- Ai muako yrität kiusata? Ei onnistu. Minua ei kukaan enää kiusaa mitenkään. Idiootit kiusaa toisia, enkä minä ole idiootti. Sinusta en tiedä, mutta kirjoitustesi perusteella vaikutat keskenkasvuiselta kakaralta, joka ei tiedä oikeasta elämästä mitään. Mun puolesta voit painua karvafobiasi kanssa helvettiin panikoimaan. Karvat on pientä verrattuna vakavaan sairauteen, kuten syöpään.
Sä et sata varmasti kuole karvoja nähdessäsi, mutta jos sulla todetaan syöpä tai muu vakava sairaus, kuten Parkinsonin tauti tai ALS, silloin voit päätyä terminaalivaiheeseen, ja sun elämä päättyy halusit sitä tai et, ja olit minkä ikäinen tahansa.
Joten kasva aikuiseksi, tai pidä leipäläpesi tukossa. Olet kertonut jo useassa aloituksessa mielipiteesi asiasta, joten se on jo kaikkien tiedossa. Vaihda mantraa....tai häivy lopullisesti palstalla! - Vali vali karvapalli. Mene mamman hameen alle kasvamaan.
- Ei voi. Jokaisella on itsemääräämisoikeus omaa vartaloa kohtaan. KUKAAN ei määrää millainen toisen pitää olla, ja tämä koskee KAIKKIA!!!!!
- On jo käynyt, ja konkreettinen todiste löytyy viiksekkään neljän jalan, iloisen mutta itsepäisen luonteen ja töpöhännän muodossa vamhemmiltani.
Maailman paras liikaa itsestä luultu. - Tämä.. 😂🤣😂
Varmaan suuhun, kun kahden muun ympärillä on karvoja. Kyllä, myös sen persreiän ympärillä on karvoja. Ei mutta hetkonen. 🤔 Ei se suu sittenkään onnistu, kun hiukset työntyy väliin.
Ainoat vaihtoehdot taitavat olla oma nyrkki (siis jos niitä omia karvojaan sietää), pumpattava nukke, ja keinovagina. Joo.. Siitä vaan valitsemaan. Oikean naisen voi sitten unohtaa kokonaan. Täysin karvatonta naista ei ole olemassakaan. - Jos haluat täysin karvattoman naisen, niin se on helppo saada. Hankit vain pumpattavan barbaran, ajat siltä kaikki karvat mitä löydät, ja a vot, näin sulla on haluamasi loppuiäksesi. Jos hajoaa, niin aina voit ostaa uuden.
Jos aidon elävän ja hengittävän naisen haluat, ja sitä myötä parisuhteen, niin silloin sun täytyy opetella sietämään naisen karvoja. Tuskin haluat kaljua naista. Karvoja ne hiuksetkin yksinkertaisesti lopulta on.
Sinä et määrää onko naisellasi karvoja vai ei. Voit esittää toiveesi, mutta nainen itse on se joka määrää ja päättää omasta vartalostaan.
Jos vaadit sen määrätä että naisesi on karvaton, niin silloin naisella on yhtälainen yksinoikeus määrätä siitä löytyykö sinulta munakarvoja, jalka-, käsi-, ja kainalokarvoja, saati hiuksia. Jos hän sanoo että sinun pitää ajaa itsesi täysin posliiniksi koko vartalon suhteen, silloin sinun se täytyy tehdä, koska nainen niin määrää. Siis ajaa kirjaimellisesti KAIKKI sinusta löytyvät karvat. Mitään ei saa jäädä jäljelle.
Oletko valmis tekemään saman, minkä vaadit naiselta? Jos et ole valmis, olet kohtuuton ja ansaitset jäädä yksin. - Haluan sanoa vielä sen, että en surkuttele omaa kohtaloani tai vointiani, enkä noita omia vaikeita ja jopa kipeitä asioita kertonut kerjätäkseni sääliä. Päin vastoin. Mä vihaan sääliä. Kaikki mitä palstalla kerron nykyisyydestä ja menneisyydestä, kerron siksi että olen niistä oppinut jotain. Kuten sen, että ihmisiä on erilaisia, jokainen on yhtä arvokas.
