Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
le-pardi
profiilit
le-pardi
le-pardi
Vapaa kuvaus
Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---
Aloituksia
19
Kommenttia
78
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Niin, joulunhan pitäisi olla kaikille iloinen, ja aloittaja kertoi juuri olevansa hyvin ahdistunut.
17.12.2009 20:27
Unohtakaa bussit, sieltä ei vastasyntynyt saa kuin pöpöjä, ja omakin olosi saattaa olla heikon puoleinen siinä vaiheessa. Turvakaukalo voi olla hyödyllinen hankinta omisti autoa tai ei, mutta jos ette jostain syystä sellaista hanki, niin vaihtoehtoja on edelleen. Jotkut lastentarvikeliikkeet vuokraavat turvakaukaloita naurettavan halpaan päivähintaan, ja joillain takseilla on jopa kaukalot omasta takaa. Olen itse lastenosastolla töissä, ja useamman kerran on lähetetty kotiin ambulanssilla tullut muksu, jolla ei ole omaa turvakaukaloa tai -istuinta mukana: taksia soittaessa kun ilmoittaa, että vauva on tulossa kyytiin, niin kysyvät että omalla vai taksin kaukalolla. Tämän palvelun saatavuus kannattaa tietysti tarkistaa etukäteen, ja jos eivät taksikeskuksen kautta osaa asiassa auttaa niin synnytys- ja lastenosastoilla voi olla suorat numerot "kaukalollisille takseille".
14.12.2009 18:13
Kuinkahan moni tosiaan huomasi aloitusviestin päiväyksen, en minä ainakaan :) Mitähän kyseiselle tyttärelle nykyään kuuluu?
07.12.2009 09:38
Oma oikea löytyi 14-vuotiaana, mutta serkku löysi oman helmensä 32-vuotiaana. Täti taisi tavata puolisonsa vähän yli nelikymppisenä - oli hän kerran aiemminkin naimisissa, mutta tämän uuden kanssa hän on niin onnellinen etten ole moista onnea ennen nähnyt :) Ei todellakaan ole liian myöhäistä. Parempi yksin kuin väärän kanssa, niin se oikea aikanaan löytyy! Harrasta, opiskele, tutustu kavereiden kavereihin, matkusta (vaikka kotimaassa jos ei kovin suuri eksotiikannälkä ole). Ja netistäkin on moni hyvä suhde alkunsa saanut!
06.12.2009 22:21
JOS mies on tyttärellesi väärä, toivottavasti tyttäresi ei anna miehelle itsestään liikaa ennen kuin heidän tiensä eroavat - miehen iästä riippumatta. Ja JOS mies on tyttärellesi oikea, toivottavasti hän ei anna sinun kapean maailmankatsomuksesi rajoittaa valintaansa.
Meillä on tuo sama ikäero, tapasimme vielä minun ollessani tytärtäsi nuorempi, ja olemme edelleen kymmenen vuotta myöhemmin yhdessä. Harvalla ikäiselläni nuorella naisella on näin tasapainoista, rehellisyydelle ja luottamukselle perustuvaa, aitoa parisuhdetta, jossa jaetaan yhteiset arvot ja haaveet toisen yksilöllisyyttä kunnioittaen. Jos se on sairasta, niin olkoon niin :)
06.12.2009 21:59
Mistä kirjasta sen voi lukea, milloin on oikea aika? Minä menetin neitsyyteni 14-vuotiaana itseäni vanhemmalle pojalle/miehelle. Olen nyt 24-vuotias ja naimisissa onnellisesti tämän kyseisen miehen kanssa. Yhtään muksua ei vielä ole, mutta toivon mukaan tässä lähivuosina.
En tiedä onko aloittajan kertoma tilanne kyseiselle tytölle hyväksi vai pahaksi. Etkä muuten tiedä sinäkään. Arvostan sitä, että oma äitini rajoitti yöpymisiäni 14-vuotiaana (seksiä voi harrastaa päivälläkin, uskokaa tai älkää) ja aluksi suhtautui hyvin epäilevästi suhteeseemme... se osoittaa, että hän välitti, rakasti ja tahtoi hyvää. Mutta arvostan myös sitä, että hän luotti omaan arvostelukykyyni - muuten olisi tämä ihana mies mennyt sivu suun!
