tämä tuli kuin shokki minulle,sain vasta kuulla että veljelläni on syöpä jota ei voi leikata.oikeassa keuhkossa,on niin pahanlaatuinen ja oksentaa verta..auttakaa kanssa ihmiset,en osaa kuin miettiä ja en pysty itse syömään mitään..kuulemma veljeni oli tuntenut pitempään oireita,mutta ei ollut hakeutunut lääkäriin.....nyt vain odotellaan..viikon päästä alkaa solkumyrkkyhoito..hiukset lähtee..kertokaa jos teillä on vastaavanlaisia tapauksia,kiitos teille!!
veljen syöpä
sisko
16
8179
Vastaukset
- täältä
Sadoittain lähetetään rukouspyyntöjä osoitteeseen www.radiodei.fi - Perjantai-iltaisin ohjelmaan voi soittaa suoraan rukouspyynnön tai lähettää kirjeitse vastaavasti minkä tahansa muun mieltä painavan asian ja pyyntöjä tulee tosiaan valtavasti. Kaikkia rukouspyyntöjä ei ehditä käsitellä juuri tuon ohjelman puitteissa, mutta joka tapauksessa jokainen pyyntö otetaan eri rukousryhmiin rukousaiheeksi. - Ohjeet löytyvät ko. sivuilta. On myös tapahtunut niin, että ihmisiä on parantunut, mm. syövästä, jolloin siitä sitten kiitetään Jumalaa. - Voimia sinulle ja muille vaikeuksissa oleville!
- sisko
jatkoa edelliseen..
veljelläni oli tullut niin paljon verta suuhun (kun oli mennyt lääkäriin)että oli meinannut tukehtua,vasta silloin oli röngtenkuvissa nähty kämmenen kokoinen läiskä ja nyrkin kokoinen patti!!
Todellakaan tätä ei voida leikata,tällaisen lausunnon oli lääkäri hänelle tänä aamuna antanut.
Kaikki tuntui kääntyvän maailmassa nurinpäin ,ei voi uskoa että maailmasta ollaan viemässä rakkainta velipoikaa pois,koska? sitä ei tiedä.
Tauti kuitenkin on ollut jo kaksi vuotta hänellä,olisi pitänyt mennä aijemmin hoitoon,mutta jälkeenpäin on hyvä kaikkien sanoa niin.
Suvussani on syöpää,ukkini kuoli vatsasyöpään ,sisko sairastaa samaa tautia ja veljelläni on nyt keuhkosyöpä!!
Itsekkin pelkää kaiken aikaa onko minullakin syöpä..mistä sen voi tietää..kirjoittakaa,ei ole helppoa menettää rakkaimpia ihmisiä läheltä..joka päivä käyn katsomassa sairaalassa veljeäni niin kauan kun vain veljeni elää,tietenkin toivon että kaikki kääntyisi toisinpäin ja koko syöpää ei olisi olemassakaan!! - markku
Keuhkosyöpää ei voida leikata läheskään kaikissa tapauksissa, joten veljesi saama hoito on melko tavallinen. Joillekin annetaan pelkästään sädehoitoa ja toisille taas systostaatteja ja sädehoitoa. Kaikki hoidot ovat nykyisin kehittyneitä, eivätkä niin rajuja vaikutuksiltaan kuin vielä kymmenenkin vuotta sitten.
Hyvin pitkälle levinneitä hoidetaan syöpälääkkeillä, joilla vain lievitetään oireita ja koetetaan estää syövän leviämistä, eli ns. palliatiivinen hoito.
Ei veljesti tilanne tästä näkökulmasta ole toivoton, koska kuitenkin koetetaan vaikuttaa itse kasvaimeen, eikä vain hoitaa oireita.
Keuhkosyöpä huomataan useimmiten vasta tuollaisessa vaiheessa kuin veljelläsikin. Se ei anna kovinkaan selviä oireita...
