Olisinko kateuden kohde?

Muistelinpa tässä aamutuimaan rakkauden kesää kun tuli katsottua vuokraleffa jossa oli pääosassa 17-vuotiaaksi kuvattu teininainen joka muistutti etäisesti rakkauden kesäneitoa; tosin minulla taitaa olla taipumusta nähdä noita piirteitä aika monessa naisessa.
-
Mutta itse asiaa ajatellessa eli sitä että kun täällä on AT-miehiä joilla ei ole ollut tilaisuutta rakastella ja olla pikaromanssissa teininaisen kanssa; olisitteko mieluummin minun tilanteessani/seksuaalihistoriassa eli teillä olisi ollut tilaisuus mutta ette kuitenkaan olisi varsinaisesti käyttäneet sitä?

Kyllähän meillä nimittäin oli tavallaan aika kiihkeääkin mutta en kuitenkaan kiihottunut juuri ollenkaan (paitsi ensimmäisenä iltana jolloin olin vielä muutenkin hyvin estynyt) vaikka teininainen oli aloitteellinen ja yritti kai parhaansa. Ymmärrän että monille muille se olisi paljon helpompaa ja vaikka potenssi vaivaisikin niin uskoakseni se olisi kuitenkin monilla muilla jotenkin raadollisempaa ja suoraviivaisempaa eli ihan puhtaasta jännittämisestä johtuvia, vaikka halut olisivat muuten kovat. Tuollaisilla miehillä ei luullakseni ole mitään syvällisempiä patoutumia eikä ajatuksia asiasta...ehkä silloin myös kiukku ja pettymys on suurempi koska tavoitteet ovat niin selvät.

Toivoisin että tässä pysyttäisiin asiassa eikä hirveästi spekuloitaisi/reposteltaisi minun oletetuilla vioillani.
8199
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Riippuu oliko tämä teininainen käyttämätön vai jo käytetty huora.

Äänestä

En haluaisi olla asemassasi, koska olet palanut kiinni tuohon yhteen hetkeen menneisyydessäsi, joka määrittelee koko nykyisen seksuaalisuutesi.

Arvaan että tuo hetki on voimakkain seksuaalinen fantasiasi, ja kaikki seksuaaliset yritelmät ja ajatukset muuttuvat päässäsi pakonomaiseksi fantasiaksi Rakkauden Kesästä ™ tuon teinitytön kanssa. Sinun pitäisi keksiä joku keino päästää irti jatkaaksesi eteenpäin, enkä tarkoita tukahduttamista, sillä se vain saa pakkomielteen purkautumaan myöhemmin mutta voimakkaampana.

Olin lukiossa ihastunut luokan kaunottareen, joka jostakin kumman syystä osoitti minulle huomiota. Hän aloitti silmäpelin kanssani. Välitunneilla katselimme toisiamme käytävän poikki, tuntien alussa hän tuli istumaan pulpetilleni jutellessaan kavereilleen, ja minä patologisen ujo reppana olin tulessa, mutta liian lamautunut tehdäkseni aloitetta. Rakastuin tähän tyttöön palavasti, se ei enää ollut koulupojan ihastusta kivan näköiseen tyttöön, vaan jotain vallan muuta.

Peliä jatkui vuoden, kunnes yhtäkkiä huomasin, että jokin oli muuttunut. Hän oli löytänyt poikaystävän, joka tosin ei ollut koulustamme. Masennuin, ja tuntui kuin olisin kadottanut jotain itsestäni.

Sitten viimeisenä koulupäivänä ennen kesälomaa tuo poikaystävä oli tytön mukana. Poikaystävällä oli silmälasit, ja hassut kalapuikkoviikset, niin mitäänsanomattoman näköinen kuin voi. Olin räjähtää nauruun, ja sillä hetkellä minä olin jälleen vapaa. Tuntuu kuin olisin saanut sieluni takaisin. Ikäänkuin rakastuneena olin antanut koko sieluni tuolle tytölle ja sairastunut masennukseen kun sieluni oli pistetty kierrätykseen tai roskiin. Rakkauteni tyttöön päättyi sinä päivänä kuin myös masennukseni parantui. Minun ei tarvinnut enää ajatella häntä. Tämä vain henk.koht. tarinana irtipäästämisestä.

Ehkä sielusi on edelleen rakkauden kesässä ja sinun pitää saada se takaisin.

Äänestä
  • En kai minä ollut varsinaisesti rakastunut tähän naiseen vaan pinnistelin vain ollakseni vaikka mitään näyttöjä sen järkevyydestä ei ollut. Jo alun alkaen pidin häntä jotenkin kovana ja kylmänä mutta pakotin itseni pitämään hänestä siinä määrin kuin se oli mahdollista.
    -
    Mutta se oli silti tärkeä kokemus.

    Äänestä

  • Mies1985 kirjoitti:

    En kai minä ollut varsinaisesti rakastunut tähän naiseen vaan pinnistelin vain ollakseni vaikka mitään näyttöjä sen järkevyydestä ei ollut. Jo alun alkaen pidin häntä jotenkin kovana ja kylmänä mutta pakotin itseni pitämään hänestä siinä määrin kuin se oli mahdollista.
    -
    Mutta se oli silti tärkeä kokemus.

    Rakkauden kesä ilman rakkautta. The one and only, Mies1985.

    Äänestä

  • Mies1985 kirjoitti:

    En kai minä ollut varsinaisesti rakastunut tähän naiseen vaan pinnistelin vain ollakseni vaikka mitään näyttöjä sen järkevyydestä ei ollut. Jo alun alkaen pidin häntä jotenkin kovana ja kylmänä mutta pakotin itseni pitämään hänestä siinä määrin kuin se oli mahdollista.
    -
    Mutta se oli silti tärkeä kokemus.

    Kannattaisi ehkä miettiä miksi pinnistellä ja esittää rakkautta?

    Rakkauden olemus on romanttinen, sen perustelu järkevyydellä on onttoa ja kliinistä, vähän sama kuin menisi konserttiin vain koska on saanut liput, eikä siksi, koska pitää musiikista.

    Rakkaus on yksi nautittava elämys ihmisen elämässä, se tulee jos on tullakseen, se on siitäkin harmillinen että sitä voi vältellä, mutta jos yrittää houkutella, niin se pakenee

    Varmaankin kokemus siitä ettei tunteita voi pakoittaa on ihan tärkeä opetus.

    Äänestä

"en kuitenkaan kiihottunut juuri ollenkaan "
- Minusta tähän kiteytyy kaikki

Äänestä

Rakkauden Kesä? Oliko 2003 tai 2004?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mies1985 kirjoitti:

Muistelinpa tässä aamutuimaan rakkauden kesää kun tuli katsottua vuokraleffa jossa oli pääosassa 17-vuotiaaksi kuvattu teininainen joka muistutti etäisesti rakkauden kesäneitoa; tosin minulla taitaa olla taipumusta nähdä noita piirteitä aika monessa naisessa.
-
Mutta itse asiaa ajatellessa eli sitä että kun täällä on AT-miehiä joilla ei ole ollut tilaisuutta rakastella ja olla pikaromanssissa teininaisen kanssa; olisitteko mieluummin minun tilanteessani/seksuaalihistoriassa eli teillä olisi ollut tilaisuus mutta ette kuitenkaan olisi varsinaisesti käyttäneet sitä?

Kyllähän meillä nimittäin oli tavallaan aika kiihkeääkin mutta en kuitenkaan kiihottunut juuri ollenkaan (paitsi ensimmäisenä iltana jolloin olin vielä muutenkin hyvin estynyt) vaikka teininainen oli aloitteellinen ja yritti kai parhaansa. Ymmärrän että monille muille se olisi paljon helpompaa ja vaikka potenssi vaivaisikin niin uskoakseni se olisi kuitenkin monilla muilla jotenkin raadollisempaa ja suoraviivaisempaa eli ihan puhtaasta jännittämisestä johtuvia, vaikka halut olisivat muuten kovat. Tuollaisilla miehillä ei luullakseni ole mitään syvällisempiä patoutumia eikä ajatuksia asiasta...ehkä silloin myös kiukku ja pettymys on suurempi koska tavoitteet ovat niin selvät.

Toivoisin että tässä pysyttäisiin asiassa eikä hirveästi spekuloitaisi/reposteltaisi minun oletetuilla vioillani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu