le-pardi

le-pardi profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 23v sitten
19 aloitusta · 78 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ainakin "meillä päin" sinkku on ihminen jolla ei ole minkäänlaisessa parisuhteessa eli millään muotoa sitoutunut toiseen ihmiseen niin, että se rajoittaisi hänen vapauttaan romanttisiin ja eroottisiin suhteisiin. Sinkku ei ole siis "yhden oma", ei edes kokeilumielessä tai koeajalla, vaan täysin vapaata riistaa ja ei sen kummemmin tilivelvollinen tekemisistään. Itse ainakin selvittäisin kunnolla käsitteen merkityksen tälle miehelle...
MIKÄLI heillä on jonkinlaista seksuaalista kanssakäymistä ennen kuin nuorempi osapuoli täyttää 16 vuotta, voi tulla syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kaikki ei hyppää ensi treffeillä tai kymmenensilläkään sänkyyn.
Jos nainen ei halua, vika on naisessa. Jos mies ei halua, vika on naisessa. Helvetin helppoa olla nainen.
Allergiselle asia ei ole yhtä yksinkertainen, eikä lapsi aina osaa varoa niin kuin aikuinen (jos esim. pelaillessa pallo lentää ruusupuskaan). Piston jälkeen lasketaan sekunteissa se että pitäisi olla ensiapulääke annettuna, niin mieluummin tekee voitavansa ettei siihen tilanteeseen päädytä. Se ei onneksi tarkoita sitä että olisi pakko asia kerrostaloloukossa keskellä keskustaa lopun ikänsä, mutta ilmeisesti se edellyttää pientä puutarhanmuokkausta :) Vihreä puutarha meille siis. Paitsi syreeni ei näytä pörriäisiä pahasti keräävän, sen voin ehkä antaa olla.
Aviomiehelleni, joka tosin silloin oli vasta poikaystävän tittelillä. Olin 14-vuotias, huuuurrrjan nuori, ja rehellisyyden nimissä olisin voinut jäädä rannalle itkemään - tarinan onnellinen loppu ei ollut minun kypsyyteni, älykkyyteni tai muunkaan kuvittelemani ominaisuuden ansiota vaan hyvää tuuria.
Siinä on omat mutkansa ja riskinsä, kun toisella ei ikä piisaa kaljan ostoon ja toisella ehkä on uraputkea takana vuosia. Vanhemmilla on asiasta sanottavansa, ja naapurin tätillä ehkä kanssa. Todennäköisyyslaskennalla joudut todennäköisemmin yhteen hyväksykäyttäjän tai huonoitsetuntoisen vässykän kanssa kuin tapaillessasi omanikäistäsi, mutta ei kai sitä tilastojen kanssa vihille ollakaan menossa. Meillä on suurinpiirtein tuollainen ikäero toiminut hyvin, vaikka olin vasta yläasteella tavatessamme. Siitä aikaa 10v.
Näin otsikkosi ja ajattelin että "kukapa ei?!" :)

Näin kävi myös omalla kohdallani, mutta koska jo seurustelusuhteessa olin, niin tyydyin ihailemaan kaukaa (tai esittämään itselleni etten edes ihailisi) ja unohtamaan parissa viikossa. Nykyään olen naimisissa silloisen seurustelukumppanini kanssa ja kyseisellä isosella on ties kuinka mones emäntä menossa, ei ole kovin asettuvaa sorttia...
Viime elokuussa vihkimisessä ja avioliittoon siunaamisessa paikalla kolme vierasta, "juhlissa" viisi, muille ilmoitettiin jälkikäteen. Ulkona tuomari vihki ja pappi siunasi. Eikä meistä kumpikaan jännittänyt yhtään, tai omasta puolestani ainakin voi varmasti sanoa että en tipan tippaa. En ole ikinä elämässäni ollut minkään asian suhteen niin varma ja levollisin mielin, mikään ei olisi voinut sitä päivää pilata kunhan sain miehekseni sen miehen jonka sain.

Kosmetologi, joka teki meikkini, panikoi irtoripsistä, ja minun piti neitiparkaa rauhoitella että kun miun avioliitto ei mene pieleen vaikka irtoripset vähän hapsottaisi :)
Mutta eikös seurusteleva pari ole jo jossain määrin sitoutunut toisiinsa? Se sitten kenelle se sitoutumisen taso riittää seksiä varten ja kenelle ei on jokaisen oma valinta, mutta en pitäisi seksiä seurustelusuhteessa mahdollisimman suuren panolukeman tavoittelemisena - sitä varten ei kannata hankkiutua suhteeseen!

