heille selväksi että on se kumma jos olen ollut omaishoitaja, kehitysvammaisten hoitaja, mielenterveyspotilaan avustaja, SPR:n EA-ryhmäläinen jne. niin en kelpaisi sitten omien lasten kasvattajaksi!Juuu, kukapa ei sinun lapsia haluaisi. Kyllä nyt sosiaalitoimi vähien rahojensa kanssa EHDOTTOMASTI haluaa ehdoin tahdoin vielä lisävaivaa ja vainoaa sinua ihan omin ehdoin. Töissä ne ihmiset ovat ja heillä on omakin elämänsä. Jokin on vialla, jos huostaanottoa ehdotetaan. Mutta sinua nyt vainoaa varmaan kaikki - ja minäkin tietty :)))
- !!!!
kuinmyös kirjoitti:
Et ole yksin. Tämä porukka pitää vaan saada liikkeelle. Kunpa yksikin vaalipuhuja ottaisi asiakseen...
Vaan kunpa ei ota.. silloin todella huomattaisiin huostaanottojen laittomuus tässäkin hyvin valtiossa... en sitä sano.. toisissa paikkakunnissa on ihan asialliset sossuntädit.. mutta kaikialla suomessa ei ole...
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Kuulin uutisista jokin aika sitten että eräs "asiantuntija" sanoi että nykyään ei ole enää pitkiä koko lapsuuden kestäviä huostaanottoja. Halutaan luoda vaikutelma että sosiaalihössötys olisi jotenkin kehittynyt. Joopa joo.
Sossut sanovat että kaikki kansalaiset ovat iästään riippumatta samalla viivalla tuon kuulemisasian suhteen. Tavallaan totta, isoa miestäkin kohdellaan kuin mitäkin pikkukakaraa joka ei VIELÄ ymmärrä mistään mitään.- Ei uskoiskaan
dddaaaaaaaaaaaa... kirjoitti:
ei sosiaali toimella ole mitään intressejä tehdä aiheettomia huostaan ottoja eikä edes resursseja...
varmasti teilläkin oli oikea syy huostaanottoon..
ja kyllä se tulee kalliimmaksi laitoksissa tai ryhmäkodeissa lapsia pitää kuin omien vanhempien luona..
se että pitää olla todella pitkä näyttö ,että on esim.päässyt alkoholista tai muusta ongelmasta eroon, tai se on hoidossa on vain lapsen etu että vanhemmilta vaaditaan pitkä näyttö ns.kunnollisesta elämästä..
en todellakaan usko että sosiaali puoli ilkeyttään taio rahan vuoksi kenenkään lapsia huostassa pitää..ihan kukkua..Ei voikaan uskoa ennen kuin itse kokee...vain murto-osissa näyttelee alkoholi tai huumeet osaa. Sossun huoli riittää ja epäily sekä olettamus
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Sossut ansaitsee sun lapsilla.
- Anonyymi
dddaaaaaaaaaaaa... kirjoitti:
ei sosiaali toimella ole mitään intressejä tehdä aiheettomia huostaan ottoja eikä edes resursseja...
varmasti teilläkin oli oikea syy huostaanottoon..
ja kyllä se tulee kalliimmaksi laitoksissa tai ryhmäkodeissa lapsia pitää kuin omien vanhempien luona..
se että pitää olla todella pitkä näyttö ,että on esim.päässyt alkoholista tai muusta ongelmasta eroon, tai se on hoidossa on vain lapsen etu että vanhemmilta vaaditaan pitkä näyttö ns.kunnollisesta elämästä..
en todellakaan usko että sosiaali puoli ilkeyttään taio rahan vuoksi kenenkään lapsia huostassa pitää..ihan kukkua..Ja kilinvitu sanon minä. Kyllä ne huostaan ottaa mielivaltaisesti.
- Anonyymi
Tuskin on aina. Väärillä perusteilla lapseni vietiin ja tuskin saan takaisin. Piste.
- Anonyymi
masmas kirjoitti:
Lapsille äiti on äiti ja isä isä. Kun muut puhuvat joistain aikuistista toisille, vaikka lapsille, on vanhemmilla nimet. Vain lapset saavat kutsua vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Kuulostaa sekin oudolta jos lapsille puhuu että sinun äitisi, sinun isäsi... Perheen yhdistäminen on muista asioista kiinni.
Minä olen nuoreni äiti ja piste. Ei ole muita äitiä tai isää nuorellani. Yhteiskunta ei meitä erota. Nuori sanoo samaa.
- Anonyymi
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
Ei ne mieti lapsen etu. Kiusaavat lapsia.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!En luota koko paskaan enää. Sanon vaan että älkää hakeko niiltä tukea. Itse olen taistelussa lapsestani. Ja aion taistella!!!!
- Anonyymi
kuinmyös kirjoitti:
Et ole yksin. Tämä porukka pitää vaan saada liikkeelle. Kunpa yksikin vaalipuhuja ottaisi asiakseen...
Tiedän minäkin että meitä on paljon. Taistellaan!!!!??!?!
- Anonyymi
Tehkää kirjoitti:
ihmeessä asiasta julkinen! Lasten puheenvuorot myös esiin! Ne ovat TEIDÄN lapsianne. Suomessakin alkaa kuulua aika huolestuttavaa holhousta, eikä perheet kriisitilanteessa uskalla välttämättä vastaanottaa kodinhoitoapua, koska voivat päästä kokonaan eroon lapsistaan. Juuri kuulin tapauksesta, jossa perhe ok, mutta kriisissä käyttivät kodinhoitoapua, ja yht´äkkiä lapset sijoitettiin, eikä auttanut perheen tueksi asettuneet tuttavat, joista löytyi ammattilaisia, kun joku sossutäti päätti!
Minun nuori on minun lapsi. Piste. Vaikka yhteiskunta mihin hänet laittais,olen hänen ÄITI.
- Anonyymi
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
En luota sossuihin. Ei ne lasta palauta.
- Anonyymi
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
Ei ne kyllä päästä nuorta kotiin niin antaa olla. Alistun osaani.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Tätähän se. Paras kun tottuu ajatukseen. Huostattu nuori on melkeen saman kuin olisi lapsi kuollut äidiltä.
- Anonyymi
Ei kai ketään voi adoptoida väkisin!
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Niin se on demonista tuo touhu.
- Anonyymi
kuinmyös kirjoitti:
Et ole yksin. Tämä porukka pitää vaan saada liikkeelle. Kunpa yksikin vaalipuhuja ottaisi asiakseen...
Vielä vuonna 2024.
- Anonyymi
Kunpa olisikin.
- Anonyymi
masmas kirjoitti:
Lapsille äiti on äiti ja isä isä. Kun muut puhuvat joistain aikuistista toisille, vaikka lapsille, on vanhemmilla nimet. Vain lapset saavat kutsua vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Kuulostaa sekin oudolta jos lapsille puhuu että sinun äitisi, sinun isäsi... Perheen yhdistäminen on muista asioista kiinni.
Äitiä ja isää ei korvaa kukaan vieras aikuinen. Ei vaikka sossudemonit yrittää. Huh hah hei.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Niinpä. Se on edelleen niin:(
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Niin. Täällä Kuopiossa ainakin rikkovat lakia minkä ehtivät.
- Anonyymi
Kuopiossa se ei näin ole vaan sossut tekee kaikkensa katkaistakseen välit vanhempaan vaikka nuori haluaisi asua kotona. Julmaa, psykopaattista menoa.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Kuopiossa kun vievät nuoren niin ne vie. Sen jälkeen ei ole yhteyttä.
- Anonyymi
niinpä niin. kirjoitti:
Joo minä olen itse huostaanotettu ja sijoitettu lapsi. Tiedän PALJON tapauksia, joissa perheestä ainakin toinen osapuoli on täysin toimeentuleva ja kunnollinen aikuinen, mutta lapset on silti parempi sijoittaa täysin tuntemattomaan paikkaan. Itselläni olisi ollut mummi, täti ja isä jotka olisivat todella hyvin saaneet meistä kasvatettua, mutta kivasti sossutädit päättivät että isä ei ole hyvä yksinään kasvattajaksi ja mummi on liian vanha. Sain asua isoäidilläni hetken sijoitusten välissä ja se oli elämäni parasta aikaa. Sieltä meidät sitten haettiin muualle, toiselle puolelle Suomea. Tämä perhe myös katkaisi välit sukuuni. Yhteisesti sukulaiseni olisivat saaneet meidät kyllä hoidettua!!!! Itse kärsin vieläkin yli 10 vuoden jälkeen jatkuvista menetyksistä ja pettymyksistä. Hyvä Suomen yhteiskunta, jos meillä on rahasta tiukkaa, niin MIKSI MIKSI MIKSI ette käsittelisi KUNNOLLA JA OTTAISI LASTEN MIELIPITEITÄ huomioon TAPAUS KERRALLAAN JA TARKASTI! nyt meillä on ihan liikaa turhia sijoituksia. Säästyisipä rahat ja osa lapsista saisi ainakin perheensä takaisin. No, onni onnessa, hyviä aikuisia meistä on tullut, mutta katkeruus ei varmaan ikinä lähde täysin pois.
Tämän ne tekee mun nuorelle Kuopiossa!
- Anonyymi
Ei adoptoidut ole koskaan onnellisia.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Ei ne yhdistä. Se on valettq.
- Anonyymi
Olisi ihan kirjoitti:
mielenkiintoista sekin, että julkisuudessa selviäisi kuinka monet sijaiskotiyrittäjät ovat päättäjien sukulaisia, sillä yksi vuorokausi tällaisessa laitoksessa maksaa hunajaa!
Samalla ihmetyttää, millaisilla perusteilla lapset voidaan viedä, ja taas toisaalta kuinka moni pahasti päihdeongelmaisessa perheessä oleva lapsi hoidetaan kotona. Kai "parempien perheiden" lapsia on helpompi hoitaa.
Vallankäyttöäkin löytyy tällä saralla.Ne vie vaikka olet raitis ja väkivallaton. He keksii kyllä syyt. Kuopiossa on tälläinen Sossu.
- Anonyymi
Tehkää kirjoitti:
ihmeessä asiasta julkinen! Lasten puheenvuorot myös esiin! Ne ovat TEIDÄN lapsianne. Suomessakin alkaa kuulua aika huolestuttavaa holhousta, eikä perheet kriisitilanteessa uskalla välttämättä vastaanottaa kodinhoitoapua, koska voivat päästä kokonaan eroon lapsistaan. Juuri kuulin tapauksesta, jossa perhe ok, mutta kriisissä käyttivät kodinhoitoapua, ja yht´äkkiä lapset sijoitettiin, eikä auttanut perheen tueksi asettuneet tuttavat, joista löytyi ammattilaisia, kun joku sossutäti päätti!
Minun nuori on minun ja hänen koti on luonani vaikka hänet viedään pakkolaitokseen. Henkisesti sanoo itsekin olevansa luonani vaikka hänet fyysisesti viedään. Hänen mieli ei ole siellä laitoksessa.
- Anonyymi
Voin pahoin kirjoitti:
Perheen yhdistämisen päämäärä on kyllä usein hämärtynyt,läheltä olen seurannut tuttavan lapsen sijoitusta perheeseen jossa on hyvin huonosti suomea puhuva mies(lapsen huoltaja?????)kolmivuorotyötä tekevä"äiti" ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset.He eivät vahingossakaan puhu lapselle hänen omasta äidistään ja isästään äitinä ja isänä vaan kutsuvat lapselle heitä etunimillä.Minun mielestäni se ei ole perheen yhdistämistä vaan erottamista.Valvooko näitä "sijaisäitejä ja-isiä kuvaan vai onko se vaan poissa silmistä,poissa mielestä periaate.Entä mikä on lapsen edunmukaista?
Ei ne palauta lasta. Ne kohtelee kuin esinettä. Olen sanonut nuori nainen ei ole esine!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuopiossa kun vievät nuoren niin ne vie. Sen jälkeen ei ole yhteyttä.
On nähty.
- Anonyymi
Kerrassaan kettuuntu kirjoitti:
Vai muka perheen yhdistäminen, ja kanin kukkua, sanon minä! Meillä on nyt jo vuodesta 2004 taisteltu siitä, että saisin lapset takaisin, mutta ei ole edes yritetty jälleen yhdistää.
En oikein ymmärrä, miksi sosiaalipuoli kynsin, hampain pitää kiinni lapsistani. Oikeuskin tuntuu olevan vähän sitä sun tätä.
Huostalle ei perusteita, mutta lapset jo niin kauan huostassa, niin ei kotiuteta. Lapset itse haluavat kotiin, mutta vaikka ovat jo yli 15.vuotiaita, ja lain mukaan heitä pitää kuunnella ei heillä ole asiassa sanan valtaa. Ei laki ole kaikille sama. Että lastensuojelulaki, kissanviikset!Ei ne edes mainitse yhdistämistä. Se on vissi homma.
- koulusta
Onko tämä foorumi ideaalinen kontrolli-instanssi.
Menee ohi palstan aiheen.
1900 alkupuolella koulu opetti isänmaallisuuteen, lapset sitten soti/puolusti.
1960 opetuksen isänmaallisuus vaihtui vasemmalle.
1970 oli asenne valmis peruskoululle ja pakkotasa-arvolle.
1990 järjestettiin opetuksen/koulun arvottomuus.
2000 opetus taisi olla jotenkin hukassa.
Yli puolet luokasta imee tuputuksen, osa luokasta päättää mitä nimenomaan ei ime.
Nuoret vanhemmat ei huomaa opetuksen kummallisuutta, vanhemmat vanhemmat huomaa lapsilleen opetettavan asiat vastoin vanhempien omia käsityksiä.
Vanhempien vanhempien lapset ovat päivittäisessä ristiriitatilanteessa vanhempien käsitykset vastaan koulun tuputukset.
Nuorien vanhempien lapset ovat tasapainossa kodin ja koulun kanssa.
2010 koulun tuputukset ei merkitse vanhemmille eikä lapsille, netti tuputtaa monipuolisesti kaikille ikäluokille.
Oma järkeily, ajattelu, älyn käyttö olis tärkeät opetettavat asiat ja että, älä tee pahaa toiselle. Näitä ei koulu ainakaan ennen opettanut.
Tuputusvallan vähennyttyä kouluun lisättiin (poliittinen??) kontrolli- ja lastensuojeluvalta.
"kaikki inhimillinen toiminta kuten koulutusinstituutiot, (koululaitokset, opetushallinto, yliopistot ym.) ovat yhteiskunnallisten valta- ja riippuvuussuhteiden kautta määräytyneitä"
- tästä syystä osa lähtee suoraan raksalle, kukaan ei enää säädä päätä.- Korkalovaaran koulu
Peruskoulu on tosiasiassa nykyään kovin oikeistolainen projekti. Sivistys on keskiluokkaista ja porvarillista, oikeus koulutukseen alkaa olla siis oikealla tavalla esiintyvillä lapsilla.
Peruskoulusta on tullut nopeasti kummallinen paikka.
Ja suoraan koulusta haetaan lapsia kiireellisesti huostaan, kesken koulupäivän. Helmikuussa tänä vuonna poliisiauto ja ambulanssi kaarsivat Rovaniemellä Korkalovaaran koulun pihaan koulupäivän aikana.
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Koulutus_ja_opiskelu/Koulujen_yhteystiedot_ja_sijainnit/Keskusta-Ounasjoen_alue/Korkalovaaran_peruskoulu/Perustietoa_koulusta.iw3
Poliisikonstaapeli kantoi seitsemänvuotiaan ensimmäisen luokan oppilaan ambulanssiin ja istui hänen kanssaan sen takaosaan. Poika kyyditettiin hullujen huoneelle eli Lapin Keskussairaalan lasten psykiatriselle osastolle (osasto 7), suljettujen lukkojen taakse.
http://www.lshp.fi/default.aspx?nodeid=10663
Hänellä ei ollut mukanaan mitään omaa, ei edes koulukirjoja ja -reppua. Psykiatrinen osasto piti eläväistä seitsemänvuotiasta poikaa lukkojen takana sisätiloissa päästämättä edes ulkoilemaan. Hänellä oli yllään jatkuvasti läikikkään likaiset vaatteet, sillä Lapin keskussairaala ei halunnut puhtaita vaatteita hänen ylleen. (Ilmeisesti vaihtovaatteita ei ollut eikä sairaala lähtenyt niitä hankkimaan.)
Lapin keskussairaalan lasten psykiatrinen osasto odotti kieli pitkällä, että seitsenvuotias pikku poika hermostuisi lähes täydellisessä virikkeettömyydessä. Hermostuminen ja turhautuminen olisivat olleet käteviä signaaleja pojan mielenterveyden häiriöstä. Ja niinpä laitos olisi saanut rauhassa hoitaa ja laitostaa pientä poikaa niin kauan kuin olisi huvittanut! Olihan lapsi jo huostaanotettu!
http://www.lshp.fi/default.aspx?nodeid=10662
Osastolla on kahdeksan (8) hoitopaikkaa. Muut lapset ovat yleensä masentuneita, hiljaisia ja apaattisia. Heistä ei ollut eläväisen pikku pojan kavereiksi.
http://yle.fi/alueet/lappi/2011/02/ylilaakari_lasten_mielenterveyshoitoon_lisaa_rahaa_2382954.html
Pikku poika sai kaksi kertaa tavata tunnin toisen vanhempansa. Hän ei saanut ottaa puheluja vastaan eikä tavata ketään muuta kuin äitiään. Tunnin ajan, tiistaisin ja torstaisin kello 18-19.
Kiireellinen huostaanotto purettiin kahdeksan päivän kuluttua. Se oli aiheeton ja poikahan on täysin terve ja tasapainoinenkin. Vielä vapauttamista edeltävänä päivänä niin lasten psykiatri eli rouva ylilääkäri kuin Rovaniemen kaupungin johtava sosiaalityöntekijäkin uhittelivat ja antoivat ymmärtää, ettei huostaanottoa pureta ikinä... Rovaniemen kaupungin lastensuojelu halusi kouluttaa sosiaalivallan epäkohdista ja peruskoulun kummallisuuksiakin arvostellutta äitiä.
Nyt äiti oli saalistettu heidän loukkuunsa, pientä poikaa hyväksikäyttämällä.
Mitähän hoitovuorokausi muuten mahtaa maksaa Lapin keskussairaalan lasten psykiatrisella osastolla? Siihen ei tuhat euroa riitä. Ja silti tuota kalleinta mahdollista hoitopaikkaa käytetään sosiaalityöntekijöiden subjektiivisten mielihalujen toteuttamiseen.
Ai niin. Syy miksi poika huostaanotettiin kiireellisesti Korkalovaaran peruskoulusta Rovaniemellä kesken koulupäivän... Pikku poikien kesken oli takaa-ajo koulun välitunnilla. Välituntivalvojina seisoskellut pojan oma luokanopettaja ja luokanopettajan hyvä kaveri eli erityisopettaja eivät puuttuneet siihen. He antoivat sen jatkua.
Neljä poikaa oli tullut porukalla kiusaamaan seitsemän vuotiasta ekaluokkalaista, joka kiireellisesti huostaanotettiin. Nelikko oli laulanut pojalle pilkkalaulua.
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Koulutus_ja_opiskelu/Koulujen_yhteystiedot_ja_sijainnit/Keskusta-Ounasjoen_alue/Korkalovaaran_peruskoulu.iw3
Ja hirveä soppahan siitä syntyi. Aikuisuus taitaa olla hukassa koulumaailmassa.
Sosiaalityöntekijät eli kunnan lastensuojelu käyttää päätöntä ja perustelematonta valtaa. Se on mielivaltaa. Olemme riippuvaisia siitä emootioiden vuoristoradasta, jossa sosiaalityöntekijät (ja peruskoulukin...) elävät tunteitaan.
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Perhe-_ja_sosiaalipalvelut/Lastensuojelu.iw3
Suomessa lastensuojelu on mennyt niin hulluksi, että lastensuojelu kävelee jopa lääketieteen yli. Lastensuojelu edellä kuljetaan, kun lapsi saa yhteiskunnalta peruspalveluja. Se on hirvittävä vääryys. Lastensuojelu kun on menetelmiltään ja "psykologiselta otteeltaan" silkkaa puoskarointia.
- Epäkohdat ja traumat
Huostaanotoista löytyy monia epäkohtia jos lakia ei noudateta eikä ihmisoikeuksista välitetä. Lapsi syyttää monesti asioissa itseään. Omasta kodista lähteminen, eroaminen vanhemmista ja läheisistään, on rankka vaihe lapsen elämässä joka vaatii paljon aikaa ja sopeutumista. Myös sillä on merkitystä, miten asiat kerrotaan lapselle. Ollaanko rehellisiä.
Mielestäni iso epäkohta on jo se, ettei lapsen lähipiiriä noteerata välttämättä ollenkaan, vaikka siellä olisikin joku tuttu ja turvallinen ihminen joka olisi valmis ottamaan lapsen itselleen, jonka lapsi tuntee hyvin ja josta hän todella pitää. Sen sijaan sosiaaliviranomaiset voivat tehdä päätöksen että lapsi tullaan sijoittamaan muualle. Esim.sijaisperheeseen, perhekotiin tai laitokseen. Tämä aiheuttaa luonnollisesti surua ja huolta puolin ja toisin. Yht äkkiä tutut ihmiset ovat poissa ja sinun pitää vaan sopeutua uuteen ympäristöön ja vieraisiin ihmisiin. Etäisyydet voivat olla hyvinkin pitkiä. On myös mahdollista ettei uusi paikka halua lähteä edistämään lapsen yhteydenpitoa läheisiin. Valvonta on vähäistä koska siihen ei riitä resursseja. Vuodet ovat kuitenkin pitkä aika lapsen elämässä, siinä välissä ehtii tapahtua paljon. Kasvatti vanhemmilla voi olla kuvitelma että pieni lapsi on vielä "helppo" vieraannuttaa vanhemmistaan ja läheisistään, mutta ummistavat samalla silmänsä toisten ikävältä ja pahalta ololta. Lapsetkin reagoivat suruun ja stressiin eri tavoin. Jokainen voi miettiä mitä tapahtuu lapsen sisällä kun hän kuulee myöhemmin ettei ole saanut tuntea esim.omia isovanhempiaan ja kummejaan. Sijoituspaikoista ei niin vain lomille ja vierailuille lähdetä. Ihanne kuvissa toki lukee lapsen oikeuksista läheisiinsä, mutta paljon on tilanteita joissa asiat ei toteudu käytännössä, eikä halutakkaan niiden toteutuvan. Erityislapsesta maksetaan hyvin. Tunne-siteet halutaan estää jotta lapsi voisi "juurtua" rauhassa paikkaan jossa hän on. Asetelma on ainakin minusta hullunkurinen. Ihan kuin omat sukulaiset ja läheiset olisivat kaiken pahan alku ja juuri. Heitä kohdellaan kuin rikollisia jotka tulee poistaa kuvioista. Lapsi puolestaan jää yksin hämmentyneenä kysymystensä kanssa johon tuskin saa edes rehellisiä vastauksia.
Huostaanoton alussa voidaan puhua lapsen vanhemmille tilapäisestä ratkaisusta jota tullaan arvioimaan tietyin väliajoin; Onko tilanne kotona muuttunut ja lapsen palaaminen kotiin mahdollista. Muut tahot ovat kuitenkin siinä uskossa että sijoitus on pysyvä ja he saavat nopeasti kerättyä aineistoa biologisia vanhempia vastaan. Sijoituksen jatkumista voidaan perustella mm.lapsen kiintymisellä sjaisperheeseen joka voi "järkyttää" lapsen mieltä jos hän palaa kotiin (vaikkei näin todellisuudessa edes olisi) Kotona tilanne on voinut muuttua vuosien varrella ja sikäli jännä ettei huomioida että lapsi on kokenut kaikki eron tunteet jo siirtyessään kodistaan muualle.
Kukaan ei takaa että sijoitus olisi aina onnistunut. Myös Suomessa on epäonnistuneita sijoituksia ja lasten kaltoin kohtelua. On ollut hyväksi käyttöä, lasten eristämistä kuukauden ajaksi jossa kuvattu lapsia jne. OIen myös miettinyt miksi sisarukset erotetaan toisistaan huostaanotto tilanteissa? Esim.tilanne jossa sisar voi jäädä biologiseen perheeseen mutta veli otetaan pois.
Millaisia traumoja nämä aiheuttaa? Uskon että lapsen psyyke kärsii. Jos sijoituspaikka vaihtuu usein, lapselta menee luottamus aikuisiin. Joillekkin tulee masennusta, jotkut purkavat pahaa oloaan myöhemmin esim.alkoholiin tai viiltelevät itseään. Vihantunteita, surua, alemmuuden tunnetta, ahdistusta, unettomuutta, painajais-unia, erilaisia pelkoja, epävarmuutta, huolta ja tuskaa, levottomuutta, joillain agressioita, jotkut vetäytyvät syrjään, syömis-häiriöt, levottomuus, itkuisuus. Osa puhuu kokemuksistaan, osa vaikenee. Joku saattaa joutua syömään psyyke lääkkeitä. Jotkut sairastuvat ja jäävät eläkkeelle nuorena. On surullista jos nuori jää asioiden kanssa yksin. Ei löydä ulospääsyä tilanteestaan, ei tunne ketään läheisiään jos tärkeät ihmis-suhteet on katkaistu aijemmin. - Diskurssi estää
"Eräs osa-alue, jota ei ole varsinaisesti käsitelty julkisuudessa ovat lasten ja vanhempien kokomukset huostaanotosta, sijoittamisesta, sekä erotapauksissa."
Oikeastaan on käsitelty, ja kiinnostuksen pitäisikin kohditua siihen, että miten huostaanottokokemuksista on julkisuudessa (eli siis esim. tutkimuksissa) puhuttu. On tainnut itse koneisto säästyä arvostelulta.
Eikös muuten väkivallan vastainen Viola-hanke (pääpaikka Mikkeli) ole myös projekti, jossa huostaanoton aiheuttamia "traumoja" käsitellään. Ja tuo käsitellään-sana kuuluu myös lainausmerkkehin.....
Heh. Kyse on diskursseista. Sosiaalivalta määrittelee näissä ihmisten eli asiakkaiden kuulemisissa diskurssin sellaiseksi, ettei kansalaisen ääni kuulu. - Sairasta touhua.
"Lastensuojelun nurjat puolet".
On paljon asoita, joista ei julkisuudessa keskustella, niitä peitellään, salaillaan ja piilotellaan.
Tässä blogissa ja Johannes Remyn bogissa käsitellään asioita, jotka olisi nostettava ehdottomasti julkisuuteen.
Bologissa käsitelllään ja kritisoidaan mm päättäjiä, EIT:n tuomioita. Outoja tuomioita. Mediakritiikkiä.
Ensimmäisenä linkissä on eräs merkittävä tapahtuma, jota käsiteltiin Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus.
Kyseinen henkilö lupasi kirjoittaa insestitodistuksen 2000:lla eurolla näkemättä lasta.
Toinen "asiantuntija" lastentautien lääkäri määrättiin mielisairaalaan.
Toteutuuko lasten, nuorten oikeudet?
http://mikkoniskasaari.fi/node/104
---- Istutetut muistot.
Sankaritarnoita.
Porilainen lehdessä varatuomari Anja Hannuniemi nostaa esiin 1990- luvun älyttömyydet, eli Pa syndrooman, joka sai alkunsa Jenkeistä.
Ilmeisesti määrätyt "lahkot" olivat pahimpia perheiden tuhoajia.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
--- Istutetut muistot. kirjoitti:
Sankaritarnoita.
Porilainen lehdessä varatuomari Anja Hannuniemi nostaa esiin 1990- luvun älyttömyydet, eli Pa syndrooman, joka sai alkunsa Jenkeistä.
Ilmeisesti määrätyt "lahkot" olivat pahimpia perheiden tuhoajia.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
---Ou jee! Juuri Porissa joudun käymään taistoani, niin kai tämä Hannuniemi tulee tuurillakin tuomariksi! Vio ristus! Ihanan yleistävää... Oman lapsen "isä" ei pahemmin ole mukulastaan ollut kiinnostunut tai tavannut saati mitään velvollisuuksiaan oitanut, mutta HÄNELLÄ ON OIKEUDET! Vaikkakin lapsen mielenterveys niistä järkkyy ja joutuu käymään psykologilla!!! Missä on NE LAPSEN OIKEUDET?! Minua ei äitinä tarvitse ymmärtää eikä ajatella, mutta kun joku ajattelisi LASTA!
- johannes.remy
Viesti, jossa on mainittu blogini, antaa osittain väärän ja jopa todellisuuteen nähden päinvastaisen kuvan mielipiteistäni ja kirjoituksistani. Omassa blogissani olen kirjoittanut lasta insestiltä suojelevan vanhemman oikeusturvan heikkoudesta. En ole kovinkaan monesta asiasta samaa mieltä Mikko Niskasaaren kanssa.
Mielipiteisiini voi tutustua sivuillani www.johannesremy.com
Johannes Remy
- sananvapaus
Viranomaisilla on liikaa valtaa. Nuorten kertomuksia ei noteerata eikä heitä uskota. Jos esim. ohjaaja on käynyt kiinni nuoreen, asia voidaan kääntää nuorta vastaan. Joissain sijoitus paikoissa on kamerat joka toivottavasti vähentää kaltoinkohtelua mutta entä paikat joissa kameroita ei ole? Todistus aineisto on helppo hävittää (puhelimet otetaan pois) tai vähätellään tapahtunutta joko kääntämällä asia muiden nuorten tekemäksi tai syyttämällä nuorta "häiriintyneeksi."
Kaltoinkohtelu voi olla myös henkistä. Alistamista, lapsen mielen loukkaamista ja uhkailua. Fyysiset pahoinpitelyt eivät jätä aina näkyviä merkkejä. Esim.kurkusta kiinni ottaminen ei jätä välttämättä jälkeä jos ihminen ei käytä voimaa.
Eräs kaverini on kokenut omat sijoitus aikansa verrattavissa kidutukseen.
Yksi ongelma on sananvapaus. Minkä verran ihmiset voivat tuoda epäkohtia julkisuuteen ja mikä puolestaan tulkitaan kunnianloukkauksena vaikka tarkoitus on puhua totta ja puuttua epäkohtiin. Mitään muutosta parempaan ei kuitenkaan saada aikaan, jos asioista vaijetaan.- Huostatarumat.
Avioerojen aiheuttamista stressesitä ja traumoista löytyy paljon mielipidekirjoituksia ja kannaottoja
Avioerossa lapsi jää jomman kumman vanhemman kanssa, mutta huostaanotossa lapsi menettää molemmat vanhemmat.
.
Miksi huostaanotto ei aiheuttaisi samoja tuntemuksia?
Väestöliitto Ero aiheuttaa lapselle stressiä.
Vanhemmuuden heikentyminen.
Tärkeiden suhteiden menetys.
Uudet kumppanit ( vanhemmat).
Lapsen yksilölliset ominaisuudet.
Taloudelliset tekijät.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/lapset_ja_ero/stressitekijat/
--- - Sivu poistettu
Huostatarumat. kirjoitti:
Avioerojen aiheuttamista stressesitä ja traumoista löytyy paljon mielipidekirjoituksia ja kannaottoja
Avioerossa lapsi jää jomman kumman vanhemman kanssa, mutta huostaanotossa lapsi menettää molemmat vanhemmat.
.
Miksi huostaanotto ei aiheuttaisi samoja tuntemuksia?
Väestöliitto Ero aiheuttaa lapselle stressiä.
Vanhemmuuden heikentyminen.
Tärkeiden suhteiden menetys.
Uudet kumppanit ( vanhemmat).
Lapsen yksilölliset ominaisuudet.
Taloudelliset tekijät.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/lapset_ja_ero/stressitekijat/
---edellämainitun nimim. Huostatarumat laittamaa linkkisivustoa ei enää löydy...
- että näin
eihän niistä asioista uskalleta puhua, koska jos joku niistä puhuu julkisesti niin luultavasti saa sitten pelätä että siitä nosteaan kauheat syytökset yms.
vaikka oikeasti haluaa puhua asioista niin kuin ne ovat.
niin että mikä sana vaapaa maa tämä suomi on? - Lawyer _
Huostaanotot ja sijaisperheisiin sijoitukset ovat businessnestä. Nimenomaan sijaisperheet tekevät tätä businesstä, sosiaalivirtanomaiste suosiollisella avustuksella. Tämä näkyy mm. siinä, että niitä, jotka pitäisi ottaa huostaan ja sijoittaa sijaisperheisiin, ei oteta eikä sijoiteta, koska kukas sijaisperhe hankalan lapsen ottaisi?
Sen sijaan kilttit ja hyväkäytöksiset lapset otetaan huostaan milloin minkäkinlaatuisella verukkeella. Mielenkiintoista olisi tietää, miten sijaisperheelle maksetut palkkiot ja kulukorvaukset käytetään. Yksin toisen vanhempansa menettänyttä lastaan elättävä biologinen vanhempi on tilivelvollinen holhousviranomaisille rahankäytöstä, mutta sijaisvanhemmat eivät ole valvollisia pitämään kirjaa siitä, mihin sijoituslasten ylläpitoon tarkoitettu raha käytetään.
Varsin mielenkiintoista olisi myös päästä tutkimaan sijaisvanhempien ja sosiaalitoimen virkamiesten välinen mahdollinen rahaliikenne. Sitäkin voi hyvällä syyllä epäillä useissa tapauksissa.- Äiti vaan
Lue kaikki vastaukset.Olen lähettänyt faktatietoa rahaliikenteestä kuntien ja "hoitokotien"välillä.
- emppu-liini
Kannattaisi ehkä ottaa selvää, ennekuin alat syyttelemään sijaisvanhempia! Olen ollut sijaisäiti jo 25 vuotta ja ne sinun mainitsemat "palkkiot" ja kulukorvaukset ovat kyllä menneet ihan normaaliin elämiseen. Nyt esikoiseni on 24 v ja omillaan ja minä olen ylpeä siitä, että olen saanut olla hänen äitinsä melkein vauvasta asti...ja olen edelleen!
- tareta
Lastensuojelu on suomessa lapsenkengissä eivätkä he oikeasti välitä lapsista vaan itsestään. Äitejä suojellaan ja isejä syrjitään. Lapset, äidit ja isät sekä yhteiskunta kärsii tästä monella tapaa.
- Sijaiskodin äiti
Typeriä kirjoituksia. Huostaanottoja ei huvikseen tehdä, niitä tehdään vain äärimmäisissä tapauksissa. Ensin yritetään monin tukitoimin auttaa perhettä selviytymään arjessa.
Nyt on niin paljon alkoholismia, huumeita ja muita ongelmia, joiden keskellä lapset oireilevat pahasti.
Nk. tavallista normaalia arkea elävästä perheestä ei lapsia huostaanoteta. Tiedän sen, koska olen mieheni kanssa toiminut sijaisvanhempina yli 20 lapselle. Olemme jo iäkkäitä, mutta vieläkin hoidamme vauvoja, jotka on jätetty liikkeisiin tai baarien edustalle tai yksin kotiin lähes joka viikonloppu. "Sunnuntailapsia" meillä on joka viikonloppu 2-5.
Jokainen näistä on kokenut kovia omassa kodissaan ja omien vanhempien kyky huoltaa ja hoivata lapsiaan on ollut silkka 0.- ♥
Sähän teet tuota hommaa ihan vaan hyvästä sydämestäs vai mitä? Ei yhtään merkkaa lapsista saatu raha mitään vai? Sä elät kyllä hyvätuloisen elämää muiden huonompiosaisten perheiden lasten kustannuksella. Kivat sulle.
Missäs vaiheessa huomasit että tuossahan on oikea rahasampo. Oliko helppo selvittää haastattelut? Harjoittelitteko vuorosanoja oikein ennakkoon : D
On hyvä että meillä on näitä hyviä ihmisiä, hienoa! - Surun murtama
Näin minäkin vielä muutama vuosi luulin, että huostaanottoja ei tehdä vähäisin perustein, kunnes tuttavaperheen lapset otettiin huostaan. Lapset on nyt varsin monimutkaisen prosessin kautta päässeet takaisin kotiinsa pois lastenkodista, mutta kaikki tapahtui liian myöhään kaikkien kannalta, perheen äiti ehti menehtymään vakavan sairauden uuvuttamana.
Ja miten kaikki lähti oikein vauhtiin, että tuo niin tuiki tavallinen suomalainen perhe, jossa ei ollut ongelmaa alkoholista, huumeista, vaan aivan muuta, perhe joutui perheen edesmennyttä emäntää siteeratakseni "lastensuojeluhelvettiin", alkujaan perhe lähti hakemaan itse apua ongelmiin. Perheen äiti kun sairastui parantumattomasti, eikä se voinnut olla heijastumatta pienten lasten käytökseen, siihen siis lähdettiin hakemaan apua ja mitä sitten saatiin? Hieman vilkkaalla mielikuvituksella varustettu virkahenkilö sai päähänsä, että perheen äiti on turvallisuusriski koko perheelle ja tämä johti lastenhuostaanottoon ja heidän sijoittamiseen lastenkotiin riittävän kauas.
Jos tuo edellä kerrottu huostaanotto olisi ollut TODELLA perusteltu, tulisi tämän jälkeen kaikkien niiden perheiden lapset ottaa huostaan, joissa jompi kumpi vanhemmista sairastuu parantumattomasti, koska hän on turvallisuusriski koko perheelle.
Lapset eivät omien sanojensa mukaan viihtyneet lastenkodissa ja mustelmista päätellen heitä jotenkin siellä pahoinpideltiin (?), eikä terveydenhuoltoon liittyviin asioihin kiinnitetty vähäisintäkään huomiota mm. nuorimman lapsen säännöllistä lääkitystä ei huolehtinut käsittääkseni kukaan lastenkodin puolesta, tästä jäi vanhempien vastuulle tässä toivottomassa tilanteessa kohtuuton järjestely.
Me tämän perheen tuttavat, lasten opettajat ja muut asiasta huolestuneet aloimme kirjelmöimään eri instansseihin tilanteen pikaisen uudelleen selvittämisen puolesta. Alkoi asioiden uudelleen arviointi, kaikki vain tapahtui liian hitaasti ja perheen äiti ehti menehtymään sairauteensa ennen kuin lapset pääsivät kotiinsa takaisin.
Melkoisen katkerana kirjoitan tätä, perheen äiti oli hyvä tuttavani, tunsin hänet yli 20v. ajalta, enkä missään vaiheessa voinut ymmärtää, miksi juuri hänen perheelleen kävi näin. Tunnen myös perheen jossa on sijoituslapsia, juuri näitä huostaanotettuja lapsia, kuinka he jaksavat näiden lasten kanssa jotka tulevat todellisista ongelmaperheistä. Arvostan suuresti heidän työtään, kun olen seuran vuosia heidän elämäänsä. Vaan sille virkahenkilölle, joka sai alulle tuon edellä kerrotun turhan huostaanottoprosessin heittäisin kyllä kysymyksen; Nukutko nyt kunnolla kun sait vietyä pieniltä lapsilta äidin silloin kun he olisivat häntä tarvinneet? - ymmärrys
Mikään kirjoitus ei ole typerä. Hienoa, että olette tarjonneet kodin turvaa lapsille, joilta turva on ehkä puuttunut. On kuitenkin aivan totta, että lapsen erottaminen vanhemmasta on aina kriisi lapselle. Vaikka vanhemmuus olisi kuinka puutteellista. Tiedän myös useita tapauksia, joissa huostaanotto on ollut ehdottomasti hätiköity ja selkeästi väärä ratkaisu, mistä ei ole koitunut kenellekkään mitään hyvää. Toimin itse sosiaalialalla ja työni sivuaa aika ajoin myös lastensuojelua, vaikka en varsinaisesti lastensuojelussa toimikkaan. Olen kuitenkin nähnyt kylliksi, tiedän miten koneisto toimii. On hyvä muistaa, että sosiaalityöntekijöitäkin on erilaisia, hekin ovat vain ihmisiä. Vallan tunteesta huumaantuminen on valitettavasti mahdollista myös lastensuojelun työntekijöille ja virhearviointeja tapahtuu usein.
En väitä, etteikö huostaanotto yleensä ole oikeutettu ja joskus välttämätönkin, mutta muita tukitoimia olisi tarjolla yllinkyllin, vain pieni osa mahdollisuuksista on käytössä, kun puhutaan avoimista tukitoimista. On myöskin hirvittävää, että lapsi sijoitetaan mielummin vieraille ihmisille tai laitokseen, kuin tutulle sukulaiselle tai muulle luotetulle, lapsen tuntemalle ihmiselle. Tiedän toki vaikeudet näissäkin sijoituksissa, mutta jos lastensuojelun työntekijät unohtaisivat hetkeksi oman egonsa, jos avaisivat korvansa kuulemaan ja silmänsä näkemään ja kurkistaisivat oppikirjojensa takaa kohdatakseen toisen ihmisen, olisi lastensuojelu varmasti aivan toisella tolalla.
Kuten sanoin, teette varmasti hienoa työtä, mutta hieman pisti silmään alentava sävy vanhemmista kirjoittaessasi. Muistathan, että he ovat ihmisinä aivan yhtä arvokkaita, kuin sinäkin. Heillä jokaisella on oma tarinansa, oma elämänsä. Missä vaiheessa elämä on lähtenyt raiteeltaan? Kuinka moni heistä on itse huostaanotettu? Kuinka moni on nähnyt liikaa liian varhain? Jokaisella, aivan jokaisella on joku syy siihen, miksi ei jaksa tai kykene huolehtimaan lapsestaan. Tämä olisi sijaisvanhempienkin hyvä muistaa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa se tosiasia, ettei yksikään taimi kasva ehjäksi ilman rakkautta. Jos teillä ei riitä ymmärrystä lasten vanhempia kohtaan, kuinka voitte antaa aitoa rakkautta ja hyväksyntää luoksenne sijoitetuille lapsillekkaan? Muistakaa, että ajatuskin on energiaa, joka välittyy kyllä vastaanottajalle. He ovat kuitenkin äitejä ja isiä. Rakkaita ihmisiä niille lapsille, jotka luonanne ovat. Lapsi pitää viimeiseen asti kiinni siitä toiveesta, että oma äiti ja isi rakastaa häntä. Älkää viekö lapsilta sitä uskoa pois halventamalla heidän vanhempiaan. Olivat he sitten minkälaisessa elämäntilanteessa tahansa. - Surun murtama
ymmärrys kirjoitti:
Mikään kirjoitus ei ole typerä. Hienoa, että olette tarjonneet kodin turvaa lapsille, joilta turva on ehkä puuttunut. On kuitenkin aivan totta, että lapsen erottaminen vanhemmasta on aina kriisi lapselle. Vaikka vanhemmuus olisi kuinka puutteellista. Tiedän myös useita tapauksia, joissa huostaanotto on ollut ehdottomasti hätiköity ja selkeästi väärä ratkaisu, mistä ei ole koitunut kenellekkään mitään hyvää. Toimin itse sosiaalialalla ja työni sivuaa aika ajoin myös lastensuojelua, vaikka en varsinaisesti lastensuojelussa toimikkaan. Olen kuitenkin nähnyt kylliksi, tiedän miten koneisto toimii. On hyvä muistaa, että sosiaalityöntekijöitäkin on erilaisia, hekin ovat vain ihmisiä. Vallan tunteesta huumaantuminen on valitettavasti mahdollista myös lastensuojelun työntekijöille ja virhearviointeja tapahtuu usein.
En väitä, etteikö huostaanotto yleensä ole oikeutettu ja joskus välttämätönkin, mutta muita tukitoimia olisi tarjolla yllinkyllin, vain pieni osa mahdollisuuksista on käytössä, kun puhutaan avoimista tukitoimista. On myöskin hirvittävää, että lapsi sijoitetaan mielummin vieraille ihmisille tai laitokseen, kuin tutulle sukulaiselle tai muulle luotetulle, lapsen tuntemalle ihmiselle. Tiedän toki vaikeudet näissäkin sijoituksissa, mutta jos lastensuojelun työntekijät unohtaisivat hetkeksi oman egonsa, jos avaisivat korvansa kuulemaan ja silmänsä näkemään ja kurkistaisivat oppikirjojensa takaa kohdatakseen toisen ihmisen, olisi lastensuojelu varmasti aivan toisella tolalla.
Kuten sanoin, teette varmasti hienoa työtä, mutta hieman pisti silmään alentava sävy vanhemmista kirjoittaessasi. Muistathan, että he ovat ihmisinä aivan yhtä arvokkaita, kuin sinäkin. Heillä jokaisella on oma tarinansa, oma elämänsä. Missä vaiheessa elämä on lähtenyt raiteeltaan? Kuinka moni heistä on itse huostaanotettu? Kuinka moni on nähnyt liikaa liian varhain? Jokaisella, aivan jokaisella on joku syy siihen, miksi ei jaksa tai kykene huolehtimaan lapsestaan. Tämä olisi sijaisvanhempienkin hyvä muistaa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa se tosiasia, ettei yksikään taimi kasva ehjäksi ilman rakkautta. Jos teillä ei riitä ymmärrystä lasten vanhempia kohtaan, kuinka voitte antaa aitoa rakkautta ja hyväksyntää luoksenne sijoitetuille lapsillekkaan? Muistakaa, että ajatuskin on energiaa, joka välittyy kyllä vastaanottajalle. He ovat kuitenkin äitejä ja isiä. Rakkaita ihmisiä niille lapsille, jotka luonanne ovat. Lapsi pitää viimeiseen asti kiinni siitä toiveesta, että oma äiti ja isi rakastaa häntä. Älkää viekö lapsilta sitä uskoa pois halventamalla heidän vanhempiaan. Olivat he sitten minkälaisessa elämäntilanteessa tahansa.Hyvä nimim. Ymmärrys, myönnät että huostaanotoissa tapahtuu virheitä, että huostaanottoja tehdään hätiköiden. Miten voi olla mahdollista, että tälläisiä asioita voidaan hoitaa sellaisten ihmisten toimesta jotka hullaantuvat vallasta?
Ilmiselvästi tuttavaperheellemme kävi näin, että virkahenkilö ei voinnut kärsiä arvovaltatappiota ja turha prosessi lähti kaikkine hullutuksineen käyntiin. Hirvittävä lasku siitä vain lankesi näille pienille lapsille, joille vanhemmat olivat yhdessä hakemassa apua. Virkahenkilö jatkaa tiettävästi edelleen virassaan.
Aikanaan näiden lasten aikuistuttua he varmasti tutustuvat jossain vaiheessa tähän huostaanottoon liittyviin asiapapereihin, siis niihin mitä heillä on saatavilla taikka tallella, voi vain kuvitella mitä heidän ajatuksensa silloin ovat. Itse ainakin olisini melkoisen katkera vastaavassa tilanteessa. - kuukllapas huvikses
Mites teille iäkkäille on vauvoja annettu. Omituista. Mulla on työ, jossa olen , siis pakosta, yöelämässä, ja en muista kuin yhden tapauksen 90-l kun lastenvaunut vauvoineen oli jätetty baarin edustalle, eli tokkopa niin yleistä kuin luullaan. Ja sitä paitsi nämä tapaukset ovat niitä, joissa "hyysätään", eli mitä kehnompi paikka sitä varmemmin sossut ei tee mitään.
- ymmärrys
Surun murtama kirjoitti:
Hyvä nimim. Ymmärrys, myönnät että huostaanotoissa tapahtuu virheitä, että huostaanottoja tehdään hätiköiden. Miten voi olla mahdollista, että tälläisiä asioita voidaan hoitaa sellaisten ihmisten toimesta jotka hullaantuvat vallasta?
Ilmiselvästi tuttavaperheellemme kävi näin, että virkahenkilö ei voinnut kärsiä arvovaltatappiota ja turha prosessi lähti kaikkine hullutuksineen käyntiin. Hirvittävä lasku siitä vain lankesi näille pienille lapsille, joille vanhemmat olivat yhdessä hakemassa apua. Virkahenkilö jatkaa tiettävästi edelleen virassaan.
Aikanaan näiden lasten aikuistuttua he varmasti tutustuvat jossain vaiheessa tähän huostaanottoon liittyviin asiapapereihin, siis niihin mitä heillä on saatavilla taikka tallella, voi vain kuvitella mitä heidän ajatuksensa silloin ovat. Itse ainakin olisini melkoisen katkera vastaavassa tilanteessa.Hei Surun murtama,
Kertomasi tarina oli koskettava ja äärettömän surullinen. Tarina huutaa myös sen puolesta, että sosiaalityöntekijöiden koulutusta on uudistettava rajusti. Sossut ovat maistereita. Yliopistokoulutus antaa vankan teoriapohjan työlle, oppineisuus myös muokkaa ajatusmaailmaa jonkin verran, tarkoitus olisi, että hyvään suuntaan. Sielun viisautta, sydämellisyyttä ja syvempää ymmärrystä ei mikään yliopisto kuitenkaan voi taata. Ihmisellä joko on viisautta tai ei ole.
Sossujen ylilyönnit johtuvat usein omasta epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Ehkä jotkut työntekijät pelkäävät itsekin koneistoa niin paljon, että tekevät päätöksiä pahimpien skenaarioiden mukaan. Omat traumat ovat ehkä läpikäymättä. Tätä kompensoidaan turhalla vallankäytöllä.
Jotta koko lastensuojelu ei leimaantuisi pahaksi ja vain vahinkoa tuottavaksi elimeksi, on pakko sanoa siellä olevan myös niitä helmiä joukossa. He ovat ihmisiä suurella sylillä ja sydämellä. He tietävät, missä ovat ja keitä ovat. Heillä on vankka ammattitaito ja kokemus. He osaavat rakastaa eivätkä pelkää näyttää sitä. Miten koko lastensuojelu voitaisiin täyttää sydänomaisilla viranomaisten sijaan? Ehkä keskittymällä hyvään, sillä se mihin keskitymme, se voimistuu. Myös nimeke "lastensuojelu" tulisi muuttaa joksikin ihan toiseksi. Lastensuojelulla on ikävä kaiku, sehän pääasiassa "suojelee" lapsia näiden omilta vanhemmilta. Ei tunnu tämän päivän arvomaailmalta.
Toivotan voimia sinulle ja lapsille, joista kerroit. Toivottavasti katkeruus ja viha ei jää päällimmäiseksi elämään. Se ei auta. - Surun murtama
ymmärrys kirjoitti:
Hei Surun murtama,
Kertomasi tarina oli koskettava ja äärettömän surullinen. Tarina huutaa myös sen puolesta, että sosiaalityöntekijöiden koulutusta on uudistettava rajusti. Sossut ovat maistereita. Yliopistokoulutus antaa vankan teoriapohjan työlle, oppineisuus myös muokkaa ajatusmaailmaa jonkin verran, tarkoitus olisi, että hyvään suuntaan. Sielun viisautta, sydämellisyyttä ja syvempää ymmärrystä ei mikään yliopisto kuitenkaan voi taata. Ihmisellä joko on viisautta tai ei ole.
Sossujen ylilyönnit johtuvat usein omasta epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Ehkä jotkut työntekijät pelkäävät itsekin koneistoa niin paljon, että tekevät päätöksiä pahimpien skenaarioiden mukaan. Omat traumat ovat ehkä läpikäymättä. Tätä kompensoidaan turhalla vallankäytöllä.
Jotta koko lastensuojelu ei leimaantuisi pahaksi ja vain vahinkoa tuottavaksi elimeksi, on pakko sanoa siellä olevan myös niitä helmiä joukossa. He ovat ihmisiä suurella sylillä ja sydämellä. He tietävät, missä ovat ja keitä ovat. Heillä on vankka ammattitaito ja kokemus. He osaavat rakastaa eivätkä pelkää näyttää sitä. Miten koko lastensuojelu voitaisiin täyttää sydänomaisilla viranomaisten sijaan? Ehkä keskittymällä hyvään, sillä se mihin keskitymme, se voimistuu. Myös nimeke "lastensuojelu" tulisi muuttaa joksikin ihan toiseksi. Lastensuojelulla on ikävä kaiku, sehän pääasiassa "suojelee" lapsia näiden omilta vanhemmilta. Ei tunnu tämän päivän arvomaailmalta.
Toivotan voimia sinulle ja lapsille, joista kerroit. Toivottavasti katkeruus ja viha ei jää päällimmäiseksi elämään. Se ei auta.Myönnän, että kyllä niitä helmiäkin varmasti löytyy lastenhuostanotoissa, kuten tuolla aiemmin kerroin, tuttaviimme kuuluu myös perhe joilla on näitä sijoutuslapsia, heidän jaksamistaan joskus ihmettelen.
Koska tuon tuttavaperheen lasten aiheettoman huostaanoton seurauksena jouduin pakostakin perhetymään systeemiin tarkemmin. Yksi melkoinen ihmetyksen aihe minulle tuli, nimittäin se miten vaikeaa on lähteä purkamaan tehtyä huostaanottopäätöstä. Tuttavaperheemme kohdalla se kesti useamman vuoden.
Samaan aikaan lapset kärsivät (?) lastenkodissa, siis jostakinhan ne mustelmat heille tuli, joku unohti nuorimman lapsen lääkityksen jne. Lastensuojelustahan piti olla kysymys, silti kukaan ei puuttunut heidän olemiseen tuolla lastenkodissa mm. lapsiasiavaltuutettu ei voinnut tehdä asialle suoraan mitään, vaan asia sai pitkittyä vielä entisestään.
Media (lähinnä tv:n ajankohtaistoimitus) kiinnostui sen sijaan asiasta, mutta tuttavaperhe halusi suojella lapsiaan julkisuuden tuomilta ongelmilta. Lapset käyvät nyt koulua. Aika näyttää, miten hyvin he selviytyvät jatkossa. - rose18
meille ei edes suotu tukitoimia, ei kuulu lastensuojelun asiaa..
vanhempien riidat ei liity heihin..
haettiin itse apua koska olemme köyhiä, niin lastensuojelun kautta olisimme saanut tehokkaampaa avustusta joka toinen viikko pariterapian kautta.
olisimme tarvinneet rahastus apua siihen, joka oli kaupunki oma toiminta..
perheneuvola pyysi hakea sieltä lastensuojelumta koska sanoi että sieltä on myönnetty ilmaiseksi, koska heillä on vähän aikoja ja kuukauden jos ei kahen kuukauden väliä.
haettiin apua.
niin laitettii lapset vain suoraan asiakkaaksi eli vanhemmila ei ole osaa taikka valtaa, jos päättää ottaa lapset pois heti kun itse työntekiä päättää niin.
tiedämme vain tulevaisuudessa ettemme hae apua sieltä.
me emme juo eikä polteta ei käytetä mitään aineita..
olen masennuksesta ollut mielenterveys asiakas pitkään.mutta lapsien myötä olen saanut elämän iloni takaisin.
minua kehuttu taidoistani lapsien parissa, kerhoissa muissa paikoissa..
minulla on pienet lapset..
raskauteni aikana oli pisin keväällä riita, emmekä edes keretty samaan mitään apua ja riitamme ovat aina kevääseen sijouttuneet. - huostaanpakotettu
Typeriä kirjoituksia. Huostaanottoja ei huvikseen tehdä, niitä tehdään vain äärimmäisissä tapauksissa. Ensin yritetään monin tukitoimin auttaa perhettä selviytymään arjessa.
Nyt on niin paljon alkoholismia, huumeita ja muita ongelmia, joiden keskellä lapset oireilevat pahasti.
Nk. tavallista normaalia arkea elävästä perheestä ei lapsia huostaanoteta. Tiedän sen, koska olen mieheni kanssa toiminut sijaisvanhempina yli 20 lapselle.
Sinä ja moni muu ette tiedä yhtään mitään, jos kolme lasta viedään kodista jossa molemmat vanhemmat ovat vakituisessa työssä, ei tupakkaa, ei alkoholia, ei väkivaltaa, mutta kun itse lapset ovat käyttäytyneet väkivaltaisesti toisia kohtaan ja "vaarantavat oman ja toisen kehityksen ja kasvun" . vanhin oli 16kk, tässä painajaisessa, nuoremmat ovat vieläkin vaikka heidän perusteet ovat poistuneet mutta nyt on keksitty että me vanhemmat emme ole heille tarpeeksi vahvoja ja meidät "pakotetaan" saamaan oppia jostai perheneuvonnasta, ok.otetaan vastaan jos sillä saamme lapset kotiin. odotan ensimmäistä oppituntia. Mitään tukitoimia eivät saaneet vaan pari neuvottelua ja siitä lähti...
Joidenkin kohdalla on hyvä jos lapsi on sijoitettu jos kotiolot ovat vaaraksi,sen ymmärtää. Mutta meilläkin kun tuntuu että nuoremmat eivät pääse kotiin kun kehitellään uusia perustaita.
- heitteillejätetty
Voisiko lapsi myös haluta kotoa pois ? jos kotona ei saa rakkautta ei syliä, eikä edes perustarpeita tule tyydytetyksi (ruoka, vaatetus , puhtaus ). Eikö ole lapsen parempi paikka silloin sijoitus jossa edes saa ne välttämättömyydet. Kuinka itse kaipasin lapsena perhettä jossa olisi isä ja äiti, mutta ei ollut kuin juoppo ja työnarkomaani joka ei lapsista tuon taivaallista välittänyt. Äiti otti ja lähti. niin jäin pikku veljelle 6 v pikku äidiksi itse ollessa 12 murrosiän kynnyksellä. Paskaan ois suomeks hukuttu jos en oli ottanut sitä roolia. Kuinka monet kerrat miellessäni tein mielikuvitus perhettä, millainen se olisi... Mutta en koskaan sitä saannut olen elännyt ilman vanhemmuutta.
Pyysin monta kertaa tahdon pois kotoa sijaiskotiin. vastaus senkun menet. Mistä lapsi osaa lähteä hakemaan apua itse tuossa iässä , maalla ja 70 luvulla?
Miten pystyin olemaan sitten omille lapsilleni äiti. Se onkin jo ihan toinen juttu. Arvatkaapa....? Miettikää joskus todella lapsenkin etua ja milta siitä lapsesta tuntuu... Vanhemmat aina pärjää... Mutta mitä traumoja vanhemmuuden puute jättää lapseen. Vaikka ei se auvoista lastenkodissakaan varmaan ole, mutta mutta asioilla on monet puolensa.- kklliinn8
70-luku meni jo, nyt eletään2 00-lukua. Sikäli olet oikeassa ettei nykyäänkään viedä pois kehnoista oloista (tästä joskus lisää) vaan nimeomaan muista paikoista. Aivan äärrimäiset tapaukset tulee hoidettua, mutta eipä tästä ole kuin muutama kuukausi aikaa, kun huumeperheessä kuoli lapsi ja tästä lapsesta oli kaikilla huoli, naapureita myöten. Vaan eipä sossu toiminut. Miksi
- Vuosimallia1984
Itse olen jälkeenpäin miettinyt omaa lapsuuttani ja tullut siihen tulokseen, että olisin ollut tyytyväinen jos minut olisi laitettu johonkin toiseen perheeseen. Asuin myös maalla 20km päässä keskustassa. Isä oli juoppo äiti yritti hoitaa asioita pienellä rahalla jotenkin. Itse kärsin enemmän siitä, minua ei viety ikinä mihinkään vaan jouduin olemaan kokoajan jossain helvetin maaseudulla. Työnhaustakaan ei tullut mitään, koska linja-autot kulki vain kouluaikoina. Jos halusit mennä kylille olisi pitänyt mennä klo 9:00 linja-autossa ja olla klo 15:00 asti jotta olisit päässy pois. Tai toinen vaihtoehto olis ollu odottaa klo 17:00 jotta isä olis päässy töistä pois. Että sillee. Yritäppä siinä sitten rakentaa sosiaalisia taitoja muihin ihmisiin, kun ei pääse mihinkään jos ei sitä vaatimalla vaadi. Ainoastaan silloin pääsi käymään kylillä, kun meni kauppaan. Sanoin äidilleni 18v. että haluan omilleni, mutta äitini sanoi et sinä pärjää. Siinähän sitä opetellaan elämään omillaan kun muutetaan ekaa kertaa omaan asuntoon. Onneksi pääsin muuttamaan omilleni 23v. ja pääsin rakentamaan sosiaalisia taitojani muihin ihmisiin. En ole enää arka vaan omaa tahtoa haluava persoona.
Olen monet kerrat harmitellu sitä, kuinka monta vuotta elämässäni meni hukkaan, maalla asuessani.
Neuvoksi niille jotka kärsivät samoista asioista: Hankkikaa oma asunto, niin oma elämä ei mene muiden takia pilalle. - Surullista ....
kklliinn8 kirjoitti:
70-luku meni jo, nyt eletään2 00-lukua. Sikäli olet oikeassa ettei nykyäänkään viedä pois kehnoista oloista (tästä joskus lisää) vaan nimeomaan muista paikoista. Aivan äärrimäiset tapaukset tulee hoidettua, mutta eipä tästä ole kuin muutama kuukausi aikaa, kun huumeperheessä kuoli lapsi ja tästä lapsesta oli kaikilla huoli, naapureita myöten. Vaan eipä sossu toiminut. Miksi
Sossu ei toiminut siksi, että ne käyttävät kaikki resurssinsa kehittääkseen pakkohuostaanottoja lapsiin, joilla ei siihen välttämättä ole mitään tarvetta. Ainoastaan soskun päättämä tarve, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa!! Näin sossu ikävä kyllä toimii - tässäkin kohtaa se apu meni sellaiselta, joka oikeasti olisi sitä tarvinnut.
- girl22gr
sossuviranomaset on ihan dorkia jossei ne ite oo ollu lastenkodis ni ei tiä asioista yhtään mitää!
- kotitton lapsi
joo...tänäpäivänä uhataan perheitä ketkä ovat yh-äitejä/isiä-ja kenellä ei ole tukiverkkoa eikä sukulaisia....itse olen viettänyt lapsuudensa lastenkotissa ja oli kauhea paikka...nykyä myöskin olen sitä mieltä,että lastenkotit ovat perseesta
- tiikeri koko maailma
ketkä ovat lastenkotissa olleet,niin tytöt/naiset heräätkäät....ei kannatta tähän maailmaan tehää lapsia ... muuten joutuut taistelemaan lapsista kun naarastiikeri....yksin mitään luottamuksia ...ym....
- äiti vain
Jaha,ONKO vihdoinkin Oikeusministeriö herännyt? Minulla ja pojillani on hyvin pahoja kokemuksia huostaanotoista.Parannusta ei tule tapahtumaan niin kauan kuin rahaa jaetaan määrättömästi kunnille.Yhdestä huostaanotosta kunta nettoaa 219600e vuodessa.kunta maksaa "hoitokodille 109800e vuodessa.Nämä rahat ei ole korvamerkattuja.Kunnat voi vaikka käyttää rahat vaikka wc-paperina.
- Ihmettelevä isoveli
Kaikkissa on omat kääntöpuolet siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta onko se sitten oikein että se "hieno ja hyvä"(sarkastisesti tarjoitettu tuo hieno ja hyvä) siaiskoti oikein ETSIMÄLLÄ etsii vikoja siihen että sosiaali uskois heitä ja sen mukaan tekee sitten päätökset? Kysyn vain. On meinaan kokemusta tästä asiasta. Voisin nimetä kaikki henkilöt sekä tämän siaiskodin, mutta en tee sitä yhdestä syystä(eikä se ole siitä kiinni että pelkään oikeusjuttuja) se on vain siitä kiinni että tämä kyseinen asia on vielä pahasti kesken.
Onhan se toki hyvä että on sosiaali sekä siaiskodit olemassa ei kaikkissa näissä ole vikaa, vaan se vika on useasti(huom) JÄRJESTELMÄSSÄ joka antaa mahdollisuuden tekeen vilppiä. Siksi annakin 10 pistettä ja papukaijan merkin niille jotka jaksaa työskennellä lapsiemme puolesta vaikka lähtökohtana olis mikä syy sille sioitukselle. - Sossupossu
Täytyy kyllä sanoa että juurikin lasten ja vanhempien kokemuksista huostaanotoista, sijoittamisista sekä erotapauksista voidaan puhua mielin määrin julkisuudessa. Se, mistä ei voi puhua, on sosiaalitoimen tekemät arviot, näkemykset ja huomiot perheessä, jossa edellämainittuja asioita tapahtuu.
Muistakaa, että sosiaalivirasto ja sosiaalitoimi muutenkin on vaitiolovelvollinen, eikä saa kertoa heidän näkemystään asiasta - etenkään yksittäisistä tapauksista - mediaan ja julkisuuteen. Voidaan sanoa sana tai pari, tai ei sitäkään. Itse olen ollut sosiaali"tanttojen" kanssa yhteistyössä paljonkin ja jokainen heistä on oikeasti todella välittänyt sekä perheen vanhemmista että niistä lapsista ja nuorista jotka perheessä ovat. Perhettä halutaan tukea parhaimmalla mahdollisella tavalla ja heistä välitetään.
Joskus perhetilanne on sellainen, että lapsi pitää ottaa ei-terveestä perheestä pois. Lapsi itse ei välttämättä ymmärrä, että tilanteessa on jotain pielessä, koska jokainen lapsi tiedostamattaan haluaa hyvää vanhemmilleen ja pitää perheen koossa hinnalla millä hyvänsä. Siksi aikuiset koulutetut sosiaalityöntekijät tekevät ratkaisuja _yhteistyössä_ vanhempien kanssa.
Kokemukset sitten näillä vanhemmilla saattaakin olla mitä tahansa. Jos juopumustila on lähes katkeamaton, ja joku perhanan sosiaaliämmä tulee hakemaan muksut pois, niin ihan varmasti itketään että "kun minua ei ymmärretty" tai "kyllä minä lapsilleni annoin vaatteet ja ruokaa". Ei vain muisteta sitä että annoin sen lisäksi myös piiskaa ja huorittelin heitä, pieniä "perkeleen perikuvia, mokomia paskiaisia".
Uskon, että myös toisinaan tapahtuu huostaanottoja väärin perustein. En usko, että niitä tehdään paljon, koska kunnat sen maksavat, kunnilla ei ole rahaa ja huostaanotto on kallista puuhaa!
Pointti: Jos mediassa näkyy erityisesti vanhempien kokemuksia huostaanotosta, ne ovat todennäköisesti heidän suunnaltaan värittyneitä, eikä sosiaalivirastot voi vastata vaitiolovelvollisuutensa vuoksi niihin mitään.- äiti vaan
Nyt puhut son...!Minulla kokemusta asiasta.Valtio maksaa kunnille219600e Vuodessa yhdestä huostaanotosta.Kunta maksaa"hoitokodille"109800e vuodessa.Mihin loput rahat?Ei ole kouluihin palkattu avustajia,päinvastoin,ei ole satsattu lastenpsypolille(jonotus on usein jopa yli vuosi).Että silleen.Ota asioista selvää ensin.Minä voitin just asian kuntaa vastaan,tulen tekemään paljastuksia kohta nimelläni lehdistössä.
- herätys77
Tuo sonta ei mee enää läpi, kokeile vanhainkotia.
- Hinnakasta
äiti vaan kirjoitti:
Nyt puhut son...!Minulla kokemusta asiasta.Valtio maksaa kunnille219600e Vuodessa yhdestä huostaanotosta.Kunta maksaa"hoitokodille"109800e vuodessa.Mihin loput rahat?Ei ole kouluihin palkattu avustajia,päinvastoin,ei ole satsattu lastenpsypolille(jonotus on usein jopa yli vuosi).Että silleen.Ota asioista selvää ensin.Minä voitin just asian kuntaa vastaan,tulen tekemään paljastuksia kohta nimelläni lehdistössä.
Karekodin yksikköhinta
Sopimuksen alkaessa yksikköhinta on 280 € / vrk / lapsi. - rose18
ihme kuvittelua,
jos oikeasti tapaus olisi tuollainen uskotko ettei olisi hakenut esim, apua aa kerhosta. jos olisi tiennyt.
onko tämä oikein perhettä kohtaa että lapsi viedään kun vanhempi on niin juoppunut ettei edes muista tekoaa eikä saa edes yrittää muutta asioita..
eihän
rikoksestakaan rangaista jos tekiä on jonkun aineen alla pahasti.
minusta oikeus ja kohtuus on että ihmisen tiedostaa virheensä ja saa yrittää muuttaa tekonsa.
moni juo ja heiltä kaikiltakaan ei viedä.
- outolintu82
kauhean outoa kun olin 2-18vuotiaaseen saakka ottolapsi,sitten minut adoptoitiin ja sittemmin oikea äitini löytyi ja adoptio mitätöityi...hmm..outoo
- yks mutsi vaan
oma lapseni sijoitettiin asumaan sossun toimesta isänsä luokse koulupinnaamisen vuoksi. tämä tehtiin vain kuukautta ennen kuin hän täytti 18v. isän uusi vaimo painosti ja haukkui häntä kokoajan. lopulta kyllästyi siihen ja teki itsemurhan.
tätäkö on lastensuojelu suomessa? - Mietiskelevä Isä
Meidän kohdalla lapsen traumat tulivat teini-iän kynnyksellä. Eli lapsi oli huostaanotettu jo pienenä joten ehkä tottui perhekotiin paremmin. Mutta sosiaalit eivät antaneet mitään toivoa että palautetaan oikeaan kotiin vanhemmille. Sanottiin vain että lapselta voi kysyä 8 vuotiaana. No kun se ikä tuli niin sossu oli vaihtunutkin jo siinä vaiheessa ja uusi sossu sanoi että lapselta voimme kysyä 16 vuotiaana. Vanhemmista vieroittamista on ollut todellakin. Yhteydenpitoa rajoitettu niin ettei puhelinumeroa ole annettu. Tapaamiset valvottuja 2 tuntisia olleet ja nyttemmin loppuneet koska lapsi on niin vieraantunut jo ettei enää välitä nähdä vanhempaansa. Joten yht pito on satunnaista sählöpostin vaihtoa. No nyt pääsen siihen aiheeseen eli traumoihin. Nyt kun lapsi on vähän yli murrosikäinen on hänen elämänsä muuttunut täysin. Yläaste kun alkoi niin loppui kiinnostus koulunkäyntiin ja alkoi kiinnostus päihteisiin ja luvatta poissaoloihin sekä koulusta että perhekodista. Luokalle jäämisen vaara on olemassa. Tämän takia hänet on nyt "huostaanotettu" myös perhekodista pois johonkin kunnan koulukotiin tai vastaavaan laitosmaiseen lastenkotiin. Eli eipä onnistunut perhekoti tehtävässään. Lapsen elämässä on siis tapahtunut jotain niin radikaalia muutosta josta ei ole täysin kaikkea kerrottu. On vain syytelty kaveripiiriä. Mutta on siinä oltava muutakin syytä.
- Hauhub hetkiä.
Tämä on A-tuubin keskustelusta 14.10.2009.
Kauhun hetkiä kokenut äiti.
Sanonpa minäkin sanasen niin sanotusta hyvästä kohtelusta sosiaalityöntekijän kautta samassa yhteydessä joudun sohaisemaan myös lääkäriä.
Tapahtumanketju sai alkunsa 20.09.2009 kun 12 vuotias tyttöni oli käymässä lääkärin vastaanotolla, jossa hän on käynnyt aikaisemminkin yksin ja tullut takaisin kotiin, mutta ei nyt. Hän oli maininnut lääkärille, ettei hänellä ole kodin avainta, vaikka hänellä oli ne mustalla nauhalla kaulassa roikkumassa, hän luuli,että ne ovat pyörän avaimet, en ymmärrä miksi lääkäri ei tarkistanut niitä avaimia, vaan soitti heti päivystävälle sosiaalityöntekijälle, että mitä tehdä kun lapsella ei ole avaimia kotiin, niin eiköhän tämä sosiaalityön tekijä rientänyt hakemaan tyttären vastaanotolta.
Minä laitoin moneen otteeseen viestejä mutta kukaan ei vastannut niihin, ja laitoin myös sähköpostia mutta ei otettu yhteyttä minuun ja kyllähän noista viesteistä pitää tajuta että olen kotona.
Mutta niin vain sosiaalityöntekijä otti teki kiireellisen huostaanotto päätöksen, kun lapsella ei ollut avaimia, hän ei käynyt edes tarkistamassa ,olenko kotona ja eikä tyttäreni pyynnöstä tuonut kotiin, vaan suoraa päätä vei lapsen pois.
Sain vasta yöllä tietää että hän on vienyt lapsen jonnekin avaimen puuttumisen vuoksi. Sitten täällä sallassa toinen sosiaalityön tekijä teki päätöksen huostaanotosta aivan muulla perusteella kun aluksi oli puhetta. Lapseni on kohta kuukauden ollut pois, eikä tietoa tuleeko kotiin ja milloin.
Tämä sossun työntekijä ei tunne meitä emme ole häntä nähneet kuin muutaman kerran ei siinä ajassa oppi tunteen toista ihmistä vai voiko. Hän oli minusta kirjoittanut tosi törkeitä juttuja, hän teki melkein rikollisen minusta , ja olen huono ja kykenemätön hoitaan tyttöä mulla on neljä muuta lasta jotka olen kasvattanu aikuiseksi niin miten en pysty muka tätä tyttöä kasvattamaan.
Tyttöni ei ymmärrä miksi hänen pitää olla pois kotoa vaikka hänellä on hyvä olla kotona. Eikö tämä ala riittään ja olisi kaikkien edun mukaista että tyttö palautettaisiin kotiin kavereitten ja rakkaan lemmikin luokse - Rajoitukset
kauhistuttava tarina sinulla, "Mietiskelevä isä"!
Yhteydenpidonrajoitukset ovat suomalaisessa lastensuojelussa ja huostaanotoissa ehkä tyypillisintä laittomuutta. Huostaanotto alkaa meillä Suomessa normatiivisesti yhteydenpidon rajoittamisella, mikä on lain vastaista. Silti sosiaalityöntekijät tekevät sen automaattisesti.
Eräs yhteydenpidon rajoittamisen muoto on tapaamisten rajottaminen, niiden minimoiminen. Sekin on huostaanotoissa ihan sääntö. Julmaa menoa. Älytöntä, raakaa sosiaalivaltaa! - Äidin kauhukokemus
Hauhub hetkiä. kirjoitti:
Tämä on A-tuubin keskustelusta 14.10.2009.
Kauhun hetkiä kokenut äiti.
Sanonpa minäkin sanasen niin sanotusta hyvästä kohtelusta sosiaalityöntekijän kautta samassa yhteydessä joudun sohaisemaan myös lääkäriä.
Tapahtumanketju sai alkunsa 20.09.2009 kun 12 vuotias tyttöni oli käymässä lääkärin vastaanotolla, jossa hän on käynnyt aikaisemminkin yksin ja tullut takaisin kotiin, mutta ei nyt. Hän oli maininnut lääkärille, ettei hänellä ole kodin avainta, vaikka hänellä oli ne mustalla nauhalla kaulassa roikkumassa, hän luuli,että ne ovat pyörän avaimet, en ymmärrä miksi lääkäri ei tarkistanut niitä avaimia, vaan soitti heti päivystävälle sosiaalityöntekijälle, että mitä tehdä kun lapsella ei ole avaimia kotiin, niin eiköhän tämä sosiaalityön tekijä rientänyt hakemaan tyttären vastaanotolta.
Minä laitoin moneen otteeseen viestejä mutta kukaan ei vastannut niihin, ja laitoin myös sähköpostia mutta ei otettu yhteyttä minuun ja kyllähän noista viesteistä pitää tajuta että olen kotona.
Mutta niin vain sosiaalityöntekijä otti teki kiireellisen huostaanotto päätöksen, kun lapsella ei ollut avaimia, hän ei käynyt edes tarkistamassa ,olenko kotona ja eikä tyttäreni pyynnöstä tuonut kotiin, vaan suoraa päätä vei lapsen pois.
Sain vasta yöllä tietää että hän on vienyt lapsen jonnekin avaimen puuttumisen vuoksi. Sitten täällä sallassa toinen sosiaalityön tekijä teki päätöksen huostaanotosta aivan muulla perusteella kun aluksi oli puhetta. Lapseni on kohta kuukauden ollut pois, eikä tietoa tuleeko kotiin ja milloin.
Tämä sossun työntekijä ei tunne meitä emme ole häntä nähneet kuin muutaman kerran ei siinä ajassa oppi tunteen toista ihmistä vai voiko. Hän oli minusta kirjoittanut tosi törkeitä juttuja, hän teki melkein rikollisen minusta , ja olen huono ja kykenemätön hoitaan tyttöä mulla on neljä muuta lasta jotka olen kasvattanu aikuiseksi niin miten en pysty muka tätä tyttöä kasvattamaan.
Tyttöni ei ymmärrä miksi hänen pitää olla pois kotoa vaikka hänellä on hyvä olla kotona. Eikö tämä ala riittään ja olisi kaikkien edun mukaista että tyttö palautettaisiin kotiin kavereitten ja rakkaan lemmikin luokseTuosta yllä esitellystä lapsi kotiavain kaulassa -tapauksesta on äskettäin kirjoitettu myös lappilaisten käynnistämällä Suu puhtaaksi -foorumilla, joka on osa sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-kehittämishanketta. ("Kasteen" avulla ministeriö haluaa kuulla ihmisten kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista.)
http://foorumi.sosiaalikollega.fi/index.php?topic=24.0
Suomessa tehdään jatkuvasti aivan päättömiä kiireellisiä huostaanottoja! Tuossa Suu puhtaaksi -foorumin kirjoituksessa vanhempi kertoo perheensä tarinan. Järkyttävää. Tuokin lapsi pitää palauttaa omaan kotiinsa! Hirveää, että lapsemme ovat systeemin ruokaa! Törkeää.
Suu puhtaaksi -keskustelupalstalla on jo paljon ihmisten mielipiteitä ja käsityksiä suomalaisen lastensuojelun hulluudesta:
http://foorumi.sosiaalikollega.fi/index.php?board=5.0
- lapsen etu
Mitähän tapahtuisi, jos kaikki huostaanotetut lapset yhtä äkkiä palautettaisiin biologisille vanhemmilleen?
Luulen, että se olisi suuri vääryys lapsia kohtaan..
Huostaanotot tehdään lähes aina liian myöhään, lapset ovat pahasti vaurioituneita ja tarvitsevat pitkän ajan ja hyvän hoidon toipuakseen traumoista, jotka omat vanhemmat ja perhe ovat aiheuttaneet.
Näin se vaan on.
Sukulaistyttöni on ollut sijoitettuna koko lapsuutensa mukavaan tavalliseen perheeseen pikkukaupungissa ja hän pärjää koko suvustamme kaikista hienoiten ja on niin tasapainoinen ihminen että harvoin näkee. - kirttti
Traumoja.. Kyllä. Sekä lapsilla että minulla, vaikka itse sijoituspaikka on ollut mahtava. Mutta. Yhdessä sijoituspaikan kanssa käyneet läpi sekä lapset että minä tuntojamme ja nykyisin taitavat asiat olla jo "mallillaan". Asioista pitää puhua, sekä lasten kanssa että lapsille...Itsekin pitää voida hakea/löytää joku aikuinen kenelle purkaa tuntojaan. Itselläni niin hyvin asiat että sekä sijoituspaikan työntekijät, että sosiaalityöntekijä ihmisiä joille on voinut/voi puhua asioista.. Niistä kipeistäkin. Aina ei näin hyvin ole, silloin pitäisi olla joku taho jonne voi purkaa tuntojaan ja josta voisi saada apua myäs lapselle. Esim. yhdessä voisi lapsen kanssa mennä keksustelemaan luottamuksellisesti kaikesta mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan.
- Suomi24 suosittelee
Hei, huomaatteko, että tämä Suomi24 on nostanut tämän keskustelun sivun yläreunan vinkkiosastoon!! Ja nyt on tullut muutamassa päivässä yli tuhat kävijää!
Loistavaa! - Asennemuutos.
Suomi24 suosittelee kirjoitti:
Hei, huomaatteko, että tämä Suomi24 on nostanut tämän keskustelun sivun yläreunan vinkkiosastoon!! Ja nyt on tullut muutamassa päivässä yli tuhat kävijää!
Loistavaa!Huostaanotettu lapsi koulussa.
Varatuomari Leeni Ikonen.
Huostaanotto on peruskoulunkin ongelma 5.12.2009
2000 -luvun tyypillisin lastensuojelun asiakas on koulunkäyntiongelmista kärsivä lapsi tai nuori, jonka koulunkäynnin vaikeudet ratkotaan ottamalla lapsi pois perheestään, rikkomalla hänen läheissuhteensa ja sijoittamalla hänet lastenkotiin.
Lasta ja vanhempia kierrätetään luukulta luukulle, perheneuvoloissa, psykiatreilla, perhe pakotetaan perhetyöhön, terapiaan ja jatkuviin neuvotteluihin ja usein lapsen kouluongelmat vain kasvavat. Ns. ammattilaisilla on usein vahva uskomus siihen, että ongelma on lapsessa ja tämän perheessä, ei oppimisympäristössä.
Vaikka perusopetuslaki velvoittaa opettajia tukemaan lasta kasvussa ihmisyyteen, vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen, lapsi nähdään usein vikayksilönä. Mielenkiintoinen olisi tutkimus siitä, kuinka monen huostaanotetun lapsen taustalta löytyy epäpätevä opettaja, koulukiusaaminen, liian suuri opetusryhmä tai oppimisympäristön asennevammaisuus.