Ei ole olemassa parempia ja huonompia ihmisiä. On vain ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Kukaan ei ole toista tärkeämpi. Ne ketkä muuta väittää, ovat itsekeskeisiä omanarvon kalastelijoita, eivätkä tiedä mitä elämän rikkaus tarkoittaa. - Sulla ei ole mitään häpeämistä sen suhteen millainen olet ja miltä näytät. Sä olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet. Usko se!
Mä tiedän miltä tuntuu olla masentunut. Mä tiedän miltä tuntuu olla ei-haluttu, ja jolle nauretaan päin naamaa. Tai ainakin selän takana. Mä tiedän miltä tuntuu olla ruma, epämuodostunut luuseri, jonka elämä ei ole mitään muuta kuin vino pino epäonnistumisia epäonnistumisten päällä. Mä tiedän miltä tuntuu kun häpeää omaa kehoa ja olemusta.
Mutta mä en helvetti soikoon jaksa enää välittää siitä mitä muut musta ajattelee, koska mulla on paljon tärkeämpiäkin asioita joihin keskittyä.
Päälle 100 kilonen, rinnoista alaspäin kirjaimellisesti täynnä kymmeniä arpia niin isoja kuin pieniä (1cm-35cm), kuljen rollan kanssa, koirani asuu vakituiseen yli 7kymppisillä vanhemmillani, koska en pysty sitä yksin hoitamaan, olen vanhempieni vuokralainen vailla parisuhdetta ja omaa perhettä. Olen ollut 11 vuotta yksin, ja kaikki ne seurustelun yritykset mitä mulla elämän aikana on ollut, olen pääosin itse onnistunut sössimään.
Pelkuri, joka ei uskalla kertoa tunteistaan sille ainoalle miehelle kenestä on sen 11 vuoden aikana kiinnostunut ja lopulta ihastunut. Enkä pysty edes kuvittelemaan että mitään vastakaikua edes saisin, vaikka uskaltaisin kertoa. Siksi annan asian olla.
Fyysisesti sairas, henkisesti sairas (tosin psyyke on lääkityksellä tarpeeksi kunnossa), joka pelkää jatkuvasti sitä että ei enää jaksa kipujaan, vaan tappaa itsensä voimien loppuessa. Se, kun mä sanon että uni pitää mut kirjaimellisesti elossa, pitää 100 prosenttisesti paikkansa, ja todellakin tiedän miten käy jos pää ei enää kestä. Mä en tässä elämässä kauaa ole. Mä tiedän sen.
Nuo kaikki jatkuvan stressin ohella pitää mun ajatukset kiireellisinä, niin mä en jaksa miettiä mitä muut musta ajattelee. Kuten sitä, minkälaisia vaatteita muiden mielestä voin käyttää. Mitä ostaa kaupasta. Yksinkertaisesti mulla ei riitä siihen enää energiaa.
Mä olin nätti ja laiha nuorempana, joten muutos nykyiseen on raju, vaikka siitä onkin jo toistakymmentä vuotta aikaa. Mut siitä huolimatta, mä en olisi se kuka olen, ilman näitä elämän persuksilleen suistaneita tapahtumia. Mä olen sisäisesti vahva, ja joissain asioissa painan vaikka läpi kiven kovan kallion, jos jotain haluan. Mutta se on vaatinut myös paljon sisäistä kovaa työtä, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vikoineen päivineen. Jos mä en jolle kulle riitä, niin se ei ole mun murheeni.
Jos sulla on mahdollisuus päästä juttelemaan asioistasi jonkun ammattilaisen, kuten psyk. sh:n kanssa, ota nämä sun ajatukset puheeksi, ja käykää yhdessä niitä läpi jokaisesta näkökannasta, ja niiden taustalla olevista syistä, miksi tunnet olosi sellaiseksi kuin tunnet. Sitä itsetuntoa ei kerralla saa kuntoon, mutta vaikka siihen menisi sata kertaa, tuhat kertaa, tai vielä enemmän, niin jokaisella asian käsittelykerralla pystyy hyväksymään itseään enemmän ja enemmän, kunnes yhtäkkiä huomaa pystyvänsä päästämään irti vanhasta ajattelutavasta.