Minä seurustelin nuorena ja harrastin seksiä nuorena ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen saman miehen kanssa ja harrastan saman miehen - ainokaiseni - kanssa seksiä. Se, ettemme olleet vielä naimisissa ja että olin nuori, ei tarkoita ettäkö tavoitteena olisi hypätä seuraavaan petiin heti tilaisuuden tullen.

Alusta asti tiedettiin itse että molemmat ovat tosissaan, joten kunhan oltiin sopivasti tutustuttu niin ei nähty mitään estettä seksille, vaikka naimisiin ei vielä ihan juridisistakaan syistä olisi voitu mennä. Mutta en näe ajatusta seksin jättämisestä avioliittoon mitenkään absurdina, jos pari sen omakseen kokee. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään sitoutumisen mitta, olimme henkisellä tasolla ihan yhtä sitoutuneita ennen ja jälkeen aamenen :)
Meillä on miehen kanssa ikäeroa yhdeksän vuotta, olin sinua nuorempi tavatessamme ja nyt on yhdessä oltu jo vuosikymmen ja vihillekin ehditty. Ei se välttämättä haittaa. Mutta se millä on merkitystä on haittaako se teillä, ja sen tiedätte tai saatte selville vain te...
No jaa, 31-vuotias "nuori aikuinen"? Niin se nuoruus vaan siirtyy kun itse vanhenee, eikä ole sitä valmis hyväksymään...
Onhan siinä riskinsä, parisuhteessa. Samoin kuin muissakin suhteissa. Ja kadun ylittämisessä ja pizzanpalan syömisessä. Voit joko päästä kadun yli kuten haluat tai litistyä, tai saada masusi täyteen tai tukehtua. Itsemurhia tekevät enemmän yksineläjät kuin avioliitossa elävät. Erityisen korostunut ero on miesten keskuudessa.

Jos haluat olla ilman kumppania, ja olet onnellinen sillä tavalla, niin hieno juttu! Mutta osittain perusteettomat ja liioitellut väitteesi parisuhteiden negatiivisuudesta kuulostaa lähinnä psykologiselta defenssiltä... mikä sekin on hieno juttu, psykologiset defenssit nimittäin, auttaa kummasti löytämään hyviä asioita omasta elämästä ja sysäämään syrjään huonoja. Pätee parisuhteellisiin ja -suhteettomiin.
Mentiin vajaa vuosi sitten naimisiin niin, että todistajina olivat minun kaksi sisarustani ja sormukset ojentamassa kolmas sisarus, jonka ikä ei todistajaksi piisannut. Muutoin asiasta etukäteen tiesivät vain päivän kannalta välttämättömät ihmiset, kuten kampaaja ja pappi yms.

Ihan oikea morsiuspuku minulla oli, kampaus ja kimppu ja kaikki. Meidät vihittiin ja siunattiin ulkona, kirkon pihalla. Veli videoi vihkimisen ja siunauksen ja viralliset valokuvat käytiin otattamassa liikkeessä. Sen jälkeen soitettiin vanhemmille ja sitten heidän toiveestaan muutamalle isovanhemmalle ja vanhemman sisarukselle, ja illalla juhlittiin vihkimisessä paikalla olleiden sisarusten ja heidän puolisoidensa kanssa yhteensä seitsemän hengen joukkovoimalla pienessä pommisuojassa saunomisen, hyvän ruoan ja Aliaksen merkeissä.

Isä huusi puhelimeen että "senkin roikaleet", mutta oli kuitenkin onnellinen puolestamme. Äidillä meni toipumiseen hieman pidempään (langan päässä oli aika pitkä hiljaisuus), mutta ymmärtää hyvin ratkaisumme ja on iloinen siitä että vihille mentiin. Miehen äiti oli konkari uutiseen vastaanottamisessa, koska miehen veli teki saman tempun aiemmin...

Seuraavalla viikolla saatiin postiin valokuvasta teetetyt kortit, jossa luki "Sanoimme tahdon XX.XX.XXXX." ja runonpätkä. Vanhempien kanssa käytiin ravintolassa syömässä tapauksen kunniaksi parin päivän päästä heidän toiveestaan. Videosta on teetetty kopio vanhemmille.
Vastaan, vaikka olemme seurustelleet jo 9v. Mutta lupaan muistella tarkasti nimenomaan aikaan kun 2v oli täynnä!

1. Ikänne?
- 25 ja 16

2. Kuinka paljon seksiä viikossa?
- Ehkä 1-3 kertaa

3. Kuinka paljon hellyyttä (suudelmia,haleja) viikossa?
- Päivittäin

4. Ostatteko yllätyslahjoja toisillenne?
- Ei erikseen, mutta synttäri- yms. lahjat yritämme keksiä itse ilman toisen toivomusta

5. Oletteko matkustaneet yhdessä?
- Kyllä

6. Oletteko kihloissa/ suunnitelleet menevänne kihloihin?
- Tiesimme molemmat, että naimisiin tässä mennään aikanaan, mutta ei ollut mitään virallisia kosimisia tai sormuksia (ei tuolloin eikä myöhemminkään)

7. Onko teillä lapsia?
- Ei

SAMAT NYT VÄHÄN MYÖHEMMIN
1. Ikänne?
- 32 ja 23

2. Kuinka paljon seksiä viikossa?
- Viikossa? Kyllä se kuukauden mittakaavassa nykyään lasketaan :) Mutta ei se mitään, sopii meille.

3. Kuinka paljon hellyyttä (suudelmia,haleja) viikossa?
- Suukko iltaan ja aamuun vähintään, ja sitä useampi mitä enemmän ehdimme päivän aikana olla yhdessä... vaihtelevat työvuorot rajoittaa.

4. Ostatteko yllätyslahjoja toisillenne?
- Ei sen kummemmin kuin ennenkään.

5. Oletteko matkustaneet yhdessä?
- Kyllä.

6. Oletteko kihloissa/ suunnitelleet menevänne kihloihin?
- Olemme naimisissa.

7. Onko teillä lapsia?
- Ei
Hintapyyntö oli 223te, tarjottiin 211te ja kaupat tuli. Puoli vuotta aiemmin olivat lähteneet hintaan 249te taloa myymään... eli siitä hinnasta lähti 15,3% kauppahintaan verrattuna. Ja suostuivat muuten niin nopeasti että olisi pitänyt tarjota vielä vähemmän :)
Kalliita on Inkerin hinnat verrattuna Dermalogican omaan nettikauppaan. Puhdistusaineessa helposti kymppi lisää hintaa. En tietysti katsonut kaikkia tuotteita, mutta useamman pistokokeen tein itseäni kiinnostavista tuotteista ja Inkerillä kaikki merkittävästi kalliimpia.
Jos tuollainen laki tulisi voimaan, olisiko edelleen avoliittoja kaikki suhteet jossa toisilleen muutoin lähisukua olemattomat mies ja nainen asuvat yhdessä, kuten Kela ystävällisesti määrittelee? Kaikki mies-nais-kämppäkaverukset avopareiksi? Mutta homopareja tämä ei koske lainkaan? Vai pitääkö avoliitto sitten rekistöidä jonnekin erikseen, että kuka on avoliitossa ja kuka vain kämppiksiä? Koskeeko rekisteröintimahdollisuus ja -velvollisuus yhtä lailla homoja ja heteroja? Vaikuttaako tämä Kelan käytäntöihin ja sosiaalietuuksiin? Jos se avoliitto pitää rekisteröidä saadakseen juridisia oikeuksia ero- ja kuolemantapauksia, niin mikä helkkari sen erottaa avioliitosta, miksei sitten voi mennä naimisiin? Tai tehdä muuten vain haluamiaan sopimuksia ja asiakirjoja? Ja jos sitä taas ei tarvitse rekisteröidä, velvoittaako laki tosiaan saman katon alla asumisen perusteella jonkinlaiseen liittoon ja yhteiseen talouteen? Millä oikeudella? Mites nämä lapsiasiat, isyydentunnustamiset sun muut?

Olen ymmälläni. Ja onnellisesti naimisissa, joten asia ei sinäällään minua hetkauta, mutta kiinnostaa ihan periaatetasolla.
En kyllä olisi moisten rahojen kanssa kadonnut. Ei siksi, että olisin jotenkin parempi, hienompi tai moraaliltani ylevämpi ihminen, vaan siksi, että vaikka raha kelpaisi, niin se ei kuitenkaan korvaa niitä rakkaita ihmissuhteita jotka jäisivät, jos pitäisi kadota. Työssä käymällä saa järjestettyä itselleen kohtalaisen mukavan elämän, joka edellyttää kompromisseja eikä sisällä juurikaan luksusta, mutta se riittää.

Mistään rahasummasta en luopuisi esimerkiksi suhteestani kummityttööni tai sisaruksiini, tai laittaisi äitiäni miettimään olenko hengissä vai en. Kun kerran ilman sitä rahaakin pärjään. Olenko hullu? Outo? Vai vain naiivi?
4 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt