Vaimon mallit

Totuuden siementä oli alkupuolella kirjoitustasi. Mutta tuo ettei avioeroja tullut, sehän johtui vain siitä että eroaminen ei silloin ollut kovin helppoa. Nainen kun ei käynyt töissä, niin tyhjän päälle olisi jäänyt. Eroaminen oli enemmän tabu kuin nyt, sitä ei oikein pidetty edes vaihtoehtona. Niinpä kärsittiin huonoissa liitoissa, ulospäin piti näyttää että kaikki oli hyvin.

Minä en ymmärrä miksi tuota aikaa jotkut miehet haikailevat. Ehkä sellaiset, jotka ajattelevat että nainen on omaisuutta, naisen pitää olla alisteisessa asemassa, palvella miestä. Kummasti ei kukaan nainen nimittäin haikaile. ;)

Telkkarissa ei tietysti dramatisoiduissa ohjelmissa sitä perustotuutta näe, ei sen paremmin 60-luvun sarjoissa kuin nykyisissä. Vielä vähemmänkin ennen. Ja onhan niitä toisenlaisiakin, katsopa vaikka Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia. Perustuu tositapahtumiin, siinä sulle seesteistä perhe-elämää. ;)

Nainen olen kyllä sattumoisin :)Jos mieheksi luulit.Ja tiedän hyvin syyn miksi ennen ei päädytty avioeroon.Ei niissäkään liitoissa, joissa elämä oli ihan sietämätöntä.Se oli juurikin usein, tuo naisen taloudellinen riippuvuus miehestään.Ellei nainen ollut varakkaasta kodistakaan.Naisen oli valittava kahdesta pahasta.Avioero oli tuohon aikaan sellainen tabu ja nolo asia.
Lapsiakin kiusattiin koulussa, jos tällä ei ollut molempia vanhempia.
Tuolta ajalta on vieläkin jäänteitä.Muutamia vanhempien ihmisten outoja kulissiavioliittoja.Ei niitä paljon enää ole mutta muutamia sentään.

Ajattelinkin juuri ko.sarjoja katsellessa tätä, että miehethän niitä enimmäkseen kirjoitti ja ohjasikin.Sitä tarkoitin, että siksi niissä juuri oikein tyrkytettiin sitä esimerkkivaimon mallia naisille.Kun olet tälläinen emäntä, sinulla menee näin leppoisasti.Tämä oli kai jonkunlainen piiloviesti/opetus sen ajan miespuolisilta sarjantuottajilta naisille.Tosin oli siihen aikaan vanhanaikaisia naisihmisiäkin, joiden mielestä naisen piti olla tälläinen, alistuva ja nöyrä.
Löysin myös aikoinaan elävästä arkistosta jonkun mainoksentapaisen.
Siinä selkeästi lueteltiin millainen on hyvä vaimo ja perheenemäntä.


Sen ajan naisen roolien luojat ei ajatelleetkaan kuvaavansa vaimoa muunlaisena kuin juurikin tälläisenä passaajana ja kanaemona, jolla ei juurikaan sitä omaa elämää ollut.Tai se oma elämä oli juurikin vain tätä vaimona ja äitinä olemista.Toisin kuin nykyään.Nykypäivän tv.sarjoissa on myös ne omat naisenmallinsa, hekin kaikki samanlaisia.
En tiedä sitten onko nykyään sarjoihin otettu naisenmallit elävästä elämästä, vai onko se toisinpäin.Onneksi naisen rooli on kuitenkin uudistunut.

Toki 7 surmanluotiakin on minulle tuttu.Kaikkea muuta kuin seesteistä perhe-elämää kuvaavia tv.elokuvia ja sarjoja on muitakin vastaavia nähty mm. Solveigin tarina Jotka todellakin ovat kertoneet sen ajan perhehelveteistä ym.ongelmista, melko totuudenmukaisesti jopa.

Mutta ettei yleistettäisi.Tuohon aikaan oli kaikesta köyhyydestä ja kurjuudesta huolimatta myös muutamia onnellisiakin perheitä.Isät saattoi hiukan meuhkata kerran viikossa lauantaipullonsa juotuaan.Mutta muuten kävivät tunnollisesti työssä ja elättivät perheensä ja rakensivat perheelleen talot.Niin isejä kuin äitejä arvostettiin tuohon aikaan.Vaikka ei muuta juurikaan saatu, kuin ruoka, vaatteet ja katto pään päälle.
Se riitti monelle silloin kodinturvaksi.

7 surmanluotia elokuvassakin perheenpää pyrki alussa olemaan esimerkillinen ahkera ja tunnollinen perheenpää.Se elokuvassa tehdään selväksi.Mutta se ei kaikille ollut niin yksinkertaista ja helppoa.Kun sitten helpotusta ja lohtua epätoivoon ja pettymyksiin lähdettiin hakemaan alkoholista, se riistäytyi monilla lopulta täysin hallinnasta.Seurauksia oli monenlaisia.Silloin kärsi myös vaimo ja lapset.Yhteiskuntakaan ei tuolloin vielä kehittymättömissä kengissään juurikaan tukeaan tarjonnut.Mutta se tekikin sitten pakosta monista naisista sitkeitä pärjääjiä.
Toisin kuin nykyään.Juostaan heti yhteiskunnan turviin.Toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta huono.