Nyt ei sinunkaan auta murehtia ja näyttää suruasi. Syöpäsairaalle on ensiarvoisen tärkeää lähimmäisten tuki ja välittäminen. Hänelle itselleen tieto on varmasti ollut musertavampi kuin kenellekään muulle. Parhaiten selviät ajattelemalla asioita realistisesti. Enää sairastumiselle ei voi mitään, nyt elät sen todellisuuden kanssa päivä kerrallaan..se on surullista, mutta totta. Oman elämäsi ja arkesi tulee kuitenkin jatkua kaikesta huolimatta. - Levinnyt?
Minkä asteinen syöpä kyseessä on? Primääri tumööri ilmeisesti keuhkokammiossa tai seinämässä? Jos kasvain on vain toisessa keuhkokammiossa, eikä etäispesäkkeitä vielä esiinny, niin muitakin mahdollisuuksia kuin sytostaattihoidot voi vielä olla. Asiantuntevan onkologin (syöpähoitoihin erikoistunut lääkäri) kanssa pitäisi kyllä viipymättä käydä keskustelut jne. Tavallisen keuhkolääkärin tietämys syövästä tai sen hoidoista ei yleensä ole kovin ajantasainen. Tiedän kokemuksesta, valitettavasti...
Keuhkosyöpiä on melko montaa eri "lajia" (kaksi päälajia ja useampi ns. alalaji). Mutta joka tapauksessa aivan viime vuosina on markkinoille tullut uusia tehokkaita solumyrkkyjä (esim. taxotore). Nekään eivät valitettavasti ole monesti tehonneet kuin 10%:iin sairastuneista (siis ns. viimeisellä tasolla oleville potilaille=syöpä levinnyt, sitä edeltävillä tasoilla parempia tuloksia). Mutta jo 10% antaa toivoa. Monien näiden solumyrkkyjen sivuvaikutukset ovat kovat (on myös joitakin ns. tähän 3./4. tason tilaan vaikuttavia lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset ovat lievemmät, mutta lääkitys riippuu siis syöpätyypistä). Näistä hoidoista selviää sitä paremmin, mitä parempi edeltävä fyysinen yleiskunto on. Henkinen yleiskunto on myös erittäin tärkeää.
Summa summarum: Asiantuntevan onkologin puheille heti (mene veljesi mukana)! Veljesi pitää taistella sekä fyysisesti että henkisesti! Jos ensimmäiset hoidot eivät auta, niin toivoa on sittenkin vielä. Keuhkosyöpään on kehitetty ja kehitetään koko ajan uusia lääkkeitä. Esim. monet yliopistosairaalat ovat mukana aivan uusienkin lääkkeiden testaajina ja niiden ryhmiin voi päästä, jos on riittävän aktiivinen hakija. Vaadi sairaskertomus itsellesi luettavaksi, niin tiedät paremmin missä mennään. Jos veljesi syöpä ei ole levinnyt, niin miedommat sytostaattihoidot voivat hyvinkin auttaa. Niillä hoidot yleensä aloitetaan, mutta jos etäispesäkkeitä jo ilmenee, niin minusta pitäisi aloittaa heti kunnon lääkkeillä.- tintti
että syöpälääkäreillä (tai lääkäreillä yleensä) ei ole oikeutta antaa siskolle veljen sairaskertomusta luettavaksi vaikka tämä kuinka kovin sitä vaatisi, jos veli ei siihen lupaa anna. Eli kannattaa siis kysyä veljeltään haluaako tämä siskonsa mukaan lääkärille ja haluaako tämä, että sisko saa sairaskertomuksen nähtäväkseen, ja sitten on ehdottomasti kunnioitettava veljen toivomusta. Itse en aikanaan välttämättä olisi halunut veljeäni mukaan sairaalaan, sen verran järkyttynyt ja hysteerinen hän oli minun sairastuttuani... Kannattaa muistaa että tilanne kuitenkin on sairastuneelle itselleen monin verroin rankempi ja jos siinä vielä täytyy kestää ja ymmärtää ja lohduttaa hysteeristä omaista...
