Onko täällä muita,jotka saamassa lapsen pian?
Odotan lasta innolla,mutta loppuraskausoireet kamalia.
Laskettu aika 8.3 (ivf-raskaus)
Ystäviä?
12
647
Vastaukset
- maalismammukka88
Mulla ihan sama juttu että ivf raskaus ja LA olisi 3.3. Mulla pahinta lähinnä tää tolkuton väsymys ja mielen herkkyys tällä hetkellä. Oletteko mistä päin?
- -pysäkillä-
Hei vaan!
Täällä myös IVF-raskaus (10 vuoden yrityksen jälkeen) ja esikoinen kyseessä. Laskettuaika ensi keskiviikkona eli 8.2. Itselläni ollut odotus lähinnä henkisesti raskas; menettämisen pelko seurannut läpi raskauden.. Nyt loppuvaiheessa, kun tietää vauvan olevan täysiaikainen, toivoisi vain saavansa vauvan jo syliin! Päivät ovat todella pitkiä... lähinnä aika pysähtynyt kokonaan, koska en osaa tehdä mitään muuta kuin odottaa.
Millaisia loppuraskaus oireita edeltäjillä on ja miten raskaus/odotus on sujunut?
-pysäkillä-- maalismammukka88
Menettämisen pelko oli täälläkin kova erityisesti alkuvaiheessa. lapsettomuutta ehti olla kaikenkaikkiaan takana vaan 3 vuotta takana mutta sitä ennenkin jo tiesin että omaa lasta en välttämättä koskaan saa. Ensimmäinen IVF tuotti yllättäin heti tuloksen ja onni oli kyllä niin suurta!!! =) (mulla siis taustalla vaikea pcos)
Alkuraskauden pahinta antia oli ihan hirveä pahoinvointi, joka laantui viikolla 15. Siitä eteen päin tähän päivään on jatkunut tiheitä supistuksia (harjoitus) joita on välillä käyty näyttämässä neuvolalääkärille. Onneksi paikat eivät olleet alkaneet avautua, mutta silti pelko siitä että menetän lapsen, on ollut suurta. Nyt loppuraskaudessa psyykkiset ahdistuksen tunteet, kova jatkuva väsymys ja hieman huoli synnytyksessä painaa.. Mutta vauva tulee olemaan kaiken tämän arvoista, vielä kun viimeiset viikot jaksaisi kantaa painavaa mahaa ja kestää kolotuksia ja yököttävää oloa joka tulee korkealla olevasta kohdusta.
Inhottaa, kun en tunne kehoani enkä mieltäni tällä hetkellä ollenkaan, olen siis tavallaan hieman kuin vieras ihminen totuttuun aiempaan rempseään minään verrattuna. Tietysti identiteetti on muutenkin kriisissä lähestyvän äitiyden myötä, itsetutkiskelu ja miehen tutkiskelu ja lähipiirin arviointi ovat kovassa vauhdissa, halusin tai en. Onneksi hyvältä näyttää, kaikki on kunnossa, vain vauva enää puuttuu...
Sinulla laskettu aika on jo mukavan lähellä, voit odottaa lasta jo hetkenä minä hyvänsä. Olen kuullut, että se on sitä henkisesti kaikkein rankinta aikaa, kun voi vaan odottaa. Toivottavasti odotus palkitaan jo pian!!! =) Jännittääkö synnytys?
- -pysäkillä-
Huomenta! Upea juttu, että hoidot tuottivat tuloksen noinkin "nopeasti"! Totuushan on, ettei lapsettomuuden parissa kamppailevilla ole ns. nopeaa/helppoa tulosta.. Onneksi kuitenkin saamme nauttia positiivisesta hoitotuloksesta! Ihanaa!!
Meillä takana 6 inseminaatiota, kahden IVF/ICSin tuoresiirtoa sekä 6 pakastealkion siirtoa, joista viimeinen toi toivotun tuloksen. Minulla noita munasoluja on saatu poimittua aina kiitettävä määrä, joten jokaisella siirtokerralla on siirretty kaksi kpl.. Laadullisesti alkiot olleet heikkoja ja tämä viimeinen oli se kaikkein "heikoin". Kolmen päivän viljelyn jälkeen laitettiin pakastimeen 6-soluisena ja sulatuspäivänä taantui 2-soluiseksi.. Yllätys siis oli vieläkin suurempi kun tällaisella alkiolla lähti raskaus etenemään!!
