jth_12
Satunnaista kirjoittelua harrastuksista.
Vapaa-aikanani: Hiihtoa, pyöräilyä (maastossa ja maantiellä) muuta pientä ulkoilua
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 241 kommenttia
- Pyörähuollon pitäjä puhui rungon löystymisestä ja tehojen hukkumisesta löysällä teräsrungolla. Tuskin runko alkuperäisestä lisää "löystyy", jos ei ole jostain rikki? (Jos tarkkoja ollaan, niin autojenkin runko kai ajan myötä löystyy, mutta harvemmin se ajamista haittaa?) Pehmeämpi tuo varmaan on kuin laadukkaat teräsrungot, mutta ei ole pehmeinkään. Ehkä pitäisi käydä ajamassa jotain uudempaa maantiepyörää ja katsoa mitä eroja löytyy.
Käytännössä taitaa kuski olla liian löysä ja fillarin runko ei ole se, millä parhaiten saa lisää nopeutta saa matkantekoon...
Se hitsaamalla korjaaminen kieltämättä on hyvä etu, kun MIG löytyy läheltä. Rungolla ja pyörällä tuskin on hirveästi ajettu, kun se on mulle tullut käytettynä ja silloin oli tuubivanteet. En ihmettele vaikka peruslenkkeilykäytössä niitä ei jaksaisi vaihdella/paikata. Avovanteet pistosuojatuilla päälirenkailla on niin huolettomat & sellaiset vanteet siihen on joskus tullut puolattua.
Nyt olisi uuden kiekon puolaamisen aika. En tiedä milloin ehtii sen tekeen ja kun edellisestä kiekon puolaamisesta on jo 10v aikaa, niin rutiini ei ole hyvä. Ehkä juuri sen takia olisikin syytä tehdä uusi kiekko ja siitää tämäkin pyörä kasettipakalle. Jos tulee kohtuullinen kiekko, niin homma ei mene hukkaan, vaikka pyörän vaihtaisikin ;) - Auton maalausohjeet voisi toimia ihan hyvin pyörässäkin. Yhteistä molemmille on ulkona olo ja metallipinta. Fillarissa sen jäljen kanssa ei ole niin tarkkaa.
Pohjamaalausta itse kanssa suosittelisin, niille kiiltäville metallipinnoille (vanha maali hiottu pois). Ruosteen päälle maalaaminen ei ole hyvä vaihtoehto, vaikka joku Hammerite -niminen maali sitä lupaa.
Maalien kanssa on syytä varmistaa pohjamaalin ja pintamaalin yhteensopivuus. Ei ole hauskaa, jos pohjamaali kupliin pintamaalauksen takia. Kuivumisajat riippuu ohenteista. Hitaammin kuivuvat on helpompia vähän maalanneelle (kuten minä). Toiset maalit kuivaa pölykuiviksi minuuteissa, mutta päällemaalattavissa parin viikon päästä, kannattanee välttää, kun korjausmaalauksia joutuu odottaan. - Alkuperäisessä kysymyksessä oli jäinen tienpinta mukana ja se hivenen muuttaa tilannetta. Silloin takajarruun hipaiseminen ei heti vedä pyörää sivuun... Jäälläkin saa etujarrulla jarruttaa niin paljon kuin pystyy ilma lukkiutumista, mutta takajarrun käytöllä ehkä saa jarrutusmatkan puolittuun (jos paino on 51% takapyörällä).
Tuolla linkin sivulla näkyy olevan varsin kattava selostus jarrutuksesta. - Onko näihin kuntovertailuhin olemassa hyviä rajoja?
Jos noista kirjoituksista tekisi yhteenvetoa, niin nelikymppisellä polkijalla jotain päälle 20km/h keskinopeutena tunnin ajan on terveellisen kunnon mittari (rapakunto alapuolella?) --- ei ole pelkästään tietokoneen ääressä ollut nörtti. Hyväkuntoisista ei ole tarkoitus puhua?
Tarkempaan vertailuun varmaan pitäisi tietää millaisella pyörällä on liikkeellä ja kuinka korkealle keskisyke nousee ajossa (omaa maksimiani en tiedä kunnolla ja ei taida kovin moni muukaan satunnainnen nörtti/pyöräilijä tietää).
Mun tunnin maksimi keskinopeus Endomondossa on 25km/h. Sillä kertaa suhteellinen keskisyke oli 83% (suhteellinen maksimi oli 92%). Luulisin että noi suhteellisten arvojen _arviot_ on parempia kuin mittarin kertomat sykelukemat. Pitäisi joskus vetää submaksimaalinen lenkki, mutta kun ei ole niin säännöllisesti tullut kuntoiltua, niin parempi ottaa rauhallisemmin. Kilometrejä tältä kesältä tuli vaatimattomasti "oikeisiin" kuntoilijoihin nähden ja säännöllisemmän kuntoilun aloitin toukokuussa, mutta taitaa se kunto kasvaa hivenen päälle nelikymppiselläkin ;)
Olisiko nopeus arvoja tärkeämpää että jaksaa polkea pari tuntia putkeen kivalla nopeudella (ehtii näkee maisemia) ja sen jälkeen on virkeä olo -- tuntuu kuin voisi lähteä uudestaan... - Sen napadynamon tehon syöttökyky ei niin hirveästi poikkea renkaan kylkeä hinkkaavasta dynamosta. Suurin ero on kierroksissa ja renkaan kyljestä saa helposti suuren kierromäärän verrattuna napaan, mutta sillä ei ole käyttäjälle kummempaa eroa.
Tuskin kovin moni on turhan tarkka dynamojen _nimellistehojen_ kanssa. Se nimellisteho tulee, jollain ajonopeudella, ehkä 15km/h. Jos ajaa 20km/h, niin dynamo tuottaa enemmän virtaa (ja tehoa). Silloin vastaavasti voi käyttää tehokkaampaa lamppua.
Jos se dynamo on kunnolla suunniteltu, niin se ei kärähdä vaikka piuhat on oikosulussa tai muuten liian suuri kuorma perässä. - Noiden pohdintojen jälkeen on syytä mitata millä ajonopeudella se 6V ja 2,4W tulee siitä dynamosta. Jos ajaa liian hiljaa tai nopeasti, niin lamppu tarvii olla sammuksissa. Katsos kun se dynamon tuotto riippuu kierrosluvusta. Todennäköisesti sopiva vauhti on 15km/h. Jos nopeus on jo 20km/h, niin 2,4W dynamo ehkä tuottaa jo 3W ja takuu ei ole voimassa, jos ottaa liikaa tehoa uloa... ;)
Ei muuta kuin rauhallisia pyörälenkkejä ettei dynamo kuumene liikaa. - Siis renkaassa tai vanteessa on 5mm heittoa? Riippumatta haarukan leveydestä, niin tuossa vaiheessa kannattaa pistää rihtaus kuntoon. Jos vanteessa on 1mm heittoa, niin se ei enää häiritse haarukkaan sopimista. Renkaan virheet on jo suurempia.
Vanne kestää pidempään kunnossa, kun puolat ovat sopivalla kireydellä. Kunnolla rihdattu kiekko kestää sillä kapeammallakin renkaalla ja kovemmilla ilmanpaineilla.
Kun ja jos on teräsrunkoisesta pyörästä kyse, niin kyllä sitä muotoilee uudelleen. Alumiinin hitsaaminen vaatii huomattavasti enemmän taitoa kuin teräksen. Tälläsen tavallisen tunarihitsarin saumat ei ole kauniita ja kestävyys heikompi, mutta pätevän hitsarin muotoilemana kestäisi. - Mulla on tuollainen vanha teräsrunkoinen maantiepyörä. Pääsee sillä edelleen 50km lenkkejä tekemään. Vaihteita on se 12 ;) Välillä on käynyt mielessä verrata ergonomiaa uudempaan pyörään, eroja varmaan löytyy. Jos uudempi pyörä olisi 3kg kevyempi, niin voittaisinko jotain kuntoilumielessä? Nykyiset pistosuojatut renkaat (28mm) voisi vaihtaa kevyempiin, joskaan nyt ei tarvitse kuskata pumppua mukana, kun rengasrikosta ei ole yhtä isoa riskiä -- mahdollista se on.
Endomondoon saisi hivenen korkeampia keskinopeuksia paremmalla pyörällä, mutta jos seuraa omaa kehitystä, niin siinä samalla pyörällä kulkiessa ei tule eroja yhtään enempää tai kunto kasva paremmin.
Oma tavoite ei ole pärjätä kisoissa, mutta kunnon parantaminen/ylläpito kyllä sopii. Näillä kriteereillä mennessä sitä kysyy kannattaisiko seuraavan huollon tullessa vaihtaa fillari uudempaan... vai vaihtaako vanhaan runkoon vain satula ja takavaihtaja. Vaihteita saisi enemmän, jos vaihtaa taakse kiekon... & vaihdevivut (ja jarrukahvat). Vanhasta rungosta siinäkään tapauksessa ei tarvii luopua. - Mulla keväällä tuntui pyöräilyn aloituksessa polkeminen vähän polvissa. Kävin laskemaan poljinkierroksia ja ihan sopivalle tuntuu, kun menee 15 kierrosta 10s aikana. Tarkoittaa 90rpm ja ei se tunnu ollenkaan liian korkealta, siitä huolimatta että keskinopeudet on matalia parempi kuntoisiin nähden (pidemmällä matkalla 22..23km/h). Pyörän tyypillä ei tässä ole eroa.
Kannattaa kokeilla erilaisia nopeuksia ja katsoa miten vaikuttaa. Nyt kesän pyöräilyjen jälkeen lattialla polvillaan olo ei kipeytä polvia yhtä herkästi kuin aikaisemmin. Onko sitten pyöräily vahvistanut niveliä? Nivelet yleensä tykkää liikkeestä -- kevyt nopea pyöritys on helpompaa niille kuin hitaampi ja kovempi vääntö. - Miten olisi, jos avaisisit laakerin ja pistäisi sinne uudet vaseliinit & kiristäisi laakerin sen jälkeen oikeaan kireyteen? En sano että vika on siinä, mutta tarkistus ei ole pahitteeksi.
Sinänsä kun on uusi pyörä, niin kai siihen on tehty ensi huolto 200-500km ajon jälkeen ( siinä huollossa on tehty jotain muuta kuin valohoitoa). Puolauksen kireys tarkistetaan ja joskus laakerikin voi olla uudessa pyörässä liian tiukassa.
Sinänsä renkaan kuviointi ujeltaa eritavoin riippuen paineista ja nopeuksista. - Yksittäisen pyöräilijän, mopoilijan, autoilijan, ... liikennesääntöjen vastaisesta liikkumisesta ei kannata liikoja johtopäätöksiä tehdä.
Jos pyöräilijästä tuntuu, että ajoradalla pääsee nopeimmin kohteeseensa, niin ei siinä ole autoilijan näkökulmasta mitään uutta. Nimittäin aika moni menee autolla kovempaa kuin säännöt sallii. Onkos tuo ihme jos pyörälläkin toimitaan vastaavasti eli mennään siellä missä matka edistyy nopeimmin. Liikenteen ennakoitavuutta se yllättävä käytös laskee.
Kun ajattelee kiireistä pyöräilijää (on niitä kiireisiä autoilijoitakin), niin on aika raskasta/hidasta ajaa pyörätiellä "pimeiden" risteysten ohi. Ajoradalla näkyvyys on parempi. Jos autoilijoissa näkee minä ensin mentaliteettia, niin ei kai se häviä kun sama henkilö siirtyy pyörän käyttäjäksi? - Mulla on jonkun verran yli 10v vanha maastopyörä ja ei siinä ole ihmeemmin tarvinnut vaihteita säädellä. Maastoajo on ollut suhteellisen rauhallista, kun on edelleen käytössä ja melko vähillä osien vaihdoilla olen pärjännyt.
Osasarja siinä on Shimano Deore LX tasoa (eli ei halvinta mutta ei kalleintakaan). Maastoajojen jälkeen olisi saanut enemmänkin pestä pyörää... siltikään aikaa ei ole mennyt säätämisiin. Vanhan maantiepyörän takavaihtaja ehkä on jo siinä vaiheessa että "kaipaa jatkuvaa säätöä" eli pitäisi vaihtaa uuteen ja tarkasti toimivaan. Se pyörä on vielä vanhempi (ja ikäisekseen vähän ajettu).
Jos pelkää säätämistä, ei kannata ostaa halvinta. Tai ainakin ostaa huollot seuraaville vuosille samalla... & laskee yhteissummalle edullisimman vaihtoehdon. - Se renkaan maksimi paine lukee renkaan kyljessä. Jos kerrot tarkan merkin ja mallin, niin joku voi tuntea renkaan. Helpointa kun katsot renkaasta ;) Jos pyörää ei koskaan näe, niin ei ole paineillakaan väliä.
Käytännössä jo 4bar paine on ihan riittävästi maastopyörässä ja sen paineen kanssa maastoajossa pito ei ole yhtä hyvä kuin esim 3 bar paineella. Asfaltilla ajaessa se korkeampi paine parantaa rullaavuutta. Maastoajon parhaimpia paineta tuskin täällä voi suoraan sanoa, ne riippuu olosuhteista, siis maastosta. - Miten olisi pieni viisarillinen jännitemittari?
Sen pistää dynamon perään (dynamo voi olla perinteinen tai napamallinen). Jonkun verran tuossa on säätämistä, jos näytön ottaa suoraan jännitteestä (eikä generaattorin pulssimuodosta... siitä saisi tarkan nopeuden).
Sopivasti luovutta & tekniikkaa käyttöön, niin kyllä se viisarillinen mittari on käytettävissä. - Mitä oireita siinä etulaakerissa on? Paljonko auttaisi jos laittaisi uudet vaseliinit ja säätäisi laakerin välyksen kuntoon.
Jos laakeripesät on rikki, niin napa pitää vaihtaa. Useimmat vaihtaa samalla koko kiekon, mutta jos intoa riittää, niin pelkän navan voi vaihtaa. Akselin puolen osat saa helpommin vaihdettua uusiin. - Jos haluaa tulla huomatuksi risteyksissä, niin kannattaa valita reittinsä sen mukaan. Näistä keskusteluista päätellen ajoradalla liikkuvat huomataan... arsyttämiseen asti.
- Ruoka puoli tuolle matkalle ei ole kovin vaikea. Mitään raskasta ja "vetistä" ei kannata kuskata, jos ja kun matkan varrelta saa vettä. Vaellukselle lähtevien ruokaohjeita voisi katsoa eli mukaan voisi ottaa jokun "lisää vain vesi"-tyyppisen ruoan. Niissä kuivissa on ihan riittävästi vaihtoehtoja tavallisissakin kaupoissa ja retkeilykaupoissa lisää. Jos ei ole tulenteko välineitä & retkikeitintä mukana (siis mökillä), niin ne ei auta. Jos ei ole varma tulen käsittelystä (tai sähköistä), niin ehkä on syytä katsoa muita vaihtoehtoja.
- Itse olen ajanut pyöräteitä silloin kun on reitin varrella, mutta toisinaan tuntuu niiden suunnittelussa olevan omat ongelmansa. Taitaa olla hankala ellei mahdoton(?) tehdä risteyksiä turvallisemmaksi pyörätien kanssa kuin ilman. Useamman väylän risteyksissä autoilijoille on enemmän seurattavaa -> risteykset on hivenen monimutkaisempia.
Kuten yllä oli, että reitin voi valita, niin se on hyvä ohje. Ne tiet, minkä varrella ei ole pyörätietä, on usein mukavempia ajaa (ihan tavalliselle hitaammalle polkijalle). Tämä vaihtoehto onnistuu riittävän hyvin omilla reiteillä.
Mulle risteysajossa ei ole ongelma tietää miten väistämissäännöt menee, vaikka ne aika monimutkaiset onkin -- paljon vaihtoehtoja. Enemmän se näkyvyys ja huomatuksi tuleminen. Tehokasta kuntoilua, kun jarruttaa ennen jokaista risteystä ja taas kiihdytys... - Jos tänä kesänä ajaa 40km lenkkejä, niin saa hivenen tuntumaa pidempiin lenkkeihin. Saa sitä pidemmäkin matkan kerralla ajaa ;) Ensi kesänä sitten voi ajella testilenkkinä 60km pätkän, niin on helpompi mieltää matkan rytmitys. Tuon 60km matkan aikana ei tarvitse olla kummempaa evästä, kun taas 120km matkalle jo saa varata kunnolla syötävää.
Peruspyörän kanssa joutuu tinkimään keskinopeudesta, kun ajoasento on pystympi -- enemmän töitä ilmanvastuksen kanssa. Ero voi olla vaikka 18km/h vs 20km/h. Käytännössä se voisi olla 6h ja 40min tai 6h. Lisäksi tulee taukojen ottama aika. Maantiepyörän kanssa osa painosta tulee käsille ja satulalle ei tule ihan yhtä paljoa painoa -- pienikin ylimääräinen puutuminen tuntuu pitkällä matkalla. Vaatimattomampi pyörä vaatii hivenen enemmän polkijalta, mutta ei se nyt niin mahdoton ero ole.
Toinen sitten on ajaako koko matkan yksin vai ryhmässä. Metrin päässä edellä ajavaa polkiessa pääsee paljon kevyemmin, mutta kyllä tuon voi yksinkin polkea. Suurin piirtein voi verrata 90km yksin ajoa 120km ryhmässä ajoon. - Pelkästään yhden päivän aikana tuon matkan ajamiseen ei tarvitse mitään erityistä treeniä, siis erityistä ohjelmaa. Lähinnä sitä että tekee rauhallisia tunnin parin lenkkejä joka toinen päivä. Eikä pelkästään pyöräilyä tarvitse olla. Sillä saa peruskuntoa pidettyä yllä ja kestävyyttä. Rauhallinen lenkki on sellainen missä ei hengästy ja missään vaiheessa mene maitohapoille.
Sykemittari ei ole tarpeen, joskin voi sitä hyödyntää. Kampikierrokset voi laskea kellon perusteella helposti. Tavoite on 80-100 kierrosta/minuutissa, mutta kevyessä ajossa sekään ei ole kriittistä. (Kun on jo enemmän ikää ja ylipainoa, niin se kiinnostaa.) Noi kierrokset on helppo laskea, kun 10s aikana menee 13..18 kierrosta (tai 15s aikana 20..25).
Omille pyöräretkille harjoitteluissa ei aikoinaan ollut ihmeempää metodia. Lähinnä polkemista ;)
Jos on jotain nopeustavoitteita sille matkalle, niin homma on monimutkaisempaa (ei ole kokemusta kilpailusta).