Ilman parisuhdetta

Ei kannata jäädä kotiin tieteilemään pitkäksi aikaa, ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. On hyvä pitää taukoja erojen jälkeen ja pohtia mikä meni vikaan niin omassa kuin toisenkin käytöksessä ja surra aikansa, mutta ei vuosikaupalla.

En osaa sanoa, itsekin tässä noin pari vuotta ollut yksin, ajatellu samoja asioita.
Ekaan kysymykseen voisin kyllä sanoa, että itse en ainakaan voisi olla täysin onnellinen ..jotain vaan puuttuu.

Suurimman osan elämästäni yksin olleena voin sanoa että yksin olemalla elämä on täysin turhaa ja muuttuu vain vuosi vuodelta turhemmaksi ja turhemmaksi.

En tule koskaan olemaan onnellinen ilman parisuhdetta.

Ihmisen onni ja onnellisuus on samaa häälyväisyyttä aina. Siis, ihmisen elämään kuuluu myös murhe ja muu sellainen, joskus on onnellinen ja joskus ei, oli parisuhteessa tai yksin. Tai näin minä ajattelen. Siksi, en ihan yksiselitteisesti osaa vastata. Olen ollut yksin vuosia, tai siis, ilman seurustelusuhdetta, koska sopivaa ei ole löytynyt. Ok, joskus se kirpaisee, joskus on kausia jolloin se sattuu ja oikein viiltää. Mutta. Usein on myös kausia jolloin se ei ole missään pääosassa ja olen oikeinkin onnellinen.

Siis uskoakseni ihminen voi olla onnellinen kun osaa olla onnellinen. Löytää kiitollisuuden ja tyytyväisyyden aiheita siitä mitä on, sen sijaan että liikaa suree sitä mitä ei ole. Toiveita ja haluja voi olla, mutta jos liikaa antaa niille valtaa, ei elä nykyhetkessä eikä sillä mitä on.

Yksin ei tietenkään ole hyvä kai kenenkään olla. Mutta itse ainakin koen kyllä saavani rakkautta ja ihmissuhteita muualtakin, en voi olla arvostamatta niitä. Olen usein kiitollinen ja onnellinen rakkaistani. Eikä minulla ole edes joka päivälle seuraa, tai mitään kasaa sydän ystäviä. Ei sellaista oikeasti ole, on erilaisia ihmisiä, eri tilanteista, osa parempia tuttavia, muutama ystävä. Yhteisöllisyyttä kaipaisin enemmän, mutta sitä ei nyt ole saatavilla.

No, ehkä onnellisuus on muutenkin kovin mahtipontista: minulle riittää kyllä tyytyväisyyskin :)

Varmasti ihminen hakee onnellisuutta myös toisen kautta, toivottavasti ei ainoastaan sitä kautta, koskei kukaan kuitenkaan koskaan ole täydellinen ja suhteessakin tulee niitä ahdistavia ja totaalionnettomia kausia. Ei se rakkauskaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä omaa onneaan ja onnellisuuttaan voi lykätä toisen vastuulle kokonaan, itsekin siitä on vastuussa. Suhteestaankin voi olla onnellinen ainoastaan, jos sen huomaa ja sitä tajuaa arvostaa. Tai siinä tajuaa arvostaa niitä arvostettavia asioita, ainakin enemmän kun sitä huonoa.

Ihmisen itsensä löytäminen sen sijaan on koko elämän matka. Ei tule sellaista hetkeä, että "NYT olen valmis ja kehitystä ei enää kaivata, etsinpä toisen samanlaisen!" sillä ihminen muuttuu, kehittyy, samoin muut, ja ympäristö... Jokainen kriisi tuo uutta, ja aina jos yhtään elää ja tekee, löytää itsensä tilanteesta, missä oppisi uusia puolia itsestään.
Jos jää odottamaan sitä itsensä suurta löytämistä, voi olla, että odottelee aika kauan ja etenkin, kun sittenhän pitäisi löytää toinen samanlainen... Kannattaa vaan hyväksyä kuitenkin se epätäydellisyys, ja jakaa se, sillä elämä on epätäydellistä ja epätäydellisyydessä. Jakaa sen, mitä on jaettavaa, jos löytää jonkun sopivan, kenen kanssa on hyvä se jakaa.
Ja sitäpaitsi, myös toisen kanssa kasvaa, kehittyy ja voi löytää itseään.

Ei nyt ollut ihan yksiselitteistä vastausta, mutta harvoin kai sitä on.

"Voiko ihminen olla onnellinen ilman parisuhdetta?"

Ei. Useimpien ihmisten sisään on rakennettu rakkaudennälkä, joka estää elämästä nauttimisen ilman omaa puolisoa, jonka kanssa voi jakaa elämän ja perustaa perheen.

Entä voiko ihminen olla onnellinen parisuhteessa?

Ei. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, joilla on lukuisia voimakkaita tarpeita. On hyvin epätodennäköistä, että kaksi eri yksilöä sopii niin hyvin yhteen, että ainakin jommankumman ei ole luovuttava jostain onnen välttämättömästä perustekijästä.

Pysyvä onni on siis miltei mahdotonta, mutta onni on porkkana, jota elämä ei ole tarkoittanutkaan meidän saavuttaa. Meidän tehtävämme on ajaa turhaan takaa tuota porkkanaa ja tuottaa uusi sukupolvi siinä sivussa.

Voi olla. Minä olen ollut onnellinen vaikka olen yksin. En minä tarvitse toista ihmistä että osaisin olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni. ´

Harmi, että niillä joilla on pakko olla suhteessa fiilikset eivät varmaankin saa hyvää kestävää ja pysyvää suhdetta koskaan, sellaista jossa osattaisiin olla onnellisia vielä sen huumankin jälkeen. On hyvä oppia elämään yksin ja pystymään olemaan onnellinen, silloin myös osaa olla onnellinen parisuhteessakin.

Niin monet tyytyvät kehen vain saadakseen olla parisuhteessa. Silloin aika todennäköistä on se että törmäyksiä tulee ja paljon. Kyetä olla yksin tarkoittaa sitä että on sinut suurimpien varjojensa kanssa. Täydellisiksi emme tässä elämässä tule. Voimme kuitenkin yrittää kehittyä mahdollisimman paljon. Kun kaikkein eläimellisimmät egon tarpeemme ovat kesytetty, voimme toki osata jakaa toisen kanssa elämäämme ilman kädenvääntöä ja eikö se ole silloin sitä onnea.

Voin olla onnellinen ilman parisuhdetta vasta kun olen ilman parisuhdetta omasta tahdosta.
Tosin en tiedä voinko olla onnellinen parisuhteessakaan, kun ei ole siitä kokemusta.