Vuoden 1935 steriloimisasetus edellytti kansakoulutarkastajaa ilmoittamaan jokainen tylsämielinen tai vähämielinen lapsi terveydenhoitolautakunnalle mahdollista suvunjatkamiskyvyn poistamista varten. Helsingin apukoululaisista oli vuoteen 1947 mennessä steriloitu 21 ja vielä 1950 -luvulla tehdyissä tutkimuksissa puolletaan runsaamman steriloinnin käyttöä.
Vuonna 1911 perustettiin Turkuun siirtola pahantapaisille pojille ja se sijoitettiin kauas saaristoon Nauvoon. Siellä pojat saivat käydä koulua ja olla käsityöläisopissa. Poikkeaviksi luokiteltujen paikan katsottiin olevan laitoksessa, joiden katsottiin edustavan asiantuntemusta.
Maamme lastensuojelu on palannut 50 vuotta taaksepäin panostaessaan voimallisesti lasten huostaanottoihin ja lasten eristämiseen muusta yhteiskunnasta ja perheestään usein syrjäseudulla oleviin laitoksiin. Keskustelun kohteeksi tulisi nousta erityisesti päivähoidon ja perusopetuksen laatu, eikä se, onko lapsen paikka lastenkodissa vaiko sijaisperheessä (HS 5.12.). Lapsen paikka on kotona vanhempiensa ja läheistensä luona.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti vast ikään 20 vuotta. Sopimus velvoittaa Suomen valtiota tukemaan lasta ja lapsen vanhempia heidän kasvatustyössään. Huomattava panostus sijaishuoltoon, eivät vastaa sopimuksen velvoitteita. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin raporteissaan kiinnittänyt huomiota maamme nykytilaan.
1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki, jota kansan suussa ilmiantolaiksi kutsutaan, alensi lastensuojeluilmoituksen teon kynnystä. Lastensuojelun työntekijöiden aika menee ilmoitusten sumaa peratessa ja huostaanottohakemuksia kirjoittaessa, vaikka heidän tulisi sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti tarjota hyvää palvelua ja tukea lapsiperheille ja toimia yli hallinnonalojen nuoren kasvun tukemiseksi. Opettajat ovat havainneet, että lastensuojeluilmoituksella voidaan vikayksilö helposti poistaa luokasta lastenkotiin.
Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
Lasten kierrättämisestä sijaishuollossa on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Lapsista maksetaan jopa yli 800 euroa /vrk ilman mitään takeita hoidon laadusta. Yli 16 000 sijoitetun lapsen kasvu aikuisuuteen voi tuoda mukanaan yllättäviä ongelmia, kun eristetyt, lastenkodissa huonosti kohdellut ja vaille jälkihuoltoa jäävät nuoret vapautuvat vankiloistaan.
Tarvitaan pikaista asennemuutosta, vanhemmuuden kunnioittamista ja ennen kaikkea Suomea sitovien ihmissoikeussopimusten noudattamista. Jokaisella lapselle on oikeus omiin vanhempiinsa ja sukuunsa ja näillä oikeus saada laadukasta peruspalvelua ja tukea kasvatustyöhön.
--
- Ei kodissa syytä
Kyllä huostaanotto vaurioittaa koko perhettä, oma näkökulmani on puhua tilanteesta, jossa vanhemmat eivät ole aiheuttaneet huostaanottoa ja näitähän viime vuosilta Suomesta riittää.
Se on hirvittävä loukkaus sekä lapsen että vanhempien ihmisoikeuksia kohtaan ja lisäksi vielä ne kaikkien muiden lakien rikkomukset, mitä laittomaan huostaanottoon sisältyy.
Viranomaisten ja poliitikkojen kaksinaamaisutta kuvaa, miten on unohdettu sekin, että kotiutumisen jälkeen yksin huonoksi leimatun vanhemma vastuulle jää kasvattaa lapsesta YHTEISKUNNAN LAKEJA kunnioittava kansalainen, vaikka nimenomaan lakeja on häntä itseään vastaan rikottu mitä törkeimmällä tavala.
Tilanne on aina sitä pahempi, kun hyvästä kodista tulevaa lasta on pahoinpidelty sijaishuollossa. Tietysti se on järkyttävää kenen tahansa lapsen kohdalla, mutta yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus korostuu nimenomaan hyvien kotien lapsille. He kun TIETÄVÄT, että vanhemmissa ei ollut syytä ja ymmärtävät myös viranomaisten ja sijaishoitajan rikosten määrän.
Kun lapsi kotiutuu, vanhemman on unohdettava oma kauhunsa, vihansa, kaunansa ja katkeruutensa perheesen suunnatuista rikoksista, koska kaikki voimat menevät lapsen toipumisen tukemiseen. Monesti vanhempien antama tuki ei enää riitä, lapsen traumat ovat niin syvät, että ammattiauttajaa tarvittaisiin, mutta sen saaminenhan ei ole ollut itsestäänselvyys viime vuosien oikeiston "ei ole varaa" -politiikassa.
Lasten vammauttamiseen on kyllä oikeistollakin varaa, mutta heidän tukemiseensa tai lakisääteisen terveydenhoidon järjestämiseen lapselle, siihen ei oikeistopoliitikoilla ole varat riitäneet.- Hävetkää.
Keskisuomalainen 2.10.2010.
Apua ennen huostaanottoa..
Lasten huostaanottojen kasvu on suomslsisen yhteiskunnan häpeä.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/apua-ennen-huostaanottoa/610077
-- - Huostaaminen tappio.
Hävetkää. kirjoitti:
Keskisuomalainen 2.10.2010.
Apua ennen huostaanottoa..
Lasten huostaanottojen kasvu on suomslsisen yhteiskunnan häpeä.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/apua-ennen-huostaanottoa/610077
--Keskisuomalainen 17.5.2010.
Huostaanotto on aina tappio.
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/huostaanotto-on-aina-tappio/599322
--- - Suoraan eläkkeelle
"Tilanne on aina sitä pahempi, kun hyvästä kodista tulevaa lasta on pahoinpidelty sijaishuollossa."
Juuri niin. Suomessa on ihan virallisia tutkimuksiakin siitä, että lastensuojelun sijaishuollossa lapsi joutuu monella tavalla helposti kaltoinkohdelluksi. Huostaanotettu alaikäinen on lähes täysin yksin koneistoa (eli sijaishuolto kunnan lastensuojelu) vastaan. Ja sehän on huostaanoton eräs erittäin tärkeä ulottuvuus, sosiaalityöntekijöiden ja kaikenkarvaisten sijaishuollon yritysten mielestä.
Suomessa on vastenmielistä lapsikauppaa. Meillä myydään suomalaisia markkinoilla erilaisiin lastensuojelun laitoksiin.
Kelan julkaisema Perhepiirissä kirja kertoi viime vuonna, että sijaishuollossa (eli erilaisissa lastenkodeissa) kasvaneista nuorista kasvaa sairaseläkeläisiä. Ei heistä ole koskaan työmarkkinoille.
Täysi-ikäistyttyään nämä huostaanotetut ovat aivan yksin, ilman tuttavien, kavereiden, sukulaisten ja oman perheen muodostamaa tukiverkostoa. Lastensuojelun käytännöt nimittäin katkaisevat julmasti lapsilta tällaisen elintärkeät ihmissuhteet. Koneiston mielestä tällaisia yksinäisiä lapsia on helpompi hoitaa, kun kukaan aikuinen ei ole ajamassa heidän asiaansa.
- Kuntoutukseen
Meillä lapsi kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sijaishuoltoon mennessään. Näin siitä huolimatta, että huostaanotto jäi paljon lyhytaikaisemmaksi kuin sitä alun perin suunniteltiin.
Eniten laittomien huostaanottojen kohteeksi ovat viime vuosina joutuneet lapset, joilla olisi ollut oikeus saada neurologista kuntoutusta täysin ilman huostaanottoakin. Mutta oikeiston "ei ole varaa" -politiikka on ajanut kunnat laittomiin huostaanottoihin.
Kotiutumisen jälkeen sain lapsen kolmivuotiseen Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen ja heti alkumetreillä lääkärit totesivat kuntoutuksen yhdeksi tärkeimmistä päämääristä, että lapsi saa terapia-apua huostaanoton kauhukokemuksiinsa. Meillä kävi siis tuuri lopulta kaikkien kauhukokemusten jälkeen.
Nyt lapsi on ollut kotona jo kuudetta vuotta, mutta vieläkin hän sanoo, että huostaanotto on jotain hirveintä, mitä hänen elämässään on ikinä tapahtunut.
Tältä yhteiskunnalta on enemmän - korostan, että enemmän kuin anteeksiantamatonta, että lakisääteisiä peruspalveluja on vaihdettu laittomiin huostaanottoihin.
Ja mitä hyötyä on siirtää yhtäkään lasta täysin valvomattomiin sijaishuollon oloihin. Hyvällä onnella paikka on hyvä, mutta eihän huonoon paikkaan sijoittaminen täytä ikinä sitä tavoitetta, jota huostaanotolla haetaan. - surullinen nainen
Itse olen ollut sijaisperheessä ja kolmivuotiaana menin sinne, velipoika on käyttänyt hyväksi ja taksikuski kopeloi ala- asteella taksissa, myös naapurissa oleva naimisissa oleva mies on käynyt kiinni ja puristellut rintojani, ollessani teini eikä tässä vielä ollut edes kaikki ahdistelijani. On mennyt kauan, että olen joten kuten voinut elää tätä elämää ja käsittänyt ettei mikään mikä minulle on lapsuudessa tapahtunut sijaisperheessä ollut minun syytäni. Ainakin minun kohdalla olisi ollut parempi jäädä äidin luokse asumaan, vaikka olisikin ollut vaikeaa tai alkoholismia niin olisin voinut säästyä monelta pahalta asialta kuten juuri seksileluksi joutumiselta. Pelottaa se päivä jolloin joku homopari saa adoptio- oikeuden. Kuinka moni pedofiili käyttäisi hyväkseen tätä ja rekisteröisivät itsensä homopariksi saadakseen lapsia seksileluiksi. Pitäisi muutenkin olla paljon tiukemmat kriteerit, että lapsia otetaan huostaan ylipäätänsä. Ikävä kyllä mennään ojasta allikkoon monessakin tapauksessa, olen ehkä vain jäävuoren huippu. Välillä tuntuu siltä, että on uskoimatonta miten voi yhdelle ihmiselle tapahtua niin paljon pahaa, tasan ei vain käy onnen lahjat.
- traumatisoitu
Lastensuojelun köyhät on kunnille kauppatavaraa, johon valtio kannustaa joten muutosta on turha odottaa. Kun siihen lisätään heikko tai olematon oikeussuoja voidaankin puhua tietyn kansanosan murhasta. Me jotka olemme kokeneet huostaanoton vanhempana tai huostaan otettuna lapsena on todella ruvettava äänekkäästi tuomaan kokemuksiamme esille. Jaettu trauma on helpompi kantaa.
- lastenkodin lapsi
Kun olin 7 vuotias, mun isä ja äiti erosi. Isä vaan lähti jonnekkin eikä tullut takaisin. No äiti alko si juomaan viinaa ja pian löysikin jonkun juopon miehen jostain räkälästä. Siinä ne sitte joi alkoholii yhdessä harva se päivä. Mun ja veljen koulunkäynnistä ei meinannut tulla mitään. Pari vuotta siinä meni
kun äitikin lähti ja jätti meidät ilman ruokaa viikoksi omilleen. No sitten tiuli soskutädit ja otti huostaan. päädyttiin lastenkotiin jossa oltiin täysi ikäisiksi saakka. Itse muutin pois kun pääsin ammattikoulusta. Lastenkodissa ku oltiin niin pari kertaa mua yritettiin adoptoida johonkin perheeseen. Sijaiskotiin siis. Se oli jotain 12 tai 13 vuotiaana. Nostin metakan ja vastustin. En halunnut mihinkään sijaisperheeseen. no emmä siltin uskonut et äiti tulis joskus hakemaan takaisin lastenkodista. Oltiin lastenkodissa 10 vuotta ja äiti ei kertaakaan soittanut tai lähettänyt mitään kortteja. Aika totaalinen hylkäys!!
No siitä kun pääsin lastenkodista on jo 16 vuotta, eikä äiti ole pitänyt yhteyttä, vaikka asuu samassa kaupungissa. Eipä isästäkään ole kuullut mitään. Tiedän kyl missä asuu ja tolleen. - satuhelmi26
no huh huh,
kun lähipiirissä on näitä huostaanotettuja... - Huostabisnes.
Heidi Tuomisen blogi.
Suomessa varastetaan lapsia.
Lastensuojelukerroin tuo kunnille ylimääräistä rahaa.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomessa-varastetaan-lapsia
--- Pimeän puolella.
Psykiatri Martti Paloheimo ( 1915-2002) oli 60- luvulla ensimmäinen TV psykologi. Hänen ohjemia seurattiin joka viikko tiiviisti.
Martti Paloheimo syntyi Tsaarinvallan aikana. Hänellä oli kosketuspintaa sisällis-, talvi-, sekä jatkosotaan. Hänellä olo kosketuspintaa myös 90- luvun lamaan, sekä näkemystä näiden kaikkien tapahtumien vaikutusta ihmisten ja perheiden elämään.
Paloheimolta ilmestyi vuonna 1992 suppemapi painos kirjasta "Suomalaisen lapsuuden haavat".
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle luettuaan kirjan. "Kiitokset kirjastasi. Luin ja itkin, Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää " kotivammaisia lapsia".
Kirjasta ilmestyi laajempi painos vuonna 1999 nimeltä " Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat".
Paloheimon kirja perustui hänen psykiatriselle vastaanotolle hakeutuneiden keski-ikäisten aikuista traumaattisiin lapsuuden kokemuksiin. -Ennen kotivammaisuus käsitteen syntyä, hän oli luonut käsitteen " äitivammaiset tyttäret", koska hänen vastaanotollaan oli aina enemmän naisia, kuin miehiä.
Lainaus Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat kirja-arvostelusta.
"Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin.- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä.
Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävää välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivalta. Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan".
Ihmisensuojelu.
Ehkä meidän itsekunkin olisi pysähdyttävä pohtimaan ja miettimään minkälaista jälkeä ( jätettä) saamme aikaiseksi omalla toiminnallamme ja käyttäytymisellämme.
Psykiatri Martti Paloheimo Ihmisensuojelu. Kirja julkaistu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
"Keskustelu ihmisen elinympäristön saastumisesta ja luonnonsuojelusta on ollut viimeaikoina voimakkaasti esillä.
Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäisesltä taholta. Hän tarkastelee ihmis-suojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti. Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin käytännössä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmisensuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessä olevan tuhon estämiseksi. Se on debatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
Ihmissuojelun ohjelmaan kuuluvat mm. sellaiset päivänpolttavat kysymykset, kuin mentaalihygienia, psykosomaattisten sairauksien ennakkotorjunta, lasten päiväkotikysymys, perheen ja aviosuhteen ongelmat nyky-yhteiskunnassa, nuorten erityisvaikeudet, ihmissuhteet työpaikalla. Alkuluvuissa on samalla ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys psykosomatiikan periaatteista".
Summa summarum! Näin Paloheimo kirjoitti vuonna 1972 ja 1999.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että "ihmisjätevuori" kasvaa päivä päivältä. - Miksi?
Olisiko aika päivittää Paloheimon kirjat ja julkaista kirja nimeltä yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Tälläiseen käsitykseen tulee väistämättä, kun seuraa tämänpäivän " Lastensuojelua", joka on itseasiassa lastensuojelun irvikuva. - Lapsen oikeudet.
Pimeän puolella. kirjoitti:
Psykiatri Martti Paloheimo ( 1915-2002) oli 60- luvulla ensimmäinen TV psykologi. Hänen ohjemia seurattiin joka viikko tiiviisti.
Martti Paloheimo syntyi Tsaarinvallan aikana. Hänellä oli kosketuspintaa sisällis-, talvi-, sekä jatkosotaan. Hänellä olo kosketuspintaa myös 90- luvun lamaan, sekä näkemystä näiden kaikkien tapahtumien vaikutusta ihmisten ja perheiden elämään.
Paloheimolta ilmestyi vuonna 1992 suppemapi painos kirjasta "Suomalaisen lapsuuden haavat".
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle luettuaan kirjan. "Kiitokset kirjastasi. Luin ja itkin, Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää " kotivammaisia lapsia".
Kirjasta ilmestyi laajempi painos vuonna 1999 nimeltä " Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat".
Paloheimon kirja perustui hänen psykiatriselle vastaanotolle hakeutuneiden keski-ikäisten aikuista traumaattisiin lapsuuden kokemuksiin. -Ennen kotivammaisuus käsitteen syntyä, hän oli luonut käsitteen " äitivammaiset tyttäret", koska hänen vastaanotollaan oli aina enemmän naisia, kuin miehiä.
Lainaus Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat kirja-arvostelusta.
"Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin.- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä.
Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävää välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivalta. Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan".
Ihmisensuojelu.
Ehkä meidän itsekunkin olisi pysähdyttävä pohtimaan ja miettimään minkälaista jälkeä ( jätettä) saamme aikaiseksi omalla toiminnallamme ja käyttäytymisellämme.
Psykiatri Martti Paloheimo Ihmisensuojelu. Kirja julkaistu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
"Keskustelu ihmisen elinympäristön saastumisesta ja luonnonsuojelusta on ollut viimeaikoina voimakkaasti esillä.
Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäisesltä taholta. Hän tarkastelee ihmis-suojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti. Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin käytännössä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmisensuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessä olevan tuhon estämiseksi. Se on debatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
Ihmissuojelun ohjelmaan kuuluvat mm. sellaiset päivänpolttavat kysymykset, kuin mentaalihygienia, psykosomaattisten sairauksien ennakkotorjunta, lasten päiväkotikysymys, perheen ja aviosuhteen ongelmat nyky-yhteiskunnassa, nuorten erityisvaikeudet, ihmissuhteet työpaikalla. Alkuluvuissa on samalla ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys psykosomatiikan periaatteista".
Summa summarum! Näin Paloheimo kirjoitti vuonna 1972 ja 1999.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että "ihmisjätevuori" kasvaa päivä päivältä. - Miksi?
Olisiko aika päivittää Paloheimon kirjat ja julkaista kirja nimeltä yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Tälläiseen käsitykseen tulee väistämättä, kun seuraa tämänpäivän " Lastensuojelua", joka on itseasiassa lastensuojelun irvikuva.Iltalehden keskustelussa pohditaan olisiko Lapsen oikeuksien sopimuksessa tapahtunut tarkoituksellinen käännösvirhe lapsen oikeuksien sopimuksessa.
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=315792
- Sureva äitipuoli
Itselläni on tuore kokemus huostaanotosta mieheni lapsille. Heidän äitinsä sairastui henkisesti ja joutui pakkohoitoon, Lapset saivat onneksi muuttaa meille ja vaihtaa koulunsa paikkakunnallemme. Kuinkas ollakkaan åidin katsottiin kuntoutuneen kahdessa kuukaudessa niin hyvään kuntoon, että lapset muuttivat talviloman aikana takaisin äidilleen ja palasivat omaan kouluunsa. Nyt olikin tilanne viikko sitten sellainen, että äiti joutui takaisin sairaalahoitoon ja lapset lastenkotiin, etteivät joudu taas vaihtamaan koulua. Kuinka niin vaihtamaan ? Johan lapsiraukat vaihtoivat koulunsa vuoden alusta. Nyt kokeiltiin lapsilla, että mahtaako äiti jaksaa. eikä jaksanut eikä ollut lainkaan parantunut. Olisiko ollut parempi vaihtoehto antaa lasten olla täällä isällänsä, käydä koulua täällä ja vierailla äidillänsä vaikka joka viikonloppu ? Missä on lasten ja isän oikeudet tällaisessa tapauksessa ? Kuinka sosiaaliviranomaiset voivat päättää asioita näin lyhytnäköisesti ? Loppujenlopuksihan kukaan ei ota vastuuta tällaisessa tapauksessa. Lasten kärsimyksellä ei ole väliä !
- Kokemusta on ja tiet
Ei isälle voi antaa.Kunnan pitää saada rahaa valtiolta ja se saa sitä yli 200 000 vuodessa joka huostaanotosta....."Hoitokoti" saa kunnilta 100 000 vuodessa.
- Yksityttövaan
Minut vietiin äidin luota pois lastenkotiin poliisien kanssa. lastenkodissa olin sitten 1 vuoden (sijoituspaikkaa ei meinattu löytää ja lastenkoti-aika venyi ja venyi vaan), sitten löydettiin sijaisperhe ja siellä sitten kolme vuotta asuin, ja sen jälkeen pääsin takaisin äidin luokse...
Sijaisperhe oli ok, mutta lastenkoti oli aika kauhea, ei koskaan päässyt ulos, tulin suoraan sanottuna hulluksi siellä, olen sen takia ollut sitten 16-17 viikkoa mielenterveys osastoilla (en kaikkea kyllä samalla kertaa)..
sossut ei tuntuneet koskaan kuuntelevan mitä minulla oli asiaa eivätkä tehneet mitään pyyntöjen eteen. Sitten vasta alkoivat asiat luistamaan kun menin sinne osastolle...- Pa syndrooma?
Olemme ajautuneet tilanteeseen, joiden syyt saattavat löytyä varatuomari Anja Hannuniemen kannaotosta.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
---
- helsh
Sehän näissä, kuten kaikissa muissakin yhteiskunnallisissa epäkohdissa, ihmetyttää, että mikseivät asiasta vastuussa olevat tahot anna minkäänlaisia kommentteja. Mielestäni se kielii suoraan siitä, että näitä asioita todellakin tapahtuu ja vastuunalaiset eivät vain halua millään tavalla myöntää sitä, saati sitten konkreettisesti tehdä asialle jotain. Vai eikö sanottavaa vain ole? Perustelevatko he vain itselleen, että toki jotkut sanovat näin, mutta nuohan ovat vain yksittäistapauksia eikä tuollaista nyt oikeasti tapahdu ja Suomen järjestelmät ovat kyllä kerta kaikkiaan erinomaisia ja toimivia? Alkavatko he todella miettiä parannusehdotuksia? Tuskinpa. Näin ei ole käynyt melkeinpä koskaan, ja siksi on aika lailla turhan tuntuista toivoa, että nytkään tapahtuisi mitään ilman kunnon vaatimuksia. Voimia kaikille, jotka olette kohdanneet virkamiesten tai päättävien tahojen aikaansaamaa vääryyttä.
- Lue asiakaspaperisi!
Ylempänä nimimerkki "helsh" kirjoittaa:
"Sehän näissä, kuten kaikissa muissakin yhteiskunnallisissa epäkohdissa, ihmetyttää, että mikseivät asiasta vastuussa olevat tahot anna minkäänlaisia kommentteja."
Onhan nimimerkki "Sossupossu" käynyt tässä ketjussa jo uhittelemassa meille tavallisille suomalaisille, kuntalaisille ja kansalaisille, että älkää puhuko mitään omista kokemuksistanne sosiaalivallan kynsissä. Se on niiiiin sopimatonta se omista ja oman perheen asioista puhuminen ja niiden käsitttely, koska sosiaalityöntekijät eivät voi ottaa asiaan julkisesti kantaa!!
Herregud! Ai että eivät voi ottaa kantaa? Lastensuojelun koneisto on suorastaan viritetty tuohon alituiseen kannanottamiseen, tai arviointiin, kuten virkamiehet itse asiaa hienosti kuvaavat. Kotikuntien sosiaalitoimet suoltavat sellaisen määrän enemmän tai vähemmän julkista paperia ja väitteitä ihmisiä hyvin etäältä tarkkailemalla (=arvailemalla), ettei kukaan yksittäinen asiakas pysy perässä. Paperipinon lukeminenkin on jo työlästä, niin paljon sitä riittää.
Tilatkaa muuten omat asiakaspaperinne sosiaalitoimesta! Kaikki, liitteineen.
Ne todellakin kannattaa lukea. Hämmästytte... Sosiaalityöntekijä kyhää tarkoituksella erittäin kiinnostavaa aineistoa. Sellaista diskurssia ei näe missään muualla julkishallinnossa.
- ShitHappens20
Mä olisin ollut vain tyytyväinen jos mut oltais tultu hakeen kotoa pois. 18 vuotta kestin sitä hakkaamista, haukkumista, mollaamista, vapauden rajoittamista... ja ei, meidän perheessä ei ollut päihdeongelmia (vanhempani ovat absolutisteja) joten ihan selvin päin kaiken tekivät... heti täytettyäni 18 lähdin kotoa pois ja siitä lähtien en ole ollut yhteyksissä vanhempiini... lähinnä sen takia koska eivät itse enää halua pitää mtn kontaktia minuun. Heille minua ei enää ole olemassa. Esim. äitini oli laittanut työhakemukseensa joskus (veljeni kertoi) että hänellä on vain yksi 13-vuotias poika. Heh, minne jäi se 20-vuotias tytär....
- Järkky
Tuolla http://www.perusopetus.fi/?p=346 on aika järkyttävä tarina koulukiusatustá tytöstä joka myöhemmin otettiin huostaan!!!
- Ironmadeboy
Minut huostaanotettiin sijaisperheeseen 12 vuotiaana kun äiti sairastui fyysisesti ja sossu katsoi ettei hän pystynyt minua hoitamaan. Ei sijareissa kai pahasti vikaa ollut, mut kaipasin kotiin niin että toistuvien karkaamisten jälkeen sossut kai väsyivät ja sain lopulta jäädä taas omaan kotiin ja oman äidin hoitoon. Ei koko huostaanottoa olisi tarvittukaan, ihan turha toimenpide. Yksi tai kaksi sossua asiat päättävät, ei siihen muut puutu mitenkään. Kumpikin äidin kans vastustettiin huostaanottoa, niin että valhetta se on että lasta kuunneltaisiin.
- Surullinen_mamma91
Minä olen ollut sijoitettuna. Olin sijoitettuna perhekotiin vuodesta 2004- vuoteen 2008 koko se aika oli täyttä tuskaa.
Syy huostaanottoon oli huonot olosuhteet perheessä etc. :/ Mikä kaikkein surullista nyt, kun minusta on tullut aikuinen nainen ja äiti niin minun oma tyttärenikin on huostaanotettu. :( - Surullinen_mamma91
Oli 01.12.-2003 Kun minut huostaanotettiin. Olin silloin kaksitoista vuotias ja samalla sijoitettiin myös minun viisitoista vuotias isosiskonikin.
Olimme sijoitettuna perhekotiin neljä vuotta (siskoni muutti tietenkin aikasemmin pois) En pitänyt perhekodissa olemisesta ollenkaan. Se oli kamalaa. Työntekijöistäkin tulin vain yhden kanssa toimeen, koska olin kuulemma niin vaikea nuori. :( Työntekijät uhkailivat lähes koko aika, että jos ei osaa käyttääntyä niin silloin sijoitetaan suljetulle osastolle.
Syy: huostaanotolle oli seitsemän vuoden hyväksikäyttökokemus. Isoveljemme käytti meitä hyväksi (minua ja siskoa) lisäksi isämme oli väkivaltainen.
Tultuani aikuiseksi kaipasin kovasti itselleni parisuhdetta ja aloin seurustelemaan rehtinä pitämäni miehen kanssa. Mies oli kuitenkin kaikkea muuta... :( 1,5 vuotta kestäneen parisuhteen ainaka sain kestää:, väkivaltaa, mies vei rahani, petti minua ja jatkuvaa yksin oloa. Lisäksi mies tuhosi omaisuuttani aivan silmieni alla.
1,5 vuotta kestäneestä parisuhteesta ainut asia lienee lapseni, joka tosin huostaanotettiin. :( Kun kuulin sosiaalityöntekijän sanovan sen puhelimessa niin maailmani hajosi kappaleiksi ja sydämmeni. Tapaan häntä kerran kuukaudessa, mutta kaipaan häntä joka päivä
. Syy hänen huostaanotollensa oli minun masentuneisuuteni ja se, että en ole koskaan käynyt terapiassa puhumassa omasta menneisyydestäni. En juo enkä edes polta tupakkaa. - JonesHenry
Entä kansainvälinen adoptio? Entä värilliset lapset joita hyväksikäytetään kansainvälisessä adoptiossa?
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html
Entä ilmeinen lapsikauppa, mitä kansainväliseen adoptioon liittyy? Miksei kukaan puhu tästä mitään? Koska lapset eivät ole Suomalaisia?
http://www.voanews.com/english/news/Under-Pressure-Ethiopia-Plans-Crackdown-on-Baby-Business-111848424.html
http://www.voanews.com/english/news/africa/-Ethiopia-to-Cut-Foreign-Adoptions-by-Up-to-90-Percent-117411843.html- Julmetun kallista!
Kansainvälisessä adoptiossa on varmasti samankaltaisia ongelmia kuin suomalaisessa lapsikaupassa, mutta olisi liian helppoa sulkea silmänsä suomalaisilta, kotimaan omilta ongelmilta, jos puhuisimme vain lasten asemasta ulkomailla. Suomessakin lasten asemassa on paljon puutteita, myöskään käsitettä "perhe" ei julkinen valta näytä haluavan enää puolustaa.
Perhe on yksikkönä virkamiehen vihollinen, vaarallinen uhka.
Suomessa raakaa liiketoimintaa pyörittävä lastensuojelun sijaishuolto (eli erilaiset "lastenkodit") vaikenisivat niin mielellään alan ongelmista. Suomessa on tuottoisaa lapsikauppaa, mutta suomalaiset eivät sitä ole vielä tajunneet.
Lasten sijoittaminen oman kodin ulkopuolelle maksaa Kelan julkaiseman Perhepiirissä-kirjan (2010) mukaan 433 miljoonaa euroa. Ainakin sen se maksaa. Tuohon hoitokulujen summaan ei ole laskettu vielä läheskään kaikkia huostaanotoista aiheutuvia kuluja. Niitä Perhepiirissä-kirjassa todettiin olevan läjäpäin, todella hinnakkaita sellaisia.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/060910100422NS?opendocument
Huostaanotetun lapsen hoitovuorokausi kaikenkarvaisissa laitoksissa maksaa 200 eurosta ylöspäin. Suuri lastenkotibisneksen pyörittäjä, Oulussa päämajaansa pitävä Nuorten Ystävät ry, laskuttaa ystäväni tyttärestä 394 euroa vuorokaudessa. Tytär on ollut jo monta vuotta Nuorten Ystävät ry:n laskutuksessa. Ja tuo on vain hoitomaksu. Päälle lisätään vielä erilaiset hankitakulut, kuten matkustus, lomat, vaatetus, harrastukset...
Muistakaa, että erolapsesta etävanhemman maksama elatusapu on tyypillisesti 150-200 euroa kuussa. Kuukaudessa, ei vuorokaudessa, kuten tuolla lasten"suojelun" sijaishuollossa.
- Mahtava ketju!
Tästä Huostaanottotraumat-keskustelusta on tullut aivan poikkeuksellinen huostaanottokokemuksista kertova ketju! Tällaista ei taida olla toista, näin monipuolista ja pitkää. Tällaista, jossa ihmiset puhuvat oman perheensä kokemuksista, eikä jutella vain yleisellä tasolla, kuten niin usein näissäkin asioissa tehdään.
Olen lukenut paljon internetistä näitä keskusteluja, lastensuojelun mielettömyydestä ja huostaanotoista, mutta tämä on lajissaan ainutlaatuinen keskusteluketju!
Hienoa, että ylläpito eli Suomi24 vinkkasi tästä eilen suurelle yleisölle, joka vihdoinkin löysi tiensä tänne Biovanhemmat-osastoon. - Hullua hoitoa
Koko perhe syrjäytetään
Perhepiirissä- kirja kertoo huostaanoton järkyttävistä tuloksista. Huostaanotetut lapset ja nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta, samoin heidän vanhempansa, jotka joutuvat usein ennenaikaiselle eläkkeelle menetettyään luottamuksensa viranomaisiin ja yhteiskuntaan. Tulos on hurja kun muistetaan yhden lapsen sijaishuollon maksavan keskimäärin 70 000 euroa vuodessa.
Nykyinen huostapolitiikka ei palvele kenenkään etua lukuunottamatta lastensuojelun virkailijoita, jotka ovat mielipuolisen 2008 lastensuojelulain seurauksena saaneet rajattomat ja valvomattomat valtaoikeudet ja mahdollisuuden perustelemattomiin ja laittomiin huostiin, joille ei enää tarvitse myöntää edes puolueetonta tutkintaa saati länsimaisten oikeusperiaatteiden mukaista oikeuskäsittelyä.
Suomi suosii laitoshoitoa sijoituspolitiikassaan varmaankin lastensuojelukertoimen vuoksi. Lastensuojelukertoimen laskuperusteet, joiden mukaan valtio maksaa kunnille valtionapua vain huostista ja huostasumman noin 2-kertaisena suorastaan yllyttävät kuntia kalliiseen ja huonoja tuloksia tuottavaan laitoshoitoon. Tämä laitoshoito on täysin valvomatonta ja vaikka annettu hoito olisi ala-arvoista ja väkivaltaista, toimivaa valitustietä ei ole. Esim. Loikalan kartano on saanut jo useita huomautuksia mutta bisnes pyörii vaan.
Kaikki tämä on mahdollista kansalaisten, päättäjien ja median tietämättömyyden ja valveutumattomuuden takia. Suomalaiset vaan jaksavat uskoa yhä laajemmin lapsikaupassa toimivien lastensuojeluviranomaisten rehellisyyteen.
Kuinka kauan?- Tuottavat traumat
YK varoittaa sijoittamasta lapsia laitoshoitoon laitoslasten kokeman runsaan väkivallan takia. Sijaislaitosten väkivallasta on laaja ja yhdenmukainen kansainvälinen näyttö, joka todistaa väkivallan olevan arkipäivää laitoksissa.
Suomi vähät välittää tästä suosituksesta eikä halua tutkia eikä kuulla sijaishuollon laitoksissa kasvaneiden karuja kokemuksia. Lapsiasiavaltuutettukaan ei halua puuttua " yksittäistapauksiin", joita huonot sijoitukset ovat kaikki.
Suomessa siis tuotetaan lapsille ja perheille traumoja valtion ja veronmaksajien tuella ja tämä traumojentuotto on vieläpä kannattavaa liiketoimintaa.
- Lapsuuden traumat.
Nuorten hätähuuto.
Yle uutiset 11.2.2010.
Nuorten pahoinvointi näkyy yhä useammin karkailuna, tai katoamisina.
Karkuteille lähtevät ovat tyypillisesti kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria.
Linkissä muutama kommentti.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/katoaminen_on_nuoren_hatahuuto_1428912.html
---- - Rahastusta lapsilla
"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".
Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia.
Tässä näytteitä lastensuojelutoimijoiden "osaamisesta".
Helsingin diakonissalaitos:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Sosiaalialan osaamiskeskus :
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8899538#comment-43536680
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
Pelastakaa Lapset ry:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Pesäpuu ry :
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/04/rouvaliigat-mestaroivat-perheita.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/05/pesapuu-ry-kuulustelee-lasta.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8955541#comment-46266287
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
Perhehoitoliitto ry:
http://www.johannesremy.com/blogi/2011/01/18/18
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9083007#comment-44185471
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010_10_01_archive.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_11_01_archive.html
Ensi- ja turvakoti ry:
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search?q=ensi- ja turvakoti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Ammatillisten perhekotien liitto ry:
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/10/18/10
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/perhekoti
yksityiset palveluntuottajat (Merikratos Lastensuojelupalvelut ):
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9437304
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8938958
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8948741#comment-43399293
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
Nämä järjestöt osaavat rahastaa kaikkia; kuntia, valtiota ja Raha-automaattiyhdistystä.Koko pöytä puhtaaksi!
Veikkaisin, että KASTEen ja muiden lastensuojeluhankkeiden tulos on, että em. järjestöjen kalliita palveluja tarvitaan lisää.
Ensin Merikratos, paikalliset sosiaalialan osaamiskeskukset ja Pesäpuu ry kouluttavat kaikki mahdolliset lasten kanssa työskentelevät tahot LS- ja ilmiantomyönteisiksi . Sosiaalialan osaamiskeskukset, Merikratos ja Ensi- ja Turvakoti arvioivat ja huoliluokittavat lapset ja vanhemmat Pesäpuu ry:n kuulustelumenetelmillä . Pelastakaa Lapset ry tarjoaa edunvalvojat vanhempien puheoikeuden viemiseksi ja sosiaalialan osaamiskeskusten ja Merikratoksen moniammatilliset työryhmät ja sosiaalityöntekijät passittavat lapset Nuorten Ystävät ry:n, Helsingin Diakonissalaitoksen, Ammatillisten Perhekotien liiton, Perhehoitoliiton ja Perhehoidon Kumppanit OY:n kalliseen hoivaan PeLa:n juristien tukemana ja valtion kunnille maksaman lastensuojelukertoimen turvin ( valtio maksaa kunnille vain huostaanotoista). Vanhempia autetaan hyväksymään viranomaismielivalta ja -rahastus JaVaMa ja Voikukkia ryhmissä ja kiukkuisimpia tyynnyttelevät Merikratoksen potilas- ja sosiaaliasiamiehet.
Ja valtakunnassa kaikki hyvin sanoo Kuntaliiton Rousu ja THL."
lainaus lastensuojelun edunvalvonta-hankkeen lukuisat ongelmat- hirakka..
se on rahastusta.Ja kaikenlisäksi lapsesta joka aina ollut jossain laitoksesta erkaantuu perheestäänkin..suvustaan. Synkkä asia..Ainahan hädällä on osattu rahastaa ,muka autetaan mutta autetaanko?joskus ja joskus ei.
- Kaameesossutantta
Kyllähän huostaanottoja ja sijoituksia sais tehdä vielä paljon enemmän! Se on selvä, että vanhemmat puolustaa itseään, onhan se kova paikka myöntää, ettei pärjää tai ei osaa olla vanhempi.
Lapset osaavat olla lojaaleja vanhemmilleen ja toki monesta teinistä on paljon ihanampaa ryypiskellä äidin tai isän ostamia kaljoja ja poltella luvalla tupakkia, kapinoida yhdessä hulluja auktoriteettejä vastaan. Jokaisen vanhemman tulisi muistaa se, että ON VANHEMPI, EI LAPSEN KAVERI.
Jonka mielestä on oikein, että vauva makaa ryyppyringin keskellä nälässä tai isä kertoo alasti olemisen ja koskettelun olevan normaalia....menköön ja katsokoon touhua!
Huostaanottoja ja sijoituksia ei tosiaan tehdä huvikseen.- Naisvallan muoto
Kaameesossuntantta väittää:
"onhan se kova paikka myöntää, ettei pärjää tai ei osaa olla vanhempi."
Höpö, höpö. Ei tuosta ole kyse, kun suomalaiset puolustavat oikeuksiaan julmaa ja mielivaltaista sosiaalikoneistoa vastaan. Suomalaiset puolustavat lapsiaan muun muassa siksi, että heistä ei tehdä raa'an bisneksen välineitä. Kuten nyt tapahtuu.
Kuntien sosiaalitoimessa on paljon mätää. Paljon. Mutta kansa ei ole vielä herännyt.
Meille on Suomeen muodostunut sosiaalirouvien luokka, ja sen oma erityinen vallanmuotonsa. Se ei kestä päivänvaloa, sillä kaikenkarvaiset sosiaalirouvat ovat tehneet ihmisten yksityiselämään puuttumisesta valtansa välineen. Miehiä moinen valta ei ole koskaan kiinnostanut. Miehet ovat tyytyneet käyttämään valtaansa julkisessa sfäärissä, eli tieteessä, taiteessa, uskonnossa, taloudessa.
Että että nämä erilaiset sosiaalirouvat (joita on esimerkiksi eri järjestöissä monta tonnia) lähtevät rusikoimaan ihmisten _elämää_ ja moukaroimaan perhe-käsitettä palasiksi!
Ja tämän kaiken totean feministinä. Tämä naisvallan muoto on vastenmielistä.
Miehet, herätkää! Vastavoimaa tarvitaan. Mutta ehkä se on jollain lailla miesten etu, että naiset rakentavat valtansa sosiaalikyttäyksen varaan. Se pitää naiset poissa todellisesta vallankäytöstä, poissa julkiselta areenalta.
- salmu
Uskon, että osa ihmisistä unohtaa, että lapset huostaanotetaan syystä. Suomessa ei tosta noin vaan haeta lasta pois kotoota jos äiti tai isi ryyppää. Todella monet lapset asuvat kotona, omien vanhempiensa luona ja saavat kärsiä.
Olen itse huostaanotettu ja sijoitettu ja voin vain kiittää päätöksentekijöitä. En usko, että elämäni olisi näin hyvää, jos olisin joutunut jäämään biologisten vanhempieni luo.