Eli alkuperäiselle kysyjälle: ole veljesi tukena mutta kunnioita hänen oikeuttaan yksityisyyteensä, enempää et voi tehdä. - Kommentti
tintti kirjoitti:
että syöpälääkäreillä (tai lääkäreillä yleensä) ei ole oikeutta antaa siskolle veljen sairaskertomusta luettavaksi vaikka tämä kuinka kovin sitä vaatisi, jos veli ei siihen lupaa anna. Eli kannattaa siis kysyä veljeltään haluaako tämä siskonsa mukaan lääkärille ja haluaako tämä, että sisko saa sairaskertomuksen nähtäväkseen, ja sitten on ehdottomasti kunnioitettava veljen toivomusta. Itse en aikanaan välttämättä olisi halunut veljeäni mukaan sairaalaan, sen verran järkyttynyt ja hysteerinen hän oli minun sairastuttuani... Kannattaa muistaa että tilanne kuitenkin on sairastuneelle itselleen monin verroin rankempi ja jos siinä vielä täytyy kestää ja ymmärtää ja lohduttaa hysteeristä omaista...
Eli alkuperäiselle kysyjälle: ole veljesi tukena mutta kunnioita hänen oikeuttaan yksityisyyteensä, enempää et voi tehdä.Kun isäni sairastuin samanlaisesti, minä vaadin hänen sairaskertomuksensa nähtäväkseni, ja niin se minulle myös annettiin. Minä hoidin myös keskustelut onkologin kanssa, samoin neuvottelin hänelle lisähoidot, koska isäni ei siihen itse pystynyt. Varsinaisen hoitavan keuhkolääkärin omat taidot olivat riittämättämät syöpähoidoista (mikä on täysin ymmärrettävää, syöpä on kuitenkin vain yksi alue, eikä kaikessa voi olla asiantuntija). Sairaalasta sairaskertomus annetaan, jos potilas antaa siihen suostumuksensa. Mitään ei tietenkään saa tehdä ilman potilaan lupaa, mutta monesti potilas itse on sellaisessa tilassa, ettei hän osaa itse toimia omaksi parhaakseen. Jonkun on otettava ohjat käsiinsä, jos potilas ei itse pysty, eikä lääkäri viitsi/halua/osaa. Mutta jos et itse omaisena siihen pysty tarttumaan tai joku muu läheisistä, niin ainoa mahdollisuus lienee luottaa hoitavaan lääkäriin. Valitettavasti se ei aina vain toimi ja varsinkin nyky-Suomessa, kun pyritään säästämään.
- munuaiskasvain
Kommentti kirjoitti:
Kun isäni sairastuin samanlaisesti, minä vaadin hänen sairaskertomuksensa nähtäväkseni, ja niin se minulle myös annettiin. Minä hoidin myös keskustelut onkologin kanssa, samoin neuvottelin hänelle lisähoidot, koska isäni ei siihen itse pystynyt. Varsinaisen hoitavan keuhkolääkärin omat taidot olivat riittämättämät syöpähoidoista (mikä on täysin ymmärrettävää, syöpä on kuitenkin vain yksi alue, eikä kaikessa voi olla asiantuntija). Sairaalasta sairaskertomus annetaan, jos potilas antaa siihen suostumuksensa. Mitään ei tietenkään saa tehdä ilman potilaan lupaa, mutta monesti potilas itse on sellaisessa tilassa, ettei hän osaa itse toimia omaksi parhaakseen. Jonkun on otettava ohjat käsiinsä, jos potilas ei itse pysty, eikä lääkäri viitsi/halua/osaa. Mutta jos et itse omaisena siihen pysty tarttumaan tai joku muu läheisistä, niin ainoa mahdollisuus lienee luottaa hoitavaan lääkäriin. Valitettavasti se ei aina vain toimi ja varsinkin nyky-Suomessa, kun pyritään säästämään.
Minulla on munuaisessa kasvain, josta ei tiedetä mikä se on. Osapoisto-leikkaus on elokuussa. Onkologi ei ole nähnyt tietokone-, ja magneettikuvaa. Ainoastaan röntgenlääkärit ja urologi ja eivät osaa siitä päätellä juuta eikä jaata. Voisinkohan vaatia, että onkologi katsoisi vielä kuvat?
- sisko
tintti kirjoitti:
että syöpälääkäreillä (tai lääkäreillä yleensä) ei ole oikeutta antaa siskolle veljen sairaskertomusta luettavaksi vaikka tämä kuinka kovin sitä vaatisi, jos veli ei siihen lupaa anna. Eli kannattaa siis kysyä veljeltään haluaako tämä siskonsa mukaan lääkärille ja haluaako tämä, että sisko saa sairaskertomuksen nähtäväkseen, ja sitten on ehdottomasti kunnioitettava veljen toivomusta. Itse en aikanaan välttämättä olisi halunut veljeäni mukaan sairaalaan, sen verran järkyttynyt ja hysteerinen hän oli minun sairastuttuani... Kannattaa muistaa että tilanne kuitenkin on sairastuneelle itselleen monin verroin rankempi ja jos siinä vielä täytyy kestää ja ymmärtää ja lohduttaa hysteeristä omaista...
Eli alkuperäiselle kysyjälle: ole veljesi tukena mutta kunnioita hänen oikeuttaan yksityisyyteensä, enempää et voi tehdä.Tämä on totta mitä kerroit,veljeni ei ole antanut lupaa hoitajien kertoa kenellekkään ,jos häneltä joku kyselee miten jaksaa,vaan tässä kunnioitetaan todella potilaan oikeuksia
Kaikki tiedot olen saanut veljeltä itseltään. - markku
sisko kirjoitti:
Tämä on totta mitä kerroit,veljeni ei ole antanut lupaa hoitajien kertoa kenellekkään ,jos häneltä joku kyselee miten jaksaa,vaan tässä kunnioitetaan todella potilaan oikeuksia
Kaikki tiedot olen saanut veljeltä itseltään.Mielestäni potilaan tahtoa ja yksityisyyttä pitää kunnioittaa. Syöpään sairastuminen ei tee kenestäkään yhtäkkiä holhottavaa, jonka asioita voisi vapaasti levitellä sairaalan sisällä ja ulkopuolella. Mielestäni omaisetkin syyllistyvät kovin usein lörpöttelemään sukulaisille ja tuttaville potilaan monasti henkilökohtaisiksikin kokemia asioita.
Se, millaista hoitoa kullekin potilaalle annetaan, ei ole pelkästään keuhkolääkärin tai syöpälääkärin yksistään pääteettävissä, vaan taustalla on melkoinen työryhmä,
jossa ovat edustettuina keuhkosairauksien, thoraxkirurgian, syöpätautien ja radiologian erikoislääkärit. Tämä työryhmä etsii potilaalle ja hänen sairastamalleen syöpätyypille parhaan mahdollisen hoidon. Onko veljeltäsi otettu jo koepala ja tehty keuhkojen tähystys ja tietokonekuvaus?
Muistahan "sisko" huolehtia myös omasta hyvinvoinnistasi tänä raskaana aikana! - tintti
sisko kirjoitti:
Tämä on totta mitä kerroit,veljeni ei ole antanut lupaa hoitajien kertoa kenellekkään ,jos häneltä joku kyselee miten jaksaa,vaan tässä kunnioitetaan todella potilaan oikeuksia
Kaikki tiedot olen saanut veljeltä itseltään.minäkin aikanaan sairaalaan mennessäni allekirjoitin lomakkeen (ja hoitojen alkaessa eri sairaalassa uuden), jossa luettelin ne ihmiset joille tietoja saa pyydettäessä antaa. Yhtään omaista en listaan laittanut, ainoastaan kaikki minua hoitavat lääkärit. Jos jonkun lääkäri on ilman potilaan lupaa tietoja omaisille antanut, hänestä kannattaa ilman muuta valittaa vähintään potilasasiamiehelle! Mielestäni todellakaan, kuten Markku kommentissaan toteaa, syöpä itsessään ei tee ihmisestä kykenemätöntä päättämään omista asioistaan. Se ei anna omaisille oikeutta ruveta holhoamaan häntä. Lisäksi en halunnut rasittaa tarpeettomasti omaisiani - iäkästä äitiäni, koko sairauteni ajan jonkinlaisessa shokkitilassa ollutta veljeäni ja sitten tasapuolisuuden vuoksi siskoanikaan - vaan ajattelin että on parempi että kaikki tieto tulee heille minun kauttani suodatettuna.