Opettele sanomaan takaisin yhtä purevasti, kuin sulle on sanottu kommentteja. Anna sanojan tuntea se sama tuska ja häpeä, minkä hän sinulle aiheuttaa. Jos ei kauniisti sanottuna tepsi, niin käytä samaa taktiikkaa ja sano sitten rumasti. Älä jää puolustautumattomana ottamaan kaikkea paskaa omaan niskaasi. Nosta piikit pystyy, ja sivalla sanaisella miekalla. Osaat kyllä. - Samaa mieltä olen sun kanssa. Tollaset kusipäät saisivat ansaitusti samanlaisen kohtelun kuin ne ketä he haukkuvat. Niillähän se surkee itsetunto on, kun pitää omaa egoa boostata toisten haukkumisilla.
- Ihastustani en ole hirveästi koskaan näyttänyt, joten pettymyksetkään eivät ole olleet mitään suuria. Tai sitten juuri pettymysten minimoimiseksi en sitä ihastusta näytä. Joten miten sen nyt sitten ottaa.
- Joillakin voi olla aurinkolasit voimakkuuksilla, ja joko ei ole tavallisia laseja lainkaan mukana, tai sitten ei viitsi vaihtaa niitä, jos ajattelee vain pikaisesti piipahtaen sisällä.
- Tuo on ymmärrettävää jos omistaa herkästi palavan vaalean ihon, ja että sitä haluaa suojata mahdollisimman hyvin palamiselta. Ja riippuu vaatteen materiaalista kuinka kuumentava vaate on. Esim. pellavahan on aika viileää, vaikkakin helposti rypistyvää materiaalia, kun taas muovikuidut eivät hengitä tarpeeksi, ja ovat sitä myötä kuumempia kuin moni muu materiaali.
Mä ite palan helpommin kuin rusketun, ja sekä lapsena että teininä olen pari kertaa onnistunut polttamaan itseni etelässä ollessa pahasti, mutta onneksi ainakaan toistaiseksi ei ole mitään negatiivista niistä seurannut.
Kymmenen vuotiaana Kreetalla makasin kuumimman keskipäivän ajan uima-altaassa mahallaan uimapatjan päällä, jossa päälimmäinen puoli oli läpinäkyvä. Äitini yritti komentaa mua useamman kerran altaasta aurinkorasvan laittoa varten, mutta eihän ton ikänen malta aikuisen ohjeita kuunnella, kun pääsee altaaseen polskimaan ja on samanikäistä seuraa. Seuraava yö olikin sitten yhtä tuskaa, kun selkä, pakarat, ja jalkojen takaosat olivat osittain rakkuloille asti kärähtäneet, ja äitini joutui tunnin välein vaihtamaan kylmällä vedellä kasteltua pyyhettä palokohtia viilentämään.
Teininä Gran Canarialla olin ollut altaassa uimassa, ja huoneeseen tultua heitin bikinit päällä selälleen pation aurinkotuoliin kuivattelemaan, mutta nukahdin siihen ennen kuin ehdin laittaa aurinkorasvaa kuivuneelle iholle. Tunnin verran ehdin nukkua auringossa, ja seuraavana päivänä oli kiva vetää farkut jalkaan kotimatkalle lähdettäessä, kun koko etumus bikinikohtia lukuunottamatta oli kärähtänyt. Pakko oli jättää farkkujen ylin nappi auki, kun muuten ei olisi voinut niitä jalassa pitää. Koska oli helmikuu, ei kotiin voinut missään ohuissa ja miellyttävimmissä vaatteissakaan lähteä.