Minullakin oli raskauden keskivaiheeseen saakka vaikeuksia tunnistaa itseäni mielialamuutosten vuoksi. Kamppailin kauheasti niitä vastaan ja tunsin todella huonoa omaatuntoa siitä, että tunsin itseni alakuloiseksi, vaikka olin vihdoinkin onnellisesti raskaana. On ollut yllättävää huomata kuinka syvällä lapsettomuuden tuomat arvet ovat.. Aikaisemmin ajattelin, että jos vain tulee raskaaksi niin kaikki on hyvin, eikä mitään huolia enää ole.. Niin naiivisti ajattelin. Olen jopa joutunut myöntämään itselleni, ettei raskaus ole mikään auvoinen asia, täynnä ihmeellistä hehkua, vaan hyvinkin raskas koettelemus ja hehkuminen on ainakin minulla tapahtunut sisäänpäin.. Ulospäin näytän lähinnä järkyltä :D Kaikesta huolimatta tämä on ollut kaiken arvoista ja toivon, että saan kokea sen uudelleen!
Laskettuaika on kuin onkin todella lähellä. Nyt vain pitäisi malttaa mielensä, ettei stressaannu kokonaan odottelun päättymisen toiveissa. Synnytys jännittää kyllä, muttei mitenkään erityisesti. Olen iskostanut itselleni jo ajat sitten sen, ettei synnytys todennäköisesti tule olemaan helppoa, vaan kivulias ja pitkä. Omassa henkisessä valmistautumisessa pyrin siihen, etten ajattele asiaa pidemmälle, saatikka lähde suunnittelemaan synnytyksen kulkua etukäteen. Toivon, että pystyn elämään hetkessä ja ottamaan vastaan sen mikä tulee.. Vauvan terveys ja hyvinvointi on kirkkain asia mielessä.
Joko tiedätte kumpi on tulossa ja onko tarvittavat hankinnat tehty?
-pysäkillä-- maalismammukka88
Heippa! (:
No eihän lapsettomuus koskaan helppo tie ole. Itse aloin 14-vuotiaana pelätä lapsettomuutta jatkuvien kuukautisongelmien takia, ja 18-vuotiaana todettiin pcos. Selvää oli haluan silti yrittää saada perheen, joten ei muuta kun hoitoihin vain heti kun se oli mahdollista. Ovulaation induktiot clomifeneillä ja pistoksilla epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen, näitä ehdittiin tehdä joku 6 hoitoa ja ikinä ei päästy edes testailuun, kun ovis ei tapahtunut kuin yhdessä näistä ja siitäkin kierrosta alkoi kuukautiset tismalleen oikeana päivänä. :( Sitten ivf:ään, jossa soluja saatiin 6 kappaletta, ja lopulta alkioita 3, kaikki heikkolaatuisia eikä edes pakastamiskelpoisia. No kaksi siirrettiin ja yhdestähän tuli tämä meidän masuasukkimme sitten!! Ihmetys oli kyllä suuri!! (:
Teillä kyllä oli pitkä tie takana. Varmasti oli monta kertaa epätoivoinen olo. Hienoa, että tosiaan hoidot tuottivat tulosta ja tässä sitä ollaan nyt mammautumassa hyvää vauhtia!
Lapsettomuuden kanssa painiessa ei kyllä voimavarat tahtoneet muuhun riittää, ja siihen aikaan ajattelu oli mustavalkoista: jos vaan tulisin raskaaksi ja saisin vauvan, niin kyllä ne arvet parantuisi. Raskaus onkin kieltämättä ollut suureksi avuksi toipumisessa, mutta on tämä silti vaan niin vaikea aihe, etten tästä edelleenkään puhu edes monille kavereilleni. Koko raskauden ajan olen jollain tasolla jopa "kieltänyt" sen miten lapsi sai alkunsa, ja tuntenut niin kuin se olisi tapahtunut aivan luonnollisella tavalla. Ei välttämättä tervettä, mutta minulla on jostain syystä halu "olla kuten kuka tahansa odottava äiti". Joskus keskenämmekin puhumme miehen kanssa siitä kun lapsi laitettiin alulle ja "kihertelemme" aivan kuin se asia olisi tapahtunut makuuhuoneessa eikä lääkärin pöydällä. :D Koen että tällainen on kuitenkin mieltä eheyttävää. Ja huumori on hyvä lääke.