Olemme tietysti kaikki erilaisia ja kaikkien omaiset ovat erilaisia, joten päätös on jokaisen potilaan itsensä tehtävä - mutta siis potilaan, ei lääkärin tai omaisten!
Tsemppiä veljellesi ja sinulle - vaikka hän ei haluaisikaan lääkäreiden ja hoitajien puhuvan taudistaan kanssasi, se ei tarkoita etteikö hän tarvitsisi tukeasi ja rakkauttasi! - tintti
Kommentti kirjoitti:
Kun isäni sairastuin samanlaisesti, minä vaadin hänen sairaskertomuksensa nähtäväkseni, ja niin se minulle myös annettiin. Minä hoidin myös keskustelut onkologin kanssa, samoin neuvottelin hänelle lisähoidot, koska isäni ei siihen itse pystynyt. Varsinaisen hoitavan keuhkolääkärin omat taidot olivat riittämättämät syöpähoidoista (mikä on täysin ymmärrettävää, syöpä on kuitenkin vain yksi alue, eikä kaikessa voi olla asiantuntija). Sairaalasta sairaskertomus annetaan, jos potilas antaa siihen suostumuksensa. Mitään ei tietenkään saa tehdä ilman potilaan lupaa, mutta monesti potilas itse on sellaisessa tilassa, ettei hän osaa itse toimia omaksi parhaakseen. Jonkun on otettava ohjat käsiinsä, jos potilas ei itse pysty, eikä lääkäri viitsi/halua/osaa. Mutta jos et itse omaisena siihen pysty tarttumaan tai joku muu läheisistä, niin ainoa mahdollisuus lienee luottaa hoitavaan lääkäriin. Valitettavasti se ei aina vain toimi ja varsinkin nyky-Suomessa, kun pyritään säästämään.
tässä ovat siis "jos potilas siihen antaa suostumuksensa".
Ilmaan potilaan lupaa ei kukaan voi eikä saa "ottaa ohjia käsiinsä" - ellei potilas sitten ole jo määrätty holhouksenalaiseksi tai ole jo siinä kunnossa ettei todellakaan pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. - markku
tintti kirjoitti:
minäkin aikanaan sairaalaan mennessäni allekirjoitin lomakkeen (ja hoitojen alkaessa eri sairaalassa uuden), jossa luettelin ne ihmiset joille tietoja saa pyydettäessä antaa. Yhtään omaista en listaan laittanut, ainoastaan kaikki minua hoitavat lääkärit. Jos jonkun lääkäri on ilman potilaan lupaa tietoja omaisille antanut, hänestä kannattaa ilman muuta valittaa vähintään potilasasiamiehelle! Mielestäni todellakaan, kuten Markku kommentissaan toteaa, syöpä itsessään ei tee ihmisestä kykenemätöntä päättämään omista asioistaan. Se ei anna omaisille oikeutta ruveta holhoamaan häntä. Lisäksi en halunnut rasittaa tarpeettomasti omaisiani - iäkästä äitiäni, koko sairauteni ajan jonkinlaisessa shokkitilassa ollutta veljeäni ja sitten tasapuolisuuden vuoksi siskoanikaan - vaan ajattelin että on parempi että kaikki tieto tulee heille minun kauttani suodatettuna.
Olemme tietysti kaikki erilaisia ja kaikkien omaiset ovat erilaisia, joten päätös on jokaisen potilaan itsensä tehtävä - mutta siis potilaan, ei lääkärin tai omaisten!
Tsemppiä veljellesi ja sinulle - vaikka hän ei haluaisikaan lääkäreiden ja hoitajien puhuvan taudistaan kanssasi, se ei tarkoita etteikö hän tarvitsisi tukeasi ja rakkauttasi!Minua on monasti oudokusttanut ja kummastuttanut, miten sairaan henkilön omaiset aivan julkisellakin paikalla kertovat hyvinkin intiimejä asioita, jotka koskevat sairautta tai sen vaiheita. Niitä samoja asioita kerrotaan naapureille ja hyvän päivän tutuillekin. Ilmeisesti omaiset haluavat tällä lievittää omaa pahaa oloaan, tai jotain muuta, jota en ymmärrä.
Potilas allekirjoittaa itse sairaalassa lomakkeen, jolla hän rajoittaa tietojen antamista. Mutta nämä omaiset, joille tietoa annetaan, höpöttävät kaiken saamansa ja ymmärtämänsä teidon eteenpäin. Minusta kovin nurinkurista, eikä lainkaan potilaan intimitettiä kunnoittavaa. Ei kukaan halua eturauhastaan, kohtuaan tai rintaansa julkisen keskustelun aiheeksi. Vielä vähemmän sitä ennustelua ja jaakailua, miten joku sitten jatkaa elämäänsä kohduttomana, rinnattomana tai ilman kiveksiä.
Potilasta voi tukea ja keskustella hänen sairaudestaan hänen itsensä kanssa, mutta ulkopuolisille riittää maininta, minkälaatuisesta sairaudesta on kyse, eikä kertoa kaikkia mahdollisia yksityiskohtia. - kommentoija
Kommentti kirjoitti:
Kun isäni sairastuin samanlaisesti, minä vaadin hänen sairaskertomuksensa nähtäväkseni, ja niin se minulle myös annettiin. Minä hoidin myös keskustelut onkologin kanssa, samoin neuvottelin hänelle lisähoidot, koska isäni ei siihen itse pystynyt. Varsinaisen hoitavan keuhkolääkärin omat taidot olivat riittämättämät syöpähoidoista (mikä on täysin ymmärrettävää, syöpä on kuitenkin vain yksi alue, eikä kaikessa voi olla asiantuntija). Sairaalasta sairaskertomus annetaan, jos potilas antaa siihen suostumuksensa. Mitään ei tietenkään saa tehdä ilman potilaan lupaa, mutta monesti potilas itse on sellaisessa tilassa, ettei hän osaa itse toimia omaksi parhaakseen. Jonkun on otettava ohjat käsiinsä, jos potilas ei itse pysty, eikä lääkäri viitsi/halua/osaa. Mutta jos et itse omaisena siihen pysty tarttumaan tai joku muu läheisistä, niin ainoa mahdollisuus lienee luottaa hoitavaan lääkäriin. Valitettavasti se ei aina vain toimi ja varsinkin nyky-Suomessa, kun pyritään säästämään.
Aika kova tuo väitteesi, että lääkärin tiedot ja taidot eivät riittäneet. Hoitopäätös tai myös hoitamatta jättäminen on suuremman työryhmän työn tulos, ei yhden lääkärin päätös. Potilas ja omaiset usein tulkisevat sen lääkärin päätökseksi, koska hän on ainut työryhmän jäsen, jonka he näkevät. ( syöpälääkäri, keuhkolääkäri, rtg-lääkäri, radiologi mm. kuuluvat tähän rymään.)
Sairastuneelle annetaan myös psygologista apua, samoin sairaalan sosiaalihoitaja käy neuvomassa käytännön asioissa.
