En osaa soittaa kitaraa hyvin.
Tunnen perussoinnut ja muutaman skaalan, hallitsen virittämisen ja pysyn jotenkuten metronomin tahdissa kun soitan.
Kitarasoundi on aina viehättänyt minua kovasti, sekä akustinen että sähköinen.
Metallimusiikin ystävänä raskas särö hivelee korviani aina kun sitä kuulen mutta nautin myös suunnattomasti puhtaasta soundista ja erityisesti bluesista.
Jokin aika sitten näin telkusta ohjelman jossa Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen puhui voimasointujen käytöstä mainiten että :" periaatteessa voit soittaa uskottavaa rokkia käyttämällä vain voimasointuja soittaessasi kitaraa".
Tuo kommentti ilahdutti minua kovasti koska käytän soittossani paljon juuri voimasointuja niiden helppouden ja sopivuuden takia raskaampaan musiikkiin.
Olen äänittänyt soittoani tietokoneelle Cubase Le - ohjelman avulla ja yhdistellyt voimasointuja ja melodioita joita päästäni on putkahdellut.
Osa on varmasti luokatonta kuraa mutta kyllä sekaan mahtuu ihan mukaviakin yhdistelmiä jotka toimivat yhdessä ihan hyvinkin.
Kysynkin teiltä kokeneemmilta että kuinka pitkälle noiden voimasointujen kanssa voi päästä?
Mahtaako tulla seinä vastaan piankin?
Olisihan se mukavaa opiskella noita kitaransoiton saloja enemmänkin mutta aikaahan se vaatii paljon kuin myös kärsivällisyyttä ja motivaatiota.
mitä mieltä?
8
191
Vastaukset
- ........rrrrrr......
Kauankohan olet mahtanut soittaa? Kyllä sitä itekkin tuli soiteltua paljon pelkillä voimasoinnuilla, mutta pidemmän päälle se on aika tylsää hommaa. Jossain vaiheessa mulle tuli sitten vaan semmonen olo, että tää ei riitä mulle. Mä haluun oppia enemmän. Siitä halusta se oikeastaan onkin kyse kuinka nopeasti oppii. Ja kitaran soiton kuuluu olla hauskaa!! Saa olla kriittinen oman soiton suhteen, muttei liian.
- mika2
No itse en pääse pelkillä voimasoinnuilla kovinkaan pitkälle, mutta tarpeeksi lahjakas ja luova ihminen voi mennä vähän pidemmällekin, mutta kyllähän voimasointu (joka oikeastaan ei ole edes sointu vaan akordi kun siinä ei ole kuin se yksi intervalli nimittäin kvintti) varmaan äkkiä ahtaaksi käy.
- NoJust...
Periaatteessa...niin pitkään, kunnes tulee eteen se sointu missä ei ole puhasta kvinttiä(esim. dim-sointu)?!:D
NoJoo...voimasointu on kyllä jännä tapaus?! Se toimii perjaatteessa, jos kitarassa on vähänkin säröä. Esim. akustisella se kuulostaa todella ankealta ja "kaksiulotteiselta".
Aikoinaan haastateltiin jossain aamuohjelmassa kaveria, joka oli tehnyt väitöskirjan heavymetallista ja siinä puhuttiin myös tästä voimasointu kysymyksestä.
Kaveri totes, että vaikka kyseisestä soinnusta puuttuu se oleellisin tekijä, eli terssi...joka ilmaisin sen, onko kyseessä molli-vai duurisointu...niin sen voi jokatapauksessa aistia voimasoinnusta!
Tää on tosi jännä juttu, jonka olen itsekin havainnut ja nimenomaan se särö on se avain tekijä!
Ihan samalla tavalla, etä jos niissä sun biiseissäs on pienintäkään järkeä ja vaikka oisit kuinka "säveltänyt" ne voimasointuja käyttäen, niin aina sieltä löytyy se laajempi sointu vastineeksi sillee voimasoinnuille;D
Ett vaan ole kenties jäänyt sitä kaipaamaa edellä kerrotun "aistimisen" vuoksi?!
Ett pysty vaan tekemään sellaista biisiä(jos siinä mitään järkeä on), mikä perustuisi vain voimasointuihin, eikä löytyisi mitään muuta vaihtoehtoa;D - mika2
Samaa mieltä olen, että säröllä vitonen toimii paremmin. Tuota vähennettyä sointuahan tarvitsee aika monissakin kappaleissa esim. "Päivänsäde ja mennikäinen" tarvitaan sellaista.
Tuo terssihän on sellainen, että vaikka sitä ei soittaisi, niin asiayhteys kertoo sen laadun. Toisaalta muut soittimet tai melodia voi täydentää harmonian. Tarkoitan, että se duuri/molli tonaliteetti tunnistuu sointuasteiden tai käytettävän asteikonkin mukaan jos se tunnistuu eli korva voi toisinaan "kuulla" nekin intervallit joita ei soiteta, mutta ei aina koska se edellyttää että kuulija tunnistaa sen tonaalisuuden. - NoJust...
Vielä alkuperäiseen kysymykseen, niin kyllä se pikkaisen yksinkertaiseksi jää, jos ajattelee pärjäävänsä pelkillä voimasoinnuilla.
Tokihan heavyssä, punkissa ja rockissakin usein pärjäis pelkästään niillä, mutta ei niissäkään ajatuksena ole se, ettei ois jaksettu opetella "monimutkaisempia" sointuja!:D
Kun soitetaan säröllä, niin usein se voimasointu vaan on kaikkein selkein ratkaisu, koska jos sinne rupee ymppäämään niitä intervalleja, niin tahtoo sitt kuiteskin mennä mössöksi...ja kuten aikaisemmin todettiin, kun ne kerran voi sieltä aistia ilman mukaan ottoa.
