Olen 30-vuotias 4-vuotiaan pojan isä. Hoikan urheilullinen, koulutettu ja varallisuuttekin monessa muodosssa hankkinut. En pidä itseäni kovin sosiaalisena, mutta avoin ja sen verran keskustelutaitoinen että treffiseuraa saan kalenterin täyteen tarvittaessa vaikkakin työtä se vaatii. Vuoden aikana käynyt karkean arvioni mukaan 30-treffeille ja suunnilleen puolet treffeistä on johtanut tapailuun jatkossa. Vielä kun treffatut olleet 150km säteellä eteläsuomessa niin onhan siinäi aika paljon ajastani touhuun panostanut.
Yksi asia kaikissa naisissa kuitenkin ihmetyttää. Aika usein ekat treffit menee siinä että haukutaan ex-miestä? Ja jos ei ekat niin viimeistään kolmannella päästään tähän naisten lempiaiheeseen käsiksi. Lapsen tehneiden kohdalla ehkä useimmin kuin lapsettomien kanssa. Mitä mieltä olette tämän kertova? Siitäkö että miehet on paskoja vaiko jostain muusta? Minä ainakin aina näiltä naisilta koitan saada irti sen että miksi ovat miehet valinneet ja totean myös että exän haukkuminen on myös osittain oman itsensä arvostelua, kun kuitenkin jokainen kumppaninsa valitsee.
Sellaisia tarinoita tosin saanut kuulla että huh hoijaa ja olenkin jo vähitellen sitä mieltä että meissä miehissä on paljon sairaita yksilöitä, mutta aika älyttömiä on naisten hurahtaminen ties millaisiin miehiin.Parissa tapauksessa myös tämän haukutun exän tavannut ja minä en niitä miehiä lähipiiriini olisi kelpuuttanut koskaan. Miehissähän on enemmän persoonallisuushäiriötä ja vähän kaikkia ongelmia kuin naisissa, mutta ehkäpä miehistä löytyy ääripäät niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
Treffaamani naiset ovat olleet hyvin moninaisia. Yksinhuoltajia, lapsettomia, koulutettuja, kouluttamattomia jne. Ainut yhdistävä piirre on vain että kaikki hoikkkia naisia ja siten en usko että heidän ketä tahansa olisi tarvinnut ottaa.
Naisa treffaillut ihmettelee?
13
267
Vastaukset
- Vanhahko piika
Joo, sama valitusvirsi pitkästä suhteesta eronneilla miehillä. Se kertoo kai siitä, että eroa ei ole kunnolla työstetty, kun ei osata nähdä omaa vastuuta suhteista. Alkaen siitä, että kannattaako kenen tahansa kanssa seukata, että ei tarvitsisi olla yksin ja onko se yksinolo niin hirveää, että huonossa suhteessa roikutaan vuosikaupalla. Toki tuskin ne kaikki exätkään yksinään suhdetta pilasivat.
- Hildtilsa
Minä en haukkuisi exää, minulla on hyvät välit häneen ja hänen nykyiseensä. Toki meillä oli aikoinaan rankkaa, exäni oli alkoholisti. Menin hänen kanssaan yhteen 16-vuotiaana, en siis osannut vielä moista varoa. Oli pettämistä sun muuta. Mutta poiskaan en päässyt vaikka yritin. Nykyisin osaan valita miehen paremmin. En ota miestä joka ottaa edes yhden oluen.
Mutta en kyllä lähtisi treffeille tuollaisenkaan miehen kanssa joka on käynyt 30 treffeillä! Huh huh, kyllä menee naisten perässä. Jos sinkkuaikanaan kiinnostuu vuoden sisällä 30 naisesta, niin miten seurusteluaikana, ei kai tuollasta kiinnostusta laiteta napista pois, varmasti jatkossakin kiinnostuu joka toisesta vastaantulevasta naisesta.
