Syöpään kuolevan ateistin maailmankuva.

Minä olen Kristitty, nimimerkkini on Tuska ja ahdistus
.

Nimimerkki on sielun peili. Minua masentaa, koska paskaa syövä huoranpienikka jeeus äpärä munaa perseensä lappaava paskiainne ei auttanut.

Miksi Jeesus hguoö-oa ei antanut tätä tautia koko Osaman lentäjille? Niin se EUnukki Jeesus paska homo tukee siis Islamia? Haista paska.

Mikä liikkuu ylös ja alas, sekä ritisee? Raamattu ,jota nostelen lattialta yksi sivusta kerrallaan kiinni piteäen, ainakin kuulen ettei Jeesus auttanut.

En ole Harri Pystynen. Jos hän on eläessään ollut synkkä ja nihilistinen niin se on tietenkin sääli. En koe löytäväni synkkyydestä mitään ja panostan elämästä nauttimiseen sekä tavoittelen onnea.

En ymmärrä mitä kauheaa kuolemassa ja elämän päättymisessä on sillä se on aivan normaalia. Epänormaalia olisi jos elämä vain jatkuisi ja jatkuisi.

Myönteistä jatkoa myös sinulle aloittaja, onnea ja iloa!

"Niistä käy ilmi, millaiseen nihilismiin ja äärimmäiseen synkkyyteen ja katkeruuteen ateisti voi vajota tietäessään kuolevansa."


No tietäen mitä oireita syöpään sairastumisesta seuraa. Ei ole varmasti herkkua kenellekkään. Edes ateistille. Ja empä ole kenekään kristitynkään kuulut nauttivan syövnä sairastamisesta. Joten ymmärrän jos jotakuta ahdistaa ja saa kuvailemaan tunteensa sarjakuviksi.

Mutta mitä minä en ymmärrä. On se että tällaisella asialla yritetään moraalisoida toisia. Ja käyttää uskonnon mainostamisessa.

"Ahdistavaa on käydä läpi elettyä elämää ja tajuta raukeavansa tyhjiin kuolemassa - mutta ei ole mitään muutakaan. Ei ole Jumalaa, ei iankaikkista elämää."

Toivottavasti on edes eletty elämä.

Kannattaa elää täyttä ja rikasta elämää, nyt kun täällä' vielä olemme.

Kuolemalle me emme voi mitään. Se kohtaa meitä kaikkia kerran, eikä sitä voi välttää.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaisi sulkea silmänsä ja antaa toiveiden sumentaa todellisuuden, vaan sitä että nyt on meidän hetkemme elää täysillä. Hyvää, antoisaa ihmiselämää läheistemme ja rakkaidemme kanssa. Ei etsiä hetken tyydytystä vallasta, rahasta tai tavarasta vaan kokea inhimillisyys ja rakkaus täytenä ja rikkaana. Etsiä todellista onnea silmät auki, tosiasiat tunnustaen.

Ilman harhojen ja itsepetoksen pehmusteita.

Kerroppa aloittaja Tuska ja ahdistus ihan ensin, että millä sinä pystyt kestämään ajatuksen päättymättömästä elämästä, ilman kuoleman mahdollisuutta, itse pidän ajatusta hirvittävänä.

Ensinnäkin onnittelen osuvasta nimimerkistä, joka kuvaa niin hyvin uskontojen todellista sisintä olemusta ja sitä, mitä ne ovat maailmaan aina levittäneet.

Toisekseeen - millä tavalla ajatus kaiken raukeamisesta tyhjiin olisi huonompi tai tuskallisempi vaihtoehto, kuin uskontosi tarjoama loputon ja äärettömän tuskallinen kiduttaminen helvetin ikuisessa tulijärvessä iankaiken?

Tuska ja ahdistus
6.12.2011 18:13

>>>Onko kukaan teistä lukenut suomalaisen sarjakuvapiirtäjä Harri Pystysen sarjakuva-albumeja?>Piirtäjä oli ateisti, joka sai tietää sairastavansa tappavaa syöpää.>Jos mahdollista, lainatkaa albumit kirjastosta.>Niistä käy ilmi, millaiseen nihilismiin ja äärimmäiseen synkkyyteen ja katkeruuteen ateisti voi vajota tietäessään kuolevansa.>Ahdistavaa on käydä läpi elettyä elämää ja tajuta raukeavansa tyhjiin kuolemassa - mutta ei ole mitään muutakaan.>Ei ole Jumalaa, ei iankaikkista elämää.

Pystysen sarjakuvat on aivan hyviä.

Ovat ns. mustaa huumoria.

Zen-buddhalaisuutta länsimaissa popularisoinut Alan Watts kirjoitti kysyneen vanhalta itämaiselta opettajaltaan (en minä niiden nimiä muista) kuolemanjälkeisestä elämästä. Opettaja vastasi sunnilleen: "Olisihan se mukavaa jos elämä jatkuisi kuoleman jälkeen, mutta jos ei niin enhän minä siitä kärsisikään kun minua ei ole. Joten sama se."

Itselleni kammaottavin todellisuus olisi jos fundamentalistikristittyjen maailma massamurhaaja-Jahveineen ja kaikkien muiden kuin oikeaoppisten kristittyjen ikuisine kidutuksineen olisi totta. En iloitsisi vaan surisin vaikka olisin kuolinvuoteella erehtynyt tulemaan siihen varmasti ihan oikeaan, pelastavaan uskoon. Mikä sitten lienee. Katolisuus? Helluntailaisuus? Lestadiolaisuus? Moonilaisuus? Mormonismi? Eikun Islam??

On se todella valitettavaa kun ei ole muuta toivoa kuin kitua ja sitten teitää hiipuvansa pois?