Toki on paljon omaisia, jotka unohtavat potilaan taustalle, ja lakavat sen enempiä lupia kyselemättä toimia ns. päällepäsmäreinä hoitojen suhteen. Syöpäsairaiden hoito on henkilökunnallekin raskasta ja tämän tyyppiset "huolehtivat" omaiset eivät työtaakkaa todellakaan helpota.
Annoitko edes isällesi mahdollisuutta hoitaa itse hoitoaan koskevia asioita, vai otitko heti langat käsiisi?
Yleensä siinä vaiheessa, kun potilas ei ole enää kykenevä ilmaisemaan sen hetkistä tahtoaan, kaikille on jo tullut selväksi, mihin ollaan menossa, ja kyse on enää pelkästä kivunlievityksestä. - Muzmu
markku kirjoitti:
Minua on monasti oudokusttanut ja kummastuttanut, miten sairaan henkilön omaiset aivan julkisellakin paikalla kertovat hyvinkin intiimejä asioita, jotka koskevat sairautta tai sen vaiheita. Niitä samoja asioita kerrotaan naapureille ja hyvän päivän tutuillekin. Ilmeisesti omaiset haluavat tällä lievittää omaa pahaa oloaan, tai jotain muuta, jota en ymmärrä.
Potilas allekirjoittaa itse sairaalassa lomakkeen, jolla hän rajoittaa tietojen antamista. Mutta nämä omaiset, joille tietoa annetaan, höpöttävät kaiken saamansa ja ymmärtämänsä teidon eteenpäin. Minusta kovin nurinkurista, eikä lainkaan potilaan intimitettiä kunnoittavaa. Ei kukaan halua eturauhastaan, kohtuaan tai rintaansa julkisen keskustelun aiheeksi. Vielä vähemmän sitä ennustelua ja jaakailua, miten joku sitten jatkaa elämäänsä kohduttomana, rinnattomana tai ilman kiveksiä.
Potilasta voi tukea ja keskustella hänen sairaudestaan hänen itsensä kanssa, mutta ulkopuolisille riittää maininta, minkälaatuisesta sairaudesta on kyse, eikä kertoa kaikkia mahdollisia yksityiskohtia.Onhan se toki niinkin, mutta monesti helpottaa kun kuulee jos toinen ihminen on samassa tilanteessa. Puhuminen auttaa pahaanoloon. Toinen ihminen saattaa myös osata auttaa tunteiden tasolla. On toki väärin revitellä kaikkia asioita maailmalla, mutta noin anonyymisti ja pääpiirteissä pysyen en näe mitään pahaa puhumisessa.
Rakas isoisäni kuoli tammikuussa munuaissyöpään ja koin suureksi helpotukseksi keskustelut muutaman ystäväni kanssa joilla oli samoja kokemuksia. Heiltä sain voimaa jatkaa eteenpäin.
- Sisko
Jatkoa...
Veljelleni tehtiin viipalekuvaus sekä normaali röntgenkuvaus,tämä"syöpäkasvain"
on KOTELOITUNUT ns,että siitä ei voida ottaa edes koepalaa ..saati sitten leikata,sillä se saattaa alkaa leviämään.
Nyt veljelleni määrättiin kuutta eri lääkettä ja kotiutettiin !!
Verentulo suun kautta saatiin loppumaan lääkityksen avulla(onneksi),mutta jos veri alkaa taas tulemaan niin äkkiä sairaalaan takaisin.
Nyt vain elellään päivä kerrallaan,aika toivottomalta vaikuttaa.
En ikinä maailmassa ole kuullut että kasvain voi "koteloitua"ja sitä ei saa mennä leikkaamaan,saati ottaa koepalaa.
Onko jollain tietoa vastaavanlaisesta tilanteesta??kiitti jos jaksatte vastailla.
Hyvää kesää kaikille lukijoille! - Sarillaonliianmärkäpillu
Huoran perseestä synnyin tänne kärsimään henkisesti. Henkisesti kärsimään synnyin tänne huoran perseestä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972713
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042300- 912060
- 151797
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441711- 361686
- 781676
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?921612Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1291467Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411284