Nykyään aurinkorasvaa käytän aika harvoin, kun en pitkiä aikoja ole ulkona, mutta jos tiedän oleskelevani pitkään, siis tunteja, auringossa, silloin rasvaan itseni kunnolla. - Jokainen pukeutuu kuten itse haluaa, ja mistä tykkää. Tärkeintä on pukeutua vaatteisiin missä itse viihtyy, kuin kulkea orjallisesti muodin mukaan tai siinä mikä mielletään oman ikäluokan soveliaaksi tyyliksi. Tuo kirjoittamani kuvaus oli lähinnä stereotypia eri ikäpolvien vaatetuksesta mitä kadulla tulee vastaan, mutta aina on poikkeuksia jotka pukeutuvat valtavirtaa vastaan ja omalla tyylillä. Kuten esimerkkinä Aira Samulin, ja moni muu.
Mulla riippuu kelistä ja siitä kuinka lämmin on ja paistaako aurinko. Alle 20 astetta, niin verkkarit/farkut ja t-paita tai lyhythihainen/pitkähihainen. Yli 20, niin caprit ja lyhythihainen, yli 25 shortsit ja lyhythihainen tai hihaton. Riippuu myös siitä onko vain kotona, vai onko liikkeellä. Jalassa joko sandaalit tai tennarit/lenkkarit.
Mun jalkaterät on ollu lapsesta asti leveälestiset, ja lähes puolet elämästä toinen niistä on ollut lisäksi vino, niin mitään balleriinojen tyylisiä kapeita kenkiä tai korkkareita en voi käyttää. Siinä mielessä hyvä että olen aina viihtynyt enemmän skeittareille ja teineille mielletyissä kenkämalleissa, kuin missään piikkikoroissa ja siroissa nilkkureissa. - Porukoilla käväsen varmaankin. Sitä en tiedä vielä käynkö päiväseltään vai olenko yötä. Riippuu parista asiasta jotka selviää lähempänä. Muutoin olen kotona, kuten viime vuonnakin olin.
- Kesä: aurinko paistaa, ja helteinen lämpö hivelee pintaa. Kadulla on siitä huolimatta väkeä, kuka menossa mihinkin. On vanhoja mummoja, jotka ovat pukeutuneet pitkälahkeisiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan, laittaen järkevät, mutta jopa rumat, matalakantaiset kävelykengät jalkaansa. Osalla saattaa olla jopa takki päällä estäessä kylmettymistä. Vastaan tulee myös pappoja niin pitkälahkeisissa, kuin polven alle säären puoleen väliin asti ulottuvissa housuissaan, pitkähihaisen paidan tai takin estäessä häntä saamasta vetoa, sandaalit jalassa ja sukkien varret vedettynä puoleen väliin säärtä.
Seuraavan polven naiset kulkevat capreissaan ja kesäpuseroissaan, tai iloisissa polvien alapuolelle ylettyvissä kesämekoissaan. Saattaa näkyä jopa shortseja, mutta harvalla, tai vastaavasti pitkälahkeisia kesähousuja. Miehet kulkevat shortseissaan pihtipolvien ja luisevien säärten iloisesti vilkkuessa korkealle vedettyjen sukanvarsien ja shortsinlahkeiden välissä, t-paidan paljastaessa jo harmaantuvan karvan ja kimmoisuutensa menettävän ryppyisen ihon. Saattaapa joku uhkarohkea olla ottanut paidankin pois, ja näin antaa lämpimän ilman hyväillä vyön yli valuvaa, jo kurttuistakin kumparettaan.
Keski-ikäiset ja vähän nuoremmat naiset kulkevat hihattomissa topeissaan ja capreissaan, shortseissaan, tai kesämekoissaan. Vaikka toiset saattavat peittää lyhyehköillä hihoilla allejaan. Miehet kulkevat t-paidoissaan tai ilman paitaa, ja vaihtelevat 3/4 lahkeisten housujen ja shortsien välillä. Hyvin casuaalisti kuitenkin.
Nuoret aikuiset kulkevat tyylikkäinä, itselleen sopivissa vaatteissaan. Naisilla on pintaa nuolevaa, mutta osittain paljastavaa outfittia päällä, ja miehillä rennot urheilulliset kesävaatteet. Oi nuoruutta.