Itse kiinnostun jostain miehestä kerran 3-10 vuodessa.- 5+19
Jotkut yrittävät tehdä jotain sen eteen, että suhde voisi löytyä. Jotkut muut taas enemmän istua odottavat jos se joku oikea jostain kulman takaa hyppäisi eteen. Kukin tavallaan. Oletan, että aloittaja puhuu nettideitistä, kun tällä palstalla ollaan. Netin kautta on hieman pakko yleensä tavata useita ihmisiä, jos mielii jotain löytää. Tosiasia kun on se, että tapaamatta ei tiedä kuka oikeasti voi kiinnostaa ja myöskin harvempi tapaaminen ja tutustuminenkaan johtaa sen pidemmälle. En oikein ymmärrä logiikkaa, että se että tapaa monia tarkoittaisi samaa, että olisi niistä kaikista oikeasti loppuun asti kiinnostunut. Ei se mene niin edellä mainitsemastani syystä. Tapaamalla selvitetään se oikea kiinnostus, ei missään kirjekursseilla. Enkä myöskään ymmärrä tuota ajatusta, että sitten seurusteluaikanakin olisi kiinnostunut muista. Itse tiedän ainakin tasan tarkkaan, että olen kiinnostunut vain yhdestä naisesta kerrallaan ja minulle riittää se, että sen sopivan löydän. Jos jonkun kanssa asia ei etene, niin sitten siirrytään seuraavaan. Mutta suhteessa ollessa asia kaiketi on edennyt ja/tai etenee, joten ei ole syytä katsoa muita vai kuinka? Joskaan en nyt ihan 30 naista tapaa vuodessa itse, mutta kuitenkin. Mutta hienoa, että sinulla on ennakkoluuloja toista tuntematonta ihmistä kohtaan jo valmiiksi. Sekin varmasti tekee hyvää tulevaa suhdetta ajatellen.
- en edes kysy
minä en edes kysy, monillako treffeillä mies on ollut. Enkä aio kysyä nykyiseltä, jonka kanssa aloin seurustelemaan. mitä se minulle kuuluu, kuinka monta naista on treffannut, jos ei enää heidän perässään juoksentele.
Olisiko mahdollista, että johdatat heidät joko tietoisesti tai tiedostamattasi puhumaan existä ja jatkamaan aiheesta: "Minä ainakin aina näiltä naisilta koitan saada irti sen että miksi ovat miehet valinneet"
Aika erikoista, jos järjestään kaikki juuri sinun tapaamasi naiset puhuvat existään. Entä jos seuraavan kohdalla ehdottaisit, että puhutaan mieluummin tulevaisuudesta kuin menneistä tai muuten ilmaisisit että et ole kiinnostunut kuulemaan?- rubiinilintu
Hyvä neuvo. Kannattaa yrittää viedä keskustelu jonnekin muualle kuin aikaisempiin suhteisiin. Itse en ainakaan haluaisi kuunnella, kun mies ruotii menneitä. Eihän se minulle kuulu. Toivon, että kun mies on aloittanut treffailut, hän on myös siinä vaiheessa, että on valmis uuteen suhteeseen.
- D69
Eksien märehtiminen voi johtua siitä että ihmisellä ei ole tarpeeksi kavereita joiden kanssa voisi työstää niitä potuttamaan jääneitä asioita, ja sitten kun pääsee treffeille niin siinä liian helposti tulee "terapivaihde" tai jopa "terapiaviihde" päälle eli puidaan niitä menneitä juttuja kun kerrankin on mukamas tilaisuus.
Sekin voi olla ettei vaan yksinkertaisesti keksi mitään juteltavaa ja sellainen ihminen jonka olet tuntenut vuosikausia on kuitenkin osallistunut elämääsi niin paljon ja pitkään että hänen kanssaan on ehtinyt kertyä kokemuksia joista on helppo ammentaa aineistoa juteltavaksi.
Eksistä länkyttämisen hyväksyy ehkä pitkin hampain jos sitä tekee kumpikin. Mutta jos vain toinen osapuoli hölöttää eksästään tai jopa eksistään, niin en ihmetele jos toiselle tulee sellainen olo että kenestäkähän se toinen olikaan kiinnostunut.
Itselleni jo kun olin nuori kovin moni mies purki sydäntään siitä miten oli menettänyt jonkun naisen tai ei ollut tätä koskaan saanutktaan, tai nainen petti ja jätti ja itketti jne. Kyllähän siihen touhuun kyllästyi, kun tuli sellainen olo että minusta ei sitten ilmeisesti tulisi kuin joku korvike, mikä lie Pappilan hätävara (josko vielä porukat tällaisen termin muistavat tuolta ruoanlaiton puolelta...)
Mutta olen minä itsekin siihen syntiin langennut. Toistakymmentä vuotta ei niin vain lakaista pois. Se vaan pitää oppia näkemään jotenkin humoristisessa valossa niin että se kaikki paska lähinnä naurattaa!
