pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
- Aamun virkku, illan torkku. Nukun miten sattuu, viime yönäkin katsoin monta kertaa kelloa. Seitsemän tuntia on maksimi yöuni. En nuku päikkäreitä kuin joskus sunnuntaisin, jos ehdin. Joka ilta olen jo ennen yhtätoista unten mailla. Ja aamuisin virkeänä ylös.
- Tehkööt mitä haluavat! Lapsensakin?!?!
Tätä tarkoitin luonnon vastaisuudella. Miten kaksi samaa sukupuolta voi lisääntyä? Sanokaa nyt viisaammat kun tällainen tavallinen tollukka ei sitä käsitä? Eikös se ole luonto joka tikanpojankin puhun ajaa? Ja sen seurauksena suku jatkuu ja laji säilyy.
Ei minua muuten mikään haittaa, syököön jokainen mitä haluaa ja eläköön miten haluaa. Ja lisääntyköön jos pystyy! - Koira suree tavallaan ja anna sen surra.
Kun toinen koira on kuollut, näytä se sille toiselle niin se tajuaa mitä on tapahtunut. En tiedä niistä hautajaisista, koira hyvästelee toverinsa ruumiin mutta tuskin se ymmärtää miksi se maahan haudataan, koirahan hautaa vain ruokaa.
Koirahieronnasta on koiralle tosi paljon apua. Kun on hyvä hieroja niin koira kuntoutuu ja virkistyy silmissä. Kivut vähenevät, siitä tulee iloisempi ja luottavaisempi.
Harrastaa voi muutakin kuin rajua liikuntaa. Rauhallista kävelyä ja muuten luonnossa oleilua.
Jos nuorempi oli johtaja ja se poistuu laumasta täytyy tilalle saada uusi johtaja. Se olet varmaan sinä itse vai asuuko taloudessa muita joka olisi johtaja-ainesta? Uusi koira on huono idea, siitä ei ole johtajaksi ja johtajan vanha koirasi nyt tarvitsee.
Käytä vain sitä maalaisjärkeä ja muista että olet samaa laumaa koiriesi kanssa! - Eiköhän se ero ole siinä perimis-jutussa. Kun aviopuoliso perii/saa haltuunsa puolison kuoltua puolet omaisuudesta niin rekisteröidyssä suhteessa elävä ei saa mitään. Paitsi testamentin kautta mutta sitten tulee nämä perintöveroasiat.
Kun mennään naimisiin omistetaan automaattisesti omaisuus yhdessä. Rekisteröidyssä suhteessa ei tämä päde.
Turha tähän nyt on taas kirkkoa sotkea. Kirkko on kirkko ja sillä on omat oppinsa. Lähimmäisen rakkaudella nyt tuskin tarkoitetaan mitään homo-juttuja. Niitä ei kirkko eikä moni muukaan hyväksy. Ne on jotenkin luonnon vastaisia. - Toisiimme luottaen, raukkauteen uskoen...
Siinä se on kaikessa lyhykäisyydessään. - En uskaltaisi kutsua ...
- Mielestäni tämä on hyvä palsta. Ihmeen vähän täällä ihmiset vaivojaan valittelee vaikka niitä varmaan on.
Täällä saa mielestäni puhua asiaa, hömppää, valittaa vaivojaan, hehkuttaa onneaan ja kysyä neuvoja, ihan mitä vaan. Jos jotakin ihmistä "närästää" lukea näitä juttuja niin vaihtaa toiselle palstalle tai sulkee koneen.
Tätä mieltä mie oon. - Eihän se näykään koska on sisäistä kauneutta...
- Mutta miksi tilastoja pitäisi kaunistella? Niin ehkä sairaalan takia mutta outoa silti.
Jos kasteen toimitti sairaalapastori niin onkohan hän ajatellut asioita perin pohjin?
Vanhemmille on tietenkin helpompi kun voi haudata niinkuin minkä muun tahansa vainajan sen kummempia selittelemättä. Mutta papilta tämä on tosi outoa käytöstä. - En ole moisesta ennen kuullut ja ihmettelen miksi näin on toimittu. Ei kuollutta mielestäni voi kastaa. En tiedä miten sen ruumiinsiunaamisen kanssa nykyisin on mutta ennen ei saanut edes kirkkomaahan haudata jos ei ollut kastettu. Nykyisin varmaan saa haudata, ainakin jonkin omaisen hautaan.
Abortoidut sikiöt ovat vielä pelkkiä sikiöitä ja niiden kanssa pitää toimia toisin kuin kuolleena syntyneiden lasten.
Ei näistä voi pappi pelkästään päättää ja toimia omin päin. Jonkun muun korkeamman tahon on annettava selvät ohjeet miten toimitaan ettei tule näitä kuolleena kastettuja. Outo on tapaus... - Se on hyvä tapa. Pöpöt kulkee, totta. Mutta ajatelkaa tätä uutta "hienoa" tapaa, poskelle suutelemista?! Kumpi on likaisempi paikka, kädet vai suu? Suunseutu ja nenänseutu on paljon likaisemmat kuin kädet. Ja muutenkaan se poskelle suutelu ja ventovieraiden halailu ei mielestäni sovi Suomalaiselle. Kättely on paljon luontevampaa.
Tai ainakaan minä en mene kaulailemaan ketään vierasta tai edes puolituttua, teistä muista en tiedä. - Jos olis ollut tämä järki päässä en olisi edes aloittanut tupakointia, se on ihan tyhmää.
Mutta olen päässyt siitä eroon. Kun täytin neljäkymmentä niin päätin että nyt sen on tapahduttava tai sitten poltan vielä mummonakin. Eikä tupakkaa polttava mummo tuntunut kovin hyvältä ajatukselta.
Kyllähän se sisua vaati. Mutta päivän kerrallaan sitä vaan kitkutteli. Oli syksy aika ja pihalla hommaa, sisälle ei ollut vara jäädä yhtään istumaan. Nyt olen ollut ilman tupakkaa jo melkein neljätoista vuotta. Ei yhtään lankeemusta. En käyttänyt laastareita enkä purkkaa ja menihän se ilman niitäkin. Joskus oli tosi vaikeaa, niinkuin olis tikkua kynnen alle työnnetty.
Vaikka siitä on jo niinkin pitkä aika niin uniin se tulee vieläkin. Pari viikkoa sitten olin unessa alkanut polttaa uudelleen, nyt se jo maistui pahalle!
Onneksi se oli vaan unta. Jos nimittäin tämä järki päässä pysyy niin en enää ikinä aloita uudelleen ja olen yrittänyt puhua nuorillekin ettei kannata edes aloittaa. Ihan turhaa ja kallista touhua. - Aina on laukku olalla kun jonnekin lähden. Olen päättänyt etten enää ikinä reppua selkääni laita. Jos joskus jossain äkkiä piipahdan ja tavaraa on taskussa niin kokoajan saa kopeloida että ovatko tallella, tuntuu että varmaan tippuvat. Niinkuin kerran puhelin taskusta auton lattialle ja löytyi vasta kun toisesta puhelimesta soitin ja paikaiistin sen.
Laukussa kaikki on tallella ja onhan se kiva asuste. - Itse olin kolmikannassa 4 H leirillä seitsemänkymmenta luvulla. Ja oli hauskaa!
On Outokummussa vieläkin elämää. Olen asunut muualla yli kaksikymmentä vuotta mutta käyn Okussa usein. Paljon siellä on kaikkea, kauppoja, tapahtmia, uusittu mahtava uimahalli. Ihmiset on muuttuneet tai muuttaneet ja tilalle tullut uusia joita ei tunne.
Mutta Oku on silti Oku ja aivan mahtava paikka! Sinne on jatkuva ikävä.
Seitkyt luvulla mie olen käynyt Palorannan lavalla tanssimassa!
"Aika entinen ei koskaan enää palaa" niinkuin sanoit mutta aika on kullannut muistot! - Kerran jossain telkkariohjelmassa verrattiin vankilaruokaa ja kouluruokaa. Yllätys yllätys: vankilassa on PALJON paremmat sapuskat kuin koululaisilla! On ateriavaihtoehtoja kun taas koulussa on vaan se yksi ruoka.
Sama varmaan pätee tuohon terveydenhoitoon ja muuhun.
Ainakin uusimmissa laitoksissa selleihin saa tuoda telkkarit ja muuta omaa tavaraa. Rangaistuslaitoshan se kuitenkin on, tai ainakin pitäisi olla. - Huomenta ja sateista aamua kaikille!
En usko minäkään reikiin, kokeiltu on. En tuntenut mitään, ei virrannut mitään lämmintä energiaa kipeisiin hartioihin. Päivystyksessä lääkäri pistää hanakasti piikin. Ei ole potilaalla paljon vaihtoehtoja kun lääkäri sanoo että eiköhän me pistetä kortisoonipiikki. Jos kieltäytyy niin lääkäri kättelee ja sanoo näkemiin ja saat mennä töihin niine hyvinesi. No minun tapauksesa auttoi vain kirurgin veitsi.
Mutta entäs nämä muut parantajat. Kyllä uskon ja perheessä on kokemusta näistä. Vyöhyketerapia, siatsu ja kalevalainen jäsenkorjaus ei ole mitään huuhaata vaan auttaa oikeasti. Sitä en tiedä kuinka kauan hoidon vaikutus kestää ja onko pysyvää mutta kannattaa kokeilla. Eri asia on jos on jotain rikki, sitä ei korjaa kuin leikkaus.
Mutta ehkä kannattaa kokeilla, ei siitä haittaakaan voi olla. - Eikä pelkästään vahnhempia vaan kaikkia ihmisiähän meidän tulisi kunnioitta. Itse teitittelen vanhempaa ihmistä, aina.
Kun itse jouduin joitakin vuosia sitten käymään paljon lääkärissä niin kaikki minua hoitaneet lääkärit teitittelivät. Ensin ajattelin että olenko niin vanha että vanhempaa rouvaa teitittelevät. Vasta sitten tajusin että se on potilaan kunnioitusta.
Yhden lääkärin kanssa olimme suunnilleen saman ikäiset ja koko hoitosuhteen ajan teitittelimme toisiamme. Kaksi rouvaa. Eikä se edes tuntunut oudolta vaan ihan luonnolliselta! Me kunnioitimme toisiamme ja se oli ihana asia! Olen kertonut tämän monelle nuorelle ja kehottanut miettimään asiaa. - Olen aina ollut aamu kukkuja. Ei rytmi vaihdu lomallakaan.
Kesässä ihanimpia ovat aamut! - Hyvä kun on vielä tallessa! Mulla ei ole mitään vanhoja, ainakaan niin vanhoja vaatteita tallessa. Vaikka monesti olen huomannut että jos olis niin olisipa ihan pintamuotia taas. Mutta kaikkea ei ole voinut säilyttää.
Verhoissa on sama juttu, kolkyt vuotta vanhat kuosit on taas muodissa. - Parhaalla kaverillani oli pilipalit. Sain joskus käyttää niitä. Ne oli Shollin tekemät.