Se on todella harmi, että kaikki sijoitetut lapset eivät ole saaneet kasvaa samanlaisessa perheessä kuin minä. Jokainen "parempi" ihminen voisi katsoa itseään peiliin ja perustaa sijaisperheen. Niistä on kauhea pula tällä hetkellä eli ei ole ihme että muutama mätä omena joukosta löytyy. Ja rahaa sijaislapsista ei saa..ei siis mitään kauheita summia. Äitini ompeli itse meille vaatteita, koska rahaa ei ollut. Kummatkin vanhemmat ei voineet olla töissä, koska he halusivat huolehtia meistä. Rahat on tarkasti laskettu..kuinka paljon menee perustarpeisiin etc..mutta he myös säästivät osan että päästiin kesällä matkailemaan asuntovaunulla ja saatiin nauttia yhdessä olosta.
Itse olin pieni vauva kun sossut hakivat minut pois..taisin olla muutaman viikon vanha..vanhemmilleni annettiin mahdollisuus ottaa itseään niskasta kiinni ja saada minut takaisin. He tiesivät että kun minä täytin 1v piti heidän olla ryhdistäytyneitä tai minut sijoitettaisiin. Noh..kyllähän he "yrittivät". Saivat rahaa hoitaakseen minua v-loppuisin..mutta minua he eivat hakeneet vaan ryyppäsivät rahat. 1-vuotiaana minut haki rakastava ja turvallinen perhe, he ovat minun vanhempani. Pidän toki yhteyttä isääni, äitini ei halua pitää yhteyttä minuun. Sijaisperheeni sukulaiset tuntuvat lähemmiltä kuin biologiset.
Olen nähnyt monien lapsien tulevan ja menevän. Vanhempani ovat niitä, jotka ottivat vastaan ja yrittivät antaa kaikille mahdollisuuden, muuttaa heidän elämiään, mutta jotkut tapaukset ovat valitettavasti menetettyjä.
Jos ihminen huostaanotetaan vassta 12vuotiaana on harvinaista, että pääsee perheeseen. Tämänlainen tapaus on nähnyt liikaa, muistaa liikaa. On luultavasti joutunut hoitamaan äitiään joka on kännissä tai aineissa, häntä on hakattu kiusattu what not! Näissä tilainteissa huomataan, että sossut olisivat voineet puuttua peliin aikaisemmin.
Kaiken A ja O on muistaa. mikä on lapselle parasta!!Tämä on tietysti vähän yksilöllistä, mutta kaikilla lapsilla on samat perustarpeet ja isoin niistä on turvallisuus..kokea itsensä rakastetuksi.
Itse haluan tulevaisuudessa antaa kodin sijaislapsille. Toivon, että muutkin ihmiset ajattelisivat asiaa ja antaisivat lapsille mahdollisuuden. Liikaa lapsia on laitoksissa, mutta parempaa ei tällä hetkellä ole. Ei lapsia voi väkisinkään "tyrkyttää" muutamaan hyvään perheeseen.
harmi nähdä kuinka monella on negatiivinen asenne huostaanottoa kohtaan. Omasta mielestäni on hienoa, että jotkut saavat toisen tilaisuuden. Ei lasta saa jättää omien vanhempiensa luo jos he ovat alkoholisteja, nistejä..jos he eivat pysty huolehtimaan itsestään niin jää myös lapset huolehtimatta.
Omalla kohdalla on käynyt hyvin ja monelle muulle siskolleni. Iso kiitos siitä sijaisvanhemmilleni!- Masennus, kriisit.
Minkälaisia isejä, äitejä, mummuja, vaareja, sossuja pitkään jatkuneet huostaanotot ovat aikaansaaneet?
Tiedostamaton net.
Masennuksen psykologisia syitä.
Masennus voi syntyä reaktiona vaikeisiin elämäntilanteisiin, joissa yksilö on joutunut umpikujaan.
Vaikeat elämäntilanteet syynä masennukseen.
Tiedostamaton linkissä aiheista lisää.
http://tiedostamaton.net/masennussyyt.html
---
- Elämä laitoksessa
"Perhekoti Olliver on aivan kammottava paikka. Minä itse olen asunut perhekoti Olliverissa 9-vuotta, mutta nyt onnekseni asustelen jo omassa asunnossa. Vatsa vanhemmalla iällä tuli tajuttua se minkälaista elämää perhekoti Olliverissa todella on tullut elettyä.
Perhekoti Olliverin "vanhemmat" tekevät työtään vain rahan takia. Se on näkynyt monessakin asiassa. Kaikkien vuosien jälkeen jotka ehdin asua tässä kyseisessä perhekodissa minulle tuli aivan selväksi, että perhekoti Olliver tarjoaa perhekodinpuolella huostaanotetuille lapsille vain katon pään päälle ja ruokaa. Millään muulla ei ole tuntunut olevan väliä, vaikka lapset tarvitsevat paljon muutankin voidakseen hyvin.
Perhekoti Olliverin "vanhempien" omille biologisille lapsille (2kpl) ostettiin aina uusia kausivaatteita pelejä yms. mitä vain lapsi oman ikäkehityksensä mukaan tarvitsee, mutta me perhekodin puolella asuvat saimme tyytyä vanhoihin peleihin, ja meille kaivettiin varastosta muiden vanhoja vaatteita ja kenkiä. Muistan miten yksikin talvi minulle kaivettiin varastosta 4 - kokoa liian suuret kengät, ja ne olivat poikien mallia.
Koko yhdeksän vuotta jouduin nukkumaan sängyssä, jossa minulla oli pehmusteenani vain patjan suojus, mutta perhekodin "vanhempien" biologisille lapsille kyllä hommattiin uudet sängyt ja patjat yms, mutta ei tietenkään meille perhekodin puolella asuville. Mehän, kun emme olleet missään nimessä samasssa arvossa verrattuna heidän omiin biologisiin lapsiinsa.
Muut perhekodissa asustavat saivat sentään onnekseen nukkua vanhoilla patjoilla, jotka oli kaivettu varastotiloista, mutta kun minulle ei patjaa riittänyt, niin oli vain tyydyttävä patjansuojukseen. Ei ollut varaa valittaa, oli vain tyydyttävä siihenki vähäiseen.
Jouduin joka vuosi ostamaan vaatteni omalla rahalla, mutta rahaa ei säästössä useasti ollut, joten ei sitten saanut vaatteitakaan kovin useasti ostettua.
Perhekodin "vanhemmat" tuntuivat aina olevan sitä tyytyväisempiä mitä enemmän meidän perhekodissa asuvien vanhemmat ja sukulaiset hommasivat meille vaatteita ja muita käyttötarvikkeita, vaikka he saivat omasta yritystoiminnastaan rahaa siihen, että meillä olisi hyvä olla, ja saisimme uusia vaatteita ja muuta tarvittavaa, mutta ei. Se on ollut aina liian vastenmielistä tässä perhekodissa.
Mitä vähemmän sukulaiset olivat yhteydessä perhekodin puolella asuviin lapsiin, sitä tyytyväisempiä perhekoti Olliver "vanhemmat" tuntuivat olevan, jotta lapset/nuoret eivät pääse purkamaan kenellekkään omaa pahaa oloaan. Sosiaalityöntekijöiden palavereissa, jotka pidettiin perhekodilla puolivuosittain ei uskaltanut ilmaista omia tuntemuksiaan, koska tiesi, että saa jälkeenpäin kärsiä siitä. Kertoi mieluummin sosiaalityöntekijälleen, että kaikki on hyvin, kuin että olisi saanut kauheat huudot.
Perhekoti "olliverin" vanhemmat onnistuivat kaikki 9-vuotta kieroilemaan, ja onnistuvat varmasti vieläkin kieroilemaan sosiaalityöntekijöiden silmien edessä. He saavat asiat näyttämään siltä, että sosiaalityöntekijät automaattisesti ajattelevat, että kaikki on niin kuin pitääkin, ja ovat tyytyväisiä, mutta niin asiat eivät kyllä ole ikinä olleet, eivätkä kyllä ikinä varmasti tule olemaankaan.
Koko yhdeksän vuotisen aikani perhekoditi Olliverissa en uskaltanut ilmaista omia mielipiteitäni, koska jouduin aina pelkämään vastareaktiota. Käytännössä koko yhdeksän vuoden ajan jouduin olemaan aivan joku muu mikä todellisuudessa olen. Vanhemmalla iällä pakonomainen mielistely, ja se, että ei voinut ilmaista omia mielipiteitään alkoi ahistaa. Vielä tänäkin päivänä, vaikka olen kohta asunut vuoden poissa perhekodista, niin saan välillä ahistavia kohtauksia.
Muistan miten jokaisena talvena meitä seisotettiin parhaimmillaan 2 tuntia 20 asteen pakkasessa, ja sisälle ei ollut mitään asiaa ennen kuin siihen lupa erikseen annettiin. Vanhat polvista kulahtaneet haalarit eivät hirveästi lämmittäneet, ja vaikka aluksi koitti kehittää itselleen jotakin aktiviteettiä, että pysyisi lämpimänä, niin jossakin vaiheessa kylmyys iski kuitenkin välttämättä. Muistan miten kerrankin menin ystävällisesti kysymään ulko-ovelta, että pääsisikö jo sisälle, mutta vastaus oli seuraavanlainen: "me kyllä sitten kerromme, kun sisälle pääsee, että jankkaamisesta tulee vain koko ajan lisää aikaa".
Muistan miten itkin monesti pahaa oloani kylmässä pakkasessa, kun sormet olivat lähes jo tunnottomat, ja vihdoin kun sisälle pääsi, niin ei aina edes välttämättä pystynyt omilla sormillaan vähään aikaan mitään tekemään, kun ne olivat niin jäässä, ja niitä alkoi koskea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoi, että kunpa olisi jossain muualla. " - ootko kade
Jaa niin monta erinlaista tarinaa mahtuu tähän maailmaan. Itse olen sijaisvanhempi jo toista kertaa ja olemme myös tukivanhempia.Eka sijaislapsi tuli lastenkodista jossa oli ollut jo 1v6kk liian kauan latoshuoltoa.Meille tullessaan lapsi li 5v,6kk joten elämästä tiedettiin jo jonkun verran.Lapsen äiti kävi lasten kodissa mlloin halus ja muisti.Mummo haki joskus viikonlopux.Meille tullessaan tehtiin sopimus johon meidät velvotettiin,soitto äidille 1xvko joka alku aikoinaoli turhauttavaa kun äiti ei vastannu puhelimeen moneen viikkoon ja lapsi huutaa ja haukuu meidät ja se siitä hyvästä kun oma äiti ei vastaa puhelimeen.Tapaamiset hoidettiin mummon kautta n8vko:n välein ajettiin päivässä silloin n400km kun vietiin lasta mummolaan. Näin jatkui monta vuotta,sitten äiti haki huostaanoton purkua ja noin vuosi siitä lapsi muutti äidilleen. Nyt mellä uusi lapsi ,mutta nyt pitäisi pitää yhteyttä mutta ei vaan kuulu mitään,lapsi tapaa vanhempiaan n.1xkk. Asia on näin että vanhemmat on itse aiheuttanut nämä huostaanotot ja he saavat niin paljon apua kun vaan jaksavat ja viitsivät hakea.Miettikää ketä syytätte,eroja varmaan kuntien kanssa on niinku myös meissä vanhemmissakin.
- JonesHenry
Kaikki perhekodit eivät ole pajoja. Tästä on omiakin kokemuksia.
Minusta tämä keskustelu on liian yksipuolinen. Muistan itse tilanteen, jossa perhekodissa oli poika, jonka vanhemmat olivat eronneet. Äiti oli pannut pojan perhekotiin, koska ei halunnut pojan asuvat isänsä luona. Siis, ihan aikuisten oikeasti!
Tämä on vain yksi esimerkki. Kaikki perhekodit eivät ole pahoja. Minä jouduin sinne, kun minut ostanut Suomalainen pariskunta ei enää "pärjännyt" minun kanssani, koska olin ns "mennyt rikki" Ei minua mikään paha sossu sinne vienyt. Nämä ns "adoptiovanhemmat" itse kuskasivat minut!
Pahan sossun syyttäminen tuntuu nykyään olevan muotia. Sossu puolestaan ei voi puolustaa itseään, koska heillä on käytännössä vaitiolovelvollisuus. Useat näistä perhekodeista on aivan asiallisia paikkoja, joissa lapsia aivan oikeasti koetetaan auttaa, mutta ei siinä aina onnistuta.
Te lapsikullat ette myöskään sen enempää tiedä kuin ymmärräkään mitä "lapsikauppa" aivan oikeasti tarkoittaa! Te pilallehemmotellut pikku herran duudelit ette ymmärrä, ettekä varmasti ole siitä ikinä kuulleetkaan. Minä tiedän, mitä lapsikauppa tarkoittaa!
http://www.voanews.com/english/news/Under-Pressure-Ethiopia-Plans-Crackdown-on-Baby-Business-111848424.html
http://www.voanews.com/english/news/africa/-Ethiopia-to-Cut-Foreign-Adoptions-by-Up-to-90-Percent-117411843.html
Lapsikauppa on sitä, että lapsi MYYDÄÄN jollekin toiselle henkilölle tai useammiten pariskunnalle. Tämä pariskunta saa lapseen ns "holhousoikeuden" kunnes lapsi täyttää 18-vuotta. He saavat tehdä lapselle MITÄ IKINÄ HALUAVAT oman kotinsa seinien sisällä! Ei ulkopuolisia työntekijöitä tai todistajia! Ei sosiaaliviranomaisten vierailuja. Ei valvontaa! Lapsi ei edes voi lähteä takaisin "kotiin" täytettyään 18-vuotta.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kansainvaliset-adoptiot/
Niinkuin "Pelastakaa lapset RY tiedottaa sivuillaan, kansainvälinen adoptio on TÄYSIN PYSYVÄ JÄRJESTELY! Sitä ei voi millään lailla purkaa, paitsi silloin kun lapsi kuolee(useissa tapauksissa itsemurha)Lapsi ei myöskään voi ikinä palata takaisin "kotiin" Ainoastaan mahdollisesti käydä siellä kyläilemässä TURISTINA!
Joten, älkää käyttäkö tuota nimitystä, te pilallehemmotellut laskit kalpeanaamat! Älkää väittäkö että TE muka olisitte "lapsikaupan" uhreja. Ette tiedä ollenkaan mistä puhutte!- Lastensuojelukerroin
"Lapsikauppa on sitä, että lapsi MYYDÄÄN jollekin toiselle henkilölle tai useammiten pariskunnalle."
Lapsikauppaa eli lapsilla tehtävää bisnestä on myös se, että lapsia kyyditetään Suomessa kodeistaan pois, erilaisten lastenkotien ruoaksi. Se on nimenomaan kauppaa silloin, kun huostaanottojen perusteet eivät kestä päivänvaloa.
Lastensuojelulaki antaa viranomaiselle mahdollisuuden mielivaltaan. Lakia olisi ryhdyttävä korjaamaan heti.
Älkää äänestäkö kansanedustaja Aila Paloniemeä (kesk) enää eduskuntaan Keski-Suomesta! Hän on tämän nykymenon arkkitehtejä. Se kun on palvellut hänen omia henkilökohtaisia tarpeitaan. Ei suomalaisia perheitä ja lapsia.
http://www.ailapaloniemi.net/
Aila Paloniemi (kesk.) pitää pudottaa eduskunnasta! Hän on raa'an sosiaalivallan rakentajia tässä maassa. Hän on puolustanut vain oman lähipiirinsä etuja. Julmaa.
Paloniemi on ollut ajamassa Suomeen lastensuojelukerrointa, jonka mukaan kunnat saavat valtion rahaa lastensuojeluun vain ja ainoastaan sen perusteella, kuinka paljon kunnat huostaanottavat lapsia! Se on suuri vääryys. Lastensuojelukertoimen laskentamalli pitää muuttaa välittömästi!
Lastensuojelukerroin ylläpitää suomalaista lapsikauppaa
- seksuaalirikoksia
"Asuin syntymästä 12 vuotiaaksi Tiilinummen lastenkodissa Porissa, yhdessä Suomen suurimmista, ja sen jälkeen sijoituskodissa 1980-luvun alusta. Suomalainen todellisuus isossa laitoksessa on siis koettu. Olin onnekas kun sukupuoleni oli tämä maskuliinisempi: käytännössä kaikki lastenkotiin sijoitetut tytöt raiskattiin. Näin tapahtui vielä 80-luvulle, kunnes pahimpia tekijöitä sijoitettiin muualle.
Olin myös onnekas ollessani niin nuori. Tekijät olivat lastenkodissa asuneet vanhemmat pojat. Kun jotain alkoi tapahtua, minut ja muut nuoremmat ajettiin jossain vaiheessa paikalta. Näin jäin itse syyllistymästä samoihin tekoihin. Lapsen tyhmyyttä tietenkin oli kun en juossut hakemaan aikuisia paikalle, varsinkin on jäänyt mieleen kun pojat olivat vieneet uuden tytön Ilmijärvellä sijainneen lastenkodin kesäpaikan parakkiin ja arpoivat vuoroa kuka aloittaa. Ylipäätänsä näitä tilanteita tapahtui siitä asti kun vain ensimmäiset muistikuvat lapsena ovat aina lähtööni saakka.
Oma psyyke on pysynyt terveenä, varmaan kun en itse ollut tekijänä. Myöhemmin pääsin sitten työn kautta näkemään mihin näitä pahimpia teinejä oltiin sijoitettu. Tyttöjä tuli myös raskaaksi, mutta heidän vaiheistaan en tiedä. Joten uskon, ettei tilanne ollut sen parempi Suomessa kuin nyt ruotsalaisessa selvityksessä.
Tälaista se on, sijaishuollon "hellä huoma", jota täällä niin innokkaasti eräs on mainostanut.
Meillähän jo vuosia sitten epäiltiin, että alalle hakeutuu nimenomaan väärällä tavalla lapsista kiinnostuneita ihmisiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8953044- Trauma " hoitoa"
Työntekijä kertoo intensiivihoidosta
Intensiivihoitoa( vierihoitoa) tarjoavan laitoksen ex- työntekijä kertoo:
"Olin työntekijänä, ohjelmassa esitetyssä laitoksessa. Laitos toimi nimellä Mankalan Perhekodit Oy. Heidi Rauhan entinen aviomies toimi johtajana. Se mitä näin ja koin oli järkyttävää. Mielestäni kukaan lapsi ja varsinkaan lapsi jonka elämää on alettu tuhota jo ennen syntymää, ei ansaitse ko "hoitoa".
Monella lapsella oli takanaan koulusta kieltäytymistä ja katulapsen elämää, lisäksi osalla kaikkea pahaa mitä aikuinen voi lapselle tehdä. He oireilivat kokien pimeänpelkoa, paniikkihäiriöitä, fobioita, itsensä viiltelyä etc..
Heille tarjottiin vierihoitoa. Vierihoito, oli eristämistä. Nuoret lukittiin yläkerran vierihoitohuoneisiin, aulassa istui vartija. Vierihoidossa olevat pääsivät pyynnöstä WC:hen, heille tuotiin ateriat kertakäyttöastioissa huoneeseen, heille ei puhuttu. Vierihoito oli jakso, jossa ei ollut selkeää loppua.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.
Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v.
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään. Kysyin seurannasta ja tukitoimista, laitoksen puolesta niitä ei ollut.
Tämä kirjoitus on raapaisu pintaan. Tein ilmoituksia eri sosiaaliviranomaisille, pyytäen, että he kuuntelisivat nuoria. Teimme parin työntekijän kanssa kantelun ministeriöön, en ole kuullut muusta muutoksesta, kuin tulvivien viemäreiden korjauksesta ja johtajuuden vaihtumisesta.
Itse koen traumaa, olen aikuinen nainen ja äiti. Jatkan ystävyyttä tuolloin "hoidossa olleen" nyt nuoren aikuisen kanssa. Hän taitaa pärjätä, kuinka ne muut?
En usko salaisiin metodeihin, joita nuorten ja lasten kanssa muka täytyy käyttää laitoksissa. Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Kun erosin työstäni, tiesin nähneeni tilanteen, josta ääriliikkeet saavat alkunsa. Kuinka koulutetut hoitajat alkavat palvella tasapainotonta johtajaa, uskaltamatta puuttua vääryyksiin.
Kunnioitan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka nyt ovat syytteessä kotirauhan häiritsemisestä. Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terpiat ja metodit kestävät päivän valon. "
- Falskit faktat
Isältä ja äidiltä vietiin lapset lastensuojelun 102 virhettä sisältävillä asiakaskirjauksilla, joita vanhemmat eivät saa korjata.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Lastensuojelun asiakasdokumentointi on todellinen oikeusturvauhka. Työntekijät kirjaavat faktoina omia ennakkoluulojaan ja asiakkaita mustamaalaavia huhuja vakuuttaakseen hallinto- oikeuden huostaanoton tärkeydestä tai perustellakseen omia virheellisiä toimiaan esim. turhia kiirellisiä sijoituksia tai as-lasten sijoituksia vääriin hoitopaikkoihin.
Asiakas ei saa edes nähdä kirjauksia oikaisusta puhumattakaan. - Traumatisoiva pt
Kemiönsaarelaisen Ani Leikonniemen piina päättyi viikko sitten, kun hän sai lapsensa takaisin kotiin.
Viranomaiset ottivat Leikonniemen nyt kolmevuotiaan pojan huostaan viime kesänä.
Leikonniemi valitti päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen viime tiistaina.
Leikonniemi on iloinen oikeuden päätöksestä.
Sosiaaliviranomaisten toimintaan hän on pettynyt.
- Mihinkään ei voi luottaa. Jos jatkossa tarvitsen apua, en pyydä sitä sosiaalitoimelta vaan sukulaisilta ja ystäviltä, Leikonniemi sanoo.
Leikonniemi asui aiemmin Naantalissa.
Hän haki kaupungin sosiaalitoimelta taloudellista apua, koska hän on leukemiaa sairastavan tyttärensä omaishoitaja.
Taloudellisen avun sijasta hän sai kotiinsa perhetyöntekijän, jonka piti auttaa perheen pojan hoidossa.
Myöhemmin Leikonniemi huomasi, että jutustelut oli kirjattu ylös, ja pojan sijoitusta perusteltiin perhetyöntekijän kirjauksilla.
Leikonniemen mielestä viranomaiset tekevät huostaanottopäätöksensä liiaksi kirjallisen aineiston pohjalta. Häntä närästää myös se, että kirjauksissa on virheitä. Leikonniemen piina alkoi viime heinäkuussa, kun kolme ventovierasta humalaista miestä tunkeutui hänen kotiinsa.
Paikalle tuli poliisi ja kaksi päivystävää sosiaaliviranomaista. Myöhemmin poika haettiin kiireelliseen laitossijoitukseen kotirauharikoksen varjolla.
Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
- Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin voimavarojen vähyys, vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa, Leikonniemi suomii.
Naantalin kaupungin lapsiperheiden sosiaalityön päällikkö Jutta Merilahti ei ota kantaa yksittäistapaukseen.
Yleisellä tasolla hän kiistää väitteet väärinkäytöksistä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Äiti sai huostaanotetun lapsensa takaisin/art-1288338364964.html
Muiden perheiden kokemuksia lastensuojelun yleisimmin käytetystä "tukitoimesta" , kyseenalaisesta "perhetyöstä":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848- Kotimaani
ompi suomi.. Ei ole kokemusta tälläisista asioista mutta kun lukee ja ajattelee näitä asioita niin itku tulee ja olen sentään 36v ja mies. Onko rakas isänmaani nykyään tälläinen henkinen ja sosiaalinen kaatopaikka jota joskus rohkeat naiset ja miehet puolustivat henkensä hinnnalla. MIKSI??? Olenko elänyt todellakin jossain kuplassa vai miksi nyt yhtäkkiä on alkanut tulla esille tämä Suomen pahoinvointi näin kovalla otteella. Miksi ei kukaan puutu asiaan vai onko Suomessa todellakin joku "eliittikoneisto" joka vain rahastaa meillä lypsylehmillä välittämällä ihmisyydestä, vaikka kokoajan suomalainen politiikka paasaa ihmisoikeuksista ja rasisminvastaisuudesta ja kumminkin omaa kansaa kohdellaan kuin teuraskarjaa.
- äidin mietteitä
Kotimaani kirjoitti:
ompi suomi.. Ei ole kokemusta tälläisista asioista mutta kun lukee ja ajattelee näitä asioita niin itku tulee ja olen sentään 36v ja mies. Onko rakas isänmaani nykyään tälläinen henkinen ja sosiaalinen kaatopaikka jota joskus rohkeat naiset ja miehet puolustivat henkensä hinnnalla. MIKSI??? Olenko elänyt todellakin jossain kuplassa vai miksi nyt yhtäkkiä on alkanut tulla esille tämä Suomen pahoinvointi näin kovalla otteella. Miksi ei kukaan puutu asiaan vai onko Suomessa todellakin joku "eliittikoneisto" joka vain rahastaa meillä lypsylehmillä välittämällä ihmisyydestä, vaikka kokoajan suomalainen politiikka paasaa ihmisoikeuksista ja rasisminvastaisuudesta ja kumminkin omaa kansaa kohdellaan kuin teuraskarjaa.
Samat on ajatukset. Tulee miettineeksi näin yksinhuoltajana,mielenterveysongelmista kärsivänä äitinä että uskaltaako mistään enää apua pyytää edes hetkellisesti,jos sitä tarvitsee. Hetikö joutuu viranomaisten kynsiin ja pelko menettää lapsi on suuri,vaikka lapsellani onkin ns. hyvä elämä eikä siihen ole tarvinnut kenenkään ulkopuolisen puuttua,kun ei ole tarvetta.
Näinkö vanhemmat joutuvat virnaomaisten silmätikuksi kuin "huono" oppilas koulussa jota sitten kytätään ja arvostellaan,luokitellaan heti riskiryhmään. Koululaiset sentään saavat tukiopetusta(?). Lapsenhoitoapu poistettu monesta kunnasta,täälläkin nyt yli 10 vuoden jälkeen taas saatavilla mutta työtä tekee kai 2 ihmistä joten jonot on pitkät. Asiako korjataan sillä että lapset otetaan huostaan?
Kerran olen tiukassa tilanteessa hakenut apua itselleni ja lapselle,toiste en sen kokemuksen perusteella hae. Ei onneksi ole nyt tarvettakaan mutta entä jos tilanne huononee? Jos lapsen kouluarvosanat laskevat ja olen ollut sosiaalitoimiston asiakas,aletaanko heti ehdottelemaan sijaisperhettä.
- Valtioväkivaltaa
Mitä ihmettä Suomessa tapahtuu?
Lasten pitämisestä on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Lapsia kaupitellaan lehti-ilmoituksilla ”parempiin” perheisiin, vaikka lapsikauppa on kielletty ja Suomi on sitoutunut lapsen oikeuksin yleissopimuksella ja muilla ihmisoikeussopimuksilla kunnioittamaan lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perheeseensä.
Jokaisella, myös lapsella, on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja oikeus nauttia perhe-elämästä. Lapsia kuitenkin suljetaan vankilamaisiin oloihin, lastensuojelulaitoksiksi kutsuttuihin paikkoihin, joissa heihin kohdistetaan väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja uhkailua siten, että he sairastuvat.
Jokaisella lapsella on oikeus ilmaiseen perusopetukseen, myös vammaisilla ja sairailla lapsilla sekä niillä lapsilla, jotka tarvitsevat muutoin tukea oppimiseensa. Useissa kunnissa peruskoulu kieltäytyy järjestämästä lapselle asianmukaista opetusta ja siirtää heidät sosiaalitoimen hoidettaviksi. Koulut ovat omaksuneet mielivaltaisia toimintatapoja ja toimivat lastensuojelun jatkeena sen sijaan, että toimisivat kodin kanssa hyvässä yhteistyössä, kuten laki edellyttää.
Syrjintäkin on kiellettyä, mutta yhä useampi lapsi joutuu päivähoidossa ja koulussa syrjinnän kohteeksi ulkonäkönsä, alkuperänsä, kielensä, temperamenttinsa tai muun henkilökohtaisen ominaisuutensa takia. Tällainen lapsi pyritään siirtämään sairaiden kirjoihin ja useimmiten siinä onnistutaankin.
Lastenpsykiatrisessa hoidossa lapsi eristetään perheestään niin, että hän koti-ikävässään ja ahdistuksessaan saa sairaan paperit. Lapseen kohdistetaan päivähoidossa, koulussa ja hoitolaitoksissa kiinnipitoa niin, että hän saa vammoja. Tekijät eivät joudu vastuuseen pahoinpitelystä, kun he sanovat antavansa lapselle hoitoa.
Lastenpsykiatrit asettavat lapselle diagnooseja usein ilman perusteellista tutkimusta. He katsovat oikeudekseen kirjoitella jopa lasta tutkimatta lastenkotia suosittavia lausuntoja, vaikka lääkärin tehtäviin kuuluu potilaan tutkiminen ja hoitaminen. Terveistä lapsista tehdään sairaita ja sairaat lapset eivät saa hoitoa.
Aktiivisia, lapselleen parasta hoitoa ja opetusta vaativia vanhempia kiusataan, asiallisia vanhempia väitetään päihdeongelmaisiksi ja heitä kehotetaan hakemaan apua mielenterveystoimistosta. Vanhempiin asennoidutaan kuin potentiaaliseen uhkaan lapselleen, heitä pidetään lähtökohtaisesti pahoinpitelijöinä ja lapsensa hyväksikäyttäjinä. Yhä useampi vanhempi istuu käräjillä syytetyn penkillä epäiltynä lapsensa pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Vanhempia uhkaillaan ja pelotellaan lapsen poisottamisella, kun he hakevat apua. Vanhempia yritetään hartiavoimin murtaa, vaikka vanhempien hyvinvointi on lapsen kehitykselle ensiarvoinen asia. Yhä useampi avuntarvitsija ei enää uskalla hakea apua, kun kaikki tahot on koulutettu tekemään huoli-ilmoituksiaan lastensuojeluun.
Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu.
Yhä useampi nuori ei kykene selviytymään yhteiskunnan työtä tekeväksi jäseneksi aikuisena, vaan jää loppuelämäkseen joko eläkeläiseksi tai sosiaalitoimen asiakkaaksi. Varhaiselle puuttumiselle perustuvaa lastensuojelulakia onkin osuvasti kutsuttu lastensuojelun asiakashankintalaiksi, jolla varmistetaan lastensuojelutyöntekijöiden työpaikat.
Syrjintä ja suvaitsemattomuus on järjestelmällistä ja sitä harjoittaa julkinen valta, se taho, jonka tulisi suojella lasta. Lastensuojelussa lapseen ja vanhempiin suhtaudutaan kuin yhteiskunnan vaaralliseen viholliseen. Hallintotuomioistuimessa lapsen tosiasiallinen tilanne jää tutkimatta. Ei ole ihme, jos lapset ja nuoret voivat pahoin.
Leeni Ikonen
varatuomari
http://www.knuutilaki.net/node/31
http://www.knuutilaki.net/node/33- Äiti vaan
Hei.Olet täysin oikeassa.
- unohtuuko vastuu
Mikä on vanhempien vastuu?
Nykyisessä keskustelussa korostuu hyvin usein vanhemmpien oikeudet ja tarpeet.
Vanhempien vastuu ja velvollisuus tuntuu usein jäävän keskustelun ulkopuolelle.
Vastuu huolehtia lapsesta ruuastas, unesta ja lasta suojaavista rajoista pitäisi olla kaikille selvä.
Aikuisella on myös velvollisuus antaa lapselle turvallinen elinympäristö.
Usein unohtuu se kuinka moni lapsi nukahtaa tai hehää vanhempien jatkuvaan riitelyyn, juoppoporukan elämöintiin. On helppo unohtaa kuinka lapsi istuu kiltisti hiljaa pelikoneen, TV:n tai dvd:n hoitamana kenenkään kiinnittämättä huomiota ikärajoihin tai aikaan joka niiden parissa vietetään. Liian usein lapsi joutuu myös vanhempien huolenkantajaksi.
Vanhemmuus on vastuuta ei pelkästään oikeuksia. Ja joukus on peli puhallettava poikki. Valitettavasti moni lapsi joutuu kärsimään siitä, että vanhemmat eivät kanna vastuutaan liian kauan. - Robin Hood
Tässä maassa noiden huoltajuus asioiden päätäntä ja oikeuden puolueettomuus on täysin retuperällä.
Lahjomalla ja suhteilla saat sitä omaa etua ja oikeutta itsellesi. Lapsi sitä ei saa.
Kokemusta on, että lapsen oma suu tukittiin ja hänet pakotettiin pahoinpitelevälle ja paljon juovalle isälleen, jonka kasvatusmenetelmät todettiin epämääräisiksi.
Isä saikin, käräjälaamannin avustuksella vaihdettua kaikki virkailijat, jotka huoltajuus kiistaa aluksi käsittelivät ja olivat äidin huoltajuuden kannalla.
Että tällaista "oikeutta" lapsi saa tässä meidän "oikeusvaltiossamme" ... - sivusta seurannut.
Fakta on se, että sosiaalityössä ei millään koulutuksella saada aikaiseksi sitä systeemiä, että kaikki sosiaalityöntekijät pystyisivät tekemään työtänsä yhtä laadukkaasti. Ihmiset eivät ole koneita. Kunnan/valtion/yksityisten lastenkotien työntekijät tekevät myös virheitä. Yleisesti ottaen suurin osa työntekijöistä on keskivertoa, pieni osa huippuhyviä, pieni osa todella huonoja.
Lastensuojelua tarvitaan. Suomessa on satojatuhansia alkoholisteja, tuhansia huumeiden käyttäjiä ja lukuisia sekakäyttäjiä. Myös mielenterveysongelmia on niin paljon, että voidaan puhua kansantaudista. Lisäksi on vaikkapa orvoksi jääneitä lapsia. Sijoituksia on lyhyt- ja pitkäaikaisia.
On tärkeää tukea esim. alkoholistivanhempia. Ongelma tulee kuitenkin siinä, jos lapset annetaan vanhemille takaisin, vanhemmat eivät pysykään kuivilla, jolloin lapset pitää uudelleen huostaanottaa. Tällainen kierre on vaikea lapsille, koska he joutuvat uudestaan ja uudestaan sopeutumaan uuteen kouluun ja uusiin kavereihin sekä uuteen hoitolaitokseen. Vanhemmilla saattaa olla se tilanne, että he tietävät, että koska biologista vanhemmuutta arvostetaan, niin he saavat lapset takaisin itselleen uudestaan ja uudestaan lukemattomia kertoja. Minusta tällaisissa tapauksissa lasten etu ei toteudu. Silloin voisi olla parempaa etsiä pysyvää sijoituspaikkaa, jonne lapset voisivat juurtua.
Ihmettelen myös sitä, miksi isovanhemmille tai tädeille/sedille ei anneta mahdollisuutta adoptoida tai ottaa sukulaislapsi sijoitukseen. Silloin side omaan sukuun ei pääse katkeamaan. Turhan usein sijoitus tehdään toiselle puolelle Suomea. - VARPU rankaisuna
Lastensuojelu pyrkii tiivistämään " yhteistyötä" ja tekemään kumppanuussopimuksia päivähoidon kanssa( esim. KASTE)
"Päivähoidossa työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat luovuttamassa asemaansa lastensuojelulle eli sosiaalityöntekijöille, joille lapsi on vain hallinnon kohde. Kun vanhempi tuo lapsensa aamulla päiväkotiin, hänen täytyy pitää mielessään, että hoitopäivän aikana tehty mielikuvituksellinen lastensuojeluilmoitus voi johtaa yllättävän nopeasti siihen, että lasta hoidetaan lastenkodissa.
Päiväkoti Koivulinnan johtaja teki pojastani lastensuojeluilmoituksen 3.11.2007. Johtaja Päivi Haikonen näyttää siinä kykynsä ns. varhaiseen puuttumiseen, joka on lastensuojelussa nykyään muodikas lähestymistapa. Haikonen raportoi lastensuojeluilmoituksessa, että pojallani on lounaalla nälkä. Niin, ei siis vaikkapa maanantainälkä, jota esimerkiksi koululaisilla on tavattu, vaan nälkä lounaalla.
Päiväkodin johtaja Päivi Haikonen teki itse valinnan diskurssista, kun hän päätyi tekemään lastensuojeluilmoituksen lounasnälästä. Hän valitsi sen, että päivähoidon ammattilaisten ei tarvitse käydä edes alkeellista dialogia. Kukaan poikani ryhmässä työskennelleistä hoitajista ei kysynyt minulta, pojan vanhemmalta, että miksi poikani osallistuu innostuneesti päiväkodin lounasruokailuun. Eli miksi hänellä näyttää olevan nälkä.
Poikani oli juuri saapunut päiväkotiin polkupyörällä, polkemalla itse kolme kilometriä. Hän polkupyöräili paljon päiväkotiin.
Päivi Haikosen tekemän lastensuojeluilmoituksen poliittisuus selviää viimeistään silloin, kun lukee ilmoituksen kakkoskohtaa. Siinä hän paheksuu sitä, että minä olen kertonut suhtautuvani epäilevästi normeihin. Tarkemmin hän ei kerro, että mihin. Löydös jää epämääräiseksi viittaukseksi.
Sosiaalityöntekijän ei siis tarvitse hakea konkreettista näyttöä lapsen kärsimyksistä, vaan arvailu riittää. Lastensuojeluilmoitukseksi riittää sanatarkasti vaikkapa tämä: "näin saattaisi olla". Tässä vaiheessa esimerkiksi päivähoidon ei ole tarvinnut esittää vanhemmalle yhtään varmistavaa ja taustoittavaa kysymystä, jolla lastensuojelun olisi hankkinut tietoa oletetusta ongelmasta. Oletettu ongelma voidaan suoraan purkaa kirjalliseen muotoon lastensuojeluilmoitukseksi. Lastensuojelulaki on niin löysä, että jopa yksi ainoa tuollainen erittäin epäselvä lastensuojeluilmoitus riittää siihen, että lapsi haetaan poliisin avustuksella kiireellisesti huostaan.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_08_01_archive.html
Lastensuojelun vinoutunut kehitys uhkaa siis kaikkia suomalaisia lapsia, kaikenlaisissa perheissä ja kodeissa. Ei pelkästään ongelmaperheitä.
Sosiaalinen auttamishalu rapistuu samalla, kun sitä muunnetaan asiantuntijoiden kontrollivallaksi.
Kontrollivallan eräs ulottuvuus on aina se, että se pyrkii rankaisemaan ja sakottamaan. Lastensuojelutyö ei voi avoimesti kertoa rankaisevansa lapsia, joilla on ilmennyt "tarvetta suojeluun", vaan tekee sen kätketysti. Turhat ja ylipitkät huostaanotot ovat äärimmäisen tuntuvia rankaisutoimia, jotka kurittavat ja ojentavat suoraan ja tuntuvasti erityisesti lasta. Huostaanotto ja asuminen konemaisessa lastenkodissa on nähtävä nimenomaan lapsen rankaisemiseksi. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649 - Rahasta kii
Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille.
- As-lapset vaarassa
Hoidolliset huostaanotot- rikollista julmuutta
Asianosaisena voi kertoa karmean tarinan intensiivihoidon vakituksesta lapseen. Hoidon tavoitteena ei ole parantaa lapsen traumoja vaan antaa siedätyshoitoa, joka tarkoittaa sitä, että lapselle aiheutetaan vaan lisää traumoja. Siedätyshoitoa annetaan niin kauan kunnes lapsi romahtaa täysin ja on sairaalakunnossa. Hoitolaitoksen paikkakunta on Espoo ja tunnettu "asianosaavana" laitoksena ainakin sosiaalityöntekijän lausunnon mukaan.
Lapsi jolla on neurolooginen sairaus on sijoitettu laitokseen jonka henkilökunta ei hallitse tämän alueen hoitomentelmiä. On täysin uskomatonta, että edelleen Suomessa ei ymmärretä, että autismikirjon sairastavia lapsia ei pidä sijoittaa laitokseen, koska heidän tilansa siellä vaan huononee. Valitettavasti hoitolaitos ei halua myöntää osaamattomuuttaan vaan jatketaan vielä tiukemmilla otteilla kunnes lapsi romahtaa ja muuttuu vihamieliseksi, pelokkaksi ja entistä vaikeammaksi.
Hoitomentelmä perustuu uhkailuun kun muuta keinoa ei osata käyttää. Tässä poljetaan niin räikeästi kaikkia ihmisoikeuksia ja kukaan ulkopuolinen ei pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään. Kun kerran laitos on osannut markkinoida itseään osaavana hoitolaitoksena, niin sosiaaliviranomaiset eivät kyseenalaista tällaista hoitolaitosta mitenkään, vaan luottavat täysin heidän ammattitaitoonsa.
En halua sanoa sitä, etteikö joku toinen lapsi olisi saanut apua intensiivihoidosta, mutta autismikirjon sairastava lapsi ei hyödy siedätyshoidosta lainkaan. Heillä on erilainen oppimistapa, ja jokainen lapsi on erilainen. On uskomatonta, että laitoksessa ei huomioida lapsen erityistarpeita, vaan sanotaan, että kaikilla lapsilla on samat säännöt eikä voida joustaa missään.