Jaa että miksi naiset alkavat seurustelemaan sekopäiden kanssa... Joskus se on niin että tarjolla on ei oota ja kaheleita. Tai sitten niitä "ihan kivoja" joiden kanssa ei koe sitä iänikuista kemiaa. Ei sitä pysty kuvittelemaan itseään suhteeseen sellaisen miehen kanssa jonka koko olemus huutaa että olen sinulle kuin veli, eli ei siis mitään eroottista kiinnostusta.
Ja yllättävän moni kaheli osaa esittää normaalia niin kauan että nainen aloittaa suhteen, ja jotkut meistä eivät kauhean helposti eroa. - ytyyut5555
Entäs sellainen, joka kehuu exää kaikesta maan ja taivaan välillä. Jonka toivekumppani on kuten exä, mutta ilman syöpää :-(
- arpapeliä...
Ihan ensiksi täytyy sanoa, että en itse puhu eksistäni treffeillä. Sitten tuohon vakavampaan aiheeseen eli miehiin, jotka kohtelevat naisia huonosti. Olen itsekin ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Ennen siihen joutumista olin sellainen nainen, joka sanoo, ettei sellaiseen suostuisi/jäisi ikinä. Olen ihan "normaali, suomalainen nainen", koulutettu ja hyvin toimeentuleva.
Itselleni oli järkytys kuinka monessa tavallisessa perheessä ja parisuhteessa on väkivaltaa. Niistä sain tietää kun kerroin joillekin lähipiirissäni kokemuksistani.
Mutta miten sen miehen osaisi sitten valita niin, että tietäisi, ettei siitä paljastu hullua hakkaajaa joku päivä? Miten vaikka jonkun perhesurmaajan tunnistaa? Eihän kukaan nyt rakastu siihen ongelmaiseen mieheen, vaan normaalin oloiseen ja kivaan mieheen.- 5e7j47
Tuo nyt on typerää haihattelua.
Eihän kenestäkään voi ikinä tietää jos joku päivä päässä naksahtaa, itsestäsikään.
Jos joku paljastuu hulluksi hakkaajaksi niin ei muutakuin mäkeen vain, eikä jäädä odottelemaan josko se ehkä vuosien päästä muuttuisi. Monesti noissa väkivaltasuhteissa nainen puolustaa hakkaajaansa, ja mies senkuin jatkaa taas myöhemmin. Mikähän siinä sitten on? Molemmilla lienee vähintään yhtä sekaisin yläpää. - 9-9-9
En tiedä, voiko alun perin valita oikein, mutta kyllä väkivaltaisuudesta on yleensä näkyvissä merkkejä jo ennen kuin homma varsinaisesti räjähtää käsiin. Fyysistä väkivaltaa edeltää usein henkinen väkivalta. Se voi olla jotain pientä nälvimistä ensi alkuun, jotain mikä tuntuu harmittomalta ja jonka ehkä voi ottaa huumorillakin. Vähitellen se kuitenkin muuttuu pahemmaksi ja lopulta sanallisesta haukkumisesta ryhdytään fyysisiin juttuihin. Ehkä aluksi pientä tönimistä, kunnes lopulta heiluvat nyrkit ja myös monenmoiset kättä pidemmät.
Mies voi myös käyttäytyä muita kohtaan tarpeettoman aggressiivisesti. Missä tahansa vaiheessa nainen voisi viheltää pelin poikki.
Monetkaan naiset eivät sitä kuitenkaan tee. Huomaavat näitä merkkejä, mutta vähättelevät niitä, selittelevät niitä itselleen ja yrittävät nähdä asiat parhain päin. Löytävät itsestään syitä, millä puolustella miestään. Tai vain loputtomasti ymmärtävät, koska mies voi olla hyvinä hetkinä todella ihana. Tai joskus miehellä vain on hirveän vaikeaa ja siksi täytyy rakastaa ja joustaa ja ymmärtää… Sairaalloista mustasukkaisuutta joku voi pitää alkuun jopa imartelevana, osoituksena ikään kuin suuresta rakkaudesta ja intohimosta, vaikka se on selkeästi epätervettä ja hälytyskellojen pitäisi soida.
Perhesurmaajaa ei myöskään tule kenestäkään yhdessä yössä, vaikka ehkä joskus ulkopuolisille voi siltä vaikuttaa. Kyllähän siellä pidempää historiaa on, ja yleensä se jossain vaiheessa tulee myös ilmi. Se että jollain ns. napsahtaa päässä, tarkoittaa sitä, että joku raja on ylittynyt. Ei sitä, että jotain iskeytyy päälle jostain tyhjästä.