06.12.2009 21:53
Minun mielestäni ei. Mutta ikäeron vuoksi voi olla monta muuta syytä, erot henkisessä kypsyydessä, parisuhteen odotuksissa, tulevaisuuden tavoitteissa, arvoissa, elämän tärkeysjärjestyksessä, ajanviettotavoissa ja niin edelleen.
Mitä väliä sillä on, mitä mieltä minä olen? Se on teidän kahden välinen asia. Jättäkää kuitenkin seksi toistaiseksi pois kuvasta, niin ette tee siitä poliisin asiaa :)
Jos minä olisin aikanaan välittänyt muiden mielipiteistä ikäerostamme, en olisi nyt ollut kultani kanssa kohta kymmentä vuotta.
22.11.2009 19:14
[x]olen ihastunut
[x]olen rakastunut
[]olen poika
[x]olen tyttö
[x]seurustelen (=olen naimisissa)
[]en seurustele tavallaan
[]olen sinkku
[x]olen joskus seurustellut
[]en ole seurustellut koskaan
[x]olen suudellut tänään
[x]suutlin eilen
[x]olen suudellut viimeisen kolmen kuukauden aikana
[]en ole koskaan suudellut
[x]haluaisin suudella nyt jotakin ihmistä
[]olen alle 12-vuotias
[]olen 13-15-vuotias
[]olen 16-20-vuotias
[x]olen 21-24-vuotia
[]olen yli 25 vuotias
[]asun yksin
[x]asun perheen kanssa (=aviomies)
[]asun siskon kanssa
[]asun kämppiksen kanssa
[]asun tyttö/poikaystävän kanssa
[x]asun aviopuolison kanssa
[x]olen koulussa
[x]olen töissä
[]olen työtön
[x]olen ujo
[x]olen rohkea
[]olen neitsyt
[x]en ole neitsyt
[]en ole neitsyt, mutta haluaisin olla
[]olen neitsyt, mutta en haluaisi
[]ensisuudelmani oli ihana
[]ensisuudelami oli kauhea
[]ei ole sitä ensisuudelmaa
[]osaan suudella
[]en osaa suudella
[x]olen halannut tämän hetkistä ihastustani
[]olen ihastunut ystävääni
Kamalaa... en muista ensisuudelmaani! Mutta muistan kyllä ensimmäisen suudelman mieheni kanssa, kai se riittää. Sovitaan, että sitä ennen ei ollutkaan mitään ;)
22.11.2009 19:07
1. Ikä?
- 23
2. Mies/Nainen?
- nainen
3. Missä olet juuri nyt?
- kotona
4. Mitä ääniä ympäriltäsi kuuluu?
- pyykinpesukone, telkkari, miehen karkinmaiskutus
5. Suolainen vai makea?
- makea
6. Rokki vai reggae?
- kummastakaan en luovu
7. Käytätkö alkoholia? Kuinka usein? Mitä juot?
- käytän, joitain kertoja (1-3 krt) kuukaudessa, siideriä tai valkoviiniä
8. Oletko kesä,syksy,talvi vai kevätihminen?
- kevät
9. Kaupunki vai maaseutu? Miksi?
- kumpikin... maalle pitää päästä rentoutumaan välillä, mutta tykkään asua lähellä palveluja ja ihmisiä
10. Onko lemmikkejä? Mitä?
- ei
11. Miten asut? Kenen kanssa?
- omassa tuvassa mieheni kanssa
12. Tykkäätkö asua siellä missä asut nyt? Jos et niin missä haluaisit asua ja miksi?
- tykkään oikein paljon
13. Käytätkö muita päihteitä kuin alkoholia tai tupakkaa?
- en
14. Seuraatko tosi-tv ohjelmia?
- en
15. Paras luonteenpiirteesi?
- empaattisuus
16. Huonoin luonteenpiirteesi?
- taipumus ahdistua
17. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? Jos et niin mitä muuttaisit?
- en ole, ja vaikka mitä :) mutta pärjään näinkin, kiitos...
18. Millaisia ihmisä et ymmärrä?
- ymmärrän yllättävän monenlaisia ihmisiä, silloin kun viitsin
19. Optimisti vai pessimisti?
- idealisti ja realisti vuoropäivinä :)
20. Yleisin sivu netissä missä käyt?
- varmaan suomi24 kun s-posti on täällä
21. Mistä asioista loukkaannut herkästi?
- monista! mutta yleensä tiedän loukkaantumiseni turhaksi ja käsittelen sen yksikseni
22. Elätkö parisuhteessa?
- kyllä
23. Mitä olet tehnyt tänään?
- nukkunut, syönyt, käynyt ruokakaupalla
24. Mitäs aiot vielä tehdä?
- nukkua ja syödä
25. Mitä söit viimeksi? Maistuiko?
- suklaata, joo
26. Milloin valehtelit viimeksi? Mitä ja miksi?
- öö... yritän välttää valehtelemista... sorrun siihen kyllä joskus, mutta nyt en saa päähäni viimeisintä kertaa.