Lastensuojelulaitoksissa ei noudateta kansainvälisiä suosituksia, vaan pidetään kiinni omista vanhoillisista hoitomentelmistä jotka ovat perua jostain 50-luvun kasvatuslaitoksista.
Muutosta on mahdotonta saada niin kauan kun "hoidolliset huostaanotot" sallitaan ja kunta ei huolehdi terveydenhoitovelvoitteistaan.
- Väärää tietoa
Väärää tietoa ja kyseenalaisia tulkintoja sijaishuollon väkivaltakokemuksista
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htm
Timo Saloviita arvostelee Ellosen ja Pösön artikkelia ja lapsiuhritutkimuksen tulkintoja:
( Ellonen, Noora & Pösö, Tarja: Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä)
"Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa.
Sijaishuollossa suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtuneet väkivaltakokemukset vertautuvat siten toisen ryhmän kokemuksiin, jotka ovat kasaantuneet koko lapsuuden ajalta. Ei ole ihme, jos yllättäviä tuloksia saadaan.
Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Aiheellisesta kritiikistä huolimatta Tarja Pösö ja Aila Puustinen- Korhonen esittävät virheelliset tulokset ja tulkinnat totena Kuntaliiton, Lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaisussa Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin, joka ilmestyi Saloviidan kritiikin jälkeen.
http://www.lskl.fi/files/299/Toteutuuko_lapsen_oikeus_pysyviin_kasvuolosuhteisiin_.pdf
"Tästä näkökulmasta on kiinnostava se lapsiuhritutkimuksen
havainto, jonka mukaan Suomessa lastensuoje-
lulaitoksessa tai perhehoidossa olevat lapset ker-
toivat kokevansa vähemmän fyysistä väkivaltaa
aikuisten taholta kuin kotona vanhempiensa
kanssa asuvat. Tuloksen mukaan sijaishuollos-
sa on onnistuttu vähentämään lasten kokemaa,
aikuisten taholta tulevaa väkivaltaa, mutta sitä
ei ole täysin poistettu sijaishuollostakaan."
Sijaishuollossa väkivaltaa kokevien ja kokeneiden lasten asema ei tällaisista virheellisistä vakuutteluista parane. Tällaiset väittämät ovat myös omiaan jatkamaan Suomen kestämätöntä varmuuden vuoksi- huostaanottopolitiikkaa, joka perustuu pelkkään oletukseen sijaishuollon väkivallattomuudesta.
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1305366
http://www.knuutilaki.net/node/33
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9114397
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9771638
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900 - Naapuria seurannut
Pielessä ollut huostaanotot kauan, päätökset moessa kunnassa tekee lapsettomat vanhatpiiat tai akkamaiset miehet.
Harvoin lapselle oikeasti hyötyä vaikka hänet sijoitetaan minne.
On käsittämätöntä jos lapsi ei halua lähteä ja sijoituspaikastakin karkailee kotiinsa, onko päätös ollut silloin oikea? - vieraannuttaminen
nm sivusta seurannut ihmettelee sijoituksia toiselle puolen Suomea ja lastensuojelun haluttomuutta sijoittaa sukulaisperheisiin.
Sijoituksista toiselle puolen Suomea on liian usein kyse viranomaisten ja perhekotiyrittäjien pyrkimyksestä hankaloittaa lapsen yhteydenpitoa lähiomaisiin eli tahallisesta vieraannuttamisesta.
Edullisia sukulaissijoituksia hankaloittaa taas lastensuojelukerroin, joka palkitsee kuntia juuri kalliista laitossijoituksista. Myös sosiaalityöntekijöiden omaksuma rotuhygienia ja ideologia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä estää sukulaissijoituksia.- Asennekasvatusta
Lastensuojelun työntekijöiden asenteellinen koulutus ja asiakkaiden traumatisoituminen
http://www.sivistys.net/uutiset/paivi_sinko_on_vuoden_kouluttaja.html
“Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia on valinnut Vuoden kouluttajaksi valtiotieteen lisensiaatti Päivi Singon. Hänen erityisalojaan ovat lastensuojelukoulutus ja lastensuojelun juridiikkaa koskeva koulutus. Päivi Sinko kouluttaa ensisijaisesti sosiaalityöntekijöitä, mutta myös monia muita ammattiryhmiä sosiaalityön ja terveyden alueelta. Hänen toimialueenaan on koko maa.
Sinko on pitkäaikainen Palmenian oma kouluttaja, joka tekee koulutuksessa yhteistyötä myös muiden täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Koulutuksen tilaajia ovat yleensä kunnat ja yksi suurimmista on ollut vuodesta 1999 lähtien Helsingin kaupunki omien sosiaalityöntekijöittensä kouluttajana.
http://www.helsinki.fi/palmenia/
Päivi Sinko on ollut keskeisenä henkilönä mukana valmistelemassa uutta lastensuojelulakia. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9766878
“Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia järjestää jo seitsemännen kerran perheterapiakoulusta lastensuojeluverkostoissa työskenteleville. Kouluttajina toimivat vaativan erityistason perheterapeutit
- sosiaalityöntekijä Pekka Holm (koulutuksen johtaja)
- psykologi Jan-Christer Wahlbeck
- psykologi Helena Lounavaara-Rintala
- psykiatrian erikoissairaanhoitaja Pirjo Vuornos.
"Omia ennakkoluuloja, vihaa, halveksuntaa ja mitätöintiä voi tieteellistää ja akateemistaa kun valikoi kohteeksi lastensuojelun asiakkaat. Näitä lainsuojattomia kun on oikeus häpäistä miten vaan ja tällä häpäisyllä voi vielä meritoitua ja vaurastua.
http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3859/psykologia1998_4-10.pdf?sequence=1
Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck.
Lukekaa ja kauhistukaa. Tällaisesta "tieteestä" sosiaalityöntekijät siis ammentavat asenteensa ja työmenetelmänsä.”
Tästä nelikosta(Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck) tai oikeammin heidän asenteistaan varoittaa myös varatuomari Leeni Ikonen kirjoituksessaan puoskareiden markkinat
http://www.knuutilaki.net/node/31
- Ei unohdu vastuu
Lastensuojelun valheellista kaksinaamaisuutta kuvaa hyvin se, että yleensä huostaanottojen yhteydessä puhutaan vain alkoholistivanhemmista, hyvänä lisänä tietysti jotkut väkivaltatapaukset ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat.
Ei kai kukaan ole koskaan asettanut kyseenalaiseksi sitä, että lasta ei muka pitäisi pelastaa huonoista kotioloista! Eikö lastensuojelu olekin perustettu alkujaan nimenomaan sen takia?
Mutta silloin lähdettiin laittomille ja väärille teille, kun esim. perustuslaissa LAPSILLEKIN luvattuja palveluja alettiin korvaamaan huostaanotoilla. Lasten kohdalla on unohdettu noudattaa
- Perusopetuslakia
- Mielenterveyslakia
- yleensä terveydenhoitolainsäädäntöä
- lakia vammaispalvelujen järjestämisestä
- Lisäksi kunnat ovat röyhkeästi rikkoneet lakia siinä, että perheitä on ohjattu lastensuojelun asiakkaaksi laittomin perustein ja ennen huostaanottoa ei tarjota lakisääteisiä avohuollon tukia, joiden tehtävä on myös estää huosaanottoja.
Perhehoitoliiton puheenjohtaja saa vaatia vanhemmille tulkkipalveluja ja muuta naurettavaa, kun vanhemmat "eivät ymmärrä" huostaanoton syitä. Ei perheisiin kohdistuvaa laittomuutta, lapseen suunnattua julmuutta ja epäinhimillisyyttä pidäkään ymmärtää!
Millaista tulkkausta arvoisa Perhehotoliiton puheenjohtaja suosittelee niille vanhemmille, joiden lapsi on kotiutunut laittomasta hoidollisesta huostaanotosta paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään? On ihailtavaa rohkeutta Päivi Lipposelta, että hän on yrittänyt saada nimenomaan hoidolliset huostaanotot julkisuudessa käsittelyyn, mutta eihän se hyvänen aika sentään onnistu, kun valhehorinoilla vastuuhenkilöt puolustelevat muka lasten etua! Vai kärsii lapsi asian saamasta julkisuudesta!
Miksihän se on kuitenkin ollut monesti ainut tapa saada estetyksi laiton huostaanotto, että toimittajat kiinnostuvat tapauksesta?
Tai miksi edes muutama huostaanotto on purettu asian saaman julkisuuden takia?
Vielä omituisempaa on kun lapsi karkaa sijaishuollosta, niin silloin julkisuus ei vahingoita häntä mitenkään, kun hänet valokuvin ja henkilötiedoin lehdissä julistetaan huostaanotetuksi.- Ihmisoikeusloukkaus
Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).
Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?
Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.
Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?
Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.
Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.
Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.
Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10 . He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia.
K ja T vastaan Suomi
- tyttönenrukkanen
Omista sijoituskokemuksistani ja sosiaalitoimen avusta:
Äidin vaikean alkoholiongelman vuoksi minut ja kaksi isosiskoani huostaanotettiin, tämä tapahtui toki vasta useamman yhteydenoton jälkeen sosiaalivirastoon lähipiirin taholta. Huostaanotto oli siis hidas prosessi, vaikka selvää näyttöä meidän heitteillejätöstä olikin.
Minut sijoitettiin sijaisperheeseen nuorimpana ja sisarukseni laitettiin lastenkotiin. Sosiaaliviranomaisten piti valvoa oikeuksiani olla yhteyksissä sisaruksiini, mutta toisin kävi. Sijaisperheeni hiljalleen halusi erottaa minut kaikista biologisista sukulaisistani, kuulemma oireilin heidän tapaamisten jälkeen niin paljon. En tiedä, mitä sijaisperheeni oli sepitellyt sosiaalitoimelle, mutta oikeuksiani he eivät valvoneet, eivät edes vuosittain tulleet minua sijaisperheeseeni tapaamaan, vaikka olisi pitänyt!
Elin melkoisen onnellisen lapsuuden kaikesta huolimatta, sain turvallisen kasvualustan sijaisperheestäni ja sisaruksista sitä kautta. Sijaisäiti oli asiat minulle puhunut niin, että biologiset sukulaiset eivät halua kanssani olla tekemisissä, en siis edes osannut tai uskaltanut heitä elämääni kaivata.
Ongelmat oikeastaan kärjistyivät nuoruusvuosinani. Sijaisäitini sairastui psyykkisesti ja minä jouduin ottamaan vastuun perheen hoitamisesta ja äidin jaksamisesta. Äiti syyllisti minua jatkuvasti ja koin riittämättömyyttä sekä ulkopuolisuutta perheestä. Äiti jaksoi aina huomauttaa, etten kuitenkaan ole heidän oma lapsi.
Näihin aikoihin minulle valkeni, että olin sijaisperheessä puhtaasti rahan takia. Sijaisvanhemmat perivät sosiaalitoimelta kaikesta mahdollisesta rahaa, muka minulle tarvittaviin hankintoihin. Todellisuudessa en saanut ikinä mitään, mutta enhän sitä sosiaalitoimelle voinut todistaa.
Tilanne vaikeutui entisestään. Sijaisäiti oireili psyykkisesti vakavasti, olin tilanteen kanssa yksin. Kukaan ei uskonut minua ja äidin sairautta. Hoidin lukion, äidin, äidin työn, kotityöt, läksyt tein yöllä, ellei silloinkin tarvinnut äidin käskystä tehdä mm. kotitöitä. Kiitollisuutta en saanut, vain huudot riittämättömyydestä. Lukio alkoi mennä huonosti, en jaksanut opiskella, olin väsynyt, kun en saanut nukuttua ja koin syyllisyyttä sijaisäidin voinnista. Tilannetta jatkui pitkään ja lopulta masennuin itsekin ja suunnittelin itsemurhaakin. Lopulta koulussa huomattiin ongelma ja uskalsinkin tilanteestani puhua. Sain apua.
Olin täyttänyt jo 18vuotta. Puhuin sosiaalitoimelle kokemuksistani ja halusta/pakosta muuttaa pois kotoa. Kukaan ei ottanut minua tosissaan, väittivät, että minulla on myöhäismurrosikä ja kapinoin sen takia. Väliaikaisesti muutin poikaystäväni perheeseen. Sain sieltä aikuisen tukea, anoppiehdokkaani taisteli puolestani. Sosiaalitoimelta kesti pitkään ennen kuin hekin havahtuivat tilnateeseen. Sijaisperheeseeni oli lähiaikoina sijoitettu myös kaksi uutta poikaa, heidät otettiin onneksi sieltä pois, pyynnöstäni.
Olen edelleenkin katkera sosiaalitoimeen, heidän tapaan toimia näissä tilanteissa sekä siihen, etteivät he usko/kuuntele mitä sijoitetulla on sanottavaa. Sijaisperhe on kykenevä esittämään kaksinaamaisesti eheää perhettä, että kaikki näyttäisi ulkopuolisille hyvältä! Vastuu on kuitenkin sosiaalitoimella ja vuosittain sijoitettua pitäisi henkilökohtaisesti tavata.
Omasta tilanteestani vielä. Kirjoitusvuotenani olin vaikeasti masentunut, mutta sain opinnot hoidettua kohtuudella. Sijaisäitini edelleen uhkaili minua, että olisi pakko palata kotiin, tai äiti tekisi itsemurhan. Rakensin omaa elämääni ja oireilin pitkään ja olinkin vuoden sairauslomalla, terapiassa ja kuukauden kestävällä sairaalajaksolla psykiatrisessa hoidossa.
Tällä hetkellä voin hyvin, opiskelen terveydenhuoltoalalla ja haluan auttaa jatkossa vastaavanlaisissa tilanteissa olevia nuoria. Olen solminut biologisiin sukulaisiini uudelleen suhteita. Välit sijaisperheeseeni ja sen puolen sukuun on katkennut. Osoitetietoni ovat salaiset sekä puhelinnumero.
Tarinani ei kerro kaikkea, mutta haluan viestittää sen, että kaikesta huolimatta huostaanotto oli hyvä ratkaisu! Sijaisperheessä oli lapsena hyvä asua, mutta biologisista sisaruksista ei saisi erottaa! Sosiaalitoimen olisi panostettava enemmän sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaan ja tiiviistikin tehdä seurantakäyntejä. Jälkihuollossa on myös paljon löysyyttä, tärkeä tuki olisi sekin mikäli halutaan kunnollisia opiskelevia ja yhteiskunnassa pärjääviä nuoria aikuisia!
Tulevana terveydenhuollon ammattilaisena aion jatkossa kiinnittää nuorten hyvinvointiin huomiota ja vastaavanlaisissa tilanteissa tulen toimimaan sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä. En myöskään meinaa arkailla, mikäli havaitsen huolen jonkun nuoren kohdalla, lastensuojeluilmoitus on tuolloin ratkaisu!- valheet
Kuinkahan monelle lapselle ja nuorelle sanotaan tämä valhe:
"Sijaisäiti oli asiat minulle puhunut niin, että biologiset sukulaiset eivät halua kanssani olla tekemisissä, en siis edes osannut tai uskaltanut heitä elämääni kaivata. "
Millaisen surun, trauman ja itsetunnon menetyksen se lapselle ja nuorelle aiheuttaa, varmasti kauhean.
Aikuiselle/työntekijälle/viranomaiselle sen sanominen omaksi edukseen on helppoa, mutta aikuisen pitäisi tajuta, mitä ne sanat merkitsee avuttomamassa asemassa olevalle lapselle ja nuorelle ja mitä lapsen mielessä alkaa sen jälkeen tapahtua. Ne sanat ei unohdu koskaan. - JonesHenry
valheet kirjoitti:
Kuinkahan monelle lapselle ja nuorelle sanotaan tämä valhe:
"Sijaisäiti oli asiat minulle puhunut niin, että biologiset sukulaiset eivät halua kanssani olla tekemisissä, en siis edes osannut tai uskaltanut heitä elämääni kaivata. "
Millaisen surun, trauman ja itsetunnon menetyksen se lapselle ja nuorelle aiheuttaa, varmasti kauhean.
Aikuiselle/työntekijälle/viranomaiselle sen sanominen omaksi edukseen on helppoa, mutta aikuisen pitäisi tajuta, mitä ne sanat merkitsee avuttomamassa asemassa olevalle lapselle ja nuorelle ja mitä lapsen mielessä alkaa sen jälkeen tapahtua. Ne sanat ei unohdu koskaan.Minulle väitettiin että olin ollut vähintään 10-minuuttia hengittämättä, ja että äitini oli "karannut sairaalasta" Ethiopiassa. Eli eipä se ole helppoa meilläkään kansainvälisen lapsikaupan uhreilla!
- Lapsikauppaa.
Helsingin Sanomat. 17.12.2010.
Työryhmä kieltäisi itsenäiset adoptiot.
Oikeusministeriön mielestä ulkomailta omin päin tehty adoptio ei olisi Suomessa pätevä ilman adoptiolautakunnan lupaa.
Oikeusministeri Tuija Brax ketoo miksi.
Artikkeli, jossa 36 kommnttia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Työryhmä kieltäisi itsenäiset adoptiot/1135262451471
--- - JonesHenry
No tätähän se tosiasiassa on, ja on AINA ollut!
Mutta kun nämä lapset ovat värillisiä, niin ei niistä kukaan välitä. Eikä kukaan(minun lisäkseni)kirjoita tästä mitään viestiketjuja. Siinähän juuri se! Me olemme ulkomaalaisen näköisiä "alieneita" joilla vain "sattuman" vuoksi sattuu olemaan Suomen passi! On minulla tosin Ethiopian passi senkin lisäksi, joskaan ei se paljoa minua lohduta, kun en ikinä sinne takaisin palata voi!- Paha perintö
Huono-osaisuuden periyttäjät 10.3.2010
Sakari Karvonen kirjoittaa vieraskynässä huono-osaisuuden siirtymisestä sukupolvelta toiselle (HS 10.3.2010). Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Hyvä havainto.
Lastensuojelun sosiaalityössäkin puhutaan sukupolvien yli siirtyvästä huono-osaisuudesta ja tämän ketjun katkaisemisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ajoissa ottaa pois vanhemmiltaan parempaan perheeseen (varhainen puuttuminen).
On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.
Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.
Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.
Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo - JonesHenry
Paha perintö kirjoitti:
Huono-osaisuuden periyttäjät 10.3.2010
Sakari Karvonen kirjoittaa vieraskynässä huono-osaisuuden siirtymisestä sukupolvelta toiselle (HS 10.3.2010). Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Hyvä havainto.
Lastensuojelun sosiaalityössäkin puhutaan sukupolvien yli siirtyvästä huono-osaisuudesta ja tämän ketjun katkaisemisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ajoissa ottaa pois vanhemmiltaan parempaan perheeseen (varhainen puuttuminen).
On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.
Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.
Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.
Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?
Leeni Ikonen
varatuomari, SipooJep! Ja kansainvälisessä lapsikaupassa jota myös "adoptioksi" kutsutaan on aivan SAMA syrjäytymiskierra tulossa! Suomi on lapsikaupan luvattu maa!
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html - "tt":n kirjoitus???
Niin, ei kai etiopiaan voi tänä päivänä edes turistimatkoja tehdä, eikös siellä joku sota tai puute ole. Onnistuisko löytää suomesta muita etiopialaisia, kaveerata näiden kanssa, voisi löytyä yhteisiä luonteenpirteitä ja vastaavaa ja kertomuksia etiopiasta ja olosta siellä. Kimpassa olisi helpompi joskus matkustaa etiopiata katsomaan ja tutustumaan. Tuttavapiirini ei ole suuri, silti tunnen kaksi etiopialaista, joten kyllä heitä suomessa on. Toinen näistä on tullut itse suomeen aikuisena, toinen on puoleksi suomalainen. Voisi oppia heidän avullaan etiopian kieltäkin. Se toisi ykköskotia ainakin henkisesti lähemmäksi.
- Oikeutta lapsile?
Hallinto-oikeudet eivät ole oikea paikka käsitellä huostaanottoja, mutta eivät kyllä
ole mitkään mallikkoryhmätkään.
Niin kauan kun poliitikot suosivat nykyistä lakeja rikkovaa ja lapsia kaltoinkohtelevaa käytäntöä, vanhemmat leimataan ja vaiennetaan julkisuudessa, ei lapsille saa mitään oikeutta oman maan rajojen sisäpuolelta.
Ruotsissa piti odottaa aikanaan monta kymmentä vuotta, ennen kuin heidän lastensuojelunsa pimeiden vuosien lapsiuhreille saatiin mitään korvauksia. Onko Suomen seurattava tässäkin asiassa Ruotsia?
Suurinta hulluutta meillä on viimeinen villitys, että yhteiskunnan rikoksista lapsia kohtaan ei muka saisi puhua julkisuudessa lasten intimiteettisuojan takia! Ls-laitoksesta karannut lapsi kyllä saadaan mediassa julkistaa huostaanotetuksi valokuvin ja henkilötiedoin, mutta oikean oikeuden hakeminen hänelle on muka hänen intimiteettisuojansa rikkomista! - tuplaiskä
Jo vauvaikäisiä voivat omat vanhemmat laiminlyödä niin pahoin, että jäljet jäävät loppuiäksi. Tähänkö ei saisi puuttua!!?
Itse olemme kasvattaneet viisi sijaislasta ja saimme pahemmin turpiimme vain murrosiän kiehunnoissa.
Lapset käyvät meillä edelleen kyläilemässä, ja heidän vanhempansa olivat hyvässä yhteistyössä kanssamme sijoituksen ajan!
Palkkioista vielä: Mistähän johtuu, että sijaisvanhemmista on kaiken aikaa niin huutava pula? Oikein arvattu, palkkiot ovat varsin vaatimattomat:-(- Kultakaivoksia
Sijaisvanhemmat eli huostaanotettujen hoito tavallisissa perheissä on ollut huonosti palkattua. Se kertoo muuten perheen ja isän ja äidin arvostuksesta yleisemmin jotain! Tämä kannattaa huomioida myös sijaisvanhempien. Suomessa perheen ja vanhempien arvoa vähätellään ja mitätöidään meidän rakenteissamme, kuten lainsäädännössä.
Ja se kalahtaa näin sijaishuollon omaankin nilkkaan.
Laitoshoitoa ja laitostamista Suomessa viranomaiset osaavat sen sijaan arvostaa kovasti!
Sijaishuollossa on annettu palkkioiden kohota taivaaseen laitosmaisessa hoidossa, joka on Suomessa yleisin hoitomuoto. Laitosmaisessa hoitopaikassa, kuten esimerkiksi ammatillisissa perhekodeissa vuorokausihinta yhdestä lapsesta on aina satoja euroja.
Aivan tolkuttomia hintoja kuulee.
Ammatilliset perhekodit ovat olleet viime vuosina kultakaivoksia.
http://apkl.fi/ - metta60
Kultakaivoksia kirjoitti:
Sijaisvanhemmat eli huostaanotettujen hoito tavallisissa perheissä on ollut huonosti palkattua. Se kertoo muuten perheen ja isän ja äidin arvostuksesta yleisemmin jotain! Tämä kannattaa huomioida myös sijaisvanhempien. Suomessa perheen ja vanhempien arvoa vähätellään ja mitätöidään meidän rakenteissamme, kuten lainsäädännössä.
Ja se kalahtaa näin sijaishuollon omaankin nilkkaan.
Laitoshoitoa ja laitostamista Suomessa viranomaiset osaavat sen sijaan arvostaa kovasti!
Sijaishuollossa on annettu palkkioiden kohota taivaaseen laitosmaisessa hoidossa, joka on Suomessa yleisin hoitomuoto. Laitosmaisessa hoitopaikassa, kuten esimerkiksi ammatillisissa perhekodeissa vuorokausihinta yhdestä lapsesta on aina satoja euroja.
Aivan tolkuttomia hintoja kuulee.
Ammatilliset perhekodit ovat olleet viime vuosina kultakaivoksia.
http://apkl.fi/Niin kuulee, laskin tänään, että tuntipalkaksi tuli 2,50 euroa/lapsi/tunti ja hoidan lapsia kodissani ympärivuorokauden. Ei tule sunnuntai, lauantailisiä, 100-200% tunteja pyhäpäivistä eikä yökorvauksia. Ei sen puoleen eipä ole vapaa-ajan ongelmiakaan, kun ei vapaata juuri ole. Tervetuloa vaan yrittämään kultakaivoksen pitoa.
- reachforadream
Minut otettiin huostaan kun olin 5-vuotias.
Tarina on se perinteinen, nuori pari jolle maistui alkoholi päätti yrittää perustaa perheen johon tarvittiin minut. Ensimmäisen vuoteni aikana minut oli jätetty yksin kotiin talvella ja ulko-ovet auki, jätettiin baarin pihaan autoon ja humalassa isäni mursi lonkkaluuni. Tämä ei ollut riittävä todiste sosiaalitoimelle huostaanottaa minut heti elämäni alussa, sillä vanhempani vakuuttelivat parantavansa tapansa. Tämä tapahtuikin aina pariksi viikoksi kun he olivat sosiaalitoimen valvovan silmän alla, mutta valvonnan heikennettyä palattiin "normaaliin" arkeen.
Isovanhempani näkivät tilanteen vakavuuden ja anelivat sosiaaltoimea tekemään asialle jotain. Vastauksena oli antaa nuoren parin yrittää. Tällaista elämää jatkui pari vuotta, josta suurimman osan vietin isovanhempieni luona kun omat vanhempani nauttivat villistä nuoruudestaan. Sitten siskoni syntyi, mikä oli sosiaalitoimelle osoitus siitä, että perheellämme meni hyvin. Kun isovanhempani taas pyysivät saada huostaanoton käytiin vastauksena oli "on sitä ennekin lapset hoidettu ja viinat juotu".
Pitkä tarina lyhyeksi: perheväkivallan, juomisen ja heitteillejätön lisääntyessä sosiaalitoimi havahtui kun olin 5-vuotias ja viimein suostui isovanhempieni pyyntöön ja meidät sijoitettiin isovanhempieni luo. Kasvoin siinä ympäristössä aikuiseksi saaden kaiken mitä lapsi tarvitsee.
Elämän alun traumat ovat kuitenkin niin suuret, että olen kärsinyt henkisesti suuresti. Minulla on ongelmia mielenterveyteni kanssa, yritin itsemurhaa, minulla on suuria vaikeuksia luottaa ihmisiin ja luoda hyviä sosiaalisia suhteita. En luota kenenkään hyvyyteen, vaikka sain isovanhemmiltani tärkeitä korjaavia ja korvaavia kokemuksia. Tunteeni on edelleen, että en ollut tarpeeksi hyvä lapsi rakastettavaksi.
En voi ikinä antaa anteeksi sosiaalitoimelle psyykkeeni vaurioittamisesta vanhempieni perhe idyllin toteuttamisen takia. Asiaan puututtiin vasta kun oli liian myöhäistä. - Maalaisjärkeä peliin
Varmasti perheissä on myös pahasti laiminlyötyjä lapsia, joiden kohdalla huostaanotto on paikallaan. Tällöin pitää varmistaa sijaishuollon hyvä laatu ja myös maksaa kunnolla kunnon sijaisvanhemmille. Tästä kaikki lienevät yhtä mieltä.
Kukaan tuskin vastustaa huostaanottoja sinänsä. Raivoa herättävät lähinnä pakotetut hoidolliset huostat ja huostaanoton käyttäminen tuen sijaan ensisijaisena ja ainoana toimena perheiden arkielämän ongelmissa.
Maalaisjärkistä oudoksuttaa myös lastensuojelukerroin ja kasvavat sijaishuollon markkinat eli liiketoiminta lapsilla. - Sijoitusyhtiöt
Ei lastensuojelussa ole maalaisjärjestä ollut mitään tietoa sen jälkeen kun kaikkea alettiin yksityistää.
Syy ei suinkaan ole yksittäisten lastensuojelun työntekijöiden, vaan poliittisen ajattelun ja kaiken inhimillisen ajattelun unohtaminen. Toki ls-järjestelmä mahdollistaa myös yksittäisten viranomaisten täyden mielivallan perheitä kohtaan. Tästä suuri osa kansasta eivät ole edes tietoisia, vaan silmät sokeina uskotaan jatkuvaan valehteluun, miten joka ainut huostaanotto on muka tarkkaan harkittu ja perusteltu.
Todellisuudessa suuri osa huostaanotoista tapahtuu yhden ainoan sosiaalityöntekijän hakemuksesta, vanhemmista voidaan kirjata mitä väitteitä tahansa, eikä viranomaisten tarvitse missään todistaa väitteitään todeksi, ei edes hallinto-oikeudessa, koska siellä on käytössä ns. käänteinen todistustaakka.
Mikä tahansa huostaanottohakemus menee läpi hallinto-oikeudessa, kunhan viranomainen muistaa sen perustella lapsen edulla. Näin tapahtuu myös hoidollisten huostaanottojen kohdalla, jos vanhemmat sitkeästi vastustavat sitä. Asia käännetään niin, että "näissä oloissa kun lapselle ei ole terveydenhoitoa muuten mahdollista järjestää, hänet sijoitetaan laitokseen, joka vaatii huostaanoton lapsen sinne ottamiseksi". Jos vanhempi vastustaa huostaanottoa, asia kääntyy heitä vastaan, koska silloin väitetään vanhempien vastustavan lapselle tarjottua hoitoa.
Vanhemmat vastustavat sitä, että yhteiskunnalla ei ole mitään oikeutta erottaa lasta rakkaistaan ihan vain siksi, että lapsi on terveydenhoidon tarpeessa! Mutta tällä tavalla asiat käännellään vanhempia vastaan minkä tahansa huostaanoton yhteydessä, eikä tätä mielivaltaa vastaan ole oikeutta Suomessa. Lapsihan tästä eniten kärsii, mutta on poliitikkojen etu vaientaa vanhemmat ja leimata heidät valehteleviksi heittiöiksi, jonka viranomaiset pelastavat ulkomaisten pörssiyhtiöiden "parempaan" huomaan.- JonesHenry
Ja ihan sama juttu kansainvälisessä lapsikaupassa! Raha on tässä toiminnassa vaihtanut käsiä aivan alusta asti, mutta sitä ei vaan haluta myöntää. Väitetään että kun lapsikauppa "räjähti käsistä" niin silloin valvonta petti. Nämä kommari paskaläävät ovat AINA tarjonneet lapsiaan pois eniten tarjoaville! Vasta nyt kehtaavat vain myöntää, että se on lapsikauppaa, ja onkin ollut aivan alusta alkaen!
http://news.yahoo.com/s/afp/20110315/pl_afp/usvietnamcambodiaadoptiontrafficking_20110315020032
http://ca.news.yahoo.com/ethiopia-moves-cut-foreign-adoptions-90-per-cent-20110310-113953-784.html
http://news.yahoo.com/s/ap/20110131/ap_on_re_us/us_foreign_adoptions_3
- Isien aliarvioimista
Ristiriitaisuuksia ja asenteita täynnä koko sosiaalisektori.
Yhteiskuntakriittinen feministi ottaa bologissaan kantaa THL:n professori Tytti Solantauksen Ilta-Sanomissa olleeseen kirjoitukseen Lapsi ei tarvitse isää.
On tutkimuksia, joissa korostetaan isän tärkeyttä lpsen elämässä. Lapset saavat häneltä miehen ja isän mallin.
On myös isejä, jotka ovat huonoja isejä, joka riippuu hyvin paljon kumppanin käytöksestä ja asenteista..
Hesarin mukaan Suomessa on 100.000 yksinhuoltaja äitiä, joilla on 150.00 lasta, jotka kärsivät isän puutteesta ja miehen mallista.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2005/12/tytti-solantaus-puijaa.html
---- - lasten puolesta
Asennevamma erottaa lapsen toisesta vanhemmasta, mutta
huostaanotto erottaa molemmista vanhemmista ja lisäksi
yleensä myös kaikista muista läheisistä ja lapselle rakkaista henkilöistä.
Näin siitä huolimatta, onko huostaanotto
laillinen
laiton
turha
täydellinen virhearvio perheestä. - huostaanottotraumat
Huostaanotto vainoaa lasta sosiaalitoimen asiapapereissa koko hänen loppuelämänsä ajan.
Jos lapsi perustaa aikanaan oman perheen ja jos hän epäonnekseen joutuu turvautumaan sosiaalitoimen tukeen, hänet katsotaan automaattisesti RISKIRYHMÄÄN kuuluvaksi, koska vanhemmalla on lastensuojelutausta.
Siis tosiasiassa koko lastensuojelusysteemi ei usko itsekään itseensä. Vai?- Vakava puute.
Perheiden ongelmia paikitaan huostaanotolla.
Keskisuomalainen Kotimaa 22.10.2010 laaja artikkeli lastensuojelun epäkohdista.
"Kotiapu katosi. Perheiden ongelmia paikataan kalliisti lasten huostaanotoilla".
Samaan aikaan kun kuntien kotipalvelu on vähentynyt lapsiperheillä olemattomiin, lastensuojelun asiakasmäärät ovat moninkertaistuneet.
Dramaattinen ja kallis muutos on tapahtunut parissakymmenessä vuodessa.
Viime vuonna vain noin 9000 perhettä sai kotiapua. Määrä on enään viidennes siitä, mitä se oli 90-luvun alussa.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on puolestaan samaan aikaan viisinkertaistunut. Viime vuonna jo yli 70.000 lapsen terveyden kehityksen katsottiin olevan vaarassa ilman tukitoimia. Vielä 90-luvun alussa heitä oli 12.000. Avohuollon tuen lisäksi huostaanotot ja sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat kasvaneet.
Vakava puute.
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä aluehallintovirasto ovat todenneet lastensuojelun asiakkaiden kotipalvelun saannissa vakavia puutteit. Jopa lasten sijoitus -joka on lastensuojelun äärimmäisin, raskain ja kallein keino- on joskus helpommin saatavilla.
Äidit uupuivat avun puutteessa.
Eräs äiti kertoo omasta masennuksesta, joka johti huostaanottoon.
Käytännössä kotipalvelua on korvattu lastensuojelun perhetyöllä, vaikka tavallisen kotipalvelun tarve tarve olisi arvioitu parheelle välttämättömäksi, kertoo soasiaali ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Lotta Silvennoinen.
Kunnat ojennukseen.
Ministeriössä on katsottu välttämättömästi oikeista tilannetta. Vasta kolma vuotta voimassa ollut lastensuojelulaki halutaan muuttaa. Kuntia patistetaan nyt entistä pontevammin ennaltaehkäiseviin toimiin.
Keskeistä muutosesityksessä on se, että nyt ohjeistetaan kuuntelemaan entistä tarkemmin lapselle nimettyä sosiaalityöntekijää, joka arvioi perheen palveluiden tarpeet. Tarpeet kirjataan asiakassuunnitelmaan, jossa kerrotaan missä ajassa palvelut on järjestettävä.
Muutos vähitellen.
Vuosia lastensuojelua seurannut läänin sosiaalitarkastaja Aino Arponen uskoo lain muutoksen tehostavan avohuollon tukitoimia.
Lastensuojelun asiakasmäärien hän näkee kasvaneen siksikin, että vasta kolme vuotta sitten voimaantulleen lastensuojelulain myötä on tullut esiin paöjon piilossa ollutta lastensuojelutarvetta.
-Huostaanotto lähtee aina lapsen edusta ja siksi huostaanottojen rajoittaminen tiettyyn määrään voisi olla jonkun lapsen kannalta katastrofi.
Miksi viat etusijalla?
Ehkäisevien palveluiden ja erityisesti kotipalveluiden suunta olisi perheiden auttamiseksi., kiittää lastensuojeluperheiden tukihenkilönä toimiva Raija Helena Moisio Uuraisilta. Hänellä on kokemusta asiasta, sillä hän on työskennellyt kotiplvelussa 90- luvulla, ennekuin palvelut vietiin lapsiperheitä. Se on vanha hyväksi todettu tapa auttaa perheitä.
Pitäisi nähdä vaivaa.
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että psykiatrin näkökulmasta kodin ulkopuolelle on aina huono ratkaisu.
Linkki 27.3.2009 Keskisuomalaisessa olleeseen uutiseen.
Lastensuojelun asiakasmäärä kasvoi vuodessa 70 prosentilla.
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/lastensuojelun-asiakasmäärä-kasvoi-vuodessa-70-prosentilla/398533
----- - JonesHenry
Ja mitäs näille lapsille sitten tapahtuu kun he kasvavat aikuisiksi?
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html
Tai miksi vaivautua? Saan vastauksen vain katsomalla itseäni peiliin! - utopiaa
JonesHenry kirjoitti:
Ja mitäs näille lapsille sitten tapahtuu kun he kasvavat aikuisiksi?
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html
Tai miksi vaivautua? Saan vastauksen vain katsomalla itseäni peiliin!Tavalliselle siirtolaisellekin, esim. nuorena tai aikuisena Suomesta Ruotsiin, Australiaan tai Amerikkaan muuttaneelle, tulee rankka kahden maan ongelma, on vieras uudessa paikassa ja parin vuoden päästä on vieras myös siellä vanhassa paikassa. Voi olla onnellinen vain matkalla laivassa/lentokoneessa jompaan kumpaan maahan.
Jos ei olisi valtioiden rajoja, niin olis vain yks paikka ja maa, tää samanen pallo.
Kaikki olis maailmankansalaisia.
Ehkä sitten kansalaisuudet ja rodut menettäis merkityksensä.
- näin on..
" Nk. tavallista normaalia arkea elävästä perheestä ei lapsia huostaanoteta. Tiedän sen, koska olen mieheni kanssa toiminut sijaisvanhempina yli 20 lapselle "
Kenenhän kirjoitus tuo oli? perätön väite sillä voin asiaa kokeneena kertoa että olin työssä käyvä ihminen ja jouduin vakavaan onnettomuuteen. Tuolloin lapseni sijoitus alkoi ja onkin kestänyt 6-vuotta.
Edelleenkin olen työelämässä normisti, elän arkea kotona harrastuksineen mutta joudun taistelemaan oikeudessa lapsen puolesta. Sossu ei halua palauttaa lasta koska en heidän mielestään ole yhteistyökykyinen heidän kanssaan ja tämä siksi koska haukuin heidät maanrakoon toimintansa vuoksi.
Huostaanoton syissä on mainittu yhteistyökyvyttömyys, ja riittämätön vanhempi.
Nuorempana asuin ensikodissa muutaman kuukauden jolloin merkittiin lastensuojelun asiakkaaksi. Tuo maininta seuraa jokaisessa paperissa joita eri oikeudenkäynneissä käytetään. - Valikoivaa suojelua
Jokin aika sitten erään suomalaisen raharikkaan suvun vesa julkaisi kirjan lapsuudestaan, jossa nykylastensuojelulain mukaan olisi melkoisesti aihetta lasten huostaanotolle. Kaikesta huolimatta perheen lapset ovat pärjänneet elämässä hyvin - ilman lastensuojelun autuaaksi tekevää apuakin...
Eikö ole kummallista.
Koko suunnaton lasten suojelemisen into kohdistuu vain pieni- ja keskituloisiin. Raharikas eliitti saa kohdella lapsiaan miten tahansa, hyvin tai vaikka kuinka huonosti, ei siihen kukaan puutu vahingossakaan.
Ei tietenkään, koska heidän vanhempansa sijoittavat niiden pörssiyhtiöiden osakkeisiin, joiden omistuksessa oleviin laitoksiin lapsia huostaanotetaan "alemmalta" luokalta. Ei heidän elämäänsä voi sellainen katastrofi kohdatakaan, että he joutuisivat turvautumaan sosiaalitoimen apuun, joka on monessa kunnassa valtatie ls:n asiakkuuteen ja sitä myötä usein myös mitä mielivaltaisimpaan huostaanottoon.
Lasten suojelemisen tarve on siis äärimmäisen valikoivaa vanhempien varallisuuden mukaan, vaikka huostaanottojen suhteen täysin muuta väitetäänkin. Hyvinkin kaltoinkohdeltu lapsi ei siis tarvitse lastensuojelutoimia, jos vanhemmat kuuluvat pieneen varakkaaseen eliittiin tai ovat muuten vaikutusvaltaisessa asemassa.
Koska oikeiston arvomaailmassa ihmisarvo mitataan rahalla, pohjasakkaa ovat kaikki, jotka eivät tuota veroäyrejä "paremmalle" kansanosalle. Tämä kyllä on tiedetty jo ennenkin, mutta silti monelle on ollut yllätys se, että vanhemmilta ryöstetään ihmisarvon lisäksi myös ihmisoikeudet, jopa heidän lapsensa, jos nämä ovat sellaisen palvelun tarpeessa, jonka tuottamisella rikastutetaan ennestään hyvin toimeentulevaa kansanosaa.
