pikkubellu
Kotimaa: ---
Koulutus: FM
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Naimisissa
Lapset: 1
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia70 aloitusta · 183 kommenttia
- Ei kai Elina vain ole todella poistunut kokonaan? Hän on suosikkihahmoni, ja haluaisin TODELLA nähdä vauvan, jonka hän vihdoinkin saa!
- MM-hopea on yhtä hieno saavutus kuin olympiahopeakin. Hyvä, Leijonat! :)
- Kiitos kommenteista. Tämä suunnitelmani on tosiaan vasta tarinan lähtökohta. On hyvä pointti, että pohtimani asetelma on varsin yleinen teema. Tarkoitukseni ei olekaan kirjoittaa pääasiallisesti pehmopornoa tai BDSM-fiktiota, vaan "mielihyvän lähde" olisi vain yksi osa tekstiäni. Tarinassa on muuten myös tarkoitus kertoa mahtavasta naisesta, ja tämä ainakin on epätyypillistä kyseisessä kulttuurissa.
Minua ovatkin aina kiinnostaneet valtaa käyttävät naiset. Seksuaaliset tilanteet ovat kuitenkin poikkeus - en yksinkertaisesti välitä siitä, että mies alistuu naiselle, vaan pitää olla toisinpäin. Eihän alistuminen ole välttämättä aina väkivallan seuraus.
Ihmisuhrirituaaleja ei muuten voi nimittää väkivallaksi, sillä ne ovat tietyn uskomusjärjestelmän mukaan ehdottoman välttämättömiä, järkyttivätpä kirjoittajaa tai eivät. - En ole aikonutkaan mässäillä raiskauksella. Tulevassa tarinassani minua huolestuttaa enemmän lukijoiden mahdollinen järkyttyminen ihmisuhrirituaaleista. Toden sanoakseni asteekkiuskonnossa on piirteitä, jotka järkyttävät minua itseänikin.
Oikeastaan minua mietityttää se - kuten olen ennenkin todennut - , että joku saattaa reagoida voimakkaammin olkapäiden näpläämiseen kuin ihmisuhrirituaaleihin, koska häntä itseään on lääpitty. Tietenkään nämä asiat eivät oikeasti ole millään tavoin verrattavissa. Kerran kuitenkin lukijani arvosteli terävästi juuri olkapäiden hyväilyä mutta näytti tietyssä mielessä hyväksyvän saman henkilön esittämän kuristamisuhkauksen. Moinen ei osoita kovin hyvää suhteellisuudentajua. Mahtavatko tällaiset mielipiteet olla yleisiä? - Minä tunnen perheen, jossa mies otti vaimonsa sukunimen. Pariskunnalla on kaksi lasta.
Olen ainoa, joka voi siirtää sukunimeni eteenpäin. Siksi pidän mitä todennäköisimmin oman nimeni, jos menen naimisiin, ja toivon mieheni suostuvam siihen, että lapsemme saisivat minun sukunimeni. Sen sijaan mieheni saa pitää oman nimensä, jos haluaa. - En sanoisi olevani kovin ankara pennulle. Olen nimenomaan johdonmukainen ja olen jo opettanut sille, että ennen ruuan saamista pitää istua. Se on oppinut tämän asian niin hyvin, että istuu usein pyytämättä, kun tietää saavansa ruokaa.
- Onko Ossi inhottava Ismolle Tanjan vai työpaikan vai kummankin takia? Tietäähän hän, että alun perin työpaikan menetys oli hänen omaa syytään.
- Olen tänä talvena hankkinut kääpiömäyräkoiranpennun. Se on suhteellisen helppohoitoinen. Pystyn itse kävelyttämään koiraa, mutta tarvitsen myös apua ulkoilutuksessa, koska pentu on vielä varsin tottumaton ulkoilemaan ja pysähtyy usein keskelle tietä, mikä on tasapainolleni erittäin haasteellista. Mäyräkoirat ovat energisiä, mutta eivät vaadi useiden kilometrien lenkkejä päivässä. Sisällä pentuani on melko helppo opettaa. Joillakin vammaisilla on huomattavasti isompiakin koiria. Kouluttaminen on erittäin tärkeää.
- Kyllä minäkin rutistelen 13-viikkoiata pentuani ja sanon "pikkunen", mutta olen myös melko tiukka enkä epäröi komentaa pentua, kun se puree mattoja tai ottaa ulkona jotakin sopimatonta. Minunkin mielestäni lepertely kuuluu asiaan, kunhan se ei ole ainoa tapa puhua koiralle.
- Olen itsekin lukenut De Saden esikoisteoksen ja osan "Sodoman 120 päivästä". Tämän jälkeen kirjoitin mainitun tarinan, jossa mies hyväili naisen olkapäitä, uhkaili tätä ja lopuksi harrasti seksiä tämän kanssa.
Viittaamani kommentit "kuvottaa" ja "oksettava" jäivät vaivaamaan minua juuri sen vuoksi, että myös niiden antaja tunsi De Saden teokset. Kuinka joku voi lukea kyseisten teosten kuvaamasta naisten rääkkäämisestä ja vieläpä kutsua "Justinea" tärkeäksi klassikoksi mutta saada hirvittävän "pahoinvointikohtauksen" VAIN olkapään suutelemisesta ja köyden näyttämisestä? Toki De Saden teos on klassikko, mutta SEN sisältö minun mielestäni kuvottavaa on, ei oman fiktioni! En siis puhu kirjallisesta arvosta vaan nimenomaan sisällöstä.
