- niin milloin pääsen??
- kyllä se nyt tässä keski-iän kynnyksellä on kokretisoitunut.
on se hyvä, että ei nuorempana aivan aavistanut ettei kumppania löytynytkään.
olisiko sen kanssa jaksanut elää, jokainenhan pohjimmiltaan sitä rakkautta kaipaa ja etsii.. niinhän se on. sitä vaan ei elämän aikana kaikki löydä tai saa. =( ehkä seuraavassa elämässä. - Olen harkitseva, rauhallinen.
hän... ei ole mutta silti <3 tykkään, vastakohta. - ehkä hieman pelkään, ja omia tunteitani, niitä on vieläkin...
<3
itseäni vanhempi mies! - juu, jatketaan vaan tuijottelua, seuraavaa kertaa odotellessa, edellisestä on jo liiankin pitkä aika!
<3 - voitaisn nauttia toisistamme ensin muilla tavoilla, jos jorma ei suostuis yhteistyöhön =)
ei haittais, ei. - en yhtään, ja sen kyllä huomaa!!! ha ha
- hän ei sielua varsinaisesti silittänyt mutta ihastuin.
ja siinä vieressä oli kiva olla =) - Älä please enää, viimeks silloin säikäytit todella, jäi traumat.
- ihastuksen tunteen tunsin eilen ja tänään...
miestä ajatellessa <3 - Nimeni ei ole Heli...
- lähellä, mutta ei aivan naapurissa =)
<3 - En ole uskaltanut, eikä ole sopivaa tilaisuutta tullut siihen.
tykkään silti <3 - No, joo kyllä se naisenkin sielua syö, jos ei kumppania löydy... olkoot sitten ne syyt mitkä tahansa.
Ainakin se, että jos on yrittänyt tehdä asialle itse jotain, mutta tilanteet vaan hyväksyttävä ja mentävä eteen päin. - Jos se ihminen olisi se oma kulta, ei sillä k*ullin koolla niin suurta merkitystä itselle olisi että ei kelpaisi.
- en, ole koskaan missää asiassa sitä ollut. huono ja hylkiö jos hieman kuorta kasvattaa se helposti tulkitaan muuten ylpeydeksi.
- Älä välitä, on meitä muitakin joilla ei ole ottajia ole jonoksi asti, kenenkään tilannetta siis kritisoimatta tai kenenkään kokemusta väheksymättä.
En ole oikeen koskaan ollut koska olen hetero,niin vastakkaisen sukupuolen suosiossta, nuoresta asti.
Luulen hieman ymmärtäväni suomessakin yksinäisten miesten fiiliksiä, siitä että jos kuitenkin yrität ja yrität löytää sitä kumppania ja sitä ei vaan meinaa löytyä, se syö ihmisen sielua sisältä päin, ja jotkut saatttavat päätyä jossakin vaiheessa elämäänsä radikaaleihinkin ratkaisuihin valitettavasti. =(
Suomessa ehkä nykyään tiedostetaan paremmin ainakin mediassa olevian ohjelmien, kirjoituksien kannanottojen mukaan, mutta puututaanko tässä yhteiskunnassa siihen jo päiväkodista asti, ja tuettaisiin ettei kukaan jäisi ryhmän ulkopuolelle ja myöhemmin yhteiskunnan ulkopuolelle, onkin sitten eri asia. - Vinkkinä kaikille työelämässä oleville, liikaa ei henkilökohtaisia asioistaan kannata työpaikalle, pomollekaan kertoa. Niitä voidaan käyttää tavittaessa teitä vastaan!
Työasioitahan työpaikla hoidetaan, ei henkilökohtaisuuksia. Eikä välttämättä ymmärretä tai haluta ymmärtää kaikkea, mitä ihmisen elämässä milloinkin saattaa sattua ja tapahtua. - ehkä se löytyy silloin kun vähiten odottaa..
itse olen taisteluni jo luovuttanut, ja hyväksynyt että tod.näköisesti vanhenen yksin. - porukalla, kuinka iso jengi olisi tulossa mukaan??
erään miehen kanssa kyllä lähtisin mielelläni.