Suomessa on kokonainen kansanosa eli huostaanottovanhemmat painettu asemaan, jolla rikotaan länsimaista puolueetonta oikeudenkäyntikäyäntöä ja johon omankin maan kuinnianloukkaussäädöksillä rikoslain puolella olisi myös sanansa sanottavana. Mutta siitä ei välitetä, vaikka suurimpia kärsijöitä ovat lapset.
Huostaanottotaustaiset nuoret syrjäytyvät ja kärsivät mt-ongelmista, samoin kuin vanhempansa. Olisi mielenkiintoista saada tutimustulos, miten iso osa vanhempien mt-ongelmista on ilmennyt vasta huostaanoton jälkeen... Sen suurempaa traumaa on vaikea kuvitella kuin oman lapsen menettäminen on varsinkin, kun tietää sen tapahtuneen laittomasti ja samoin tietää myös sen, miten paljon koko prosessi on satuttanut lasta.
Mutta eihän huostaanottoperheiden traumoilla mitään väliä ole, pääasia on, että ls:n vastuuhenkilöt osaavat valehdella sujuvasti julkisuudessa ja lasten kaltoinkohtelulla rikastutetaan ennestään parempi osaisia kansalaisia.- Valikoivaa suojelua
Lisäyksenä vielä edelliseen, että viimeisessä lauseessa mainitulla kaltoinkohtelulla ei suinkaan tarkoiteta sitä, että lasta olisi kotona kaltoinkohdeltu.
- JuuuuuurikinNäin
Itse menossa huostaan: Syy vajaa promille alkomaholia veressä, pari kaveria rikostaustoin(teoista aikaa n. 4 vuotta)
REILUA-KO?- Vaietut epäkohdat.
Johannes Remy nostaa blogissaan esiin useita lastensuojeluun liittyviä ongelmia.
Katso Blogistan muita aiheita.
Voit kommentoida aiheen lopussa ja lukea kommentteja
Hän ei ole vaaliedokkaana, koska asuu tällähetkellä Kanadassa.
Linkki aiheseen Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat.
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/10/18/10
----
- Kerron tässä
teille nyt lyhennettynä oman tarinani... Olin 11-vuotias kun minut otettiin kiirreellisesti huostaan ilman todellista, raskasta & pätevää syytä. Minun kohdallani sosiaalityöntekijät tekivät kaiken lainvastaisesti. Kiirrellinen huostaanotto pitäisi lain mukaan panna käytäntöön ainoastaan siinä tapauksessa, jos lapsen/nuoren kotona on asiat todella huonosti, niin huonosti, että on lapselle itselleen todistettavasti olla vaaraksi/haitaksi kotona enää hetkeäkään. Kaikissa muissa tapauksissa tulisi ensiksi, (vaikeuksista huolimatta,) kokeilla ensin miten avohoito eli terapia kotoa käytynä onnistuu, ja onko sillä positiivisia, parantavia vaikutuksia lapselle/nuorelle ja hänen vanhemmilleen. Vasta sitten, jos lapsi ja hänen vanhempansa eivät millään tavalla hyödy avohoidosta, niin pitäisi alkaa harkita/miettiä huostaanottoa. Sosiaalityöntekijöiden olisi aivan ensisijaisesti pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin ehdoitta siihen, että lapsi/nuori voisi jatkaa kotona asumistaan. Huostaanoton ei pitäisi missään nimessä olla se ensimmäinen vaihtoehto, vaan vasta se (viho viimeinen.) Ja tämä asia lukee laissa. Mutta siitä eivät minun sosiaalityöntekijäni vähää välittäneet, vaan he ottivat minut päivässä kiirrellisesti huostaan, vaikka kotonani eivät asiat olleet todellakaan niin huonosti, että näin olisi pitänyt siinä tilanteessa toimia. Ja eivät yrittäneet edes järjestää minkäänlaista avohoitoa ennen tätä kärjistettyä päätöstään, joka tuhosi elämäni. Ja todellakin, sain huostaanotostani valtavia, vakavia traumoja; vieläkin näen joskus painajaisia noista ajoista, vaikka aikaa tästä on jo reilustikkin kulunut. Muistan vieläkin elävästi sen valtavan, loputtoman surun määrän, kun minut vietiin väkisin pois kotoani, rakkaan perheeni luota. Lisäksi jouduin jättämään kouluni, kun minut päätettiin laittaa sairaalakouluun. Opintoni kärsivät tästä kaikesta todella pahoin, jäin muista ikätovereistani huomattavasti jälkeen opinnoissa. Lisäksi menetin vähitellen, pikkuhiljaa kaikki kaverini/ystäväni, jotka olin osan tuntenut jo päiväkodista lähtien. Näihin aikoihin minusta tuntui, etten kykene selviytymään elämässä enää eteenpäin, masennuin erittäin pahasti ja aloin miettimään jopa elämäni päättämistä. Tätä kauheutta kesti useiden vuosien ajan, ja tämä kaikki oli myös erittäin surullista & kamalaa vanhemmilleni & muulle perheelleni. Siinä oli kyllä kaikilla kestämistä toden teolla. Kokemuksesta tiedän siis kyllä sanoa, että huostaanottoa ei todellakaan tehdä aina syystä. Se on hirveää ja epäoikeuden mukaista, mutta niin se vain ikävä kyllä on.
- Törkeää "hoitoa"
Lasten psykiatrisessa hoidossa on todella paljon pielessä. Järjettömiä, kohtuuttoman pitkiä hoitojaksoja, jopa vuosien mittaisia, joista ei ole mitään hyötyä. Jos vanhemmat protestoivat tästä ja haluaisivat siirtää lapsen hoidon muualle, viimeistään siinä vaiheessa uhataan huostaanotolla.
Kun Päivi Lipponen otti asian esille eduskunnassa, ministeri Risikko vastasi kaarrellen "Psykiatriseen hoitoon kuuluu joskus myös huostaanotto."
Mitä kaksinaamaista tekopyhyyttä! Niin varmasti kuuluu, jos kotiolot ovat sairastuttaneet lapsen tai vanhemmat vastustavat hoitoa. Mutta missään muussa tapauksessa se ei missään tapauksessa saa kuulua olennaisena osana hoitoon tai sitten "hoidossa" on todella paljon jotain pielessä.
Huostaanoton vaikutukset ovat hirveitä koko suvulle kunnollisia ja hyviä isovanhempia myöten, puhumattakaan lapsen omasta perheestä. Mutta koska Suomessa ei edes lapsen kärsimyksistä välitetä kun niiden aiheuttajana on yhteiskunta, niin lähiaikuisten traumoista on turha tässä yhteydessä edes puhua. - 28 x....
Voi herrijee miten hieno ja upea, asiallinen ja kaiket ylistyssanat herättävä keskustelu!!!
Kerrankin sohaistiin asiaan joka on arka kaikille osapuolille mutta kaikki ongelmat ovat olleet peitossa.
Todellakin hienoa että nyt löytyi asiallisia mielipiteitä.
Hm.. omakin lehmä ojassa. - JonesHenry
Viimeisenä komenttinani tähän ketjuun haluaisin lisätä, että mielestäni Suomalaisten huostaanotettujen traumoja on merkittävästi liioiteltu. Kaikissa laitos ja perhekodeissa ei lapsia kuitenkaan hyväksikäytetä. Suomalaisella nuorella aikuisella on myös tämän lisäksi mahdollisuus sopeutua yhteiskuntaan yä suunnilleen 18-28 vuoden ikäisenä. Hänelle annetaan ns "toinen mahdollisuus" palata juurilleen ja omaan kotiinsa. Kansainvälinen adoptiolapsi ei IKINÄ saa tätä mahdollisuutta! Hänestä ei IKINÄ tule Suomalaista, eivätkä maahanmuuttajat häntä omaan yhteisöönsä huoli, koska hän ei tunne yhteisön tapoja ja kieliä!
Silti, pohjimmiltaan kyse on sosiaalisista kokeiluista.
Kun värillinen lapsi riistetään juuriltaan ja tuodaan valkoiseen perheeseen lemmikiksi, on lopputulos varsin ennustettavissa. Siihen ei tosiasiassa tarvita mitään kristallipalloa tai yliluonnollista ennustuskykyä.
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html
Myöskään valkoisen Suomalaisen lapsen suhteen ei todellakaan tarvita mitään kristallipalloa toteatamaan, että huostaanottokierre aloittaa usein syrjäytymisvaaran, myös tämän Suomalaisen(huostaanotetun) omille lapsille!
http://www.kaleva.fi/uutiset/nuorten-huostaanotot-lisaantyneet/875481
Ja sitten ihmetellään, kun työkyvyttömyyseläkkeet ovat räjähtämässä käsiin!
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/03/28/masennus-ajoi-ennatysmaaran-nuoria-elakkeelle/20114333/139- JonesHenry
Miksi näitä SAIRAITA kokeiluja siis suoritetaan?
On vaikea sanoa. Oma veikkaukseni kuitenkin on tämä;
Asiaan vaikuttavat sekä tuloluokka että sukupolviero. Veteraanit taistelivat sodat ja jälleenrakensivat Suomen, mutta heidän lapsensa "Baby boomerit" Suomessa hyvin pitkälle loivat nykyisen byrokraattisen "hyvinvointiyhteiskunta" järjestelmän, jota heidän lapsensa ovat taas puolestaan sekä jatkaneet että laajentaneet. Järjestelmä palvelee vauraita ja niitä, joilla on suhteita. Se myös kanavoi rahaa näiden ihmisten eläke ja muihin etuuksiin.
Kansainvälisessä lapsikaupassakin on loppujenlopuksi kyse siitä, että ne joilla on suhteita ja valtaa, käyvät ostamassa itselleen eksootisia lemmikkejä Afrikasta ja Aasiasta. Kaikki soraäänet koskien tätä toimintaa tehokkaasti vaiennetaan mediassa, jota boomerit ja heidän juppilapsensa käytännössä tyystin kontrolloivat.
Kyse on vallasta ja vallankäytöstä. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on käytännössä parasiittinen syöppö, joka tarjoaa noin 23% arvonlisäveroillaan ja muilla järjettömyyksiillään työtä tälle valitulle ja hyvin verkostoituneelle kansanosalle.
Paremmin en sitä juuri voi kuvata.
Mitä sitten tapahtuu tälle "hyvinvointiyhteiskunnalle" kun Boomerit ja heidän lapsensa eläköityvät?
Käytännössä se on jo hajoamassa. Boomeri Lipponen meni jo myymään Suomen valuutaan Eurostoliiton Juutalaisille pankiirimafialle noin 10-vuotta sen jälkeen kun "en devalvoi" Iiro Viinanen oli tuhonnut markan. Boomerit ovat vieneet Suomesta pois ja myyneet valtavan määrän pääomaa, osaamista, tietotaioa ja työpaikkoja. Elcotech on yksi hyvä esimerkki, mutta Nokia seuraa pian perässä.
Pohjimmiltaan kyse on yhdestä itsekkäästä sukupolvesta, joka on hautaamassa alleen koko muun yhteiskunnan. Heidän lapsensa seuraavat perässä, koska eivät tosiasiassa ole mitään muuta omilta vanhemmiltaan oppineet. Koko Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on tosiasiassa luotu palvelemaan nimen omaan HEIDÄN tarpeitaan!
Tämä yhdistettynä nykyiseen talouslamaan, sotien aiheuttamaan inflaatioon, automaatioon, maahanmuuttoon ja työpaikkojen ja osaamisen siirtämiseen pois maasta voi aikaansada syviä levottomuuksia ja lopulta jonkinlaisen vaarallisen "ketjureaktion" On vaikea sanoa, mitä oikein tulee tapahtumaan tämän kaiken seurauksena. - Avoin adoptio
JonesHenry kirjoitti:
Miksi näitä SAIRAITA kokeiluja siis suoritetaan?
On vaikea sanoa. Oma veikkaukseni kuitenkin on tämä;
Asiaan vaikuttavat sekä tuloluokka että sukupolviero. Veteraanit taistelivat sodat ja jälleenrakensivat Suomen, mutta heidän lapsensa "Baby boomerit" Suomessa hyvin pitkälle loivat nykyisen byrokraattisen "hyvinvointiyhteiskunta" järjestelmän, jota heidän lapsensa ovat taas puolestaan sekä jatkaneet että laajentaneet. Järjestelmä palvelee vauraita ja niitä, joilla on suhteita. Se myös kanavoi rahaa näiden ihmisten eläke ja muihin etuuksiin.
Kansainvälisessä lapsikaupassakin on loppujenlopuksi kyse siitä, että ne joilla on suhteita ja valtaa, käyvät ostamassa itselleen eksootisia lemmikkejä Afrikasta ja Aasiasta. Kaikki soraäänet koskien tätä toimintaa tehokkaasti vaiennetaan mediassa, jota boomerit ja heidän juppilapsensa käytännössä tyystin kontrolloivat.
Kyse on vallasta ja vallankäytöstä. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on käytännössä parasiittinen syöppö, joka tarjoaa noin 23% arvonlisäveroillaan ja muilla järjettömyyksiillään työtä tälle valitulle ja hyvin verkostoituneelle kansanosalle.
Paremmin en sitä juuri voi kuvata.
Mitä sitten tapahtuu tälle "hyvinvointiyhteiskunnalle" kun Boomerit ja heidän lapsensa eläköityvät?
Käytännössä se on jo hajoamassa. Boomeri Lipponen meni jo myymään Suomen valuutaan Eurostoliiton Juutalaisille pankiirimafialle noin 10-vuotta sen jälkeen kun "en devalvoi" Iiro Viinanen oli tuhonnut markan. Boomerit ovat vieneet Suomesta pois ja myyneet valtavan määrän pääomaa, osaamista, tietotaioa ja työpaikkoja. Elcotech on yksi hyvä esimerkki, mutta Nokia seuraa pian perässä.
Pohjimmiltaan kyse on yhdestä itsekkäästä sukupolvesta, joka on hautaamassa alleen koko muun yhteiskunnan. Heidän lapsensa seuraavat perässä, koska eivät tosiasiassa ole mitään muuta omilta vanhemmiltaan oppineet. Koko Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on tosiasiassa luotu palvelemaan nimen omaan HEIDÄN tarpeitaan!
Tämä yhdistettynä nykyiseen talouslamaan, sotien aiheuttamaan inflaatioon, automaatioon, maahanmuuttoon ja työpaikkojen ja osaamisen siirtämiseen pois maasta voi aikaansada syviä levottomuuksia ja lopulta jonkinlaisen vaarallisen "ketjureaktion" On vaikea sanoa, mitä oikein tulee tapahtumaan tämän kaiken seurauksena.JonesHenry, yhteiskunnallinen analyysisi on ehkä hiukan pielessä.
Mutta siinä tulet olleeksi oikeassa, että lasten adoptio liittyy huostaanottoihin. Lastensuojeluun ollaan tuomassa AVOINTA ADOPTIOTA, jonka avulla aletaan siirtää jo hiukan vanhempia lapsia pois "huonoista" kodeistaan paremmille keskiluokkaisille vanhemmille. Pelastaa Lapset ry on ollut kovasti ajamassa avointa adoptiota. Kohta lapsia ei pelkästään huostaanoteta ja sijoiteta kaikenkarvaisiin laitoksiin, vaan he päätyvät adoptiolapsiksi.
Avoimeen adoptioon liittynee käynnissä oleva lastensuojelun edunvalvojien toiminnan lisääminen suomalaisissa kunnissa, joka on myös Pelastakaa Lapset ry:n kärkihankkeita. Se on tavallaan aika törkeä projekti, jota Pelastakaa Lapset on pyörittänyt julkisin varoin jo kohta seitsemän (7) vuotta. Huostaanotetuille lapsille aletaan määrätä edunvalvoja, jonka avulla suljetaan vanhempien suut.
Kovaa on näiden epämääräisten sosiaalirouvien peli. - syyllisyys
JonesHenry kirjoitti:
Miksi näitä SAIRAITA kokeiluja siis suoritetaan?
On vaikea sanoa. Oma veikkaukseni kuitenkin on tämä;
Asiaan vaikuttavat sekä tuloluokka että sukupolviero. Veteraanit taistelivat sodat ja jälleenrakensivat Suomen, mutta heidän lapsensa "Baby boomerit" Suomessa hyvin pitkälle loivat nykyisen byrokraattisen "hyvinvointiyhteiskunta" järjestelmän, jota heidän lapsensa ovat taas puolestaan sekä jatkaneet että laajentaneet. Järjestelmä palvelee vauraita ja niitä, joilla on suhteita. Se myös kanavoi rahaa näiden ihmisten eläke ja muihin etuuksiin.
Kansainvälisessä lapsikaupassakin on loppujenlopuksi kyse siitä, että ne joilla on suhteita ja valtaa, käyvät ostamassa itselleen eksootisia lemmikkejä Afrikasta ja Aasiasta. Kaikki soraäänet koskien tätä toimintaa tehokkaasti vaiennetaan mediassa, jota boomerit ja heidän juppilapsensa käytännössä tyystin kontrolloivat.
Kyse on vallasta ja vallankäytöstä. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on käytännössä parasiittinen syöppö, joka tarjoaa noin 23% arvonlisäveroillaan ja muilla järjettömyyksiillään työtä tälle valitulle ja hyvin verkostoituneelle kansanosalle.
Paremmin en sitä juuri voi kuvata.
Mitä sitten tapahtuu tälle "hyvinvointiyhteiskunnalle" kun Boomerit ja heidän lapsensa eläköityvät?
Käytännössä se on jo hajoamassa. Boomeri Lipponen meni jo myymään Suomen valuutaan Eurostoliiton Juutalaisille pankiirimafialle noin 10-vuotta sen jälkeen kun "en devalvoi" Iiro Viinanen oli tuhonnut markan. Boomerit ovat vieneet Suomesta pois ja myyneet valtavan määrän pääomaa, osaamista, tietotaioa ja työpaikkoja. Elcotech on yksi hyvä esimerkki, mutta Nokia seuraa pian perässä.
Pohjimmiltaan kyse on yhdestä itsekkäästä sukupolvesta, joka on hautaamassa alleen koko muun yhteiskunnan. Heidän lapsensa seuraavat perässä, koska eivät tosiasiassa ole mitään muuta omilta vanhemmiltaan oppineet. Koko Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" on tosiasiassa luotu palvelemaan nimen omaan HEIDÄN tarpeitaan!
Tämä yhdistettynä nykyiseen talouslamaan, sotien aiheuttamaan inflaatioon, automaatioon, maahanmuuttoon ja työpaikkojen ja osaamisen siirtämiseen pois maasta voi aikaansada syviä levottomuuksia ja lopulta jonkinlaisen vaarallisen "ketjureaktion" On vaikea sanoa, mitä oikein tulee tapahtumaan tämän kaiken seurauksena.Tarkoitus on kuitenkin pitää hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä tulevillekin sukupolville tai ainakin niin ajattelee aivan tavallinen suomalainen.
Mitä jossain ylemmällä- tai sivuportaalla ajatellaan, sitä en tiedä.
Aivan tavallinen lapseton suomalainen haluaa kauheasti lasta ja yrittää saada lapsen adoption avulla, jos ei voi muuten saada.
On harvinaista, ettei ihminen aikuistuttuaan ala kaivata lasta.
Tavallisella lapsettomuudesta kärsivällä ihmisellä ei ole tarkoitus tehdä lapsikauppaa tai ottaa lemmikkejä, vaan saada lapsi.
Mitä sitten adoptioportaassa tai rikkaissa piiressä tehdään, sitä en tiedä.
Suurin osa on näitä tavallisia ihmisiä. Eikä heillä ole paha mielessä.
Suuret ikäluokat ovat itse syyttömiä syntymäänsä, heitä ei kohdeltu lapsina hyvin, koska heitä oli liikaa ja maa oli köyhä. Orpokodit ja lastenkodit pullisteli lapsia. Monet heistä joutuivat adoptioon. Koulut pullisteli lapsia, työ- ja opiskeupaikkoja ei ollut riittävästi suurelle teini-ikäpolvelle. Myöhenmmin ei asuntojakaan ollut riittävästi. Täydellä hinnalla maksetut kiireessä rakennetut elementtitalot hajoaa kesken.
Tavallinen suurten ikäluokkien ihminen on edelleen köyhä.
- Rakas.
Sinulle kultaseni.
Olen tyytyväinen että olet saanut asiasi noin hyvin mallilleen. Saat hyviä arvosanoja koulusta ja pystyt keskittymään noin hyvin.
Vaikka olenkin sanonut ja kirjoittanut satoja kertoja kuinka pahoillani olen että mun asiat oli silloin niin huonosti kun olivat niin taas mä sanon, anna anteeksi.
Kultaseni, olet ajatuksissani joka päivä. Nytkin.
Olen oppinut elämään sen ajatuksen kanssa että sinulla on toinen perhe joka sinua rakastaa kuin omaa lastaan, olethan ollut siellä jo 15 vuotta.
Laita kätesi siihen ruutua vasten niin kosketaan toisiamme..
Lapseni, kaipaan halaustasi ja hymyäsi, iloisuuttasi ja remakkaa nauruasi, älä koskaan lopeta nauramasta!
Rakastan sinua.
Isä.- Naisten väkivaltaa
Lastensuojelun kulttuuri on pahimmillaan pelkkää tympeää ja kaksinaismoralistista naisten väkivaltakulttuuria. Toimijat uskovat kaikkien muiden pahamaineisten lahkojen ja fanaatikkojen tavoin toimivansa hyvän asialla ja sillä he myös oikeuttavat väkivaltaiset toimintatapansa. Lapsen edulla oikeutetaan todistamattomat juorut, tekaistut insestisyytökset ja panettelu, jonka varjolla voi huostata lapset ja kyttäys, jota myös perhetyöksi kutsutaan.
Lastensuojelusta on tullut yhä räikeämmin ja laajemmin pelkkää pakolla ja pelolla hallitsemista. Mutta tätä ei tietystikään ole lupa sanoa ääneen.
" Naiset eivät ole avuttomia ja viattomia väkivallan uhreja, vaan aivan yhtä väkivaltaisia kuin miehetkin - eri tavalla.
Naiset ovat täsmälleen yhtä aggressiivisia ja väkivaltaisia kuin miehetkin. Siinä, missä miesten aggressio ja väkivalta on suoraa, naiset käyttävät hyväkseen epäsuoraa väkivaltaa - juonittelua, henkistä väkivaltaa, selkäänpuukotusta, institutionaalista väkivaltaa ja proksittamista. Naiset eivät ole sorrettu sukupuoli vaan etuoikeutettu. Kun joku täällä nillittää siitä, kuinka sorretussa ja alistetussa asemassa ruukinmatruunakin olisi ilman feministejä ja heidän aikaansaannoksiaan, niin ruukinmatruunalla on tapana todeta eikö äitisi opettanut sinulle epäsuoraa vallankäyttöä? Myrkky on perinteinen naisen ase, sanotaan, mutta myrkkyä voi kylvää muutoinkin kuin kemiallisesti, ja naisilla ei ole mitään estoja mihinkään väkivaltaan toisiaan kohtaan. Juonittelu, juoruilu, valheelliset syytökset, väärät todistajalausunnot ja väärät valat ovat nimenomaan naisten keino saada asiansa läpi keinolla millä hyvänsä. Yhteiskunnassamme vallitsee kaksoisstandardi - naisten hyväksi - tässä asiassa, ja miehen lynkkaamiseen riittää pelkkä epäilys. Arvatkaapa, miksi yksikään pelkistä naisista koostuva venekunta ei ole ikinä purjehtinut maailman ympäri?
http://takkirauta.blogspot.com/"
- Montako kymmentä vuo
Joskus kymmenien vuosien päästä saadaan varmaan tutkimus siitäkin, mitä lastensuojelun paljon valheellisesti mainostettu "apu" todellisuudessa sai perheissä aikaan, vaikka sitä olisi annettu ilman huostaanottoakin.
On paljon kirjoitettu siitä, miten kuntien säästötalkoissa lakisääteiset tuet on vaihdettu lumeapuun eli lastensuojelun perhetyöhön, joka käytännössä tarkoittaa pelkkää pakkokeskustelua henkilön kanssa, joka ei edes ole sosiaalityöntekijä. No, eiväthän tutkimuksen mukaan kaikki sossutkaan ole sitä, mutta perhetyöntekijät ovat sitä kaikkein vähiten.
Tällainen piina saattaa kestää vuosia, se sisältää eri asteista urkintaa ja painostusta perheen asioista, yleensä kaiken yllä leijuu ihan suusanallisesti sanottu uhka huostaanotosta, jos perhetyöntekijän mielivaltaan ei alistuta. Kyseinen henkilö raportoi havainnoistaan kirjallisesti sosiaalitoimeen, eikä kirjausten oikeellisuutta tarkisteta sosiaalitoimiston taholta mitenkään, mutta sen sijaan niiden perusteella toimitaan.
Alussa toivomani tutkimustulos tulee aikanaan paljastamaan henkisen väkivallankäytön vaikutukset perheessä, joita jo nyt on havaittavissa erilaisena kaikkien perheenjäsenten oirehtimisena aina vanhemman eläköitymiseen asti.
Toinen vaiettu ja salassapidetty asia ovat varsinaisen huostaanoton seurauksena tapahtuneet nuorten itsemurhat. Vanhempien lisääntyneet kuolemantapaukset liittyvät tilanteisiin, joissa heidät on täysin eristetty huostaanotetusta lapsestaan, eikä kotiuttamisesta anneta mitään toivoa, lapsi on voitu jo alun alkaen luvata "lopulliseen" sijoitukseen. - Ministeriadoptiot.
Vaikuttavatko ministereiden adpotoinnit mahdollisesti heidänajattelju tapaansa suhtautua lastensujeluasoihin ja adoptointiin.?
Pari vaikuttavaa henkilöä ovat myös hankkinet lapsen kyseenalaisin keinoin.
Adoptiolapsista kerrotaan tässä jutussa, jossa ovat Homlund ,Linden ja Risikko.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Ministeri odottanut vuosia adoptiovauvaa/art-1288336399276.html
---- - itkevä äiti
itseltäni on kaikki 3 lasta huostaanotettu.2 vanhempaa n.10v sitten ja nuorin on puolitoista vuotias ja sekin vietiin minulta eikä kukaan puollustanut minua kun vanhempani ovat kuolleet,vanhempien lasten tapaamiset alkoivat harventua,äidin elossa ollessa he kävivät mummolassa ja kaikki tapaamiset ja muut pyöri paremmin.puolitoista vuotta sitten sain lapsen joka vietiin suoraan laitokselta sijaisperheeseen ja 9kk sosku yritti huostaanottoa mitättömin perustein ja aina tuli päätös että olen tytön huoltaja.sitten sanoin soskulle että minähän saan hakea lapseni kotiin koska olen huoltaja niin sosku teki kiireellisen sijoituksen eli huostaanoton etten voi hakea lasta.9kk tappelun jälkeen annoin periksi enkä mennyt enää huostaanotto palaveriin ja sitten se meni läpi ja nyt näen pienintäni 5 kertaa vuodessa.nuorena hölmöilin ja paljon,ne huostaanotot ymmärrän.kävin vankilassa ja olin päihdeongelmainen,nyt olen ollut hoidossa pitkään ja vankilassa en aikoihin mutta vanhat asiat painoivat ja kunta teki kiristämällä turhan huostaanoton.viimeisen rikoksen tein paljon ennen raskauttani ja sosku sanoi minulle että vaikka en nyt ole ollut vankilassa niin kenellä normaalilla äidillä on ehdonalaista?ja kun olin synnytyksestä väsynyt niin olin kuulemma huumeissaan vaikka huumepissa oli ja on puhdas...pitkä juttu ja olen tosi masentunut ja rikki:( vanhemmille lapsille soitan ja näen,heihin hyvät välit ja heillä hyvä perhe mutten nuorinta edes tunne ja hän on MINUN LAPSI JOTA IKÄVÖIN JA RAKASTAN!!mutta syitä tulee aina vain lisää miksen voi hakea huoltajuutta.voin kuulemma vielä repsahtaa,minulla ei ole vara ostaa lapselle kaikkea niinkuin sijaisperheellä on paljon rahaa jne....kyllä soskut osaavat olla kieroja!
- Missä mättää?
Tapaus K & T.
Joku kirjoitti tästä tapauksesta, muistaakseni äidiltä otettiin vauva huostaan synnytyslaitoksella ja Suomi sai EIT:ltä tuomion.
Perheen Suojelun toiminnanjohtaja Anu Suomela kirjoitti yleisönosastokirjoituksen Hesariin 18.5.2000.
Linkissä löytyy useampia kannaottoja.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/HsYoKjaT18052000.html
--- - tarkennuksia
Edellä mainitussa tapauksessa EIT:n Suomelle langettama tuomio tuli nimenomaan sillä perusteella, että on julmaa viedä lapsi synnytyslaitokselta, jolloin mitään vanhempi-lapsi -suhdetta ei ole vielä päässyt edes syntymään. Virheetöntä vanhempaa ei ole olemassakaan ja joka vanhemmalle on annettava mahdollisuus myös korjata entiset virheensä. Ja olihan tuossa edellisen kertomassa tapauksessakin jo jopa näyttöä elämän suunnanmuutoksesta, mutta sossulle se ei kelvannut, vaan piti väittää mustaa valkoiseksi eli puhtaatkin näytteet todistivat muka sossulle huumeiden käytöstä.
Tuossa on hyvä esimerkki siitä, että jos huostaanotot käsiteltäisiin käräjäoikeudessa, niin sossujen huostahakemus ei olisi mennyt läpi. Siellä kaikki perustuu näyttöön ja todisteisiin, mutta ne eivät ole käytössä hallinto-oikeudessa, sinne riittää pelkkä sossun väite ja mielipide asiasta.
Ja mitenkäs viime lakiuudistuksen jälkeen käyttöön otetun asiantuntijatyöryhmät työskentelevät, niiden tuloa kun niin kovasti palvottiin ja hehkutettiin? Hah, joku asiantuntijatyöryhmän jäsenistä kirjoittaa huostaanottoa puoltavan hakemuksen sossun kirjausten perusteella ilman, että kertaakaan tapaisi edes perhettä.
Kyllä viranomaiset saavat valehdella huostaanottoja tarkkaan harkituiksi ja lakiin perustuviksi, mutta sitä ne eivät ole. Lakikin on niin torso, että paljon kuulutettu lapsen etu voi olla ihan mitä milloinkin, riippuu tilanteesta ja kunnan käytössä olevista resursseista. Mutta eivät resurssitkaan aina ratkaise, koska huostaanotto on aina loppupeleissä kalliimpi vaihtoehto kuin lakien noudattaminen olisi ollut.
Sossun mahdollisuudesta luulotteluihin ja kuvitteluihin ovat loistavia esimerkkejä lehdissä kerrotut muutamat jutut, esim. Dragsfjärdin ja Naantalin tapaukset. Edellä mainitussa sossujen hullu huostasuunnitelma kariutui kun asia tuli julkisuuteen, jälkimmäisessä tapauksessa Turun hallinto-oikeus teki ihmeen ja purki huostaanoton. Se on sitten kokonaan eri juttu, miksi oikeus kerrankin huomioi vanhemman hankkimat vesitiiviit todisteet, niin ei yhleensä tapahdu. Tärkein syy saattoi olla ikävä suomalais-venäläisen pojan tapaus, joka saattoi Turun hallinto-oikeuden alueella asuvat sossut aika merkilliseen valoon kansalaisten silmissä. Oikeus tarvitsi siis kasvojen pesua itselleen, siksi Naantalin tapauksesta uutisoitiin lehdissä, että ihmisillä säilyisi luottamus huostaanottojen valheelliseen oikeuteen.
Kas, kun lapsiasiavaltuutettu yrittää tehdä sentään jotain palkkansa eteen kun huomautti muutama päivä sitten, että hallinto-oikeudet eivät ole oikea paikka huostaanottopäätösten tekoon. Ei ole, mutta ei kyllä ole hänen ehdottamansa paluu entisenlaiseen maallikkoraatiinkaan, jos hänen tarkoituksensa oikein ymmärsin. Oikea paikka olisi varmaan käräjäoikeus, ei perheillä ole muuten mitään mahdollisuutta saada edes pientä oikeutta lapsilleen. Ja HUOM! vanhempien oikeuksistahan ei näiden asioiden yhteydessä ole lupa puhuakaan, eikä nitä ole ollut enää vuosiin olemassakaan. Vastaväitteet ovat sijaishuollon piirissä kiertäviä vanhoja legendoja, joilla ei ole pohjaa enää nykytodellisuudessa.- jjkkllmmkk
Synnytyspöydältä vieminen on julminta ja sitä paitsi vaarantaa lapsen terveyden.PISTE.
- Vaihtoehtoja yksi??
No mikä on vaihtoehto. On lukemattomia vauvoja joita ei syötetä eikä vaippoja vaihdeta, koska vanhemmat ryyppäävät ja ovat poissa tästä maailmasta. Eivät ole lasta varten.
Lapsen tie edes nuoreksi on pitkä ja hän tarvitsee vanhempaa joka voi häntä ohjata, tukea ja ravita.
Mitä itse tekisit, jos lapsi olisi heitteillä ja olisit työsi puolesta vastuullinen?- Vaihtoehtoja yhdelle
Lapsellisen kysymyksen esitit siinä mielessä, että eikö lastensuojelu ole alunperin perustettukin sellaisia tilanteita varten, että vanhemmat ovat kyvyttömiä huolehtimaan hänestä?
Tässä ketjussa, eikä missään muuallakaan ei ole sanottu, että huostaanottoja ei pitäisi tehdä, vaan täällä vaaditaan lakien noudattamista ja vastustetaan laittomia eli kaikkia peruspalveluja korvaavia huostanottoja. Ei pitäisi olla mitään vaikeutta ymmärtää.
Ja miksi muuten kuvaamastasi tilanteesta tehdyt huostaanotot ovat jatkuvasti vähentyneet? Etkö itse vaivaudu yhtään pohtimaan, mikä tähän vinoumaan on syynä, että lastensuojelu onosin menettänyt alkuperäisen merkityksensä? Miksi sossut valittivat jo vuosia sitten, että heille lykätään perheitä, joiden ongelmat ovat muilla hallinnonaloilla kuin lastensujelussa?
Kyllä systeemiä on voitava arvostella silloin kun sihen on aihetta, EIKÄ SUINKAAN OLE KYSE SIITÄ, että vastustettaisiin LAIN mukaan tehtyjä, aiheellisia huostaanottoja, joiden takia koko lastensuojelu yleensä on olemassa! - Surun murtama
Tietysti, jos huostaanotto on perusteltu, voidaan sitä pitää parhaana ratkaisuna, jos todella on tilanne, että vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta/lapsistaan.
Täällä on kuitenkin tullut esille, että huostaaottoja tehdään täysin aiheetta vailla mitään perusteita. Tuntuu uskomattomalta, että näille aiheettomasti huostaanotetuille lapsille ei löydy puolustajaa virkahenkilöistä, eikä aiheetonta huostaanottoa voi helposti purkaa. Samat henkilöt antavat lausuntoja, kun huostaanottoa yritetään kumota, jotka ovat tuon huostaanoton tehneetkin.
Tuolla jo aiemmin kerroin tuttavaperheemme tarinan, missä lapset otettiin huostaan aiheettomasti aivan tuiki tavalliselta perheeltä, jossa ei pitänyt olla mitään sellaista, joka olisi puoltanut huostaanottoa, ainoastaan perheen äiti sattui sairastumaan syöpään. Huostaanotto on nyt peruttu, lapset kotona, mutta äiti ehti menehtyä tuon kaiken voimia syövän huostaanottohullutuksen aikana.
Mikä on sitten lastenkotien rooli näissä huostaanotettujen lasten tapauksissa, sitä voi vain arvella. Ainakin tuttavaperheemme tapauksessa lapset olivat mustelmilla lastenkodissa ja nuorimman lääkityksiä ei huolehdittu. Lapset eivät omien sanojensa mukaan viihtyneet siellä ja heitä kiusattiin. Mikä sitten totuus, mutta pois he sieltä pääsivät kotiin takaisin.
- Rodun jalostaminen?
RAYkö meillä pyörittää huostaanottorumbaa?
Muistaakseni Sinikka Mönkäre on RAY:n toimitusjohtaja.
Onko hänellä ollut vauvansaantiogelmia, vai onko hän hyvää hyvyttään avustalut kolleegoitaan Risikkoa. Lindeniä. Holmia adoptoimaan lasia kiinasta.
Onko kysymyksessä rodun jalostus?
Suomen kuvalehti 28.11.2010.
28.11.2010 klo 15:00
Luopuisitko lapsesta milloin vain?
Lastensuojelusta voi huoletta sanoa, että se on hoidettu Suomessa huonosti. Lapset ovat usein laitoksissa tai ammatillisissa perhekodeissa - enemmän kuin monissa muissa maissa.
Sosiaalityöntekijät ovat ylikuormitettuja niin, että heidän toimenkuvaansa kuuluu yleensä pakollisten valvontatehtävien pyörittäminen ja hätätilanteisiin reagoiminen. Sijoitusajat venyvät niin, että pienikin lapsi voi joutua odottelemaan sijaisperhettä laitoksessa vuoden päivät väliaikaisessa laitoksessa.
Siksipä olin iloinen, kun kävi ilmi, että Suomessa on vihdoin ryhdytty miettimään avoimen adoption kehittämistä. Se tarkoittaisi adoptiota, jossa lapsia voitaisiin adoptoida niin, että heillä säilyisi kuitenkin yhteys biologisiin vanhempiin.
Idea on hyvä monestakin syystä. Jokaisen pienen lapsen oikeutena pitäisi olla mahdollisuus kasvaa perheessä, jossa hän saa omat sitoutuneet vanhemmat. Laitokset voivat olla erinomaisesti hoidettuja, mutta ne eivät korvaa perhettä varsinkaan pienelle lapselle.
Näitä sijaisperheitä vaan ei kasva puissa. Syykin on ihan selvä.
Käytännössä suuri osa sijoituksista on adoptiota vastaavia: lapset ovat sijaiskodissa aikuistumiseen asti. Mutta samaan aikaan sijaisvanhempien juridinen asema on erittäin heikko. Olen ollut sijaisvanhempana Helsingissä ja totutellut olemaan kaupungille ”palveluntuottaja”, jonka palvelusopimuksen irtisanomisaika on kahdeksan viikkoa ja jolla ei ole oikeutta esimerkiksi lastensa rokotusten hyväksymiseen. Vaatii hurttia huumoria ryhtyä puuhaan, jossa ottaa lapsen kotiinsa perheensä jäseneksi ja on silti valmis periaatteessa milloin tahansa luopumaan lapsesta.
Yhä harvempi on siihen valmis. Helsingissä sijaisvanhempien keski-ikä on jo yli 50 vuotta ja perheitä on vaikea löytää. Nuoremmat sukupolvet eivät enää ryhdy epävarmaan tilanteeseen.
Onkin outoa, että samalla kun sijaisvanhemmilta odotetaan sitoutumista vanhemmuuteen, niin heidän vanhemmuutensa ei sitouduta.
Avoin adoptio tarjoaisi lapsille perheitä laitosten sijaan, sillä se varmasti madaltaisi monen perheen kynnystä ryhtyä lasten vanhemmiksi. Lapsi saisi pysyvän kodin ja turvallisen kasvuympäristön.
Avoimessa adoptiossa on myös se mainio puoli, että lapsella säilyisi yhteys biologisiin vanhempiin. Vanha adoptioajatus, jossa biologisista vanhemmista usein vaiettiin, on älytön. Maailma on siinäkin suhteessa muuttunut. Adoptoidut ja sijoitetut lapset puhuvat avoimesti juuristaan ja biologisista vanhemmistaan. On hyvä, että yhteys heihin säilyy eikä siitä tule salaisuutta.
Avoin adoptio myös ehkä rauhoittaisi lastensuojelun ympärille kehkeytynyttä yritystoimintaa. On vähän hassua, että muuttotappiokunnat yrittävät löytää pääkaupunkiseudun lapsista itselleen tulolähdettä ja kehittävät strategioissaan lastensuojelulaitoksia ja perhekoteja siinä missä muitakin bisnesideoita. On ehkä myös vähän hassua, että alueelle yrittää kansainvälinen yritysketju, joka on tuotteistanut lastensuojelusta siitä toimivan ketjubisneksen.
Ainoa ongelma, joka tuli mieleen, kun luin projektista lisää, oli valmistelun aikataulu. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama avointa adoptiota valmisteleva projekti kestää neljä vuotta.
On selvä, että uudistus on harkittava tarkkaan. Avoimesta adoptiosta ei pidä tehdä keinoa, jolla köyhien lapset tuupataan hyvinvoiville perheille. Mutta että neljä vuotta? Kun maahan saatiin vakautussopimus aikaan kuudessa kuukaudessa. Tai kun vaalirahalaki pistettiin uusiksi yhdessä talvessa.