Meillä kaikilla on heikot kohtamme. Se, että on joillain alueilla pärjäävä ja vahva, ei tarkoita että olisi sitä kaikilla alueilla. Hyvin toimeentuleva, ammatillisesti pärjäävä, vahvan ja itsenäisen oloinen nainen voi olla aivan jotain muuta ihmissuhteissaan. Eikä se välttämättä ole edes niin yllättävää. Itsekin tunnen erään tällaisen naisen, joka on ollut toistakymmentä vuotta väkivaltaisessa suhteessa ja antaa miehen kohdella itseään kuin jotain p*skakasaa. Tuntuu kuin naisessa olisi kaksi eri naista; toinen osaava ja itsevarma sekä toinen avuton ja lähes kokonaan vailla omanarvontuntoa.
Itse olen vaatimattomammin menestynyt ja joutunut kokemaan elämässä paljon pettymyksiä. Olen monella tavalla herkkä ja yleensä minua pidetään herttaisena ja empaattisena ihmisenä. Tiedän että jonkun silmissä vaikutan jopa vähän reppanalta. :D Mutta en ikinä ottaisi vastaan sellaista kohtelua miehiltä, mitä monet näistä ns. vahvoista ja hyvin toimeentulevista naisista ottavat. Vähän aikaa seurustelin miehen kanssa, jolla oli aika ronski huumorintaju, ja jonkin aikaa laitoin muutamat nimittelyt ja mitätöinnit huumorin piikkiin. Lisäksi oman herkkyyteni tietäen ajattelin etten ylireagoisi.
Mutta sitten eräänä iltana muutaman lasillisen juotuaan mies alkoi uhkailla fyysisellä väkivallalla ja oli sen näköinen, että voisi oikeasti käydä käsiksi. Lopetin sen jutun siihen. Ja sen jälkeen olen kasvanut vielä sen verran, että en niitä sanallisia juttujakaan ottaisi enää vastaan – silläkin uhalla, että leimautuisin tosikoksi tai yliherkäksi. :D
Tulipas pitkä teksti... mahtaakohan monikaan jaksaa lukea tänne asti (?) - tiukkis täti
9-9-9 kirjoitti:
En tiedä, voiko alun perin valita oikein, mutta kyllä väkivaltaisuudesta on yleensä näkyvissä merkkejä jo ennen kuin homma varsinaisesti räjähtää käsiin. Fyysistä väkivaltaa edeltää usein henkinen väkivalta. Se voi olla jotain pientä nälvimistä ensi alkuun, jotain mikä tuntuu harmittomalta ja jonka ehkä voi ottaa huumorillakin. Vähitellen se kuitenkin muuttuu pahemmaksi ja lopulta sanallisesta haukkumisesta ryhdytään fyysisiin juttuihin. Ehkä aluksi pientä tönimistä, kunnes lopulta heiluvat nyrkit ja myös monenmoiset kättä pidemmät.
Mies voi myös käyttäytyä muita kohtaan tarpeettoman aggressiivisesti. Missä tahansa vaiheessa nainen voisi viheltää pelin poikki.
Monetkaan naiset eivät sitä kuitenkaan tee. Huomaavat näitä merkkejä, mutta vähättelevät niitä, selittelevät niitä itselleen ja yrittävät nähdä asiat parhain päin. Löytävät itsestään syitä, millä puolustella miestään. Tai vain loputtomasti ymmärtävät, koska mies voi olla hyvinä hetkinä todella ihana. Tai joskus miehellä vain on hirveän vaikeaa ja siksi täytyy rakastaa ja joustaa ja ymmärtää… Sairaalloista mustasukkaisuutta joku voi pitää alkuun jopa imartelevana, osoituksena ikään kuin suuresta rakkaudesta ja intohimosta, vaikka se on selkeästi epätervettä ja hälytyskellojen pitäisi soida.
Perhesurmaajaa ei myöskään tule kenestäkään yhdessä yössä, vaikka ehkä joskus ulkopuolisille voi siltä vaikuttaa. Kyllähän siellä pidempää historiaa on, ja yleensä se jossain vaiheessa tulee myös ilmi. Se että jollain ns. napsahtaa päässä, tarkoittaa sitä, että joku raja on ylittynyt. Ei sitä, että jotain iskeytyy päälle jostain tyhjästä.