Niinkun tossa joku tais todetakkin, jos se kosketinsoittaja/pianisti tai akustisella taustalla komppaava kitaristi soittaa kyseiset äänet jokatapauksessa, niin ei se loppuenlopuks tuo edes mitään lisäarvoa.
Eli kyse on siis siitä, että lopputulos saattaa kuulostaa vaan tiukemmalta...ei siitä, että oltais laiskoja opettelemaan sointuja!
No punkista en oo ihan varma...onko kyse myös siitä asenteesta sitten?!:D- mika2
No minä en edes yritä väittää tietäväni mistä kaikesta punkissa on kyse, mutta kyllähän siinä oli aikoinaan eräänä ideana palata takaisin rockin juurille ja pitkälti siinä kapina ajattelussa. Siis progressiivinen rock ja taiderock nostivat kovasti päätään ja olivat viemässä sitä musaa omiin virtuoottisiin sfääreihin, niin punk syntyi siihen vähän niin kuin vastavoimaksi. Punkkarit ajattelivat, että kuka tahansa voi soittaa punkia ja tekninen soittotaito nähtiin enimmäkseen musiikkieliitin vallankäytön välineenä ja siksi juuri se haluttiin riistää musiikista ja osaltaan siksi se musiikillisesti muuttui yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toinen punkiin liittyvä ilmiö oli, että sitä piti soittaa "huonoilla" kamoilla tai lähinnä halvoilla kamoilla joihin kellä tahansa on varaa ja siitäkin seikasta tuli aika leimallinen piirre punkissa.
Mutta niin kuin kaikessa ihmisten ilmiössä, asiat mutkistuvat jatkuessaan. Ne alkuperäiset halvat soittimet ovat nykyisin kalliita keräilyn kohteita hyvänä esimerkkinä vaikkapa Johnny Ramonen käyttämä Mosrite kitara, jonka se osti muutamalla dollarilla, on nykyisin haluttu ja kallis kampe josta on tehtailtu kopioita vaikka kuinka. - NoJust...
mika2 kirjoitti:
No minä en edes yritä väittää tietäväni mistä kaikesta punkissa on kyse, mutta kyllähän siinä oli aikoinaan eräänä ideana palata takaisin rockin juurille ja pitkälti siinä kapina ajattelussa. Siis progressiivinen rock ja taiderock nostivat kovasti päätään ja olivat viemässä sitä musaa omiin virtuoottisiin sfääreihin, niin punk syntyi siihen vähän niin kuin vastavoimaksi. Punkkarit ajattelivat, että kuka tahansa voi soittaa punkia ja tekninen soittotaito nähtiin enimmäkseen musiikkieliitin vallankäytön välineenä ja siksi juuri se haluttiin riistää musiikista ja osaltaan siksi se musiikillisesti muuttui yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toinen punkiin liittyvä ilmiö oli, että sitä piti soittaa "huonoilla" kamoilla tai lähinnä halvoilla kamoilla joihin kellä tahansa on varaa ja siitäkin seikasta tuli aika leimallinen piirre punkissa.
Mutta niin kuin kaikessa ihmisten ilmiössä, asiat mutkistuvat jatkuessaan. Ne alkuperäiset halvat soittimet ovat nykyisin kalliita keräilyn kohteita hyvänä esimerkkinä vaikkapa Johnny Ramonen käyttämä Mosrite kitara, jonka se osti muutamalla dollarilla, on nykyisin haluttu ja kallis kampe josta on tehtailtu kopioita vaikka kuinka.Jooo...punkin ikoneistakin on tavallaan tullut ajan saatossa samanlaisia dinosauruksia, joiksi he aikoinaan halukkuivat mm. Led Zeppeliniä ja Beatlesia.
Trashmetallihan sai myös vaikutteita punk-ideologiasta. Trashissä taas vastustettiin sen ajan valtavirtaa, eli mm. tukkaheavybändejä:D
Metallica on vuosien saatossa pehmentynyt ja tavallaan meininki on nykyään sitä, mitä he aikoinaan lähtivät vastustamaan...mutta Slayer sentään on pysynyt uskollisena tyylilleen!:D
- keep it simple
Voimasoinnut ja niiden eri variaatiot yhdistettyinä hyvään soittotekniikkaan tuottavat kyllä meheviä riffejä jotka kestävät myös "ajan hammasta" melkoisen hyvin.
Esimerkkejä löytyy mm. tuolta trash-metallin puolelta jossa runtataan voimasointuja kuulijan tajuntaan käyttämällä tekniikoita jotka saavat voimansa osaavan soittajan käsistä.
Totta tietenkin on että pelkillä voimasoinnuilla lopputulos alkaa varmasti toistaa itseään melko pian mutta jo pienilläkin lisämausteilla saadaan vaihtelua jo kummasti aikaan, vai kuinka?
Nämä lisät voidaan tuottaa toisilla soittimilla tai värittää biisiä soittamalla sopivasti melodiaa riffien väliin ja päälle.
Vielä kun osaisi soittaa vaikka yksinkertaisenkin soolon johonkin väliin niin olisiko siinä jo aineksia hyvälle biisille?
Ok. Taisin jo itsekkin innostua vastaamaan omaan kysymykseeni (olen siis ketjun aloittaja) :)
Kiitokset pitkistä vastauksista ja näkökulmista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh942294Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1741878- 1791446
- 243894
- 68816
- 62789
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol11786- 55692
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako213643Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349611