Mistähän syystä juuri sosiaalipolitiikan uudistukset ovat aina niin mahdottoman hankalia ja vaikeita? Voisivatko projekti ja poliittiset päättäjät pistää vauhtia myös poliittiseen prosessiin eikä vain tyytyä pyörittelemään eri vaihtoehtoja? Perhettä vailla olevia lapsia on Suomessa tuhansia, ja neljä vuotta on todella pitkä aika heidän elämässään.
--- Traumoja huostasta.
Ovatko sijoitukset lapsille turvallisia, eivätkä traumatisoi lapsia ja nuoria?
Ilta Sanomat
Sijaisisälle vankeutta hyväksikäytöstä
Maanantai 11.9.2006 klo 18.36
Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi maanantaina neljäksi vuodeksi vankeuteen miehen, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kahta luonaan asunutta lasta.
Oikeuden mukaan teot olivat erityisen törkeitä, koska mies oli ollut lasten sijaisperhevanhempi.
Rikokset tapahtuivat vuosina 1998-2001. Toinen lapsista oli tapahtumien alkaessa kuusivuotias ja toinen kahdeksanvuotias. Mies käytti lapsia hyväkseen useita kertoja näiden ollessa nukkumassa tai menossa nukkumaan.
Molemmat lapset ovat nyttemmin teini-ikään ehtineitä nuoria. Toinen heistä kertoi tapahtumista oikeudessa yksityiskohtaisesti. Toinen taas on kärsinyt pitkään masennus- ja ahdistusoireista eikä ole pystynyt muistamaan tapahtumia. Hänen osaltaan syytetty kuitenkin tunnusti itse tekonsa.
Vankeustuomion lisäksi käräjäoikeus tuomitsi miehen maksamaan toiselle nuorelle korvauksia kärsimyksestä ja henkisen vamman aiheuttamisesta 70 800 euroa ja toiselle 47 000 euroa.
Käräjäoikeus käsitteli asiaa suljetuin ovin ja määräsi oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi 30 vuodeksi. Oikeus antoi kuitenkin julkisen selosteen tuomion sisällöstä.
STT
-- - Lapsivankila.
Traumoja huostasta. kirjoitti:
Ovatko sijoitukset lapsille turvallisia, eivätkä traumatisoi lapsia ja nuoria?
Ilta Sanomat
Sijaisisälle vankeutta hyväksikäytöstä
Maanantai 11.9.2006 klo 18.36
Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi maanantaina neljäksi vuodeksi vankeuteen miehen, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kahta luonaan asunutta lasta.
Oikeuden mukaan teot olivat erityisen törkeitä, koska mies oli ollut lasten sijaisperhevanhempi.
Rikokset tapahtuivat vuosina 1998-2001. Toinen lapsista oli tapahtumien alkaessa kuusivuotias ja toinen kahdeksanvuotias. Mies käytti lapsia hyväkseen useita kertoja näiden ollessa nukkumassa tai menossa nukkumaan.
Molemmat lapset ovat nyttemmin teini-ikään ehtineitä nuoria. Toinen heistä kertoi tapahtumista oikeudessa yksityiskohtaisesti. Toinen taas on kärsinyt pitkään masennus- ja ahdistusoireista eikä ole pystynyt muistamaan tapahtumia. Hänen osaltaan syytetty kuitenkin tunnusti itse tekonsa.
Vankeustuomion lisäksi käräjäoikeus tuomitsi miehen maksamaan toiselle nuorelle korvauksia kärsimyksestä ja henkisen vamman aiheuttamisesta 70 800 euroa ja toiselle 47 000 euroa.
Käräjäoikeus käsitteli asiaa suljetuin ovin ja määräsi oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi 30 vuodeksi. Oikeus antoi kuitenkin julkisen selosteen tuomion sisällöstä.
STT
--Tämä taitaa jo kuulua kategoriaan Juutalaisvainot. Holokausti. Kristalliyö. Natsismi.Sadismi. Rasismi. Idiotismi?
Siis Helsingin sosiaaliviraston lasten uostaanottokeskus.
Helsingin Sanomat 23.9.2007.
Pihkapuistossa asuvat nuoret kammoksuvat lastensuojelun tiloja.
Vanhat putkan tilat ovat täynnä ahtaita käytäviä ja huonoa ilmaa.
Aamuisin kaverit sanovat, että täällä haisee.
Helsingin sosiaaliviraston alaisuudessa toimiva Pihkapuiston arviointi- ja vastaanottokeskus on ollut viime aikoina julkisuudessa, koska oikeusasiamies pyysi kaksi viikkoa sitten Helsingin kaupungilta selvitystä lastensuojelun tiloista.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pihkapuistossa asuvat nuoret kammoksuvat lastensuojeluntiloja/HS20070923SI1KA01qit
---
- Arvostelukyvyn puute
On meidänkin taloyhtiössä lapsi, joka on vuosia ollut osittain heitteillä aina sen mukaan istuuko äiti uuden miehensä kanssa joka ilta kapakassa vai harvemmin. Heistä on tehty lukemattomia ls-ilmoituksia, sossut ilmoittavat etukäteen tulonsa, käyvät toteamassa, että kaikki on hyvin ja häipyvät. Siis se siitä monien kumartamasta sossujen arvostelukyvystä ihmisten suhteen. He tekevät vääriä päätelmiä ihmisistä ihan samoin kuin kaikki muutkin ihmiset.
Mutta tuo ei suinkaan tarkoita sitä, että aiheettomia huostaanottoja ei tehtäisi. Kun asialle sattuu oikein omaa sairasta valanhaluaan tihkuva akka, niin lapset lähtevät, oli perhe miten hyvä tahansa. Ja näin ei pitäisi olla! Ei tämä nykysysteemi ole lapsen etu kuin aniharvojen lasten kohdalla.- En tajua, en en en
Aina kun puhutaan ls:n epäkohdista, niin paikalle hyökkää aina joku, joka lisää toisten kirjoituksiin sellaista, mitä niissä ei missään tapauksessa ole.
Kun puhutaan laittomista huostaanotoista, niin ei kai se nyt hyvänen aika sentään tarkoita sitä, että vastustetaan LAILLISIN PERUSTEIN tehtyjä huostaanottoja!
Siitä, onko Suomessa laittomia ja turhia huostaanottoja, on niin moneen kertaan todistettu asia, että siitä ei asioita vähänkään seuranneen tarvitse edes kiistellä. Kyllä niitä ikävä kyllä on ja paljon onkin.
Ja ketjun otsikko on muuten huostaanottotraumat, ei jonnin joutava kiistely olemassa olevista tosiasioista. - Mieluummin kuollut
En tajua, en en en kirjoitti:
Aina kun puhutaan ls:n epäkohdista, niin paikalle hyökkää aina joku, joka lisää toisten kirjoituksiin sellaista, mitä niissä ei missään tapauksessa ole.
Kun puhutaan laittomista huostaanotoista, niin ei kai se nyt hyvänen aika sentään tarkoita sitä, että vastustetaan LAILLISIN PERUSTEIN tehtyjä huostaanottoja!
Siitä, onko Suomessa laittomia ja turhia huostaanottoja, on niin moneen kertaan todistettu asia, että siitä ei asioita vähänkään seuranneen tarvitse edes kiistellä. Kyllä niitä ikävä kyllä on ja paljon onkin.
Ja ketjun otsikko on muuten huostaanottotraumat, ei jonnin joutava kiistely olemassa olevista tosiasioista.Oisin tappanut itseni jos sossut ei olisi laskeneet minua kotiin. Minulla on ollut ainahyvä koti ja myöhemmin sossukin sanoi että huostaanottoa ei olisi pitänyt tehdä.Mitä hyötyä sitä on liian myöhään sanoa. kaikki kaveritkin ovat kauhuissaan millainen kokemus minulla on, yhden luokkakaverin perhettä kiusataan koko ajan eikä auteta mitenkään vaikka niillä on vaikeaa ja monta lasta. Toivottavasti aika menee pian et täytän 18 niin ei tarvii enää pelätä että kotoa viedään. Minun koti on paras ja turvallisin ja kaunein paikka mitä tiedän.
- OnneksiSeOnOhi
Itse olen ollut huostaanotettu ja joutunut vaihtamaan paikkaa tiuhaan tahtiin ympäri suomen löysästä kireimpiin lastenkoteihin.Osasta paikoista näen vieläkin kauhu unia ja sitä että minut tullaan hakemaan takaisin neljän seinän sisälle.Todellisuus näiden eri paikkojen seinien sisällä on ihan eri kuin mitä annetaan ymmärtää ja hoitajat käyttävät väkivaltaa myös monessa paikassa mutta kauheimmat kokemukset ehkä olivat suihkussa käynnit kun metrin päässä vieressä hoitaja katsoo tämän koko hetken ja sama juttu pissalla käymisessä, siinä oli kyllä yksityisyys aika kaukana ja aika kylmäksi se luonnetta kasvatti kun muutamat iskut fyysisestikkin joutui ottamaan.Milloin mitäkin jalkaa oveen väliin,nyrkillä kasvoihin,hiuksista repimistä,haukkumista,jne.Ehkä juuri nämä asiat muutivat luonnettani kiltistä väkivaltaiseksi ja välinpitämättömäksi ihmiseksi.
- Paljon korjattavaa
Muistan aina kun 9-vuotiaani kysyi viattomalla lapsen äänellään:
"Miksi minut pitää huostaanottaa kun minulla on hyvä koti ja äiti, joka hoitaa hyvin minut ja kaikki asiat?"
Sossut katselivat kiusaantuneina toisiaan ja pitkin seiniä, eivätkä vastanneet mitään. Se siitä lasten kuulemisesta.
Edellinen kertoi saamistaan lyönneistä, mikä on ihan järkyttävää varsinkin siksi, miten paljon sijaishuoltoa sokeasti kehutaan ja sen autuutta hehkutetaan. Niin minunkin alle 10-vuotiastani pahoinpideltiin ja muutenkin häntä kohdeltin julmasti, ymmärtämättömästi ja välinpitämättömästi.
Pitääkö aiheesta oikein erillinen ketju tehdä, jossa ihmetellään, että jääkö lapsille ja nuorille tuollaisista kokemuksista traumoja vai ei! Hulluksi tämä maa on tullut kun tuollaista asiaa pitää edes kyseenalaistaa!
Lapsi olisi todella sairas, jos väärästä ja laittomasta kohtelusta ei jäisi mitään traumoja, mutta silti on järkyttävää lukea jonkun nuoren sanomana, miten hänestä kasvoi väkivaltainen ja välinpitämätön nuori aikuinen. Tämäkö ihan oikeasti on huostaanottojen ja sijaishuollon tarkoitus?
Molemmista edellisistä kirjoituksista tulee ilmi pelko, jonka huostaanotto heissä herätti; ihan saman näin omin silmin myös omassa lapsessani kotiutumisen jälkeen. Usko ja luottamus olivat hävinneet ja pitkän aikaa katseessa oli vain pelkoa ja ahdistusta. Nyt on vuosien terapia takana ja hänen on tänä päivänä kuin toinen ihminen, mutta silti vielä tänäkin talvena kysyi kun tuli stressitilanne: "Vieläkö minut voidaan pakottaa johonkin hirveään paikkaan, jos en jaksa esim. koulua?"
Jokaisen vastuuntuntoisen aikuisen pitäisi herätä näihin lastensuojelun lieveilmiöihin, koska ne ovat paljon, paljon yleisempiä kuin halutaan uskoakaan. Koko lastensuojelu pitäisi laittaa avoimen tarkastelun ja keskustelun alle, poistaa kaikki poliitikkoja, viranomaisia ja huonojen sijaishuollon paikkojen edustajien valhepropaganda. Eihän heidän edustaan pitäisi olla kyse vaan lasten, mutta nykyisellään lastensuojelu ei kerta kaikkiaan ole toimivaa. - Äiti on vähän väsyny
OLEN IHAN ERI MIELTÄ, että lapsia oteaan huostaan ilman syytä. Päinvastoin. Minun piti taistella vuosi, että sain lapselle apua. Meidän perheessä arki ei toiminut enää, ei millään. Vihdoin sain lapselle nuorisokotipaikan, jossa ammatti-ihmiset pystyivät auttamaan sekopäistä nuorta ja antamaan keinoja minulle vanhempana. Koulunkäynti saatiin toimimaan ja vähitellen välit saatiin kuntoon. Olisimme hukassa ilman tuota jaksoa. Sijoituksissa on aina suunta kotiinpäin. Jos joku väittää ettei saa lasta kotiin vaikka kotona on kaikki kunnossa VALEHTELEE!
- Äiti on vähän väsyne
Ei se ole mikään mielipide, vaan tosiasia.
Voit olla ihan mitä mieltä haluat, mutta sitä tosiasiaa ei sinun eikä muidenkaan mielipide voi poistaa, että laittomia ja turhia huostaanottoja on ja paljon. - Avohuollon sijoitus
"Sijoituksissa on aina suunta kotiinpäin. Jos joku väittää ettei saa lasta kotiin vaikka kotona on kaikki kunnossa VALEHTELEE!"
Herranjestas. Etpä ole lainkaan seurannut tavallisten suomalaisten perheiden puheenvuoroja asiasta.
Sinun lapsellesi on tehty huostaanotto AVOHUOLLON SIJOITUKSENA. Se on totaalisesti toinen asia kuin vastentahtoinen huostaanotto. Ja kuten itse huomasit, kunnan lastensuojelu ei halua toimia yhteistyössä vanhemman kanssa, vaan käyttelee mieluummin mielivaltaa.
Teidänkin perheeennehän oli jäädä ilman apua. Ja silti sinä näet vaivan tulla kiittelemään tänne lastensuojelua - vaikka melkein tosiaan "unohti" teidät!
Sait odottaa apua peräti vuoden! Se on pitkä aika alaikäisen elämässä. - Surun murtama
Tuttavaperheemme kokemuksista viisastuneena voin kertoa, että aiheeton huostaaottoa on erittäin vaikea saada peruttua. Samat virkahenkilöt antavat lausuntoja, jotka ovat olleeet tekemässä päätöksiä huostaanotosta, kun sitten ollaan hakemassa huostaanottoon muutosta. Prosessi on pitkä ja uuvuttava, koska virkahenkilöillä on tämä kaksoisrooli ja arvovaltatappion kokeminen, joten ihan vähällä homma ei onnistu.
Tuttavaperheemme tapaus osoitti ainakin minulle ja muille tuon perheen läheisille, että kuka tahansa perhe voi joutua "lastensuojelun helvettiin" ja lapset voidaan ottaa huostaan. Lapset ja perhe ihmettelee, että missä tämä nyt meni pieleen, kukaan ei voi viheltää peliä poikki, edes lapsiasiavaltuutettu ei voi tehdä omien sanojensa mukaan mitään suoraan konkreettisesti.
Tuttava perheemme lapset olivat useamman vuoden lastenkodissa, jossa he eivät viihtyneet, lapsilla oli mustelmia pahoinpitelyn (?) tai muun väkivallan seurauksena, nuorimman lääkityksestä ei huolehdittu jne. Lasten sijoitus sai kuitenkin jatkua tuossa lastenkodissa, vaikka useammalta taholta tehtiin valituksia asiasta.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että lapset viedään pois vanhemmiltaan kiireesti johonkin toiseen paikkaan lastensuojelun nimissä, jossa heitä mitä ilmeisemmin pahoinpideltiin, ettei heitä saa sieltä pois johonkin parempaan paikkaan, että asiat voidaan tutkia. Huostaanotto on nyt peruttu ja lapset ovat kotona, mutta perheen äiti ehti menehtymään tuon uuvuttavan prosessin aikana.
Itse olen aikoinaan joutunut väärinkäsityksen vuoksi pidätetyksi ja vuorokaudeksi putkaan, se oli minulle melkoinen shokki ja kesti monta vuotta, että jaksoin tapaukselle edes nauraa. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu lapsista, jotka viedään kotoaan ilman mitään syytä lastenkotiin ja pidetään siellä useampi vuosi, eikä kukaan osaa selittää heille, että miksi he ovat siellä lastenkodissa, miksi vanhemmat eivät saa tavata heitä kun vain hyvin valvotusti. Miksi heitä satutetaan fyysisesti (?), miksi oloa helpottavaa lääkitystä ei anneta?? Miksi kukaan ei voi tehdä mitään. Kun viimein pääset kotiin, on äiti jo kuollut, koulussa kiusataan lastenkodin vuoksi, tutut kaverit ovat poissa. - Äiti vaan
NYT SINÄ puhut pas...aa! Lasta ei saa kotiin ilman hyvää asianajaa,oikeudenkäyntiä,jouduimme lähettämään paperit korkeinpaan asti ennenkuin kunta antoi periksi ja TUNNUSTI heidän tehneen virheen.(tarkoittaa rahanahneita)
- Salomonin tuomio?
Turhat huostaanotot. Onko niitä, vai ei?
Mistä tälläinen eipäs-juupas vastakkainasettelu johtuu?
Keskustelun aiheena on Huostaanottotraumat.
Mieleeni tulee psykiatri Martti Paloheimon kirja Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat. Kirjapaja oy 1996.
Olisiko aika julkaista kirja, jonka nimi voisi olla esimerkiksi Yhteiskunnan vammauttamat perheet, lapset ja nuoret.
Tai lainatakseni Salman Rushdin kijan nimeä Sossun ja lastensuojelun Saatanalliset säkeet.
Huostaanottoriidoissa, voitaisiin ottaa käyttöön Salomonin tuomio.
Kaksi naista riiteli lasten huoltajuudesta.
Tuomari ehdotti riidan lopettamiseksi, että noudatettaisiin Salomonin tuomiiota.
Halkaistaan lapsi ja kummatkin äidit saavat lapsesta puolet..
Lapsen biologinen äiti ei halunnut, että hänen synnyttämä lapsi surmataan halkaistaan miekalla, vaan hän luopui vaatimuksesta, jottei hänen lasta surmata.
Voitaisiinko myös huostaanotoissa ottaa käyttöön Salomonin tuomio.
Sossut saisivat puolet ja perhe toisen puolen lapsesta
Netistä löytyy nimihaulla 16.200 aiheseen liittyvää keskustelua ja kommenttia.
Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että kysymyksessä on jonkinlainen eipäs juupas aihe, jossa ovat vastakkain lasten vanhempi/ vanhemmat ja sosiaalityöntekijät.
Selasin hakutuosta ja pomin Vauva lehdessä 29.4.2010 keskustelun.
Otsake. Miksi ihmiset niin sinisilmäisesti luulee, ettei sossut tee turhia huostaanottoja.
Aloittajalta otettiin lapsi huostaan, diagnoosin perusteella.
Oikeus palautti lapset ja sosiaalijohtaja sai varoituksen, eikä käsittääkseni enään toimi sosiaalijohtajana.
Linkki keskusteluun, jossa 101 kommenttia puoleen ja toiseen.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1159992/miksi_ihmiset_niin_sinisilmaisesti_luulee_etta_sossut_ei_tee_turhia_huostaanottoja/sivu/1
--- - Salomonin tuomio?
Löytyisikö ratkaisu ongelmiin, mikäli käyttöön otettaisiin Salomonin tuomio.
Puolet lapsesta sossulle ja puolet perheelle.
Jos lapsi halkaistaan saavat kummatkin osapuolet oman osansa, eivätkä lapset ja buoret joudu kärsimään, eikä kitumaan.
Lainaus.
Runoilija Liisa Sinikka. Salomonin tuomio.
Olen huolestunut siitä, miten monet lapset joutuvat aikuisten riitojen välikappaleeksi
Kaikki tietävät mitä Salomonin tuomio tarkoittaa.
Siinä kaksi naista tuo kuningas Salomonin tuomittavaksi lapsen, jonka kumpikin nainen väittää omakseen.
Kuningas Salomon käskee tuoda miekan ja halkaista lapsen kahtia.
Aiheesta lisää.
http://www.rakkausrunot.fi/runo.php?runid=1638341&runoilijaid=15644
--- - Pokerinaamat.
Salomonin tuomion rinnalle voisi nostaa ilmiön Chutzpah.
Chutzpah Wikipedia.
Chutzpah on jiddsinkielinen käsite, joka tarkoittaa pokerinaamaa, pokkaa, häpeämättömyyttä ja röyhkeyttä.
Täyttyvätkö "lastensuojelussa" ja huostaanotoissa Chutzpah kriteerit?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chutzpah
--- - elämä voittaa
Meidän lapsi sijoitettiin syystä. Ei alkoholiongelmaa, ei huumeita, ei väkivaltaa ym vain minun masennus ja se, että kaikki raha-asiat oli sekaisin ja vuokria ym. rästissä. Lapsi sai kyllä aina ruokaa ja hänet hoidettiin. Lapsi saatiin takaisin 6:kkn jälkeen ja kyllä ensimmäiset 3kk oli aika kamalaa.
Itkettiin ja mieheni yritti itsemurhaa (hän, joka on aina ollut ja on sitä vastaan), mielenterveyteni myöskin meni kokonaan ja erokin meinasi tulla ko. asian ja traumojen takia.
Nyt olen ollut traumojen takia jo vuosia terapiassa ja lääkityksessä. Syytän siitä sijoituksesta vieläkin itseäni. Olin huono ja olen huono vanhempi. Terapiassa yritetään toitottaa, että olisin hyvä,.mutta en ole koska MINUN takia se lapsi sijoitettiin. :(
Kotona menee nyt hyvin, mutta olen eläkkeellä. En luota enää ihmisiin ja tunnen itseni jatkuvasti huonoksi. Perhetyöntekijää emme enää ota, siitä se alamäki alkoikin sijoitukseen koska oloni huononi ptt:n käynneistä ja auttamisen otin niin, että en osaisi itse ja kohta en osannutkaan josta huolestuivat.
Nyt olemme taas lastensuojelun asiakkaita. Lapsella on vain ADHD oireita ja lastensuojelun kautta saamme nyt järkevää palvelua ilman perhetyötä josta kieltäydyin koska sanoin, että siitä ei ole apua vaan oloni vain pahenee.
Meillä on koko perheellä hoitokontaksi ihan eri nimikkeellä kuin lastensuojelu ja lapsensuojelun ihminen ei painosta eikä puske päälle.. ei kyllä ole syytäkään.
Nyt on vuosien jälkeen aika moni asia paremmin. Osaan välillä unohtaakin lastensuojelun asiakkuuden, vaikka alussa se asiakkuuskin oli ihan hirveä. Terapiassa vielä käyn traumojen vuoksi ja huono ihminen tunteen vuoksi, mutta muuten ok.- elämä voittaa
Anteeksi kun ei ollut huostaanotosta vaan sijoituksesta, mutta traumoja sain tästäkin ja kyllä sai lapsikin.
- Lasten etu?
elämä voittaa kirjoitti:
Anteeksi kun ei ollut huostaanotosta vaan sijoituksesta, mutta traumoja sain tästäkin ja kyllä sai lapsikin.
Järkyttävää lukea noita viimeisimpiä lasten kirjoituksia tästä ketjusta.
Kyllä lastensuojelussa ja koko maan systeemissä on paljon korjattavaa, että tuollaisia kirjoituksia tulee lapsilta. - budejetit uusiksi
Tuota näin äkkipäätään voisi ajatella, että teidän tilannetta olisi auttanut taloudellinen tuki. Sijoitus on maksanut karkeasti arvioiden 25 000 euroa, paljonko muutaman kuukauden vuokrarästit. Vanhempien mielentervyden menettäminen ja varainen eläköityminen. Voi s..na että voi olla idioottimaista touhua . Mun puolesta voisi lakkauttaa koko lastensuojelun (yks voi jäädä kuntaan hoitelemaan niitä IHAN OIKEITA TAPAUKSIA) etuuuskäsittelijöille oikeus maksaa vuokrarästeja ja jatkossa vuokranmaksu kunnan kautta (sinne asumistuki yms) jotta ei pääisi uudestaan tulemaan vuorarästitilannetta.
Minun lapset viety väkisin niin, että he traumatisoutuivat. Nyt todetti oikeudessa, että huosta aiheeton. Minä en käytä alkoholia tai huumeita. En pahoinpitele lapsia. Lapsilla on kotona ollut hyvä olla. He haluavat kotiin. Olen isommat lapseni osannut kasvattaa niin, että ovat armeijan käyneitä, yksi opiskelee, toinen työssä ja yksi vielä armeijassa. Nuorimmat yhä huostassa, vaikka huosta ei enää täyty. Ei ole täyttynytkään.
Että ei ainakaan meidän tapauksessa vika löydy kotoa.- Elinkautisvangit
"Lastensuojelu katsoo oikeudekseen sijoittaa lapsia vuosikausiksi vankilaakin pahempiin valvomattomiin laitoksiin. Vaikka olisi saanut elinkautisen, ensikertalainen joutuu viettämään vankilassa vain viisi-kuusi vuotta ja hyväkäytöksinen pääsee aiemmin pois. Lastensuojelun huostaamat lapset sensijaan joutuvat lusimaan laitoksissaan pahimmillaan lähes parikymmentä vuotta vailla mahdollisuutta tuomion purkuun. Erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n juristithan ovat kunnostautuneet huostien pidentämisissä koko lapsuuden mittaisiksi.
Vankilassa saa sentään opiskella, tavata läheisiään ja toimiva valitustie viranomaisten ihmisoikeusloukkaksillekin löytyy- toisin kuin sijaishuollon laitoksissa.
Epäilenpä, että moni lapsi haluaisi mielummin vankilaan- mutta heidän mielipidettäänhän ei tunnetusti kysytä." - selvittelyä tehdään
Tiedän jos kuukaudenkin perätön huosta aiheuttaa lapselle vuosien painajaiset öisin,niin mitä aiheuttaa sitten vuosien huostat lapsille ja vanhemmille.
Vanhemmille saattaa tulla loppuelämän traumoja joiden seurauksena joutuvat jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle.Lapsille se aiheuttaa huonoa opiskelutahtoa jonka seurauksena harva selviää työelämään.
Missään nimessä lapsia ei saisi huostata niin kevyin perustein mitä nyt tehdään hyvistäkin kodeista jossa kaikki on hyvin.
Sitä en tajua jotta monet leimaa huostaanotettujen vanhemmat juopoiksi ja narkkareiksi ilman syytä sillä harvoin juuri noiden juoppojen ja nerkkareiden lapsia edes huostataan.
Meillä ei koskaan ole käytetty viinaa eikä mitään huumeita ja lapsista on tullut mieluisiinsa ammatteihin valmistuneita vaikka olivat valheellisessa huostassa hetken.
Yksi lapsista kokki toinen turvallisuusalan ammattilainen ja kolmas työskentelee lastenkodissa ja turvakodissa eikä varmasti ala kirjaamaan vanhemmista tai lapsista paskaan,niin kuin Suomessa on tapana.
Olen yhteistyössä lasten kanssa päättänyt jotta tuo hetkenkin huostan selvittely viedään loppuun asti vaikka siinä menisi aikaa. - Mietelmä
Lastensuojelussa lapsen ja vanhemman suhteen ainutlaatuisuutta ja rakkautta puolustava biovanhempi on samassa tilanteessa kuin "neitsyyttään vaaliva henkilö bordellissa...Yritys istuu huonosti tunnelmaan, eikä saa kannatusta." (Allan Bloom)
- Asfaltblomman
Tuo oli niin laittamattomasti sanottu, että siihen ei ole paljonkaan lisättävää. koettakaa vaan ihmiset kestää ne elämisen paineet jotenkin. Ja ne lapset siinä mukana vaatimuksineen. Kukaan ei ole täydellinen, ei vanhempi, ei lapsi, ei "sossu ". Jokainen voi elää vain omaa elämäänsä.
- Paljonkohan traumoja
Paljonkohan traumoja tuli sille lapselle, joka joutui olemaan huostaanotettuna vuoden verran perhetyöntekijän valhekirjausten perusteella.
Oikeudenkäynti oli sikäli erikoinen, että hallinto-oikeus KERRANKIN huomioi vanhemman hankkimat todistajat ja todisteet. Siis perhetyöntekijän puheet todistettiin valheiksi monella tapaa oikeudessa.
Tämä koko systeemissä niin pielessä onkin, että lapsi laitetaan kärsimään huostaanotosta joka tapauksessa JA SITTEN VASTA TUTKITAAN, onko siihen aihetta vai ei. Ei arvostettu juristi ole suotta lehdissä kirjoitellut, että hallinto-oikeus ei tuo oikeutta perheille ja on se nyt ihme, että lapsiasiavaltuutettukin on tämän herännyt huomaamaan, vaikka ei paljoa kiinnostusta ole lasten asioihin virassaan osoittanutkaan kaupan karkkihyllyjä lukuunottamatta.- Ammattitaidon puute.
Sossujen traumat.
Ongelmana ovat sossujen omat traumat, uskomukset, olettamukset, luulot, "tutkimukset, tilastot", joita tehtailtiin 70-80-luvulla.
Uusi lastensuojelulaki ja sen tukitseminen meni joillakin tahoilla "yli ymmärryksen".
Akuutti ohjelma 20.1.2009.
Aiheena Uusi lastensuojelulaki kangertelee, joka kertoo omaa karua kieltään, miksi olemme ajautuneet tähän mielettömyyden tilaaan.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2009/200109_d.htm
---
- janitaL
http://www.facebook.com/rikottu.perhe
Perheemme tapauksesta.- Keminmaa sucks
Karmea tapaus teidän perheellänne, Janita!
Pieni kehitysvammainen poika on huostaanotettu siksi, että hän on muka kärsinyt "virikedeprivaatiosta". Huostaanoton on tehnyt Keminmaan kunta, jossa muuten ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysellä on merkittäviä ja jatkuvasti laajenevia lastensuojelubisneksiä.
Ja sitten pojan huostaanoton jälkeen on selvinnyt lääketieteellisissä tutkimuksissa, että lapsihan onkin kehitysvammainen! (Hän on syntynyt ennenaikaisesti.) Eikä mikään mahti saa häntä enää takaisin omaan kotiinsa, omien vanhempiensa ja vanhemman siskonsa luo, vaikka sinne hän kuuluisi.
Törkeää. Tällaisen mielivallan kohteena perheet Suomessa elävät. Suomessa on sellaisia sosiaalivallan edustajia, eturyhmiä, jotka hyötyvät siitä, että perhe-käsite on Suomessa mahdollisimman heikko. Hallintovalta käy sotaa perheinstituutiota vastaan. On julkishallinnon ja koneiston etu, että perhe on yksikkönä heiveröinen.
- painajaistavain?
Minäkin luulin vielä pari vuotta sitten, että tarpeettomia huostaanottoja ei nykyään juuri tapahdu, mutta jouduin itsekin vähältä piti -tapaukseen.
Sain yksin poikavauvan (kuudenteni, mutta väliä vanhempien ja tämän iltatähden välillä 12 v) ja olin luonnollisesti vösynyt, kun hoidin yksin suurta taloutta ja vastasyntynyttä. Tapahtui elämässä siihen syssyyn vielä muutakin todella stressaavaa, ja vaivuin jotenkin epätoivoon, siitä hiljalleen masennukseen - tämä ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kykyyni vastata pienen vauvan tarpeisiin. Kaikki kulminoitui siihen, kun pelkäsin vahingoittaneeni vauvaa (koska väsyneenä ravistelin häntä), ja vein hänet itse lääkäriin. Kerroin asioista totuudellisesti, koska tajusin tuolloin, että tarvitsen apua. Apua tosiaan sainkin!
Kauheissa itsesyytöksissä (ne minulla on edelleen) haukuin itseni sos.hlöiden edessä täydellisesti. He kirjasivat papereihinsa, että äiti itse myöntää olevansa kykenemätön hoitamaan vauvaa. Huostaanottokarnevaali alkoi. Isommista lapsista ei välitetty, mutta poikani oli terve täydellinen vauva, joka varmasti olisi kiintynyt vielä uusiin vanhempiin. Olen edelleen varma, että vauvalleni oli jo vanhemmat katsottuna, niin nopeasti homma alkoi etenemään. Tietysti varakas pariskunta olisi ollut parempi vauvalleni kuin väsynyt yh-äiti.
Seuraavat kolme kuukautta olivat yhtä helvettiä. Sos.hlöt puhuivat koko ajan "auttamisesta". Tivasin heiltä, miksi en saa lastenhoitoapua tai tukea taloudellisiin ongelmiini. Mutta ei, auttaminen oli sitä, että meillä kävi säännöllisesti vieraita kyttäämässä, ja koko ajan joku kirjoitti uusia lausuntoja, jotka edistäisivät poikani huostaanottoa.
Onneksi en antanut periksi, ja nyt (poika täyttää kesällä 2) pahin on (toivottavasti) ohi. Sos. toimi on kostanut minulle eväämällä kaiken tuen, oli kyse tukiperheestä, toimeentulotuesta tai vanhempien lasten harrastusten tukemisesta.
Suomessa sos.työntekijät ovat vallanhimoisia kieroilijoita. Sijaishoito on todella hyvä bisnes (tästä minulla on faktatietoa vaikka kuinka). Pienen terveen vauvan adoptiota haluavia on jonossa, ja ihan varmaan siellä tuttavankauppaa käydään ja/tai lahjuksia otetaan ja annetaan. Lapsibisnes kukoistaa myös Suomessa!- Perhetyöntekijät
"Mutta ei, auttaminen oli sitä, että meillä kävi säännöllisesti vieraita kyttäämässä, ja koko ajan joku kirjoitti uusia lausuntoja, jotka edistäisivät poikani huostaanottoa."
- - - - - - - - -
Noita kotiin saapastelevia kyttääjiä, sosiaalipoliiseja, kutsutaan virallisesti perhetyöntekijöiksi. Sellaista perhetyö on, vaikka sitä markkinoidaan kuin jonkinlaisena "kodinhoitona". Hah, se ei ole lainkaan sellaista! Ja tuo perhetyö on oikeastaan AINUT avohuollon tukitoimi, joka kunnilla on käytössä! Niin järjetöntä tämä lasten"suojelu" on!
Perhetyöntekijät tulevat suomalaisiin koteihin siksi, että saataisiin lapsia huostaanotettua.
Ja tällainen kontrollivalta on Suomessa vain kasvussa, jos näistä asioista ei puhuta ääneen.
Perhetyöntekijällä ja entisaikojen kodinhoitajalla ei ole mitään yhteistä, sanottakoon se jälleen tässä. Niiden eroa ei vain juuri kukaan tajua, itse sosiaalitanttaraisetkin ilmeisesti kuvittelevat että perhetyöntekijä "auttaa" perheessä ja perhettä. Ei auta. Perhetyöntekijällä ei ole lupa oikeasti tehdä mitään, sen tehtävä on vain tarkkailla. Ja kirjata perheestä kaikenlaista epämääräistä, joka näyttää mahtavalta paperilla.
- Juristin sivut.
Johtava lakimies. Juristin nurkkaus.
Tässä linkissä löytyy tietoa, jossa pohditaan toimitaanko lakien jaa setuksien mukaisesti.
Katsoin Juristin nurkkausta vain pinnalliseti, joten en tiedä mitä kaikkea sivulta löytyisi.
Tässä yksi aiheista.
Voiko epäpätevä työntekijä toimia lapsen asoista vastaavana työntekijänä?
http://www.sosiaalitieto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/50207/file/Raty6-7-09.pdf
--- - Lastensuojeluako?
Missä tämänkin ketjun pilkkaajat olivat silloin kun sain laittomalla huostaanotolla tunne-elämältään vammautetun lapsen kotiin? Hän kotiutui nimittäin paljon huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään.
Meillä valvottiin ensimmäiset kuukaudet, koska lapsi pelkäsi mennä nukkumaan, kun nukahti väsymystään, heräsi omaan huutoonsa painajaisunien takia, jotka kaikki liittyivät siihen sijaishuollon paikkaan, jonne hänet pakotettiin.
Lapsi ei uskaltanut leikkiä turvallisessa kotipihassa, koska pelkäsi, että häntä tullaan poliisiautolla hakemaan takaisin huostaan.
Asioilla liikkuessamme hän saattoi äkkiä piiloutua johonkin, koska oli nähnyt miehen, joka muistutti häntä pahoinpidellyttä sijaishoitajaa.
Leikit saman ikäisten kanssa eivät ottaneet sujuakseen, koska lapsi oli koko ajan niin ahdistunut. Hänellä oli esim. pakkoliikkeitä, joita ei ollut ollut koskaan aikaisemmin.
Lapsi oli huostaanottoon asti käynyt omaa lähikouluaan tavallisessa luokassa, mutta huostaanoton aikana arvosanat alkoivat rajusti laskea. Hän kotiutui keväällä, yksityiselle lääkäriasemalle saimme ajan 3 kk:n kuluttua eli syksyllä, ja hän oli vielä silloin niin huono kuntoinen, että lääkäri joutui kirjoittamaan sairaslomaa koulusta useiksi kuukausiksi. Vasta noin puolen vuoden kuluttua kotiutumisesta hän kykeni kouluun, mutta silloinkaan opiskelu ei sujunut tavallisessa luokassa, vaan jouduin anomaan opetusvirastosta paikkaa erityisluokassa.
Yksityisen lääkäriaseman kautta sain hänelle Kelan harkinnanvaraista kuntoutusta muutamaksi vuodeksi. Sen ja kotona olon ansiosta tilanne on nyt aivan toinen. Lapsi on siirtynyt tavalliseen yleisopetukseen takaisin, koulu sujuu hyvin, eikä hän ulkoisesti eroa mitenkään toisista saman ikäisistä. Mutta aikaa kotiutumisesta onkin kulunut jo kuudetta vuotta.
Koko prosessi on ollut meille hirvittävän raskas ja pelkästään koulunkäynti kärsi erityisopetusvuosineen niin paljon, että sekin on teettänyt lapselle paljon ylimääräistä työtä, mutta minun kotona antaman opetuksen tuella hän pysyi mukana yleisopetuksen tahdissa.
Laittomasta huostaanotosta ja sen lapselle aiheuttamista traumoista ovat olleet järkyttyneitä niin sosiaalityöntekijät kuin häntä myöhemmin hoitaneet lääkäritkin, puhumattakaan laajasta tuttavapiiristämme, jotka ovat kaikki nähneet, miten rajusti lapsen vointi romahti huostaanoton seurauksena ja miten kauaskantoiset vaikutukset sillä hänen elämäänsä ovat olleett. Ja en minä voi sitä päältä päin arvioida, miten suuri epäluottamus hänelle jäi tätä yhteiskuntaa kohtaan yleisemminkin. - Virkoja rouville
Turhilla huostaanotoilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan rouville.
Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, perheneuvolapsykologin tai ensikodin vanhemmuudenarvioijia, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen sosiaalialan työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta.
Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien lasku veronmaksajille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen onkin näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika.- Chutzpahia?
Nuorten itsetuhoisuus.
Tästä olisi ehkä hyvä tehdä uusi ketju, kokska obgelma ei suinkaan ole vähäinen -päinvastoin vakava yhteiskunnan tuottama ongelma.
Etsin netistä tietoa nuorten itsestuhoisuudesta, Haulla löytyy runsaasti keskusteluita ja tutkimuksia.
Kuinka moni lapsi, nuori, aikuinen, jotka ovat joutuneet ahdinkoon jostain syystä ovat tehneet itsemurhan, viiltelevät itseään, tai kärsivät masennuksesta, mielenterveysongelmista.
Voiko huostaanotto lisätä itsetuhoisuutta, kun siteet omiin vanhempiin, sukulaisiin, ystäviin kavereihin, kouluun katkaistaan?
Poimin hakutuloksesta Lapsiasiavaltuutetun tiedotteen 5.11.2007.
Lainaus.
Masennuksesta kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat tukea lähiympäristöltään ja palveluista nykyistä enemmän.
Lasten ja nuorten masennuksen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää..
Tuula Uusitalo näkee kehittämisen tarvetta erityisesti kouluisssa, psykiatriassa ja perheiden palveluissa.
Tämä linkki on tiedotteeseen, jossa myös linkki laajempaan Lapsiasiavaltuutetun toimiston 54 sivuiseen julkaisuun.
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/view/1393498
--- - Pohdintaa kaipaan
Chutzpahia? kirjoitti:
Nuorten itsetuhoisuus.
Tästä olisi ehkä hyvä tehdä uusi ketju, kokska obgelma ei suinkaan ole vähäinen -päinvastoin vakava yhteiskunnan tuottama ongelma.
Etsin netistä tietoa nuorten itsestuhoisuudesta, Haulla löytyy runsaasti keskusteluita ja tutkimuksia.
Kuinka moni lapsi, nuori, aikuinen, jotka ovat joutuneet ahdinkoon jostain syystä ovat tehneet itsemurhan, viiltelevät itseään, tai kärsivät masennuksesta, mielenterveysongelmista.
