Ruotsalaisjoukot Suomen

Roskapuhetta, mistä keräät näille väitteille näyttöä? JR-61 pysäytti Tienhaaran taistelussa moninmoninkertaisen neuvosto-osaston joka olisi muuten päässyt etenemään suoraan Hamina-Kotka-Kouvola-, Lahti-, Loviisa-, Porvoo- ja Sipoo-teitä, puhuttiin joukko-osastossa mitä kieliä tahansa! Helsingin ilmatorjunnasta oli jo komennettu raskas ilmatorjuntapatteri Sipooseen nk Itäsalmen suoralle ottamaan vastaan neuvostojoukot suorasuuntaus-tulituksella (Ltn P-E Floman, Patterin Päällikkö). Puna-armeija ei koskaan saapunut sinne asti koska JR-61 pysäytti sen Tienhaaran ratkaisutaistelussa!

Kuka tietää tästä jutusta enemmän? En ole missään törmännyt tuollaiseen väitteeseen.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=lang_fi&q=alpo marttinen&start=10&sa=N

http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=805469

"Sotilasesimiehen päättämä ja toimeenpanema kuolemanrangaistus otettiin käyttöön 4.7.1944. Tämä tarkoitti sitä että upseeriesimies saattoi teloittaa alaisensa ilman mitään oikeudenkäyntejä suoralta kädeltä. Tällaisen teloituksen on tehnyt esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari eversti Alpo Marttinen ampumalla älyltään jälkeenjääneeksi luokitellun mustasaarelaissotamiehen. Kyseisestä tapauksesta on tehty myös kirjoja. Marttinen pakeni sodan jälkeen USA:aan asti vaikka ei osallistunut asekätkentään. Yleni siellä armeijassa everstiksi."

>Taistelutappiot olivat samaa luokkaa kuin muilla,noin 2000 miestä<

Ehkä noin olikin koko 17.D:lla, mutta tarkastellaanpa sitä "paraatiovien sulkijaa".

Kivisillan vaiheen taistelutappiot JR61:lla oli muistaakseni noin 500 luokkaa ja näistä noin 100 kaatunutta. Kivisillan vaihehan kesti elokuun alkupäiviin saakka. Vuosalmen taisteluissa tappioita oli jopa päivässä enemmän.

Kiinnostunut. kirjoitti:

Kuka tietää tästä jutusta enemmän? En ole missään törmännyt tuollaiseen väitteeseen.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=lang_fi&q=alpo marttinen&start=10&sa=N

http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=805469

"Sotilasesimiehen päättämä ja toimeenpanema kuolemanrangaistus otettiin käyttöön 4.7.1944. Tämä tarkoitti sitä että upseeriesimies saattoi teloittaa alaisensa ilman mitään oikeudenkäyntejä suoralta kädeltä. Tällaisen teloituksen on tehnyt esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari eversti Alpo Marttinen ampumalla älyltään jälkeenjääneeksi luokitellun mustasaarelaissotamiehen. Kyseisestä tapauksesta on tehty myös kirjoja. Marttinen pakeni sodan jälkeen USA:aan asti vaikka ei osallistunut asekätkentään. Yleni siellä armeijassa everstiksi."

Lue lisää

Sotaväen rikoslain uudistus eduskunnassa 4.7. 44 tarkoitti sitä, että karkuuudesta ja lieötäytymisestä voitiin nyt kenttäoikeudessa langettaa kuolemanrangaistus. Tietyin edellytyksin sevoitiin määrätä toimeenpantavaksi välittömästi ilman valitusoikeutta.JR 61:stä teloitettiin kenttäoikeuden päätöksellä kaksi miestä. Yksi ammuttiin hänen karatessaan saattajalta.

Esimiehen aseenkäyttöoikeutta laki ei muuttanut. Evrsti Marttisen tekemä ampuminen menee ilmeisesti samoihin taruihin, joita täällä jatkuvasti tuodaan esiin.

Sextiettan kirjoitti:

>Taistelutappiot olivat samaa luokkaa kuin muilla,noin 2000 miestä<

Ehkä noin olikin koko 17.D:lla, mutta tarkastellaanpa sitä "paraatiovien sulkijaa".

Kivisillan vaiheen taistelutappiot JR61:lla oli muistaakseni noin 500 luokkaa ja näistä noin 100 kaatunutta. Kivisillan vaihehan kesti elokuun alkupäiviin saakka. Vuosalmen taisteluissa tappioita oli jopa päivässä enemmän.

Lue lisää

Kisiisllnasalmen varsinaiset taistelut käytiin 22.-23.6. 44. Kahdessa päivässä tuli pääosa tappioista. Loppuaika oli pääasiassa melko rauhallista asemasotaa.

sitä keksitään kirjoitti:

Sotaväen rikoslain uudistus eduskunnassa 4.7. 44 tarkoitti sitä, että karkuuudesta ja lieötäytymisestä voitiin nyt kenttäoikeudessa langettaa kuolemanrangaistus. Tietyin edellytyksin sevoitiin määrätä toimeenpantavaksi välittömästi ilman valitusoikeutta.JR 61:stä teloitettiin kenttäoikeuden päätöksellä kaksi miestä. Yksi ammuttiin hänen karatessaan saattajalta.

Esimiehen aseenkäyttöoikeutta laki ei muuttanut. Evrsti Marttisen tekemä ampuminen menee ilmeisesti samoihin taruihin, joita täällä jatkuvasti tuodaan esiin.

Lue lisää

Yksi lukemattomista suomalaisista fasistiupseereista, jotka sodan aikana teloittivat sotamiehiä ilman tuomiota ja sodan jälkeen kätkivät aseita noustakseen kapinaan Suomen demokraattista hallitusta vastaan. Harmi, ettei fasistiupseeri Marttista koskaan saatu Suomessa oikeuden eteen, vastuuseen murhatöistään ja kapinavalmisteluistaan.

Kiinnostunut. kirjoitti:

Kuka tietää tästä jutusta enemmän? En ole missään törmännyt tuollaiseen väitteeseen.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=lang_fi&q=alpo marttinen&start=10&sa=N

http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=805469

"Sotilasesimiehen päättämä ja toimeenpanema kuolemanrangaistus otettiin käyttöön 4.7.1944. Tämä tarkoitti sitä että upseeriesimies saattoi teloittaa alaisensa ilman mitään oikeudenkäyntejä suoralta kädeltä. Tällaisen teloituksen on tehnyt esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari eversti Alpo Marttinen ampumalla älyltään jälkeenjääneeksi luokitellun mustasaarelaissotamiehen. Kyseisestä tapauksesta on tehty myös kirjoja. Marttinen pakeni sodan jälkeen USA:aan asti vaikka ei osallistunut asekätkentään. Yleni siellä armeijassa everstiksi."

Lue lisää

Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies

Kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana.

s.138

”Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus.”

Kirjassa on TOSIN toistuvasti karkeita virheitä mm. rykmenttien numeroissa. Siinä puhutaan mm. JR 10:sta kun on kyse JR13:sta ja aivan kirjan lopussa puhutaan JR16:sta kun kyse on tietenkin JR 61:sta. Osa virheistä menee huonojen liitekopioiden epäselvien numeroiden lukuun. Lopussa on suomenkielistä painosta vasten tehty korjauksia erään kirjan lukeneen miehen lähettämän kirjeen johdosta ja teloituspaikaksi on korjattu Lautalan kylä, kuten se oikeasti olikin. Kirjassahan puhutaan toistuvasti Santalan kylästä.