27. Oletko onnellinen?
- olen
28. Suosittele minulle jotain hyvää kirjaa? Perustele miksi se on hyvä
- Liza Marklundin Uhatut on koskettava ja ajatuksia herättävä tositarina perheväkivallasta kärsineestä ruotsalaisnaisesta lapsineen
29. Suosittele minulle paikkaa jossa kannattaisi käydä? Ja miksi juuri siellä?
- no vaatimattomasti Rio de Madres Amazonin sademetsässä oli ihan näkemisen arvoinen paikka :) hätkähdyttävän upea ja mielenkiintoinen!
30. Joko alkaa riittää kysymykset?
- ei...
31. Vielä yks eli: Suosittele jotai nettisivua
- ...
22.11.2009 19:04
Ja niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, et tietenkään voi alkaa rajoittaa miehesi menoja (mikäli niitä on kohtuullinen määrä, ja jos ei, voit vain neuvotella). Vaan sinun tulee istua kakkusi, katsoa tyttöjen leffoja haikeat illat, tai yrittää työllistää yksinäisemmät viikonloppusi paremmin. Ja nauttia siitä tunteesta kun rakastaa toista niin että tuntuu että sydän pakahtuu, siihen kuuluu niin paljon hyvää että pari ahdistunutta iltaa on sen arvoista!
07.11.2009 10:59
Tuo on täysin normaalia ja helpottuu ajan myötä. Kymmenen vuoden kohdalla, vaikka edelleen rakastaisit miestä täydestä sydämestäsi ja ikävöisin häntä hänen ollessaan poissa, osaat myös nauttia niistä hetkistä kun olet yksin :)
07.11.2009 10:56
Eiköhän tuo ole taas aika persoonakohtainen kysymys. Kuulostaa siltä, että teillä ei toimi, jos toista häiritsee.
Meillä on myös näin, minä uskovainen ja mies ateisti. Onneksi mieheni ei ole tiukka näkemyksensä tai näkemyksettömyytensä kanssa, vaan hänelle sopii, että tulevat lapsemme kastetaan ja että hän opettelee lukemaan lasten kanssa iltarukoukset :) Lasten iltarukoukset ovat minulle tärkeitä. Lisäksi on joulukirkko ja lasten myötä varmaankin myös pääsiäiskirkko, siinä toiveeni hänen osallistumisestaan. Ja onneksi ne hänelle sopivat, ja jos eivät sopisi, en tietenkään voisi vaatia. Joka tapauksessa nuo kastamiset ja kirkot ovat vain ulkoisia rituaaleja eikä uskoni ole niistä millään muotoa riippuvainen, eikä ainakaan mieheni osallistumisesta. Mukavia perheen tapoja vain.
Minä en kritisoi hänen näkemystään Jumalan olemassaolosta. Olemme kyllä keskustelleet asiasta ja keskustelemme varmaan tulevaisuudessakin, ja vaikka kumpikaan ei toisen näkemystä usko, niin toisen valintaa arvostetaan. Mitä nyt mies joskus huvittuneena jutuilleni tuhahtelee, mutta ymmärrän sen ja se on ok - jos ei usko, niin kuulostaahan se ihme tarinoinnilta! Rukoilen yleensä itsekseni, jos mieheltäni kysyt niin hän tuskin tietää minun aktiivisesti rukoilevan. Arvomme ovat hyvin samanlaiset, vaikka itse nimeämmekin niille erilaisen pohjan. Molemmat uskomme rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, hyväntahtoisuuteen, läheisistä välittämiseen ja muuhun sellaiseen, jotka ovat aika tavallisia arvoja väitti niiden perustaksi sitten uskontoa tai muuten vain hyvää kasvatusta.
Ei ongelma. Meille.
30.10.2009 23:51
Todella outo tavoite. Eikö tärkeämpi tavoite olisi löytää se oikea elämänkumppani, tutustua, rakentaa yhteistä elämää, ja sen jatkoksi mennä naimisiin jos siltä tuntuu. Ja tehdä tämä kaikki silloin kun se oikea sattuu kohdalle, ei kalenterista katsoen.