Saavumme viimeiseen kohderyhmään. Teinit, ne ah ihanat, itsepäiset riiviöt, joille vähemmän on enemmän pukeutumisen suhteen. Tytöillä on päällä navan paljaaksi jättävät, mutta rinnat juuri ja juuri peittävät minimaaliset topit, yhdistettynä joko vesirajahameeseen tai juuri ja juuri pakarat peittäviin shortseihin. Pojat, nuo emmätiiä -vaiheessa olevat nuorukaiset, ovat laittaneet t-paidan päälleen, ja yhdistäneet sen joko verkkareihin tai polviin asti ulottuviin shortseihin. Mutta mikä tärkeintä, he taitavat lippikset päässä olla sitä fiksuinta porukkaa, joka osaa suojata päänsä paahtavalta auringolta, ja siitä mahdollisesti seuraavalta auringonpistokselta.
Kukin kulkija tallustelee auringon helliessä ikäluokalleen tyypillisessä vaatetuksessa, tyytyväisenä ja omaan, yksilökohtaiseen tyypilliseen tyyliinsä. Se heille suotakoon, paistaahan aurinko, ja lämpö hellii jokaista. Kesä on vain kerran vuodessa. - Enpä tiedä kun en peliä katsonut. Futis ei kiinnosta pätkääkään. Enkä oo muutenkaan mikään innokas penkkiurheilija.
- Rauhotu Välis, ja haukkaa välillä happea ton vaahtoamisen keskellä. Ethän sä kohta pysy itekkään kärryllä siitä mitä oikein sanot.
- Ei voi. Tai voihan yleiseen saunaan ilmestyä alastomia naisia, mutta sitä ei voi tapahtua että juuri minä heitä pyytäisin poistumaan, koska en itse käy saunassa ollenkaan. En yleisessä, enkä yksityisessä.
Viimeksi olen tainnut olla saunassa (mikäli muutaman sekunnin piipahdusta kylmässä saunassa ei lasketa mukaan) vissiin vuonna 2009, vai oliko se peräti 2008 kun olen edellisen kerran löylyissä istunut. On mulla kämpässä omakin sauna, mutta tän 7,5 vuoden aikana mitä oon tässä nykysessä asunnossa asunut, en ole sitä kertaakaan lämmittänyt. Itse asiassa ei edes tee mieli mennä saunaan. - Tai etsit väärästä paikasta.
- Uskon sen. Sitähän sanotaan että emot taistelevat raaimmin puolustaessaan jälkeläisiään. Jopa raaemmin ja pitempään kuin urokset.
Oikeestaan toivon että Gimeno itse on myös siellä kilometrin syvyydessä, vai kuinka syvä meri oli sillä kohtaa mistä Olivia löydettiin. Toivottavasti Annakin vielä löydettäisiin, ja vaikka äiti ei enää lapsiaan saisi elossa kotiin, saisi hän lapsensa kaikesta huolimatta kotiin. Ei tarvitsisi enää elää epätietoisuudessa.
En ole koskaan ollut kuolemantuomion kannalla, sillä se on lopulta nopea rangaistus siitä mitä on toiselle/toisille ihmisille tehnyt, ja usein jopa kivuton, tai ainakin näin olettaisin jos myrkkyruiskeella tapetaan. Facessa kerran kerroin mielipiteeni siitä miten kuolemantuomion voisi toteuttaa, jos halutaan murhaajan saavan oikeudenmukaisen rangaistuksen. Otetaan vanha Talio-periaate käyttöön. Silmä silmästä.
Tappaja tapettaisiin samalla tavalla mitä hän teki uhreilleen, ja rangaistuksena tavan lisäksi olisi myös tappajan tietämys omasta kohtalostaan, siitä mitä hänelle tehdään. Brutaalia, mutta myös tyydyttävää. Kaikkiin tappajiin ei tuota periaatetta sovellettaisi, mutta niihin raaimpiin ja julmimpiin, jotka oikeasti ansaitsevat menettää henkensä samalla tavalla ja yhtä julmasti kuin heidän uhrinsa menettivät.
Tietyissä tilanteissa mulla on verenmaku suussa, mutta elämä ei ole kaikkia kohtaan reilua.