Kyse on näistä miehistä:

Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-”- Stenlund Allan JR13
_”_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_”_ Storvist, Herman Alexander JR61

Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.


Erik Andrén kirjoittama kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.

s.49. ”Thor Bernhardin veljen Birger Sundvikin mukaan kappalainen Erik Forsberg nimitti sekä Thor Bernhardia että Felix Henriksnäsiä >>maanpettureiksi>> ja kieltäytyi siunaamasta heitä haudan lepoon. Sotapoliisi oli ampunut Felix
s. 52 Henriksnäsin Munsalassa. Mutta myöhemmin Forsberg taipui kansalaimielipiteen edessä ja avusti hautajaisissa lokakuun 23. päivänä. Mutta kuitenkin sillä ehdolla ettei heitä saanut tuoda kirkkoon eikä siten loukata Jumalan huonetta.”
Kertomus on kyllä aika ristiriitainen ”sodan lopun ankarine taisteluineen”. Varsinaisia ylimenoyrityksiähän Tienhaarassa oli muutamana päivänä heti JR 61:n saavuttua Tienhaaran maastoon. Kaikkihan tietää, että JR 61 vaihdettiin lepoon ja taakse Tiehaarasta 5.8.1944 alkaen. Siis toisin kuin esim. Oesch väittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannksella 1944, sivulla 103, jossa hän kertoo JR 61:n torjuneen kaikki hyökkäykset sodan loppuun saakka!

JR 61 kirjoitti:

Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies

Kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana.

s.138

”Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus.”

Kirjassa on TOSIN toistuvasti karkeita virheitä mm. rykmenttien numeroissa. Siinä puhutaan mm. JR 10:sta kun on kyse JR13:sta ja aivan kirjan lopussa puhutaan JR16:sta kun kyse on tietenkin JR 61:sta. Osa virheistä menee huonojen liitekopioiden epäselvien numeroiden lukuun. Lopussa on suomenkielistä painosta vasten tehty korjauksia erään kirjan lukeneen miehen lähettämän kirjeen johdosta ja teloituspaikaksi on korjattu Lautalan kylä, kuten se oikeasti olikin. Kirjassahan puhutaan toistuvasti Santalan kylästä.

Kyse on näistä miehistä:

Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-”- Stenlund Allan JR13
_”_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_”_ Storvist, Herman Alexander JR61

Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.


Erik Andrén kirjoittama kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.

s.49. ”Thor Bernhardin veljen Birger Sundvikin mukaan kappalainen Erik Forsberg nimitti sekä Thor Bernhardia että Felix Henriksnäsiä >>maanpettureiksi>> ja kieltäytyi siunaamasta heitä haudan lepoon. Sotapoliisi oli ampunut Felix
s. 52 Henriksnäsin Munsalassa. Mutta myöhemmin Forsberg taipui kansalaimielipiteen edessä ja avusti hautajaisissa lokakuun 23. päivänä. Mutta kuitenkin sillä ehdolla ettei heitä saanut tuoda kirkkoon eikä siten loukata Jumalan huonetta.”
Kertomus on kyllä aika ristiriitainen ”sodan lopun ankarine taisteluineen”. Varsinaisia ylimenoyrityksiähän Tienhaarassa oli muutamana päivänä heti JR 61:n saavuttua Tienhaaran maastoon. Kaikkihan tietää, että JR 61 vaihdettiin lepoon ja taakse Tiehaarasta 5.8.1944 alkaen. Siis toisin kuin esim. Oesch väittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannksella 1944, sivulla 103, jossa hän kertoo JR 61:n torjuneen kaikki hyökkäykset sodan loppuun saakka!

Lue lisää

kirjanpidosta käy ilmi jokainen rykmentissä palvelleen nimi. Joko sinä käyt tarkistamassa Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä tuo nuoren (18v) pojan nimen ja ilmoitat sen meille kaikille muille. Muussa tapauksessa meille syntyy sellainen epäilys, että sinä olisit hiukan henkisesti vajaa kuten nuo Huhti tai Lieksacaust ihmiset joilla ei ole elämässä mitään muuta kuin kehitellä apukoulutasoisia leikkijuttuja pitkän päivänsä viihteeksi.

rykmentin kirjoitti:

kirjanpidosta käy ilmi jokainen rykmentissä palvelleen nimi. Joko sinä käyt tarkistamassa Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä tuo nuoren (18v) pojan nimen ja ilmoitat sen meille kaikille muille. Muussa tapauksessa meille syntyy sellainen epäilys, että sinä olisit hiukan henkisesti vajaa kuten nuo Huhti tai Lieksacaust ihmiset joilla ei ole elämässä mitään muuta kuin kehitellä apukoulutasoisia leikkijuttuja pitkän päivänsä viihteeksi.

Lue lisää

>> Jokaisen rykmentin kirjanpidosta käy ilmi jokainen rykmentissä palvelleen nimi.

USA:han kirjoitti:

Yksi lukemattomista suomalaisista fasistiupseereista, jotka sodan aikana teloittivat sotamiehiä ilman tuomiota ja sodan jälkeen kätkivät aseita noustakseen kapinaan Suomen demokraattista hallitusta vastaan. Harmi, ettei fasistiupseeri Marttista koskaan saatu Suomessa oikeuden eteen, vastuuseen murhatöistään ja kapinavalmisteluistaan.

Lue lisää

just just....sinunlaisesi kommari rakki olis pitäny muitten kaltaistesi saastojen kanssa pistää montunreunalle aikoja sitten!onneksi meillä oli marttisen kaltaisia hyviä johtajia jotka uhrautuvien ja
peräänantamattomien joukkojemme etunenässä johtivat kenttäarmeijamme uljaaseen torjuntavoittoon monissa pahoissa paikoissa jotka olivat osa kokonaisuutta loistavassa sotahistoriassamme!päällikkö joutuu aina paineen alla tekemään nopeita usein raskaita päätöksiä,jos joukon ja koko taistelutilanteen kannalta on vaarassa syntyä kieltäytymisiä tai kehittyä paniikki ei
vaihtoehtoja ole monia,sotilaallisen kurin ja taistelumoraalinsäilymissen takaamiseksi joutuu joskus
tekemään peruuttamattomia ja lohduttomia päätöksiä.lopputulos on kirjattu sotahistoriaamme
minusta se on varsin kelvollista luettavaa!suomensotiin osallistui n.10 000 vapaaehtoista useista maista
vilpitön kiitos heille siitä.heidän ansioitaan ei kuitenkaan ole tarpeen korostaa ylenmäärin.myöskään lentoosasto kulm ei todellakaan ratkaissut tali ihantalaa! suomalainen tykistö mm.ampui vihollisen ryhmittyviin hyökkäysjoukkoihin n.125 000 laukausta krh.55 000 laukausta tällä keskitetyllä tulella
aiheutettiin viholliselle suuria tappioita muiden taistelevien joukkojen kanssa.siellä ei kukaan ehtinyt piileskellä!itse henkilökohtaisesti erikoiskoulutuksen armeijassa saaneena olen myös kolme poikaani saanut mukaan maanpuolustus aatteeseen .kaikilla heillä on erikoisjoukkojen johtajakoulutus.jääköön tässä aselaji mainostamatta,mutta pimeä metsä on suojamme puukko ystävämme.räntäsade tulipalopakkanen ja miinat lahja viholliselle.seuraavapolvi tulee perässä,he eivät vaan vielä tiedä sitä kun ovat niinpieniä,mutta ovat kyllä samaa mieltä periaatteessa.
minun mielestäni saksalaiset tekivät vaan muutamia virheitä.juutalaiset oi voinu jättä rauhaan ja kaikki muu energia 200% itärintamalle ja hei....ei kiveä kiven päälle.loput ois voinu ihan sen takia antaa anteeksi.sinunsairastamaasi tautiin on vain yksi lääke LYIJY terv.jussi 57v.stadista

Sextiettan kirjoitti:

>Taistelutappiot olivat samaa luokkaa kuin muilla,noin 2000 miestä<

Ehkä noin olikin koko 17.D:lla, mutta tarkastellaanpa sitä "paraatiovien sulkijaa".

Kivisillan vaiheen taistelutappiot JR61:lla oli muistaakseni noin 500 luokkaa ja näistä noin 100 kaatunutta. Kivisillan vaihehan kesti elokuun alkupäiviin saakka. Vuosalmen taisteluissa tappioita oli jopa päivässä enemmän.

Lue lisää

takaisin Viipurin rautatieasemaa.

Silloinhan sitä oltaisiin saatu aikaiseksi noita sinun kaipaamia lisätappioita.

Ihan tulee ikävä noita vanhoja hyviä aikoja Stalingradissa jolloin päästiin 100%:n tappioihin.

määrätty valtaamaan kirjoitti:

takaisin Viipurin rautatieasemaa.

Silloinhan sitä oltaisiin saatu aikaiseksi noita sinun kaipaamia lisätappioita.

Ihan tulee ikävä noita vanhoja hyviä aikoja Stalingradissa jolloin päästiin 100%:n tappioihin.

Lue lisää

>Ihan tulee ikävä noita vanhoja hyviä aikoja Stalingradissa jolloin päästiin 100%:n tappioihin.<

Mitäs sinä ulkomaille saakka menet, olihan niitä Suomessakin sellaisiä yksiköitä joissa oli yli 100%:n tappiot koko sodan ajalta.

JR 61 kirjoitti:

>> Jokaisen rykmentin kirjanpidosta käy ilmi jokainen rykmentissä palvelleen nimi.

Nimi oli Henry Lind Mustasaaresta.

>Ratkaisutaisteluiden jälkeen alueen puolustusta johtanut JR 61:n komentaja everstiluutnantti Alpo Marttinen soitti Päämajaan ja ilmoitti Mannerheimille<



Matti Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana tämä asia. Tuosta filmistä voit itse tarkistaa sen tärkeimmän kohdan 30 sekunnin kohdalta, sieltä selviää se soittajakin!

"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

http://www.youtube.com/watch?v=PS5WVvFU6fo&feature=related


Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:

"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä:"

"Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."

Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!

Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan.
Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.

Katso itse kirjoitti:

>Ratkaisutaisteluiden jälkeen alueen puolustusta johtanut JR 61:n komentaja everstiluutnantti Alpo Marttinen soitti Päämajaan ja ilmoitti Mannerheimille<



Matti Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana tämä asia. Tuosta filmistä voit itse tarkistaa sen tärkeimmän kohdan 30 sekunnin kohdalta, sieltä selviää se soittajakin!

"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

http://www.youtube.com/watch?v=PS5WVvFU6fo&feature=related


Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:

"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä:"

"Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."

Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!

Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan.
Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.

Lue lisää

Suomalainen tykistö mahdollisti torjunnan, eikä poteroissaan maanneet suomenruotsalaiset.

Kivisalmella kirjoitti:

Suomalainen tykistö mahdollisti torjunnan, eikä poteroissaan maanneet suomenruotsalaiset.

ja pst-aseet!

Kivisalmella kirjoitti:

Suomalainen tykistö mahdollisti torjunnan, eikä poteroissaan maanneet suomenruotsalaiset.

Sotahistoriasta kirjoitettaessa on pyrittävä totuuteen, eikä annettava hurrivihan sokaista. JR 61 torjui hyökkäykset ankarasti taistellen tykistön ja ilmavoimien tukemana. Siinä se totuus.

>Tappiot olivat suomalaisille erittäin raskaat, mutta venäläisille moninkertaiset.<

Ihantalassa meni pahimmillaan melkein päivässä tuo määrä miehiä kaatuneina kuin Tienhaaran kokonaistappiot oli reilun kuukauden jakson aikana! Jotain rajaa valehtelussakin.


Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

s. 43: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse heti elokuun alussa.

1944 kirjoitti:

>Tappiot olivat suomalaisille erittäin raskaat, mutta venäläisille moninkertaiset.<

Ihantalassa meni pahimmillaan melkein päivässä tuo määrä miehiä kaatuneina kuin Tienhaaran kokonaistappiot oli reilun kuukauden jakson aikana! Jotain rajaa valehtelussakin.


Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

s. 43: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse heti elokuun alussa.

Lue lisää

Päin pakokauhua JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti,
mikä johtui siitä, että teillä oli runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseita ja muita tarvikkeita lojui tien varsilla ja metsissä. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä.
Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu.

Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti otta-
neensa rykmentin komen toonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suo-
jassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvo merkkejä. Joukossa oli JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään,
että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun oikealla hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon.

JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä
päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä. Rykmentin kokonaistappiot Tienhaarassa olivat noin
500 miestä, joista noin 120 kaatuneina.

http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf

JR 61 Marttinen kirjoitti:

Päin pakokauhua JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti,
mikä johtui siitä, että teillä oli runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseita ja muita tarvikkeita lojui tien varsilla ja metsissä. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä.
Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu.

Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti otta-
neensa rykmentin komen toonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suo-
jassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvo merkkejä. Joukossa oli JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään,
että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun oikealla hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon.

JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä
päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä. Rykmentin kokonaistappiot Tienhaarassa olivat noin
500 miestä, joista noin 120 kaatuneina.

http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf

Lue lisää

Stefan Forssin propagandistinen teksti?

Stefan Forssin juttu on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!

Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.


Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa

"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."

SAL 8/94

http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf

"Vaiettu voitto"

"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)

Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944

http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725

"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."

"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."

"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss

Sexiettan kirjoitti:

Stefan Forssin propagandistinen teksti?

Stefan Forssin juttu on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!

Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.


Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa

"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."

SAL 8/94

http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf

"Vaiettu voitto"

"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)

Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944

http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725

"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."

"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."

"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss

Lue lisää

Neuvostoliiton Puolustusasiain Kansankomissaarille
Kliment Jefremovitsh VOROSHILOVILLE

KUNNIOITETTAVA NEUVOSTOLIITON MARSALKKA!

Suomen Kansanhallitus onnittelee Punaista Työläis- ja Talonpoikaisarmeijaa niiden suurten voittojen johdosta, joita sen joukko-osastot ovat saavuttaneet vapaustaistelussa Suomen lahtareita, meidän kansamme ja neuvostokansain vihollisia vastaan.

Koko maailma näkee, ettei ole sellaisia linnoituksia, joita Punainen Armeija ei voi vallata. Kaikki Suomen kansan vilpittömät ystävät, ovatpa missä maassa tahansa, saavat innostusta neuvostosankarien voitoista Suomessa, sillä he tietävät, että suuri Neuvostoliitto on turvaava meidän kotimaallemme riippumattomuuden kaikkien imperialististen rosvojen pyyteistä ja sen kautta turvaa kansallemme myös vapaan, rauhallisen elämän. Neuvostoliiton voittamattoman Punaisen Armeijan ja Sotalaivaston avulla meidän kansamme saavuttaa pian täyden vapautuksen rahavallan raakalaisikeen alta, ulkolaisten imperialistien lahjomain rikollisten sotaprovokaattorien Mannerheimin, Rydin ja Tannerin koplakunnan kynsistä.

Suomen Kansanhallitus pyytää Teitä, kunnioitettava Neuvostoliiton marsalkka, Punaisen Työläis- ja Talonpoikaisarmeijan 22 vuosipäivänä esittämään kaikille Suomessa toimiville Punaisen Armeijan joukko-osastoille ja myöskin Neuvostoliiton Sotalaivaston Itämeren eskaadereille Suomen työkansan syvän kiitollisuuden. Neuvostosoturien mainehikkaat urotyöt, uljaiden jalkaväkisotilaiden, tykkimiesten, tankkimiesten, lentäjien ja punaisen meriväen tähänastiset voitot osoittavat kaikille, että pian koittaa se päivä, jolloin saavutetaan täydellinen voitto Suomen kansan ja neuvostokansojen vihollisista.

Eläköön Punainen vapauttaja-armeija, sankarillisten mainetöiden armeija!

Eläköön Neuvostoliiton Puolustusasiain Kansankomissaari, Neuvostoliiton marsalkka Kliment Jefremovitsh Voroshilov!

Eläköön Josef Vissarionovitsh STALIN - Suomen kansan suuri ystävä ja maailman kaikkien kansojen vapauden ja veljeyden ystävä!

Suomen Kansanhallituksen puolesta
OTTO KUUSINEN.

Vorosiiloville kirjoitti:

Neuvostoliiton Puolustusasiain Kansankomissaarille
Kliment Jefremovitsh VOROSHILOVILLE

KUNNIOITETTAVA NEUVOSTOLIITON MARSALKKA!

Suomen Kansanhallitus onnittelee Punaista Työläis- ja Talonpoikaisarmeijaa niiden suurten voittojen johdosta, joita sen joukko-osastot ovat saavuttaneet vapaustaistelussa Suomen lahtareita, meidän kansamme ja neuvostokansain vihollisia vastaan.

Koko maailma näkee, ettei ole sellaisia linnoituksia, joita Punainen Armeija ei voi vallata. Kaikki Suomen kansan vilpittömät ystävät, ovatpa missä maassa tahansa, saavat innostusta neuvostosankarien voitoista Suomessa, sillä he tietävät, että suuri Neuvostoliitto on turvaava meidän kotimaallemme riippumattomuuden kaikkien imperialististen rosvojen pyyteistä ja sen kautta turvaa kansallemme myös vapaan, rauhallisen elämän. Neuvostoliiton voittamattoman Punaisen Armeijan ja Sotalaivaston avulla meidän kansamme saavuttaa pian täyden vapautuksen rahavallan raakalaisikeen alta, ulkolaisten imperialistien lahjomain rikollisten sotaprovokaattorien Mannerheimin, Rydin ja Tannerin koplakunnan kynsistä.

Suomen Kansanhallitus pyytää Teitä, kunnioitettava Neuvostoliiton marsalkka, Punaisen Työläis- ja Talonpoikaisarmeijan 22 vuosipäivänä esittämään kaikille Suomessa toimiville Punaisen Armeijan joukko-osastoille ja myöskin Neuvostoliiton Sotalaivaston Itämeren eskaadereille Suomen työkansan syvän kiitollisuuden. Neuvostosoturien mainehikkaat urotyöt, uljaiden jalkaväkisotilaiden, tykkimiesten, tankkimiesten, lentäjien ja punaisen meriväen tähänastiset voitot osoittavat kaikille, että pian koittaa se päivä, jolloin saavutetaan täydellinen voitto Suomen kansan ja neuvostokansojen vihollisista.

Eläköön Punainen vapauttaja-armeija, sankarillisten mainetöiden armeija!

Eläköön Neuvostoliiton Puolustusasiain Kansankomissaari, Neuvostoliiton marsalkka Kliment Jefremovitsh Voroshilov!

Eläköön Josef Vissarionovitsh STALIN - Suomen kansan suuri ystävä ja maailman kaikkien kansojen vapauden ja veljeyden ystävä!

Suomen Kansanhallituksen puolesta
OTTO KUUSINEN.

Lue lisää

Sori vaan mutta sinulla on väärä sota...

Mitä OWK kuuluu tähän ketjuun?

Kivisalmella kirjoitti:

Suomalainen tykistö mahdollisti torjunnan, eikä poteroissaan maanneet suomenruotsalaiset.

Ja tykistöönhän kuului myös suomenruotsalainen RPsto1, joka ampui myös Talin-Ihantalan alueelle.

pum! kirjoitti:

Ja tykistöönhän kuului myös suomenruotsalainen RPsto1, joka ampui myös Talin-Ihantalan alueelle.

"Ja tykistöönhän kuului myös suomenruotsalainen RPsto1, joka ampui myös Talin-Ihantalan alueelle. "

RaskPsto 1 oli pääosin kurikkalaisista miehistä koottu yksikkö, jonka komentaja oli Majuri (jatkosodan alussa) H. von Konow ja jolla oli käytössään 155 H/17 tykit.

Ruotsinkieliset olivat vähällä ratkaista Talin-Ihantalan suurtaistelun suomalaisten tuhoksi:

Lainaa:
"Tällä hetkellä Jääkäriprikaatin ja Osasto-Björkmanin hyökkäyskärkien väli oli vajaa kilometri. Nyt olisi kenties tarvittu vain tuore, täysivahvuinen pataljoona hyökkäämään tykistön tukemana vihollisen pussinsuun sulkemiseksi. Sitä tuoretta pataljoonaa ei kuitenkaan ollut. Suuri päämäärä, vihollisen saartaminen ja sen jälkeen tuhoaminen, jäi saavuttamatta. Suomalaisten äärimmilleen jännitetyt voimat eivät riittäneet."

Matti Koskimaa: "Veitsen terällä, vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944", sivu 120.


Tilanne, jota Koskimaa kuvaa, oli Laguksen suunnitelman, venäläisen 30.kaartinarmeijakunnan 4-5:n iskudivisioonan saartamiseksi, ratkaiseva hetki:

Jääkäriprikaatin neljä pataljoonaa sulkivat motin suuta lännestä ja Osasto-Björkman idästä. Väliin jäi vain kilometri tai vähemmän. Tätä aukkoa ei pystytty sulkemaan, ja Koskimaa kertoo aivan oikein, että voimat loppuivat. Yksi pataljoona olisi riittänyt, mutta kun ei sitä ollut. Vai oliko?