Mulla on myös ollut tuota samaa, eli syyllisyyttä siitä, etten aina olekkaan nauttinut kaikista raskauteen liittyvistä asioista. Pahoinvointi esimerkiksi oli niin kovaa että en tehnyt pahimpina päivinä muuta kun nuokuin ja pidättelin oksennusta vaikka olisin vain vettä juonut. Ja nyt loppuraskaudessa välillä hermostun itseeni, kun saan näitä mielialanherkkyyskohtauksia tai alan ajatella peloissaan synnytystä. Paljon helpompia nämä on silti kestää kun se lapsettomuuden aikaan elänyt tuska ja pelko siitä, että saanko lasta ollenkaan ikinä.
Ulkonäkö on kyllä yksi pointti. Yritän kuitata sen huumorilla, mutta joskus kyllä kauhistuttaa kun tukka rasvaantuu kuin murrosikäisellä, yhtäkkiä naamaan pukkaa muutama näppy alta minuutin ja kun maha on niin iso että on enää parit vaatteet jotka päälle menee. :D
Meille pitäisi varmemmin olla tulossa tyttövauva, ihan varmaksi ei lääkärit ole voineet sanoa vauvan konstikkaan asennon takia ultrauksen aikana. Kunhan vauva on terve niin ei mitään väliä, olen kyllä innostunut silti rusettipannoista, pinkinvärisistä mekoista ja vauvan huoneen laittamisesta.. Ja kaikki alkaakin olla jo valmista! (: Mites teillä, kumpaa on luvattu ja oletko paljon saanut hankintoja tehtyä?
(mulla ei ihme kyllä tullut sitä skeptistä vaihetta mikä kuulemma tulee joillekin hoitojen jälkeen raskaaksi tulleille, etten olisi uskaltanut ostella vauvalle tavaroita. Vaunutkin ostettiin jo viikolla 15). :)
- ystäviä
Iltaa! Minulle myös tulossa tyttövauva. Alkuraskaudessa oli kovaa pahoinvointia.Sitten pitkä hyvä tauko,n pari kuukautta,jaksoin töissäkin hyvin..Nyt on ollut mielialan vaihteluja,pieniä supisteluja,mahan kovettumisia...olen ostanut jo lähes kaiken vauvalle valmiiksi,on vaunut,pinnasänky,vaatteita,leluja,tutteja ym...Nyt vaan odottelen,milloin neiti syntyy.Tänään kävin tutustumassa synnytysosastolla.
- -pysäkillä-
Huomenta! Tulipahan taas herättyä hieman ennen klo viittä täynnä energiaa! Mieluummin kyllä olisin aamuyöstä vielä ilman energiaa ja unessa (:
Meillä tuota lapsettomuuden taivalta tuli taakse niin paljon, että lopulta tuntui helpommalta kertoa siitä ystäville ja lähisuvulle.. Pikkuhiljaa kerrottiin asiasta kun se oli ajankohtaista.. Meillä helpotti kovasti paineita, kun vauvaa ei tosiaan alkanut usean vuoden yrittämisen jälkeenkään kuulua. Tämä oli meille se luontevin tapa. Ei ole välttämättä kaikille. Sen olen huomannut, että "yleisessä" keskustelussa naispuolisten kanssa lapsettomuudesta puhuminen koetaan vaikeaksi aiheeksi. Itselläni on vain yksi kaukainen tuttava, jonka tiedän edelleen painivan lapsettomuuden kanssa. Muutoin ystävä/tuttavapiirissä on tultu raskaaksi ennemmin tai myöhemmin.. Pariin otteeseen kun olen illanistujaisissa alkanut asiasta puhua niin hiljaisuuden muuri on vallannut tilan ja usein puheenaihe on vaihtunut sen sileän tien. Parempi tuo hiljaisuuskin, kuin esimerkki erään naispuolisen henkilön tehokas analyysi asiaan "itse varmaan kokisin asian niin, että se on luonnon tapa viestittää minulle siitä, että en ehkä sovellu äidiksi".. Kaikkea sitä on saanut kuulla :D
Mutta onneksi tässä nyt on vihdoin päässyt eräänlaiseen mammakerhoon, eikä tunne itseään joka tilanteessa ulkopuoliseksi.
Meillä on takana myös yksi keskenmeno ja sen vuoksi meni tosi pitkään, että uskaltauduin hankkimaan tarvikkeita. Ensimmäisen bodyn taisin ostaa rv 16, mutta sen jälkeen hankinnat on tehty vasta rv 34 jälkeen.. Tuntui helpommalta toimia näin, vaikka eihän se suru keskenmenosta olisi ollut sen pienempi oli tavarat hankittuna tai ei. Minusta tärkeintä on kuunnella itseään ja toimia tavalla, joka sopii omaan pirtaan :)
Ihanaa, että meillä on kohta vauvat! Niin ja meillekin on tyttö tulossa :D
Kiitos myös ajankohtaisesta ketjusta! Mukava saada jakaa ajatuksia loppuvaiheesta samantaustaisten kanssa!