Mutta ei kaikki nuorena avioituneet tee sitä iän vuoksi, vaan juuri siksi, että ovat jo löytäneet sen oikean ihmisen. Mitä tuota sitten jahkailemaan.
30.10.2009 23:40
Jos ei halua naimisiin niin ok, silloin siihen ei ole mitään syytä. Mutta naimisissa olo ei estä opiskelua, valmistumista, uran rakentamista, elämän opettelua, itsenäisyyttä tai hauskanpitoa. Eikä kaikilla ole opintolainaa riesanaan, ja asunto ja asuntolaina voi olla pitkälle ennen kolmeakymppiä hankittuna. Itse asiana siskoni osti asuntonsa 21-vuotiaana, vakityö hyvässä asemassa. Jollekin oikea aika hankkia lapsia on kolmekymppisenä, mutta voi sitä tarjottavaa muksuille olla aiemminkin.
30.10.2009 23:37
Nuo teidän kommentit ymmärtäisi jos kannattaisitte seksiä avioliitossa 25-vuotispäivän jälkeen, mutta 15-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla on niin pieni ero, että persoonalliset vaihtelut kadottavat kokonaan pelkän iän merkityksen. Jos sinä tai vaikka enemmistökin olisi valmis 17-vuotiaana, se ei tarkoita etteikö joku voisi olla valmis aikaisemmin. Mikä sinulle oli oikein 17-vuotiaana, voi toiselle olla oikein 15-vuotiaana tai 19-vuotiaana. Kummassakaan välissä ei aikuiseksi kasva. Ja tässä yhteydessä "sinä" on englannista äidinkielenopettajan kauhistuksesi varattu you-passiivi eikö henkilökohtainen syytös :)
Itse harrastin seksiä ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen naimisissa saman miehen kanssa, ja hän on ollut ja tulee olemaan ainoani. Se oli oikein minulla. Mutta ei varmaan monelle muulle. En suosittelisi suorilta käsin kenellekään, koska tilastot pistävät hanttiin ja myöhemminkin ehtii, mutta en myöskään tuomitse ketään vain sen vuoksi että hän oli 14 eikä 15, 16 tai 21.
05.10.2009 19:54
Parkkipaikalla 10v sitten. Ei ollut oma piha, olimme ohikulkumatkalla, ja kaverini heittäytyi tämän miehen juttusille.
05.10.2009 15:17
Meidän ensitapaamisestamme (josta alkoi hyvin tiivis yhdessäolo) oli kulunut ehkä kuukausi, kun mies sanoi rakastavansa minua. Ja minä suutuin, että minulle ei tuollaisia pehmoisia puhuta ennen kuin ollaan tosissaan. Mutta kai se tosissaan oli, koska tapahtuneesta on vuosikymmen :)
Mutta kertooko se mitään siitä milloin teillä pitäisi rakkauden valoja vaihdella? Ei. Meillä kesti kahdeksan vuotta ennen naimisiinmenoa :) Jokainen omaan tahtiinsa!
05.10.2009 15:15
1) En, koska moista ilmiötä ei meillä tunneta. Sen sijaan suostun pikapanoon milloin vain ja lähes missä vain, ja se on tyydyttävää jos ei muuten niin ainakin sen vuoksi että se tuottaa mielihyvää miehelleni.
2) Ei, enkä ole pyytänytkään.
04.10.2009 18:07
Ikävää jos kohdallesi on sattunut yksi tai muutama sosiaalisesti lukutaidoton ihminen. Mutta haloo, kaikki naimisissa olevatko tuputtavat ammatikseen sinulle omaa elämäntapaansa? En jaksa kuvitella että kovin monen elämä niin intensiivisesti sinun valintojesi ympärillä pyörii.
04.10.2009 18:05
Lähdet. Mutta voisiko miehen asenne johtua siitä, että hän kokee, että sinun on helppo lähteä? Hän yrittää sitoa sinua itseensä koske ei koe että olisit riittävän sitoutunut? Oletko muistanut tuskistella ääneen, miten kamala ikävä sinulle häntä tulee? Ja miten pitää todella järjestää muutama tapaaminen puolin ja toisin reissun aikana - lennot Englantiin ei maltaita maksa!
04.10.2009 11:16
1 / 4