Kyse on Talinmyllyn-Kuuselan aukon sulkemisesta. Sitä oli yritetty jo raskaaseen hintaan, ja kenrl.Lagus piti sitä hyvin tärkeänä. Björkmanin alaisuuteen kuuluivat Rajajääkäripataljoona-2 ja Erillinen pataljoona-14, ja Åke Lindmanin hymistelemät "Talin tiikerit" 13-Jalkaväkirykmentin II-pataljoona.

27.6. jääkärit, rajajääkärit ja ERP-14 hyökkäävät käskyn mukaan. II/13 ei liiku vaikka sama käsky koskee sitäkin.

28.6. muut yrittävät uudelleen, mutta ruotsinkieliset eivät. Lagus -divisioonan komentaja- käskee heitä, mutta ei liikettä. Aukko jää sulkematta.

Koskimaa ei kehtaa mainita, että motin sulkeutumisesta jäi puuttumaan vain ruotsinkielisen II/13 panos. Hän korostaa kuitenkin kuinka vähästä se oli kiinni.

Tilanne muuttui sen jälkeen epäedullisemmaksi venäläisten hyökätessä suurin voimin ja pakottaessa suomalaiset vetäytymään em. asemistaan. Koskimaa ei kehtaa mainita II/13, koska se lähti karkuun juosten 15km ja jättäen raskaat aseensa metsään.

Epäonnistuminen Talinmyllyn valtaamisessa pakotti suomalaiset rintamanoikaisuun l. vetäytymiseen Ihantalan tasalle. Torjuntavoitto onnistui sitten pohjoisempana, useita päiviä myöhemmin ja jokaisesta päivästä maksettiin hyvin kallis hinta.

Muuten asian voisi jo unohtaa, mutta kun Lindman kaivelee näitä "tiikereitään"!

Näin se alkoi:
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/12.jpg

25.6.-44 30.kaartinarmeijakunnan 45.kaartindivisioona läpäisee III/13 asemat Leitimon kannaksella ja etenee osin Juustilaan asti, mutta löydään takaisin. JR48 pitää uudet puolustusasemat Konkkalan kohdalla. Leitimojärven itäpuolella syntyy yllättävä läpimurto ErP28 ja III/48:n asemiin (kartan oikeanpuoleisin nuoli Talista kohti Ihantalaa). Tämä muodostuu ongelmaksi.

Tässä se pussi johon 30.kaartindivisioona pisti päänsä:
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/13.jpg

Tässä RajaJP2:n ja II/13:n asemat pussinsuun itäpuolela. Viivoitettu on metsää, tien ja kallioiden välissä peltoaukeaa.
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/14.jpg

Taistelut lainehtivat niin, että pussiperä laajeni ja löytiin taas pienemmäksi puna-armeijan pyrkiessä läpimurtoihin ja tärkeiden tienristeysten haltuunottoon.
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/13.jpg


Eräässä tälläisessä tilanteessa suomalaisilla oli asettaa läpipäässeitä ajanmukaisia pansarivaunuja vastaan vain 5 kevyttä Vickersiä, vähän jalkaväkeä ja yksi (1) ajanmukainen T34. Kerrotaan, että tätä joukkoa tehtävään lähetettäessä se tehtiin seuraavin sanoin: "Vihollisen ja kotienne välissä olette vain te. Toimikaa!" Tehtävä onnistui, mutta kalliisti. Näin veitsen terällä Suomen ja suomalaisten olemassaolo oli.

Jääkäriprikaati yritti kuristaa pussin kiinni lännestä ja Osasto Björkman idästä, mutta II/JR13 ei noudattanut toistettujakaan hyökkäyskäskyjä. Laguksen motittamis-operaatio valui siis hiekkaan, ja rintaman vakiinnutti Ihantalan pohjoispuolelle sitten viime hetkellä paikalle saapunut Vihman 6.Divisioona.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka47.jpg

Jos venäläisten hyökkäystä ei olisi lyöty Ihantalassa, VKT-asema olisi menetetty, ja vielä niin että puna-armeija olisi onnistunut estämään joukkojen vetämisen seuraavalle puolustettavissa olevalle tasalle, Salpalinjalle ja Saimaan länsipuolelle. Se olisi ollut suomalaisten loppu. Siitä, että olemme yhä olemassa, saamme kiittää Talissa ja Ihantalassa olleita, mutta on valitettavasti pakko sanoa ettei aivan kaikkia.

http://img176.imageshack.us/img176/8875/vyborgmo4.gif

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=728274&highlight=&sid=cd5749ecdaf0feaf289630d7136e6789

...kartatkin. kirjoitti:

Ruotsinkieliset olivat vähällä ratkaista Talin-Ihantalan suurtaistelun suomalaisten tuhoksi:

Lainaa:
"Tällä hetkellä Jääkäriprikaatin ja Osasto-Björkmanin hyökkäyskärkien väli oli vajaa kilometri. Nyt olisi kenties tarvittu vain tuore, täysivahvuinen pataljoona hyökkäämään tykistön tukemana vihollisen pussinsuun sulkemiseksi. Sitä tuoretta pataljoonaa ei kuitenkaan ollut. Suuri päämäärä, vihollisen saartaminen ja sen jälkeen tuhoaminen, jäi saavuttamatta. Suomalaisten äärimmilleen jännitetyt voimat eivät riittäneet."

Matti Koskimaa: "Veitsen terällä, vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944", sivu 120.


Tilanne, jota Koskimaa kuvaa, oli Laguksen suunnitelman, venäläisen 30.kaartinarmeijakunnan 4-5:n iskudivisioonan saartamiseksi, ratkaiseva hetki:

Jääkäriprikaatin neljä pataljoonaa sulkivat motin suuta lännestä ja Osasto-Björkman idästä. Väliin jäi vain kilometri tai vähemmän. Tätä aukkoa ei pystytty sulkemaan, ja Koskimaa kertoo aivan oikein, että voimat loppuivat. Yksi pataljoona olisi riittänyt, mutta kun ei sitä ollut. Vai oliko?

Kyse on Talinmyllyn-Kuuselan aukon sulkemisesta. Sitä oli yritetty jo raskaaseen hintaan, ja kenrl.Lagus piti sitä hyvin tärkeänä. Björkmanin alaisuuteen kuuluivat Rajajääkäripataljoona-2 ja Erillinen pataljoona-14, ja Åke Lindmanin hymistelemät "Talin tiikerit" 13-Jalkaväkirykmentin II-pataljoona.

27.6. jääkärit, rajajääkärit ja ERP-14 hyökkäävät käskyn mukaan. II/13 ei liiku vaikka sama käsky koskee sitäkin.

28.6. muut yrittävät uudelleen, mutta ruotsinkieliset eivät. Lagus -divisioonan komentaja- käskee heitä, mutta ei liikettä. Aukko jää sulkematta.

Koskimaa ei kehtaa mainita, että motin sulkeutumisesta jäi puuttumaan vain ruotsinkielisen II/13 panos. Hän korostaa kuitenkin kuinka vähästä se oli kiinni.

Tilanne muuttui sen jälkeen epäedullisemmaksi venäläisten hyökätessä suurin voimin ja pakottaessa suomalaiset vetäytymään em. asemistaan. Koskimaa ei kehtaa mainita II/13, koska se lähti karkuun juosten 15km ja jättäen raskaat aseensa metsään.