No, oleellisintahan oli ennen ja on edelleen se, että jokainen voi olla tyytyväinen omaan osaansa elämässä.

Jotenkin, en ole täysin vakuuttunut, että nykyaikainen "tasa-arvoinen" nainen olisi yhtään sen tyytyväisempi kuin ennen vanhaan elänyt.

Miksi ? No, ovatko liitot pidentyneet, elämä rauhallisempaa tai jotenkin seesteisempää naisella nykyään tässä uudessa mallissa ???

Se, mitä "tasa-arvoksi" nykyään mielletään, ei ole parantanut, vaan jossakin tapauksessa jopa heikentänyt naisen onnellisuutta.

Ihminen on onnellinen, kun hän voi turvatusti toteuttaa niitä tarpeita joita hänellä on sisäänrakennettuna. Miehet ja naiset ovat erilaisia, sille ei nyt kerta kaikkiaan voi mitään. Ei vaikka keittäisi sen kermakastikkeessa, tai jopa "tasa-arvossa".

Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, kuten eivät kaikki miehetkään.

Mutta useimpien naisten sisäiset tarpeet, jotka tulevat geeneistä, ei opituista asioista (esimerkkinä itsensä kaunistamisen tarve), liittyvät lasten hoitamiseen tai siisteyteen kodissa.

Mies ei siisteyttä yleensä kaipaa yhtä paljon kuin puolisonsa, eikä myöskään koe samanlaista hoivaamisen tarvetta kuin nainen. Sille ei nyt vaan mitään voi.

Nainen ei taas usein koe tarvetta vastata koko perheensä turvallisuudesta, niin fyysisestä kuin rahallisestakaan.

"Tasa-arvon" nimessä itselleen tarpeitaan vastaamattoman roolin ottava nainen ei tule onnelliseksi, vaikka kuinka tienaisi muttei mies osaa hoitaa kotia eikä nainen pääse hoivaamaan jälkikasvua. Näin siis useimmilla, ei kaikilla, naisilla.

Perinteiset roolit eivät saa olla alistamista, vaan tasa-arvoisessa suhteessa roolit voidaan vapaasti yhdessä valita sen mukaisesti minkä hoitamiseen kukin kokee tarvetta ja jolla on siihen kykyä. Näin molemmat saavat toimia omalle luonteelleen, kyvyilleen ja tarpeilleen sopivammalla tavalla, ja molemmat voivat olla tyytyväisiä elämäänsä.

Ei sen eroamisen pitäisi olla nytkään helppoa, silloin kukaan ei hakeutuisi salasuhteisiin, joista se pirin matka alkaa.

Nyt kun maailman meno on muutettu sellaiseksi, että kukaan ei saa tulla tupsahtaa käymään, kuten ennen naapurit kävivät useinkin yllätysviisiitilla, vaihdettiin kuulumisia työn lomassa.
Kun tämä ihana tapa saataisiin uudelleen elämään, niin varmasti erojen määrä kääntyisi laskuun. Kenellekään ei olisi niin yksinäistä, vaikak se puoliso nyt ihan joka hetki ei olisikaan siinä vierellä.
Mutta tuo saattaisi pitää sen puolisonkin kotona kun saataisiin nämä naapuruus ja ystävyyssuhteet toimimaan kotona.

Ennen tarjottiin vaikka leipäpala kahvin kera jos pullaa ei sattunut olemaan, ja aina ei tarjottu yhtään mitään.

Salasuhteita oli kyllä kaikestahuolimatta ennenkin.Ainakin joillakin miehillä oli rakastajattaria.Mutta sen ajan vaimot, jos saivat tietää uskottomuudesta he painoivat senkin villaisella.Eikä tämän vuoksi erottu, ellei mies jättänyt sen toisen naisen takia.
Mutta harvemmin jätti.Mikäs se enemmän miehen itsetuntoa nosti, kuin kaksi naista.Vaimo ja rakastajatar.

Kyläilytavat on tosiaankin muuttuneet.Mahtoiko ennen satunnaisiin vierailuihin syy olla sekin, ettei silloin ollut kaikilla edes puhelimia.Puhelimitse ei ilmoiteltu saapumisesta tai kyselty sopiiko tulla.Sitä vaan mentiin, eikä meinattu.Silti ei ketään ei pois ajettu, eikä yleensä näytetty nyrpeää naamaa sopimattoman vierailuajankohdan takia.
Eikä haitannu sekään jos ei pöytä ollut aina niin koreana.Aina vieraille jotakin pöytäänpantavaa löytyi.

Nykyään yksinäisten aviovaimojen lohtuna ja seurana on usein vain internet.Miksei myös vastaavien miesten.
Tässä ajanviettotavassa on vaan vaarana eksyä vaarallisille vesille mm.nettidittailun merkeissä.Virtuaalielämä facebook, nettipelit ym. koukuttaa helposti vie helposti mennessään ja kaikki muu saa jäädä.