Kun 6kk vauva ei nuku

Tuon elämänvaiheen esikoisen kanssa läpikäyneenä vinkkaan joko omaa huonetta tai sitten otatte kaiken mahdollisen avun vastaan ja odottelette, että muksu kasvaa ja aika hoitaa tehtävänsä. Esikoinen oli juuri tuollainen ja se oli todella raskasta aikaa 5-9kk väli. Sitten siirrettiin omaan huoneeseen ja homma helpotti niin, että heräsi enää 1-2x yössä. En tiedä oliko syy oma rauha vai ikä, mutta joku siinä helpotti. Me koitettiin vierottaa tutistakin siinä toivossa, että homma helpottaisi, vaan en jaksanut kahden itkuyön jälkeen enää taistella asian kanssa ja tyydyin siihen, että helpommalla pääsee jos jatkaa unia heti tutin saatuaan vaikka herääkin usein. Pyytäkää jotain tuttua yövahdiksi, että saatte välillä ladata akkuja tai ottakaa miehen kanssa vuoroöitä. Ratkaisukin löytyy helpommin, kun saat ladattua pääsi ja jaksat taas ajatella jotain järkevää.

Hei surkumutsi! Onko tilanne yhtään helpottanut? Meillä on samanlaista, ei noin kauheaa kuin teillä mutta samantyyppistä! Vauva 6,5 kk, ei ole kertaakaan nukkunut kunnon yöunia, mikään ei ole auttanut, kiinteiden aloituskin vain pahensi tilannetta. Ollaan mietitty kaikenlaista (korvatulehdus, refluksitauti, allergiat) mutta tuntuu siltä, että vauvamme yksinkertaisesti on vain tosi huono nukkumaan, itsekseen ei onnistu nukahtamaan ja vain äiti kelpaa iltaisin ja öisin, päivisin isäkin kelpaa. Ekat neljä kuukautta päiväunetkin olivat vain puolta tuntia, nyt ne sentään saattavat kestää puolikintoista tuntia. Oon aivan lopussa!!! Kärsin nukahtamisvaikeuksista jo ennen raskautta ja synnytystä mutta nyt ne ovat huipussaan, kun enää oikein edes uskalla nukahtaa kun aivot tietävät, että kohta kuitenkin joudun heräämään ja se juuri on kidutusta pahimmillaan. Meillä herätään 2 - 3 tunnin välein ja kun mulla kestää se unensaanti aina puolesta tunnista tuntiin niin en missään välissä saa sitä syvää unta, jota niin kipeästi tarvitsen!!! Mitä väsyneempi olen, sitä huonommin itse nukahdan. Odotan öitä aina kauhulla, on niin inhottavaa nukahtaa ja herätä ja taas tapella itsensä uneen ja kohta taas herätä...loputtomiin! Tiedät varmaan tunteen :( vauva on muutenkin aika vaativa, ei oikein viihdy itsekseen, ekat kolme kuukautta vieroksui vaunuja ja oli lähinnä kantorepussa. On tosi liikkuvainen ja pyörii kuin väkkärä sängyssään ja haluaa nukahtaa aina jalat pystyssä pinnoja vasten. Unipussi ei auta juurikaan. Muutaman päivän kun olen lisäksi ollut flunssassa tässä niin oon ollut niin poikki ja lopussa! Eilisen olen vain itkenyt hysteerisenä, mikä ei tietenkään ole kivaa, vauva ihmettelee :( nyt onneksi isällä (joka auttaa niin paljon kuin pystyy) alkaa isyysvapaaviikko ja ehkä tämä tästä. Ollaan mietitty jotain lempeää unikoulua, huudatukseen en ikinä ryhtyisi. Paljon voimia sulle ja kirjoittelehan tänne lisää kuulumisiasi!

Nukkuuko poika teidän makuuhuoneesanne? Jos nukkuu, niin laittakaa hänet omaan huoneseensa nukkumaan. Voi olla, että jompi kumpi tai te molemmat KUORSAATTE hänet hereille. :D

Heissan,

tuon vaiheen läpi eläneenä tiedän mitä koet ja tunnet. Esikoinen oli 5kk-9kk välin sellainen, että heräili vähintäänkin sen 2h välein, normaalisti tunnin välein. Nyt hän on 3,5v. ja nukkuu jo pääosin yönsä hyvin tai kömpii aamuyöstä viereen, vaan nytpä se sitten on tuo kakkonen herättelemässä. Hän onneksi jatkaa uniaan melko hyvin, kun hakee viereen nukkumaan (nyt 1v, eikä syö enää yöllä).

Meidän esikoiselle parhaiten tehosi oma huone. Minä vastustelin miehen ideaa kauan aikaa, etten jaksa rampata toiseen huoneeseen tyynnyttelemään, vaan päätin kuitenkin sitten kokeilla. Tyttöpä alkoi melkein heti nukkua 4-5h pätkissä yön.
Kakkosen kanssa sitä on jo kroppa tottunut näihin huonoihin öihin, joten tämä menee vähän siinä sivussa ja kokoajan on tyytyväinen edes niihin 3-4h pätkiin, vaikka iso iita jo onkin.

Jos koet heräämiset ihan ylivoimaiseksi, niin tehkää sen isukin kanssa jakoa öistä. Vapaa päivänä isä hoitaa yhden yön kokonaan ja sinä saat nukkua (korvatulpat korvissa toisessa huoneessa). Yksikin yö lataa akut ihan kivasti ja ajatus taas kulkee paremmin. Ja jos sulla on hyviä tukihenkilöitä, niitäkin voi kysyä yöavuksi vauvaa tyynnyttelemään, että itse saat nukkua. Jos sinulla on ihan voimat lopussa, on tärkeä ajatella myös omaa jaksamista. Vauva pärjää varmasti yhden yön vieraammankin ihmisen hoivassa, enemmän traumoja tulee siitä kiukkuisesta sekopää äidistä.

Muita vinkkejä mitä me tuloksetta kokeiltiin... Tutteja sänkyyn, jos kaveri osaisi kohta jo itse hakea niitä suuhun. Ota vauva viereen yöllä, jos jatkaisi unia siinä. Tassuttele, hytkyttele uneen. Laita oma likainen paitasi unirätiksi. Kokeilkaa mennä yksi päivä vauvan rytmillä, älä pidä liian tiukasti niistä päiväuniajoista kiinni, katso miten vauva rytminsä tekisi.

Ja ennenkaikkea MUISTA se, että tämä on vain lyhyt vaihe vauvan elämässä. Itse olen miettinyt, että tuossa tuskan aikana, kun olisi muistanut, että muutama kuukausi niin helpottaa. Ei se loppuelämää jatku. Ja jos tuntuu, että heräämisiä on kokoajan ja masentaa, pidäpä niistä kirjaa! Jostain syystä minua helpotti esikoisen kanssa se, että aloin laittamaan heräämisajat ylös. Aamulla, kun noustiin ja tuntui, että olen herännyt 10000000 kertaa, katsoin paperiltani, että jaa eihän siinä ollut kuin viisi herätystä, joten on sitä ehtinyt nukkuakin vähän :)