Epäonnistuminen Talinmyllyn valtaamisessa pakotti suomalaiset rintamanoikaisuun l. vetäytymiseen Ihantalan tasalle. Torjuntavoitto onnistui sitten pohjoisempana, useita päiviä myöhemmin ja jokaisesta päivästä maksettiin hyvin kallis hinta.

Muuten asian voisi jo unohtaa, mutta kun Lindman kaivelee näitä "tiikereitään"!

Näin se alkoi:
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/12.jpg

25.6.-44 30.kaartinarmeijakunnan 45.kaartindivisioona läpäisee III/13 asemat Leitimon kannaksella ja etenee osin Juustilaan asti, mutta löydään takaisin. JR48 pitää uudet puolustusasemat Konkkalan kohdalla. Leitimojärven itäpuolella syntyy yllättävä läpimurto ErP28 ja III/48:n asemiin (kartan oikeanpuoleisin nuoli Talista kohti Ihantalaa). Tämä muodostuu ongelmaksi.

Tässä se pussi johon 30.kaartindivisioona pisti päänsä:
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/13.jpg

Tässä RajaJP2:n ja II/13:n asemat pussinsuun itäpuolela. Viivoitettu on metsää, tien ja kallioiden välissä peltoaukeaa.
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/14.jpg

Taistelut lainehtivat niin, että pussiperä laajeni ja löytiin taas pienemmäksi puna-armeijan pyrkiessä läpimurtoihin ja tärkeiden tienristeysten haltuunottoon.
http://www.tendens.se/nicolas/img/sfkomp/13.jpg


Eräässä tälläisessä tilanteessa suomalaisilla oli asettaa läpipäässeitä ajanmukaisia pansarivaunuja vastaan vain 5 kevyttä Vickersiä, vähän jalkaväkeä ja yksi (1) ajanmukainen T34. Kerrotaan, että tätä joukkoa tehtävään lähetettäessä se tehtiin seuraavin sanoin: "Vihollisen ja kotienne välissä olette vain te. Toimikaa!" Tehtävä onnistui, mutta kalliisti. Näin veitsen terällä Suomen ja suomalaisten olemassaolo oli.

Jääkäriprikaati yritti kuristaa pussin kiinni lännestä ja Osasto Björkman idästä, mutta II/JR13 ei noudattanut toistettujakaan hyökkäyskäskyjä. Laguksen motittamis-operaatio valui siis hiekkaan, ja rintaman vakiinnutti Ihantalan pohjoispuolelle sitten viime hetkellä paikalle saapunut Vihman 6.Divisioona.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka47.jpg

Jos venäläisten hyökkäystä ei olisi lyöty Ihantalassa, VKT-asema olisi menetetty, ja vielä niin että puna-armeija olisi onnistunut estämään joukkojen vetämisen seuraavalle puolustettavissa olevalle tasalle, Salpalinjalle ja Saimaan länsipuolelle. Se olisi ollut suomalaisten loppu. Siitä, että olemme yhä olemassa, saamme kiittää Talissa ja Ihantalassa olleita, mutta on valitettavasti pakko sanoa ettei aivan kaikkia.

http://img176.imageshack.us/img176/8875/vyborgmo4.gif

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=728274&highlight=&sid=cd5749ecdaf0feaf289630d7136e6789

Lue lisää

Venäläiset kokosivat 22.6. mennessä Sorvalin rannoille runsaasti veneitä ja lauttoja sekä tekivät lukuisia Kivisalmen ylimenoyrityksiä. Aamulla 22.6. alkanut ylimenohyökkäys torjuttiin tykistötulella. Illalla vihollinen aloitti koko yön kestäneen tulivalmistelun. Aamulla 23.6. kello 7.30 toista sataa viholliskonetta alkoi rynnäköidä tykistömme tuliasemia vastaan. Ilmatorjuntamme ampui putket hehkuvina. Tänä päivänä taistelumaastoon putosi noin 30 viholliskonetta. Vihollinen ampui arviolta 25 000 kranaattia Tienhaaran alueelle. Venäläiset yrittivät päästä tämän tulivalmistelun turvin noin rykmentin voimin salmen ylitse sekä rautatiesillan jäännöksiä pitkin, että lautoilla ja veneillä. Oma tykistömme ampui torjuntaa 11 patteristolla.[vii]

Tästä 23.6. ratkaisevaksi tarkoitetusta hyökkäyksestä Kivisalmen ylitse kannattaa vielä huomioida se melkoisen yleinen tilanne kesän 1944 torjuntataisteluista, että tykistö oli kyllä ennättänyt asemiin, tulisuunnitelmat oli tehty, ”lakut” vedetty (eli lankapuhelinyhteydet rakennettu), tulenjohtajilla oli myös radiot tulenjohtopaikoilla - mutta kun vihollisen hyökkäys alkoi ja olisi pitänyt johtaa tulta, niin nämä lankayhteydet olivat katkenneet vihollisen tykistötulessa, eikä tulenjohtoradioillakaan saanut yhteyttä. Radioyhteyden saamisen esteenä saattoi olla välillä, että antenni oli katkennut tykistötulessa, radio hajonnut tai vaikkapa vihollisen häirintä. Miehet odottivat tulikomentoja tykeillään ja homma oli taas menossa läskiksi. Nyt kuitenkin JR 61:n reservipataljoonan (II-pataljoona) komentaja kapteeni R. Renvall antoi omalla radiollaan varsin eriskummallisen tulikomennon ”Minun käskystäni ja minun vastuullani TULTA, TULTA, TULTA”. Tämä tulikomento vastaanotettiin 17.D:n esikunnassa ja sitten sitä tulta tuli noin 11 patteriston voimalla. Ei annettu normaalia komentoa esimerkiksi ”sulut 8, 9 ja 10 ampukaa”, mutta onneksi divisioonan komentopaikalla ymmärrettiin, että nyt tosiaankin tarvitaan tulta ja sitä rautaa sitten heitettiin ryssien silmille ihan tosissaan.

" >Everstiluutnantti Alpo Marttisen JR 61 pysäytti vihollisen rynnistyksen Tienhaaran alueella vahvan tykistön tukemana. Esimerkiksi Raskas patteristo 14 (oikeastaan se oli Panssaridivisioonan patteristo) ampui siinä taistelussa 23.6.1944 kuluessa 880 raskasta kranaattia, joka oli eniten mitä siihen mennessä oli päivässä ampunut koko sodan aikana. Tykkimiehet olivat tykeillään yhtämittaisesti 18 tuntia.< "

Mitä arvelet Jäntin - tuon tykimiehen kommentista? Kopsasinpa hyvän kartan.
http://4.bp.blogspot.com/_ksfwEzotBjM/RhAJyQPgKzI/AAAAAAAAACE/j8eOVJOoBBA/s1600-h/_Tienhaara.jpg

Muuten onko oikeampaa käyttää Kivisillansalmi vai Kivisalmi? Molempia nimiä käytetään lähteissä sujuvasti.