Meillä kaikilla on heikot kohtamme. Se, että on joillain alueilla pärjäävä ja vahva, ei tarkoita että olisi sitä kaikilla alueilla. Hyvin toimeentuleva, ammatillisesti pärjäävä, vahvan ja itsenäisen oloinen nainen voi olla aivan jotain muuta ihmissuhteissaan. Eikä se välttämättä ole edes niin yllättävää. Itsekin tunnen erään tällaisen naisen, joka on ollut toistakymmentä vuotta väkivaltaisessa suhteessa ja antaa miehen kohdella itseään kuin jotain p*skakasaa. Tuntuu kuin naisessa olisi kaksi eri naista; toinen osaava ja itsevarma sekä toinen avuton ja lähes kokonaan vailla omanarvontuntoa.
Itse olen vaatimattomammin menestynyt ja joutunut kokemaan elämässä paljon pettymyksiä. Olen monella tavalla herkkä ja yleensä minua pidetään herttaisena ja empaattisena ihmisenä. Tiedän että jonkun silmissä vaikutan jopa vähän reppanalta. :D Mutta en ikinä ottaisi vastaan sellaista kohtelua miehiltä, mitä monet näistä ns. vahvoista ja hyvin toimeentulevista naisista ottavat. Vähän aikaa seurustelin miehen kanssa, jolla oli aika ronski huumorintaju, ja jonkin aikaa laitoin muutamat nimittelyt ja mitätöinnit huumorin piikkiin. Lisäksi oman herkkyyteni tietäen ajattelin etten ylireagoisi.
Mutta sitten eräänä iltana muutaman lasillisen juotuaan mies alkoi uhkailla fyysisellä väkivallalla ja oli sen näköinen, että voisi oikeasti käydä käsiksi. Lopetin sen jutun siihen. Ja sen jälkeen olen kasvanut vielä sen verran, että en niitä sanallisia juttujakaan ottaisi enää vastaan – silläkin uhalla, että leimautuisin tosikoksi tai yliherkäksi. :D
Tulipas pitkä teksti... mahtaakohan monikaan jaksaa lukea tänne asti (?)Alkuvaiheessa moni varmaan antaa anteeksi sen "pienen mustasukkaisuuden". Sitähän naisille koko ajan hoetaan: ei saa olla niin vaativa miehen suhteen (viimeksi Kontula vaati naisia muuttamaan arvojaan ja hyväksymään ne duunarimiehet lainkaan miettimättä mitä muuta syynä voi kuin duunarius, ettei nuo miehet tule kelpuutetuksi). Moni ajattelee, ettei pidä olla mikään tiukkapipo ja liian monet asiat antaa anteeksi. Teet kyllä ihan oikein, että pidät rajoistasi huolta, etkä suostu mihin tahansa. Itsetunnon lyttääminen alkaa pienillä -melkein huomaamattomilla- teoilla ja usein ensimmäisen lyönnin tullessa itsetunto on jo niin huono, ettei usko edes ansaitsevansa muuta.
Summa summarum, ollaan "vaativia tiukkapipoja", mitä tahansa ei oteta vastaan! Ihan nettideiteistä alkaen :)
- yks vaan
Vaikuttaa siltä että naiset pitävät sinua hyvänä kuuntelijana. Ihan jokaiselle nettideittimiehelle ei existä avauduta. Tosin virheen ovat tehneet kaikki näistä naisista jos sinusta ovat kiinnostuneita olleet. Deitti ei ole ystävä jolle puretaan ihmissuhdehuolia vaan potentiaalinen uusi ihmissuhde, josta johtuvia huolia puretaan sitten taaskin niille ystäville. Ei deiteille.
Itse olen välttänyt exästäni puhumista deiteille, olen vastannut jos on kysytty mutta mahdollisimman lyhyesti. Jokuset ovat halunneet tietää enemmän ja kyselleet lisää mutta aiheena exät ovat mielestäni huono aihe treffeille. Miehet eivät useinkaan kovin paljoa existään kerro ainakaan kysymättä, erosta toipumattomia lukuunottamatta. Kerran vietin monta tuntia deittini eroterapeuttina. Ne oli tosin sitten ekat ja samalla vikat treffit hänen kanssaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121199
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1171034- 129926
- 95785
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten291734Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait75649Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54606Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64582Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48569- 75504