Voiko huostaanotto lisätä itsetuhoisuutta, kun siteet omiin vanhempiin, sukulaisiin, ystäviin kavereihin, kouluun katkaistaan?
Poimin hakutuloksesta Lapsiasiavaltuutetun tiedotteen 5.11.2007.
Lainaus.
Masennuksesta kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat tukea lähiympäristöltään ja palveluista nykyistä enemmän.
Lasten ja nuorten masennuksen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää..
Tuula Uusitalo näkee kehittämisen tarvetta erityisesti kouluisssa, psykiatriassa ja perheiden palveluissa.
Tämä linkki on tiedotteeseen, jossa myös linkki laajempaan Lapsiasiavaltuutetun toimiston 54 sivuiseen julkaisuun.
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/view/1393498
---Nimimerkki "Chutzpahia?" voisi olla nyt varovainen, koska tämä paljon luettu ja kommentoitu keskustelu on pysynyt ihailtavan tiukasti aiheessa eli huostaanottoraumoissa. Ei siis kannatta laajentaa ja levittää ihan vain päivittämisen takia. Jos ei ole sanottavaa itse aiheeseen, kirjoita sanottavasi sellaiseen keskusteluun, jonka teemaan se sopii.
Ja jos sittenkään ei ole sanottavaa, niin voisitko tyytyä ensin _lukemaan_ ja ryhtyä vasta sitten kirjoittamaan?
Tuollaisten irtovirkkeiden ja linkkien heittely ilman omaa pohdintaa ei täytä mielipidekirjoituksen vaatimuksia. Kun oikein tiukkoja ollaan. Sanon tämän siksi, että keskustelu helposti vesittyy ja kuihtuu kokonaan, kun sinne käydään kaatamassa kaikenlaista irtotavaraa.
Kaatopaikka ei ole erikoismyymälä, jonne voi mennä hakemaan juuri sitä aihepiiriä jota sillä hetkellä tarvitsee. - rahat veks
Tuossahan se homma kiteytettynä on. Liäisin vielä, että perheetön ja juureton yksilö on helposti hallittavissa ja siten hyvä hallinnonalamainen ja tulevaisuuden orja.
- Iso huoli.
rahat veks kirjoitti:
Tuossahan se homma kiteytettynä on. Liäisin vielä, että perheetön ja juureton yksilö on helposti hallittavissa ja siten hyvä hallinnonalamainen ja tulevaisuuden orja.
Tämä junamatkalla laadittu suunnitelma on saattanut aiheuttaa tämän päivän ongelmat.
Liiallista huolta vai todellista hätää?
Kodin ulkopuolelle sijoittamisen kuntatason taustatekijät suomalaisissa kunnissa 1998 - 2008.
Heikki Hiilamo & Olavi Kangas.
Eräällä junamatkalla Raisioon vuonna 1997 luotiin malli, jonka ideana oli luoda malli lastensuojelun erkkoyhreistyöhön.
http://www.stakes.fi/yp/2010/5/hiilamo.pdf
--- - SE äiti vaan
Pohdintaa kaipaan kirjoitti:
Nimimerkki "Chutzpahia?" voisi olla nyt varovainen, koska tämä paljon luettu ja kommentoitu keskustelu on pysynyt ihailtavan tiukasti aiheessa eli huostaanottoraumoissa. Ei siis kannatta laajentaa ja levittää ihan vain päivittämisen takia. Jos ei ole sanottavaa itse aiheeseen, kirjoita sanottavasi sellaiseen keskusteluun, jonka teemaan se sopii.
Ja jos sittenkään ei ole sanottavaa, niin voisitko tyytyä ensin _lukemaan_ ja ryhtyä vasta sitten kirjoittamaan?
Tuollaisten irtovirkkeiden ja linkkien heittely ilman omaa pohdintaa ei täytä mielipidekirjoituksen vaatimuksia. Kun oikein tiukkoja ollaan. Sanon tämän siksi, että keskustelu helposti vesittyy ja kuihtuu kokonaan, kun sinne käydään kaatamassa kaikenlaista irtotavaraa.
Kaatopaikka ei ole erikoismyymälä, jonne voi mennä hakemaan juuri sitä aihepiiriä jota sillä hetkellä tarvitsee.On pakko vastata tämän"kaikkitietävän"Pohdintaa kaipaan kirjoitukseen.Minun poikani joka pakolla otettin huostaan(olen muuten voittanut kiistan ja poika kotona nyt)hän muuttui "hyvässä hoitodissa"itsetuhoiseksi,repi ja raastoi itseään niin että hän oli verillä.Nyt syvät ja rumat arvet ympäri kroppaa.KUMMALLISTA asiassa on se ettei lapsi koton krtaakaan ole itseään vahingoittanut!!!!!!!!!!!!!!!!
- Lastensuojeluako?:ll
Ei pilkkaajia silloin näy mailla, eikä halmeilla kun tunne-elämältään vaurioitettu lapsi kotiutuu hirveästä sijaishuollon paikasta vaikkapa laittoman huostaanoton jälkeen. E-hei! Vaikka paikalla olisivatkin, niin luikkisivat karkuun kuin arka koira häntä koipien välissä.
Ei heistä olisi siihen vastuuseen, joka huostaanottovanhemman kontolle jää, eli nostaa lasta jaloilleen sen jälkeen kun hänet on henkisesti pahoinpidelty sairaalakuntoon, fyysistäkään pahoinpitelyä unohtamatta. Tätä aikaansaavat laittomat huostaanotot jo muutamassa kuukaudessa lasten terveydelle, saati sitten, että he joutuvat kaameissa paikoissa olemaan vuosia.
Jos joku perhe onnistuu kokemaan mielestään onnistuneen huostaanoton vanhempien hakemuksesta, niin ei se poista sitä tosi asiaa, että tässä maassa tehdään peruspalveluja muka korvaavia laittomia huostaanottoja niin hirveisiin sijaishuollon paikkoihin, että lapset ovat todella tunne-elämältään vammautuneita enemmän tai vähemmän kun sieltä kotiin pääsevät.
Lasten ja vanhempien oikeusturvassa on jotain todela pahasti pielessä, että tällaista tapahtuu Suomessa vielä tänä päivänä eli vuonna 2011!- Huostarumba.
Helsingin Sanomat 9.2.2008.
Varatuomari Leeni Ikonen.
Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotossa.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäiseen lapsen vapauteen kajoamista.
Artikkelissa ei ollut kommentteja, johtuen ilmeisesti siitä. että lastensuojelulaki muuttui 1.1.2008, eikä huostaanottorumba ei ollut vieä päässyt vauhtiin.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa/HS20080209SI1MP02enj
--- - uyhuja ja faktoja.
Huostarumba. kirjoitti:
Helsingin Sanomat 9.2.2008.
Varatuomari Leeni Ikonen.
Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotossa.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäiseen lapsen vapauteen kajoamista.
Artikkelissa ei ollut kommentteja, johtuen ilmeisesti siitä. että lastensuojelulaki muuttui 1.1.2008, eikä huostaanottorumba ei ollut vieä päässyt vauhtiin.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa/HS20080209SI1MP02enj
---Meidän perhe lehdessä ollut artikkeli.
Kun mikään ei auta, lapsi huostaanotetaan.
Mielivaltaista lastensuojelua?
Sosiaalityöntekijän mielivalta.
Paljon huhuja vähän faktoja
Artikkelissa lisää linkkejä
http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koti/1266/kun_mikaan_ei_enaa_auta_lapsi_huostaanottoon
---. - Kukaan ei valvo.
uyhuja ja faktoja. kirjoitti:
Meidän perhe lehdessä ollut artikkeli.
Kun mikään ei auta, lapsi huostaanotetaan.
Mielivaltaista lastensuojelua?
Sosiaalityöntekijän mielivalta.
Paljon huhuja vähän faktoja
Artikkelissa lisää linkkejä
http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koti/1266/kun_mikaan_ei_enaa_auta_lapsi_huostaanottoon
---.Olen tänään kaivellut "tunkiota" ja otan lähipäivinä yhteyden erääseen toimittajaan, jonka kanssa keskustelin toissapäivänä.
Hänellä on vankka asiantuntemus rikostoimittajana ja on tehnyt useita paljastuksia.
Tämä päivänä otin käsittelyyn erään miespuolisen henkilön "historiikin", joka kirkastui minulle etsimällä netistä tietoja yhdistelmällä eräänhenkilön nimen eri asiayhteyksiin, moni asia kirkastui.
Oli palattava taaksepäin parikymmentä vuotta.
Hänkin kuullu "lastensuojelijoihin". Hänellä on kaksi sijaiskotia, sekä kytköksiä mielenterveyspalveluita tuottavaan yksikköön, jossa lasten ja nuorten psyyke "tarkistetaan ja varmistetaan" jotta hänet on siirrettävä pois "vaarallisesta kotiympäristöstä".
Seurattuani määttyjen poliittisten fanaatikkojen toimintaa, toivoisin, että kissa nostettaisiin vihdoinkin pöydälle, ennekuin he tuhoavat yhden kokonaisen sukupolven ja heidän jälkeläisensä lapset..
Paavo Lipponen käytti aikoinaan ilmaisua "Ssokeat Reetat ja liekehtivät liekinvarret",
Tämä ilmaisu sopii niin änkyräfeministeihin, kuinänkyrä profeministeihinkin, joita molempia tahoja voisi verrata keskitysleirien teurastajaksi.
Jorma Myllärniemi julkaisi toistakymmentä vuotta sitten kirjan, joka käsitteli narsistista persoonallisuushäiriötä.
Kirjan nimi oli Naamiona terve mieli", joka olisi ehkä osuva nimi tämän päivän lastensuojelulle.
Keskisuomalainen12.1.2001 kertoo omaa karua kieltä "lastensuojelusta".
Raiskaus perhekodissa.
Aila Paloniemi kirjoitti (Ksml 9.1.) perhehoidon lisäämisen puolesta. Minusta pitää ensin tutkituttaa perhehoidon taso tarkkaan. Tutkinnan tuloksen pohjalta pitää sitten tehdä lakiin selkeät valvontaohjeet, joita viranomaisten tulee noudattaa. Myös perhehoitajien pakolliset psykologiset testit ja pakollinen koulutus ennen perhehoidon aloittamista tulee ottaa mukaan valittaessa perheitä.
Itse pyysin sosiaalityöntekijältä päästä pois kotoa, koska isäpuoleni joi niin, että koulunkäynti kärsi. Hän myös pahoinpiteli minua. Sosiaalityöntekijät järjestivät minulle sijaiskodin, jossa ulkopuolisista kaikki näytti olevan hyvin. Siis näytti olevan. Jouduin raiskatuksi.
Omassa kodissa asuminen olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Pahoinpitelystä toipuu mutta raiskauksesta ei koskaan.
Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa on tehty tutkimuksia sijaishuollossa olleiden lasten kokemuksista. Ne ovat karua luettavaa väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Suomessakin tapahtuu sijaishuollossa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, myös normiperheissä ja uskonnollisissa piireissä.
Miksi Suomessa ei tutkita sijaishuollossa olleiden lapsien kokemuksia? Maksaako sosiaalitoimi minulle terapian, nyt jo aikuisena?
KUKAAN EI VALVONUT Julkaisemme kirjoituksen poikeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus
--
- Loistava teksti
Juuri yllä kuvattu tilanne on sitä, mikä antaa aihetta suomalaisen lasten"suojelun" arvosteluun. Ei kai nyt hyvänen aika sentään LAILLISENKAAN huostaanoton kohdalla ole kyse siitä, että huostaanotto tehdään sen takia, että lapsi siirretään toiseen saman tasoiseen paikkaan, jossa häntä kaltoinkohdellaan!
Tuollaista tapaahtuu, itse asiassa se on paljon yleisempää kuin ikinä halutaan myöntääkään.
Ja sen lisäksi lapsia siirretään sijaishuollon kaltoinkohdeltavaksi täysin riittämättömin ja laittomin perusteluin. Esim. PERUSTUSLAKI määrittää tämän maan kansalaisten oikeuksia, niihin kuuluu mm. oikeus terveydenhoitoon ja peruskouluopetukseen. Jos yhteiskunta rajoittaa näitä oikeuksia, se on perustuslakia rikkova rikos kansalaista kohtaan, eikä sitä pidä missään tapauksessa käyttää huostaanottoperusteena, kuten nyt on jo vuosia eräissä kunnissa ja sairaanhoitopiireissä tehty.- Lapsiuhrit.
Johannes Remy kirjoittaa blogissaan.
Nykyiset lait ja hallintokäytönnöt mahdollistavat, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- ja väkivaltarikollisten kotiin.
Klikkaa otsaketta ja lue kommentteja.
Kommentoi.
Selaa blogia.
Ota yhteyttä.
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
--- - Noitavainoa?
Lapsiuhrit. kirjoitti:
Johannes Remy kirjoittaa blogissaan.
Nykyiset lait ja hallintokäytönnöt mahdollistavat, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- ja väkivaltarikollisten kotiin.
Klikkaa otsaketta ja lue kommentteja.
Kommentoi.
Selaa blogia.
Ota yhteyttä.
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
---Lastensuojelun mielivalta haulla löytyy netissä joitakin keskusteluita.
Tämä keskustelu löytyy netissä haulla > huostaanotto traumat - Lopeta nalkutus!
Noitavainoa? kirjoitti:
Lastensuojelun mielivalta haulla löytyy netissä joitakin keskusteluita.
Tämä keskustelu löytyy netissä haulla > huostaanotto traumat"Naisjärjestöt perustivat Turvakoteja. Mobiili kriisikekuksia.
Raikaustukikeskuksia kuin jotkut hysteerikot."
Dorka. Lastensuojelun mielettömyyksissä on aina kyse ensisijaisesti naisten sodasta naisia vastaan, sillä isät (miehet) ovat edelleen vanhemmuudessa, kodissa ja perheessä pikku tekijöitä ja vähäpätöisiä apulaisia sosiaalitanttojen mielestä. Tuo naisvihasi ei sovi ollenkaan lastensuojelun kritiikin pohjaksi. Olet täysin väärässä seurassa.
Sovittele naisvihaasi ihan eri ympäristöihin, kuten siihen parisuhteeseesi. Sieltähän kaikki tuo ponnistaa. Ja selvittele sitä parisuhdettasi jossain muualla kuin täällä.
- Ei syitä vaan korjau
Kun on kyse lasten vammauttamisesta, ei tarvitse enää kaivella SYITÄ näihin laittomuuksiin, vaan on ryhdyttävä tosi toimiin eli pikaisiin KORJAUKSIIN:
"Missä tämänkin ketjun pilkkaajat olivat silloin kun sain laittomalla huostaanotolla tunne-elämältään vammautetun lapsen kotiin? Hän kotiutui nimittäin paljon huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään."
Tuon lisäksi lapsen koulu kärsi useiden vuosien ajan, sekä kaikella tunaroinnilla estettiin lapselta OIKEAAN kuntoutukseen pääsy myös useilla vuosilla.
Tälläkin hetkellä Suomessa on lapsia laittomasti huostaanotettuina, pakotettuna heille sopimattomaan psykiatriseen hoitoon, lasten vointi vain huononee ja neurologiseen, siis oikeaan lasta auttavaan kuntoutukseen pääsy estyy. Ei tässä SYIDEN pohtiminen enää auta, koska usein on kyse ala-asteikäisistäkin lapsista, joilla on koko tulevaisuus vielä edessään.
Vanhemmilla on oma vastuunsa, sen he ovat laittomien huostaanottojen tapauksissa hoitaneet.
Mutta myös yhteiskunnalla on vastuunsa, mutta ikävä kyllä lakien noudattaminen sen velvollisuuksien hoidossa on unohtunut.
Ei enää lisää syiden etsimistä, vaan todellisia korjauksia.
Toisessa ketjussa on uutisia tältä keväältä, joissa vaaditaan eduskunnan oikeusasiamiestä myöten, että neurologista kuntoutusta on saatava vihdoin rittävästi jopa Suomeen! - Lapsen arvo?
Keskisuomalainen. Voiko lapsen ikävän hinnotella?
Voiko lapsen koti-ikävän hinnoitella?
A A 00:01
Onko lapsi muutaman sadan euron arvoinen? Voiko lapsia hinnoitella, ja minkä kaavan mukaisesti lapsen laskennallinen arvo määritetään? Vaikuttaako lapselle määritettyyn arvoon terveydelliset, sosiaaliset, sosioekonomiset, kulttuurisidonnaiset, rotuun tai uskontoon liittyvät tekijät? Kuka on laatinut ja laatii standardin siitä, miten lapset hinnoitellaan? Saako tähän pätevyyden yhteiskunnallisessa, humanistisessa vai tilastotieteisiin pohjautuvassa korkeakoulutuksessa? Vai laativatko kansanedustajat tämän arvojärjestelmän?
Kun lievästi kehitysvammainen lapsi joutuu useaksi kuukaudeksi sairaalahoitoon toiselle paikkakunnalle, hänellä ei ole oikeutta tavata vanhempiaan, toisin kuin "terveellä" lapsella olisi. Maahanmuuttajalapsillekin on laadittu perheenyhdistämisohjelma, johon kuluu kymmeniä tuhansia euroja, ja lopulta hänen läheisensä lennätetään ja kotoutetaan Suomeen valtion kustannuksella.
Miltä sinusta äiti, päättäjä, lastensuojeluun pätevyyden antavan korkeakoulutuksen saanut sosiaalijohtaja tuntuisi, jos sinun lapsesi olisi kolme kuukautta sairaalassa kaukana kotoa ja pelkäisi vieraassa paikassa niin paljon, että valvoo yöt sairaalasängyn alla?
Olisiko yhteiskunnan velvollisuus tukea perhettäsi taloudellisesti, että voit käydä lastasi tapaamassa?
Kehitysvammaisen lapsen jatkuvan sairastelun vuoksi työttömyysputkeen ja taloudelliseen ahdinkoon ajautuneen äidin on valittava laskujen maksamisen ja lapsen tapaamisen väliltä. Matkat ja yöpymiset toiselle paikkakunnalle lasta tapaamaan tulevat kalliiksi, eikä taloudellista tukea myönnetä sen paremmin lastensuojelusta kuin Kelastakaan. Kolme eri sosiaalityöntekijää on pallotellut vastuuta toisilleen jo usean viikon ajan, koska asian hoitaminen ei kuulemma kuulu heistä kenellekään. Ei edes lastenuojelulle?
Tähän on aivan turha vastata minkään hallintoalan kapulakielellä. Olen selvittänyt itse asiaa usean viikon ajan, eikä minkäänlaista tukea ole myönnetty kuiteilla todistetuista matkakustannuksista huolimatta.
Minun lapseni itkee koti-ikävää sairaalasängyn alla.
PAULA KANTH Jyväskylä - Tyrmistynyt lähimmäi
7-vuotias viedään pakolla kesken koulupäivän lastenkotiin. On ollut muka pois koulusta. Lastenkodissa pidetään muutama kuukausi, hoito on tosi huonoa, ei edes koulutehtäviä ohjata. Hoitajat lähinnä juttelevat keskenään. Vanhemmat eivät saa kuin rajoitetusti tavata lastaan. Sitten perhekotiin kauas maaseudulle, jossa ei ole edes naapureita lähettyvillä, yli 50-vuotiaiden sijaisvanhempien luo. Mikä traumaattinen kokemus lapselle. Koska vanhemmat vastustivat huostaanottoa, sossu veti siitä herneen nenäänsä. Kukapa vanhempi ei hermostuisi tuossa tilanteessa. Missään vaiheessa lapsen etu ei ole ollut kyseessä, ilmeisesti joku ilkeyttään/kateuttaan antanut perättömiä tietoja sossuun, mutta sieltähän et saa tietää kun suojelevat ilmoittajaa. Lain mukaan pitäisi selvittää sukulaisten tai muiden läheisten mahdollisuus osallistua lapsen hoitoon, mutta tapahtuuko näin koskaan? Sukulaisyhteydet on katkaistu, lapsella ei ole yhtään ikäistänsä ystävää. On suorastaan vankina maalla. En olisi ikinä uskonut, että tällaista voi tapahtua Suomessa. Ja siitä maksetaan satoja euroja perhekodille. Ties vaikka lapsi on saatu diagnosoitua sairaaksi ja korvaus on tuplana. Olemme miettineet miten voisimme auttaa vanhempia, ainut keino taitaa olla huippuasianajajan palkkaaminen, mutta onko siitä apua ja aikaa kuluu koko ajan. Toivon/uskon sydämessäni, että prosessin käynnistänyt sossu joutuu vielä vastuuseen. Vanha sananlasku pitää usein paikkansa "paha saa palkkansa".
- Lasten etu
Lastensuojelun oma lainsäädänto takaa sen, että kaikki on laillista. Vanhemmuuden halveksunta on toiminnan idelogia, josta voi lukea esim. kouluttaja Päivi Kiskon sivuilta.
Suomi on lapsille paha maa. Suomalaiset lapset ovat kauppatavaraa, lastenkotibisnes tuo työtä ja rahaa eri paikkakunnille. Lapsi joutuu vankilamaisiin oloihin ja eristetään vanhemmistaan koska sijoutuksen pysyvyys ( lapsesta saa rahaa) on tärkeintä. Vanhempia tuetaan paperipalveluilla, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Tämä on lastensuojelun perustarina
Kesäkuussa -11 aloittaa valtakunnallisen toiminnan uusi yhdistys, joka ottaa kantaa näihin laittomuuksiin ja antaa kanavan viranomasiväkivallan kohteeksi joutuneille.
Vanhempien täytyy jaksaa taistella. Kantelut ja yhteys heti hallinto-oikeuteen/ netti adressi, jossa asiasta tehdään julkinen / lastensuojelulakiin vetoaminen / Yhteys eduskunnan oikeusasiamieheen ( suojelvat kyllä viranomaisia) , että tieto menee eteenpäin. Nettikeräys asianajajan palkkiota varten ( yksi ainakin jo menossa).
Ideologian (vanhempien halveksunta) kannattajat lähtevät liikkeelle, koska kyse on rahasta.
Onneksi vanhemmilla on ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja tukea heitä. - terkut ylläpitoon
Jos näin pitkään ketjuun kirjoittaa kommentin tuonne keskelle, niin se varmaan jää lukematta. Ei ihmisillä ole viitseliäisyyttä hakea sitä sieltä. Niin minulle ainakin kävi kun äsken yritin.
Terveisiä vaan ylläpidolle, että puunäkymän poisto hankaloitti paljon viestien vastaanottamista ja niihin vastaamista, entinen oli parempi systeemi siinä mielessä. - Törkeää!
Tämä on aiheena niin tärkeä, että tätä ei sovi unohtaa.
Tuolla yksi karmea tapaus jäi mieleen erityisesti, jossa laittoman huostaanoton takia lapsen koulu kärsi usean vuoden ajan, hänen kuntoutukseen pääsynsä myöhästyi myös vuosia.
Nämäkin toimetko ihan oikeasti tehtiin muka lapsen parhaaksi?
Lapsen elämä alkoi saada oikean suunnan vasta, kun huostaanotto purettiin ja vanhemmat pääsivät taas päättämään hänen asioistaan. - Noitavainot?
Onko valemistosyndrooma kaiken taustalla?
Skepsis lehti 3/93. Valemuistot hajoittavat perheitä.
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/valemui.html
--- - Ei ole!
Ei noitavainoa, eikä valemuistoja,
pelkkä laiton huostaanotto ainoastaan.
Se riittää sairastuttamaan lapsen pitkäksi aikaa eteenpäin. - Sijari kertaa 4
Teille kaikille huostaanottoa vihaaville. Teille huonoille vanhemmille. Pitikö asiat päästää siihen tilaan että näin sallitaan käyvän? Tuliko mieleen parantaa vanhemmuutta, olla läsnä, näyttää lapselle että hän On Tärkeä? Lapsen kanssa kasvaminen yhdessä, vanhemmuuteen, luonnollisesti, olla yhtä, pitää huolta pienestä. Mitä vitun einstainia siihen tarvitaan? Hoitaa asiat oikein. Mikä vittu on se känny ja omat kaverit ja alkoholi ja huumeet ja muu vitun paska verrattuna Omaan Terveeseen Lapseen?? Olen itse saanut hyvän kasvatuksen kasarina. Jaan samaa lapsilleni, olla läsnä, valvoa öitä kun täytyy, pitää lähellä, rakastaa, kestää kiukut, kestää se että joutuu kieltämään vaaralliset asiat, ei voi lähteä omien kavereiden kanssa, on oltava lapsensa kanssa. Eletään ihanaa tylsää arkea rutiinein, päiväset, viikottaiset, vuotiset. Käydään töissä jorta saadaan rahaa, ei eletä sossulla ( töitä löytää kun tarpeeksi haluaa). Mikä on pielessä kun nykypennut haluaa rahaa vailla töitä, vailla vastuuta, vailla mitään? Sit jos vauva itkee öisin, mikä on aika normia koska vauva tarvii maitoo kasvaakseen, ruokaa, turvaa, laitetaan vauva unikouluun kun itseä väsyttää, mukavuudenhalussa. Jos me oltais kivikaudella, harva tämänpäivän pullamössö selviäis, kuolisivat siihen että uuuuh en oo lihansyöjä. Itsekeskeisyys on päivän sana. Arjessa tulee ns. Vika kun se vauva ei okkaan hiljanen ja 4 vanha kiukuttelee. Voi kauhiaa. Miten se lapsi oppii jollei kiukuttelemalla, kysymällä, kyseenalaistamalla, miksi ja miksi, miksi näin..jos on asiat päästäny siihen pisteeseen ettei pysty normijärkeä noudattaan on aika turha tulla palstoille itkeen mistään vitun vääryyksistä kun lapsi on otettu huostaan. Et vaa oo osannu->et ansaitse olla vanhempi. Joten te vitun hurskaltelijat lapsenne oikeuksista jne jotka on huostaanotettu voitte mun puolesta vetää yliannostuksen jotta Lapsi pääsee nauttimaan Oikeasta elämästä. Tätä toivon omien jotka ovat mulla sijoitettuna, vanhempien, kohtaloksi, että loppus piina ja alkais lapsien elämä voittaan. Normi siis. Ihme porukkaa nuo jotka eivät lapsiaan huolehdi ja sit on pokkaa yhteiskunnalta vaatia. Luuserit, yhteiskunnan syövät. En piä edes ihmisinä. Silti Kehtaavat vaatia, paskat.
- Ammattikasvattaja
Typerä trolli. Kukaan sijaisvanhempi ei kirjoita noin hölmöjä. Tavoite on ilmeisesti osoittaa jotakin sijaisvanhemmista, jotka totta kai ovat pahoja ihmisiä. Läpinäkyvää.
- pelleily-tutkimus
Olipa todella kaunis ja hieno kirjoitus tuo edellinen.
Todella ilo lukea tuollaista kuvausta.
Meillä oli tilanne niin surkuhupaisa, että vaikka sossut toistivat laitoksessa moneen kertaan, että kotioloissa ei ole huostaanottoon perusteita, niin laitos teki kaikkensa, että he olisivat löytäneet minusta jotain vikoja ja puutteita. Siksi he järjestivät myös MIM-videoinnin (Marschak Interaction Method), joka on täysin vailla mitään tieteellistä tutkimuspohjaa oleva tutkimusmenetelmä.
On kyse sellaisesta "tutkimuksesta", että sen perusteella joka ainoasta vanhemmasta löytyy vikoja ja puutteita.
Sossut nauroivat laitoksen tutkimustuloksille, koska ei niille kukaan järkevä ihminen pystynyt muuta kuin nauramaan.
Kertoivat kyllä, että olivat ihmetelleet kun laitoksesta oli soitettu ja kerrottu, että "NYT, NYT meillä on todisteita riittämättömästä vanhemmuudesta." Mutta tosiaan nauroivat sen jälkeen kun kerroin, mitä tutkimuksessa oli tehty ja mihin heidän "päätelmänsä" perustuivat.
Meitä pyydettiin istumaan leveän pöydän ääreen vastatusten, puolet ajasta piirrettiin kumpikin omalle paperilleen ja loppuaika pelattiin muistikorteilla.
Puhuimme koko ajan keskenämme, lisäksi lapsi kertoi kamalasta painajaisunesta, jonka hän oli nähnyt laitoksessa. Olin siitä tyytyväinen, että se tuli kerrottua videoinnin aikana, koska niin paljon minäkin ymmärrän psykologisesta unien tulkinnasta, että se oli lapsen alitajunnan suora kuvaus siitä, millaista kauhua hän tunsi joutuessaan laittomalla huostaanotolla eroon rakkaistaan.
Mutta ei, se uni laitoksen terapeuteille merkinnyt mitään, se sivuutettiin täysin. Sen sijaan tulos oli tämä:
Epäkypsää vanhemmuuttani osoitti heidän mukaansa se, että
1) En riittävästi katsonut lasta silmiin kun keskustelimme (piirtämisen ja pelaamisen aikana). Sossut sanoivat, että ei minun tavassani ottaa katsekontaktia ole mitään poikkeavaa.
2) On epäkypsää puhua lapsen kielellä lapsen kuullen. Voi juko...e, minä tulen varmasti hautaan asti lässyttämään kun näen kissanpentuja ja muistipelikorteissa sattui olemaan sellaisia. Sanoin varmaan muutaman sanan "kato, kun ihana kittavauva".
Onneksi sossu tykkäsi myös kissoista, hänellä oli kissapaitoja ja hän pahoitteli kun ei voi pitää kissoja sylissä allergisuutensa takia.
3) Yksi väite oli törkeä, he vaativat minua ja aina lastakin kun hän vain oli paikalla, ettei ollut koulussa, osallistumaan joka viikkoisiin aivan turhin palavereihinsa, joista ei ollut mitään hyötyä, mutta niiden oli määrä olla "tukea antavia". Osastonjohtajalla otti tavakseen sanoa aina jotain ilkeää lapsen isästä palaverin aikana ja sen jälkeen lapsi ei olisi halunnut enää osallistumaan, mutta hänethän pakotettiin. Mutta kolmas väite, jolla minua syyllistettiin huonosta vanhemmuudesta oli se, että en lohduttanut kuulema lasta riittävästi kun hän pahoiti mielensä ilkeistä puheista. Uskomatonta törkeyttä ja röyhkeyttä, mutta sitähän huonoissa laitoksissa nimenomaan löytyy.
4) Videointitapaamiseen mennessäni lapsi juoksi minua vastaan halaamaan jo ulko-ovelle ja siinä loputtomiin halaillessaan hän kuiskasi, että hänellä oli asiaa minulle. Kuiskasi, koska 2 henkilökunnan edustajaa kyttäsivät kuin haukat vierestä.
Halusin ennen videointiin menoa kuivata vielä silmälasini käsipyyhkeellä viereisessä wc:ssä ja siinä lapsi käytti tilaisuutta hyväkseen olla hetki kanssani kahden. En tietenkään estänyt, vaikka wc pieni olikin, koska tiesin hetken olevan hänelle tärkeä.
Mutta MIM-videointituloksessa laitos ilmoitti tämän olevan yksi todiste ja peruste siihen, että minulla ei ole riittäviä taitoja tukea lapsen ikätasoista kehitystä. Siis se, että laskin lapsen wc:een kanssani!
5) Ja viimeisenä tuli vielä se, että en lohduttanut muka lasta riittävästi kun hän videoinnin aikana kertoi painajaisunestaan.
Ihan täyttä soopaa!
Totta hiivatissa lohdutin ja tuin häntä ja kävimme unen hyvin yksityiskohtaisesti läpi ja todella empaattisena osoitin hänelle lohdutusta siitä, millaista pelkoa hän oli pimeässä metsässä ollessaan kokenut kun tornado vei isän, äidin, siskon ja muut läheiset yksi kerrallaan hänen ympäriltään. Miten kukaan voisi olla lohduttamatta 9-vuotiastaan, joka kuvaa tuollaisen unen herättämiä pelkoja! Leveän pöydän yli tartuin hänen käteensä ja silitin sitä pitkään, koska tiesin MIM:n kierouden, niin en rohjennut kiertää isoa pöydää ja mennä ottamaan häntä syliini. Se olisi tietysti tulkittu sitten niin, että hirveää kun vanhempi kohtelee kuin pientä sylilasta, sitoo hänet itseensä tunnetasolla, eikä salli normaalia itsenäistymiskehitystä.
Juuri tuollainen MIM-systeemi on, niin kiero ja mätä kuin olla voi, ei tieteellistä pohjaa, vaan täysin mielivaltiasesti tulkittavissa.
Mutta meillä oli onneksi järkevät sossut ja he viittasivat kintaalla koko videotutkimukselle ja laitoksen höyrypäisille väitteille.
Mutta jotkut muut sossut olisivat vain sokeasti uskoneet humpuuki-tutkimuksen väitteitä ja tuskinpa lapsi olisi kotona vielä tänä päivänäkään.
2) - tarkennus
Tarkoitin siis syövä ja juova-nimmarin tekstiä kehuissani, että siitä pidin. En edes vilkaissut ylempänä olevaa moukkamaista törherrystä.
Ja voi hyvä ammattikasvattaja! Miksi edes luet tuollaista soopaa.
Minulle riitti muutama sana alusta, tekstin asettelu ja sotkuisuus kertoivat loput.
Ei tuollaisille kannata uhrata aikaansa puolen minuutin vertaa. - vieläkö mimmi
vieläkö tuota halvatun mimmiä videointia käytetään?
yleisesti?- menettiedä
Pitää tarkistaa. Ois ollut tarpeellinen Eerikan iskälle ja iskän veljelle ja mummulle kans se...mutta toisaalta nehän on niitä asiantuntija-osaajia, ehkei heille sellasia?
- Allekirjoittakaa!
Tässä ensi elokuulla eduskuntaan menevä uusi lakialoite-punaiselle merkityt kohdat ovat niitä, joihin kaivataan korjauksia ja muutoksia.
http://lastensuojelulakiuusiksi.tk/kansalaisaloite.html - kyllä tiedän
Jos menettiedän mielestä Eerikan iskälle olisi tarvittu nimenomaan Marschak Interaction Method-tutkimus, niin tod.näk. siinä olisikin hänet todettu maailman parhaimmaksi vanhemmaksi :)
Kelvoton tutkimus kun antaa sellaisen tuloksen, minkä tutkimuksen pyytäjä/tekijä sillä haluaa saavuttaa.- tietoa
Lain kansalaisaloitteesta vielä sen verran, että mielestäni se kannattaa ehdottomasti allekirjoittaa, JOS olet sitä mieltä, että nykylastensuojelu tarvitsee korjaamista hajanaisiin menetelmiinsä esimerkiksi.
Jos jätät allekirjoittamatta tarkoittaa se käytännössä sitä, että hyväksyt nyky-ls:n tällaisenaan.
Turha pelko sen sijaan on, että lakiehdotus menisi läpi tällaisenaan, sillä ihan varmasti ei mene!
Jos epäilet tätä, niin tutki vaikka eduskunnan sivuilta lainsäätmismenettely, miten monimutkainen prosessi se on, jos ei satu olemaan muuten muistissa ennestään.
Nyt on tälle oivallinen hetki, koska ls-lakia ollaan nyt muutenkin sosiaalialan uudistuksiin muokkaamassa, työryhmä työstää sitä koko ajan.
Tämä on yksi tapa saada äänensä kuuluviin ja huomioiduksi.
On suoraan sanottuna suurta tietämättömyyttä ajatella, että lakiehdotus hyväksytään tai ei hyväksytä. Todennäköisesti siinä käy niin, että kun lakia nyt muutenkin hiotaan, niin tämä ehdotus huomioidaan omalta osaltaan kansalaisten mielipiteenä.
Päättäjät ja lainsäätäjät nyt joka tapauksessa muokkaavat siitä sitten mieleisensä.
- Anonyymi
Tuleeko
- Anonyymi
Hei.
Minut on huostaanotettu lapsena ikää en tiedä tarkalleen, mutta luulisin että noin 4 vuotiaan. Kaikki sisarukset huostaanotettiin kerralla ja minä sekä pikkuveljeni yhdessä ja isoveli sekä isosisko toiseen paikkaan.
Ensinäkin tuo että meidät erotettiin eri paikkaan oli kova isku minulle.
Olimme veljeni kanssa useassa sijaisperheessä aluksi lyhyitä aikoja kunnes meille löytyi ensimmäinen pidempiaikainen perhe (1vuosi). Tämä perhe oli hyvä ja viihdyimme siellä hyvin kunnes eräänä päivänä perheen äiti kertoi meille että hän haluaisi pitää meidät mutta hänen miehensä ei halua joten seuraavaksi tuli sijaisperhe jossa olimme 16 vuotiaaksi asti.
Tämä viimeinen sijaisperhe ei ollut hyvä ensinnäkin se katkaisi kaikki tapaamiset sisaruksiimme jotka olivat muualla. (koska itkimme aina 2 päivää kun olimme tavanneet sisarukset ja panneet takaisin sijaisperheeseen.)
Toiseksi sijaisperhe oli maaseudulla ja siellä oli maatalouseläimiä. Me jouduimme hoitamaan eläimet pienestä lapsesta asti ja se oli oikeasti raskasta työtä. Perheen omat lapset eivät joutuneet koskaan tekemään töitä.
Meiltä katkaistiin täysin muu normaali elämä emme saaneet tavata koulukavereita tai muuta. Oli vain työt ja koulu.
Lisäksi meitä rankaistiin kaikesta pienestäkin asiasta, hiilihangolla aikuisen miehen voimalla hakkaaminen, perheen vanhempien vanha kotitalo joka sijaitsi samalla tontilla. Siellä oli yläkerrassa tyhjä huone jonka ikkuna oli peitetty jätesäkillä että huoneeseen ei tule yhtään valoa sinne teljettiin 3 päiväksi alle 10 vuotiaana. Huoneessa oli ämpäri joka toimi wc, NÄ ja kerran päivässä tuotiin kattilallinen perunoita.
Ja muistan tänäpäivänäkin miten kauhealta tuntui viedä se perunakattila pikkuveljelle joka oli vuorostaan siellä ja kuinka olisin halunnut auttaa mutta en osannut.
Ja siellä tapahtui paljon muutakin ja haukkumista kun olen Romani ja ikinä osannut kertoa kellekkää kun sossu ei ikinä käynyt tai kysynyt.
Tämä huostaanotto vei minulta vanhemmat jotka tuntuvat vierailta ihmisiltä sekä sisarukset.
Ja romaneille olen suomalainen ja suomalaisille olen manne. Elän kahden kulttuurin välissä ja huostaanotto jätti ikuiset vammat tunne elämääni - Anonyymi
Minulta vietiin lapsi järjestämistä syistä.
- Anonyymi
Nuoreni meni huonompaan kuntoon huostassa ja on nyt aikuisena alkoholisti. kiitos vaan joo.
- Anonyymi
Ei ole saatu minkäänlaista psyykkistä tukea kyllä.
- Anonyymi
Itse haudoin itsemurhaa mutta päätin sossujen kiusaksi elää ja taistella lapseni puolesta.
- Anonyymi
Minut ja tyttären huostaanotto traumatisoi perusteellisesti ja pysyvästi.
- Anonyymi
Olen jo alistunut että lapseni viedään huostaan. Tiedän sen olevan lopullista.
- Anonyymi
Kauhulla odotamme väärinkäsityksistä johtuvaa huostaanottoa,syksyllä todennäköisesti tapahtuu kun nyt saa olla kotona odottamassa hallinto oikeuden leimaa.
- Anonyymi
Pentu vai vanhemmat syynä?
- Anonyymi
Taistelen ja taistelen. Vaikka sinne ihmisoikeusmikäliepaska onkaan asti.
- Anonyymi
Vihaan koko yhteiskuntaa ja se viha ei poistu. Olen työkyvytön kun nuoreni vietiin huostaan. Kallista yhteiskunnalle maksaa minun eläminen ja huostaanotto tuskin on ilmaista. Mutta siinäpä sitä moneksi vuodeksi maksamista heille.
- Anonyymi
Nuoreni ei puhunut kahteen vuoteen huostassa kellekään. Onko se nuoren etu olla pahoinvoivana siellä? Kotona kyllä puhuu ja on iloinen.
- Anonyymi
Vissiin ei pääse kotona edes käymään huostasta. Aika outoa,kun ensin lupailivat kotiviikonloppuja.
- Anonyymi
Riippuu paljon siitä mistä syystä siellä on. Jos väkivaltaa tai seksuaalista syytä niin ei todellakaan.
- Anonyymi
En pysty syömään en nukkumaan kun nuori vietiin.
- Anonyymi
Hae kotiin!
- Anonyymi
En ole saanut mitään apua. Nuori kyllä saa pitää puhelimen huostassa ja olemme yhteydessä tiuhaan joka päivä. Mitä järkeä tässä edes on kun hän luottaa eniten omiin vanhempiin??
Ketjusta on poistettu 58 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424565- 932169
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi791947Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421562Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1071410- 751336
- 1011317
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119