Åussinperä kirjoitti:

Venäläiset kokosivat 22.6. mennessä Sorvalin rannoille runsaasti veneitä ja lauttoja sekä tekivät lukuisia Kivisalmen ylimenoyrityksiä. Aamulla 22.6. alkanut ylimenohyökkäys torjuttiin tykistötulella. Illalla vihollinen aloitti koko yön kestäneen tulivalmistelun. Aamulla 23.6. kello 7.30 toista sataa viholliskonetta alkoi rynnäköidä tykistömme tuliasemia vastaan. Ilmatorjuntamme ampui putket hehkuvina. Tänä päivänä taistelumaastoon putosi noin 30 viholliskonetta. Vihollinen ampui arviolta 25 000 kranaattia Tienhaaran alueelle. Venäläiset yrittivät päästä tämän tulivalmistelun turvin noin rykmentin voimin salmen ylitse sekä rautatiesillan jäännöksiä pitkin, että lautoilla ja veneillä. Oma tykistömme ampui torjuntaa 11 patteristolla.[vii]

Tästä 23.6. ratkaisevaksi tarkoitetusta hyökkäyksestä Kivisalmen ylitse kannattaa vielä huomioida se melkoisen yleinen tilanne kesän 1944 torjuntataisteluista, että tykistö oli kyllä ennättänyt asemiin, tulisuunnitelmat oli tehty, ”lakut” vedetty (eli lankapuhelinyhteydet rakennettu), tulenjohtajilla oli myös radiot tulenjohtopaikoilla - mutta kun vihollisen hyökkäys alkoi ja olisi pitänyt johtaa tulta, niin nämä lankayhteydet olivat katkenneet vihollisen tykistötulessa, eikä tulenjohtoradioillakaan saanut yhteyttä. Radioyhteyden saamisen esteenä saattoi olla välillä, että antenni oli katkennut tykistötulessa, radio hajonnut tai vaikkapa vihollisen häirintä. Miehet odottivat tulikomentoja tykeillään ja homma oli taas menossa läskiksi. Nyt kuitenkin JR 61:n reservipataljoonan (II-pataljoona) komentaja kapteeni R. Renvall antoi omalla radiollaan varsin eriskummallisen tulikomennon ”Minun käskystäni ja minun vastuullani TULTA, TULTA, TULTA”. Tämä tulikomento vastaanotettiin 17.D:n esikunnassa ja sitten sitä tulta tuli noin 11 patteriston voimalla. Ei annettu normaalia komentoa esimerkiksi ”sulut 8, 9 ja 10 ampukaa”, mutta onneksi divisioonan komentopaikalla ymmärrettiin, että nyt tosiaankin tarvitaan tulta ja sitä rautaa sitten heitettiin ryssien silmille ihan tosissaan.

" >Everstiluutnantti Alpo Marttisen JR 61 pysäytti vihollisen rynnistyksen Tienhaaran alueella vahvan tykistön tukemana. Esimerkiksi Raskas patteristo 14 (oikeastaan se oli Panssaridivisioonan patteristo) ampui siinä taistelussa 23.6.1944 kuluessa 880 raskasta kranaattia, joka oli eniten mitä siihen mennessä oli päivässä ampunut koko sodan aikana. Tykkimiehet olivat tykeillään yhtämittaisesti 18 tuntia.< "

Mitä arvelet Jäntin - tuon tykimiehen kommentista? Kopsasinpa hyvän kartan.
http://4.bp.blogspot.com/_ksfwEzotBjM/RhAJyQPgKzI/AAAAAAAAACE/j8eOVJOoBBA/s1600-h/_Tienhaara.jpg

Muuten onko oikeampaa käyttää Kivisillansalmi vai Kivisalmi? Molempia nimiä käytetään lähteissä sujuvasti.

Lue lisää

". Nyt kuitenkin JR 61:n reservipataljoonan (II-pataljoona) komentaja kapteeni R. Renvall antoi omalla radiollaan varsin eriskummallisen tulikomennon ”Minun käskystäni ja minun vastuullani TULTA, TULTA, TULTA”."

Onnekasta oli, että patteristo tiesi muutenkin, missä on kuuma paikka. Talin-Ihantalan rytinöissä tehonneet 1-minuutin tuli-iskut eivät toki onnistu ilman täsmällistä kohteenmäärittelyä (sulkujen nimet, etc.), mutta kun salmi on täynnä väkeä ja uutta tuppaa rannalta sekaan, asia on hieman toisenlainen.

Näissä torjuntataisteluissa, niin Viipurin edustalla kuin Talissa ja Ihantalassa jalkaväen puolustussota oli usein poteroissa kykkimistä tykistön jauhaessa etumaastoa em. tavalla. Niinpä se ei kysynyt "tiikerin-luontoa"?

Toin tämän Talinmyllyn tapauksen, käskynvastaisen asemiinjäämisen, esimerkiksi tietystä menttaliteeetista. Niistä poteroista nouseminen ja vastustajan asemiin syöksyminen olisi ollut sitä tiikeriyttä, mutta se puuttui.

Pyrstönperälä kirjoitti:

". Nyt kuitenkin JR 61:n reservipataljoonan (II-pataljoona) komentaja kapteeni R. Renvall antoi omalla radiollaan varsin eriskummallisen tulikomennon ”Minun käskystäni ja minun vastuullani TULTA, TULTA, TULTA”."

Onnekasta oli, että patteristo tiesi muutenkin, missä on kuuma paikka. Talin-Ihantalan rytinöissä tehonneet 1-minuutin tuli-iskut eivät toki onnistu ilman täsmällistä kohteenmäärittelyä (sulkujen nimet, etc.), mutta kun salmi on täynnä väkeä ja uutta tuppaa rannalta sekaan, asia on hieman toisenlainen.

Näissä torjuntataisteluissa, niin Viipurin edustalla kuin Talissa ja Ihantalassa jalkaväen puolustussota oli usein poteroissa kykkimistä tykistön jauhaessa etumaastoa em. tavalla. Niinpä se ei kysynyt "tiikerin-luontoa"?

Toin tämän Talinmyllyn tapauksen, käskynvastaisen asemiinjäämisen, esimerkiksi tietystä menttaliteeetista. Niistä poteroista nouseminen ja vastustajan asemiin syöksyminen olisi ollut sitä tiikeriyttä, mutta se puuttui.

Lue lisää

Kuinka näät keskisuomalaisen jalkaväkiprikaatin suorituksen hurrien Talin tiikereiden vertailuissa?

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

Pussinperä kirjoitti:

Kuinka näät keskisuomalaisen jalkaväkiprikaatin suorituksen hurrien Talin tiikereiden vertailuissa?

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

Lue lisää

"Kuinka näät keskisuomalaisen jalkaväkiprikaatin suorituksen hurrien Talin tiikereiden vertailuissa?"

Ottaen huomioon taisteluiden keston, niin kyllä hurrit oli ihan eri tilanteessa tullessaan levänneenä rintamalle Syväriltä. Olkoonkin matka kuinka rasittava tahansa ja vaikka Näätälässä ja Vierumäellä käytiinkin aluksi hieman juoksentelemassa, niin surkiaa oli meno jo Talin tienoolla. Lippahivoonko se porukka hupeni? Vertaahan Jarl Gallen:in kirjan Tre Bataljoner tappiotilastoja ja vahvuuksia vaikkapa II/JR 13 osalta Talissa.

Eikös JR 48 ollut yhtä soittoa taisteluissa alusta alkaen eli 9.6 lähtien?

