Miksi suhteen löytäminen on joillekin niin helppoa

Joillekin kelpa millainen kumppani vain kunhan on vain joku talutettava. Se on sellainen riippuvuus. Eivät tunne olevansa mitään jos ei ole joku talutettavana käsipuolessa. Säälittävää!
Kyllä pitää sen verran kunnianhimoa olla ettei huoli ketä tahansa. Mieluummin olen ilman kuin huonossa seurassa.

Joo no eipä oo laaduilla pilattuja noi mainitsemasi suhteet...
Eikä ne oo ees suhteita..kas kun ei kihlaa jokasta ,
se sopis taudin kuvaan..Toi on täyttä paskaa..
Haluun seurustella enemmän kuin kuukauden tai vuoden
tai kymmenenvuotta.

luonteesta se on kiinni. Jotkut tulee toimeen kaikkien kanssa, toiset eivät kenenkään. Onhan paljon erakkoluonteitakin jotka eivät suostu kumppanuuteen kenenkään kanssa koska siihen vaadittaisiin jatkuvia kompromissien tekemistä ja ihmisiksi elämistä ja toisten huomioimista joka asiassa.

"Siis mikä tekee joistain ihmisistä niin ihmeellisiä, että he löytävät aina jonkun miehen tai naisen itselleen ? "

-alhainen rima kumppania valittaessa. ;)

Kuten muutkin jo sanoi niin kyseessä on ihan vain sellainen ilmiö että he ottavat ensimmäisen vastaantulijan joka on tulossa. Ei siellä mitään aitoa tunnetta taustalla ole, kuin korkeintaan uutuudenviehätystä kohtaan.

Ei kyse ole välttämättä siitä, että huolisi kenet tahansa. Jotkut ihmiset vain ovat avoimempia ja helpommin lähestyttäviä. Sellaiseen ihmiseen on helpompi tutustua ja ihastuakin, jolloin ehdokkaita on luultavasti enemmän.

Moni kauan sinkkuna ollut on joku epätoivoisen oloinen, tai sitten jotenkin vaikeasti lähestyttävää tyyppiä. Sellaiseen ei varmaan halua yhtä moni tutustua paremmin kuin tuohon edelliseen tyyppiin. Tai sitten sinkku ei keskity kunnolla yhteen, vaan miettii aina että löytyisikö vielä "parempi".

Nämä jatkuvasti miehiä nielevät naiset ovat myös aktiivisia, mitä ei periaate-sinkkunaisista voi aina sanoa.

He voisivat aika helpolla iskeä kelpo miehensä jos vähän vaivaa näkisivät etsinnässään, muutakuin kuin baarissa asettuisivat näytille miesten kilpa-iskentää varten. Sitten manataan kun tuli taas se suulain pleijeri joka petti ja jätti?

Jotkut kaipaavat tietynlaista luonnetta kumppanilta että haluavat aloittaa suhteen. Toisille kelpaa laajempi valikoima.

Jotkut ei osaa olla yksin ja on riippuvaisia ihastumisen tunteesta ja sen takia päätyvät yhteen ensimmäisen vähänkin ihastusta herättävän kanssa. Nämä tyypit on usein myös ulospäinsuuntautuneita ja seurallisia, ja heitä on helpompi lähestyä.

Juu siis kyllä ois tässä mun kanssa muutamakin vuosien varrella halunnut olla, mutta ei mun mielestä kannata olla suhteessa vain suhteessa olemisen vuoksi, kunhan vain joku on. Semmosesta ei tule mitään pitkää suhdetta, mun mielestä. Vaan pitäs molemmin puolin natsata, ennen kuin mä voisin ajatella suhdetta jonkun kanssa. Ennemmin olen yksin kuin sellasessa suhteessa että ei ole molemminpuolista tunnetta.

Onhan se tosi turhauttavaa, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ja sillä omalla olemuksella ja käyttäytymisellään viestittää myös hyvin paljon. Eipä tähän oikein ole olemassa mitään poppaskonsteja. Kyllähän sitä vientiä olisi, mutta kun jutut ja ajatukset eivät mene samoja ratoja niin ei sille voi sitten mitään. Matchia odotellessa.

Osa ihmisistä ehkpä suurin osa, voisi sanoa että ihmiskunnan "massa" joka on tietyllä tavalla keskivertoa ominaisuuksiltaan enkä tarkoita vain hyvä/huono suhteessa vaan niissä jotka sopeutuvat normeihin jne.

Tällaisten on helpompi löytää sitä yhteyttä toisiin ihmisiin kuin niistä jotka poikkeavat tuosta massassta.
Massasta poikkeamisessa ei sinällään mitään vikaa mutta parikin ominaisuutta jotka eivät tue kumppanin hakua voi aiheuttaa tietynlaisen ei totaalisen mutta osittaisen syrjäytymisen parisuhdemarkkinoilta.

Lisäksi tutustuminen on yleensä prosessi jossa naisella sekä erityisesti MiEHELLÄ on tietty häntä varta vasten valittu rooli.

Jos tuota roolia ei osaa vetää läpi uskottavasti sekä oikeita askeleita ottaen niin lopputulos on se että moni viritys kariutuu alkumetreillä.

Olen tajunnut jo ajat sitten ja oikeastaan tiedostin jo asiaa teininä ettei minun kaltainen mies sovi siihen keskivertomassaan tuolta haluttavuudeltaan millään tavalla vaikkei minussa mitään tiettyä vikaa ole.

Osa "poikkeusyksilöistä" siis joutuu "kärsimään" siitä että sopivat henkilöt jo alustavasti ovat käytännössä hyvin vaikea löytää ja jos henkilö on vielä vähemmän sosiaalinen tai sosiaalisesti menevä niin mahdollisuus kohdata noita sopivia vähenee huomattavasti.

Suurimman osan ajasta olen ollut yksin aikuisena ja ne harvat suhteet ovat käytännössä kaatuneet siihen etten kulloinkin ole ollut "normaali" suhteessa juuri tuohon keskivertouteen jota naiset odottavat mieheltä.
Suhteet ovat siis olleet huonoja, mitättömiä ja tietyllä tavalla tuhoon tuomittuja jo alussa.

Mutta kysymys kuuluu tahtooko sitä muuttua toisten mukana joksikin jota ei ole vain sen vuoksi jotta saa sen keskivertoihmisen itselleen?

En ainakaan minä. Mieluummin yksin tai kuollut kuin huonossa suhteessa.
Lyhemmät suhdeviritykset sitten erikseen.

"(Tai siis jotkut kyllä vilkaisevat, tai suorastaan tuijottavat, mitä käytöstä en ymmärrä, koska mies ei tee mitään muuta, joten kait se on sitten tulkittava kauhistuneeksi ilmeeksi)"

Ei kukaan tuijota jos on kauhistunut. Todennäköisesti kyse on siitä että mies haluaa näyttää olevansa kiinnostunut, mutta ei osaa tai uskalla tehdä aloitetta.
Mikset mene kysymään miksi mies tuijottaa.

Miehet tietävät etteivät naiset pidä miehistä ja vain harvoin kehtaavat taistella tuulimyllyjä vastaan.

Noiden ihmisten "rakkaus" on teennäistä teeskentelyä.