Millainen kokemus synnärille tutustumisesta jäi? Oletteko päättäneet alkaa kesto- vai kertavaippailijoiksi? Ajan polttava kysymys ;D
-pysäkillä- - ystäviä
Huomenta-päivää!
Kiitos,oikein mukava kokemus jäi synnärille tutustumisesta,varmasti osaava henkilökunta ja oikein mukavia kätilöitä.
Ei enää jännitä niin paljon.
Olen ajatellut kestovaippojen käyttäjäksi,luonto sen verran tärkeää minulle.
Minulla nyt vaatii aika paljon voimia,kun olen hankkinut tämän ivf-lapsen yksin.
(En saanut lasta edellisen miehen kanssa monen vuoden jälkeen)
Tämä lapsi on omilla munasoluillani hedelmöitetty.
Olen aina pitänyt lapsista ja olen todella onnelinen,että pian saan oman tyttären!
Joskus iltaisin (varsinkin) kaipaan miestä rinnalleni ja vakituista suhdetta.(minä tapasin raskauden puolivälissä ihanan miehen,mutta hän asuu ulkomailla,ja tailemme harvoin)
Mutta aika näyttää...- maalismammukka88
Hei kummallekin!
Itse päätin olla varaamatta tutustumiskäyntiä synnärille, kai jotenkin pelkäsin että jos siellä iskee joku paniikki mistä vaan typerästä asiasta tai muuten, synnytystä koskien, ja sitten pyörittelen asiaa kuukauden päivät päässäni ennen synnytystä.. Päätin, että sitten kun se alkaa niin menen sinne mahdollisimman rauhallisin mielin ja teen parhaani.. Kylläpä synnytys jännittää!!!! En varsinaisesti pelkää, mutta olen kyllä aika hermona, koska siinähän sitä kohtaa kipukynnyksensä ja uuden, ehkä vaikeankin tilanteen. Oletteko ajatelleet, että pärjäättekö synnytyksessä "luomuna" vai puudutuksilla? Itse mietiskellyt, että otan tai olen ottamatta lääketieteellistä apua oman tuntemuksen mukaan. Pääasia että kaikki sujuisi lopulta onnekkaasti (:
Oliko teillä muuten munasolun keräys millainen toimenpide? Minä pyysin ronskisti lisää kipulääkettä kun alkoi tuntua toimenpiteessä huonommalta, ja se kyllä auttoi oikein hyvissä tunnelmissa jaksamaan koko operaation. Kävelin klinikalta kotia ja seuraavana päivänä olin jo lähes kuin entiseni. Eli aika helppo nakki. (:
Pysäkillä, tuo on tosiaan pöyristyttävää mitä lapsettomuudesta kärsivä voi saada kuulla. Minulle ei ole sanottu tuollaisia, kun niin harva asiasta tietääkään, mutta paljon tuollaisia argumentteja löytää kyllä varsinkin internetin ihmeellisestä maailmasta.. Ajattelemattomia lausahduksiahan ne vain ovat, mutta ei oikein hyvältä tunnu. Lapsettomuus kriisinä pikemminkin kasvattaa valmiuksia vanhemmuuteen kuin se, että kappas lapsi vaan tuli ja siinä se nyt on, ompa kiva. :D
Tunnen kyllä piston nyt sisimmässäni, täytyy meinaan tunnustaa etten ole edes harkinnut kestovaippoja. Jotenkin kumman syystä jo alusta alkaen ajattelin itseäni roudaamassa niitä marketin vaippapaketteja kaupasta kotiin... (: Kun raskauduttani sitten netissä olen tähän aiheeseen törmännyt useasti, niin olen vasta huomannut miten tulenpalava ja arka aihe vaippailu suorastaan on äitien keskuudessa :D
Parisuhde on kyllä ollut tärkeä tuki raskauden aikana, joten en ihmettele jos ikävä omaa miestä iskee iltaisin. Tietysti miehistä on ressiä ja riesaakin, mutta kyllä ainakin omassa tapauksessani oma kumppanini on osannut olla huomaavainen ja toisaalta myös tarkkanäköinen sen suhteen, onko minulla oikea murhe menossa vai pelkkä hormoonihölmöily. :D Toivottavasti löydät sopivan miehen rinnallesi.
Minä olen sisustanut aikamoisen keiju-prinsessahuoneen vauvalleni, joten pitää toivoa että sukupuolilupaus pitäisi paikkansa ja lapsi olisi tyttö. Mutta jos ei olekkaan, niin ainakin hän saa elämänsä alkuvuosiksi sitten pirtsakan huoneen kaikin puolin ;D
- -pysäkillä-
Huomenta! Täällä taas varhainen tiainen ihmettelee mille alkaisi :) En kuitenkaan herännyt tänään kuin vasta kuudelta *jei*. Täällä elellään siis rv 39 4, eikä mitään varsinaisia ennakoivia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ole. Harmittaa vaikka tiedän, ettei noita ennakoivia välttämättä ole. Jotenkin uskottelen itselleni, että ennakoivat oireet auttaisivat uskomaan siihen, että pitkä odotus on pian takana (: Mistäs löytyis tarpeeksi iso narikka johon ripustaa aivot hetkeksi lepäämään :D
"ystäviä": ymmärsinkö oikein, että olet käynyt läpi IVF-hoidon yksinäsi..siis ilman kumppania? Anteeksi, jos esitän ihan typerän kysymyksen, mutta mistä sait sperman? Oli taustasi hoidon suhteen mikä tahansa, niin mikään ei ota sitä pois, etteikö tilanteesi ole haastava ja ymmärrettävää, jos koet olosi yksinäiseksi. Toivottavasti sinulla on ympärilläsi muita taustajoukkoja ja se "oikea" löytyy rinnallesi.
Itselleni miehen turva ja tuki on ollut elinehto niin hoidoissa kuin nyt raskaudessakin. Synnytykseenkin on helpompi lähteä kun saa turvautua omaan kultaan (: Vaikka eihän sitä koskaan tiedä missä vaiheessa mies pyörtyy tai jos hän juoksee ulos sairaalasta pakokauhun vallassa :D
Maalismammukka88: Olisihan se aika hulppeaa, jos kätilö toteaisi "onnea pikkumiehen johdosta" :)) Itsekin olen kyllä lopulta alkanut luottamaan sukupuoliveikkaukseen ja ostellut tyttömäisiä vaatteita kyhännyt prinsessamaisen pinnasängyn katoksineen.
Vaippakeskustelu (ja moni muukin keskustelu) saa kyllä varsin muhkeat kannanotot erityisesti netissä, kun voi oman mielipiteensä laukoa suodattamatta :) Ei tarvitse miettiä, että mitähän kaveri sanoo, jos lähden arvostelemaan heidän vauvasta tulevaa vaipparöykkiötä :)
Me ollaan päädytty siihen, että alkuaika mennään kertavaipoilla.. Tämä siis ihan omaa "laiskuutta" kun ajattelen, ette ensimmäisen vauvan kanssa on varmasti niin paljon muutakin mietittävää ja pyykikone saa laulaa ilman vaippapyykkiäkin... Toiveissa olisi kuitenkin arjen löydyttyä siirtyä mahd. pian kestovaippoihin. Tulevaisuus näyttää miten suunnitelmalle käy..
Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa teille molemmille! Pitäkää peukkuja, että pääsisin pian ilmoittamaan vauvauutiset (: Itse koin synnärille tutustumisen vapauttavana, koska nyt tiedän miltä tila näyttää ja millaiset "rutiinit" omassa sairaalassa on.. Se, että taannoin menin katsomaan netistä synnytysvideon oli virhe!! Meni muutama päivä toipuessa :/ Nooh... elämä on :D
-pysäkillä- - 32+2
Klinikalta saa luovutettua spermaa...
- Ystäviä
Hei! (-pysäkillä-)
Minä halusin lasta niin kovasti,että ostin spermaa ulkomailta.
Olin eronnut pitkäaikaisesta miesystävästä(jonka kanssa en tullut raskaaksi) ja minulla ei ollut työkiireiden takia aikaa etsiä miestä.
Vauvakuume kävi ylitse muiden.
Lapsen saaminen on aina ollut minulle itsestään selvyys.
Rakastan tätä lasta paljon,jota kannan sisälläni.
Toivotaan,että saat pian oman pienen käärön syliisi!
Ja kaikki menee hyvin.
Hei! (maalismammukka 88)
Minäkin olen sisustanut tytölle huonetta ja otan sairaalaan mukaan vaaleanpunaisia
vauvan vaatteita....olen jo pakannut laukunkin valmiiksi.
Toivotaan,että ennustukset pitävät paikkaansa!!!!
Iloista odotusaikaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185111Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332792- 342609
Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302408- 1181637
Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭211620En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101530Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231284- 941158
Tänään oli
Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘351143