Tämä on suorastaan pakko laittaa mukaan jo ihan ärsytysreaktionkin takia... :=)

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/vanhatsivut/qar.htm

"JR 48 teki tuona venäläisten 30 päivää kestäneen suurhyökkäyksen torjunnan aikana 7 hyökkäystä ja 8 vastaiskua, torjui 14 hyökkäystä, joista 2 rynnäkköä, ja oli kerran vaarassa joutua saarroksiin."

Pussinperä kirjoitti:

Kuinka näät keskisuomalaisen jalkaväkiprikaatin suorituksen hurrien Talin tiikereiden vertailuissa?

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

Lue lisää

On eri asia verrata vaikkapa JR48:n tekemisiä kun se oli ollut remmissä taisteluiden alusta eli 9.6 alkaen.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6338889#comment-33333419

Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut pelkistä taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen... Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.

Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet noin kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta?

Tuossa II/JR 13 porukassa nyt ainakaan ei ollut ainesta mainetekoihin tai peräti ylennystä Talin tiikereiksi saakka. Jarl Gallenin kirjassa Tre bataljoner, vuodelta 1949, se Tiikeri nimitys kerrotaan.

II/JR 13 kirjoitti:

On eri asia verrata vaikkapa JR48:n tekemisiä kun se oli ollut remmissä taisteluiden alusta eli 9.6 alkaen.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6338889#comment-33333419

Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut pelkistä taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen... Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.

Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet noin kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta?

Tuossa II/JR 13 porukassa nyt ainakaan ei ollut ainesta mainetekoihin tai peräti ylennystä Talin tiikereiksi saakka. Jarl Gallenin kirjassa Tre bataljoner, vuodelta 1949, se Tiikeri nimitys kerrotaan.

Lue lisää

Teloitettu totuus.

Teoksen lukemalla pääsee paljon monipuolisempaan totuuteen kesän 1944 rintamakarkuruudesta. Tutkijat ovat päätyneet jopa 30 000 miehen pakoilleen ja joutuneen pidätetyiksi karkuruudesta. Tuhannet miehet yrittivät päästä pois koko rintama-alueelta tai vetäytyivät selustaan.
IV armeijakunnan sotapoliisikomppaniat raportoivat pidättänennsä 23 000 miestä. Tähän eivät sisältyneet edelleen karkuteillä olevat. Eivätkä ne, jotka oli saatu kiinni jo lähempänä etulinjaa divisioonissa ja prikaateissa. Armeijakunnan esikunnassa heinäkuussa laaditusta yhteenvedosta ilmenee pidätettyjen ja nimenomaan karkureiksi luokiteltavien todellinen määrä saattoi kesäkuussa tällä suunnalla kohota jopa 14 000 mieheen.

Karkuruuden käsitteleminen ja sen käsittäminen, on moninainen asia eikä vain kielikysymys, jota sinä päivästä päivään ylläpidät.

Pussinperä kirjoitti:

Teloitettu totuus.

Teoksen lukemalla pääsee paljon monipuolisempaan totuuteen kesän 1944 rintamakarkuruudesta. Tutkijat ovat päätyneet jopa 30 000 miehen pakoilleen ja joutuneen pidätetyiksi karkuruudesta. Tuhannet miehet yrittivät päästä pois koko rintama-alueelta tai vetäytyivät selustaan.
IV armeijakunnan sotapoliisikomppaniat raportoivat pidättänennsä 23 000 miestä. Tähän eivät sisältyneet edelleen karkuteillä olevat. Eivätkä ne, jotka oli saatu kiinni jo lähempänä etulinjaa divisioonissa ja prikaateissa. Armeijakunnan esikunnassa heinäkuussa laaditusta yhteenvedosta ilmenee pidätettyjen ja nimenomaan karkureiksi luokiteltavien todellinen määrä saattoi kesäkuussa tällä suunnalla kohota jopa 14 000 mieheen.

Karkuruuden käsitteleminen ja sen käsittäminen, on moninainen asia eikä vain kielikysymys, jota sinä päivästä päivään ylläpidät.

Lue lisää

>Tutkijat ovat päätyneet jopa 30 000 miehen pakoilleen ja joutuneen pidätetyiksi karkuruudesta.<

Kaikki lomilta myöhästyneetkin lienee tuossa luvussa mukana? Oikeasti niitä varsinaisia karkureita oli muutamia tuhansia. Ei kait tästä mitään kielikysymystä ole tehty, mutta Ruotsiin meni 1944-45 huomattava määrä mm. ruotsinkielisen Pohjanmaan miehiä. Näistä sotilaskarkureiksi luokiteltiin noin 800 ja heistä 3/4 osaa oli kotoisin juuri ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944 Otava 1976 ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana.

Samainen kirja kertoo sivulla 162, miten IV armeijakunnan osalta koottiin 22.6.1944 mennessä selustasta yli 19000 sotilasta eksyneinä tai karkureiksi luokiteltuina. Summittaisen arvion mukaan heistä voitiin pitää n. 10%-20 % asemansa jättäneinä sotilaskarkureina. Karkureiksi vahvistettiin koko armeijan osalta ratkaisuvaiheessa 1944 vain 5338 miestä. Todellisuudessa luku oli paljon suurempi.

Salmisen kirjan lähteenä on ollut katsaus IV AK:n sotapoliisin toimintaan 10-30.6.1944, IV AKE:n kirjelmä n:ro 513, 2.7.1944, T 1060/16, SA, Junttila 1952, 70, Junttila, P J, Taistelutehon laskemiseen vaikuttaneet tekijät sodan 1941-1944 aikana ja siitä tehtävät johtopäätökset. Sotakorkeakoulun diplomityö 1952)

Tuosta diplomityöstä on Junttilan laatima artikkeli ja se on luettavissa tuosta Tiede ja Ase kirjasta (on tuokin kirja hyllyssäni):

Tiede ja Ase nro 13, 1955
Suomen sotatieteellisen seuran vuosijulkaisu

sivut 12-47

P. Junttila:

Eräitä näkökohtia taistelutehon laskemiseen vaikuttaneista tekijöistä sodan 1941-44 aikana.

Lähteenä kirjan artikkeliin on kapteeni P. Junttilan Sotakorkeakouluun tekemä diplomityö 1952.

Samaisesta kirjasta (nro 13 Tiede ja ase) sivulta 25:

Divisioonien ja armeijakuntien komentajien lausunnot vuosien 1941-44 väliseltä ajalta:

- "Vasta sen jälkeen kun joukoissa vallitsee ehdoton kuri, voidaan niiltä odottaa saavutuksia niin hyvin vaativien marssien kuin raskaiden taistelujenkin aikana."

- "Kurista tingittiin liian paljon. Rautainen kuri luo rautaisen taistelutahdon."

- "Tehokkain ja paras keino hiippailuilmiön ehkäisemiseksi on tiukan ja sotilaallisen kurin ylläpitäminen."

- "Kurikysymyksen, joka laajakantoisuutensa vuoksi saattaa olla ei yksinomaan mielialanhoidon vaan koko taistelumme avainprobleema, kipeys tunnetaan nimenomaan karkuruutena, jota onkin useimmissa tapauksissa pidettävä puhtaasti kurittomuusilmiönä."

" Tienhaarassa oli taistelun onnistumisen kannalta suurin merkitys tykistöllä sekä ilmavoimillamme. "

Näin oli kokonaisuudessaan myös Tali Ihantala taisteluiden laita.