Suhtaudutko vastakkaiseen sukupuoleen ihmisenä?

lähinnä reikänä!

Suhtaudun kiinnostavaan mieheen ihmisenä, johon haluan tutustua.
Uskon, että jokainen ihminen on omanlaisensa, ei ole kahta samanlaista.

Ihmisenä suhtaudun, johtunee siitä että vietän aikaa enemmän naisten seurassa kuin miesten ja ystävystynkin heidän kanssaan huomattavasti helpommin. Miehistä saa hyvän päivän tuttuja, mutta aniharvojen kanssa olen koskaan ollut kovin läheinen.

Miehenä. Suhtaudun mahdollisiin seurustelu/pano naisiin naisina. Muihin naisiin taas ihmisinä. Eli sopivan ikäinen ja sopivan nätti nainen on aina se jota pitäisi iskeä ja tehdä vaikutus vaikka ei sitä välttämättä teekään. Vanhemmat naiset ei taas siinä mielessä kiinnosta joten heihin suhtautuu ihmisinä.

Lähestyn naisia yleensä samalla tavalla kuin miehiäkin. Naiset lähes poikkeuksetta pitävät minua pillunvonkaajana siitä syystä.

Nyt olen tajunnut, että on paljon parempi suhtautua naisiin naisina, kuin ihmisinä. Eli tästä lähtien teen kaikkeni, ettei lähestymistäni voi mitenkään edes kaikkein vainoharhaisinkaan ihminen tulkita pillunvonkaus lähestymiseksi. Se on väännettävä naisille rautalangasta. Muuta keinoa ei ole naisten lähestymiseen valitettavasti.

Jos naista voisi lähestyä kuin ketä tahansa ihmistä, niin silloin heidän seurassaan ei tarvitsisi varoa jokaista sanaansa. Kaikki minkä voi tulkita väärin, myös tulkitaan väärin, kun naisen kanssa juttelee.

"Tietysti treffiseuran kanssa käyttäydytään eri tavalla kuin kaveriseurassa"

Treffiseura on ihan toinen asia. Treffeillä nainen on yleensä avoimin mielin tutustumassa toiseen. Nainen voi olla ihan mukava olento, kun hän on päässyt yli siitä ajatuksesta että mies on vain pillun perässä. Silloin naisen kanssa voi jutella kuten ihmisen kanssa jutellaan. Suurin haaste on päästä treffeille.

Suhtaudun naisiin aistillisina eläiminä.

Asetan naiset jalustalle ja palvon heitä, en ymmärrä miksi en kelpaa naisille.

Kyllä mä ihan ihmisenä suhtaudun miespuolisiin.
ei ne sen kummempia tapauksia ole kun naisetkaan

Yli-ihmisinä, joiden saavuttamiseksi tarvitaan yliluonnollisia voimia.

Ihan samalla tapaa suhtaudun kuin miehiinkiin, toki ottaen huomioon pari seikkaa (tilanteet, ym.) mutta muuten aivan samalla tavalla ihmisinä.

No toisaalta ihmiset ovat minulle mysteereitä joita pitää vaan yrittää ymmärtää... Välillä olen siinä kohtalaisen hyväkin... Satunnaisesti kuvittelen jopa ymmärtäväni heidän motiiveitaan ja syvempitä tarkoitusperiään paremmin kuin he itse. Tosin usein katson heidän edesottamuksiaan monttu auki ihmeissäni.

Vaan siis ihmisiä joo, sukupuolesta riippumatta.

Surullisintahan on se, että tämä kysymys ylipäätään tarvitsee esittää.

Minulle miehet ovat ufoja ihan kuten naisetkin ja kuten itsekin olen eli en suhtaudu miehiin mitenkään erikoisesti.

Kyllä minä naisiin ihan ihmisinä suhtaudun, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä että ymmärtäisin miten naisten kanssa pitäisi toimia ja jutella oikein.

Aiemmin suhtauduin ihmisenä, mutta nykyään suhtauduin naiseen vain naisina.

Voi kuulostaa arveluttavalta ja tiedän että joitakin naisia vituttaa kun tämän sanoo ääneen, mutta sitten siinä tilanteessa he haluavat kokea että mies kohtelee heitä naisena ja mies on mies.

Ihmisenä jos kohtelet niin tulee vain kavereita. Niitä on jo kertynyt riittämiin.

Sitten kun tajuaa että nainen on nainen, muttei pidä häntä minää mysteerisenä olentona vaan todellisuduessa aika heiveröisenä tunteellisena sekä heikkomielisenä olentona niin tulet pääsemään dominoivaan asemaan miehenä.

ja naiset itseasiassa tykkää siitä enemmän kunhan et kerro sitä heille.

Joo, kyllä mä yleensä naiset miellän ihmisiksi. Koiraakin pidän koirana. Se ei kaikille ole itsestään selvää. Uros- ja narttukoirissa ei niin paljon eroa ole, että sen mukaan pitäisi käytöstään muuttaa. Persoonia ne kyllä ovat jokainen.

Ehkä olen suhtautunut liikaa ihmisenä ja liian vähän naisena, kun tuloksena on niin usein kaveripoikameininkiä.

Miehet ovat pelottavia. En uskalla lähestyä heitä. Kun he lähestyvät minua, menen hämilleni. Pelkään herättäväni heissä seksuaalisia ajatuksia. Tänään kaupassa joku mies yritti tarjota apua ylähyllyllä olevan tuotteen ojentamisessa. Menin niin sekaisin, etten saanut sanaa suustani. Vastaavaa ei ole koskaan käynyt naispuolisten kanssa.

Eli ei, en suhtaudu miehiin ihmisinä vaan pelottavina olioina, joille olen naurettava leikkikalu.

Suhtaudun kyllä miehiin ihan ihmisinä. Itseäni huomattavasti vanhempien miesten tai sukulaismiesten kanssa voi olla oon ihan neutraalisti ja normaalisti. Mutta sitten suurinpiirtein omanikäisten, kiinnostavien ja ehkä teoriassa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden kanssa saatan käyttäytyä jotenkin eritavalla enkä välttämättä pysty olemaan yhtä rennosti kuin muiden seurassa. Ehkä jännitän tms. vaikkei tarviskaan.

En suhtaudu edes samaan sukupuoleen ihmisinä, vaan rikastumiseni välineinä.

Suhtaudun naisiin yllättävän ennakkoluulottomasti ja 'ihmisenä' mutta nähtäväksi jää kuinka pitkälle se riittää. En kuitenkaan halua naista johon on pakko suhtautua 'naisena'.