Mitä myötätuntoon tulee, en kyseenalaista millään tavoin todella raiskattujen kärsimyksiä enkä heidän oikeuttaan saada myötätuntoa, mutta pelkät lääppimiskokemukset eivät oikeuta nimittämään toisen tekstiä oksettavaksi. - Viesteissäni ei ollut kappalejakoa, koska olin kiihtynyt ja loukkaantunut. Kiitos kommenteistanne, heh.
En ole mies, ja minullakin on pari kokemusta lievästä ahdistelusta. Kokemukseni eivät kuitenkaan estä minua kirjoittamasta seksifantasioitani fiktioksi, sillä olen täysin selvillä siitä, mikä tällaisissa asioissa on totta ja mikä mielikuvitusta.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse kerjätä myötätuntoa omien ahdistelukokemustensa vuoksi hokemalla: "Minua kuvottaa" ja "Fiktiosi on oksettava". Tällaisia ilmauksia ei ylipäätään sovi käyttää toisen tekstistä, eikä kirjoittajan ole edes mahdollista ottaa huomioon jokaisen yksittäisen lukijan henkilökohtaisia traumoja. Kuten aiemmin mainitsin, romaaneissa tapahtuu raiskauksia, ja osa näistä romaaneista on naisten kirjoittamia. Pitäisikö kaikkien kirjailijoiden täydellisesti hylätä tämä aihe, jotteivät todellista ahdistelua tai väkivaltaa kokeneet naiset (ja miehet) järkyttyisi? Ei minun mielestäni! Fiktio on fiktiota.
Haluan todellakin edes jonkun myöntävän, ettei olkapään suuteleminen ole raiskaamista eikä kenelläkään siis ole oikeutta puuttua asiaan, jos minä tahdon kirjoittaa, että mies viettelee naista muun muassa tällaisella suudelmalla. Kyse on siis alun perin seksifantasiasta. - Aloitusviesti on kyllä hieman hajanainen. En vertaa ihmisuhreja ja raiskausta asioina vaan arvostelen sitä, että jotkut lukevat tappamisesta tai tappouhkauksista lähes silmää räpäyttämättä, mutta sanovat viettelemis- tai ahdistelukohtauksen luettuaan: "Minua kuvottaa, että tuo mies suutelee naisen olkapäätä!" - ikään kuin tällainen hyväily olisi OIKEASTI pahempaa kuin tappouhkaus! Suhtautuminen johtuu tietenkin lukijan omista kokemuksista, mutta niillähän ei ole kirjoittajan tekstin kanssa mitään tekemistä. Kävin todella taannoin kuvaamani kaltaisen keskustelun. Mitä ihmisuhreihin tulee, ne liittyvät uuteen, vasta suunnitteilla olevaan tarinaani, jossa todennäköisesti on myös seksiä.
- Tuollainen ilmoitus on tosiaan hieman arveluttava - "tuoliin sidottu" on erittäin vanhanaikainen ja kömpelö sanonta. Pitäisi puhua "pyörätuolin käyttäjästä" tms. Tulee tosiaan helposti mieleen sadomasokismi - eipä silti, että se välttämättä olisi sairasta.
- Minun 9-viikkoinen mäyräkoiranpentuni ei juurikaan pure. Paljaat varpaat sitä kyllä kiinnostavat sekä aamulla että illalla. Käytän enemmän äänimerkkiä A-A, jonka opin ohjelmasta Koirani vai minä? kuin sanaa EI, ja pentu kyllä reagoi ääneen. Mutta kun äitini tulee käymään, Bella hyökkäilee hänen lahkeidensa ja sukkiensa kimppuun. :D Voisiko kyse olla dominointiyrityksistä? Minulla tätä ongelmaa ei ole juuri lainkaan.
- Minulla on toistaiseksi kokemusta vain lyhytaikaisista keikkatöistä. En kuitenkaan ole valmistunut filosofian maisteriksi sitä varten, etten koskaan edes yrittäisi saada töitä. Päinvastoin, pahin pelkoni oli jo lapsena se, etten SAISI mennä töihin, koska minulle sanottiin, että vammaiselle kuuluu työkyvyttömyyseläke. Onneksi Kela on aina suhtautunut myönteisesti työnhakuuni ja työskentelyyni. Tiedän kokemuksesta, että työnsaanti on vaikeaa, mutta kaikki työhön halukkaat tarvitsevat kannustusta eivätkä toppuuttelua.
- Hyvä, että Maaritin paluu pitää paikkansa. Tietääkö joku muuten, kuinka pitkään Elina on poissa? Entä onko niissä huhuissa perää, että Aamu tulisi joskus takaisin?
- Jos ymmärrän oikein, sinulla on jo yksi lapsi. Olen iloinen puolestasi, vaikket voisikaan saada useampia. Toivon itsekin tutustuvani joskus mieheen, joka haluaa oikean perheen. Ikävä kyllä on olemassa sellaisiakin, jotka haluavat vain käyttää naisia saadakseen lapsen.
- Äänestän Chiqiä - hän oli tosi suloinen - mutta onhan Elinakin nätti. Miksei hän ole mukana luettelossa?
- Saako Elina taas keskenmenon? Tämäniltaisen jakson lopussa näytti pahaenteisesti siltä. :( Elina-parka.
- Minä en Aaroa takaisin toivo, mutta sehän ei olisi ennennäkemätöntä, että hän esiintyisi väärällä nimellä. "Arto Vanala", "Aaro Vaalanne" ja "Anssi" olivat kaikki sama henkilö.