sanzue91

sanzue91 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Koulutus: Ammattikoulu Ammatti: Terveydenhuolto Siviilisääty: varattu Lapset: Kyllä vielä joku päivä

Liittynyt 14v sitten
3 aloitusta · 110 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Mulla on ollut hyvin monenlaisia. itseasiassa nyt viime aikoina tarttunut niihin. Yksi suurimpia on kautta aikojen ollut oma perhe. Toistaseksi, en oo ollut vielä vaikutuisessa suhteessa omien henkilökohtaisten ongelmien takia, mutta uskon, kun nyt käyn terapiassa ja keskityn puhtaasti itseeni, että voitan vielä nämä.

Muusikko oli yksi suuri haave, mutta en näin aikuis iällä halua sen tapahtuvan enään, vaikka rakastan laulamista ylikaiken. Yksi oli matkustelu. Tähän mennessä en ole vielä moista tehnyt. Tosin kuukauden päästä lähtee lento ensimmäiselle pisemmälle ulkomaan matkalle. Oon aivan älyttömän innoissani.

Sitten oli oppia tanssimaan. Ilmoittauduin nytten setan lattari tanssi kurssille. Meen eka sille päivitys kurssille osallistun myöskin ehkä, jatko kurssille jos, saan ajan järjestymään siihen. Lisäksi on ollut tatuointeja. Mitkä olen ottanut.

Yksi on kouluttautua lähihoitajaksi. Sitä haavetta olen kovasti yrittänyt toteuttaa, mutta lukihäiriö oleellisesti vaikeuttaa kouluun pääsyä. Aijon nyt tossani pyrkia siihen, että voittaisin tämän haasteen ja yksi suurimmista toteutuisi.

Lapsuuden haaveista, mitkä on toteutuneet/ toteutumassa olen ihan määrätietoisesti toteuttamassa niitä. On tärkeää, että toteuttaa unelmiaan, koska elämä se tehdään vain kerran, vain yksi mahdollisuus saada kaikki, miksi ei yrittäisi tosissaan sitä?
On ollut ko diagnoosi vuoden alusta virallisesti. Vahvasti se oli tiedossa jo loppu vuodesta. Mulla on tän ohella lievä/ keskivaikea masennus. Kuulema pitkittynyt post-traumaattisen stressireaktion laukaisemana tullut. Lapsuus ajan traumatoista saanut alkunsa ja melko vaikea-asteinen on. Mää käyn tällä hetkellä psykiatrisella vakautus terapiassa. Myöhemmin siirtymässä trauma psykoterapiaan. Miten sulla on toi seronilia auttanut?

Mulla on kans lääkkeistä ollut kova apu ja myöskin terapiasta, missä on pystytty helpottamaan rajuja pelkotiloja. Oon edelleen pahasti niiden vanki, mutta pikkuhiljaa :)
Mulla 50 mg toiminut loistavasti valdoxanin kanssa, sairastan post-traumaattista stressireaktiota ^^
Okei, selevä homma. Kannattaisko sitä rahaa kuitenkin koettaa saada jollakin muulla tavalla, kuin myymällä itteensä? ei oo ammatti ainakaan turvalisimmasta päästä.
Suosittelisin sitä hakemaan, vaikka kaikki ei saa sinä voit sitä saada. Itsekkin vitkuttelin avun hakemista, lopulta lääkäri kysyi lähetettä psykologilla siitä lähti nopeasti tapahtumaan. Psykologilla todettiin keskivaikeasti masentuneeksi ja vaikea ahdistuneisuus häiriö, sain lähetteen psykiatriselle missä olen tällä hetkellä terapiasta on ollut iso apu. Etenkin, kun nyt ei tarvitse enään pärjätä yksin näiden tunteiden kanssa vaan on joku jonka kanssa purata ja käsitellä asioita. :)

Asioiden kanssa ei kannata yrittää sinitellä yksin!
Tiedän täysin tunteesi. Oon tuntenut ja tunnen samoin. Mulle kävi sun pelko ja mut irtisanottiin aivan käsittämättömien perustein. Nyt tuntuu, että oon täysin epäonnistunut ihminen. Onneksi en oo enään kuitenkaan näiden ajatusten kanssa yksin oon hakenut apua ja saan sitä tällä hetkellä.

Onko sulla minkäänlaista hoitokontaktia? Suosittelisin nyt haketumaan lääkäriin, jossa saat apua tilanteeseesi. :/

Taustaa : Samastuin hyvin voimakkaasti tekstiisi, kuvasit tunteet töissä samoiksi, mitä minä oon monesti tuntenut ja tunnen edelleen. Yrittänyt olla täydellinen työntekijä ja tehdä kaiken niin hyvin, kun suinkin voi. Kaikki moitteet tuntui aivan järkyttäviltä, kun olisi särö minussa itsessäni. Oon ennen terapiaa myöskin asettanut aina muiden toiveet ja hyvinvoinnin omieni edelle. Tuntuu, että elin muissa enkä itsessäni. Nyt oon kiitos ammattiavun alkanut nähdä omaa itseänikin.

Tossa kaveri asiassa, et ole tehnyt mitään väärää! kaverisi on toimineet tilanteessa todella epäoikeudenmukaisesti sinua kohtaan :/ tosi, kurjaa, että kun yrität puhua omista tunteistasi saitkin tollaisen vastaanoton. Usko vaan, että löydät vielä hyviä ihmisiä ympärillesi, jotka ei tollaista tee vaan päinvastoin!

Jos, haluat jakaa kokemuksia niin mielelläni kuulisin sinusta lisää. Koska, samastuin hyvin voimakkaasti tunteisiisi :)
Mulla on vaikea asteinen post-traumaattinen stressireaktio, mikä mun mielestä kuuluu ahdistuneisuus häiriöihin. Toistaseks menee 50-100 mg ketipinor ja 50 mg valdoxania, ihan hyvin näillä tulen toimeen :) tärkeintä on nimenomaan on huolehtia fyysisestä puolesta olla ulkona, rentoutua, pyrkiä pitämään uni sopivan mittaisena. Toisena on terapia ja ihmisten tuki. Omista tunteistaan on hyvä opetella puhumaan, vaikka se olisi hankalaa ja psykologilta olen saanut ihan arki päivän asioihin tämän sairauden tiimoilta.

Aina olo ei ole hyvä, vaikka mitä tekisi, mutta sekin kuuluu asiaan, kun kyse ei ole helpoimmasta mahdollisesta tilanteesta. Onneks, tästäkin voi parantua vielä joskus :)
Mää oon kärsinyt vuosia selittämättömistä vatsa oireista. Olen kokeillut ihan kaikkea, laktoositonta vähentänyt ties mitä. Välillä maha ei reagoi laktoosiin mitenkään välillä en saa syödä mitään ilman sietämättömiä tuskia. Psykiatrisella tuli puhe näistä. Tajusin, että mun maha vaivat on psykosomaattisia, mitkä liittyy mun vaikea asteiseen post-traumaattiseen stressireaktioon.
Aloittaja suosittelisin hakemaan apua, niin minäkin tein. Aijemmin elin jonkun sortin kuplassa, tuntui, että juoksin pakoon muistojani. Nyt olen vähän jo käynyt juttelemassa alan ymmärtää, mistä johtuu mikäkin, sisäistää tilanteeni.

Keskittymis kyvyn puute näkyy lähinnä työssä, tuntuu että, vaikka kuinka yritän ajatus harhailee, joku kirjoittaa pitkän tekstin, tuntuu että, en saa pidettyä mielenkiintoani tekstissä ja luen sieltä täältä jotakin sen perusteella sitten muodostan kokonaiskuvan.

Olin ennen hyvin ankara itselleni, aiheutin itselleni samaa kärsimystä mitän koin aijemmin, hakeutumalla hyvin vaikeisin ihmissuhteisiin, töissä olen edelleen perfektionisti, en uskalla luottaa, että voisin pitää paikkani. Tilannettani ei helpota yhtään, että pomollani ei ole henkisesti todellakaan kaikki kunnossa. Toisalta olen terapian kautta varovaisesti lähestynyt omaa itseääni ja hoitanut fyysistä itseäni kuntoilemalla ja rentoutumalla. Uskon, että joku päivä vielä etenen terapiassa henkisellekkin puolelle. Ja joku päivä olen vielä tasapainossa menneisyyteni kanssa.
No SickTransit kuvasi hyvin paljon samoja ajatuksia mitä itse pidän naisessa :D Mun makuun ei oo liian femme eikä butch. Tykkään jos, on semmoista pientä poikamaisuutta oli sitten olemuksessa tai luonteessa. Itse oon femmen puoleinen mutta semmoinen pieni poikamainen vivahde löytyy.

Oikeastaan ainut mikä olisi toivottua, että oikeesti ajattelisi elämää vähän pisemmälle, ei ahdistuisi ajatuksesta sitoutumisesta. Ja haaveilisi lasten hankkimisesta jossakin vaiheessa. Näitä naisia ei oikein ole :D mutta, aina sitä voi toivossa elää.
Mää tulin vanhempien luokse tähän tähän Tampereen kylkeen viettämään joulua vanhemmille ^^. Huomenna olis tarkoitus, tulla isosisko perheineen ja sitten isovelje muitakin sukulaisia :D. Hyvin perinteinen perhe joulu :) joka on ihana, niin harvoin kokoonnutaan kaikki sisarukset samaan tilaan ja veitetään aikaa yhdessä! Ja pidän muutenkin joulusta ^^
No siis liian epätoivoinen, ei kannata olla se ihminen voi tulla vaan vastaan jollakin sivulla tai sitten jossakin bileissä. Tosta suhteesta mieheen kannattaa ehdottomasti hankkiutua eroon, koska sää pienennät mahdollisuudet löytää naisen. Lisäksi, se suhde on väärin sitä miestäkin kohtaan, kun kerran tunnet vetoa vain naisia kohtaan ja pidät sitä varalla uuden toivossa.

Silmät auki, tutustu älä ole liian epätoivoinen.
Mää oon 22 ja tampereelta :D uusia kavereita on aina mukava saada :)
suomi24 treffit ^^
tämä suhde on siis jo päättynyt..
Mää tulin kaapista kahdessa osassa. Mää tulin ekana silloin, kun aloin tajuta mikä oon olisko ollut 17 vuotiaana mää kerroin kavereille että, joo epäilen suuntaustani jne. Mun kaverit otti asian todella hienosti ja yksi sanoi, että ei ole mitään merkitystä mikä oot.

Olin aluksi sitä mieltä, että oon bi-seksuaali. Vuosien aikana kuitenkin, lesbous alkoi tuntua enemmän oikealta asialta. Tulin uudestaan kaapista vajaa 20 vuotiaana tätä jännitin enemmän, koska tiesin että pidin naisista ainoastaan ja yleisesti hyväksyttävämpään hetero suhteeseen paluuta ei ollut enään. Kaverit ottivat jälleen hyvin. Kerroin myös. äidille ja siskolle nekin otti asian hyvin. Tärkeintä ei ole se mistä tykkää vaan onni.

Lopullisesti tulin kaapista tänä vuonna, kun seurustelin ensimmäistä kertaa. Muistan, kun jännitin ihan älyttömästi, kun tyttöystäväni esittelin isovanhemmille ja vanhemmilleni. Kaikki ottivat asian hyvin, jopa pappani joka viimeiseen asti oli minulle sanonut homoseksuaalisuuden olevan väärin otti tyttöystäväni vastaan lämmöllä. Yllätyin muutenkin miten helppoa minun oli kulkea julkisesti naisen kanssa käsikädessä ja suudella julkisella paikallaan hänen luolta lähitessään.

Ensimmäistä kertaa eläessäni tunnen olevani kokonainen ja tiedän mitä olen. Haaveilen sateenkaari perheestä ja tiedän tämän myös osuvan vielä kohdalleni, kun aka on oikea.
Mää tapasin exäni netin kautta. eka tapaaminen oli mun kotona :D se päätyikin, että neiti jäi yöksi. Perjantaina erottiin :( ikävä on kova!
Ompa niin asiallista komenttia, mutta suosittelen kuin moni on sanonut, mainitse siskollesi hienovaraisesti asiasta.
noooh, voisin hieman pullean kanssa, mutta en hirmuisen ylipainoisen kanssa ^^
tietty prinsessa :.D satumaa kuviossa..... :;DDDD
4 / 6
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt